Nainen, miksi et lähesty miestä, josta olet kiinnostunut?

Olen varattu, mutten kuitenkaan aivokuollut - ihastuminen parisuhteessa muuhun kuin omaan puolisoon on luonnollista. Eri asia on sitten, että mitä on puolison kanssa asiasta sovittu ja miten sen jälkeen toimii. Meillä puolisoni ei ymmärrä vieraiden miesten lähestymistä, joten katson kaukaa ja mietin vaan, että ompa ilo silmälle hän. Sen saattaa joku mies kaukaa huomatakin, mutta meillä on sovittu, että "katsoa saa, muttei koskea".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteorian ongelma on että se ei huomioi ihmisryhmien laadullisia eroja. Gootti, preppy, urheilija, furry, insinööri, hippi... Nämä eivät tilastollisesti pariudu toistensa kanssa, koska heillä ei ole mitään yhteistä. Renny Harlin voi olla täysi kymppi Johannan mielestä, mutta minusta hän on korkeintaan miinus yksi. Ryan Reynolds voisi tulla kosimaan minua vaikka heti ja minä vastaisin kieltävästi. Ei minua kiinnosta kuinka moni muu nainen pitää häntä attraktiivisena, minulla on enemmän yhteistä autistisen insinööri-Juhan kanssa.

Siksi koska niillä ei ole merkitystä.

Kaikissa ihmisryhmissä samantyyppiset miehet ovat menestyneimpiä naisten kanssa.

Pitkä, tumma, itsevarma, sosiaalisesti nokkela ja auktoriteettiasemassa oleva on kovaa kamaa missä tahansa alagenressä. Lyhyt, vaalea, epävarma, hidas ja harkitseva ja seuraaja-asemassa ei ole missään ihmisryhmässä miesihanne.

Ja mitä me teemme tuolla tiedolla? Etenkin me naiset?

Se vähän riippuu. Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat. Aika moni nainenkin kyselee asiasta, tosin eri nimellä.

Miksi muuten vastasit "etenkin me naiset?".

Koska luettelit (omasta mielestäsi) tasokkaan miehen ominaisuuksia. Mitä merkitystä niillä on meille naisille?

Niin ja pakko vielä kysyä tätä:

"Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat."

Millä tavalla siitä on hyötyä? Jos en ole "saanut" ihmistä, jonka olisin halunnut, eli mies on ilmoittanut ettei häntä kiinnosta jatkaa tutustumista, olen pettynyt ja tilanteesta riippuen harmitellut tai jopa surrut aikani. Ja aikanaan on sitten tullut kohdalle joku toinen, johon olen ihastunut.

Miten tasoteorian noudattaminen olisi muuttanut asiaa?

Yksittäisen jo päättyneen tapauksen kohdalla ei olisi. Tulevaisuuden pariutumismahdollisuuksia realismi kohentaa.

Olen pariutunut miehen kanssa johon ihastuin ensisilmäykseltä ja rakastuin oppiessani tuntemaan hänet. En edelleenkään tiedä, mitä hyötyä minulle olisi siitä, että tietäisin, onko hän KTM, KTM+,KTM- vai jotakin muuta.

Tai jos olisin tiennyt oman tasoni, niin olisiko hän tullut aikaisemmin minua vastaan? Vai olisiko jostain mystisesti alkanut tulla vastaan minusta kiinnostuneita miehiä joita nyt ei tullut, kun en tiennyt tasoani?

Kun katsot hääkuvaanne, onko toinen ruma ja toinen kaunis? Jos on, olette vähemmistöä. Jos ei, sovitte tasoteoriaan nätisti.

Nyt on kovaa tiedettä :D

Jos kirjoittamani on sinusta ilmiselvää, kertoo se että hyväksyt tasoteorian periaatteen.

Miksi sinä jankkaat itsestäänselvyyttä? Onko joku jossakin väittänyt, ettei samantyyliset ihmiset pariudu? Eikä se ole snobbailua, se vaan menee niin että jos itse käyt oikista, tapaat bileissä niitä muita oikislaisia ja vastaavia. Jos itse olet maaseutu-Teboilin vakipöytäläinen, luultavasti puolisokin on. 

Ei tuohon mitään teoriaa tarvita.

Se teoria nyt vaan on käyttäytymistieteessä olemassa, halusit tai et.

mikä näistä teorioista?

Mihin viittaat sanalla näistä?

Siihen, ettei jankkaaja edes pysty sanomaan, mikä se teoria on.

Kun se oikea olemassaoleva teoria ei kelpaa, siinä kun pitäisi pystyä sitouttamaan, mihin tasojankkaaja ei pysty/ole koskaan pystynyt. Näiden teoria on jotakin hatusta vedettyjä prosentteja, nekin peräisin kai töllöstä.

En kai minä sentään yksin pysty jankkaamaan. Vastaan, kun kysytään ja haastan kun näen tyhmyyksiä kirjoitettavan.

Olen jo monesti tässä ketjussa kirjoittanut mikä se tasoteoria on, sinä vaan olet haluton ottamaan kirjoittamaani vastaan. Sinusta on hyödyllisempää kognitiivisen dissonanssisi vuoksi teeskennellä, ettei kukaan ole kyennyt asiaa selittämään.

Tasoteoria selittää suurten joukkojen tasolla ihmisten parinvalintakäyttäytymistä. Sen mukaan ihmiset pariutuvat ulkonäöltään suurinpiirtein saman tasoisen kumppanin kanssa. Kaunilla on usein kaunis kumppani, mutta harvemmin ruma.

Tasoteoria ei väitä selittävänsä yksittäisen ihmisen pariutumista, mitä joidenkin tässä ketjussa on vaika ymmärtää, vastaväitteistä päätellen. Se ei myöskään ennusta kula kiinnostuu kenestäkin. Sen sijaan sillä on ennustearvoa siihen kuka saa kenetkin. Mutta mikään 100% pakkopaita se ei ole.

Entä sitten? Ja miten se menee, jos 8 ottaa kutosen, nouseeko kutosen arvo vai laskeeko kasin? Oikeassa elämässä ei ole lapsellisia numerotasoja.

Mitä se teoria siis antaa? Kun kauneus on katsojan silmässä, niin ei yhtään mitään. Kaikki tietää, että samantapaiset ihmiset pariutuvat.

Mitä tekee tiedolla ihmisen keskimääräisestä pariutumisesta? Ei kukaan pariudu keskiarvon kanssa, vaan ihmisen.

Jos haluat antaa kauneudella numeerisen määritelmän siitä vaan. Monet niin tekevät, mutta ei siihen kannata hirttäytyä. Ei tasoteoria itsessään edellytä numeeristen arvojen käyttämistä. Se vain kertoo, että ihmiset pariutuvat suurin piirtein samantasoisten kanssa. Pääsääntönä.

Tuohan on ihan turha kehäpäätelmä. Jos hypoteesi on, että samantasoiset pariutuvat keskenään, niin tästä seuraa automaattisesti, että kun kaksi ihmistä pariutuu keskenään, teoreetikko päättelee heidän olevan samaa tasoa. Eritasoisten pariutuminen on siis teorian mukaan täysin mahdoton yhtälö. Hieno teoria, tosiaan.

Tosiasiassa ihmiset kuitenkin tuppaavat pariutumaan ulkonäöltään suurin piirtein samantasoisten kanssa. Siis niin, että paria sivusta katsovat ihmiset ovat sitä mieltä, että on sopusuhtainen pari jne. Ei tämä pelkkää kehäpäätelmää ole, vaan ensin on havaittu tuo todellisuus ja sitten kehitetty teoria selittämään sitä.

Poikkeuksena tuossa on esim., että rikkaalla ja/tai kuuluisalla ei-komealla miehellä on yleensä kaunis vaimo. Koska miehen tasoon vaikuttaa myös varallisuus ja sosiaalinen status.

Kas, nämä otetaan apuun sitten, kun tiukkaan vängätty ulkonäkö ei selitäkään riittävästi. Ja kun status, raha ja ulkonäkökään eivät riitä, niin sitten otetaan mukaan älykkyys, lahjakkuus, sosiaalinen joustavuus, empatiakyky, kuuntelutaito, altruismi, parisuhdehalukkuus, lapsirakkaus, kiinnostuksen kohteet, auttamishalu, you name it.

Teoria, haloo?

Ei niitä otetaan apuun, vaan olen tuhat kertaa selittänyt täällä, että miehen tason määräävät pääasiassa nämä tekijät: ulkonäkö (komeus, pituus...), sosiaalinen status ja varallisuus. Naisen tason määrää sen sijaan lähes pelkästään ulkonäkö. Sen takia ei-niin komealla miehelläkin voi olla kaunis vaimo. Mutta harvalla miehellä on niin paljon varallisuutta tai niin korkea sosiaalinen status, että pystyy kompensoimaan ulkonäön puutetta niillä.

Olen myös selittänyt, että miehellä voi olla oman viiteryhmänsä sisällä korkea sosiaalinen status, vaikka se ei muuten olisi niin korkea. Esim. jossain marginaaliryhmässä tai alakulttuurissa joku mies voi olla erittäin haluttu, mutta olisi paljon vähemmän haluttu jossain toisessa viiteryhmässä. Kauppislaisten piireissä jollain sijoituspankkiirilla tai toimitusjohtajalla on korkein sosiaalinen status, taidepiireissä jollain taitavalla tai menestyneellä taiteilijalla jne. Kun tuollaiset miehet ovat lisäksi vielä komeita, niin ne ovat aivan extra super mega hot omien piiriensä naisten mielestä.

Olen selittänyt nuo asiat vieläkin perusteellisemmin aiemmin, mutta en jaksa tehdä sitä aina vain uudestaan.

Eli lopputulos: kriteereitä on ihmisestä riippuen lukemattomia erilaisia. Joo olet selittänyt, ja samaa on sinulle selitetty. Makuasioita, ja ihmiset ovat yksilöitä omine yksilöllisine makuineen. 😉

Ei minulle ole tarvinnut selittää yhtään mitään, kun tiedän nuo itsestäänselvyydet itsekin. On yksilöllisiä makuja, mutta yleensä se yksilöllisen maun mukainen nainen/mies on samaa tasoa. Yksinkertaistaen, tasoa 7 oleva nainen menee kimppaan miehen kanssa, joka on tasoa 7 ja sopii luonteeltaan yhteen hänen kanssaan, tasoa 7 oleva mies, joka EI sovi luonteeltaan yhteen hänen kanssaan, ei kiinnosta häntä.

Siis mistä ihmeestä edes on tullut tämä olkiukko, että luonteiden yhteensopivuudella ei ole tasoteorian mukaan merkitystä?

Luulen, että yksi syy siihen on, että jostain irrationaalisesta syystä herkästi oletetaan, että kauniit ja komeat ovat pinnallisia ja rumat syvällisiä. Se on täysi myytti, ja itse asiassa älykkyys korreloi ulkonäön kanssa tilastollisesti merkittävästi, joten komea ja älykäs on päinvastoin todennäköisemmin syvällinen kuin ruma. Koska syvälliseen ajatteluun tarvitaan älykkyyttä.

""Minua ei ainakaan kiinnosta mitkään komeat tyhjäpäät"", sanoo joku nainen. Niin, ei varmaan, mutta tuota naista kiinnostaa sen sijaan komeat ja älykkäät miehet, paljon enemmän kuin rumat ja älykkäät miehet.

Mistä tietää mitä tasoa on ja millä tasolla joku muu on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteorian ongelma on että se ei huomioi ihmisryhmien laadullisia eroja. Gootti, preppy, urheilija, furry, insinööri, hippi... Nämä eivät tilastollisesti pariudu toistensa kanssa, koska heillä ei ole mitään yhteistä. Renny Harlin voi olla täysi kymppi Johannan mielestä, mutta minusta hän on korkeintaan miinus yksi. Ryan Reynolds voisi tulla kosimaan minua vaikka heti ja minä vastaisin kieltävästi. Ei minua kiinnosta kuinka moni muu nainen pitää häntä attraktiivisena, minulla on enemmän yhteistä autistisen insinööri-Juhan kanssa.

Siksi koska niillä ei ole merkitystä.

Kaikissa ihmisryhmissä samantyyppiset miehet ovat menestyneimpiä naisten kanssa.

Pitkä, tumma, itsevarma, sosiaalisesti nokkela ja auktoriteettiasemassa oleva on kovaa kamaa missä tahansa alagenressä. Lyhyt, vaalea, epävarma, hidas ja harkitseva ja seuraaja-asemassa ei ole missään ihmisryhmässä miesihanne.

Ja mitä me teemme tuolla tiedolla? Etenkin me naiset?

Se vähän riippuu. Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat. Aika moni nainenkin kyselee asiasta, tosin eri nimellä.

Miksi muuten vastasit "etenkin me naiset?".

Koska luettelit (omasta mielestäsi) tasokkaan miehen ominaisuuksia. Mitä merkitystä niillä on meille naisille?

Niin ja pakko vielä kysyä tätä:

"Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat."

Millä tavalla siitä on hyötyä? Jos en ole "saanut" ihmistä, jonka olisin halunnut, eli mies on ilmoittanut ettei häntä kiinnosta jatkaa tutustumista, olen pettynyt ja tilanteesta riippuen harmitellut tai jopa surrut aikani. Ja aikanaan on sitten tullut kohdalle joku toinen, johon olen ihastunut.

Miten tasoteorian noudattaminen olisi muuttanut asiaa?

Yksittäisen jo päättyneen tapauksen kohdalla ei olisi. Tulevaisuuden pariutumismahdollisuuksia realismi kohentaa.

Olen pariutunut miehen kanssa johon ihastuin ensisilmäykseltä ja rakastuin oppiessani tuntemaan hänet. En edelleenkään tiedä, mitä hyötyä minulle olisi siitä, että tietäisin, onko hän KTM, KTM+,KTM- vai jotakin muuta.

Tai jos olisin tiennyt oman tasoni, niin olisiko hän tullut aikaisemmin minua vastaan? Vai olisiko jostain mystisesti alkanut tulla vastaan minusta kiinnostuneita miehiä joita nyt ei tullut, kun en tiennyt tasoani?

Kun katsot hääkuvaanne, onko toinen ruma ja toinen kaunis? Jos on, olette vähemmistöä. Jos ei, sovitte tasoteoriaan nätisti.

Nyt on kovaa tiedettä :D

Jos kirjoittamani on sinusta ilmiselvää, kertoo se että hyväksyt tasoteorian periaatteen.

Miksi sinä jankkaat itsestäänselvyyttä? Onko joku jossakin väittänyt, ettei samantyyliset ihmiset pariudu? Eikä se ole snobbailua, se vaan menee niin että jos itse käyt oikista, tapaat bileissä niitä muita oikislaisia ja vastaavia. Jos itse olet maaseutu-Teboilin vakipöytäläinen, luultavasti puolisokin on. 

Ei tuohon mitään teoriaa tarvita.

Se teoria nyt vaan on käyttäytymistieteessä olemassa, halusit tai et.

mikä näistä teorioista?

Mihin viittaat sanalla näistä?

Siihen, ettei jankkaaja edes pysty sanomaan, mikä se teoria on.

Kun se oikea olemassaoleva teoria ei kelpaa, siinä kun pitäisi pystyä sitouttamaan, mihin tasojankkaaja ei pysty/ole koskaan pystynyt. Näiden teoria on jotakin hatusta vedettyjä prosentteja, nekin peräisin kai töllöstä.

En kai minä sentään yksin pysty jankkaamaan. Vastaan, kun kysytään ja haastan kun näen tyhmyyksiä kirjoitettavan.

Olen jo monesti tässä ketjussa kirjoittanut mikä se tasoteoria on, sinä vaan olet haluton ottamaan kirjoittamaani vastaan. Sinusta on hyödyllisempää kognitiivisen dissonanssisi vuoksi teeskennellä, ettei kukaan ole kyennyt asiaa selittämään.

Tasoteoria selittää suurten joukkojen tasolla ihmisten parinvalintakäyttäytymistä. Sen mukaan ihmiset pariutuvat ulkonäöltään suurinpiirtein saman tasoisen kumppanin kanssa. Kaunilla on usein kaunis kumppani, mutta harvemmin ruma.

Tasoteoria ei väitä selittävänsä yksittäisen ihmisen pariutumista, mitä joidenkin tässä ketjussa on vaika ymmärtää, vastaväitteistä päätellen. Se ei myöskään ennusta kula kiinnostuu kenestäkin. Sen sijaan sillä on ennustearvoa siihen kuka saa kenetkin. Mutta mikään 100% pakkopaita se ei ole.

Tasoteoria siis sulkee pois teoreetikkojen hellimän hypergamian mahdollisuuden. Jos kerran oma taso on se, minkä tasoisen pystyy sitouttamaan, pariskunnat ovat aina samaa tasoa. Ja jos jokin pariskunta nyt sitten sattuukin olemaan eriparia, se on vain yksittäistapaus, poikkeus joka vahvistaa säännön, eli mitään hypergamiaa ei edes käsitteen tasolla voi olla olemassa.

Totta kai hypergamia voi olla käsitteen tasolla olemassa, sillä käsite selvästikin on olemassa, minkä kiistäminen olisi hupsua.

Tasoteoria kertoo, että ihmiset valitsevat itselleen ulkonäöltään samantasoisen kumppanin ja niin empirisesti tapahtuukin. Tasoteoria ei sulje pois muita parinvalintaan vaikuttavia tekijöitä, esim. joissakin kulttuureissa vanhemmat valitsevat lapselleen lisääntymiskumppanin, eikä lapsi itse. Ylöspäin naiminen ei ole poissuljettua, mutta mitä ulkonäköön tulee, niin ei yleistä. Jonkin muin kriteerin osalta ihan mahdollista.

Nyt sitten tarvitaan apuun jo kulttuurit, joissa vanhemmat määräävät parinvalinnassa. Okei.

Käytetäänkö silloin vanhempien tasoja?

Seuraa tarkemmin keskustelua. Tuo tuli esiin hypergamian yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteorian ongelma on että se ei huomioi ihmisryhmien laadullisia eroja. Gootti, preppy, urheilija, furry, insinööri, hippi... Nämä eivät tilastollisesti pariudu toistensa kanssa, koska heillä ei ole mitään yhteistä. Renny Harlin voi olla täysi kymppi Johannan mielestä, mutta minusta hän on korkeintaan miinus yksi. Ryan Reynolds voisi tulla kosimaan minua vaikka heti ja minä vastaisin kieltävästi. Ei minua kiinnosta kuinka moni muu nainen pitää häntä attraktiivisena, minulla on enemmän yhteistä autistisen insinööri-Juhan kanssa.

Siksi koska niillä ei ole merkitystä.

Kaikissa ihmisryhmissä samantyyppiset miehet ovat menestyneimpiä naisten kanssa.

Pitkä, tumma, itsevarma, sosiaalisesti nokkela ja auktoriteettiasemassa oleva on kovaa kamaa missä tahansa alagenressä. Lyhyt, vaalea, epävarma, hidas ja harkitseva ja seuraaja-asemassa ei ole missään ihmisryhmässä miesihanne.

Ja mitä me teemme tuolla tiedolla? Etenkin me naiset?

Se vähän riippuu. Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat. Aika moni nainenkin kyselee asiasta, tosin eri nimellä.

Miksi muuten vastasit "etenkin me naiset?".

Koska luettelit (omasta mielestäsi) tasokkaan miehen ominaisuuksia. Mitä merkitystä niillä on meille naisille?

Niin ja pakko vielä kysyä tätä:

"Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat."

Millä tavalla siitä on hyötyä? Jos en ole "saanut" ihmistä, jonka olisin halunnut, eli mies on ilmoittanut ettei häntä kiinnosta jatkaa tutustumista, olen pettynyt ja tilanteesta riippuen harmitellut tai jopa surrut aikani. Ja aikanaan on sitten tullut kohdalle joku toinen, johon olen ihastunut.

Miten tasoteorian noudattaminen olisi muuttanut asiaa?

Yksittäisen jo päättyneen tapauksen kohdalla ei olisi. Tulevaisuuden pariutumismahdollisuuksia realismi kohentaa.

Olen pariutunut miehen kanssa johon ihastuin ensisilmäykseltä ja rakastuin oppiessani tuntemaan hänet. En edelleenkään tiedä, mitä hyötyä minulle olisi siitä, että tietäisin, onko hän KTM, KTM+,KTM- vai jotakin muuta.

Tai jos olisin tiennyt oman tasoni, niin olisiko hän tullut aikaisemmin minua vastaan? Vai olisiko jostain mystisesti alkanut tulla vastaan minusta kiinnostuneita miehiä joita nyt ei tullut, kun en tiennyt tasoani?

Kun katsot hääkuvaanne, onko toinen ruma ja toinen kaunis? Jos on, olette vähemmistöä. Jos ei, sovitte tasoteoriaan nätisti.

Nyt on kovaa tiedettä :D

Jos kirjoittamani on sinusta ilmiselvää, kertoo se että hyväksyt tasoteorian periaatteen.

Miksi sinä jankkaat itsestäänselvyyttä? Onko joku jossakin väittänyt, ettei samantyyliset ihmiset pariudu? Eikä se ole snobbailua, se vaan menee niin että jos itse käyt oikista, tapaat bileissä niitä muita oikislaisia ja vastaavia. Jos itse olet maaseutu-Teboilin vakipöytäläinen, luultavasti puolisokin on. 

Ei tuohon mitään teoriaa tarvita.

Se teoria nyt vaan on käyttäytymistieteessä olemassa, halusit tai et.

mikä näistä teorioista?

Mihin viittaat sanalla näistä?

Siihen, ettei jankkaaja edes pysty sanomaan, mikä se teoria on.

Kun se oikea olemassaoleva teoria ei kelpaa, siinä kun pitäisi pystyä sitouttamaan, mihin tasojankkaaja ei pysty/ole koskaan pystynyt. Näiden teoria on jotakin hatusta vedettyjä prosentteja, nekin peräisin kai töllöstä.

En kai minä sentään yksin pysty jankkaamaan. Vastaan, kun kysytään ja haastan kun näen tyhmyyksiä kirjoitettavan.

Olen jo monesti tässä ketjussa kirjoittanut mikä se tasoteoria on, sinä vaan olet haluton ottamaan kirjoittamaani vastaan. Sinusta on hyödyllisempää kognitiivisen dissonanssisi vuoksi teeskennellä, ettei kukaan ole kyennyt asiaa selittämään.

Tasoteoria selittää suurten joukkojen tasolla ihmisten parinvalintakäyttäytymistä. Sen mukaan ihmiset pariutuvat ulkonäöltään suurinpiirtein saman tasoisen kumppanin kanssa. Kaunilla on usein kaunis kumppani, mutta harvemmin ruma.

Tasoteoria ei väitä selittävänsä yksittäisen ihmisen pariutumista, mitä joidenkin tässä ketjussa on vaika ymmärtää, vastaväitteistä päätellen. Se ei myöskään ennusta kula kiinnostuu kenestäkin. Sen sijaan sillä on ennustearvoa siihen kuka saa kenetkin. Mutta mikään 100% pakkopaita se ei ole.

Entä sitten? Ja miten se menee, jos 8 ottaa kutosen, nouseeko kutosen arvo vai laskeeko kasin? Oikeassa elämässä ei ole lapsellisia numerotasoja.

Mitä se teoria siis antaa? Kun kauneus on katsojan silmässä, niin ei yhtään mitään. Kaikki tietää, että samantapaiset ihmiset pariutuvat.

Mitä tekee tiedolla ihmisen keskimääräisestä pariutumisesta? Ei kukaan pariudu keskiarvon kanssa, vaan ihmisen.

Jos haluat antaa kauneudella numeerisen määritelmän siitä vaan. Monet niin tekevät, mutta ei siihen kannata hirttäytyä. Ei tasoteoria itsessään edellytä numeeristen arvojen käyttämistä. Se vain kertoo, että ihmiset pariutuvat suurin piirtein samantasoisten kanssa. Pääsääntönä.

Tuohan on ihan turha kehäpäätelmä. Jos hypoteesi on, että samantasoiset pariutuvat keskenään, niin tästä seuraa automaattisesti, että kun kaksi ihmistä pariutuu keskenään, teoreetikko päättelee heidän olevan samaa tasoa. Eritasoisten pariutuminen on siis teorian mukaan täysin mahdoton yhtälö. Hieno teoria, tosiaan.

Tosiasiassa ihmiset kuitenkin tuppaavat pariutumaan ulkonäöltään suurin piirtein samantasoisten kanssa. Siis niin, että paria sivusta katsovat ihmiset ovat sitä mieltä, että on sopusuhtainen pari jne. Ei tämä pelkkää kehäpäätelmää ole, vaan ensin on havaittu tuo todellisuus ja sitten kehitetty teoria selittämään sitä.

Poikkeuksena tuossa on esim., että rikkaalla ja/tai kuuluisalla ei-komealla miehellä on yleensä kaunis vaimo. Koska miehen tasoon vaikuttaa myös varallisuus ja sosiaalinen status.

Kas, nämä otetaan apuun sitten, kun tiukkaan vängätty ulkonäkö ei selitäkään riittävästi. Ja kun status, raha ja ulkonäkökään eivät riitä, niin sitten otetaan mukaan älykkyys, lahjakkuus, sosiaalinen joustavuus, empatiakyky, kuuntelutaito, altruismi, parisuhdehalukkuus, lapsirakkaus, kiinnostuksen kohteet, auttamishalu, you name it.

Teoria, haloo?

Ei niitä otetaan apuun, vaan olen tuhat kertaa selittänyt täällä, että miehen tason määräävät pääasiassa nämä tekijät: ulkonäkö (komeus, pituus...), sosiaalinen status ja varallisuus. Naisen tason määrää sen sijaan lähes pelkästään ulkonäkö. Sen takia ei-niin komealla miehelläkin voi olla kaunis vaimo. Mutta harvalla miehellä on niin paljon varallisuutta tai niin korkea sosiaalinen status, että pystyy kompensoimaan ulkonäön puutetta niillä.

Olen myös selittänyt, että miehellä voi olla oman viiteryhmänsä sisällä korkea sosiaalinen status, vaikka se ei muuten olisi niin korkea. Esim. jossain marginaaliryhmässä tai alakulttuurissa joku mies voi olla erittäin haluttu, mutta olisi paljon vähemmän haluttu jossain toisessa viiteryhmässä. Kauppislaisten piireissä jollain sijoituspankkiirilla tai toimitusjohtajalla on korkein sosiaalinen status, taidepiireissä jollain taitavalla tai menestyneellä taiteilijalla jne. Kun tuollaiset miehet ovat lisäksi vielä komeita, niin ne ovat aivan extra super mega hot omien piiriensä naisten mielestä.

Olen selittänyt nuo asiat vieläkin perusteellisemmin aiemmin, mutta en jaksa tehdä sitä aina vain uudestaan.

Eli lopputulos: kriteereitä on ihmisestä riippuen lukemattomia erilaisia. Joo olet selittänyt, ja samaa on sinulle selitetty. Makuasioita, ja ihmiset ovat yksilöitä omine yksilöllisine makuineen. 😉

Ei minulle ole tarvinnut selittää yhtään mitään, kun tiedän nuo itsestäänselvyydet itsekin. On yksilöllisiä makuja, mutta yleensä se yksilöllisen maun mukainen nainen/mies on samaa tasoa. Yksinkertaistaen, tasoa 7 oleva nainen menee kimppaan miehen kanssa, joka on tasoa 7 ja sopii luonteeltaan yhteen hänen kanssaan, tasoa 7 oleva mies, joka EI sovi luonteeltaan yhteen hänen kanssaan, ei kiinnosta häntä.

Siis mistä ihmeestä edes on tullut tämä olkiukko, että luonteiden yhteensopivuudella ei ole tasoteorian mukaan merkitystä?

Luulen, että yksi syy siihen on, että jostain irrationaalisesta syystä herkästi oletetaan, että kauniit ja komeat ovat pinnallisia ja rumat syvällisiä. Se on täysi myytti, ja itse asiassa älykkyys korreloi ulkonäön kanssa tilastollisesti merkittävästi, joten komea ja älykäs on päinvastoin todennäköisemmin syvällinen kuin ruma. Koska syvälliseen ajatteluun tarvitaan älykkyyttä.

""Minua ei ainakaan kiinnosta mitkään komeat tyhjäpäät"", sanoo joku nainen. Niin, ei varmaan, mutta tuota naista kiinnostaa sen sijaan komeat ja älykkäät miehet, paljon enemmän kuin rumat ja älykkäät miehet.

Missä nuo numerotasot on määritelty? Ellei missään, tosi helppoa on väittää, että samantasoiset pariutuivat tasoteorian mukaisesti keskenään, koska heidän täytyy olla molempien (esimerkiksi) seiskoja kun kerran pariutuivat keskenään. Mikä järki tässä on, ellei ulkonäkötasoja ole määritelty missään muualla kuin teoreetikkojen päissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteorian ongelma on että se ei huomioi ihmisryhmien laadullisia eroja. Gootti, preppy, urheilija, furry, insinööri, hippi... Nämä eivät tilastollisesti pariudu toistensa kanssa, koska heillä ei ole mitään yhteistä. Renny Harlin voi olla täysi kymppi Johannan mielestä, mutta minusta hän on korkeintaan miinus yksi. Ryan Reynolds voisi tulla kosimaan minua vaikka heti ja minä vastaisin kieltävästi. Ei minua kiinnosta kuinka moni muu nainen pitää häntä attraktiivisena, minulla on enemmän yhteistä autistisen insinööri-Juhan kanssa.

Siksi koska niillä ei ole merkitystä.

Kaikissa ihmisryhmissä samantyyppiset miehet ovat menestyneimpiä naisten kanssa.

Pitkä, tumma, itsevarma, sosiaalisesti nokkela ja auktoriteettiasemassa oleva on kovaa kamaa missä tahansa alagenressä. Lyhyt, vaalea, epävarma, hidas ja harkitseva ja seuraaja-asemassa ei ole missään ihmisryhmässä miesihanne.

Ja mitä me teemme tuolla tiedolla? Etenkin me naiset?

Se vähän riippuu. Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat. Aika moni nainenkin kyselee asiasta, tosin eri nimellä.

Miksi muuten vastasit "etenkin me naiset?".

Koska luettelit (omasta mielestäsi) tasokkaan miehen ominaisuuksia. Mitä merkitystä niillä on meille naisille?

Niin ja pakko vielä kysyä tätä:

"Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat."

Millä tavalla siitä on hyötyä? Jos en ole "saanut" ihmistä, jonka olisin halunnut, eli mies on ilmoittanut ettei häntä kiinnosta jatkaa tutustumista, olen pettynyt ja tilanteesta riippuen harmitellut tai jopa surrut aikani. Ja aikanaan on sitten tullut kohdalle joku toinen, johon olen ihastunut.

Miten tasoteorian noudattaminen olisi muuttanut asiaa?

Yksittäisen jo päättyneen tapauksen kohdalla ei olisi. Tulevaisuuden pariutumismahdollisuuksia realismi kohentaa.

Olen pariutunut miehen kanssa johon ihastuin ensisilmäykseltä ja rakastuin oppiessani tuntemaan hänet. En edelleenkään tiedä, mitä hyötyä minulle olisi siitä, että tietäisin, onko hän KTM, KTM+,KTM- vai jotakin muuta.

Tai jos olisin tiennyt oman tasoni, niin olisiko hän tullut aikaisemmin minua vastaan? Vai olisiko jostain mystisesti alkanut tulla vastaan minusta kiinnostuneita miehiä joita nyt ei tullut, kun en tiennyt tasoani?

Kun katsot hääkuvaanne, onko toinen ruma ja toinen kaunis? Jos on, olette vähemmistöä. Jos ei, sovitte tasoteoriaan nätisti.

Nyt on kovaa tiedettä :D

Jos kirjoittamani on sinusta ilmiselvää, kertoo se että hyväksyt tasoteorian periaatteen.

Miksi sinä jankkaat itsestäänselvyyttä? Onko joku jossakin väittänyt, ettei samantyyliset ihmiset pariudu? Eikä se ole snobbailua, se vaan menee niin että jos itse käyt oikista, tapaat bileissä niitä muita oikislaisia ja vastaavia. Jos itse olet maaseutu-Teboilin vakipöytäläinen, luultavasti puolisokin on. 

Ei tuohon mitään teoriaa tarvita.

Se teoria nyt vaan on käyttäytymistieteessä olemassa, halusit tai et.

mikä näistä teorioista?

Mihin viittaat sanalla näistä?

Siihen, ettei jankkaaja edes pysty sanomaan, mikä se teoria on.

Kun se oikea olemassaoleva teoria ei kelpaa, siinä kun pitäisi pystyä sitouttamaan, mihin tasojankkaaja ei pysty/ole koskaan pystynyt. Näiden teoria on jotakin hatusta vedettyjä prosentteja, nekin peräisin kai töllöstä.

En kai minä sentään yksin pysty jankkaamaan. Vastaan, kun kysytään ja haastan kun näen tyhmyyksiä kirjoitettavan.

Olen jo monesti tässä ketjussa kirjoittanut mikä se tasoteoria on, sinä vaan olet haluton ottamaan kirjoittamaani vastaan. Sinusta on hyödyllisempää kognitiivisen dissonanssisi vuoksi teeskennellä, ettei kukaan ole kyennyt asiaa selittämään.

Tasoteoria selittää suurten joukkojen tasolla ihmisten parinvalintakäyttäytymistä. Sen mukaan ihmiset pariutuvat ulkonäöltään suurinpiirtein saman tasoisen kumppanin kanssa. Kaunilla on usein kaunis kumppani, mutta harvemmin ruma.

Tasoteoria ei väitä selittävänsä yksittäisen ihmisen pariutumista, mitä joidenkin tässä ketjussa on vaika ymmärtää, vastaväitteistä päätellen. Se ei myöskään ennusta kula kiinnostuu kenestäkin. Sen sijaan sillä on ennustearvoa siihen kuka saa kenetkin. Mutta mikään 100% pakkopaita se ei ole.

Tasoteoria siis sulkee pois teoreetikkojen hellimän hypergamian mahdollisuuden. Jos kerran oma taso on se, minkä tasoisen pystyy sitouttamaan, pariskunnat ovat aina samaa tasoa. Ja jos jokin pariskunta nyt sitten sattuukin olemaan eriparia, se on vain yksittäistapaus, poikkeus joka vahvistaa säännön, eli mitään hypergamiaa ei edes käsitteen tasolla voi olla olemassa.

Totta kai hypergamia voi olla käsitteen tasolla olemassa, sillä käsite selvästikin on olemassa, minkä kiistäminen olisi hupsua.

Tasoteoria kertoo, että ihmiset valitsevat itselleen ulkonäöltään samantasoisen kumppanin ja niin empirisesti tapahtuukin. Tasoteoria ei sulje pois muita parinvalintaan vaikuttavia tekijöitä, esim. joissakin kulttuureissa vanhemmat valitsevat lapselleen lisääntymiskumppanin, eikä lapsi itse. Ylöspäin naiminen ei ole poissuljettua, mutta mitä ulkonäköön tulee, niin ei yleistä. Jonkin muin kriteerin osalta ihan mahdollista.

Nyt sitten tarvitaan apuun jo kulttuurit, joissa vanhemmat määräävät parinvalinnassa. Okei.

Käytetäänkö silloin vanhempien tasoja?

Seuraa tarkemmin keskustelua. Tuo tuli esiin hypergamian yhteydessä.

Miten vanhempien määräämä pakkoliitto liittyy hypergamiaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteorian ongelma on että se ei huomioi ihmisryhmien laadullisia eroja. Gootti, preppy, urheilija, furry, insinööri, hippi... Nämä eivät tilastollisesti pariudu toistensa kanssa, koska heillä ei ole mitään yhteistä. Renny Harlin voi olla täysi kymppi Johannan mielestä, mutta minusta hän on korkeintaan miinus yksi. Ryan Reynolds voisi tulla kosimaan minua vaikka heti ja minä vastaisin kieltävästi. Ei minua kiinnosta kuinka moni muu nainen pitää häntä attraktiivisena, minulla on enemmän yhteistä autistisen insinööri-Juhan kanssa.

Siksi koska niillä ei ole merkitystä.

Kaikissa ihmisryhmissä samantyyppiset miehet ovat menestyneimpiä naisten kanssa.

Pitkä, tumma, itsevarma, sosiaalisesti nokkela ja auktoriteettiasemassa oleva on kovaa kamaa missä tahansa alagenressä. Lyhyt, vaalea, epävarma, hidas ja harkitseva ja seuraaja-asemassa ei ole missään ihmisryhmässä miesihanne.

Ja mitä me teemme tuolla tiedolla? Etenkin me naiset?

Se vähän riippuu. Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat. Aika moni nainenkin kyselee asiasta, tosin eri nimellä.

Miksi muuten vastasit "etenkin me naiset?".

Koska luettelit (omasta mielestäsi) tasokkaan miehen ominaisuuksia. Mitä merkitystä niillä on meille naisille?

Niin ja pakko vielä kysyä tätä:

"Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat."

Millä tavalla siitä on hyötyä? Jos en ole "saanut" ihmistä, jonka olisin halunnut, eli mies on ilmoittanut ettei häntä kiinnosta jatkaa tutustumista, olen pettynyt ja tilanteesta riippuen harmitellut tai jopa surrut aikani. Ja aikanaan on sitten tullut kohdalle joku toinen, johon olen ihastunut.

Miten tasoteorian noudattaminen olisi muuttanut asiaa?

Yksittäisen jo päättyneen tapauksen kohdalla ei olisi. Tulevaisuuden pariutumismahdollisuuksia realismi kohentaa.

Olen pariutunut miehen kanssa johon ihastuin ensisilmäykseltä ja rakastuin oppiessani tuntemaan hänet. En edelleenkään tiedä, mitä hyötyä minulle olisi siitä, että tietäisin, onko hän KTM, KTM+,KTM- vai jotakin muuta.

Tai jos olisin tiennyt oman tasoni, niin olisiko hän tullut aikaisemmin minua vastaan? Vai olisiko jostain mystisesti alkanut tulla vastaan minusta kiinnostuneita miehiä joita nyt ei tullut, kun en tiennyt tasoani?

Kun katsot hääkuvaanne, onko toinen ruma ja toinen kaunis? Jos on, olette vähemmistöä. Jos ei, sovitte tasoteoriaan nätisti.

Nyt on kovaa tiedettä :D

Jos kirjoittamani on sinusta ilmiselvää, kertoo se että hyväksyt tasoteorian periaatteen.

Miksi sinä jankkaat itsestäänselvyyttä? Onko joku jossakin väittänyt, ettei samantyyliset ihmiset pariudu? Eikä se ole snobbailua, se vaan menee niin että jos itse käyt oikista, tapaat bileissä niitä muita oikislaisia ja vastaavia. Jos itse olet maaseutu-Teboilin vakipöytäläinen, luultavasti puolisokin on. 

Ei tuohon mitään teoriaa tarvita.

Se teoria nyt vaan on käyttäytymistieteessä olemassa, halusit tai et.

mikä näistä teorioista?

Mihin viittaat sanalla näistä?

Siihen, ettei jankkaaja edes pysty sanomaan, mikä se teoria on.

Kun se oikea olemassaoleva teoria ei kelpaa, siinä kun pitäisi pystyä sitouttamaan, mihin tasojankkaaja ei pysty/ole koskaan pystynyt. Näiden teoria on jotakin hatusta vedettyjä prosentteja, nekin peräisin kai töllöstä.

En kai minä sentään yksin pysty jankkaamaan. Vastaan, kun kysytään ja haastan kun näen tyhmyyksiä kirjoitettavan.

Olen jo monesti tässä ketjussa kirjoittanut mikä se tasoteoria on, sinä vaan olet haluton ottamaan kirjoittamaani vastaan. Sinusta on hyödyllisempää kognitiivisen dissonanssisi vuoksi teeskennellä, ettei kukaan ole kyennyt asiaa selittämään.

Tasoteoria selittää suurten joukkojen tasolla ihmisten parinvalintakäyttäytymistä. Sen mukaan ihmiset pariutuvat ulkonäöltään suurinpiirtein saman tasoisen kumppanin kanssa. Kaunilla on usein kaunis kumppani, mutta harvemmin ruma.

Tasoteoria ei väitä selittävänsä yksittäisen ihmisen pariutumista, mitä joidenkin tässä ketjussa on vaika ymmärtää, vastaväitteistä päätellen. Se ei myöskään ennusta kula kiinnostuu kenestäkin. Sen sijaan sillä on ennustearvoa siihen kuka saa kenetkin. Mutta mikään 100% pakkopaita se ei ole.

Entä sitten? Ja miten se menee, jos 8 ottaa kutosen, nouseeko kutosen arvo vai laskeeko kasin? Oikeassa elämässä ei ole lapsellisia numerotasoja.

Mitä se teoria siis antaa? Kun kauneus on katsojan silmässä, niin ei yhtään mitään. Kaikki tietää, että samantapaiset ihmiset pariutuvat.

Mitä tekee tiedolla ihmisen keskimääräisestä pariutumisesta? Ei kukaan pariudu keskiarvon kanssa, vaan ihmisen.

Jos haluat antaa kauneudella numeerisen määritelmän siitä vaan. Monet niin tekevät, mutta ei siihen kannata hirttäytyä. Ei tasoteoria itsessään edellytä numeeristen arvojen käyttämistä. Se vain kertoo, että ihmiset pariutuvat suurin piirtein samantasoisten kanssa. Pääsääntönä.

Tuohan on ihan turha kehäpäätelmä. Jos hypoteesi on, että samantasoiset pariutuvat keskenään, niin tästä seuraa automaattisesti, että kun kaksi ihmistä pariutuu keskenään, teoreetikko päättelee heidän olevan samaa tasoa. Eritasoisten pariutuminen on siis teorian mukaan täysin mahdoton yhtälö. Hieno teoria, tosiaan.

Tosiasiassa ihmiset kuitenkin tuppaavat pariutumaan ulkonäöltään suurin piirtein samantasoisten kanssa. Siis niin, että paria sivusta katsovat ihmiset ovat sitä mieltä, että on sopusuhtainen pari jne. Ei tämä pelkkää kehäpäätelmää ole, vaan ensin on havaittu tuo todellisuus ja sitten kehitetty teoria selittämään sitä.

Poikkeuksena tuossa on esim., että rikkaalla ja/tai kuuluisalla ei-komealla miehellä on yleensä kaunis vaimo. Koska miehen tasoon vaikuttaa myös varallisuus ja sosiaalinen status.

Kas, nämä otetaan apuun sitten, kun tiukkaan vängätty ulkonäkö ei selitäkään riittävästi. Ja kun status, raha ja ulkonäkökään eivät riitä, niin sitten otetaan mukaan älykkyys, lahjakkuus, sosiaalinen joustavuus, empatiakyky, kuuntelutaito, altruismi, parisuhdehalukkuus, lapsirakkaus, kiinnostuksen kohteet, auttamishalu, you name it.

Teoria, haloo?

Ei niitä otetaan apuun, vaan olen tuhat kertaa selittänyt täällä, että miehen tason määräävät pääasiassa nämä tekijät: ulkonäkö (komeus, pituus...), sosiaalinen status ja varallisuus. Naisen tason määrää sen sijaan lähes pelkästään ulkonäkö. Sen takia ei-niin komealla miehelläkin voi olla kaunis vaimo. Mutta harvalla miehellä on niin paljon varallisuutta tai niin korkea sosiaalinen status, että pystyy kompensoimaan ulkonäön puutetta niillä.

Olen myös selittänyt, että miehellä voi olla oman viiteryhmänsä sisällä korkea sosiaalinen status, vaikka se ei muuten olisi niin korkea. Esim. jossain marginaaliryhmässä tai alakulttuurissa joku mies voi olla erittäin haluttu, mutta olisi paljon vähemmän haluttu jossain toisessa viiteryhmässä. Kauppislaisten piireissä jollain sijoituspankkiirilla tai toimitusjohtajalla on korkein sosiaalinen status, taidepiireissä jollain taitavalla tai menestyneellä taiteilijalla jne. Kun tuollaiset miehet ovat lisäksi vielä komeita, niin ne ovat aivan extra super mega hot omien piiriensä naisten mielestä.

Olen selittänyt nuo asiat vieläkin perusteellisemmin aiemmin, mutta en jaksa tehdä sitä aina vain uudestaan.

Eli lopputulos: kriteereitä on ihmisestä riippuen lukemattomia erilaisia. Joo olet selittänyt, ja samaa on sinulle selitetty. Makuasioita, ja ihmiset ovat yksilöitä omine yksilöllisine makuineen. 😉

Ei minulle ole tarvinnut selittää yhtään mitään, kun tiedän nuo itsestäänselvyydet itsekin. On yksilöllisiä makuja, mutta yleensä se yksilöllisen maun mukainen nainen/mies on samaa tasoa. Yksinkertaistaen, tasoa 7 oleva nainen menee kimppaan miehen kanssa, joka on tasoa 7 ja sopii luonteeltaan yhteen hänen kanssaan, tasoa 7 oleva mies, joka EI sovi luonteeltaan yhteen hänen kanssaan, ei kiinnosta häntä.

Siis mistä ihmeestä edes on tullut tämä olkiukko, että luonteiden yhteensopivuudella ei ole tasoteorian mukaan merkitystä?

Luulen, että yksi syy siihen on, että jostain irrationaalisesta syystä herkästi oletetaan, että kauniit ja komeat ovat pinnallisia ja rumat syvällisiä. Se on täysi myytti, ja itse asiassa älykkyys korreloi ulkonäön kanssa tilastollisesti merkittävästi, joten komea ja älykäs on päinvastoin todennäköisemmin syvällinen kuin ruma. Koska syvälliseen ajatteluun tarvitaan älykkyyttä.

""Minua ei ainakaan kiinnosta mitkään komeat tyhjäpäät"", sanoo joku nainen. Niin, ei varmaan, mutta tuota naista kiinnostaa sen sijaan komeat ja älykkäät miehet, paljon enemmän kuin rumat ja älykkäät miehet.

LOL! Et ihan ole perillä siitä mitä termi olkiukko tarkoittaa, tai miten sitä käytetään. Mutta käyttäessäsi termiä väärin esität itse tyylipuhtaan olkiukon. Ei kukaan väitä, että luonteella ei ole mitään merkitystä. Väittäessäsi jonkun noin sanovan, pykäät itse ison olkiukon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tietysti tulee mielenkiintoinen kehä. Näet baarissa kiinnostavan näköisen ihmisen. Et lähesty häntä, koska et tiedä hänestä mitään. Koska et lähesty häntä, et voikaan oppia hänestä mitään.  Helpointa mennä johonkin tyhjään pöytään surffailemaan puhelimella.

Ei, yleisesti ottaen hän ei ole kiinnostava, koska en tiedä hänestä mitään. Hän voi olla hyvännäköinen, mutta pelkkä ulkonäkö ei tee hänestä kiinnostavaa. Poikkeuksia on, jos henkilö on pukeutunut omituisesti tai hän muuten tuo ilmi persoonaansa.

Tämä just. Esim. itse olen heikkona muusikoihin, joten aivan eri tavalla kiinnostus herää, jos näen hyvännäköisen miehen kitaralaukku selässä kuin ilman.

Lähestytkö sitten tuota muusikkoa vai et?

Voisin lähestyä, jos tilanne olisi hyvä.

Voitko antaa esimerkkejä noista hyvistä tilanteista? Missä ja milloin saattaisit lähestyä kitaralaukullista miestä? Keikan yhteydessä baarissa? Jossain muuallakin?

Ihan mikä tahansa tilanne, jossa ei ole älyttömästi muita ihmisiä ympärillä eikä mies vaikuta kiireiseltä.

Ok, olet sitten vissiin aika proaktiivinen, et siis tyypillinen nainen. Se on toisaalta kiva, jos nainen tekee aloitteen, mutta toisaalta se voi olla luotaantyöntävää, koska tosiaan mies haluaa luontaisesti olla enemmän se jahtaaja kuin jahdattu. Niin se menee muidenkin eläinlajien kohdalla.

Mutta minulla on lähipiirissä yksi mies, jonka nainen iski baarissa, ja he ovat olleet jo kauan naimisissa ja on lapsia jne. Joskus se menee niinkin päin.

No joo, aika harvoin näen kiinnostavia miehiä missään, niin sen kerran kun näen, miksen lähestysi. Miehessä on silloin pakko olla jotain erityistä jos jopa minä kiinnostun.

En pidä yhtään jahtaajamiehistä, vaan yleensä kiinnostunkin miehistä, jotka eivät niin tuo itseään esille.

Joo, ymmärrän. Mutta jos ei käytetä sanaa jahtaaminen, vaan että mies tekee jossain sopivassa tilanteessa aloitteen vaikka tulemalla juttusille tms. Eikö se ole naisena kiva, kun mies tekee niin? Tunnet itsesi halutuksi?

Miehuuteen taas kuuluu tietty aloitteellisuus, ja jos ei pysty siihen, niin se on vähän kuin pettymyksen tuottamista itselle. Miksi minussa ei ollut tarpeeksi miestä, että olisin lähestynyt sitä naista, joka kiinnosti. Pelkojen voittaminen on miehuudessa olennaista, tässä tapauksessa sosiaalisten pelkojen.

Itsekin olen ollut kaikkea muuta kuin itsevarma naisten iskijä, ja sanoisin muille miehille, jotka ovat olleet samalla tavalla saamattomia, että älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan tehkää niin kuin minä sanon.

Ei se mitenkään erityiseltä tunnu, sitä tapahtuu niin usein. Ja kaiken lisäksi nämä miehet eivät yleensä kiinnosta minua millään lailla. Ei mun kiinnostus herää siitä että joku sattuu osoittamaan kiinnostusta minuun, jos mies on ihan vääränlainen. Eri asia sitten jos mun tyyppinen lähestyisi, mutta eipä ole tapahtunut tähän päivään mennessä. Jos lähestyisin itse, voisin ehkä saada sellaisen miehen kuin haluan.

Suoraan sanoen vaikuttaa siltä, että tavoittelet sitten itseäsi korkeampitasoisia miehiä. Kyllä ne sinua kiinnostavat miehet lähestyisivät sinua joskus, jos pitäisivät sinua kiinnostavana. Ihan todennäköisyyksien lakien mukaan, koska miehet tekevät paljon enemmän aloitteita kuin naiset.

Haluat ehkä muusikon, joka on suht komea tai ainakin vähintään keskitasoa ulkonäöltään? Niille löytyy muitakin ottajia niissä piireissä. Tai sitten et ole liikkunut tarpeeksi piireissä ja paikoissa, joissa sellaisia miehiä on?

Jos tietäisin, miltä näytät, eli mitä tasoa olet ulkonäöltäsi, niin voisin arvioida asiaa paremmin, nyt tämä on vain spekulointia.

Todennäköisyyksien mukaan eivät lähestyisi, koska näitä joista kiinnostun, on TODELLA vähän. Jos olen pari kiinnostavaa kohdannut elämäni aikana, onko sinusta todennäköistä että jompi kumpi olisi lähestynyt? Tietysti on todennäköisempää että sellaiset jotka eivät minua kiinnosta lähestyvät, koska heitä on huomattavasti enemmän. Lähes jokainen on sellainen.

Olen aika varma että jos olisin lähestynyt viimeisintä josta kiinnostuin, en olisi saanut pakkeja, paitsi tietysti siinä tapauksessa jos hän olisikin ollut varattu.

No voitko sitten vähän kuvailla, minkälaisia ne miehet ovat, joista olet ollut kiinnostunut? Minkälaisia ulkonäöltään: pitkiä, rotevia, hoikkia, androgyynejä (jollaisia on muusikoissa), maskuliinisia vai feminiinisiä, kasvoiltaan komeita vai ennemmin kauniita? 

Kun näet sellaisen miehen, joka sinua kiinnostaa, niin mikä on se juttu, mikä sinussa herättää kiinnostuksen, sen lisäksi, että sillä on kitaralaukku tai että huomaat muuten sen olevan muusikko?

Kyllä se vähän vaikuttaa siltä, että haet sellaista miestä, joka olisi melkein täydellinen ja täyttäisi sinun unelmamiehesi kriteerit. Sellaisia miehiä vain haluaa yleensä tuhannen tuhatta muutakin naista.

Vai onko sinulla jotenkin erikoinen maku, että miehessä pitää olla jotain erityistä, mitä hyvin harvalla miehellä on? Jos on, niin mikä ne erityiset piirteet ovat?

Ymmärrän kyllä, että jos on itse jollain tavalla hyvin paljon valtavirrasta poikkeava tyyppi, niin samankaltaisia ei ole helppo löytää. Onko siitä kyse sinun kohdallasi? Oletko boheemi, epäsovinnainen tms.?

Lyhyitä, hoikkia ja androgyynejä yleensä. Enemmän kauniita kuin komeita.

Ulkonäön lisäksi koko muu olemus, katse, se miten kantaa itsensä, tyyli, puheääni... Tosi moni asia vaikuttaa. Jostain syystä muusikkomiehillä on usein sellainen rento olemus josta pidän. Mitään yksittäistä asiaa en osaa mainita mitä miehessä pitää olla, vaan lopulta kyse on kokonaisuudesta. Joissain miehissä vain on kaikki niin kohdallaan että olen heti myyty. En kyllä usko että nämä minun mielestä täydelliset miehet olisivat yleisesti jotain naisten unelmamiehiä. Tiedän kyllä sen perinteisen unelmamiestyypin, tämä minun makuuni oleva mies on siitä aika kaukana.

Ja kyllä, olen itse valtavirrasta poikkeava, monellakin tavalla.

Joo, kyllä sen jotenkin jo arvasin, että et sitä ilmeistä tai stereotyyppistä unelmamiestyyppiä hae, mutta jos haluat, että mies on muusikko ja kasvoiltaan kaunis, niin kyllä sellaisille löytyy ottajia. Jos sinulle kelpaisi vähemmän kaunis muusikkomies, niin varmaan olisit jo sellaisen kanssa parisuhteessa.

Jos et ole itse kovin kaunis, niin voi olla vaikeaa saada sellaista miestä, jota haluat. Kyllä ne henkevät muusikotkin katsovat naisen ulkonäköä, kuten muutkin miehet. Itse asiassa monet muusikot ja taiteilijat tyypit arvostavat estetiikkaa muutenkin jopa enemmän kuin keskivertomiehet. Ne saattaa haluta kauniin muusan innoittamaan itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteorian ongelma on että se ei huomioi ihmisryhmien laadullisia eroja. Gootti, preppy, urheilija, furry, insinööri, hippi... Nämä eivät tilastollisesti pariudu toistensa kanssa, koska heillä ei ole mitään yhteistä. Renny Harlin voi olla täysi kymppi Johannan mielestä, mutta minusta hän on korkeintaan miinus yksi. Ryan Reynolds voisi tulla kosimaan minua vaikka heti ja minä vastaisin kieltävästi. Ei minua kiinnosta kuinka moni muu nainen pitää häntä attraktiivisena, minulla on enemmän yhteistä autistisen insinööri-Juhan kanssa.

Siksi koska niillä ei ole merkitystä.

Kaikissa ihmisryhmissä samantyyppiset miehet ovat menestyneimpiä naisten kanssa.

Pitkä, tumma, itsevarma, sosiaalisesti nokkela ja auktoriteettiasemassa oleva on kovaa kamaa missä tahansa alagenressä. Lyhyt, vaalea, epävarma, hidas ja harkitseva ja seuraaja-asemassa ei ole missään ihmisryhmässä miesihanne.

Ja mitä me teemme tuolla tiedolla? Etenkin me naiset?

Se vähän riippuu. Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat. Aika moni nainenkin kyselee asiasta, tosin eri nimellä.

Miksi muuten vastasit "etenkin me naiset?".

Koska luettelit (omasta mielestäsi) tasokkaan miehen ominaisuuksia. Mitä merkitystä niillä on meille naisille?

Niin ja pakko vielä kysyä tätä:

"Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat."

Millä tavalla siitä on hyötyä? Jos en ole "saanut" ihmistä, jonka olisin halunnut, eli mies on ilmoittanut ettei häntä kiinnosta jatkaa tutustumista, olen pettynyt ja tilanteesta riippuen harmitellut tai jopa surrut aikani. Ja aikanaan on sitten tullut kohdalle joku toinen, johon olen ihastunut.

Miten tasoteorian noudattaminen olisi muuttanut asiaa?

Yksittäisen jo päättyneen tapauksen kohdalla ei olisi. Tulevaisuuden pariutumismahdollisuuksia realismi kohentaa.

Olen pariutunut miehen kanssa johon ihastuin ensisilmäykseltä ja rakastuin oppiessani tuntemaan hänet. En edelleenkään tiedä, mitä hyötyä minulle olisi siitä, että tietäisin, onko hän KTM, KTM+,KTM- vai jotakin muuta.

Tai jos olisin tiennyt oman tasoni, niin olisiko hän tullut aikaisemmin minua vastaan? Vai olisiko jostain mystisesti alkanut tulla vastaan minusta kiinnostuneita miehiä joita nyt ei tullut, kun en tiennyt tasoani?

Kun katsot hääkuvaanne, onko toinen ruma ja toinen kaunis? Jos on, olette vähemmistöä. Jos ei, sovitte tasoteoriaan nätisti.

Nyt on kovaa tiedettä :D

Jos kirjoittamani on sinusta ilmiselvää, kertoo se että hyväksyt tasoteorian periaatteen.

Miksi sinä jankkaat itsestäänselvyyttä? Onko joku jossakin väittänyt, ettei samantyyliset ihmiset pariudu? Eikä se ole snobbailua, se vaan menee niin että jos itse käyt oikista, tapaat bileissä niitä muita oikislaisia ja vastaavia. Jos itse olet maaseutu-Teboilin vakipöytäläinen, luultavasti puolisokin on. 

Ei tuohon mitään teoriaa tarvita.

Se teoria nyt vaan on käyttäytymistieteessä olemassa, halusit tai et.

mikä näistä teorioista?

Mihin viittaat sanalla näistä?

Siihen, ettei jankkaaja edes pysty sanomaan, mikä se teoria on.

Kun se oikea olemassaoleva teoria ei kelpaa, siinä kun pitäisi pystyä sitouttamaan, mihin tasojankkaaja ei pysty/ole koskaan pystynyt. Näiden teoria on jotakin hatusta vedettyjä prosentteja, nekin peräisin kai töllöstä.

En kai minä sentään yksin pysty jankkaamaan. Vastaan, kun kysytään ja haastan kun näen tyhmyyksiä kirjoitettavan.

Olen jo monesti tässä ketjussa kirjoittanut mikä se tasoteoria on, sinä vaan olet haluton ottamaan kirjoittamaani vastaan. Sinusta on hyödyllisempää kognitiivisen dissonanssisi vuoksi teeskennellä, ettei kukaan ole kyennyt asiaa selittämään.

Tasoteoria selittää suurten joukkojen tasolla ihmisten parinvalintakäyttäytymistä. Sen mukaan ihmiset pariutuvat ulkonäöltään suurinpiirtein saman tasoisen kumppanin kanssa. Kaunilla on usein kaunis kumppani, mutta harvemmin ruma.

Tasoteoria ei väitä selittävänsä yksittäisen ihmisen pariutumista, mitä joidenkin tässä ketjussa on vaika ymmärtää, vastaväitteistä päätellen. Se ei myöskään ennusta kula kiinnostuu kenestäkin. Sen sijaan sillä on ennustearvoa siihen kuka saa kenetkin. Mutta mikään 100% pakkopaita se ei ole.

Tasoteoria siis sulkee pois teoreetikkojen hellimän hypergamian mahdollisuuden. Jos kerran oma taso on se, minkä tasoisen pystyy sitouttamaan, pariskunnat ovat aina samaa tasoa. Ja jos jokin pariskunta nyt sitten sattuukin olemaan eriparia, se on vain yksittäistapaus, poikkeus joka vahvistaa säännön, eli mitään hypergamiaa ei edes käsitteen tasolla voi olla olemassa.

Totta kai hypergamia voi olla käsitteen tasolla olemassa, sillä käsite selvästikin on olemassa, minkä kiistäminen olisi hupsua.

Tasoteoria kertoo, että ihmiset valitsevat itselleen ulkonäöltään samantasoisen kumppanin ja niin empirisesti tapahtuukin. Tasoteoria ei sulje pois muita parinvalintaan vaikuttavia tekijöitä, esim. joissakin kulttuureissa vanhemmat valitsevat lapselleen lisääntymiskumppanin, eikä lapsi itse. Ylöspäin naiminen ei ole poissuljettua, mutta mitä ulkonäköön tulee, niin ei yleistä. Jonkin muin kriteerin osalta ihan mahdollista.

Nyt sitten tarvitaan apuun jo kulttuurit, joissa vanhemmat määräävät parinvalinnassa. Okei.

Käytetäänkö silloin vanhempien tasoja?

Seuraa tarkemmin keskustelua. Tuo tuli esiin hypergamian yhteydessä.

Miten vanhempien määräämä pakkoliitto liittyy hypergamiaan?

Sillä voidaan sopia siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteorian ongelma on että se ei huomioi ihmisryhmien laadullisia eroja. Gootti, preppy, urheilija, furry, insinööri, hippi... Nämä eivät tilastollisesti pariudu toistensa kanssa, koska heillä ei ole mitään yhteistä. Renny Harlin voi olla täysi kymppi Johannan mielestä, mutta minusta hän on korkeintaan miinus yksi. Ryan Reynolds voisi tulla kosimaan minua vaikka heti ja minä vastaisin kieltävästi. Ei minua kiinnosta kuinka moni muu nainen pitää häntä attraktiivisena, minulla on enemmän yhteistä autistisen insinööri-Juhan kanssa.

Siksi koska niillä ei ole merkitystä.

Kaikissa ihmisryhmissä samantyyppiset miehet ovat menestyneimpiä naisten kanssa.

Pitkä, tumma, itsevarma, sosiaalisesti nokkela ja auktoriteettiasemassa oleva on kovaa kamaa missä tahansa alagenressä. Lyhyt, vaalea, epävarma, hidas ja harkitseva ja seuraaja-asemassa ei ole missään ihmisryhmässä miesihanne.

Ja mitä me teemme tuolla tiedolla? Etenkin me naiset?

Se vähän riippuu. Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat. Aika moni nainenkin kyselee asiasta, tosin eri nimellä.

Miksi muuten vastasit "etenkin me naiset?".

Koska luettelit (omasta mielestäsi) tasokkaan miehen ominaisuuksia. Mitä merkitystä niillä on meille naisille?

Niin ja pakko vielä kysyä tätä:

"Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat."

Millä tavalla siitä on hyötyä? Jos en ole "saanut" ihmistä, jonka olisin halunnut, eli mies on ilmoittanut ettei häntä kiinnosta jatkaa tutustumista, olen pettynyt ja tilanteesta riippuen harmitellut tai jopa surrut aikani. Ja aikanaan on sitten tullut kohdalle joku toinen, johon olen ihastunut.

Miten tasoteorian noudattaminen olisi muuttanut asiaa?

Yksittäisen jo päättyneen tapauksen kohdalla ei olisi. Tulevaisuuden pariutumismahdollisuuksia realismi kohentaa.

Olen pariutunut miehen kanssa johon ihastuin ensisilmäykseltä ja rakastuin oppiessani tuntemaan hänet. En edelleenkään tiedä, mitä hyötyä minulle olisi siitä, että tietäisin, onko hän KTM, KTM+,KTM- vai jotakin muuta.

Tai jos olisin tiennyt oman tasoni, niin olisiko hän tullut aikaisemmin minua vastaan? Vai olisiko jostain mystisesti alkanut tulla vastaan minusta kiinnostuneita miehiä joita nyt ei tullut, kun en tiennyt tasoani?

Kun katsot hääkuvaanne, onko toinen ruma ja toinen kaunis? Jos on, olette vähemmistöä. Jos ei, sovitte tasoteoriaan nätisti.

Nyt on kovaa tiedettä :D

Jos kirjoittamani on sinusta ilmiselvää, kertoo se että hyväksyt tasoteorian periaatteen.

Miksi sinä jankkaat itsestäänselvyyttä? Onko joku jossakin väittänyt, ettei samantyyliset ihmiset pariudu? Eikä se ole snobbailua, se vaan menee niin että jos itse käyt oikista, tapaat bileissä niitä muita oikislaisia ja vastaavia. Jos itse olet maaseutu-Teboilin vakipöytäläinen, luultavasti puolisokin on. 

Ei tuohon mitään teoriaa tarvita.

Se teoria nyt vaan on käyttäytymistieteessä olemassa, halusit tai et.

mikä näistä teorioista?

Mihin viittaat sanalla näistä?

Siihen, ettei jankkaaja edes pysty sanomaan, mikä se teoria on.

Kun se oikea olemassaoleva teoria ei kelpaa, siinä kun pitäisi pystyä sitouttamaan, mihin tasojankkaaja ei pysty/ole koskaan pystynyt. Näiden teoria on jotakin hatusta vedettyjä prosentteja, nekin peräisin kai töllöstä.

En kai minä sentään yksin pysty jankkaamaan. Vastaan, kun kysytään ja haastan kun näen tyhmyyksiä kirjoitettavan.

Olen jo monesti tässä ketjussa kirjoittanut mikä se tasoteoria on, sinä vaan olet haluton ottamaan kirjoittamaani vastaan. Sinusta on hyödyllisempää kognitiivisen dissonanssisi vuoksi teeskennellä, ettei kukaan ole kyennyt asiaa selittämään.

Tasoteoria selittää suurten joukkojen tasolla ihmisten parinvalintakäyttäytymistä. Sen mukaan ihmiset pariutuvat ulkonäöltään suurinpiirtein saman tasoisen kumppanin kanssa. Kaunilla on usein kaunis kumppani, mutta harvemmin ruma.

Tasoteoria ei väitä selittävänsä yksittäisen ihmisen pariutumista, mitä joidenkin tässä ketjussa on vaika ymmärtää, vastaväitteistä päätellen. Se ei myöskään ennusta kula kiinnostuu kenestäkin. Sen sijaan sillä on ennustearvoa siihen kuka saa kenetkin. Mutta mikään 100% pakkopaita se ei ole.

Entä sitten? Ja miten se menee, jos 8 ottaa kutosen, nouseeko kutosen arvo vai laskeeko kasin? Oikeassa elämässä ei ole lapsellisia numerotasoja.

Mitä se teoria siis antaa? Kun kauneus on katsojan silmässä, niin ei yhtään mitään. Kaikki tietää, että samantapaiset ihmiset pariutuvat.

Mitä tekee tiedolla ihmisen keskimääräisestä pariutumisesta? Ei kukaan pariudu keskiarvon kanssa, vaan ihmisen.

Jos haluat antaa kauneudella numeerisen määritelmän siitä vaan. Monet niin tekevät, mutta ei siihen kannata hirttäytyä. Ei tasoteoria itsessään edellytä numeeristen arvojen käyttämistä. Se vain kertoo, että ihmiset pariutuvat suurin piirtein samantasoisten kanssa. Pääsääntönä.

Tuohan on ihan turha kehäpäätelmä. Jos hypoteesi on, että samantasoiset pariutuvat keskenään, niin tästä seuraa automaattisesti, että kun kaksi ihmistä pariutuu keskenään, teoreetikko päättelee heidän olevan samaa tasoa. Eritasoisten pariutuminen on siis teorian mukaan täysin mahdoton yhtälö. Hieno teoria, tosiaan.

Tosiasiassa ihmiset kuitenkin tuppaavat pariutumaan ulkonäöltään suurin piirtein samantasoisten kanssa. Siis niin, että paria sivusta katsovat ihmiset ovat sitä mieltä, että on sopusuhtainen pari jne. Ei tämä pelkkää kehäpäätelmää ole, vaan ensin on havaittu tuo todellisuus ja sitten kehitetty teoria selittämään sitä.

Poikkeuksena tuossa on esim., että rikkaalla ja/tai kuuluisalla ei-komealla miehellä on yleensä kaunis vaimo. Koska miehen tasoon vaikuttaa myös varallisuus ja sosiaalinen status.

Kas, nämä otetaan apuun sitten, kun tiukkaan vängätty ulkonäkö ei selitäkään riittävästi. Ja kun status, raha ja ulkonäkökään eivät riitä, niin sitten otetaan mukaan älykkyys, lahjakkuus, sosiaalinen joustavuus, empatiakyky, kuuntelutaito, altruismi, parisuhdehalukkuus, lapsirakkaus, kiinnostuksen kohteet, auttamishalu, you name it.

Teoria, haloo?

Ei niitä otetaan apuun, vaan olen tuhat kertaa selittänyt täällä, että miehen tason määräävät pääasiassa nämä tekijät: ulkonäkö (komeus, pituus...), sosiaalinen status ja varallisuus. Naisen tason määrää sen sijaan lähes pelkästään ulkonäkö. Sen takia ei-niin komealla miehelläkin voi olla kaunis vaimo. Mutta harvalla miehellä on niin paljon varallisuutta tai niin korkea sosiaalinen status, että pystyy kompensoimaan ulkonäön puutetta niillä.

Olen myös selittänyt, että miehellä voi olla oman viiteryhmänsä sisällä korkea sosiaalinen status, vaikka se ei muuten olisi niin korkea. Esim. jossain marginaaliryhmässä tai alakulttuurissa joku mies voi olla erittäin haluttu, mutta olisi paljon vähemmän haluttu jossain toisessa viiteryhmässä. Kauppislaisten piireissä jollain sijoituspankkiirilla tai toimitusjohtajalla on korkein sosiaalinen status, taidepiireissä jollain taitavalla tai menestyneellä taiteilijalla jne. Kun tuollaiset miehet ovat lisäksi vielä komeita, niin ne ovat aivan extra super mega hot omien piiriensä naisten mielestä.

Olen selittänyt nuo asiat vieläkin perusteellisemmin aiemmin, mutta en jaksa tehdä sitä aina vain uudestaan.

Eli lopputulos: kriteereitä on ihmisestä riippuen lukemattomia erilaisia. Joo olet selittänyt, ja samaa on sinulle selitetty. Makuasioita, ja ihmiset ovat yksilöitä omine yksilöllisine makuineen. 😉

Ei minulle ole tarvinnut selittää yhtään mitään, kun tiedän nuo itsestäänselvyydet itsekin. On yksilöllisiä makuja, mutta yleensä se yksilöllisen maun mukainen nainen/mies on samaa tasoa. Yksinkertaistaen, tasoa 7 oleva nainen menee kimppaan miehen kanssa, joka on tasoa 7 ja sopii luonteeltaan yhteen hänen kanssaan, tasoa 7 oleva mies, joka EI sovi luonteeltaan yhteen hänen kanssaan, ei kiinnosta häntä.

Siis mistä ihmeestä edes on tullut tämä olkiukko, että luonteiden yhteensopivuudella ei ole tasoteorian mukaan merkitystä?

Luulen, että yksi syy siihen on, että jostain irrationaalisesta syystä herkästi oletetaan, että kauniit ja komeat ovat pinnallisia ja rumat syvällisiä. Se on täysi myytti, ja itse asiassa älykkyys korreloi ulkonäön kanssa tilastollisesti merkittävästi, joten komea ja älykäs on päinvastoin todennäköisemmin syvällinen kuin ruma. Koska syvälliseen ajatteluun tarvitaan älykkyyttä.

""Minua ei ainakaan kiinnosta mitkään komeat tyhjäpäät"", sanoo joku nainen. Niin, ei varmaan, mutta tuota naista kiinnostaa sen sijaan komeat ja älykkäät miehet, paljon enemmän kuin rumat ja älykkäät miehet.

Mistä tietää mitä tasoa on ja millä tasolla joku muu on?

Mistä tietää oletko kaunis vai et? Tai jos mennään useampaan tasoon, kaunis, tavis, vai ruma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tietysti tulee mielenkiintoinen kehä. Näet baarissa kiinnostavan näköisen ihmisen. Et lähesty häntä, koska et tiedä hänestä mitään. Koska et lähesty häntä, et voikaan oppia hänestä mitään.  Helpointa mennä johonkin tyhjään pöytään surffailemaan puhelimella.

Ei, yleisesti ottaen hän ei ole kiinnostava, koska en tiedä hänestä mitään. Hän voi olla hyvännäköinen, mutta pelkkä ulkonäkö ei tee hänestä kiinnostavaa. Poikkeuksia on, jos henkilö on pukeutunut omituisesti tai hän muuten tuo ilmi persoonaansa.

Tämä just. Esim. itse olen heikkona muusikoihin, joten aivan eri tavalla kiinnostus herää, jos näen hyvännäköisen miehen kitaralaukku selässä kuin ilman.

Lähestytkö sitten tuota muusikkoa vai et?

Voisin lähestyä, jos tilanne olisi hyvä.

Voitko antaa esimerkkejä noista hyvistä tilanteista? Missä ja milloin saattaisit lähestyä kitaralaukullista miestä? Keikan yhteydessä baarissa? Jossain muuallakin?

Ihan mikä tahansa tilanne, jossa ei ole älyttömästi muita ihmisiä ympärillä eikä mies vaikuta kiireiseltä.

Ok, olet sitten vissiin aika proaktiivinen, et siis tyypillinen nainen. Se on toisaalta kiva, jos nainen tekee aloitteen, mutta toisaalta se voi olla luotaantyöntävää, koska tosiaan mies haluaa luontaisesti olla enemmän se jahtaaja kuin jahdattu. Niin se menee muidenkin eläinlajien kohdalla.

Mutta minulla on lähipiirissä yksi mies, jonka nainen iski baarissa, ja he ovat olleet jo kauan naimisissa ja on lapsia jne. Joskus se menee niinkin päin.

No joo, aika harvoin näen kiinnostavia miehiä missään, niin sen kerran kun näen, miksen lähestysi. Miehessä on silloin pakko olla jotain erityistä jos jopa minä kiinnostun.

En pidä yhtään jahtaajamiehistä, vaan yleensä kiinnostunkin miehistä, jotka eivät niin tuo itseään esille.

Joo, ymmärrän. Mutta jos ei käytetä sanaa jahtaaminen, vaan että mies tekee jossain sopivassa tilanteessa aloitteen vaikka tulemalla juttusille tms. Eikö se ole naisena kiva, kun mies tekee niin? Tunnet itsesi halutuksi?

Miehuuteen taas kuuluu tietty aloitteellisuus, ja jos ei pysty siihen, niin se on vähän kuin pettymyksen tuottamista itselle. Miksi minussa ei ollut tarpeeksi miestä, että olisin lähestynyt sitä naista, joka kiinnosti. Pelkojen voittaminen on miehuudessa olennaista, tässä tapauksessa sosiaalisten pelkojen.

Itsekin olen ollut kaikkea muuta kuin itsevarma naisten iskijä, ja sanoisin muille miehille, jotka ovat olleet samalla tavalla saamattomia, että älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan tehkää niin kuin minä sanon.

Ei se mitenkään erityiseltä tunnu, sitä tapahtuu niin usein. Ja kaiken lisäksi nämä miehet eivät yleensä kiinnosta minua millään lailla. Ei mun kiinnostus herää siitä että joku sattuu osoittamaan kiinnostusta minuun, jos mies on ihan vääränlainen. Eri asia sitten jos mun tyyppinen lähestyisi, mutta eipä ole tapahtunut tähän päivään mennessä. Jos lähestyisin itse, voisin ehkä saada sellaisen miehen kuin haluan.

Suoraan sanoen vaikuttaa siltä, että tavoittelet sitten itseäsi korkeampitasoisia miehiä. Kyllä ne sinua kiinnostavat miehet lähestyisivät sinua joskus, jos pitäisivät sinua kiinnostavana. Ihan todennäköisyyksien lakien mukaan, koska miehet tekevät paljon enemmän aloitteita kuin naiset.

Haluat ehkä muusikon, joka on suht komea tai ainakin vähintään keskitasoa ulkonäöltään? Niille löytyy muitakin ottajia niissä piireissä. Tai sitten et ole liikkunut tarpeeksi piireissä ja paikoissa, joissa sellaisia miehiä on?

Jos tietäisin, miltä näytät, eli mitä tasoa olet ulkonäöltäsi, niin voisin arvioida asiaa paremmin, nyt tämä on vain spekulointia.

Todennäköisyyksien mukaan eivät lähestyisi, koska näitä joista kiinnostun, on TODELLA vähän. Jos olen pari kiinnostavaa kohdannut elämäni aikana, onko sinusta todennäköistä että jompi kumpi olisi lähestynyt? Tietysti on todennäköisempää että sellaiset jotka eivät minua kiinnosta lähestyvät, koska heitä on huomattavasti enemmän. Lähes jokainen on sellainen.

Olen aika varma että jos olisin lähestynyt viimeisintä josta kiinnostuin, en olisi saanut pakkeja, paitsi tietysti siinä tapauksessa jos hän olisikin ollut varattu.

No voitko sitten vähän kuvailla, minkälaisia ne miehet ovat, joista olet ollut kiinnostunut? Minkälaisia ulkonäöltään: pitkiä, rotevia, hoikkia, androgyynejä (jollaisia on muusikoissa), maskuliinisia vai feminiinisiä, kasvoiltaan komeita vai ennemmin kauniita? 

Kun näet sellaisen miehen, joka sinua kiinnostaa, niin mikä on se juttu, mikä sinussa herättää kiinnostuksen, sen lisäksi, että sillä on kitaralaukku tai että huomaat muuten sen olevan muusikko?

Kyllä se vähän vaikuttaa siltä, että haet sellaista miestä, joka olisi melkein täydellinen ja täyttäisi sinun unelmamiehesi kriteerit. Sellaisia miehiä vain haluaa yleensä tuhannen tuhatta muutakin naista.

Vai onko sinulla jotenkin erikoinen maku, että miehessä pitää olla jotain erityistä, mitä hyvin harvalla miehellä on? Jos on, niin mikä ne erityiset piirteet ovat?

Ymmärrän kyllä, että jos on itse jollain tavalla hyvin paljon valtavirrasta poikkeava tyyppi, niin samankaltaisia ei ole helppo löytää. Onko siitä kyse sinun kohdallasi? Oletko boheemi, epäsovinnainen tms.?

Lyhyitä, hoikkia ja androgyynejä yleensä. Enemmän kauniita kuin komeita.

Ulkonäön lisäksi koko muu olemus, katse, se miten kantaa itsensä, tyyli, puheääni... Tosi moni asia vaikuttaa. Jostain syystä muusikkomiehillä on usein sellainen rento olemus josta pidän. Mitään yksittäistä asiaa en osaa mainita mitä miehessä pitää olla, vaan lopulta kyse on kokonaisuudesta. Joissain miehissä vain on kaikki niin kohdallaan että olen heti myyty. En kyllä usko että nämä minun mielestä täydelliset miehet olisivat yleisesti jotain naisten unelmamiehiä. Tiedän kyllä sen perinteisen unelmamiestyypin, tämä minun makuuni oleva mies on siitä aika kaukana.

Ja kyllä, olen itse valtavirrasta poikkeava, monellakin tavalla.

Joo, kyllä sen jotenkin jo arvasin, että et sitä ilmeistä tai stereotyyppistä unelmamiestyyppiä hae, mutta jos haluat, että mies on muusikko ja kasvoiltaan kaunis, niin kyllä sellaisille löytyy ottajia. Jos sinulle kelpaisi vähemmän kaunis muusikkomies, niin varmaan olisit jo sellaisen kanssa parisuhteessa.

Jos et ole itse kovin kaunis, niin voi olla vaikeaa saada sellaista miestä, jota haluat. Kyllä ne henkevät muusikotkin katsovat naisen ulkonäköä, kuten muutkin miehet. Itse asiassa monet muusikot ja taiteilijat tyypit arvostavat estetiikkaa muutenkin jopa enemmän kuin keskivertomiehet. Ne saattaa haluta kauniin muusan innoittamaan itseään.

Sen verran osaan omasta ulkonäöstäni sanoa että en ole rumimmasta päästä, en myöskään tavallisen näköinen. Edellinen kiinnostukseni herättänyt mies ei muuten ollut mikään tosi kaunis mies, olen tapaillut kauniimpaakin. Aivan varmasti ei ainakaan olisi jäänyt ulkonäöstä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteorian ongelma on että se ei huomioi ihmisryhmien laadullisia eroja. Gootti, preppy, urheilija, furry, insinööri, hippi... Nämä eivät tilastollisesti pariudu toistensa kanssa, koska heillä ei ole mitään yhteistä. Renny Harlin voi olla täysi kymppi Johannan mielestä, mutta minusta hän on korkeintaan miinus yksi. Ryan Reynolds voisi tulla kosimaan minua vaikka heti ja minä vastaisin kieltävästi. Ei minua kiinnosta kuinka moni muu nainen pitää häntä attraktiivisena, minulla on enemmän yhteistä autistisen insinööri-Juhan kanssa.

Siksi koska niillä ei ole merkitystä.

Kaikissa ihmisryhmissä samantyyppiset miehet ovat menestyneimpiä naisten kanssa.

Pitkä, tumma, itsevarma, sosiaalisesti nokkela ja auktoriteettiasemassa oleva on kovaa kamaa missä tahansa alagenressä. Lyhyt, vaalea, epävarma, hidas ja harkitseva ja seuraaja-asemassa ei ole missään ihmisryhmässä miesihanne.

Ja mitä me teemme tuolla tiedolla? Etenkin me naiset?

Se vähän riippuu. Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat. Aika moni nainenkin kyselee asiasta, tosin eri nimellä.

Miksi muuten vastasit "etenkin me naiset?".

Koska luettelit (omasta mielestäsi) tasokkaan miehen ominaisuuksia. Mitä merkitystä niillä on meille naisille?

Niin ja pakko vielä kysyä tätä:

"Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat."

Millä tavalla siitä on hyötyä? Jos en ole "saanut" ihmistä, jonka olisin halunnut, eli mies on ilmoittanut ettei häntä kiinnosta jatkaa tutustumista, olen pettynyt ja tilanteesta riippuen harmitellut tai jopa surrut aikani. Ja aikanaan on sitten tullut kohdalle joku toinen, johon olen ihastunut.

Miten tasoteorian noudattaminen olisi muuttanut asiaa?

Yksittäisen jo päättyneen tapauksen kohdalla ei olisi. Tulevaisuuden pariutumismahdollisuuksia realismi kohentaa.

Olen pariutunut miehen kanssa johon ihastuin ensisilmäykseltä ja rakastuin oppiessani tuntemaan hänet. En edelleenkään tiedä, mitä hyötyä minulle olisi siitä, että tietäisin, onko hän KTM, KTM+,KTM- vai jotakin muuta.

Tai jos olisin tiennyt oman tasoni, niin olisiko hän tullut aikaisemmin minua vastaan? Vai olisiko jostain mystisesti alkanut tulla vastaan minusta kiinnostuneita miehiä joita nyt ei tullut, kun en tiennyt tasoani?

Kun katsot hääkuvaanne, onko toinen ruma ja toinen kaunis? Jos on, olette vähemmistöä. Jos ei, sovitte tasoteoriaan nätisti.

Nyt on kovaa tiedettä :D

Jos kirjoittamani on sinusta ilmiselvää, kertoo se että hyväksyt tasoteorian periaatteen.

Miksi sinä jankkaat itsestäänselvyyttä? Onko joku jossakin väittänyt, ettei samantyyliset ihmiset pariudu? Eikä se ole snobbailua, se vaan menee niin että jos itse käyt oikista, tapaat bileissä niitä muita oikislaisia ja vastaavia. Jos itse olet maaseutu-Teboilin vakipöytäläinen, luultavasti puolisokin on. 

Ei tuohon mitään teoriaa tarvita.

Se teoria nyt vaan on käyttäytymistieteessä olemassa, halusit tai et.

mikä näistä teorioista?

Mihin viittaat sanalla näistä?

Siihen, ettei jankkaaja edes pysty sanomaan, mikä se teoria on.

Kun se oikea olemassaoleva teoria ei kelpaa, siinä kun pitäisi pystyä sitouttamaan, mihin tasojankkaaja ei pysty/ole koskaan pystynyt. Näiden teoria on jotakin hatusta vedettyjä prosentteja, nekin peräisin kai töllöstä.

En kai minä sentään yksin pysty jankkaamaan. Vastaan, kun kysytään ja haastan kun näen tyhmyyksiä kirjoitettavan.

Olen jo monesti tässä ketjussa kirjoittanut mikä se tasoteoria on, sinä vaan olet haluton ottamaan kirjoittamaani vastaan. Sinusta on hyödyllisempää kognitiivisen dissonanssisi vuoksi teeskennellä, ettei kukaan ole kyennyt asiaa selittämään.

Tasoteoria selittää suurten joukkojen tasolla ihmisten parinvalintakäyttäytymistä. Sen mukaan ihmiset pariutuvat ulkonäöltään suurinpiirtein saman tasoisen kumppanin kanssa. Kaunilla on usein kaunis kumppani, mutta harvemmin ruma.

Tasoteoria ei väitä selittävänsä yksittäisen ihmisen pariutumista, mitä joidenkin tässä ketjussa on vaika ymmärtää, vastaväitteistä päätellen. Se ei myöskään ennusta kula kiinnostuu kenestäkin. Sen sijaan sillä on ennustearvoa siihen kuka saa kenetkin. Mutta mikään 100% pakkopaita se ei ole.

Entä sitten? Ja miten se menee, jos 8 ottaa kutosen, nouseeko kutosen arvo vai laskeeko kasin? Oikeassa elämässä ei ole lapsellisia numerotasoja.

Mitä se teoria siis antaa? Kun kauneus on katsojan silmässä, niin ei yhtään mitään. Kaikki tietää, että samantapaiset ihmiset pariutuvat.

Mitä tekee tiedolla ihmisen keskimääräisestä pariutumisesta? Ei kukaan pariudu keskiarvon kanssa, vaan ihmisen.

Jos haluat antaa kauneudella numeerisen määritelmän siitä vaan. Monet niin tekevät, mutta ei siihen kannata hirttäytyä. Ei tasoteoria itsessään edellytä numeeristen arvojen käyttämistä. Se vain kertoo, että ihmiset pariutuvat suurin piirtein samantasoisten kanssa. Pääsääntönä.

Tuohan on ihan turha kehäpäätelmä. Jos hypoteesi on, että samantasoiset pariutuvat keskenään, niin tästä seuraa automaattisesti, että kun kaksi ihmistä pariutuu keskenään, teoreetikko päättelee heidän olevan samaa tasoa. Eritasoisten pariutuminen on siis teorian mukaan täysin mahdoton yhtälö. Hieno teoria, tosiaan.

Tosiasiassa ihmiset kuitenkin tuppaavat pariutumaan ulkonäöltään suurin piirtein samantasoisten kanssa. Siis niin, että paria sivusta katsovat ihmiset ovat sitä mieltä, että on sopusuhtainen pari jne. Ei tämä pelkkää kehäpäätelmää ole, vaan ensin on havaittu tuo todellisuus ja sitten kehitetty teoria selittämään sitä.

Poikkeuksena tuossa on esim., että rikkaalla ja/tai kuuluisalla ei-komealla miehellä on yleensä kaunis vaimo. Koska miehen tasoon vaikuttaa myös varallisuus ja sosiaalinen status.

Kas, nämä otetaan apuun sitten, kun tiukkaan vängätty ulkonäkö ei selitäkään riittävästi. Ja kun status, raha ja ulkonäkökään eivät riitä, niin sitten otetaan mukaan älykkyys, lahjakkuus, sosiaalinen joustavuus, empatiakyky, kuuntelutaito, altruismi, parisuhdehalukkuus, lapsirakkaus, kiinnostuksen kohteet, auttamishalu, you name it.

Teoria, haloo?

Ei niitä otetaan apuun, vaan olen tuhat kertaa selittänyt täällä, että miehen tason määräävät pääasiassa nämä tekijät: ulkonäkö (komeus, pituus...), sosiaalinen status ja varallisuus. Naisen tason määrää sen sijaan lähes pelkästään ulkonäkö. Sen takia ei-niin komealla miehelläkin voi olla kaunis vaimo. Mutta harvalla miehellä on niin paljon varallisuutta tai niin korkea sosiaalinen status, että pystyy kompensoimaan ulkonäön puutetta niillä.

Olen myös selittänyt, että miehellä voi olla oman viiteryhmänsä sisällä korkea sosiaalinen status, vaikka se ei muuten olisi niin korkea. Esim. jossain marginaaliryhmässä tai alakulttuurissa joku mies voi olla erittäin haluttu, mutta olisi paljon vähemmän haluttu jossain toisessa viiteryhmässä. Kauppislaisten piireissä jollain sijoituspankkiirilla tai toimitusjohtajalla on korkein sosiaalinen status, taidepiireissä jollain taitavalla tai menestyneellä taiteilijalla jne. Kun tuollaiset miehet ovat lisäksi vielä komeita, niin ne ovat aivan extra super mega hot omien piiriensä naisten mielestä.

Olen selittänyt nuo asiat vieläkin perusteellisemmin aiemmin, mutta en jaksa tehdä sitä aina vain uudestaan.

Eli lopputulos: kriteereitä on ihmisestä riippuen lukemattomia erilaisia. Joo olet selittänyt, ja samaa on sinulle selitetty. Makuasioita, ja ihmiset ovat yksilöitä omine yksilöllisine makuineen. 😉

Ei minulle ole tarvinnut selittää yhtään mitään, kun tiedän nuo itsestäänselvyydet itsekin. On yksilöllisiä makuja, mutta yleensä se yksilöllisen maun mukainen nainen/mies on samaa tasoa. Yksinkertaistaen, tasoa 7 oleva nainen menee kimppaan miehen kanssa, joka on tasoa 7 ja sopii luonteeltaan yhteen hänen kanssaan, tasoa 7 oleva mies, joka EI sovi luonteeltaan yhteen hänen kanssaan, ei kiinnosta häntä.

Siis mistä ihmeestä edes on tullut tämä olkiukko, että luonteiden yhteensopivuudella ei ole tasoteorian mukaan merkitystä?

Luulen, että yksi syy siihen on, että jostain irrationaalisesta syystä herkästi oletetaan, että kauniit ja komeat ovat pinnallisia ja rumat syvällisiä. Se on täysi myytti, ja itse asiassa älykkyys korreloi ulkonäön kanssa tilastollisesti merkittävästi, joten komea ja älykäs on päinvastoin todennäköisemmin syvällinen kuin ruma. Koska syvälliseen ajatteluun tarvitaan älykkyyttä.

""Minua ei ainakaan kiinnosta mitkään komeat tyhjäpäät"", sanoo joku nainen. Niin, ei varmaan, mutta tuota naista kiinnostaa sen sijaan komeat ja älykkäät miehet, paljon enemmän kuin rumat ja älykkäät miehet.

Missä nuo numerotasot on määritelty? Ellei missään, tosi helppoa on väittää, että samantasoiset pariutuivat tasoteorian mukaisesti keskenään, koska heidän täytyy olla molempien (esimerkiksi) seiskoja kun kerran pariutuivat keskenään. Mikä järki tässä on, ellei ulkonäkötasoja ole määritelty missään muualla kuin teoreetikkojen päissä?

Ei tietenkään ole määritelty missään, koska ne eivät ole tasoteorialle olennaista, vaan joidenkin lisäämää kuorrutetta.

Numeroarvojen puuttuminen ei myöskään ole este sille, että tasoteoria toimii. Pystyt kyllä katsomaan ovatko kaksi henkilöä kauniita, vaikka sinulla ei ole kauneudelle jotain kalibroitua numeerista asteikkoa. Sellaista ei ole ja aivan varmasti kykenet kauneuden toteamaan ilmankin sitä. Yrität asettaa tarpeetonta kriteeriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteorian ongelma on että se ei huomioi ihmisryhmien laadullisia eroja. Gootti, preppy, urheilija, furry, insinööri, hippi... Nämä eivät tilastollisesti pariudu toistensa kanssa, koska heillä ei ole mitään yhteistä. Renny Harlin voi olla täysi kymppi Johannan mielestä, mutta minusta hän on korkeintaan miinus yksi. Ryan Reynolds voisi tulla kosimaan minua vaikka heti ja minä vastaisin kieltävästi. Ei minua kiinnosta kuinka moni muu nainen pitää häntä attraktiivisena, minulla on enemmän yhteistä autistisen insinööri-Juhan kanssa.

Siksi koska niillä ei ole merkitystä.

Kaikissa ihmisryhmissä samantyyppiset miehet ovat menestyneimpiä naisten kanssa.

Pitkä, tumma, itsevarma, sosiaalisesti nokkela ja auktoriteettiasemassa oleva on kovaa kamaa missä tahansa alagenressä. Lyhyt, vaalea, epävarma, hidas ja harkitseva ja seuraaja-asemassa ei ole missään ihmisryhmässä miesihanne.

Ja mitä me teemme tuolla tiedolla? Etenkin me naiset?

Se vähän riippuu. Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat. Aika moni nainenkin kyselee asiasta, tosin eri nimellä.

Miksi muuten vastasit "etenkin me naiset?".

Koska luettelit (omasta mielestäsi) tasokkaan miehen ominaisuuksia. Mitä merkitystä niillä on meille naisille?

Niin ja pakko vielä kysyä tätä:

"Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat."

Millä tavalla siitä on hyötyä? Jos en ole "saanut" ihmistä, jonka olisin halunnut, eli mies on ilmoittanut ettei häntä kiinnosta jatkaa tutustumista, olen pettynyt ja tilanteesta riippuen harmitellut tai jopa surrut aikani. Ja aikanaan on sitten tullut kohdalle joku toinen, johon olen ihastunut.

Miten tasoteorian noudattaminen olisi muuttanut asiaa?

Yksittäisen jo päättyneen tapauksen kohdalla ei olisi. Tulevaisuuden pariutumismahdollisuuksia realismi kohentaa.

Olen pariutunut miehen kanssa johon ihastuin ensisilmäykseltä ja rakastuin oppiessani tuntemaan hänet. En edelleenkään tiedä, mitä hyötyä minulle olisi siitä, että tietäisin, onko hän KTM, KTM+,KTM- vai jotakin muuta.

Tai jos olisin tiennyt oman tasoni, niin olisiko hän tullut aikaisemmin minua vastaan? Vai olisiko jostain mystisesti alkanut tulla vastaan minusta kiinnostuneita miehiä joita nyt ei tullut, kun en tiennyt tasoani?

Kun katsot hääkuvaanne, onko toinen ruma ja toinen kaunis? Jos on, olette vähemmistöä. Jos ei, sovitte tasoteoriaan nätisti.

Nyt on kovaa tiedettä :D

Jos kirjoittamani on sinusta ilmiselvää, kertoo se että hyväksyt tasoteorian periaatteen.

Miksi sinä jankkaat itsestäänselvyyttä? Onko joku jossakin väittänyt, ettei samantyyliset ihmiset pariudu? Eikä se ole snobbailua, se vaan menee niin että jos itse käyt oikista, tapaat bileissä niitä muita oikislaisia ja vastaavia. Jos itse olet maaseutu-Teboilin vakipöytäläinen, luultavasti puolisokin on. 

Ei tuohon mitään teoriaa tarvita.

Se teoria nyt vaan on käyttäytymistieteessä olemassa, halusit tai et.

mikä näistä teorioista?

Mihin viittaat sanalla näistä?

Siihen, ettei jankkaaja edes pysty sanomaan, mikä se teoria on.

Kun se oikea olemassaoleva teoria ei kelpaa, siinä kun pitäisi pystyä sitouttamaan, mihin tasojankkaaja ei pysty/ole koskaan pystynyt. Näiden teoria on jotakin hatusta vedettyjä prosentteja, nekin peräisin kai töllöstä.

En kai minä sentään yksin pysty jankkaamaan. Vastaan, kun kysytään ja haastan kun näen tyhmyyksiä kirjoitettavan.

Olen jo monesti tässä ketjussa kirjoittanut mikä se tasoteoria on, sinä vaan olet haluton ottamaan kirjoittamaani vastaan. Sinusta on hyödyllisempää kognitiivisen dissonanssisi vuoksi teeskennellä, ettei kukaan ole kyennyt asiaa selittämään.

Tasoteoria selittää suurten joukkojen tasolla ihmisten parinvalintakäyttäytymistä. Sen mukaan ihmiset pariutuvat ulkonäöltään suurinpiirtein saman tasoisen kumppanin kanssa. Kaunilla on usein kaunis kumppani, mutta harvemmin ruma.

Tasoteoria ei väitä selittävänsä yksittäisen ihmisen pariutumista, mitä joidenkin tässä ketjussa on vaika ymmärtää, vastaväitteistä päätellen. Se ei myöskään ennusta kula kiinnostuu kenestäkin. Sen sijaan sillä on ennustearvoa siihen kuka saa kenetkin. Mutta mikään 100% pakkopaita se ei ole.

Entä sitten? Ja miten se menee, jos 8 ottaa kutosen, nouseeko kutosen arvo vai laskeeko kasin? Oikeassa elämässä ei ole lapsellisia numerotasoja.

Mitä se teoria siis antaa? Kun kauneus on katsojan silmässä, niin ei yhtään mitään. Kaikki tietää, että samantapaiset ihmiset pariutuvat.

Mitä tekee tiedolla ihmisen keskimääräisestä pariutumisesta? Ei kukaan pariudu keskiarvon kanssa, vaan ihmisen.

Jos haluat antaa kauneudella numeerisen määritelmän siitä vaan. Monet niin tekevät, mutta ei siihen kannata hirttäytyä. Ei tasoteoria itsessään edellytä numeeristen arvojen käyttämistä. Se vain kertoo, että ihmiset pariutuvat suurin piirtein samantasoisten kanssa. Pääsääntönä.

Tuohan on ihan turha kehäpäätelmä. Jos hypoteesi on, että samantasoiset pariutuvat keskenään, niin tästä seuraa automaattisesti, että kun kaksi ihmistä pariutuu keskenään, teoreetikko päättelee heidän olevan samaa tasoa. Eritasoisten pariutuminen on siis teorian mukaan täysin mahdoton yhtälö. Hieno teoria, tosiaan.

Tosiasiassa ihmiset kuitenkin tuppaavat pariutumaan ulkonäöltään suurin piirtein samantasoisten kanssa. Siis niin, että paria sivusta katsovat ihmiset ovat sitä mieltä, että on sopusuhtainen pari jne. Ei tämä pelkkää kehäpäätelmää ole, vaan ensin on havaittu tuo todellisuus ja sitten kehitetty teoria selittämään sitä.

Poikkeuksena tuossa on esim., että rikkaalla ja/tai kuuluisalla ei-komealla miehellä on yleensä kaunis vaimo. Koska miehen tasoon vaikuttaa myös varallisuus ja sosiaalinen status.

Kas, nämä otetaan apuun sitten, kun tiukkaan vängätty ulkonäkö ei selitäkään riittävästi. Ja kun status, raha ja ulkonäkökään eivät riitä, niin sitten otetaan mukaan älykkyys, lahjakkuus, sosiaalinen joustavuus, empatiakyky, kuuntelutaito, altruismi, parisuhdehalukkuus, lapsirakkaus, kiinnostuksen kohteet, auttamishalu, you name it.

Teoria, haloo?

Ei niitä otetaan apuun, vaan olen tuhat kertaa selittänyt täällä, että miehen tason määräävät pääasiassa nämä tekijät: ulkonäkö (komeus, pituus...), sosiaalinen status ja varallisuus. Naisen tason määrää sen sijaan lähes pelkästään ulkonäkö. Sen takia ei-niin komealla miehelläkin voi olla kaunis vaimo. Mutta harvalla miehellä on niin paljon varallisuutta tai niin korkea sosiaalinen status, että pystyy kompensoimaan ulkonäön puutetta niillä.

Olen myös selittänyt, että miehellä voi olla oman viiteryhmänsä sisällä korkea sosiaalinen status, vaikka se ei muuten olisi niin korkea. Esim. jossain marginaaliryhmässä tai alakulttuurissa joku mies voi olla erittäin haluttu, mutta olisi paljon vähemmän haluttu jossain toisessa viiteryhmässä. Kauppislaisten piireissä jollain sijoituspankkiirilla tai toimitusjohtajalla on korkein sosiaalinen status, taidepiireissä jollain taitavalla tai menestyneellä taiteilijalla jne. Kun tuollaiset miehet ovat lisäksi vielä komeita, niin ne ovat aivan extra super mega hot omien piiriensä naisten mielestä.

Olen selittänyt nuo asiat vieläkin perusteellisemmin aiemmin, mutta en jaksa tehdä sitä aina vain uudestaan.

Eli lopputulos: kriteereitä on ihmisestä riippuen lukemattomia erilaisia. Joo olet selittänyt, ja samaa on sinulle selitetty. Makuasioita, ja ihmiset ovat yksilöitä omine yksilöllisine makuineen. 😉

Ei minulle ole tarvinnut selittää yhtään mitään, kun tiedän nuo itsestäänselvyydet itsekin. On yksilöllisiä makuja, mutta yleensä se yksilöllisen maun mukainen nainen/mies on samaa tasoa. Yksinkertaistaen, tasoa 7 oleva nainen menee kimppaan miehen kanssa, joka on tasoa 7 ja sopii luonteeltaan yhteen hänen kanssaan, tasoa 7 oleva mies, joka EI sovi luonteeltaan yhteen hänen kanssaan, ei kiinnosta häntä.

Siis mistä ihmeestä edes on tullut tämä olkiukko, että luonteiden yhteensopivuudella ei ole tasoteorian mukaan merkitystä?

Luulen, että yksi syy siihen on, että jostain irrationaalisesta syystä herkästi oletetaan, että kauniit ja komeat ovat pinnallisia ja rumat syvällisiä. Se on täysi myytti, ja itse asiassa älykkyys korreloi ulkonäön kanssa tilastollisesti merkittävästi, joten komea ja älykäs on päinvastoin todennäköisemmin syvällinen kuin ruma. Koska syvälliseen ajatteluun tarvitaan älykkyyttä.

""Minua ei ainakaan kiinnosta mitkään komeat tyhjäpäät"", sanoo joku nainen. Niin, ei varmaan, mutta tuota naista kiinnostaa sen sijaan komeat ja älykkäät miehet, paljon enemmän kuin rumat ja älykkäät miehet.

Mistä tietää mitä tasoa on ja millä tasolla joku muu on?

Mistä tietää oletko kaunis vai et? Tai jos mennään useampaan tasoon, kaunis, tavis, vai ruma?

Osaatko kenestäkään sanoa ovatko he kauniita tai rumia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tietysti tulee mielenkiintoinen kehä. Näet baarissa kiinnostavan näköisen ihmisen. Et lähesty häntä, koska et tiedä hänestä mitään. Koska et lähesty häntä, et voikaan oppia hänestä mitään.  Helpointa mennä johonkin tyhjään pöytään surffailemaan puhelimella.

Ei, yleisesti ottaen hän ei ole kiinnostava, koska en tiedä hänestä mitään. Hän voi olla hyvännäköinen, mutta pelkkä ulkonäkö ei tee hänestä kiinnostavaa. Poikkeuksia on, jos henkilö on pukeutunut omituisesti tai hän muuten tuo ilmi persoonaansa.

Tämä just. Esim. itse olen heikkona muusikoihin, joten aivan eri tavalla kiinnostus herää, jos näen hyvännäköisen miehen kitaralaukku selässä kuin ilman.

Lähestytkö sitten tuota muusikkoa vai et?

Voisin lähestyä, jos tilanne olisi hyvä.

Voitko antaa esimerkkejä noista hyvistä tilanteista? Missä ja milloin saattaisit lähestyä kitaralaukullista miestä? Keikan yhteydessä baarissa? Jossain muuallakin?

Ihan mikä tahansa tilanne, jossa ei ole älyttömästi muita ihmisiä ympärillä eikä mies vaikuta kiireiseltä.

Ok, olet sitten vissiin aika proaktiivinen, et siis tyypillinen nainen. Se on toisaalta kiva, jos nainen tekee aloitteen, mutta toisaalta se voi olla luotaantyöntävää, koska tosiaan mies haluaa luontaisesti olla enemmän se jahtaaja kuin jahdattu. Niin se menee muidenkin eläinlajien kohdalla.

Mutta minulla on lähipiirissä yksi mies, jonka nainen iski baarissa, ja he ovat olleet jo kauan naimisissa ja on lapsia jne. Joskus se menee niinkin päin.

No joo, aika harvoin näen kiinnostavia miehiä missään, niin sen kerran kun näen, miksen lähestysi. Miehessä on silloin pakko olla jotain erityistä jos jopa minä kiinnostun.

En pidä yhtään jahtaajamiehistä, vaan yleensä kiinnostunkin miehistä, jotka eivät niin tuo itseään esille.

Joo, ymmärrän. Mutta jos ei käytetä sanaa jahtaaminen, vaan että mies tekee jossain sopivassa tilanteessa aloitteen vaikka tulemalla juttusille tms. Eikö se ole naisena kiva, kun mies tekee niin? Tunnet itsesi halutuksi?

Miehuuteen taas kuuluu tietty aloitteellisuus, ja jos ei pysty siihen, niin se on vähän kuin pettymyksen tuottamista itselle. Miksi minussa ei ollut tarpeeksi miestä, että olisin lähestynyt sitä naista, joka kiinnosti. Pelkojen voittaminen on miehuudessa olennaista, tässä tapauksessa sosiaalisten pelkojen.

Itsekin olen ollut kaikkea muuta kuin itsevarma naisten iskijä, ja sanoisin muille miehille, jotka ovat olleet samalla tavalla saamattomia, että älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan tehkää niin kuin minä sanon.

Ei se mitenkään erityiseltä tunnu, sitä tapahtuu niin usein. Ja kaiken lisäksi nämä miehet eivät yleensä kiinnosta minua millään lailla. Ei mun kiinnostus herää siitä että joku sattuu osoittamaan kiinnostusta minuun, jos mies on ihan vääränlainen. Eri asia sitten jos mun tyyppinen lähestyisi, mutta eipä ole tapahtunut tähän päivään mennessä. Jos lähestyisin itse, voisin ehkä saada sellaisen miehen kuin haluan.

Suoraan sanoen vaikuttaa siltä, että tavoittelet sitten itseäsi korkeampitasoisia miehiä. Kyllä ne sinua kiinnostavat miehet lähestyisivät sinua joskus, jos pitäisivät sinua kiinnostavana. Ihan todennäköisyyksien lakien mukaan, koska miehet tekevät paljon enemmän aloitteita kuin naiset.

Haluat ehkä muusikon, joka on suht komea tai ainakin vähintään keskitasoa ulkonäöltään? Niille löytyy muitakin ottajia niissä piireissä. Tai sitten et ole liikkunut tarpeeksi piireissä ja paikoissa, joissa sellaisia miehiä on?

Jos tietäisin, miltä näytät, eli mitä tasoa olet ulkonäöltäsi, niin voisin arvioida asiaa paremmin, nyt tämä on vain spekulointia.

Rohkaisen sinua mies: olen keskitason (5-6 mies) kitaristi ja pianisti. Kuivaa kautta kestänyt nyt vuosi, eikä naisten keskuudessa mitään kiinnostusta. Eli älä huoli, musiikki ei vaikuta suuresti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteorian ongelma on että se ei huomioi ihmisryhmien laadullisia eroja. Gootti, preppy, urheilija, furry, insinööri, hippi... Nämä eivät tilastollisesti pariudu toistensa kanssa, koska heillä ei ole mitään yhteistä. Renny Harlin voi olla täysi kymppi Johannan mielestä, mutta minusta hän on korkeintaan miinus yksi. Ryan Reynolds voisi tulla kosimaan minua vaikka heti ja minä vastaisin kieltävästi. Ei minua kiinnosta kuinka moni muu nainen pitää häntä attraktiivisena, minulla on enemmän yhteistä autistisen insinööri-Juhan kanssa.

Siksi koska niillä ei ole merkitystä.

Kaikissa ihmisryhmissä samantyyppiset miehet ovat menestyneimpiä naisten kanssa.

Pitkä, tumma, itsevarma, sosiaalisesti nokkela ja auktoriteettiasemassa oleva on kovaa kamaa missä tahansa alagenressä. Lyhyt, vaalea, epävarma, hidas ja harkitseva ja seuraaja-asemassa ei ole missään ihmisryhmässä miesihanne.

Ja mitä me teemme tuolla tiedolla? Etenkin me naiset?

Se vähän riippuu. Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat. Aika moni nainenkin kyselee asiasta, tosin eri nimellä.

Miksi muuten vastasit "etenkin me naiset?".

Koska luettelit (omasta mielestäsi) tasokkaan miehen ominaisuuksia. Mitä merkitystä niillä on meille naisille?

Niin ja pakko vielä kysyä tätä:

"Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat."

Millä tavalla siitä on hyötyä? Jos en ole "saanut" ihmistä, jonka olisin halunnut, eli mies on ilmoittanut ettei häntä kiinnosta jatkaa tutustumista, olen pettynyt ja tilanteesta riippuen harmitellut tai jopa surrut aikani. Ja aikanaan on sitten tullut kohdalle joku toinen, johon olen ihastunut.

Miten tasoteorian noudattaminen olisi muuttanut asiaa?

Yksittäisen jo päättyneen tapauksen kohdalla ei olisi. Tulevaisuuden pariutumismahdollisuuksia realismi kohentaa.

Olen pariutunut miehen kanssa johon ihastuin ensisilmäykseltä ja rakastuin oppiessani tuntemaan hänet. En edelleenkään tiedä, mitä hyötyä minulle olisi siitä, että tietäisin, onko hän KTM, KTM+,KTM- vai jotakin muuta.

Tai jos olisin tiennyt oman tasoni, niin olisiko hän tullut aikaisemmin minua vastaan? Vai olisiko jostain mystisesti alkanut tulla vastaan minusta kiinnostuneita miehiä joita nyt ei tullut, kun en tiennyt tasoani?

Kun katsot hääkuvaanne, onko toinen ruma ja toinen kaunis? Jos on, olette vähemmistöä. Jos ei, sovitte tasoteoriaan nätisti.

Nyt on kovaa tiedettä :D

Jos kirjoittamani on sinusta ilmiselvää, kertoo se että hyväksyt tasoteorian periaatteen.

Miksi sinä jankkaat itsestäänselvyyttä? Onko joku jossakin väittänyt, ettei samantyyliset ihmiset pariudu? Eikä se ole snobbailua, se vaan menee niin että jos itse käyt oikista, tapaat bileissä niitä muita oikislaisia ja vastaavia. Jos itse olet maaseutu-Teboilin vakipöytäläinen, luultavasti puolisokin on. 

Ei tuohon mitään teoriaa tarvita.

Se teoria nyt vaan on käyttäytymistieteessä olemassa, halusit tai et.

mikä näistä teorioista?

Mihin viittaat sanalla näistä?

Siihen, ettei jankkaaja edes pysty sanomaan, mikä se teoria on.

Kun se oikea olemassaoleva teoria ei kelpaa, siinä kun pitäisi pystyä sitouttamaan, mihin tasojankkaaja ei pysty/ole koskaan pystynyt. Näiden teoria on jotakin hatusta vedettyjä prosentteja, nekin peräisin kai töllöstä.

En kai minä sentään yksin pysty jankkaamaan. Vastaan, kun kysytään ja haastan kun näen tyhmyyksiä kirjoitettavan.

Olen jo monesti tässä ketjussa kirjoittanut mikä se tasoteoria on, sinä vaan olet haluton ottamaan kirjoittamaani vastaan. Sinusta on hyödyllisempää kognitiivisen dissonanssisi vuoksi teeskennellä, ettei kukaan ole kyennyt asiaa selittämään.

Tasoteoria selittää suurten joukkojen tasolla ihmisten parinvalintakäyttäytymistä. Sen mukaan ihmiset pariutuvat ulkonäöltään suurinpiirtein saman tasoisen kumppanin kanssa. Kaunilla on usein kaunis kumppani, mutta harvemmin ruma.

Tasoteoria ei väitä selittävänsä yksittäisen ihmisen pariutumista, mitä joidenkin tässä ketjussa on vaika ymmärtää, vastaväitteistä päätellen. Se ei myöskään ennusta kula kiinnostuu kenestäkin. Sen sijaan sillä on ennustearvoa siihen kuka saa kenetkin. Mutta mikään 100% pakkopaita se ei ole.

Entä sitten? Ja miten se menee, jos 8 ottaa kutosen, nouseeko kutosen arvo vai laskeeko kasin? Oikeassa elämässä ei ole lapsellisia numerotasoja.

Mitä se teoria siis antaa? Kun kauneus on katsojan silmässä, niin ei yhtään mitään. Kaikki tietää, että samantapaiset ihmiset pariutuvat.

Mitä tekee tiedolla ihmisen keskimääräisestä pariutumisesta? Ei kukaan pariudu keskiarvon kanssa, vaan ihmisen.

Jos haluat antaa kauneudella numeerisen määritelmän siitä vaan. Monet niin tekevät, mutta ei siihen kannata hirttäytyä. Ei tasoteoria itsessään edellytä numeeristen arvojen käyttämistä. Se vain kertoo, että ihmiset pariutuvat suurin piirtein samantasoisten kanssa. Pääsääntönä.

Tuohan on ihan turha kehäpäätelmä. Jos hypoteesi on, että samantasoiset pariutuvat keskenään, niin tästä seuraa automaattisesti, että kun kaksi ihmistä pariutuu keskenään, teoreetikko päättelee heidän olevan samaa tasoa. Eritasoisten pariutuminen on siis teorian mukaan täysin mahdoton yhtälö. Hieno teoria, tosiaan.

Tosiasiassa ihmiset kuitenkin tuppaavat pariutumaan ulkonäöltään suurin piirtein samantasoisten kanssa. Siis niin, että paria sivusta katsovat ihmiset ovat sitä mieltä, että on sopusuhtainen pari jne. Ei tämä pelkkää kehäpäätelmää ole, vaan ensin on havaittu tuo todellisuus ja sitten kehitetty teoria selittämään sitä.

Poikkeuksena tuossa on esim., että rikkaalla ja/tai kuuluisalla ei-komealla miehellä on yleensä kaunis vaimo. Koska miehen tasoon vaikuttaa myös varallisuus ja sosiaalinen status.

Kas, nämä otetaan apuun sitten, kun tiukkaan vängätty ulkonäkö ei selitäkään riittävästi. Ja kun status, raha ja ulkonäkökään eivät riitä, niin sitten otetaan mukaan älykkyys, lahjakkuus, sosiaalinen joustavuus, empatiakyky, kuuntelutaito, altruismi, parisuhdehalukkuus, lapsirakkaus, kiinnostuksen kohteet, auttamishalu, you name it.

Teoria, haloo?

Ei niitä otetaan apuun, vaan olen tuhat kertaa selittänyt täällä, että miehen tason määräävät pääasiassa nämä tekijät: ulkonäkö (komeus, pituus...), sosiaalinen status ja varallisuus. Naisen tason määrää sen sijaan lähes pelkästään ulkonäkö. Sen takia ei-niin komealla miehelläkin voi olla kaunis vaimo. Mutta harvalla miehellä on niin paljon varallisuutta tai niin korkea sosiaalinen status, että pystyy kompensoimaan ulkonäön puutetta niillä.

Olen myös selittänyt, että miehellä voi olla oman viiteryhmänsä sisällä korkea sosiaalinen status, vaikka se ei muuten olisi niin korkea. Esim. jossain marginaaliryhmässä tai alakulttuurissa joku mies voi olla erittäin haluttu, mutta olisi paljon vähemmän haluttu jossain toisessa viiteryhmässä. Kauppislaisten piireissä jollain sijoituspankkiirilla tai toimitusjohtajalla on korkein sosiaalinen status, taidepiireissä jollain taitavalla tai menestyneellä taiteilijalla jne. Kun tuollaiset miehet ovat lisäksi vielä komeita, niin ne ovat aivan extra super mega hot omien piiriensä naisten mielestä.

Olen selittänyt nuo asiat vieläkin perusteellisemmin aiemmin, mutta en jaksa tehdä sitä aina vain uudestaan.

Eli lopputulos: kriteereitä on ihmisestä riippuen lukemattomia erilaisia. Joo olet selittänyt, ja samaa on sinulle selitetty. Makuasioita, ja ihmiset ovat yksilöitä omine yksilöllisine makuineen. 😉

Ei minulle ole tarvinnut selittää yhtään mitään, kun tiedän nuo itsestäänselvyydet itsekin. On yksilöllisiä makuja, mutta yleensä se yksilöllisen maun mukainen nainen/mies on samaa tasoa. Yksinkertaistaen, tasoa 7 oleva nainen menee kimppaan miehen kanssa, joka on tasoa 7 ja sopii luonteeltaan yhteen hänen kanssaan, tasoa 7 oleva mies, joka EI sovi luonteeltaan yhteen hänen kanssaan, ei kiinnosta häntä.

Siis mistä ihmeestä edes on tullut tämä olkiukko, että luonteiden yhteensopivuudella ei ole tasoteorian mukaan merkitystä?

Luulen, että yksi syy siihen on, että jostain irrationaalisesta syystä herkästi oletetaan, että kauniit ja komeat ovat pinnallisia ja rumat syvällisiä. Se on täysi myytti, ja itse asiassa älykkyys korreloi ulkonäön kanssa tilastollisesti merkittävästi, joten komea ja älykäs on päinvastoin todennäköisemmin syvällinen kuin ruma. Koska syvälliseen ajatteluun tarvitaan älykkyyttä.

""Minua ei ainakaan kiinnosta mitkään komeat tyhjäpäät"", sanoo joku nainen. Niin, ei varmaan, mutta tuota naista kiinnostaa sen sijaan komeat ja älykkäät miehet, paljon enemmän kuin rumat ja älykkäät miehet.

Mistä tietää mitä tasoa on ja millä tasolla joku muu on?

Mistä tietää oletko kaunis vai et? Tai jos mennään useampaan tasoon, kaunis, tavis, vai ruma?

Osaatko kenestäkään sanoa ovatko he kauniita tai rumia?

Jos olet erittäin kaunis tai komea, niin se ei jää sinulta huomaamatta. Olet siis todennäköisesti tavallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin sinkkuna lähestyin, hyvinkin suorasukaisesti. Menin baarissa kysyy lähetkö panee tai menin sanomaan että sulla on hyvä perse. Tai muuten menin juttusille, jos oli hyvännäköinen tyyppi ja se hymyili mulle. Sillä tavalla mä ton mun aviomiehenkin tapasin, 13 vuotta sitten.

Ei se ole lähestymistä jos alkaa baarissa jutella jollekin. Sitä teen jatkuvasti, en lähesty heitä minkään kiinnostuksen takia.

Itsekin olen ymmärtänyt, että monet naiset voivat hyvinkin harrastaa seksiä epäkiinnostavina pitämiensä miesten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteorian ongelma on että se ei huomioi ihmisryhmien laadullisia eroja. Gootti, preppy, urheilija, furry, insinööri, hippi... Nämä eivät tilastollisesti pariudu toistensa kanssa, koska heillä ei ole mitään yhteistä. Renny Harlin voi olla täysi kymppi Johannan mielestä, mutta minusta hän on korkeintaan miinus yksi. Ryan Reynolds voisi tulla kosimaan minua vaikka heti ja minä vastaisin kieltävästi. Ei minua kiinnosta kuinka moni muu nainen pitää häntä attraktiivisena, minulla on enemmän yhteistä autistisen insinööri-Juhan kanssa.

Siksi koska niillä ei ole merkitystä.

Kaikissa ihmisryhmissä samantyyppiset miehet ovat menestyneimpiä naisten kanssa.

Pitkä, tumma, itsevarma, sosiaalisesti nokkela ja auktoriteettiasemassa oleva on kovaa kamaa missä tahansa alagenressä. Lyhyt, vaalea, epävarma, hidas ja harkitseva ja seuraaja-asemassa ei ole missään ihmisryhmässä miesihanne.

Ja mitä me teemme tuolla tiedolla? Etenkin me naiset?

Se vähän riippuu. Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat. Aika moni nainenkin kyselee asiasta, tosin eri nimellä.

Miksi muuten vastasit "etenkin me naiset?".

Koska luettelit (omasta mielestäsi) tasokkaan miehen ominaisuuksia. Mitä merkitystä niillä on meille naisille?

Niin ja pakko vielä kysyä tätä:

"Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat."

Millä tavalla siitä on hyötyä? Jos en ole "saanut" ihmistä, jonka olisin halunnut, eli mies on ilmoittanut ettei häntä kiinnosta jatkaa tutustumista, olen pettynyt ja tilanteesta riippuen harmitellut tai jopa surrut aikani. Ja aikanaan on sitten tullut kohdalle joku toinen, johon olen ihastunut.

Miten tasoteorian noudattaminen olisi muuttanut asiaa?

Yksittäisen jo päättyneen tapauksen kohdalla ei olisi. Tulevaisuuden pariutumismahdollisuuksia realismi kohentaa.

Olen pariutunut miehen kanssa johon ihastuin ensisilmäykseltä ja rakastuin oppiessani tuntemaan hänet. En edelleenkään tiedä, mitä hyötyä minulle olisi siitä, että tietäisin, onko hän KTM, KTM+,KTM- vai jotakin muuta.

Tai jos olisin tiennyt oman tasoni, niin olisiko hän tullut aikaisemmin minua vastaan? Vai olisiko jostain mystisesti alkanut tulla vastaan minusta kiinnostuneita miehiä joita nyt ei tullut, kun en tiennyt tasoani?

Kun katsot hääkuvaanne, onko toinen ruma ja toinen kaunis? Jos on, olette vähemmistöä. Jos ei, sovitte tasoteoriaan nätisti.

Nyt on kovaa tiedettä :D

Jos kirjoittamani on sinusta ilmiselvää, kertoo se että hyväksyt tasoteorian periaatteen.

Miksi sinä jankkaat itsestäänselvyyttä? Onko joku jossakin väittänyt, ettei samantyyliset ihmiset pariudu? Eikä se ole snobbailua, se vaan menee niin että jos itse käyt oikista, tapaat bileissä niitä muita oikislaisia ja vastaavia. Jos itse olet maaseutu-Teboilin vakipöytäläinen, luultavasti puolisokin on. 

Ei tuohon mitään teoriaa tarvita.

Se teoria nyt vaan on käyttäytymistieteessä olemassa, halusit tai et.

mikä näistä teorioista?

Mihin viittaat sanalla näistä?

Siihen, ettei jankkaaja edes pysty sanomaan, mikä se teoria on.

Kun se oikea olemassaoleva teoria ei kelpaa, siinä kun pitäisi pystyä sitouttamaan, mihin tasojankkaaja ei pysty/ole koskaan pystynyt. Näiden teoria on jotakin hatusta vedettyjä prosentteja, nekin peräisin kai töllöstä.

En kai minä sentään yksin pysty jankkaamaan. Vastaan, kun kysytään ja haastan kun näen tyhmyyksiä kirjoitettavan.

Olen jo monesti tässä ketjussa kirjoittanut mikä se tasoteoria on, sinä vaan olet haluton ottamaan kirjoittamaani vastaan. Sinusta on hyödyllisempää kognitiivisen dissonanssisi vuoksi teeskennellä, ettei kukaan ole kyennyt asiaa selittämään.

Tasoteoria selittää suurten joukkojen tasolla ihmisten parinvalintakäyttäytymistä. Sen mukaan ihmiset pariutuvat ulkonäöltään suurinpiirtein saman tasoisen kumppanin kanssa. Kaunilla on usein kaunis kumppani, mutta harvemmin ruma.

Tasoteoria ei väitä selittävänsä yksittäisen ihmisen pariutumista, mitä joidenkin tässä ketjussa on vaika ymmärtää, vastaväitteistä päätellen. Se ei myöskään ennusta kula kiinnostuu kenestäkin. Sen sijaan sillä on ennustearvoa siihen kuka saa kenetkin. Mutta mikään 100% pakkopaita se ei ole.

Entä sitten? Ja miten se menee, jos 8 ottaa kutosen, nouseeko kutosen arvo vai laskeeko kasin? Oikeassa elämässä ei ole lapsellisia numerotasoja.

Mitä se teoria siis antaa? Kun kauneus on katsojan silmässä, niin ei yhtään mitään. Kaikki tietää, että samantapaiset ihmiset pariutuvat.

Mitä tekee tiedolla ihmisen keskimääräisestä pariutumisesta? Ei kukaan pariudu keskiarvon kanssa, vaan ihmisen.

Jos haluat antaa kauneudella numeerisen määritelmän siitä vaan. Monet niin tekevät, mutta ei siihen kannata hirttäytyä. Ei tasoteoria itsessään edellytä numeeristen arvojen käyttämistä. Se vain kertoo, että ihmiset pariutuvat suurin piirtein samantasoisten kanssa. Pääsääntönä.

Tuohan on ihan turha kehäpäätelmä. Jos hypoteesi on, että samantasoiset pariutuvat keskenään, niin tästä seuraa automaattisesti, että kun kaksi ihmistä pariutuu keskenään, teoreetikko päättelee heidän olevan samaa tasoa. Eritasoisten pariutuminen on siis teorian mukaan täysin mahdoton yhtälö. Hieno teoria, tosiaan.

Tosiasiassa ihmiset kuitenkin tuppaavat pariutumaan ulkonäöltään suurin piirtein samantasoisten kanssa. Siis niin, että paria sivusta katsovat ihmiset ovat sitä mieltä, että on sopusuhtainen pari jne. Ei tämä pelkkää kehäpäätelmää ole, vaan ensin on havaittu tuo todellisuus ja sitten kehitetty teoria selittämään sitä.

Poikkeuksena tuossa on esim., että rikkaalla ja/tai kuuluisalla ei-komealla miehellä on yleensä kaunis vaimo. Koska miehen tasoon vaikuttaa myös varallisuus ja sosiaalinen status.

Kas, nämä otetaan apuun sitten, kun tiukkaan vängätty ulkonäkö ei selitäkään riittävästi. Ja kun status, raha ja ulkonäkökään eivät riitä, niin sitten otetaan mukaan älykkyys, lahjakkuus, sosiaalinen joustavuus, empatiakyky, kuuntelutaito, altruismi, parisuhdehalukkuus, lapsirakkaus, kiinnostuksen kohteet, auttamishalu, you name it.

Teoria, haloo?

Ei niitä otetaan apuun, vaan olen tuhat kertaa selittänyt täällä, että miehen tason määräävät pääasiassa nämä tekijät: ulkonäkö (komeus, pituus...), sosiaalinen status ja varallisuus. Naisen tason määrää sen sijaan lähes pelkästään ulkonäkö. Sen takia ei-niin komealla miehelläkin voi olla kaunis vaimo. Mutta harvalla miehellä on niin paljon varallisuutta tai niin korkea sosiaalinen status, että pystyy kompensoimaan ulkonäön puutetta niillä.

Olen myös selittänyt, että miehellä voi olla oman viiteryhmänsä sisällä korkea sosiaalinen status, vaikka se ei muuten olisi niin korkea. Esim. jossain marginaaliryhmässä tai alakulttuurissa joku mies voi olla erittäin haluttu, mutta olisi paljon vähemmän haluttu jossain toisessa viiteryhmässä. Kauppislaisten piireissä jollain sijoituspankkiirilla tai toimitusjohtajalla on korkein sosiaalinen status, taidepiireissä jollain taitavalla tai menestyneellä taiteilijalla jne. Kun tuollaiset miehet ovat lisäksi vielä komeita, niin ne ovat aivan extra super mega hot omien piiriensä naisten mielestä.

Olen selittänyt nuo asiat vieläkin perusteellisemmin aiemmin, mutta en jaksa tehdä sitä aina vain uudestaan.

Eli lopputulos: kriteereitä on ihmisestä riippuen lukemattomia erilaisia. Joo olet selittänyt, ja samaa on sinulle selitetty. Makuasioita, ja ihmiset ovat yksilöitä omine yksilöllisine makuineen. 😉

Ne yksilölliset mait kuitenkin muodostavat kokonaisuuden, jossa ulkonäöltään samaa tasoa olevat ovat taipuvaisia pariutumaan keskenään. Kaunis ja ruma ei tapaa pariutua kovinkaan usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin sinkkuna lähestyin, hyvinkin suorasukaisesti. Menin baarissa kysyy lähetkö panee tai menin sanomaan että sulla on hyvä perse. Tai muuten menin juttusille, jos oli hyvännäköinen tyyppi ja se hymyili mulle. Sillä tavalla mä ton mun aviomiehenkin tapasin, 13 vuotta sitten.

Ei se ole lähestymistä jos alkaa baarissa jutella jollekin. Sitä teen jatkuvasti, en lähesty heitä minkään kiinnostuksen takia.

Itsekin olen ymmärtänyt, että monet naiset voivat hyvinkin harrastaa seksiä epäkiinnostavina pitämiensä miesten kanssa.

Oikeasti? Missä tällaisia baareja on? En ole ikinä päässyt baarista naisen kanssa mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin sinkkuna lähestyin, hyvinkin suorasukaisesti. Menin baarissa kysyy lähetkö panee tai menin sanomaan että sulla on hyvä perse. Tai muuten menin juttusille, jos oli hyvännäköinen tyyppi ja se hymyili mulle. Sillä tavalla mä ton mun aviomiehenkin tapasin, 13 vuotta sitten.

Ei se ole lähestymistä jos alkaa baarissa jutella jollekin. Sitä teen jatkuvasti, en lähesty heitä minkään kiinnostuksen takia.

Itsekin olen ymmärtänyt, että monet naiset voivat hyvinkin harrastaa seksiä epäkiinnostavina pitämiensä miesten kanssa.

Juu, mutta silloin raha vaihtaa omistajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteorian ongelma on että se ei huomioi ihmisryhmien laadullisia eroja. Gootti, preppy, urheilija, furry, insinööri, hippi... Nämä eivät tilastollisesti pariudu toistensa kanssa, koska heillä ei ole mitään yhteistä. Renny Harlin voi olla täysi kymppi Johannan mielestä, mutta minusta hän on korkeintaan miinus yksi. Ryan Reynolds voisi tulla kosimaan minua vaikka heti ja minä vastaisin kieltävästi. Ei minua kiinnosta kuinka moni muu nainen pitää häntä attraktiivisena, minulla on enemmän yhteistä autistisen insinööri-Juhan kanssa.

Siksi koska niillä ei ole merkitystä.

Kaikissa ihmisryhmissä samantyyppiset miehet ovat menestyneimpiä naisten kanssa.

Pitkä, tumma, itsevarma, sosiaalisesti nokkela ja auktoriteettiasemassa oleva on kovaa kamaa missä tahansa alagenressä. Lyhyt, vaalea, epävarma, hidas ja harkitseva ja seuraaja-asemassa ei ole missään ihmisryhmässä miesihanne.

Ja mitä me teemme tuolla tiedolla? Etenkin me naiset?

Se vähän riippuu. Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat. Aika moni nainenkin kyselee asiasta, tosin eri nimellä.

Miksi muuten vastasit "etenkin me naiset?".

Koska luettelit (omasta mielestäsi) tasokkaan miehen ominaisuuksia. Mitä merkitystä niillä on meille naisille?

Niin ja pakko vielä kysyä tätä:

"Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat."

Millä tavalla siitä on hyötyä? Jos en ole "saanut" ihmistä, jonka olisin halunnut, eli mies on ilmoittanut ettei häntä kiinnosta jatkaa tutustumista, olen pettynyt ja tilanteesta riippuen harmitellut tai jopa surrut aikani. Ja aikanaan on sitten tullut kohdalle joku toinen, johon olen ihastunut.

Miten tasoteorian noudattaminen olisi muuttanut asiaa?

Yksittäisen jo päättyneen tapauksen kohdalla ei olisi. Tulevaisuuden pariutumismahdollisuuksia realismi kohentaa.

Olen pariutunut miehen kanssa johon ihastuin ensisilmäykseltä ja rakastuin oppiessani tuntemaan hänet. En edelleenkään tiedä, mitä hyötyä minulle olisi siitä, että tietäisin, onko hän KTM, KTM+,KTM- vai jotakin muuta.

Tai jos olisin tiennyt oman tasoni, niin olisiko hän tullut aikaisemmin minua vastaan? Vai olisiko jostain mystisesti alkanut tulla vastaan minusta kiinnostuneita miehiä joita nyt ei tullut, kun en tiennyt tasoani?

Kun katsot hääkuvaanne, onko toinen ruma ja toinen kaunis? Jos on, olette vähemmistöä. Jos ei, sovitte tasoteoriaan nätisti.

Nyt on kovaa tiedettä :D

Jos kirjoittamani on sinusta ilmiselvää, kertoo se että hyväksyt tasoteorian periaatteen.

Miksi sinä jankkaat itsestäänselvyyttä? Onko joku jossakin väittänyt, ettei samantyyliset ihmiset pariudu? Eikä se ole snobbailua, se vaan menee niin että jos itse käyt oikista, tapaat bileissä niitä muita oikislaisia ja vastaavia. Jos itse olet maaseutu-Teboilin vakipöytäläinen, luultavasti puolisokin on. 

Ei tuohon mitään teoriaa tarvita.

Se teoria nyt vaan on käyttäytymistieteessä olemassa, halusit tai et.

mikä näistä teorioista?

Mihin viittaat sanalla näistä?

Siihen, ettei jankkaaja edes pysty sanomaan, mikä se teoria on.

Kun se oikea olemassaoleva teoria ei kelpaa, siinä kun pitäisi pystyä sitouttamaan, mihin tasojankkaaja ei pysty/ole koskaan pystynyt. Näiden teoria on jotakin hatusta vedettyjä prosentteja, nekin peräisin kai töllöstä.

En kai minä sentään yksin pysty jankkaamaan. Vastaan, kun kysytään ja haastan kun näen tyhmyyksiä kirjoitettavan.

Olen jo monesti tässä ketjussa kirjoittanut mikä se tasoteoria on, sinä vaan olet haluton ottamaan kirjoittamaani vastaan. Sinusta on hyödyllisempää kognitiivisen dissonanssisi vuoksi teeskennellä, ettei kukaan ole kyennyt asiaa selittämään.

Tasoteoria selittää suurten joukkojen tasolla ihmisten parinvalintakäyttäytymistä. Sen mukaan ihmiset pariutuvat ulkonäöltään suurinpiirtein saman tasoisen kumppanin kanssa. Kaunilla on usein kaunis kumppani, mutta harvemmin ruma.

Tasoteoria ei väitä selittävänsä yksittäisen ihmisen pariutumista, mitä joidenkin tässä ketjussa on vaika ymmärtää, vastaväitteistä päätellen. Se ei myöskään ennusta kula kiinnostuu kenestäkin. Sen sijaan sillä on ennustearvoa siihen kuka saa kenetkin. Mutta mikään 100% pakkopaita se ei ole.

Entä sitten? Ja miten se menee, jos 8 ottaa kutosen, nouseeko kutosen arvo vai laskeeko kasin? Oikeassa elämässä ei ole lapsellisia numerotasoja.

Mitä se teoria siis antaa? Kun kauneus on katsojan silmässä, niin ei yhtään mitään. Kaikki tietää, että samantapaiset ihmiset pariutuvat.

Mitä tekee tiedolla ihmisen keskimääräisestä pariutumisesta? Ei kukaan pariudu keskiarvon kanssa, vaan ihmisen.

Jos haluat antaa kauneudella numeerisen määritelmän siitä vaan. Monet niin tekevät, mutta ei siihen kannata hirttäytyä. Ei tasoteoria itsessään edellytä numeeristen arvojen käyttämistä. Se vain kertoo, että ihmiset pariutuvat suurin piirtein samantasoisten kanssa. Pääsääntönä.

Tuohan on ihan turha kehäpäätelmä. Jos hypoteesi on, että samantasoiset pariutuvat keskenään, niin tästä seuraa automaattisesti, että kun kaksi ihmistä pariutuu keskenään, teoreetikko päättelee heidän olevan samaa tasoa. Eritasoisten pariutuminen on siis teorian mukaan täysin mahdoton yhtälö. Hieno teoria, tosiaan.

Tosiasiassa ihmiset kuitenkin tuppaavat pariutumaan ulkonäöltään suurin piirtein samantasoisten kanssa. Siis niin, että paria sivusta katsovat ihmiset ovat sitä mieltä, että on sopusuhtainen pari jne. Ei tämä pelkkää kehäpäätelmää ole, vaan ensin on havaittu tuo todellisuus ja sitten kehitetty teoria selittämään sitä.

Poikkeuksena tuossa on esim., että rikkaalla ja/tai kuuluisalla ei-komealla miehellä on yleensä kaunis vaimo. Koska miehen tasoon vaikuttaa myös varallisuus ja sosiaalinen status.

Kas, nämä otetaan apuun sitten, kun tiukkaan vängätty ulkonäkö ei selitäkään riittävästi. Ja kun status, raha ja ulkonäkökään eivät riitä, niin sitten otetaan mukaan älykkyys, lahjakkuus, sosiaalinen joustavuus, empatiakyky, kuuntelutaito, altruismi, parisuhdehalukkuus, lapsirakkaus, kiinnostuksen kohteet, auttamishalu, you name it.

Teoria, haloo?

Ei niitä otetaan apuun, vaan olen tuhat kertaa selittänyt täällä, että miehen tason määräävät pääasiassa nämä tekijät: ulkonäkö (komeus, pituus...), sosiaalinen status ja varallisuus. Naisen tason määrää sen sijaan lähes pelkästään ulkonäkö. Sen takia ei-niin komealla miehelläkin voi olla kaunis vaimo. Mutta harvalla miehellä on niin paljon varallisuutta tai niin korkea sosiaalinen status, että pystyy kompensoimaan ulkonäön puutetta niillä.

Olen myös selittänyt, että miehellä voi olla oman viiteryhmänsä sisällä korkea sosiaalinen status, vaikka se ei muuten olisi niin korkea. Esim. jossain marginaaliryhmässä tai alakulttuurissa joku mies voi olla erittäin haluttu, mutta olisi paljon vähemmän haluttu jossain toisessa viiteryhmässä. Kauppislaisten piireissä jollain sijoituspankkiirilla tai toimitusjohtajalla on korkein sosiaalinen status, taidepiireissä jollain taitavalla tai menestyneellä taiteilijalla jne. Kun tuollaiset miehet ovat lisäksi vielä komeita, niin ne ovat aivan extra super mega hot omien piiriensä naisten mielestä.

Olen selittänyt nuo asiat vieläkin perusteellisemmin aiemmin, mutta en jaksa tehdä sitä aina vain uudestaan.

Eli lopputulos: kriteereitä on ihmisestä riippuen lukemattomia erilaisia. Joo olet selittänyt, ja samaa on sinulle selitetty. Makuasioita, ja ihmiset ovat yksilöitä omine yksilöllisine makuineen. 😉

Ei minulle ole tarvinnut selittää yhtään mitään, kun tiedän nuo itsestäänselvyydet itsekin. On yksilöllisiä makuja, mutta yleensä se yksilöllisen maun mukainen nainen/mies on samaa tasoa. Yksinkertaistaen, tasoa 7 oleva nainen menee kimppaan miehen kanssa, joka on tasoa 7 ja sopii luonteeltaan yhteen hänen kanssaan, tasoa 7 oleva mies, joka EI sovi luonteeltaan yhteen hänen kanssaan, ei kiinnosta häntä.

Siis mistä ihmeestä edes on tullut tämä olkiukko, että luonteiden yhteensopivuudella ei ole tasoteorian mukaan merkitystä?

Luulen, että yksi syy siihen on, että jostain irrationaalisesta syystä herkästi oletetaan, että kauniit ja komeat ovat pinnallisia ja rumat syvällisiä. Se on täysi myytti, ja itse asiassa älykkyys korreloi ulkonäön kanssa tilastollisesti merkittävästi, joten komea ja älykäs on päinvastoin todennäköisemmin syvällinen kuin ruma. Koska syvälliseen ajatteluun tarvitaan älykkyyttä.

""Minua ei ainakaan kiinnosta mitkään komeat tyhjäpäät"", sanoo joku nainen. Niin, ei varmaan, mutta tuota naista kiinnostaa sen sijaan komeat ja älykkäät miehet, paljon enemmän kuin rumat ja älykkäät miehet.

Mistä tietää mitä tasoa on ja millä tasolla joku muu on?

Mistä tietää oletko kaunis vai et? Tai jos mennään useampaan tasoon, kaunis, tavis, vai ruma?

Jos kysyt minulta niin välillä olen kaunis ja välillä ruma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteorian ongelma on että se ei huomioi ihmisryhmien laadullisia eroja. Gootti, preppy, urheilija, furry, insinööri, hippi... Nämä eivät tilastollisesti pariudu toistensa kanssa, koska heillä ei ole mitään yhteistä. Renny Harlin voi olla täysi kymppi Johannan mielestä, mutta minusta hän on korkeintaan miinus yksi. Ryan Reynolds voisi tulla kosimaan minua vaikka heti ja minä vastaisin kieltävästi. Ei minua kiinnosta kuinka moni muu nainen pitää häntä attraktiivisena, minulla on enemmän yhteistä autistisen insinööri-Juhan kanssa.

Siksi koska niillä ei ole merkitystä.

Kaikissa ihmisryhmissä samantyyppiset miehet ovat menestyneimpiä naisten kanssa.

Pitkä, tumma, itsevarma, sosiaalisesti nokkela ja auktoriteettiasemassa oleva on kovaa kamaa missä tahansa alagenressä. Lyhyt, vaalea, epävarma, hidas ja harkitseva ja seuraaja-asemassa ei ole missään ihmisryhmässä miesihanne.

Ja mitä me teemme tuolla tiedolla? Etenkin me naiset?

Se vähän riippuu. Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat. Aika moni nainenkin kyselee asiasta, tosin eri nimellä.

Miksi muuten vastasit "etenkin me naiset?".

Koska luettelit (omasta mielestäsi) tasokkaan miehen ominaisuuksia. Mitä merkitystä niillä on meille naisille?

Niin ja pakko vielä kysyä tätä:

"Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat."

Millä tavalla siitä on hyötyä? Jos en ole "saanut" ihmistä, jonka olisin halunnut, eli mies on ilmoittanut ettei häntä kiinnosta jatkaa tutustumista, olen pettynyt ja tilanteesta riippuen harmitellut tai jopa surrut aikani. Ja aikanaan on sitten tullut kohdalle joku toinen, johon olen ihastunut.

Miten tasoteorian noudattaminen olisi muuttanut asiaa?

Yksittäisen jo päättyneen tapauksen kohdalla ei olisi. Tulevaisuuden pariutumismahdollisuuksia realismi kohentaa.

Olen pariutunut miehen kanssa johon ihastuin ensisilmäykseltä ja rakastuin oppiessani tuntemaan hänet. En edelleenkään tiedä, mitä hyötyä minulle olisi siitä, että tietäisin, onko hän KTM, KTM+,KTM- vai jotakin muuta.

Tai jos olisin tiennyt oman tasoni, niin olisiko hän tullut aikaisemmin minua vastaan? Vai olisiko jostain mystisesti alkanut tulla vastaan minusta kiinnostuneita miehiä joita nyt ei tullut, kun en tiennyt tasoani?

Kun katsot hääkuvaanne, onko toinen ruma ja toinen kaunis? Jos on, olette vähemmistöä. Jos ei, sovitte tasoteoriaan nätisti.

Nyt on kovaa tiedettä :D

Jos kirjoittamani on sinusta ilmiselvää, kertoo se että hyväksyt tasoteorian periaatteen.

Miksi sinä jankkaat itsestäänselvyyttä? Onko joku jossakin väittänyt, ettei samantyyliset ihmiset pariudu? Eikä se ole snobbailua, se vaan menee niin että jos itse käyt oikista, tapaat bileissä niitä muita oikislaisia ja vastaavia. Jos itse olet maaseutu-Teboilin vakipöytäläinen, luultavasti puolisokin on. 

Ei tuohon mitään teoriaa tarvita.

Se teoria nyt vaan on käyttäytymistieteessä olemassa, halusit tai et.

mikä näistä teorioista?

Mihin viittaat sanalla näistä?

Siihen, ettei jankkaaja edes pysty sanomaan, mikä se teoria on.

Kun se oikea olemassaoleva teoria ei kelpaa, siinä kun pitäisi pystyä sitouttamaan, mihin tasojankkaaja ei pysty/ole koskaan pystynyt. Näiden teoria on jotakin hatusta vedettyjä prosentteja, nekin peräisin kai töllöstä.

En kai minä sentään yksin pysty jankkaamaan. Vastaan, kun kysytään ja haastan kun näen tyhmyyksiä kirjoitettavan.

Olen jo monesti tässä ketjussa kirjoittanut mikä se tasoteoria on, sinä vaan olet haluton ottamaan kirjoittamaani vastaan. Sinusta on hyödyllisempää kognitiivisen dissonanssisi vuoksi teeskennellä, ettei kukaan ole kyennyt asiaa selittämään.

Tasoteoria selittää suurten joukkojen tasolla ihmisten parinvalintakäyttäytymistä. Sen mukaan ihmiset pariutuvat ulkonäöltään suurinpiirtein saman tasoisen kumppanin kanssa. Kaunilla on usein kaunis kumppani, mutta harvemmin ruma.

Tasoteoria ei väitä selittävänsä yksittäisen ihmisen pariutumista, mitä joidenkin tässä ketjussa on vaika ymmärtää, vastaväitteistä päätellen. Se ei myöskään ennusta kula kiinnostuu kenestäkin. Sen sijaan sillä on ennustearvoa siihen kuka saa kenetkin. Mutta mikään 100% pakkopaita se ei ole.

Entä sitten? Ja miten se menee, jos 8 ottaa kutosen, nouseeko kutosen arvo vai laskeeko kasin? Oikeassa elämässä ei ole lapsellisia numerotasoja.

Mitä se teoria siis antaa? Kun kauneus on katsojan silmässä, niin ei yhtään mitään. Kaikki tietää, että samantapaiset ihmiset pariutuvat.

Mitä tekee tiedolla ihmisen keskimääräisestä pariutumisesta? Ei kukaan pariudu keskiarvon kanssa, vaan ihmisen.

Jos haluat antaa kauneudella numeerisen määritelmän siitä vaan. Monet niin tekevät, mutta ei siihen kannata hirttäytyä. Ei tasoteoria itsessään edellytä numeeristen arvojen käyttämistä. Se vain kertoo, että ihmiset pariutuvat suurin piirtein samantasoisten kanssa. Pääsääntönä.

Tuohan on ihan turha kehäpäätelmä. Jos hypoteesi on, että samantasoiset pariutuvat keskenään, niin tästä seuraa automaattisesti, että kun kaksi ihmistä pariutuu keskenään, teoreetikko päättelee heidän olevan samaa tasoa. Eritasoisten pariutuminen on siis teorian mukaan täysin mahdoton yhtälö. Hieno teoria, tosiaan.

Tosiasiassa ihmiset kuitenkin tuppaavat pariutumaan ulkonäöltään suurin piirtein samantasoisten kanssa. Siis niin, että paria sivusta katsovat ihmiset ovat sitä mieltä, että on sopusuhtainen pari jne. Ei tämä pelkkää kehäpäätelmää ole, vaan ensin on havaittu tuo todellisuus ja sitten kehitetty teoria selittämään sitä.

Poikkeuksena tuossa on esim., että rikkaalla ja/tai kuuluisalla ei-komealla miehellä on yleensä kaunis vaimo. Koska miehen tasoon vaikuttaa myös varallisuus ja sosiaalinen status.

Kas, nämä otetaan apuun sitten, kun tiukkaan vängätty ulkonäkö ei selitäkään riittävästi. Ja kun status, raha ja ulkonäkökään eivät riitä, niin sitten otetaan mukaan älykkyys, lahjakkuus, sosiaalinen joustavuus, empatiakyky, kuuntelutaito, altruismi, parisuhdehalukkuus, lapsirakkaus, kiinnostuksen kohteet, auttamishalu, you name it.

Teoria, haloo?

Ei niitä otetaan apuun, vaan olen tuhat kertaa selittänyt täällä, että miehen tason määräävät pääasiassa nämä tekijät: ulkonäkö (komeus, pituus...), sosiaalinen status ja varallisuus. Naisen tason määrää sen sijaan lähes pelkästään ulkonäkö. Sen takia ei-niin komealla miehelläkin voi olla kaunis vaimo. Mutta harvalla miehellä on niin paljon varallisuutta tai niin korkea sosiaalinen status, että pystyy kompensoimaan ulkonäön puutetta niillä.

Olen myös selittänyt, että miehellä voi olla oman viiteryhmänsä sisällä korkea sosiaalinen status, vaikka se ei muuten olisi niin korkea. Esim. jossain marginaaliryhmässä tai alakulttuurissa joku mies voi olla erittäin haluttu, mutta olisi paljon vähemmän haluttu jossain toisessa viiteryhmässä. Kauppislaisten piireissä jollain sijoituspankkiirilla tai toimitusjohtajalla on korkein sosiaalinen status, taidepiireissä jollain taitavalla tai menestyneellä taiteilijalla jne. Kun tuollaiset miehet ovat lisäksi vielä komeita, niin ne ovat aivan extra super mega hot omien piiriensä naisten mielestä.

Olen selittänyt nuo asiat vieläkin perusteellisemmin aiemmin, mutta en jaksa tehdä sitä aina vain uudestaan.

Eli lopputulos: kriteereitä on ihmisestä riippuen lukemattomia erilaisia. Joo olet selittänyt, ja samaa on sinulle selitetty. Makuasioita, ja ihmiset ovat yksilöitä omine yksilöllisine makuineen. 😉

Ei minulle ole tarvinnut selittää yhtään mitään, kun tiedän nuo itsestäänselvyydet itsekin. On yksilöllisiä makuja, mutta yleensä se yksilöllisen maun mukainen nainen/mies on samaa tasoa. Yksinkertaistaen, tasoa 7 oleva nainen menee kimppaan miehen kanssa, joka on tasoa 7 ja sopii luonteeltaan yhteen hänen kanssaan, tasoa 7 oleva mies, joka EI sovi luonteeltaan yhteen hänen kanssaan, ei kiinnosta häntä.

Siis mistä ihmeestä edes on tullut tämä olkiukko, että luonteiden yhteensopivuudella ei ole tasoteorian mukaan merkitystä?

Luulen, että yksi syy siihen on, että jostain irrationaalisesta syystä herkästi oletetaan, että kauniit ja komeat ovat pinnallisia ja rumat syvällisiä. Se on täysi myytti, ja itse asiassa älykkyys korreloi ulkonäön kanssa tilastollisesti merkittävästi, joten komea ja älykäs on päinvastoin todennäköisemmin syvällinen kuin ruma. Koska syvälliseen ajatteluun tarvitaan älykkyyttä.

""Minua ei ainakaan kiinnosta mitkään komeat tyhjäpäät"", sanoo joku nainen. Niin, ei varmaan, mutta tuota naista kiinnostaa sen sijaan komeat ja älykkäät miehet, paljon enemmän kuin rumat ja älykkäät miehet.

LOL! Et ihan ole perillä siitä mitä termi olkiukko tarkoittaa, tai miten sitä käytetään. Mutta käyttäessäsi termiä väärin esität itse tyylipuhtaan olkiukon. Ei kukaan väitä, että luonteella ei ole mitään merkitystä. Väittäessäsi jonkun noin sanovan, pykäät itse ison olkiukon.

Ei, vaan niitä kommentteja on nähnyt tuhat kertaa, että tasoteoria ei ota huomioon ihmisten luonteita ja että ihmisillä on erilaisia makuja. Ja sitten heitetään argumentteja, että tasoteoria ei ole validi, koska se ei huomioi noita. Siinä hyökätään tasoteoriasta tehtyä olkiukkoa vastaan, koska oletetaan, että tasoteoriaan sisältyy teesi, että noilla asioilla ei ole merkitystä parinvalinnassa.

Tasoteoria vain ennustaa, että pareissa miehen ja naisen tasot ovat yleensä lähellä toisiaan. Joku kaunis nainen tykkää tummasta ja komeasta miehestä, toinen vaaleasta ja komeasta, joku urheilullisesta ja komeasta miehestä, toinen komeasta älyköstä. Se että on erilaisia yksilöllisiä makuja, ei ole millään tavalla ristiriidassa tasoteorian kanssa eikä siten kumoa sitä. Joku ruma ja älykäs nainen voi haaveilla komeasta ja älykkäästä miehestä, mutta ei tule koskaan sellaista saamaan, joten hän päätyy yhteen todennäköisesti ruman ja älykkään miehen kanssa. Tuo nainen siis preferoi miehessä älykkyyttä, joku toinen ruma nainen esim. hyviä kädentaitoja ja päätyy yhteen ruman puusepän kanssa tms.

Kaikissa noissa tapauksissa pariutuminen tapahtuu tasoteorian mukaisesti, vaikka kaikilla noista on erilaisia yksilöllisiä makuja.