Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nainen, miksi et lähesty miestä, josta olet kiinnostunut?
25.07.2022 |
Ja tässä ei tarkoiteta nyt parisuhteessa olevia, silloin ei ole tarkoituskaan lähestyä romanttisessa mielessä muita, vaan sinkkua, joka on kiinnostunut jostakusta, mutta ei kuitenkaan tätä lähesty.
Nykyään harvempi taitaa halutakaan löytää elämänkumppanin-itse haluaisin, mutta en toki huutele siitä ympäriinsä. Ihan olisi mukava ensi alkuun treffata niitä, joista kiinnostuu (aika harvassa tosin ovat), mutta nämä eivät sitten ole innostuneita minusta, hankalahkoa on.
Kommentit (1220)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä tietysti tulee mielenkiintoinen kehä. Näet baarissa kiinnostavan näköisen ihmisen. Et lähesty häntä, koska et tiedä hänestä mitään. Koska et lähesty häntä, et voikaan oppia hänestä mitään. Helpointa mennä johonkin tyhjään pöytään surffailemaan puhelimella.
Ei, yleisesti ottaen hän ei ole kiinnostava, koska en tiedä hänestä mitään. Hän voi olla hyvännäköinen, mutta pelkkä ulkonäkö ei tee hänestä kiinnostavaa. Poikkeuksia on, jos henkilö on pukeutunut omituisesti tai hän muuten tuo ilmi persoonaansa.
Tämä just. Esim. itse olen heikkona muusikoihin, joten aivan eri tavalla kiinnostus herää, jos näen hyvännäköisen miehen kitaralaukku selässä kuin ilman.
Lähestytkö sitten tuota muusikkoa vai et?
Voisin lähestyä, jos tilanne olisi hyvä.
Voitko antaa esimerkkejä noista hyvistä tilanteista? Missä ja milloin saattaisit lähestyä kitaralaukullista miestä? Keikan yhteydessä baarissa? Jossain muuallakin?
Ihan mikä tahansa tilanne, jossa ei ole älyttömästi muita ihmisiä ympärillä eikä mies vaikuta kiireiseltä.
Ok, olet sitten vissiin aika proaktiivinen, et siis tyypillinen nainen. Se on toisaalta kiva, jos nainen tekee aloitteen, mutta toisaalta se voi olla luotaantyöntävää, koska tosiaan mies haluaa luontaisesti olla enemmän se jahtaaja kuin jahdattu. Niin se menee muidenkin eläinlajien kohdalla.
Mutta minulla on lähipiirissä yksi mies, jonka nainen iski baarissa, ja he ovat olleet jo kauan naimisissa ja on lapsia jne. Joskus se menee niinkin päin.
Ei miehet halua jahdata, ne joutuu jahtaamaan.
Niin no, jahtaaminen on vähän voimakas ilmaus, mutta kyllä se on niin, että mies tuntee itsensä miehisemmäksi, jos voittaa sosiaaliset pelot ja lähestyy naista, josta on kiinnostunut. Siltä pohjalta on parempia lähtee parisuhteeseen.
Jos olet mies, etkä ajattele niin, niin kannattaisi ehkä kiinnittää huomiota testosteronitasoon ja tarvittaessa nostaa sitä. Siihen löytyy luontaisia ei-lääketieteellisiä keinoja.
Ja jos odottaa naisen tekevän aloitteen, niin silloin päätyy suhteeseen todennäköisesti alemmantasoisen naisen kanssa, kuin mihin olisi mahdollisuuksia, koska naiset tekevät aloitteita yleensä itseään hieman korkeampitasoisille miehille. Ne samaa tasoa naisen kanssa olevat miehet tekevät kyllä naiselle aloitteita.
Kuulostakoon karulta, mutta niin se on. Jos mies haluaa samaa tasoa olevan naisen, niin aloite pitää tehdä yleensä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut elämässäni ihan ok menestys naisten suhteen. Kaksi vakavaa ja pitkää suhdetta (nyt siis aviossa), ja ihan riittävä määrä hauskanpitokumppaneita nuoruusvuosina.
Ilman poikkeusta joka ikinen mun lyhyistä ja pitkistä jutuista alkoi niin että nainen teki aloitteen. Esimerkkeinä:
- nainen tuli itse juttelemaan
- nainen hymyili minulle ja viittoi luokseen
- nainen lähetti minulle viestin ircissä/facebookissa/Tinderissä
- nainen tulee yökerhossa tanssimaan iholle
Eli en ole ikinä päässyt puusta pidemmälle tekemällä itse aloitteen, vaan kaikki vähänkään pidemmälle edenneet hommat on aina lähteneet siitä että nainen on tehnyt aloitteen.
Mies, 38
Muista noista konsteista en nyt tiedä, mutta iholle tanssimaan tuleminen on tyylittömin, vanhanaikaisin, suorasukaisin (etten sanoisi röyhkein) tapa ja tepsii kyllä määrättyihin miehiin kuin veitsi sulaan voihin.
Myös määrätyt naiset harrastavat tätä, juuri helppouden vuoksi, se on helppo keino molemmille testata toisen halukkuutta.
Sanosin, että jos tämä menee läpi niin molemmat ovat helppoja.Minulle olisi punainen vaate jos tuntematon mies viittoisi tulemaan luokseen. Tulisi melkein päinvastainen reaktio. En mene kenenkään viittomalla mihinkään, ellei ole tuttu ihminen kyseessä ja sovittu tapaaminen.
Viittominen olisi miltei sama ilmiö kuin sormien napsuttelu tarjoilijalle.
Tai viheltäminen.Siksi en itsekään toimi niin kuin en haluaisi muiden toimivan.
En siis kovin helposti anna signaaleja miehelle etten vai tule käsitetyksi väärin. Tai toinen hämmenny tai nolostuVai sillä lailla. Sitten sinulle ei vissiin kelpaa kuuro mies. :(
Kuurous ei ole este. Mutta sen ihmisen pitää tulla asiallisesti luokseni niinkuin fiksut ihmiset tekevät ja vaikka kirjoittaa ensin lapulle, että on kuuro. Toisaalta ymmärrän kyllä kuurojen viittomien eron.
Ei kuulevan eikä kuuron pidä viittoa tuntematonta ihmistä jostain kaukaa luokseen. Tulee komentamisen tai käskyttämisen maku.
Jos haluaa tutustua tulee itse kiinnostuksen kohteen luo.Käsitit kyllä, että tarkoitin tuossa ihan muuta viittomista.
Entä miten sokean miehen pitää lähestyä sinua?
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Yksi on se, että en oikeasti usko kiinnostuneeni henkilöstä, vaan itse luomistani oletuksista ja kuvitelmista millainen hän on. Todellisuus voi olla ihan muuta. Toinen on se, etten usko hänen kiinnostuvan minusta, eikä minun kiinnostus velvoita ketään vastaamaan siihen. Kolmas, olen huomannut, että miehet säikähtää, jos lähestyn heitä omasta aloitteesta. Esim deittisivuilla ei yksikään keskustelu ole alkanut minun aloitteesta, niihin ei vastata. Mutta miehen aloite on jatkunut pidempäänkin keskusteluun.
Lisäksi, kohtaan arjessa ja harrastuksissa niin vähän ihmisiä, ettei kiinnostusta edes ehdi tulla ja vielä vähemmän mahdollisuuksia sen ilmaisuun.
Mulla on täysin samat kokemukset... Lisäksi olisi miehelle sosiaalisesti huomattavasti hyväksyttävämpää ja jopa täysin normaalia tulla vaikka töykeästikin torjutuksi. Mutta jos nainen lähestyisi miestä ja mies yllättyneenä kääntyisi hymähtäen kannoillaan, niin se voisi olla huomattavasti suurempi kolaus itsetunnolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä tietysti tulee mielenkiintoinen kehä. Näet baarissa kiinnostavan näköisen ihmisen. Et lähesty häntä, koska et tiedä hänestä mitään. Koska et lähesty häntä, et voikaan oppia hänestä mitään. Helpointa mennä johonkin tyhjään pöytään surffailemaan puhelimella.
Ei, yleisesti ottaen hän ei ole kiinnostava, koska en tiedä hänestä mitään. Hän voi olla hyvännäköinen, mutta pelkkä ulkonäkö ei tee hänestä kiinnostavaa. Poikkeuksia on, jos henkilö on pukeutunut omituisesti tai hän muuten tuo ilmi persoonaansa.
Tämä just. Esim. itse olen heikkona muusikoihin, joten aivan eri tavalla kiinnostus herää, jos näen hyvännäköisen miehen kitaralaukku selässä kuin ilman.
Lähestytkö sitten tuota muusikkoa vai et?
Voisin lähestyä, jos tilanne olisi hyvä.
Voitko antaa esimerkkejä noista hyvistä tilanteista? Missä ja milloin saattaisit lähestyä kitaralaukullista miestä? Keikan yhteydessä baarissa? Jossain muuallakin?
Ihan mikä tahansa tilanne, jossa ei ole älyttömästi muita ihmisiä ympärillä eikä mies vaikuta kiireiseltä.
Ok, olet sitten vissiin aika proaktiivinen, et siis tyypillinen nainen. Se on toisaalta kiva, jos nainen tekee aloitteen, mutta toisaalta se voi olla luotaantyöntävää, koska tosiaan mies haluaa luontaisesti olla enemmän se jahtaaja kuin jahdattu. Niin se menee muidenkin eläinlajien kohdalla.
Mutta minulla on lähipiirissä yksi mies, jonka nainen iski baarissa, ja he ovat olleet jo kauan naimisissa ja on lapsia jne. Joskus se menee niinkin päin.
Ei miehet halua jahdata, ne joutuu jahtaamaan.
Niin no, jahtaaminen on vähän voimakas ilmaus, mutta kyllä se on niin, että mies tuntee itsensä miehisemmäksi, jos voittaa sosiaaliset pelot ja lähestyy naista, josta on kiinnostunut. Siltä pohjalta on parempia lähtee parisuhteeseen.
Jos olet mies, etkä ajattele niin, niin kannattaisi ehkä kiinnittää huomiota testosteronitasoon ja tarvittaessa nostaa sitä. Siihen löytyy luontaisia ei-lääketieteellisiä keinoja.
Ja jos odottaa naisen tekevän aloitteen, niin silloin päätyy suhteeseen todennäköisesti alemmantasoisen naisen kanssa, kuin mihin olisi mahdollisuuksia, koska naiset tekevät aloitteita yleensä itseään hieman korkeampitasoisille miehille. Ne samaa tasoa naisen kanssa olevat miehet tekevät kyllä naiselle aloitteita.
Kuulostakoon karulta, mutta niin se on. Jos mies haluaa samaa tasoa olevan naisen, niin aloite pitää tehdä yleensä itse.
Höpöhöpö, niin pölyinen myytti tuo että mies tahtoo metsästää. Mies haluaa olla haluttu ihan samalla tavalla kuin nainenkin, ei juoksemalla juosta kenenkään perässä itseään tyrkyttämässä.
Metsästämisestä nauttivat toki pelimiehet, heille se on oman viehättävyyden mittaamista ja egon buustaamista. Siinä ei ole kyse siitä yksilöllisestä naisesta, vaan että saadaan lovia kaatovyöhön. Jos nainen haluaa vain olla passiivisesti miehen poimittavana tekemättä itse mitään, saa suurella todennäköisyydellä pelimiehen. Tai narsistin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä tietysti tulee mielenkiintoinen kehä. Näet baarissa kiinnostavan näköisen ihmisen. Et lähesty häntä, koska et tiedä hänestä mitään. Koska et lähesty häntä, et voikaan oppia hänestä mitään. Helpointa mennä johonkin tyhjään pöytään surffailemaan puhelimella.
Ei, yleisesti ottaen hän ei ole kiinnostava, koska en tiedä hänestä mitään. Hän voi olla hyvännäköinen, mutta pelkkä ulkonäkö ei tee hänestä kiinnostavaa. Poikkeuksia on, jos henkilö on pukeutunut omituisesti tai hän muuten tuo ilmi persoonaansa.
Tämä just. Esim. itse olen heikkona muusikoihin, joten aivan eri tavalla kiinnostus herää, jos näen hyvännäköisen miehen kitaralaukku selässä kuin ilman.
Lähestytkö sitten tuota muusikkoa vai et?
Voisin lähestyä, jos tilanne olisi hyvä.
Voitko antaa esimerkkejä noista hyvistä tilanteista? Missä ja milloin saattaisit lähestyä kitaralaukullista miestä? Keikan yhteydessä baarissa? Jossain muuallakin?
Ihan mikä tahansa tilanne, jossa ei ole älyttömästi muita ihmisiä ympärillä eikä mies vaikuta kiireiseltä.
Ok, olet sitten vissiin aika proaktiivinen, et siis tyypillinen nainen. Se on toisaalta kiva, jos nainen tekee aloitteen, mutta toisaalta se voi olla luotaantyöntävää, koska tosiaan mies haluaa luontaisesti olla enemmän se jahtaaja kuin jahdattu. Niin se menee muidenkin eläinlajien kohdalla.
Mutta minulla on lähipiirissä yksi mies, jonka nainen iski baarissa, ja he ovat olleet jo kauan naimisissa ja on lapsia jne. Joskus se menee niinkin päin.
No joo, aika harvoin näen kiinnostavia miehiä missään, niin sen kerran kun näen, miksen lähestysi. Miehessä on silloin pakko olla jotain erityistä jos jopa minä kiinnostun.
En pidä yhtään jahtaajamiehistä, vaan yleensä kiinnostunkin miehistä, jotka eivät niin tuo itseään esille.
Joo, ymmärrän. Mutta jos ei käytetä sanaa jahtaaminen, vaan että mies tekee jossain sopivassa tilanteessa aloitteen vaikka tulemalla juttusille tms. Eikö se ole naisena kiva, kun mies tekee niin? Tunnet itsesi halutuksi?
Miehuuteen taas kuuluu tietty aloitteellisuus, ja jos ei pysty siihen, niin se on vähän kuin pettymyksen tuottamista itselle. Miksi minussa ei ollut tarpeeksi miestä, että olisin lähestynyt sitä naista, joka kiinnosti. Pelkojen voittaminen on miehuudessa olennaista, tässä tapauksessa sosiaalisten pelkojen.
Itsekin olen ollut kaikkea muuta kuin itsevarma naisten iskijä, ja sanoisin muille miehille, jotka ovat olleet samalla tavalla saamattomia, että älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan tehkää niin kuin minä sanon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään naisten on hakuammuntaa tehdä aloitetta miehille kun niin moni mies ei edes tykkää naisista.
Huteja saattaa tulla ihan senkin vuoksi. Siksi onkin viisainta odottaa miehen aloitetta. Silloin tietää, että ainakin tuo mies on kiinnostunut naisista eikä miehistä.
Tietysti on sitten ne jotka tykkäävät molemmista, riskinsä toki siinäkin.
Mutta ei miehetkään näe, onko nainen hetero vai ei.
Suomimiehen loppu on tulossa. -
Tämä ei tarkoita, että "kaikkihan me kuollaan, " vaan että aitosuomalainen mies häviää ja tänne jää vain musut ja jotkun herrat ja sliipit ja kato käy muille erityisen nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteorian ongelma on että se ei huomioi ihmisryhmien laadullisia eroja. Gootti, preppy, urheilija, furry, insinööri, hippi... Nämä eivät tilastollisesti pariudu toistensa kanssa, koska heillä ei ole mitään yhteistä. Renny Harlin voi olla täysi kymppi Johannan mielestä, mutta minusta hän on korkeintaan miinus yksi. Ryan Reynolds voisi tulla kosimaan minua vaikka heti ja minä vastaisin kieltävästi. Ei minua kiinnosta kuinka moni muu nainen pitää häntä attraktiivisena, minulla on enemmän yhteistä autistisen insinööri-Juhan kanssa.
Siksi koska niillä ei ole merkitystä.
Kaikissa ihmisryhmissä samantyyppiset miehet ovat menestyneimpiä naisten kanssa.
Pitkä, tumma, itsevarma, sosiaalisesti nokkela ja auktoriteettiasemassa oleva on kovaa kamaa missä tahansa alagenressä. Lyhyt, vaalea, epävarma, hidas ja harkitseva ja seuraaja-asemassa ei ole missään ihmisryhmässä miesihanne.
Ja mitä me teemme tuolla tiedolla? Etenkin me naiset?
Se vähän riippuu. Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat. Aika moni nainenkin kyselee asiasta, tosin eri nimellä.
Miksi muuten vastasit "etenkin me naiset?".
Koska luettelit (omasta mielestäsi) tasokkaan miehen ominaisuuksia. Mitä merkitystä niillä on meille naisille?
Niin ja pakko vielä kysyä tätä:
"Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat."
Millä tavalla siitä on hyötyä? Jos en ole "saanut" ihmistä, jonka olisin halunnut, eli mies on ilmoittanut ettei häntä kiinnosta jatkaa tutustumista, olen pettynyt ja tilanteesta riippuen harmitellut tai jopa surrut aikani. Ja aikanaan on sitten tullut kohdalle joku toinen, johon olen ihastunut.
Miten tasoteorian noudattaminen olisi muuttanut asiaa?
Yksittäisen jo päättyneen tapauksen kohdalla ei olisi. Tulevaisuuden pariutumismahdollisuuksia realismi kohentaa.
Olen pariutunut miehen kanssa johon ihastuin ensisilmäykseltä ja rakastuin oppiessani tuntemaan hänet. En edelleenkään tiedä, mitä hyötyä minulle olisi siitä, että tietäisin, onko hän KTM, KTM+,KTM- vai jotakin muuta.
Tai jos olisin tiennyt oman tasoni, niin olisiko hän tullut aikaisemmin minua vastaan? Vai olisiko jostain mystisesti alkanut tulla vastaan minusta kiinnostuneita miehiä joita nyt ei tullut, kun en tiennyt tasoani?
Kun katsot hääkuvaanne, onko toinen ruma ja toinen kaunis? Jos on, olette vähemmistöä. Jos ei, sovitte tasoteoriaan nätisti.
Nyt on kovaa tiedettä :D
Jos kirjoittamani on sinusta ilmiselvää, kertoo se että hyväksyt tasoteorian periaatteen.
Miksi sinä jankkaat itsestäänselvyyttä? Onko joku jossakin väittänyt, ettei samantyyliset ihmiset pariudu? Eikä se ole snobbailua, se vaan menee niin että jos itse käyt oikista, tapaat bileissä niitä muita oikislaisia ja vastaavia. Jos itse olet maaseutu-Teboilin vakipöytäläinen, luultavasti puolisokin on.
Ei tuohon mitään teoriaa tarvita.
Se teoria nyt vaan on käyttäytymistieteessä olemassa, halusit tai et.
mikä näistä teorioista?
Mihin viittaat sanalla näistä?
Siihen, ettei jankkaaja edes pysty sanomaan, mikä se teoria on.
Kun se oikea olemassaoleva teoria ei kelpaa, siinä kun pitäisi pystyä sitouttamaan, mihin tasojankkaaja ei pysty/ole koskaan pystynyt. Näiden teoria on jotakin hatusta vedettyjä prosentteja, nekin peräisin kai töllöstä.
En kai minä sentään yksin pysty jankkaamaan. Vastaan, kun kysytään ja haastan kun näen tyhmyyksiä kirjoitettavan.
Olen jo monesti tässä ketjussa kirjoittanut mikä se tasoteoria on, sinä vaan olet haluton ottamaan kirjoittamaani vastaan. Sinusta on hyödyllisempää kognitiivisen dissonanssisi vuoksi teeskennellä, ettei kukaan ole kyennyt asiaa selittämään.
Tasoteoria selittää suurten joukkojen tasolla ihmisten parinvalintakäyttäytymistä. Sen mukaan ihmiset pariutuvat ulkonäöltään suurinpiirtein saman tasoisen kumppanin kanssa. Kaunilla on usein kaunis kumppani, mutta harvemmin ruma.
Tasoteoria ei väitä selittävänsä yksittäisen ihmisen pariutumista, mitä joidenkin tässä ketjussa on vaika ymmärtää, vastaväitteistä päätellen. Se ei myöskään ennusta kula kiinnostuu kenestäkin. Sen sijaan sillä on ennustearvoa siihen kuka saa kenetkin. Mutta mikään 100% pakkopaita se ei ole.
Entä sitten? Ja miten se menee, jos 8 ottaa kutosen, nouseeko kutosen arvo vai laskeeko kasin? Oikeassa elämässä ei ole lapsellisia numerotasoja.
Mitä se teoria siis antaa? Kun kauneus on katsojan silmässä, niin ei yhtään mitään. Kaikki tietää, että samantapaiset ihmiset pariutuvat.
Mitä tekee tiedolla ihmisen keskimääräisestä pariutumisesta? Ei kukaan pariudu keskiarvon kanssa, vaan ihmisen.
Jos haluat antaa kauneudella numeerisen määritelmän siitä vaan. Monet niin tekevät, mutta ei siihen kannata hirttäytyä. Ei tasoteoria itsessään edellytä numeeristen arvojen käyttämistä. Se vain kertoo, että ihmiset pariutuvat suurin piirtein samantasoisten kanssa. Pääsääntönä.
Tuohan on ihan turha kehäpäätelmä. Jos hypoteesi on, että samantasoiset pariutuvat keskenään, niin tästä seuraa automaattisesti, että kun kaksi ihmistä pariutuu keskenään, teoreetikko päättelee heidän olevan samaa tasoa. Eritasoisten pariutuminen on siis teorian mukaan täysin mahdoton yhtälö. Hieno teoria, tosiaan.
Tosiasiassa ihmiset kuitenkin tuppaavat pariutumaan ulkonäöltään suurin piirtein samantasoisten kanssa. Siis niin, että paria sivusta katsovat ihmiset ovat sitä mieltä, että on sopusuhtainen pari jne. Ei tämä pelkkää kehäpäätelmää ole, vaan ensin on havaittu tuo todellisuus ja sitten kehitetty teoria selittämään sitä.
Poikkeuksena tuossa on esim., että rikkaalla ja/tai kuuluisalla ei-komealla miehellä on yleensä kaunis vaimo. Koska miehen tasoon vaikuttaa myös varallisuus ja sosiaalinen status.
Kas, nämä otetaan apuun sitten, kun tiukkaan vängätty ulkonäkö ei selitäkään riittävästi. Ja kun status, raha ja ulkonäkökään eivät riitä, niin sitten otetaan mukaan älykkyys, lahjakkuus, sosiaalinen joustavuus, empatiakyky, kuuntelutaito, altruismi, parisuhdehalukkuus, lapsirakkaus, kiinnostuksen kohteet, auttamishalu, you name it.
Teoria, haloo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä tietysti tulee mielenkiintoinen kehä. Näet baarissa kiinnostavan näköisen ihmisen. Et lähesty häntä, koska et tiedä hänestä mitään. Koska et lähesty häntä, et voikaan oppia hänestä mitään. Helpointa mennä johonkin tyhjään pöytään surffailemaan puhelimella.
Ei, yleisesti ottaen hän ei ole kiinnostava, koska en tiedä hänestä mitään. Hän voi olla hyvännäköinen, mutta pelkkä ulkonäkö ei tee hänestä kiinnostavaa. Poikkeuksia on, jos henkilö on pukeutunut omituisesti tai hän muuten tuo ilmi persoonaansa.
Tämä just. Esim. itse olen heikkona muusikoihin, joten aivan eri tavalla kiinnostus herää, jos näen hyvännäköisen miehen kitaralaukku selässä kuin ilman.
Lähestytkö sitten tuota muusikkoa vai et?
Voisin lähestyä, jos tilanne olisi hyvä.
Voitko antaa esimerkkejä noista hyvistä tilanteista? Missä ja milloin saattaisit lähestyä kitaralaukullista miestä? Keikan yhteydessä baarissa? Jossain muuallakin?
Ihan mikä tahansa tilanne, jossa ei ole älyttömästi muita ihmisiä ympärillä eikä mies vaikuta kiireiseltä.
Ok, olet sitten vissiin aika proaktiivinen, et siis tyypillinen nainen. Se on toisaalta kiva, jos nainen tekee aloitteen, mutta toisaalta se voi olla luotaantyöntävää, koska tosiaan mies haluaa luontaisesti olla enemmän se jahtaaja kuin jahdattu. Niin se menee muidenkin eläinlajien kohdalla.
Mutta minulla on lähipiirissä yksi mies, jonka nainen iski baarissa, ja he ovat olleet jo kauan naimisissa ja on lapsia jne. Joskus se menee niinkin päin.
No joo, aika harvoin näen kiinnostavia miehiä missään, niin sen kerran kun näen, miksen lähestysi. Miehessä on silloin pakko olla jotain erityistä jos jopa minä kiinnostun.
En pidä yhtään jahtaajamiehistä, vaan yleensä kiinnostunkin miehistä, jotka eivät niin tuo itseään esille.
Joo, ymmärrän. Mutta jos ei käytetä sanaa jahtaaminen, vaan että mies tekee jossain sopivassa tilanteessa aloitteen vaikka tulemalla juttusille tms. Eikö se ole naisena kiva, kun mies tekee niin? Tunnet itsesi halutuksi?
Miehuuteen taas kuuluu tietty aloitteellisuus, ja jos ei pysty siihen, niin se on vähän kuin pettymyksen tuottamista itselle. Miksi minussa ei ollut tarpeeksi miestä, että olisin lähestynyt sitä naista, joka kiinnosti. Pelkojen voittaminen on miehuudessa olennaista, tässä tapauksessa sosiaalisten pelkojen.
Itsekin olen ollut kaikkea muuta kuin itsevarma naisten iskijä, ja sanoisin muille miehille, jotka ovat olleet samalla tavalla saamattomia, että älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan tehkää niin kuin minä sanon.
Ei se mitenkään erityiseltä tunnu, sitä tapahtuu niin usein. Ja kaiken lisäksi nämä miehet eivät yleensä kiinnosta minua millään lailla. Ei mun kiinnostus herää siitä että joku sattuu osoittamaan kiinnostusta minuun, jos mies on ihan vääränlainen. Eri asia sitten jos mun tyyppinen lähestyisi, mutta eipä ole tapahtunut tähän päivään mennessä. Jos lähestyisin itse, voisin ehkä saada sellaisen miehen kuin haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä tietysti tulee mielenkiintoinen kehä. Näet baarissa kiinnostavan näköisen ihmisen. Et lähesty häntä, koska et tiedä hänestä mitään. Koska et lähesty häntä, et voikaan oppia hänestä mitään. Helpointa mennä johonkin tyhjään pöytään surffailemaan puhelimella.
Ei, yleisesti ottaen hän ei ole kiinnostava, koska en tiedä hänestä mitään. Hän voi olla hyvännäköinen, mutta pelkkä ulkonäkö ei tee hänestä kiinnostavaa. Poikkeuksia on, jos henkilö on pukeutunut omituisesti tai hän muuten tuo ilmi persoonaansa.
Tämä just. Esim. itse olen heikkona muusikoihin, joten aivan eri tavalla kiinnostus herää, jos näen hyvännäköisen miehen kitaralaukku selässä kuin ilman.
Lähestytkö sitten tuota muusikkoa vai et?
Voisin lähestyä, jos tilanne olisi hyvä.
Voitko antaa esimerkkejä noista hyvistä tilanteista? Missä ja milloin saattaisit lähestyä kitaralaukullista miestä? Keikan yhteydessä baarissa? Jossain muuallakin?
Ihan mikä tahansa tilanne, jossa ei ole älyttömästi muita ihmisiä ympärillä eikä mies vaikuta kiireiseltä.
Ok, olet sitten vissiin aika proaktiivinen, et siis tyypillinen nainen. Se on toisaalta kiva, jos nainen tekee aloitteen, mutta toisaalta se voi olla luotaantyöntävää, koska tosiaan mies haluaa luontaisesti olla enemmän se jahtaaja kuin jahdattu. Niin se menee muidenkin eläinlajien kohdalla.
Mutta minulla on lähipiirissä yksi mies, jonka nainen iski baarissa, ja he ovat olleet jo kauan naimisissa ja on lapsia jne. Joskus se menee niinkin päin.
Ei miehet halua jahdata, ne joutuu jahtaamaan.
Niin no, jahtaaminen on vähän voimakas ilmaus, mutta kyllä se on niin, että mies tuntee itsensä miehisemmäksi, jos voittaa sosiaaliset pelot ja lähestyy naista, josta on kiinnostunut. Siltä pohjalta on parempia lähtee parisuhteeseen.
Jos olet mies, etkä ajattele niin, niin kannattaisi ehkä kiinnittää huomiota testosteronitasoon ja tarvittaessa nostaa sitä. Siihen löytyy luontaisia ei-lääketieteellisiä keinoja.
Ja jos odottaa naisen tekevän aloitteen, niin silloin päätyy suhteeseen todennäköisesti alemmantasoisen naisen kanssa, kuin mihin olisi mahdollisuuksia, koska naiset tekevät aloitteita yleensä itseään hieman korkeampitasoisille miehille. Ne samaa tasoa naisen kanssa olevat miehet tekevät kyllä naiselle aloitteita.
Kuulostakoon karulta, mutta niin se on. Jos mies haluaa samaa tasoa olevan naisen, niin aloite pitää tehdä yleensä itse.
Höpöhöpö, niin pölyinen myytti tuo että mies tahtoo metsästää. Mies haluaa olla haluttu ihan samalla tavalla kuin nainenkin, ei juoksemalla juosta kenenkään perässä itseään tyrkyttämässä.
Metsästämisestä nauttivat toki pelimiehet, heille se on oman viehättävyyden mittaamista ja egon buustaamista. Siinä ei ole kyse siitä yksilöllisestä naisesta, vaan että saadaan lovia kaatovyöhön. Jos nainen haluaa vain olla passiivisesti miehen poimittavana tekemättä itse mitään, saa suurella todennäköisyydellä pelimiehen. Tai narsistin.
Ei ole höpö höpöä, miehet eivät ole samanlaisia kuin naiset. Eikä se johdu vain kulttuurista.
Ja tuo on olkiukko, että naisen pitäisi olla vain passiivisesti poimittavana. Nainen voi esim. ottaa vähän katsekontaktia ja sillä näyttää vihreää valoa miehelle, mutta se on kummankin kannalta parempi, että mies tekee varsinaisen aloitteen. Nainen tuntee silloin itsensä enemmän naiseksi ja mies itsensä mieheksi.
Vai että ihminen olisi ainoa nisäkäslaji, jossa uroksen ja naaraan rooli ei olisi parittelussa sellainen? Vaikka ihmiselle on annettu kyky korkeampaan ajatteluun, niin meillä on silti myös tuo eläimellinen puoli, joka ohjaa meidän käytöstä. Ihmiset luulevat liikoja omista älyllisyydestään. Me toimimme todella paljon alkukantaisten vaistojen varassa, nekin jotka ovat hyvin älykkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteorian ongelma on että se ei huomioi ihmisryhmien laadullisia eroja. Gootti, preppy, urheilija, furry, insinööri, hippi... Nämä eivät tilastollisesti pariudu toistensa kanssa, koska heillä ei ole mitään yhteistä. Renny Harlin voi olla täysi kymppi Johannan mielestä, mutta minusta hän on korkeintaan miinus yksi. Ryan Reynolds voisi tulla kosimaan minua vaikka heti ja minä vastaisin kieltävästi. Ei minua kiinnosta kuinka moni muu nainen pitää häntä attraktiivisena, minulla on enemmän yhteistä autistisen insinööri-Juhan kanssa.
Siksi koska niillä ei ole merkitystä.
Kaikissa ihmisryhmissä samantyyppiset miehet ovat menestyneimpiä naisten kanssa.
Pitkä, tumma, itsevarma, sosiaalisesti nokkela ja auktoriteettiasemassa oleva on kovaa kamaa missä tahansa alagenressä. Lyhyt, vaalea, epävarma, hidas ja harkitseva ja seuraaja-asemassa ei ole missään ihmisryhmässä miesihanne.
Ja mitä me teemme tuolla tiedolla? Etenkin me naiset?
Se vähän riippuu. Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat. Aika moni nainenkin kyselee asiasta, tosin eri nimellä.
Miksi muuten vastasit "etenkin me naiset?".
Koska luettelit (omasta mielestäsi) tasokkaan miehen ominaisuuksia. Mitä merkitystä niillä on meille naisille?
Niin ja pakko vielä kysyä tätä:
"Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat."
Millä tavalla siitä on hyötyä? Jos en ole "saanut" ihmistä, jonka olisin halunnut, eli mies on ilmoittanut ettei häntä kiinnosta jatkaa tutustumista, olen pettynyt ja tilanteesta riippuen harmitellut tai jopa surrut aikani. Ja aikanaan on sitten tullut kohdalle joku toinen, johon olen ihastunut.
Miten tasoteorian noudattaminen olisi muuttanut asiaa?
Yksittäisen jo päättyneen tapauksen kohdalla ei olisi. Tulevaisuuden pariutumismahdollisuuksia realismi kohentaa.
Olen pariutunut miehen kanssa johon ihastuin ensisilmäykseltä ja rakastuin oppiessani tuntemaan hänet. En edelleenkään tiedä, mitä hyötyä minulle olisi siitä, että tietäisin, onko hän KTM, KTM+,KTM- vai jotakin muuta.
Tai jos olisin tiennyt oman tasoni, niin olisiko hän tullut aikaisemmin minua vastaan? Vai olisiko jostain mystisesti alkanut tulla vastaan minusta kiinnostuneita miehiä joita nyt ei tullut, kun en tiennyt tasoani?
Kun katsot hääkuvaanne, onko toinen ruma ja toinen kaunis? Jos on, olette vähemmistöä. Jos ei, sovitte tasoteoriaan nätisti.
Nyt on kovaa tiedettä :D
Jos kirjoittamani on sinusta ilmiselvää, kertoo se että hyväksyt tasoteorian periaatteen.
Miksi sinä jankkaat itsestäänselvyyttä? Onko joku jossakin väittänyt, ettei samantyyliset ihmiset pariudu? Eikä se ole snobbailua, se vaan menee niin että jos itse käyt oikista, tapaat bileissä niitä muita oikislaisia ja vastaavia. Jos itse olet maaseutu-Teboilin vakipöytäläinen, luultavasti puolisokin on.
Ei tuohon mitään teoriaa tarvita.
Se teoria nyt vaan on käyttäytymistieteessä olemassa, halusit tai et.
mikä näistä teorioista?
Mihin viittaat sanalla näistä?
Siihen, ettei jankkaaja edes pysty sanomaan, mikä se teoria on.
Kun se oikea olemassaoleva teoria ei kelpaa, siinä kun pitäisi pystyä sitouttamaan, mihin tasojankkaaja ei pysty/ole koskaan pystynyt. Näiden teoria on jotakin hatusta vedettyjä prosentteja, nekin peräisin kai töllöstä.
En kai minä sentään yksin pysty jankkaamaan. Vastaan, kun kysytään ja haastan kun näen tyhmyyksiä kirjoitettavan.
Olen jo monesti tässä ketjussa kirjoittanut mikä se tasoteoria on, sinä vaan olet haluton ottamaan kirjoittamaani vastaan. Sinusta on hyödyllisempää kognitiivisen dissonanssisi vuoksi teeskennellä, ettei kukaan ole kyennyt asiaa selittämään.
Tasoteoria selittää suurten joukkojen tasolla ihmisten parinvalintakäyttäytymistä. Sen mukaan ihmiset pariutuvat ulkonäöltään suurinpiirtein saman tasoisen kumppanin kanssa. Kaunilla on usein kaunis kumppani, mutta harvemmin ruma.
Tasoteoria ei väitä selittävänsä yksittäisen ihmisen pariutumista, mitä joidenkin tässä ketjussa on vaika ymmärtää, vastaväitteistä päätellen. Se ei myöskään ennusta kula kiinnostuu kenestäkin. Sen sijaan sillä on ennustearvoa siihen kuka saa kenetkin. Mutta mikään 100% pakkopaita se ei ole.
Tasoteoria siis sulkee pois teoreetikkojen hellimän hypergamian mahdollisuuden. Jos kerran oma taso on se, minkä tasoisen pystyy sitouttamaan, pariskunnat ovat aina samaa tasoa. Ja jos jokin pariskunta nyt sitten sattuukin olemaan eriparia, se on vain yksittäistapaus, poikkeus joka vahvistaa säännön, eli mitään hypergamiaa ei edes käsitteen tasolla voi olla olemassa.
Totta kai hypergamia voi olla käsitteen tasolla olemassa, sillä käsite selvästikin on olemassa, minkä kiistäminen olisi hupsua.
Tasoteoria kertoo, että ihmiset valitsevat itselleen ulkonäöltään samantasoisen kumppanin ja niin empirisesti tapahtuukin. Tasoteoria ei sulje pois muita parinvalintaan vaikuttavia tekijöitä, esim. joissakin kulttuureissa vanhemmat valitsevat lapselleen lisääntymiskumppanin, eikä lapsi itse. Ylöspäin naiminen ei ole poissuljettua, mutta mitä ulkonäköön tulee, niin ei yleistä. Jonkin muin kriteerin osalta ihan mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteorian ongelma on että se ei huomioi ihmisryhmien laadullisia eroja. Gootti, preppy, urheilija, furry, insinööri, hippi... Nämä eivät tilastollisesti pariudu toistensa kanssa, koska heillä ei ole mitään yhteistä. Renny Harlin voi olla täysi kymppi Johannan mielestä, mutta minusta hän on korkeintaan miinus yksi. Ryan Reynolds voisi tulla kosimaan minua vaikka heti ja minä vastaisin kieltävästi. Ei minua kiinnosta kuinka moni muu nainen pitää häntä attraktiivisena, minulla on enemmän yhteistä autistisen insinööri-Juhan kanssa.
Siksi koska niillä ei ole merkitystä.
Kaikissa ihmisryhmissä samantyyppiset miehet ovat menestyneimpiä naisten kanssa.
Pitkä, tumma, itsevarma, sosiaalisesti nokkela ja auktoriteettiasemassa oleva on kovaa kamaa missä tahansa alagenressä. Lyhyt, vaalea, epävarma, hidas ja harkitseva ja seuraaja-asemassa ei ole missään ihmisryhmässä miesihanne.
Ja mitä me teemme tuolla tiedolla? Etenkin me naiset?
Se vähän riippuu. Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat. Aika moni nainenkin kyselee asiasta, tosin eri nimellä.
Miksi muuten vastasit "etenkin me naiset?".
Koska luettelit (omasta mielestäsi) tasokkaan miehen ominaisuuksia. Mitä merkitystä niillä on meille naisille?
Niin ja pakko vielä kysyä tätä:
"Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat."
Millä tavalla siitä on hyötyä? Jos en ole "saanut" ihmistä, jonka olisin halunnut, eli mies on ilmoittanut ettei häntä kiinnosta jatkaa tutustumista, olen pettynyt ja tilanteesta riippuen harmitellut tai jopa surrut aikani. Ja aikanaan on sitten tullut kohdalle joku toinen, johon olen ihastunut.
Miten tasoteorian noudattaminen olisi muuttanut asiaa?
Yksittäisen jo päättyneen tapauksen kohdalla ei olisi. Tulevaisuuden pariutumismahdollisuuksia realismi kohentaa.
Olen pariutunut miehen kanssa johon ihastuin ensisilmäykseltä ja rakastuin oppiessani tuntemaan hänet. En edelleenkään tiedä, mitä hyötyä minulle olisi siitä, että tietäisin, onko hän KTM, KTM+,KTM- vai jotakin muuta.
Tai jos olisin tiennyt oman tasoni, niin olisiko hän tullut aikaisemmin minua vastaan? Vai olisiko jostain mystisesti alkanut tulla vastaan minusta kiinnostuneita miehiä joita nyt ei tullut, kun en tiennyt tasoani?
Kun katsot hääkuvaanne, onko toinen ruma ja toinen kaunis? Jos on, olette vähemmistöä. Jos ei, sovitte tasoteoriaan nätisti.
Nyt on kovaa tiedettä :D
Jos kirjoittamani on sinusta ilmiselvää, kertoo se että hyväksyt tasoteorian periaatteen.
Miksi sinä jankkaat itsestäänselvyyttä? Onko joku jossakin väittänyt, ettei samantyyliset ihmiset pariudu? Eikä se ole snobbailua, se vaan menee niin että jos itse käyt oikista, tapaat bileissä niitä muita oikislaisia ja vastaavia. Jos itse olet maaseutu-Teboilin vakipöytäläinen, luultavasti puolisokin on.
Ei tuohon mitään teoriaa tarvita.
Se teoria nyt vaan on käyttäytymistieteessä olemassa, halusit tai et.
mikä näistä teorioista?
Mihin viittaat sanalla näistä?
Siihen, ettei jankkaaja edes pysty sanomaan, mikä se teoria on.
Kun se oikea olemassaoleva teoria ei kelpaa, siinä kun pitäisi pystyä sitouttamaan, mihin tasojankkaaja ei pysty/ole koskaan pystynyt. Näiden teoria on jotakin hatusta vedettyjä prosentteja, nekin peräisin kai töllöstä.
En kai minä sentään yksin pysty jankkaamaan. Vastaan, kun kysytään ja haastan kun näen tyhmyyksiä kirjoitettavan.
Olen jo monesti tässä ketjussa kirjoittanut mikä se tasoteoria on, sinä vaan olet haluton ottamaan kirjoittamaani vastaan. Sinusta on hyödyllisempää kognitiivisen dissonanssisi vuoksi teeskennellä, ettei kukaan ole kyennyt asiaa selittämään.
Tasoteoria selittää suurten joukkojen tasolla ihmisten parinvalintakäyttäytymistä. Sen mukaan ihmiset pariutuvat ulkonäöltään suurinpiirtein saman tasoisen kumppanin kanssa. Kaunilla on usein kaunis kumppani, mutta harvemmin ruma.
Tasoteoria ei väitä selittävänsä yksittäisen ihmisen pariutumista, mitä joidenkin tässä ketjussa on vaika ymmärtää, vastaväitteistä päätellen. Se ei myöskään ennusta kula kiinnostuu kenestäkin. Sen sijaan sillä on ennustearvoa siihen kuka saa kenetkin. Mutta mikään 100% pakkopaita se ei ole.
Entä sitten? Ja miten se menee, jos 8 ottaa kutosen, nouseeko kutosen arvo vai laskeeko kasin? Oikeassa elämässä ei ole lapsellisia numerotasoja.
Mitä se teoria siis antaa? Kun kauneus on katsojan silmässä, niin ei yhtään mitään. Kaikki tietää, että samantapaiset ihmiset pariutuvat.
Mitä tekee tiedolla ihmisen keskimääräisestä pariutumisesta? Ei kukaan pariudu keskiarvon kanssa, vaan ihmisen.
Jos haluat antaa kauneudella numeerisen määritelmän siitä vaan. Monet niin tekevät, mutta ei siihen kannata hirttäytyä. Ei tasoteoria itsessään edellytä numeeristen arvojen käyttämistä. Se vain kertoo, että ihmiset pariutuvat suurin piirtein samantasoisten kanssa. Pääsääntönä.
Tuohan on ihan turha kehäpäätelmä. Jos hypoteesi on, että samantasoiset pariutuvat keskenään, niin tästä seuraa automaattisesti, että kun kaksi ihmistä pariutuu keskenään, teoreetikko päättelee heidän olevan samaa tasoa. Eritasoisten pariutuminen on siis teorian mukaan täysin mahdoton yhtälö. Hieno teoria, tosiaan.
Tosiasiassa ihmiset kuitenkin tuppaavat pariutumaan ulkonäöltään suurin piirtein samantasoisten kanssa. Siis niin, että paria sivusta katsovat ihmiset ovat sitä mieltä, että on sopusuhtainen pari jne. Ei tämä pelkkää kehäpäätelmää ole, vaan ensin on havaittu tuo todellisuus ja sitten kehitetty teoria selittämään sitä.
Poikkeuksena tuossa on esim., että rikkaalla ja/tai kuuluisalla ei-komealla miehellä on yleensä kaunis vaimo. Koska miehen tasoon vaikuttaa myös varallisuus ja sosiaalinen status.
Kas, nämä otetaan apuun sitten, kun tiukkaan vängätty ulkonäkö ei selitäkään riittävästi. Ja kun status, raha ja ulkonäkökään eivät riitä, niin sitten otetaan mukaan älykkyys, lahjakkuus, sosiaalinen joustavuus, empatiakyky, kuuntelutaito, altruismi, parisuhdehalukkuus, lapsirakkaus, kiinnostuksen kohteet, auttamishalu, you name it.
Teoria, haloo?
Teoria ennustaa toteutunutta varsin hyvin. Onko sinulla dataa, että toisin olisi laita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteorian ongelma on että se ei huomioi ihmisryhmien laadullisia eroja. Gootti, preppy, urheilija, furry, insinööri, hippi... Nämä eivät tilastollisesti pariudu toistensa kanssa, koska heillä ei ole mitään yhteistä. Renny Harlin voi olla täysi kymppi Johannan mielestä, mutta minusta hän on korkeintaan miinus yksi. Ryan Reynolds voisi tulla kosimaan minua vaikka heti ja minä vastaisin kieltävästi. Ei minua kiinnosta kuinka moni muu nainen pitää häntä attraktiivisena, minulla on enemmän yhteistä autistisen insinööri-Juhan kanssa.
Siksi koska niillä ei ole merkitystä.
Kaikissa ihmisryhmissä samantyyppiset miehet ovat menestyneimpiä naisten kanssa.
Pitkä, tumma, itsevarma, sosiaalisesti nokkela ja auktoriteettiasemassa oleva on kovaa kamaa missä tahansa alagenressä. Lyhyt, vaalea, epävarma, hidas ja harkitseva ja seuraaja-asemassa ei ole missään ihmisryhmässä miesihanne.
Ja mitä me teemme tuolla tiedolla? Etenkin me naiset?
Se vähän riippuu. Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat. Aika moni nainenkin kyselee asiasta, tosin eri nimellä.
Miksi muuten vastasit "etenkin me naiset?".
Koska luettelit (omasta mielestäsi) tasokkaan miehen ominaisuuksia. Mitä merkitystä niillä on meille naisille?
Niin ja pakko vielä kysyä tätä:
"Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat."
Millä tavalla siitä on hyötyä? Jos en ole "saanut" ihmistä, jonka olisin halunnut, eli mies on ilmoittanut ettei häntä kiinnosta jatkaa tutustumista, olen pettynyt ja tilanteesta riippuen harmitellut tai jopa surrut aikani. Ja aikanaan on sitten tullut kohdalle joku toinen, johon olen ihastunut.
Miten tasoteorian noudattaminen olisi muuttanut asiaa?
Yksittäisen jo päättyneen tapauksen kohdalla ei olisi. Tulevaisuuden pariutumismahdollisuuksia realismi kohentaa.
Olen pariutunut miehen kanssa johon ihastuin ensisilmäykseltä ja rakastuin oppiessani tuntemaan hänet. En edelleenkään tiedä, mitä hyötyä minulle olisi siitä, että tietäisin, onko hän KTM, KTM+,KTM- vai jotakin muuta.
Tai jos olisin tiennyt oman tasoni, niin olisiko hän tullut aikaisemmin minua vastaan? Vai olisiko jostain mystisesti alkanut tulla vastaan minusta kiinnostuneita miehiä joita nyt ei tullut, kun en tiennyt tasoani?
Kun katsot hääkuvaanne, onko toinen ruma ja toinen kaunis? Jos on, olette vähemmistöä. Jos ei, sovitte tasoteoriaan nätisti.
Nyt on kovaa tiedettä :D
Jos kirjoittamani on sinusta ilmiselvää, kertoo se että hyväksyt tasoteorian periaatteen.
Miksi sinä jankkaat itsestäänselvyyttä? Onko joku jossakin väittänyt, ettei samantyyliset ihmiset pariudu? Eikä se ole snobbailua, se vaan menee niin että jos itse käyt oikista, tapaat bileissä niitä muita oikislaisia ja vastaavia. Jos itse olet maaseutu-Teboilin vakipöytäläinen, luultavasti puolisokin on.
Ei tuohon mitään teoriaa tarvita.
Se teoria nyt vaan on käyttäytymistieteessä olemassa, halusit tai et.
mikä näistä teorioista?
Mihin viittaat sanalla näistä?
Siihen, ettei jankkaaja edes pysty sanomaan, mikä se teoria on.
Kun se oikea olemassaoleva teoria ei kelpaa, siinä kun pitäisi pystyä sitouttamaan, mihin tasojankkaaja ei pysty/ole koskaan pystynyt. Näiden teoria on jotakin hatusta vedettyjä prosentteja, nekin peräisin kai töllöstä.
En kai minä sentään yksin pysty jankkaamaan. Vastaan, kun kysytään ja haastan kun näen tyhmyyksiä kirjoitettavan.
Olen jo monesti tässä ketjussa kirjoittanut mikä se tasoteoria on, sinä vaan olet haluton ottamaan kirjoittamaani vastaan. Sinusta on hyödyllisempää kognitiivisen dissonanssisi vuoksi teeskennellä, ettei kukaan ole kyennyt asiaa selittämään.
Tasoteoria selittää suurten joukkojen tasolla ihmisten parinvalintakäyttäytymistä. Sen mukaan ihmiset pariutuvat ulkonäöltään suurinpiirtein saman tasoisen kumppanin kanssa. Kaunilla on usein kaunis kumppani, mutta harvemmin ruma.
Tasoteoria ei väitä selittävänsä yksittäisen ihmisen pariutumista, mitä joidenkin tässä ketjussa on vaika ymmärtää, vastaväitteistä päätellen. Se ei myöskään ennusta kula kiinnostuu kenestäkin. Sen sijaan sillä on ennustearvoa siihen kuka saa kenetkin. Mutta mikään 100% pakkopaita se ei ole.
Tasoteoria siis sulkee pois teoreetikkojen hellimän hypergamian mahdollisuuden. Jos kerran oma taso on se, minkä tasoisen pystyy sitouttamaan, pariskunnat ovat aina samaa tasoa. Ja jos jokin pariskunta nyt sitten sattuukin olemaan eriparia, se on vain yksittäistapaus, poikkeus joka vahvistaa säännön, eli mitään hypergamiaa ei edes käsitteen tasolla voi olla olemassa.
Totta kai hypergamia voi olla käsitteen tasolla olemassa, sillä käsite selvästikin on olemassa, minkä kiistäminen olisi hupsua.
Tasoteoria kertoo, että ihmiset valitsevat itselleen ulkonäöltään samantasoisen kumppanin ja niin empirisesti tapahtuukin. Tasoteoria ei sulje pois muita parinvalintaan vaikuttavia tekijöitä, esim. joissakin kulttuureissa vanhemmat valitsevat lapselleen lisääntymiskumppanin, eikä lapsi itse. Ylöspäin naiminen ei ole poissuljettua, mutta mitä ulkonäköön tulee, niin ei yleistä. Jonkin muin kriteerin osalta ihan mahdollista.
Nyt sitten tarvitaan apuun jo kulttuurit, joissa vanhemmat määräävät parinvalinnassa. Okei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasojankkaaja viisaasti kertoo että tasoteoria ei ennusta yksilön valintoja, mutta toimii "joukkojen tasolla".
Eli ei mitenkään. Sana jo vihjaa että kyseessä on pari_suhde, ei ryhmäsuhde. Jos teoria ei ennusta parisuhdekäyttäytymistä yksilötasolla, se on aiheeseensa käyttökelvoton. Minä vaihdoin rikkaan matalaäänisen 10% rasvat omaavan miehen (omasta päätöksestäni) köyhempään, nasaalimpaan ja vatsakkaampaan. Eksän jätin koska ei sovittu yhteen, nykyinen on mm. hauskempi ja parempi sängyssä. Jos teoria ei ennusta tällaista käytöstä, toistan, se on turha tai oikeastaan jopa haitallinen saadessaan ihmiset jahtaamaan typeriä pinnallisia ominaisuuksia luonteensa kehittämisen sijaan.
T sosiologiasta valmistunut YTN.
Oletko ollut mukana jossain vihervasemmistolaisesta/feministisestä näkökulmasta tehdyssä Akatemian rahoittamassa nollatutkimuksessa? Oliko gradusi kenties naistutkimuksen alalta?
Järkeilysi on nimittäin alkeellista.
Tasoteoria ennustaa kyllä ihmisten pariutumiskäyttäytymistä, eli ihmiset yleensä pariutuvat samantasoisten kanssa, mutta totta kai on rajatapauksia ja poikkeustapauksia. ÄO taas ennustaa hyvin, kuinka menestynyt ihmisestä tulee, mutta on myös köyhiä ja työttömiä korkean ÄO:n omaavia.
Eikö siellä sosiologian laitoksella opeteta, mitä korrelaatio on ja, että jokin teoria voi olla validi, vaikka korrelaatio kahden muuttujan välillä ei olekaan 1:1 (korrelaatiokerroin 1,0). Esim. geeniperimän ja ÄO:n korrelaatiokerroin on n. 0,8. Tarkoittaako se sitä, että teoria, jonka mukaan geenit määräävät ihmisen ÄO:n ei ole validi tai, että vanhempien ÄO:ien perusteella ei voi ennustaa hyvin lapsen ÄO:ta. Ei, mutta silti joillekin korkean ÄO:n vanhemmille voi syntyä lapsi, jolla ei ole korkea ÄO.
Pitäydyn kannassani: niin kauan kuin on poikkeuksia, pariutumista tavoittelevan henkilön on hyödyllisempää kehittää tunneälyä ja persoonallisuutta kuin opiskella tasoteoriaa. Mutta hei, kun löydät esimerkiksi yhdenkin ihmisen joka ilmoittaa pariutuneensa tasoteoriatuntemuksensa avulla myönnän toisin.
Aika pieni kapasiteetti sinulla, ellet kumpaakin pysty tekemään, sillä eivät nuo ole toisiaan pois sulkevia. Molempi parempi.
Tyyppi, joka käyttää kapasiteetistaan edes pienen murto-osan tasoteorian pohdiskeluun on ilman muuta tasoltaan lähellä nollaa, ehkä jopa sen alle.
Kannattaa vältellä ja ottaa etäisyys niihin vellihousumiehiin, jotka kitisevät netissä ja pelkäävät sekä syyllistävät naisia omasta saamattomuudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä tietysti tulee mielenkiintoinen kehä. Näet baarissa kiinnostavan näköisen ihmisen. Et lähesty häntä, koska et tiedä hänestä mitään. Koska et lähesty häntä, et voikaan oppia hänestä mitään. Helpointa mennä johonkin tyhjään pöytään surffailemaan puhelimella.
Ei, yleisesti ottaen hän ei ole kiinnostava, koska en tiedä hänestä mitään. Hän voi olla hyvännäköinen, mutta pelkkä ulkonäkö ei tee hänestä kiinnostavaa. Poikkeuksia on, jos henkilö on pukeutunut omituisesti tai hän muuten tuo ilmi persoonaansa.
Tämä just. Esim. itse olen heikkona muusikoihin, joten aivan eri tavalla kiinnostus herää, jos näen hyvännäköisen miehen kitaralaukku selässä kuin ilman.
Lähestytkö sitten tuota muusikkoa vai et?
Voisin lähestyä, jos tilanne olisi hyvä.
Voitko antaa esimerkkejä noista hyvistä tilanteista? Missä ja milloin saattaisit lähestyä kitaralaukullista miestä? Keikan yhteydessä baarissa? Jossain muuallakin?
Ihan mikä tahansa tilanne, jossa ei ole älyttömästi muita ihmisiä ympärillä eikä mies vaikuta kiireiseltä.
Ok, olet sitten vissiin aika proaktiivinen, et siis tyypillinen nainen. Se on toisaalta kiva, jos nainen tekee aloitteen, mutta toisaalta se voi olla luotaantyöntävää, koska tosiaan mies haluaa luontaisesti olla enemmän se jahtaaja kuin jahdattu. Niin se menee muidenkin eläinlajien kohdalla.
Mutta minulla on lähipiirissä yksi mies, jonka nainen iski baarissa, ja he ovat olleet jo kauan naimisissa ja on lapsia jne. Joskus se menee niinkin päin.
No joo, aika harvoin näen kiinnostavia miehiä missään, niin sen kerran kun näen, miksen lähestysi. Miehessä on silloin pakko olla jotain erityistä jos jopa minä kiinnostun.
En pidä yhtään jahtaajamiehistä, vaan yleensä kiinnostunkin miehistä, jotka eivät niin tuo itseään esille.
Joo, ymmärrän. Mutta jos ei käytetä sanaa jahtaaminen, vaan että mies tekee jossain sopivassa tilanteessa aloitteen vaikka tulemalla juttusille tms. Eikö se ole naisena kiva, kun mies tekee niin? Tunnet itsesi halutuksi?
Miehuuteen taas kuuluu tietty aloitteellisuus, ja jos ei pysty siihen, niin se on vähän kuin pettymyksen tuottamista itselle. Miksi minussa ei ollut tarpeeksi miestä, että olisin lähestynyt sitä naista, joka kiinnosti. Pelkojen voittaminen on miehuudessa olennaista, tässä tapauksessa sosiaalisten pelkojen.
Itsekin olen ollut kaikkea muuta kuin itsevarma naisten iskijä, ja sanoisin muille miehille, jotka ovat olleet samalla tavalla saamattomia, että älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan tehkää niin kuin minä sanon.
Ei se mitenkään erityiseltä tunnu, sitä tapahtuu niin usein. Ja kaiken lisäksi nämä miehet eivät yleensä kiinnosta minua millään lailla. Ei mun kiinnostus herää siitä että joku sattuu osoittamaan kiinnostusta minuun, jos mies on ihan vääränlainen. Eri asia sitten jos mun tyyppinen lähestyisi, mutta eipä ole tapahtunut tähän päivään mennessä. Jos lähestyisin itse, voisin ehkä saada sellaisen miehen kuin haluan.
Suoraan sanoen vaikuttaa siltä, että tavoittelet sitten itseäsi korkeampitasoisia miehiä. Kyllä ne sinua kiinnostavat miehet lähestyisivät sinua joskus, jos pitäisivät sinua kiinnostavana. Ihan todennäköisyyksien lakien mukaan, koska miehet tekevät paljon enemmän aloitteita kuin naiset.
Haluat ehkä muusikon, joka on suht komea tai ainakin vähintään keskitasoa ulkonäöltään? Niille löytyy muitakin ottajia niissä piireissä. Tai sitten et ole liikkunut tarpeeksi piireissä ja paikoissa, joissa sellaisia miehiä on?
Jos tietäisin, miltä näytät, eli mitä tasoa olet ulkonäöltäsi, niin voisin arvioida asiaa paremmin, nyt tämä on vain spekulointia.
Todennäköisyyksien mukaan eivät lähestyisi, koska näitä joista kiinnostun, on TODELLA vähän. Jos olen pari kiinnostavaa kohdannut elämäni aikana, onko sinusta todennäköistä että jompi kumpi olisi lähestynyt? Tietysti on todennäköisempää että sellaiset jotka eivät minua kiinnosta lähestyvät, koska heitä on huomattavasti enemmän. Lähes jokainen on sellainen.
Olen aika varma että jos olisin lähestynyt viimeisintä josta kiinnostuin, en olisi saanut pakkeja, paitsi tietysti siinä tapauksessa jos hän olisikin ollut varattu.
Minä en ole tehnyt aloitteita, koska en ole ehtinyt. Aiemmat poikaystäväni alkoivat kosiskella minua jo kauan ennen kuin tiesin olevani heistä kiinnostunut (eli ilmestyivät kaveriporukkaan, tutustuimme paremmin ja minunkin kiinnostukseni vähitellen heräsi), ja nykyinen mieheni löytyi myös kaveripiiristä, jossa tutustelimme pikkuhiljaa, huomasimme viihtyvämme hyvin yhdessä ja aloimme seurustella ilman, että kumpikaan sen kummempaa aloitetta teki.
Mitenkä muuten sopii tasoteoriaan tämä yhden yön tarina, missä nainen vei kotiinsa gorilla-asuisen miehen, jonka nimeäkään hän ei tiennyt? Tarinan mukaan he tapailevat edelleen.
Pitkä, laatikkoleukainen gorilla? Minkähän numeroarvion pariskunta saa?
Vierailija kirjoitti:
Tasojankkaaja viisaasti kertoo että tasoteoria ei ennusta yksilön valintoja, mutta toimii "joukkojen tasolla".
Eli ei mitenkään. Sana jo vihjaa että kyseessä on pari_suhde, ei ryhmäsuhde. Jos teoria ei ennusta parisuhdekäyttäytymistä yksilötasolla, se on aiheeseensa käyttökelvoton. Minä vaihdoin rikkaan matalaäänisen 10% rasvat omaavan miehen (omasta päätöksestäni) köyhempään, nasaalimpaan ja vatsakkaampaan. Eksän jätin koska ei sovittu yhteen, nykyinen on mm. hauskempi ja parempi sängyssä. Jos teoria ei ennusta tällaista käytöstä, toistan, se on turha tai oikeastaan jopa haitallinen saadessaan ihmiset jahtaamaan typeriä pinnallisia ominaisuuksia luonteensa kehittämisen sijaan.
T sosiologiasta valmistunut YTN.
Kappas vaan, kun 37 sivun jälkeen ketjuun osuu sosiologiksi ilmoittautuva. Hieman sen jälkeen kuin termi sosiologi ketjussa mainittiin. Mitäpä sosiologimme meille tahtoo kertoa? Jotain melkoisen epäsosiologimaista näemmä.
Hän kertoo, että joukkojen tasolla eikä yksilöiden tasolla ennustava teoria ei toimi mitenkään. Se on varsin poikkeuksellinen näkemys sosiologiassa koulutetulle, sillä koko tieteenala on eräänlaista joukkotason yhteiskuntapsykologiaa. Todellinen Erik Allardtinsa kannesta kanteen lukenut sosiologi ei halveksuisi joukkotasolla hyvin ennustavaa teoriaa.
Toisekseen tämä sosiologiasta valmistunut ei mitenkään saa tahkottua päähänsä mitä tasoteoria ennustaa ja kun se ei ennusta jotain ihan muuta, jota sen ei ole tarkoituskaan ennustaa, julistaa palstasosiologi teoria käyttökelvottomaksi. Kukaan yhteiskuntatieteellisen koulutuksen saanut ei vaatisi teorialta todistusvoimaa johonkin, jota teoria ei edes pyri ennustamaan.
Sehän olisi sama, jos palstamatemaatikko vaatisi, että prosenttilaskun kaavalla tulee voida laskea ympyrän kehän pituus. Ellei pysty, on prosenttilasku käyttökelvotonta. Kuka tahansa ymmärtää, että yllä ei esiintynyt oikea sosiologi, vaan ärtyneisyyttään wannabe-sellainen.
Alue: Aihe vapaa
Kuurokin voi lähestyä fiksummin, kuin huitomalla. Aiemmasta tekstistä tulee mieleen, että viereisestä pöydästä tai kadun toiselta puolelta heilutellaan, vihelletään tms. Kukaan ei ole koira, joka huudetaan seuraamaan tai luokse. Kohteliaampi ja toimivampi on mennä itse kohteen luo ja kertoa asiansa juttelemalla. Jos on kuuro, niin todennäköisesti ilmaisee myös sen heti alkuun, että voi etsiä sopivan kommunikointitavan. Harva kuuleva osaa viittomakieltä.