Nainen, miksi et lähesty miestä, josta olet kiinnostunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasojankkaaja viisaasti kertoo että tasoteoria ei ennusta yksilön valintoja, mutta toimii "joukkojen tasolla".

Eli ei mitenkään. Sana jo vihjaa että kyseessä on pari_suhde, ei ryhmäsuhde. Jos teoria ei ennusta parisuhdekäyttäytymistä yksilötasolla, se on aiheeseensa käyttökelvoton. Minä vaihdoin rikkaan matalaäänisen 10% rasvat omaavan miehen (omasta päätöksestäni) köyhempään, nasaalimpaan ja vatsakkaampaan. Eksän jätin koska ei sovittu yhteen, nykyinen on mm. hauskempi ja parempi sängyssä. Jos teoria ei ennusta tällaista käytöstä, toistan, se on turha tai oikeastaan jopa haitallinen saadessaan ihmiset jahtaamaan typeriä pinnallisia ominaisuuksia luonteensa kehittämisen sijaan.

T sosiologiasta valmistunut YTN.

Oletko ollut mukana jossain vihervasemmistolaisesta/feministisestä näkökulmasta tehdyssä Akatemian rahoittamassa nollatutkimuksessa? Oliko gradusi kenties naistutkimuksen alalta?

Järkeilysi on nimittäin alkeellista.

Tasoteoria ennustaa kyllä ihmisten pariutumiskäyttäytymistä, eli ihmiset yleensä pariutuvat samantasoisten kanssa, mutta totta kai on rajatapauksia ja poikkeustapauksia. ÄO taas ennustaa hyvin, kuinka menestynyt ihmisestä tulee, mutta on myös köyhiä ja työttömiä korkean ÄO:n omaavia.

Eikö siellä sosiologian laitoksella opeteta, mitä korrelaatio on ja, että jokin teoria voi olla validi, vaikka korrelaatio kahden muuttujan välillä ei olekaan 1:1 (korrelaatiokerroin 1,0). Esim. geeniperimän ja ÄO:n korrelaatiokerroin on n. 0,8. Tarkoittaako se sitä, että teoria, jonka mukaan geenit määräävät ihmisen ÄO:n ei ole validi tai, että vanhempien ÄO:ien perusteella ei voi ennustaa hyvin lapsen ÄO:ta. Ei, mutta silti joillekin korkean ÄO:n vanhemmille voi syntyä lapsi, jolla ei ole korkea ÄO.

Pitäydyn kannassani: niin kauan kuin on poikkeuksia, pariutumista tavoittelevan henkilön on hyödyllisempää kehittää tunneälyä ja persoonallisuutta kuin opiskella tasoteoriaa. Mutta hei, kun löydät esimerkiksi yhdenkin ihmisen joka ilmoittaa pariutuneensa tasoteoriatuntemuksensa avulla myönnän toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä kokisin aika turhaksi mennä treffeille miehen kanssa, joka ei ole persoonaltaan yhtään sellainen mitä haen eikä olisi mitään yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Vaikka miehen ulkonäkö olisi just eikä melkein, ei se paljon tuossa tilanteessa auttaisi.

Toisaalta niillä 30-45 minuutin treffeillä opit nuo kaipaamasi tiedot. 

Olen eri, mutta ei mulla yleensä herää kiinnostus miestä kohtaan alle tunnissa. Se vie aikaa, joskus vuosiakin.

No sitten sinun täytyy käydä miehen kanssa useita vuosia treffeillä. Voitte nopeuttaa sitä menemällä vaikkapa kuukauden vaellukselle Lappiin.

Ei. Vaan en treffaile vaan tutustun ihmisiin ihmisinä. Mulla on paljon miehiäkin kavereina ja olen ajan kanssa ihastunut useampaankin heistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasojankkaaja viisaasti kertoo että tasoteoria ei ennusta yksilön valintoja, mutta toimii "joukkojen tasolla".

Eli ei mitenkään. Sana jo vihjaa että kyseessä on pari_suhde, ei ryhmäsuhde. Jos teoria ei ennusta parisuhdekäyttäytymistä yksilötasolla, se on aiheeseensa käyttökelvoton. Minä vaihdoin rikkaan matalaäänisen 10% rasvat omaavan miehen (omasta päätöksestäni) köyhempään, nasaalimpaan ja vatsakkaampaan. Eksän jätin koska ei sovittu yhteen, nykyinen on mm. hauskempi ja parempi sängyssä. Jos teoria ei ennusta tällaista käytöstä, toistan, se on turha tai oikeastaan jopa haitallinen saadessaan ihmiset jahtaamaan typeriä pinnallisia ominaisuuksia luonteensa kehittämisen sijaan.

T sosiologiasta valmistunut YTN.

On hyvä kehittää ensin ne pinnalliset ominaisuudet kuntoon, ja sen jälkeen alkaa pohtimaan niitä mentaalipuolen asioita. Yleensä fysiikan kehittäminen kehittää myös mieltä.

Mutta ei ole järkevää käyttää tuohon kehittämiseen vuosikymmeniä. Tällöin elämä menee hukkaan. Ja ne kaikki nuoret naiset on jo naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasojankkaaja viisaasti kertoo että tasoteoria ei ennusta yksilön valintoja, mutta toimii "joukkojen tasolla".

Eli ei mitenkään. Sana jo vihjaa että kyseessä on pari_suhde, ei ryhmäsuhde. Jos teoria ei ennusta parisuhdekäyttäytymistä yksilötasolla, se on aiheeseensa käyttökelvoton. Minä vaihdoin rikkaan matalaäänisen 10% rasvat omaavan miehen (omasta päätöksestäni) köyhempään, nasaalimpaan ja vatsakkaampaan. Eksän jätin koska ei sovittu yhteen, nykyinen on mm. hauskempi ja parempi sängyssä. Jos teoria ei ennusta tällaista käytöstä, toistan, se on turha tai oikeastaan jopa haitallinen saadessaan ihmiset jahtaamaan typeriä pinnallisia ominaisuuksia luonteensa kehittämisen sijaan.

T sosiologiasta valmistunut YTN.

Oletko ollut mukana jossain vihervasemmistolaisesta/feministisestä näkökulmasta tehdyssä Akatemian rahoittamassa nollatutkimuksessa? Oliko gradusi kenties naistutkimuksen alalta?

Järkeilysi on nimittäin alkeellista.

Tasoteoria ennustaa kyllä ihmisten pariutumiskäyttäytymistä, eli ihmiset yleensä pariutuvat samantasoisten kanssa, mutta totta kai on rajatapauksia ja poikkeustapauksia. ÄO taas ennustaa hyvin, kuinka menestynyt ihmisestä tulee, mutta on myös köyhiä ja työttömiä korkean ÄO:n omaavia.

Eikö siellä sosiologian laitoksella opeteta, mitä korrelaatio on ja, että jokin teoria voi olla validi, vaikka korrelaatio kahden muuttujan välillä ei olekaan 1:1 (korrelaatiokerroin 1,0). Esim. geeniperimän ja ÄO:n korrelaatiokerroin on n. 0,8. Tarkoittaako se sitä, että teoria, jonka mukaan geenit määräävät ihmisen ÄO:n ei ole validi tai, että vanhempien ÄO:ien perusteella ei voi ennustaa hyvin lapsen ÄO:ta. Ei, mutta silti joillekin korkean ÄO:n vanhemmille voi syntyä lapsi, jolla ei ole korkea ÄO.

Pitäydyn kannassani: niin kauan kuin on poikkeuksia, pariutumista tavoittelevan henkilön on hyödyllisempää kehittää tunneälyä ja persoonallisuutta kuin opiskella tasoteoriaa. Mutta hei, kun löydät esimerkiksi yhdenkin ihmisen joka ilmoittaa pariutuneensa tasoteoriatuntemuksensa avulla myönnän toisin.

Aika pieni kapasiteetti sinulla, ellet kumpaakin pysty tekemään, sillä eivät nuo ole toisiaan pois sulkevia. Molempi parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasojankkaaja viisaasti kertoo että tasoteoria ei ennusta yksilön valintoja, mutta toimii "joukkojen tasolla".

Eli ei mitenkään. Sana jo vihjaa että kyseessä on pari_suhde, ei ryhmäsuhde. Jos teoria ei ennusta parisuhdekäyttäytymistä yksilötasolla, se on aiheeseensa käyttökelvoton. Minä vaihdoin rikkaan matalaäänisen 10% rasvat omaavan miehen (omasta päätöksestäni) köyhempään, nasaalimpaan ja vatsakkaampaan. Eksän jätin koska ei sovittu yhteen, nykyinen on mm. hauskempi ja parempi sängyssä. Jos teoria ei ennusta tällaista käytöstä, toistan, se on turha tai oikeastaan jopa haitallinen saadessaan ihmiset jahtaamaan typeriä pinnallisia ominaisuuksia luonteensa kehittämisen sijaan.

T sosiologiasta valmistunut YTN.

Oletko ollut mukana jossain vihervasemmistolaisesta/feministisestä näkökulmasta tehdyssä Akatemian rahoittamassa nollatutkimuksessa? Oliko gradusi kenties naistutkimuksen alalta?

Järkeilysi on nimittäin alkeellista.

Tasoteoria ennustaa kyllä ihmisten pariutumiskäyttäytymistä, eli ihmiset yleensä pariutuvat samantasoisten kanssa, mutta totta kai on rajatapauksia ja poikkeustapauksia. ÄO taas ennustaa hyvin, kuinka menestynyt ihmisestä tulee, mutta on myös köyhiä ja työttömiä korkean ÄO:n omaavia.

Eikö siellä sosiologian laitoksella opeteta, mitä korrelaatio on ja, että jokin teoria voi olla validi, vaikka korrelaatio kahden muuttujan välillä ei olekaan 1:1 (korrelaatiokerroin 1,0). Esim. geeniperimän ja ÄO:n korrelaatiokerroin on n. 0,8. Tarkoittaako se sitä, että teoria, jonka mukaan geenit määräävät ihmisen ÄO:n ei ole validi tai, että vanhempien ÄO:ien perusteella ei voi ennustaa hyvin lapsen ÄO:ta. Ei, mutta silti joillekin korkean ÄO:n vanhemmille voi syntyä lapsi, jolla ei ole korkea ÄO.

Pitäydyn kannassani: niin kauan kuin on poikkeuksia, pariutumista tavoittelevan henkilön on hyödyllisempää kehittää tunneälyä ja persoonallisuutta kuin opiskella tasoteoriaa. Mutta hei, kun löydät esimerkiksi yhdenkin ihmisen joka ilmoittaa pariutuneensa tasoteoriatuntemuksensa avulla myönnän toisin.

Sivusta: minä olen pariutunut periaatteessa tasoteorian avulla. Seurustelin lähes 10 vuotta erittäin hyvännäköisen naisen kanssa, koska lähestyin häntä silloisessa kuningasSomessa Facebookissa vasta, kun olin treenannut salilla yli vuoden. En olisi saanut tätä naista, jos en olisi ollut niin hyvässä fyysisessä kunnossa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naiset lähestyy ja yllättävän usein, ainut vaan et ne on naamat enkä ite juo niin seura ei kiinosta ja se kännisen ihmisen ilme ja naamakin on vastenmielinen.

Miksi tunget itsesi paikkoihin (oletus baarit), joissa 99,9% muista ihmisistä on humalassa? Joku tarve tuntea itsesi jotenkin paremmaksi kuin muut tai tarve halveksua muita?

Naurettava pelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaan aikaan itseni ja ehkä muidenkin naisten on ollut vaikea ymmärtää, miksi se ventovieras ihminen pitäisi pyytää kahville/treffeille. Miksi ei voi vain jutella ja tutustua siinä paikassa ja tilanteessa, missä kohdataan?

Mik ero siinä on jutteletko siinä hetkessä ja paikassa vai siirryttekö kahville? 

Olen tullut siihen paikkaan, olkoon se baari, puisto tai vaikka pihakirppis, jostain tietystä syystä. Miksi lähtisin kesken pois vain jutellakseni jonkun kanssa, josta en voi tietää, viihdynkö hänen seurassaan viisi minuuttia vai loppuelämäni?

Ja jos se olisi vaikkapa puistokonsertti, niin eikö se toinenkin ole todennäköisesri tullut sinne kuuntelemaan musiikkia/jotain tiettyä esiintyjää?

Mutta muuttuuko se juttelu siinä paikassakin treffeiksi? Kuka käsi lähtemään kesken pois? Tuossa muutama kirjoittaja sitäpaitsi tuntui tuomitsevan sen keskustelunkin, koska ei voi tietää kiinnostaako toinen ulkonäköä enempää.

Kysehän oli siitä lähestyykö itse, jos ei tiedä muuta toisesta kuin ulkonäön. Jos kivannäköinen mies tulee tekemään tuttavuutta, vaikka sitten pelkän ulkonäön perusteella, ei kukaan kumppania etsivä sinkkunainen ole niin hölmö että torppaisi miehen, koska ei voi tietää hänestä vielä siinä vaiheessa muuta kuin ulkonäön.

Millainen tämä miehen ulkonäkö tarkalleen on, jonka kannattaa lähteä naisiin tekemään lähempää tuttavuutta? Vai onko tärkeä tunnistaa oma taso ennen lähestymistä?

Jokaisella on erilainen maku. Jos kertosin tähän millaisilta miehiltä juuri minä toivoisin lähestymisiä, ei siinä olisi mitään järkeä, sillä joku muu pitää ihan toisenlaisista ja nämä mun makuun olevat miehet ovat kauhistus. Onnistumisprosentti voi olla aika pieni jos lähestyy ihan eri tyylistä mitä itse on tai huomattavan hyvännäköistä, jos on itse toisesta ääripäästä, mutta eipä sekään kiellettyä ole.

Ei ole. Suurin osa naisista pitää tietynlaisesta miestyypistä, jonka siis kannattaa lähestyä näitä oikeita kaunottaria. Yleensä, siis yleensä normaalitilanteissa nämä miehet ovat nuorempia, heillä on hiukset tukevasti päässä, väritykseltään tummat, lihakset ovat selkeästi piirtyvät, rasvaprosentti 8-12 ym... Nämä tietyt ominaisuudet ovat kiveen hakattuja tietynnäköiselle naiselle. Jos mies ei käy itse salilla, niin hän ei saa lähestyä naista, joka selvästi salilla säännöllisesti. Naiset tulkitsevat tämän "erilaisina mielenkiinnon kohteina", mutta todellisuudessa syy on ulkonäöllinen: nainen on tehnyt salilla valtavasti töitä, jotta hänen ei tarvitse tyytyä keskitason kumppaniin.

Jos puhutaan muistakin kuin kaunottarista niin varmasti makuja löytyy vaikka kuinka. Mutta epä tuolla taida olla merkitystä, sillä ilmeisesti sinua kiinnostaa vain kaunottaret.

En jaksa tästä aiheesta keskustella tämän enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaan aikaan itseni ja ehkä muidenkin naisten on ollut vaikea ymmärtää, miksi se ventovieras ihminen pitäisi pyytää kahville/treffeille. Miksi ei voi vain jutella ja tutustua siinä paikassa ja tilanteessa, missä kohdataan?

Mik ero siinä on jutteletko siinä hetkessä ja paikassa vai siirryttekö kahville? 

Olen tullut siihen paikkaan, olkoon se baari, puisto tai vaikka pihakirppis, jostain tietystä syystä. Miksi lähtisin kesken pois vain jutellakseni jonkun kanssa, josta en voi tietää, viihdynkö hänen seurassaan viisi minuuttia vai loppuelämäni?

Ja jos se olisi vaikkapa puistokonsertti, niin eikö se toinenkin ole todennäköisesri tullut sinne kuuntelemaan musiikkia/jotain tiettyä esiintyjää?

Mutta muuttuuko se juttelu siinä paikassakin treffeiksi? Kuka käsi lähtemään kesken pois? Tuossa muutama kirjoittaja sitäpaitsi tuntui tuomitsevan sen keskustelunkin, koska ei voi tietää kiinnostaako toinen ulkonäköä enempää.

Kysehän oli siitä lähestyykö itse, jos ei tiedä muuta toisesta kuin ulkonäön. Jos kivannäköinen mies tulee tekemään tuttavuutta, vaikka sitten pelkän ulkonäön perusteella, ei kukaan kumppania etsivä sinkkunainen ole niin hölmö että torppaisi miehen, koska ei voi tietää hänestä vielä siinä vaiheessa muuta kuin ulkonäön.

Millainen tämä miehen ulkonäkö tarkalleen on, jonka kannattaa lähteä naisiin tekemään lähempää tuttavuutta? Vai onko tärkeä tunnistaa oma taso ennen lähestymistä?

Jokaisella on erilainen maku. Jos kertosin tähän millaisilta miehiltä juuri minä toivoisin lähestymisiä, ei siinä olisi mitään järkeä, sillä joku muu pitää ihan toisenlaisista ja nämä mun makuun olevat miehet ovat kauhistus. Onnistumisprosentti voi olla aika pieni jos lähestyy ihan eri tyylistä mitä itse on tai huomattavan hyvännäköistä, jos on itse toisesta ääripäästä, mutta eipä sekään kiellettyä ole.

Ei ole. Suurin osa naisista pitää tietynlaisesta miestyypistä, jonka siis kannattaa lähestyä näitä oikeita kaunottaria. Yleensä, siis yleensä normaalitilanteissa nämä miehet ovat nuorempia, heillä on hiukset tukevasti päässä, väritykseltään tummat, lihakset ovat selkeästi piirtyvät, rasvaprosentti 8-12 ym... Nämä tietyt ominaisuudet ovat kiveen hakattuja tietynnäköiselle naiselle. Jos mies ei käy itse salilla, niin hän ei saa lähestyä naista, joka selvästi salilla säännöllisesti. Naiset tulkitsevat tämän "erilaisina mielenkiinnon kohteina", mutta todellisuudessa syy on ulkonäöllinen: nainen on tehnyt salilla valtavasti töitä, jotta hänen ei tarvitse tyytyä keskitason kumppaniin.

Hiusrajamies, sun aikasi noitten nuorten kaunottarien kanssa on jo ohi. Olet liian vanha. Olet jäänyt jumiin kompleksisi kanssa. 20 vuotta olet ahistellut hiuksiasi, et tehnyt asialle mitään vaan jättänyt lähestymättä naisia, kaikkia naisia, kaunottaria ja taviksia. Unohda jo ne kaunottaret. Saatat saada "tasoisesi" ja ihan kivan naisen vielä.

Vierailija kirjoitti:

Onko tasoteoriajankkaaja jo kertonut, miten hän lähestyy kiinnostavia naisia?

Huhuu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasojankkaaja viisaasti kertoo että tasoteoria ei ennusta yksilön valintoja, mutta toimii "joukkojen tasolla".

Eli ei mitenkään. Sana jo vihjaa että kyseessä on pari_suhde, ei ryhmäsuhde. Jos teoria ei ennusta parisuhdekäyttäytymistä yksilötasolla, se on aiheeseensa käyttökelvoton. Minä vaihdoin rikkaan matalaäänisen 10% rasvat omaavan miehen (omasta päätöksestäni) köyhempään, nasaalimpaan ja vatsakkaampaan. Eksän jätin koska ei sovittu yhteen, nykyinen on mm. hauskempi ja parempi sängyssä. Jos teoria ei ennusta tällaista käytöstä, toistan, se on turha tai oikeastaan jopa haitallinen saadessaan ihmiset jahtaamaan typeriä pinnallisia ominaisuuksia luonteensa kehittämisen sijaan.

T sosiologiasta valmistunut YTN.

Oletko ollut mukana jossain vihervasemmistolaisesta/feministisestä näkökulmasta tehdyssä Akatemian rahoittamassa nollatutkimuksessa? Oliko gradusi kenties naistutkimuksen alalta?

Järkeilysi on nimittäin alkeellista.

Tasoteoria ennustaa kyllä ihmisten pariutumiskäyttäytymistä, eli ihmiset yleensä pariutuvat samantasoisten kanssa, mutta totta kai on rajatapauksia ja poikkeustapauksia. ÄO taas ennustaa hyvin, kuinka menestynyt ihmisestä tulee, mutta on myös köyhiä ja työttömiä korkean ÄO:n omaavia.

Eikö siellä sosiologian laitoksella opeteta, mitä korrelaatio on ja, että jokin teoria voi olla validi, vaikka korrelaatio kahden muuttujan välillä ei olekaan 1:1 (korrelaatiokerroin 1,0). Esim. geeniperimän ja ÄO:n korrelaatiokerroin on n. 0,8. Tarkoittaako se sitä, että teoria, jonka mukaan geenit määräävät ihmisen ÄO:n ei ole validi tai, että vanhempien ÄO:ien perusteella ei voi ennustaa hyvin lapsen ÄO:ta. Ei, mutta silti joillekin korkean ÄO:n vanhemmille voi syntyä lapsi, jolla ei ole korkea ÄO.

Pitäydyn kannassani: niin kauan kuin on poikkeuksia, pariutumista tavoittelevan henkilön on hyödyllisempää kehittää tunneälyä ja persoonallisuutta kuin opiskella tasoteoriaa. Mutta hei, kun löydät esimerkiksi yhdenkin ihmisen joka ilmoittaa pariutuneensa tasoteoriatuntemuksensa avulla myönnän toisin.

Aika pieni kapasiteetti sinulla, ellet kumpaakin pysty tekemään, sillä eivät nuo ole toisiaan pois sulkevia. Molempi parempi.

Itsensä kehittämisessä ei ole mitään vikaa vaan se on toivottavaa. Opiskele kieli, sivistä itseäsi, liiku, harrasta, matkusta, tutustu ihmisiin, opettele vaikka kokkaamaan. Mutta tee se itsesi takia, älä siksi että saisit joskus jonkun puolison.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaan aikaan itseni ja ehkä muidenkin naisten on ollut vaikea ymmärtää, miksi se ventovieras ihminen pitäisi pyytää kahville/treffeille. Miksi ei voi vain jutella ja tutustua siinä paikassa ja tilanteessa, missä kohdataan?

Mik ero siinä on jutteletko siinä hetkessä ja paikassa vai siirryttekö kahville? 

Olen tullut siihen paikkaan, olkoon se baari, puisto tai vaikka pihakirppis, jostain tietystä syystä. Miksi lähtisin kesken pois vain jutellakseni jonkun kanssa, josta en voi tietää, viihdynkö hänen seurassaan viisi minuuttia vai loppuelämäni?

Ja jos se olisi vaikkapa puistokonsertti, niin eikö se toinenkin ole todennäköisesri tullut sinne kuuntelemaan musiikkia/jotain tiettyä esiintyjää?

Mutta muuttuuko se juttelu siinä paikassakin treffeiksi? Kuka käsi lähtemään kesken pois? Tuossa muutama kirjoittaja sitäpaitsi tuntui tuomitsevan sen keskustelunkin, koska ei voi tietää kiinnostaako toinen ulkonäköä enempää.

Kysehän oli siitä lähestyykö itse, jos ei tiedä muuta toisesta kuin ulkonäön. Jos kivannäköinen mies tulee tekemään tuttavuutta, vaikka sitten pelkän ulkonäön perusteella, ei kukaan kumppania etsivä sinkkunainen ole niin hölmö että torppaisi miehen, koska ei voi tietää hänestä vielä siinä vaiheessa muuta kuin ulkonäön.

Millainen tämä miehen ulkonäkö tarkalleen on, jonka kannattaa lähteä naisiin tekemään lähempää tuttavuutta? Vai onko tärkeä tunnistaa oma taso ennen lähestymistä?

Jokaisella on erilainen maku. Jos kertosin tähän millaisilta miehiltä juuri minä toivoisin lähestymisiä, ei siinä olisi mitään järkeä, sillä joku muu pitää ihan toisenlaisista ja nämä mun makuun olevat miehet ovat kauhistus. Onnistumisprosentti voi olla aika pieni jos lähestyy ihan eri tyylistä mitä itse on tai huomattavan hyvännäköistä, jos on itse toisesta ääripäästä, mutta eipä sekään kiellettyä ole.

Ei ole. Suurin osa naisista pitää tietynlaisesta miestyypistä, jonka siis kannattaa lähestyä näitä oikeita kaunottaria. Yleensä, siis yleensä normaalitilanteissa nämä miehet ovat nuorempia, heillä on hiukset tukevasti päässä, väritykseltään tummat, lihakset ovat selkeästi piirtyvät, rasvaprosentti 8-12 ym... Nämä tietyt ominaisuudet ovat kiveen hakattuja tietynnäköiselle naiselle. Jos mies ei käy itse salilla, niin hän ei saa lähestyä naista, joka selvästi salilla säännöllisesti. Naiset tulkitsevat tämän "erilaisina mielenkiinnon kohteina", mutta todellisuudessa syy on ulkonäöllinen: nainen on tehnyt salilla valtavasti töitä, jotta hänen ei tarvitse tyytyä keskitason kumppaniin.

Hiusrajamies, sun aikasi noitten nuorten kaunottarien kanssa on jo ohi. Olet liian vanha. Olet jäänyt jumiin kompleksisi kanssa. 20 vuotta olet ahistellut hiuksiasi, et tehnyt asialle mitään vaan jättänyt lähestymättä naisia, kaikkia naisia, kaunottaria ja taviksia. Unohda jo ne kaunottaret. Saatat saada "tasoisesi" ja ihan kivan naisen vielä.

Hiusrajajutut tulivat Amerikasta redditiltä ja 4 chanilta yli laudalle ja sieltä ne leviävät totuuksina näiden kielenkäyttöön, joilla ei ole elävää kosketusta ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään tasoja ei ole. Kaikki ihmiset on rikki, niillä on itsetunto-ongelmia ja halu olla rakastettuja ja hyväksyttyjä. Kun niihin kohtiin isket niin kuka tahansa on saatavillasi. Jokainen haluaa tulla valituksi. Tärkeintä ei ole se mitä saat muut uskomaan itsestäsi vaan se mitä saat kohteen uskomaan itsestään.

Ovatko jotkut ihmiset kauniimpia kuin toiset? Jos vastaat kyllä, tunnustat tasojen olemassa olon.

On. Joku voi olla visuaalisesti miellyttävämpi. Olenko koskaan nähnyt seksuaalisesti kiinnostavaa tai kiihottavaa kaunista ihmistä,niin en ole. Täydellisyys on tylsää. Se ei kiihota, siinä ei ole seksiä, ei syvyyttä, ei mitään. Siksi myöskään kauniit ihmiset ei kiinnosta.

Eli sinäkin näet tasot.

Onko kaunis tai komea mutta seksuaalisesti täysin epäkiinnostava ihminen nyt sitten korkeaa vai matalaa tasoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tietysti tulee mielenkiintoinen kehä. Näet baarissa kiinnostavan näköisen ihmisen. Et lähesty häntä, koska et tiedä hänestä mitään. Koska et lähesty häntä, et voikaan oppia hänestä mitään.  Helpointa mennä johonkin tyhjään pöytään surffailemaan puhelimella.

Ei, yleisesti ottaen hän ei ole kiinnostava, koska en tiedä hänestä mitään. Hän voi olla hyvännäköinen, mutta pelkkä ulkonäkö ei tee hänestä kiinnostavaa. Poikkeuksia on, jos henkilö on pukeutunut omituisesti tai hän muuten tuo ilmi persoonaansa.

Tämä just. Esim. itse olen heikkona muusikoihin, joten aivan eri tavalla kiinnostus herää, jos näen hyvännäköisen miehen kitaralaukku selässä kuin ilman.

Minulla on ollut elämässäni ihan ok menestys naisten suhteen. Kaksi vakavaa ja pitkää suhdetta (nyt siis aviossa), ja ihan riittävä määrä hauskanpitokumppaneita nuoruusvuosina.

Ilman poikkeusta joka ikinen mun lyhyistä ja pitkistä jutuista alkoi niin että nainen teki aloitteen. Esimerkkeinä:

- nainen tuli itse juttelemaan

- nainen hymyili minulle ja viittoi luokseen

- nainen lähetti minulle viestin ircissä/facebookissa/Tinderissä

- nainen tulee yökerhossa tanssimaan iholle

Eli en ole ikinä päässyt puusta pidemmälle tekemällä itse aloitteen, vaan kaikki vähänkään pidemmälle edenneet hommat on aina lähteneet siitä että nainen on tehnyt aloitteen.

Mies, 38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteorian ongelma on että se ei huomioi ihmisryhmien laadullisia eroja. Gootti, preppy, urheilija, furry, insinööri, hippi... Nämä eivät tilastollisesti pariudu toistensa kanssa, koska heillä ei ole mitään yhteistä. Renny Harlin voi olla täysi kymppi Johannan mielestä, mutta minusta hän on korkeintaan miinus yksi. Ryan Reynolds voisi tulla kosimaan minua vaikka heti ja minä vastaisin kieltävästi. Ei minua kiinnosta kuinka moni muu nainen pitää häntä attraktiivisena, minulla on enemmän yhteistä autistisen insinööri-Juhan kanssa.

Siksi koska niillä ei ole merkitystä.

Kaikissa ihmisryhmissä samantyyppiset miehet ovat menestyneimpiä naisten kanssa.

Pitkä, tumma, itsevarma, sosiaalisesti nokkela ja auktoriteettiasemassa oleva on kovaa kamaa missä tahansa alagenressä. Lyhyt, vaalea, epävarma, hidas ja harkitseva ja seuraaja-asemassa ei ole missään ihmisryhmässä miesihanne.

Ja mitä me teemme tuolla tiedolla? Etenkin me naiset?

Se vähän riippuu. Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat. Aika moni nainenkin kyselee asiasta, tosin eri nimellä.

Miksi muuten vastasit "etenkin me naiset?".

Koska luettelit (omasta mielestäsi) tasokkaan miehen ominaisuuksia. Mitä merkitystä niillä on meille naisille?

Niin ja pakko vielä kysyä tätä:

"Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat."

Millä tavalla siitä on hyötyä? Jos en ole "saanut" ihmistä, jonka olisin halunnut, eli mies on ilmoittanut ettei häntä kiinnosta jatkaa tutustumista, olen pettynyt ja tilanteesta riippuen harmitellut tai jopa surrut aikani. Ja aikanaan on sitten tullut kohdalle joku toinen, johon olen ihastunut.

Miten tasoteorian noudattaminen olisi muuttanut asiaa?

Yksittäisen jo päättyneen tapauksen kohdalla ei olisi. Tulevaisuuden pariutumismahdollisuuksia realismi kohentaa.

Olen pariutunut miehen kanssa johon ihastuin ensisilmäykseltä ja rakastuin oppiessani tuntemaan hänet. En edelleenkään tiedä, mitä hyötyä minulle olisi siitä, että tietäisin, onko hän KTM, KTM+,KTM- vai jotakin muuta.

Tai jos olisin tiennyt oman tasoni, niin olisiko hän tullut aikaisemmin minua vastaan? Vai olisiko jostain mystisesti alkanut tulla vastaan minusta kiinnostuneita miehiä joita nyt ei tullut, kun en tiennyt tasoani?

Kun katsot hääkuvaanne, onko toinen ruma ja toinen kaunis? Jos on, olette vähemmistöä. Jos ei, sovitte tasoteoriaan nätisti.

Nyt on kovaa tiedettä :D

Jos kirjoittamani on sinusta ilmiselvää, kertoo se että hyväksyt tasoteorian periaatteen.

Miksi sinä jankkaat itsestäänselvyyttä? Onko joku jossakin väittänyt, ettei samantyyliset ihmiset pariudu? Eikä se ole snobbailua, se vaan menee niin että jos itse käyt oikista, tapaat bileissä niitä muita oikislaisia ja vastaavia. Jos itse olet maaseutu-Teboilin vakipöytäläinen, luultavasti puolisokin on. 

Ei tuohon mitään teoriaa tarvita.

Se teoria nyt vaan on käyttäytymistieteessä olemassa, halusit tai et.

mikä näistä teorioista?

Mihin viittaat sanalla näistä?

Siihen, ettei jankkaaja edes pysty sanomaan, mikä se teoria on.

Kun se oikea olemassaoleva teoria ei kelpaa, siinä kun pitäisi pystyä sitouttamaan, mihin tasojankkaaja ei pysty/ole koskaan pystynyt. Näiden teoria on jotakin hatusta vedettyjä prosentteja, nekin peräisin kai töllöstä.

En kai minä sentään yksin pysty jankkaamaan. Vastaan, kun kysytään ja haastan kun näen tyhmyyksiä kirjoitettavan.

Olen jo monesti tässä ketjussa kirjoittanut mikä se tasoteoria on, sinä vaan olet haluton ottamaan kirjoittamaani vastaan. Sinusta on hyödyllisempää kognitiivisen dissonanssisi vuoksi teeskennellä, ettei kukaan ole kyennyt asiaa selittämään.

Tasoteoria selittää suurten joukkojen tasolla ihmisten parinvalintakäyttäytymistä. Sen mukaan ihmiset pariutuvat ulkonäöltään suurinpiirtein saman tasoisen kumppanin kanssa. Kaunilla on usein kaunis kumppani, mutta harvemmin ruma.

Tasoteoria ei väitä selittävänsä yksittäisen ihmisen pariutumista, mitä joidenkin tässä ketjussa on vaika ymmärtää, vastaväitteistä päätellen. Se ei myöskään ennusta kula kiinnostuu kenestäkin. Sen sijaan sillä on ennustearvoa siihen kuka saa kenetkin. Mutta mikään 100% pakkopaita se ei ole.

Tasoteoria siis sulkee pois teoreetikkojen hellimän hypergamian mahdollisuuden. Jos kerran oma taso on se, minkä tasoisen pystyy sitouttamaan, pariskunnat ovat aina samaa tasoa. Ja jos jokin pariskunta nyt sitten sattuukin olemaan eriparia, se on vain yksittäistapaus, poikkeus joka vahvistaa säännön, eli mitään hypergamiaa ei edes käsitteen tasolla voi olla olemassa.

En ole uskaltanut. Mutta onneksi se ihanuus,mies lähestyi minua. Ollaan naimisissa oltu jo 33v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tietysti tulee mielenkiintoinen kehä. Näet baarissa kiinnostavan näköisen ihmisen. Et lähesty häntä, koska et tiedä hänestä mitään. Koska et lähesty häntä, et voikaan oppia hänestä mitään.  Helpointa mennä johonkin tyhjään pöytään surffailemaan puhelimella.

Ei, yleisesti ottaen hän ei ole kiinnostava, koska en tiedä hänestä mitään. Hän voi olla hyvännäköinen, mutta pelkkä ulkonäkö ei tee hänestä kiinnostavaa. Poikkeuksia on, jos henkilö on pukeutunut omituisesti tai hän muuten tuo ilmi persoonaansa.

Tämä just. Esim. itse olen heikkona muusikoihin, joten aivan eri tavalla kiinnostus herää, jos näen hyvännäköisen miehen kitaralaukku selässä kuin ilman.

Lähestytkö sitten tuota muusikkoa vai et?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tietysti tulee mielenkiintoinen kehä. Näet baarissa kiinnostavan näköisen ihmisen. Et lähesty häntä, koska et tiedä hänestä mitään. Koska et lähesty häntä, et voikaan oppia hänestä mitään.  Helpointa mennä johonkin tyhjään pöytään surffailemaan puhelimella.

Ei, yleisesti ottaen hän ei ole kiinnostava, koska en tiedä hänestä mitään. Hän voi olla hyvännäköinen, mutta pelkkä ulkonäkö ei tee hänestä kiinnostavaa. Poikkeuksia on, jos henkilö on pukeutunut omituisesti tai hän muuten tuo ilmi persoonaansa.

Tämä just. Esim. itse olen heikkona muusikoihin, joten aivan eri tavalla kiinnostus herää, jos näen hyvännäköisen miehen kitaralaukku selässä kuin ilman.

Lähestytkö sitten tuota muusikkoa vai et?

Voisin lähestyä, jos tilanne olisi hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska en usko että hän olisi kiinnostunut minusta.

Jos kysyt, niin onnistumisen mahdollisuus on joitain prosentteja. Jos et kysy, niin epäonnistumisen todennäköisyys on 100 %, joten mitä menetät kysymällä?

Torjutuksi tuleminen tuntuu olevan monelle hankala paikka. Joistakin tuntuu nololta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteorian ongelma on että se ei huomioi ihmisryhmien laadullisia eroja. Gootti, preppy, urheilija, furry, insinööri, hippi... Nämä eivät tilastollisesti pariudu toistensa kanssa, koska heillä ei ole mitään yhteistä. Renny Harlin voi olla täysi kymppi Johannan mielestä, mutta minusta hän on korkeintaan miinus yksi. Ryan Reynolds voisi tulla kosimaan minua vaikka heti ja minä vastaisin kieltävästi. Ei minua kiinnosta kuinka moni muu nainen pitää häntä attraktiivisena, minulla on enemmän yhteistä autistisen insinööri-Juhan kanssa.

Siksi koska niillä ei ole merkitystä.

Kaikissa ihmisryhmissä samantyyppiset miehet ovat menestyneimpiä naisten kanssa.

Pitkä, tumma, itsevarma, sosiaalisesti nokkela ja auktoriteettiasemassa oleva on kovaa kamaa missä tahansa alagenressä. Lyhyt, vaalea, epävarma, hidas ja harkitseva ja seuraaja-asemassa ei ole missään ihmisryhmässä miesihanne.

Ja mitä me teemme tuolla tiedolla? Etenkin me naiset?

Se vähän riippuu. Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat. Aika moni nainenkin kyselee asiasta, tosin eri nimellä.

Miksi muuten vastasit "etenkin me naiset?".

Koska luettelit (omasta mielestäsi) tasokkaan miehen ominaisuuksia. Mitä merkitystä niillä on meille naisille?

Niin ja pakko vielä kysyä tätä:

"Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat."

Millä tavalla siitä on hyötyä? Jos en ole "saanut" ihmistä, jonka olisin halunnut, eli mies on ilmoittanut ettei häntä kiinnosta jatkaa tutustumista, olen pettynyt ja tilanteesta riippuen harmitellut tai jopa surrut aikani. Ja aikanaan on sitten tullut kohdalle joku toinen, johon olen ihastunut.

Miten tasoteorian noudattaminen olisi muuttanut asiaa?

Yksittäisen jo päättyneen tapauksen kohdalla ei olisi. Tulevaisuuden pariutumismahdollisuuksia realismi kohentaa.

Olen pariutunut miehen kanssa johon ihastuin ensisilmäykseltä ja rakastuin oppiessani tuntemaan hänet. En edelleenkään tiedä, mitä hyötyä minulle olisi siitä, että tietäisin, onko hän KTM, KTM+,KTM- vai jotakin muuta.

Tai jos olisin tiennyt oman tasoni, niin olisiko hän tullut aikaisemmin minua vastaan? Vai olisiko jostain mystisesti alkanut tulla vastaan minusta kiinnostuneita miehiä joita nyt ei tullut, kun en tiennyt tasoani?

Kun katsot hääkuvaanne, onko toinen ruma ja toinen kaunis? Jos on, olette vähemmistöä. Jos ei, sovitte tasoteoriaan nätisti.

Nyt on kovaa tiedettä :D

Jos kirjoittamani on sinusta ilmiselvää, kertoo se että hyväksyt tasoteorian periaatteen.

Miksi sinä jankkaat itsestäänselvyyttä? Onko joku jossakin väittänyt, ettei samantyyliset ihmiset pariudu? Eikä se ole snobbailua, se vaan menee niin että jos itse käyt oikista, tapaat bileissä niitä muita oikislaisia ja vastaavia. Jos itse olet maaseutu-Teboilin vakipöytäläinen, luultavasti puolisokin on. 

Ei tuohon mitään teoriaa tarvita.

Se teoria nyt vaan on käyttäytymistieteessä olemassa, halusit tai et.

mikä näistä teorioista?

Mihin viittaat sanalla näistä?

Siihen, ettei jankkaaja edes pysty sanomaan, mikä se teoria on.

Kun se oikea olemassaoleva teoria ei kelpaa, siinä kun pitäisi pystyä sitouttamaan, mihin tasojankkaaja ei pysty/ole koskaan pystynyt. Näiden teoria on jotakin hatusta vedettyjä prosentteja, nekin peräisin kai töllöstä.

En kai minä sentään yksin pysty jankkaamaan. Vastaan, kun kysytään ja haastan kun näen tyhmyyksiä kirjoitettavan.

Olen jo monesti tässä ketjussa kirjoittanut mikä se tasoteoria on, sinä vaan olet haluton ottamaan kirjoittamaani vastaan. Sinusta on hyödyllisempää kognitiivisen dissonanssisi vuoksi teeskennellä, ettei kukaan ole kyennyt asiaa selittämään.

Tasoteoria selittää suurten joukkojen tasolla ihmisten parinvalintakäyttäytymistä. Sen mukaan ihmiset pariutuvat ulkonäöltään suurinpiirtein saman tasoisen kumppanin kanssa. Kaunilla on usein kaunis kumppani, mutta harvemmin ruma.

Tasoteoria ei väitä selittävänsä yksittäisen ihmisen pariutumista, mitä joidenkin tässä ketjussa on vaika ymmärtää, vastaväitteistä päätellen. Se ei myöskään ennusta kula kiinnostuu kenestäkin. Sen sijaan sillä on ennustearvoa siihen kuka saa kenetkin. Mutta mikään 100% pakkopaita se ei ole.

Entä sitten? Ja miten se menee, jos 8 ottaa kutosen, nouseeko kutosen arvo vai laskeeko kasin? Oikeassa elämässä ei ole lapsellisia numerotasoja.

Mitä se teoria siis antaa? Kun kauneus on katsojan silmässä, niin ei yhtään mitään. Kaikki tietää, että samantapaiset ihmiset pariutuvat.

Mitä tekee tiedolla ihmisen keskimääräisestä pariutumisesta? Ei kukaan pariudu keskiarvon kanssa, vaan ihmisen.

Jos haluat antaa kauneudella numeerisen määritelmän siitä vaan. Monet niin tekevät, mutta ei siihen kannata hirttäytyä. Ei tasoteoria itsessään edellytä numeeristen arvojen käyttämistä. Se vain kertoo, että ihmiset pariutuvat suurin piirtein samantasoisten kanssa. Pääsääntönä.

Tuohan on ihan turha kehäpäätelmä. Jos hypoteesi on, että samantasoiset pariutuvat keskenään, niin tästä seuraa automaattisesti, että kun kaksi ihmistä pariutuu keskenään, teoreetikko päättelee heidän olevan samaa tasoa. Eritasoisten pariutuminen on siis teorian mukaan täysin mahdoton yhtälö. Hieno teoria, tosiaan.