Nainen, miksi et lähesty miestä, josta olet kiinnostunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tietysti tulee mielenkiintoinen kehä. Näet baarissa kiinnostavan näköisen ihmisen. Et lähesty häntä, koska et tiedä hänestä mitään. Koska et lähesty häntä, et voikaan oppia hänestä mitään.  Helpointa mennä johonkin tyhjään pöytään surffailemaan puhelimella.

Ei naista voi lähestyä tuossa tapauksessa, koska nainen ei tunne miestä entuudestaan. Naisen täytyy olla jollain tapaa miehelle entuudestaan tuttu, koska nainen ei muuten pysty ymmärtämään, miksi vieraaseen mieheen pitäisi tutustua.

Kyllä pystyy, jos mies on naisen mielestä hyvännäköinen ja antaa itsestään hyvän ensivaikutelman.

Vierailija kirjoitti:

Tästä tietysti tulee mielenkiintoinen kehä. Näet baarissa kiinnostavan näköisen ihmisen. Et lähesty häntä, koska et tiedä hänestä mitään. Koska et lähesty häntä, et voikaan oppia hänestä mitään.  Helpointa mennä johonkin tyhjään pöytään surffailemaan puhelimella.

Minä en ole lukenut tätä keskustelua noin. Minä olen tulkinnut, että täällä on haluttu naisen ilmaisevan kiinnostuksensa suoraan ja yleensä sillä on tarkoitettu treffeille pyytämistä. Sitä ei ole pidetty riittävänä, että nainen tulee juttusille (eli tutustumaan).

Samaan aikaan itseni ja ehkä muidenkin naisten on ollut vaikea ymmärtää, miksi se ventovieras ihminen pitäisi pyytää kahville/treffeille. Miksi ei voi vain jutella ja tutustua siinä paikassa ja tilanteessa, missä kohdataan?

1) olen lähestynytkin

2) en halua miestä, vaikka sattuisin sellaisesta kiinnostumaan

3) mies ei satavarmasti ole kiinnostunut minusta, joten en viitsi lähteä nolaamaan itseäni

Vierailija kirjoitti:

Samaan aikaan itseni ja ehkä muidenkin naisten on ollut vaikea ymmärtää, miksi se ventovieras ihminen pitäisi pyytää kahville/treffeille. Miksi ei voi vain jutella ja tutustua siinä paikassa ja tilanteessa, missä kohdataan?

Mik ero siinä on jutteletko siinä hetkessä ja paikassa vai siirryttekö kahville? 

Tasojankkaaja viisaasti kertoo että tasoteoria ei ennusta yksilön valintoja, mutta toimii "joukkojen tasolla".

Eli ei mitenkään. Sana jo vihjaa että kyseessä on pari_suhde, ei ryhmäsuhde. Jos teoria ei ennusta parisuhdekäyttäytymistä yksilötasolla, se on aiheeseensa käyttökelvoton. Minä vaihdoin rikkaan matalaäänisen 10% rasvat omaavan miehen (omasta päätöksestäni) köyhempään, nasaalimpaan ja vatsakkaampaan. Eksän jätin koska ei sovittu yhteen, nykyinen on mm. hauskempi ja parempi sängyssä. Jos teoria ei ennusta tällaista käytöstä, toistan, se on turha tai oikeastaan jopa haitallinen saadessaan ihmiset jahtaamaan typeriä pinnallisia ominaisuuksia luonteensa kehittämisen sijaan.

T sosiologiasta valmistunut YTN.

Vierailija kirjoitti:

Tästä tietysti tulee mielenkiintoinen kehä. Näet baarissa kiinnostavan näköisen ihmisen. Et lähesty häntä, koska et tiedä hänestä mitään. Koska et lähesty häntä, et voikaan oppia hänestä mitään.  Helpointa mennä johonkin tyhjään pöytään surffailemaan puhelimella.

Tuohon voi samaistua varmaan melkein kaikki ihmiset. Kuinka usein ihminen ei lähesty jotain, josta on kiinnostunut, ja harmittelee asiaa jälkikäteen. Siinä säästyi potentiaaliselta itsensä nolaamiselta, mutta eipä myöskään saanut yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Tasojankkaaja viisaasti kertoo että tasoteoria ei ennusta yksilön valintoja, mutta toimii "joukkojen tasolla".

Eli ei mitenkään. Sana jo vihjaa että kyseessä on pari_suhde, ei ryhmäsuhde. Jos teoria ei ennusta parisuhdekäyttäytymistä yksilötasolla, se on aiheeseensa käyttökelvoton. Minä vaihdoin rikkaan matalaäänisen 10% rasvat omaavan miehen (omasta päätöksestäni) köyhempään, nasaalimpaan ja vatsakkaampaan. Eksän jätin koska ei sovittu yhteen, nykyinen on mm. hauskempi ja parempi sängyssä. Jos teoria ei ennusta tällaista käytöstä, toistan, se on turha tai oikeastaan jopa haitallinen saadessaan ihmiset jahtaamaan typeriä pinnallisia ominaisuuksia luonteensa kehittämisen sijaan.

T sosiologiasta valmistunut YTN.

On hyvä kehittää ensin ne pinnalliset ominaisuudet kuntoon, ja sen jälkeen alkaa pohtimaan niitä mentaalipuolen asioita. Yleensä fysiikan kehittäminen kehittää myös mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaan aikaan itseni ja ehkä muidenkin naisten on ollut vaikea ymmärtää, miksi se ventovieras ihminen pitäisi pyytää kahville/treffeille. Miksi ei voi vain jutella ja tutustua siinä paikassa ja tilanteessa, missä kohdataan?

Mik ero siinä on jutteletko siinä hetkessä ja paikassa vai siirryttekö kahville? 

Olen tullut siihen paikkaan, olkoon se baari, puisto tai vaikka pihakirppis, jostain tietystä syystä. Miksi lähtisin kesken pois vain jutellakseni jonkun kanssa, josta en voi tietää, viihdynkö hänen seurassaan viisi minuuttia vai loppuelämäni?

Ja jos se olisi vaikkapa puistokonsertti, niin eikö se toinenkin ole todennäköisesri tullut sinne kuuntelemaan musiikkia/jotain tiettyä esiintyjää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaan aikaan itseni ja ehkä muidenkin naisten on ollut vaikea ymmärtää, miksi se ventovieras ihminen pitäisi pyytää kahville/treffeille. Miksi ei voi vain jutella ja tutustua siinä paikassa ja tilanteessa, missä kohdataan?

Mik ero siinä on jutteletko siinä hetkessä ja paikassa vai siirryttekö kahville? 

Olen tullut siihen paikkaan, olkoon se baari, puisto tai vaikka pihakirppis, jostain tietystä syystä. Miksi lähtisin kesken pois vain jutellakseni jonkun kanssa, josta en voi tietää, viihdynkö hänen seurassaan viisi minuuttia vai loppuelämäni?

Ja jos se olisi vaikkapa puistokonsertti, niin eikö se toinenkin ole todennäköisesri tullut sinne kuuntelemaan musiikkia/jotain tiettyä esiintyjää?

Mutta muuttuuko se juttelu siinä paikassakin treffeiksi? Kuka käsi lähtemään kesken pois? Tuossa muutama kirjoittaja sitäpaitsi tuntui tuomitsevan sen keskustelunkin, koska ei voi tietää kiinnostaako toinen ulkonäköä enempää.

Onko tasoteoriajankkaaja jo kertonut, miten hän lähestyy kiinnostavia naisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasojankkaaja viisaasti kertoo että tasoteoria ei ennusta yksilön valintoja, mutta toimii "joukkojen tasolla".

Eli ei mitenkään. Sana jo vihjaa että kyseessä on pari_suhde, ei ryhmäsuhde. Jos teoria ei ennusta parisuhdekäyttäytymistä yksilötasolla, se on aiheeseensa käyttökelvoton. Minä vaihdoin rikkaan matalaäänisen 10% rasvat omaavan miehen (omasta päätöksestäni) köyhempään, nasaalimpaan ja vatsakkaampaan. Eksän jätin koska ei sovittu yhteen, nykyinen on mm. hauskempi ja parempi sängyssä. Jos teoria ei ennusta tällaista käytöstä, toistan, se on turha tai oikeastaan jopa haitallinen saadessaan ihmiset jahtaamaan typeriä pinnallisia ominaisuuksia luonteensa kehittämisen sijaan.

T sosiologiasta valmistunut YTN.

On hyvä kehittää ensin ne pinnalliset ominaisuudet kuntoon, ja sen jälkeen alkaa pohtimaan niitä mentaalipuolen asioita. Yleensä fysiikan kehittäminen kehittää myös mieltä.

Ja silloin kun ei, jää ikinaisettomana valistamaan perheenäitejä heidän pariutumispäätöksistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaan aikaan itseni ja ehkä muidenkin naisten on ollut vaikea ymmärtää, miksi se ventovieras ihminen pitäisi pyytää kahville/treffeille. Miksi ei voi vain jutella ja tutustua siinä paikassa ja tilanteessa, missä kohdataan?

Mik ero siinä on jutteletko siinä hetkessä ja paikassa vai siirryttekö kahville? 

Olen tullut siihen paikkaan, olkoon se baari, puisto tai vaikka pihakirppis, jostain tietystä syystä. Miksi lähtisin kesken pois vain jutellakseni jonkun kanssa, josta en voi tietää, viihdynkö hänen seurassaan viisi minuuttia vai loppuelämäni?

Ja jos se olisi vaikkapa puistokonsertti, niin eikö se toinenkin ole todennäköisesri tullut sinne kuuntelemaan musiikkia/jotain tiettyä esiintyjää?

Mutta muuttuuko se juttelu siinä paikassakin treffeiksi? Kuka käsi lähtemään kesken pois? Tuossa muutama kirjoittaja sitäpaitsi tuntui tuomitsevan sen keskustelunkin, koska ei voi tietää kiinnostaako toinen ulkonäköä enempää.

Kysehän oli siitä lähestyykö itse, jos ei tiedä muuta toisesta kuin ulkonäön. Jos kivannäköinen mies tulee tekemään tuttavuutta, vaikka sitten pelkän ulkonäön perusteella, ei kukaan kumppania etsivä sinkkunainen ole niin hölmö että torppaisi miehen, koska ei voi tietää hänestä vielä siinä vaiheessa muuta kuin ulkonäön.

Vierailija kirjoitti:

Kysehän oli siitä lähestyykö itse, jos ei tiedä muuta toisesta kuin ulkonäön. Jos kivannäköinen mies tulee tekemään tuttavuutta, vaikka sitten pelkän ulkonäön perusteella, ei kukaan kumppania etsivä sinkkunainen ole niin hölmö että torppaisi miehen, koska ei voi tietää hänestä vielä siinä vaiheessa muuta kuin ulkonäön.

Mutta sitähän tuossa aiemmin hoettiin. Ei lähestytä tai tutustuta ellei toisesta tiedä jotain muuta kuin, että ulkonäön pohjalta voisi kiinnostaakin. Tätä kun kumpikin sukupuoli noudattaa, niin paha siinä on tutustua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaan aikaan itseni ja ehkä muidenkin naisten on ollut vaikea ymmärtää, miksi se ventovieras ihminen pitäisi pyytää kahville/treffeille. Miksi ei voi vain jutella ja tutustua siinä paikassa ja tilanteessa, missä kohdataan?

Mik ero siinä on jutteletko siinä hetkessä ja paikassa vai siirryttekö kahville? 

Olen tullut siihen paikkaan, olkoon se baari, puisto tai vaikka pihakirppis, jostain tietystä syystä. Miksi lähtisin kesken pois vain jutellakseni jonkun kanssa, josta en voi tietää, viihdynkö hänen seurassaan viisi minuuttia vai loppuelämäni?

Ja jos se olisi vaikkapa puistokonsertti, niin eikö se toinenkin ole todennäköisesri tullut sinne kuuntelemaan musiikkia/jotain tiettyä esiintyjää?

Mutta muuttuuko se juttelu siinä paikassakin treffeiksi? Kuka käsi lähtemään kesken pois? Tuossa muutama kirjoittaja sitäpaitsi tuntui tuomitsevan sen keskustelunkin, koska ei voi tietää kiinnostaako toinen ulkonäköä enempää.

Kysehän oli siitä lähestyykö itse, jos ei tiedä muuta toisesta kuin ulkonäön. Jos kivannäköinen mies tulee tekemään tuttavuutta, vaikka sitten pelkän ulkonäön perusteella, ei kukaan kumppania etsivä sinkkunainen ole niin hölmö että torppaisi miehen, koska ei voi tietää hänestä vielä siinä vaiheessa muuta kuin ulkonäön.

Millainen tämä miehen ulkonäkö tarkalleen on, jonka kannattaa lähteä naisiin tekemään lähempää tuttavuutta? Vai onko tärkeä tunnistaa oma taso ennen lähestymistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli tasoteoria tai ei niin kyllähän ihmisen pitää hiukan osata katsoa, ettei ihan hulluja ja päättömiä lähestymisiä tee.

Jos on tosi yksinkertainen ihminen suppealla sivistysmäärällä eikä oikeastaan kiinnostunut mistään laajemmasta niin ei kannata lähestyä jotain tähtitieteen tms. professoria.

Ajattelen tasoja nyt lähinnä tästä näkökulmasta. Tietenkään ulkoista olemusta unohtamatta.

Minä ajattelen, että yleensä samantyyppiset ihmiset viihtyvät yhdessä. Samat kiinnostuksen kohteet, ajatusmaailmat, arvot.

Miksi lähestyä sellaista ihmistä jossa oikeastaan mikään asia ei kohtaa.

Eikä oikein yhteistä jutunaihettakaan löydy.

Tietenkin ulkonäön pitää olla sellainen, mikä itseä ja molempia toisessa miellyttää ja mihin tuntee vetovoimaa. Aika huono alku jos jo nekään eivät kohtaa.

Itse olen kokenut elämäni aikana lukuisia päättömiä lähestymisiä. Siis sellaisia, etten olisi voinut kuvitellakaan, että kyseinen ihminen tosissaan yrittää minua. Tuskin edes tarvitsee sanoa, mutta olen nainen ja lähestyjät tietenkin miehiä.

Joo, ymmärrän.

Ajattelin näköjään liikaa naisen näkökulmasta, siis miten nainen ajattelee tai toimii näissä lähestymisasiossa.

Olen edelleen sitä mieltä, että joka ihmisen kannattaisi hiukan katsoa, ettei tee hulluja ja päättömiä lähestymisiä.

Tai tietenkin voi tehdä miten lystää, mutta sitten pitää ottaa myös riski mitä niistä seuraa.

Itse olen näissä lähestymissä melko varovainen nainen, koska olisi todella ärsyttävää ja suututtavaa jos tekisin itse aloitteen tuntemattomalle ja sitten paljastuisikin, että mies onkin kaikkea muuta kuin edes lähes sopivan tuntuinen ajatuksiltaan tai persoonaltaan.

Tulisi itselle ihan turhaa vaivaa ja olisi kiusallista selittää, että kiitos, mutta ei taida kannattaa jatkaa en enempää.

Vähemmällä pääsee ettei iske tuntemattomia miehiä.

Miehet aika usein lähestyvät tuntemattomia niin, että eivät esin edes yritä selvittää naisesta mitään, vaan suoraan pamauttavat treffikutsun. Mun mielestä toi on tosi outoa, enkä voisi itse kuvitellakaan tekeväni niin. Ihanko oikeasti jollekin riittää pelkkä ulkonäkö, että haluaa tietyn ihmisen kanssa treffeille?

Mullakin on TODELLA korkea kynnys mennä pokaamaan tuntematonta. Olen ollut kerran tilanteessa, jossa olisi tehnyt mieli, mutta silloinkin tiesin miehestä tilanteen takia jo muutakin kuin ulkonäön. Tuskin olisin edes samalla tavalla kiinnostunut, jos en olisi tiennyt muutakin.

Miehet ja naiset ovat hyvin erilaisia. Älä yritä yleistää omaa käytöstäsi miehiin. Sinun pitää todella sisäistää se, miten erilaisia miehet ovat, jos haluat ymmärtää, miksi miehet tekevät mitäkin.

Eikä ole kovin erilaisia. Kumpikin haluaa rakkautta, siis terveet yksilöt. Kumpikaan ei nauti pakeista.

Ne jotka ei tajua että sukupuoli ei määrää kaikkea on näitä syrjäytyneitä, joilla ei ole ystäviä eikä perhettä. Ellei tajua edes että nainen on ihminen kuten itsekin on, on ihan syystä ikänsä yksin.

Kyllä vaan ovat ja ihan aivojen tasolla. Nykyään on poliittisesti korrektia sanoa, että miesten ja naisten välillä ei ole oleellisia eroja, mutta ne puheet eivät vastaa todellisuutta.

Tässä joitain eroja:

- Miehet ovat visuaalisempia kuin naiset ja heille ulkoiset hedelmällisyyden ja hyvien geenien merkit ovat vielä tärkeämpiä kuin naiselle.

- Miehet ovat enemmän taipuvaisia systemaattiseen ajatteluun, naiset empaattiseen.

- Miehet ovat parempia loogisessa päättelyssä, naiset verbaalisessa ilmaisussa.

- Miehiä ohjaa enemmän suojeluvietti, naisia hoivavietti.

- Miehet ovat luontaisesti enemmän metsästäjiä (eli resurssin hankkijoita), naiset pesänrakentajia (eli kodinhoitajia).

Ja ei, nuo erot eivät johdu kulttuurista tai ympäristöstä, vaan pääosin evoluutiobiologiasta.

Veropäivänä feministisen puolueen ex-puheenjohtaja Katju Aro twiittasi näin:

Havainto: historiallisesti varallisuus on keskittynyt sukupuolittuneesti miehille, mutta verotietojen perusteella myös moderneissa startupeissa ylintä valtaa pitävät pääasiassa miehet pois lukien Lunette. Kaikilla heistä ei ole stem-taustaa. Joten mitkä asiat tähän vaikuttavat?

Ps. Vain laadukkaita vastauksia. Mutuilu biologiasta menee tällä seinällä roskakoriin.

Eli feministisen puolueen perustajajäsen ei halunnut edes keskustella ilmeisimmästä syystä, miksi startupeissa ylintä valtaa pitävät etupäässä miehet: he ovat erilaisia kuin naiset esimerkiksi siinä, kuinka paljon riskejä he ottavat. Miehet ottavat huomattavasti enemmän riskejä kuin naiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysehän oli siitä lähestyykö itse, jos ei tiedä muuta toisesta kuin ulkonäön. Jos kivannäköinen mies tulee tekemään tuttavuutta, vaikka sitten pelkän ulkonäön perusteella, ei kukaan kumppania etsivä sinkkunainen ole niin hölmö että torppaisi miehen, koska ei voi tietää hänestä vielä siinä vaiheessa muuta kuin ulkonäön.

Mutta sitähän tuossa aiemmin hoettiin. Ei lähestytä tai tutustuta ellei toisesta tiedä jotain muuta kuin, että ulkonäön pohjalta voisi kiinnostaakin. Tätä kun kumpikin sukupuoli noudattaa, niin paha siinä on tutustua.

No monet miehet kyllä kokemukseni mukaan edelleen lähetyy pelkän ulkonäön perusteella, joten ei ongelmaa. Itse harkitsen lähestymistä vain jos mies vaikuttaa ulkonäön lisäksi myös muuten kiinnostavalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaan aikaan itseni ja ehkä muidenkin naisten on ollut vaikea ymmärtää, miksi se ventovieras ihminen pitäisi pyytää kahville/treffeille. Miksi ei voi vain jutella ja tutustua siinä paikassa ja tilanteessa, missä kohdataan?

Mik ero siinä on jutteletko siinä hetkessä ja paikassa vai siirryttekö kahville? 

Olen tullut siihen paikkaan, olkoon se baari, puisto tai vaikka pihakirppis, jostain tietystä syystä. Miksi lähtisin kesken pois vain jutellakseni jonkun kanssa, josta en voi tietää, viihdynkö hänen seurassaan viisi minuuttia vai loppuelämäni?

Ja jos se olisi vaikkapa puistokonsertti, niin eikö se toinenkin ole todennäköisesri tullut sinne kuuntelemaan musiikkia/jotain tiettyä esiintyjää?

Mutta muuttuuko se juttelu siinä paikassakin treffeiksi? Kuka käsi lähtemään kesken pois? Tuossa muutama kirjoittaja sitäpaitsi tuntui tuomitsevan sen keskustelunkin, koska ei voi tietää kiinnostaako toinen ulkonäköä enempää.

Kysehän oli siitä lähestyykö itse, jos ei tiedä muuta toisesta kuin ulkonäön. Jos kivannäköinen mies tulee tekemään tuttavuutta, vaikka sitten pelkän ulkonäön perusteella, ei kukaan kumppania etsivä sinkkunainen ole niin hölmö että torppaisi miehen, koska ei voi tietää hänestä vielä siinä vaiheessa muuta kuin ulkonäön.

Millainen tämä miehen ulkonäkö tarkalleen on, jonka kannattaa lähteä naisiin tekemään lähempää tuttavuutta? Vai onko tärkeä tunnistaa oma taso ennen lähestymistä?

Jokaisella on erilainen maku. Jos kertosin tähän millaisilta miehiltä juuri minä toivoisin lähestymisiä, ei siinä olisi mitään järkeä, sillä joku muu pitää ihan toisenlaisista ja nämä mun makuun olevat miehet ovat kauhistus. Onnistumisprosentti voi olla aika pieni jos lähestyy ihan eri tyylistä mitä itse on tai huomattavan hyvännäköistä, jos on itse toisesta ääripäästä, mutta eipä sekään kiellettyä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasojankkaaja viisaasti kertoo että tasoteoria ei ennusta yksilön valintoja, mutta toimii "joukkojen tasolla".

Eli ei mitenkään. Sana jo vihjaa että kyseessä on pari_suhde, ei ryhmäsuhde. Jos teoria ei ennusta parisuhdekäyttäytymistä yksilötasolla, se on aiheeseensa käyttökelvoton. Minä vaihdoin rikkaan matalaäänisen 10% rasvat omaavan miehen (omasta päätöksestäni) köyhempään, nasaalimpaan ja vatsakkaampaan. Eksän jätin koska ei sovittu yhteen, nykyinen on mm. hauskempi ja parempi sängyssä. Jos teoria ei ennusta tällaista käytöstä, toistan, se on turha tai oikeastaan jopa haitallinen saadessaan ihmiset jahtaamaan typeriä pinnallisia ominaisuuksia luonteensa kehittämisen sijaan.

T sosiologiasta valmistunut YTN.

Oletko ollut mukana jossain vihervasemmistolaisesta/feministisestä näkökulmasta tehdyssä Akatemian rahoittamassa nollatutkimuksessa? Oliko gradusi kenties naistutkimuksen alalta?

Järkeilysi on nimittäin alkeellista.

Tasoteoria ennustaa kyllä ihmisten pariutumiskäyttäytymistä, eli ihmiset yleensä pariutuvat samantasoisten kanssa, mutta totta kai on rajatapauksia ja poikkeustapauksia. ÄO taas ennustaa hyvin, kuinka menestynyt ihmisestä tulee, mutta on myös köyhiä ja työttömiä korkean ÄO:n omaavia.

Eikö siellä sosiologian laitoksella opeteta, mitä korrelaatio on ja, että jokin teoria voi olla validi, vaikka korrelaatio kahden muuttujan välillä ei olekaan 1:1 (korrelaatiokerroin 1,0). Esim. geeniperimän ja ÄO:n korrelaatiokerroin on n. 0,8. Tarkoittaako se sitä, että teoria, jonka mukaan geenit määräävät ihmisen ÄO:n ei ole validi tai, että vanhempien ÄO:ien perusteella ei voi ennustaa hyvin lapsen ÄO:ta. Ei, mutta silti joillekin korkean ÄO:n vanhemmille voi syntyä lapsi, jolla ei ole korkea ÄO.

Eikö teillä siellä tasoteorian laitoksella ole opetettu että tasoteoria ei ole millään muotoa tieteellinen teoria?

Vierailija kirjoitti:

Tästä tietysti tulee mielenkiintoinen kehä. Näet baarissa kiinnostavan näköisen ihmisen. Et lähesty häntä, koska et tiedä hänestä mitään. Koska et lähesty häntä, et voikaan oppia hänestä mitään.  Helpointa mennä johonkin tyhjään pöytään surffailemaan puhelimella.

Ei, yleisesti ottaen hän ei ole kiinnostava, koska en tiedä hänestä mitään. Hän voi olla hyvännäköinen, mutta pelkkä ulkonäkö ei tee hänestä kiinnostavaa. Poikkeuksia on, jos henkilö on pukeutunut omituisesti tai hän muuten tuo ilmi persoonaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä kokisin aika turhaksi mennä treffeille miehen kanssa, joka ei ole persoonaltaan yhtään sellainen mitä haen eikä olisi mitään yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Vaikka miehen ulkonäkö olisi just eikä melkein, ei se paljon tuossa tilanteessa auttaisi.

Toisaalta niillä 30-45 minuutin treffeillä opit nuo kaipaamasi tiedot. 

Sen 30-45 minuuttia voisi käyttää paljon paremminkin. Sain jo tinderissä ollessani ihan tarpeekseni turhista treffeistä, joten ei kiitos enää sellaisia.

Miten tutustut toiseen, jos suoraan toteat tutustumisen turhaksi? 

En tutustukaan, jos heti esim. ulkonäkö tai persoona vaikuttaa väärältä. Tutustun vain miehiin, joista heti tulee vaikutelma, että tämä on minun tyyppiäni. Sen vaikutelman syntymiseen tarvitaan todellakin muutakin tietoa kuin ulkonäkö.

Ihastuminen voi silti tapahtua melkein silmänräpäyksessä, kun ihmiset osin tiedostaen, mutta paljolti tiedostamatta lukevat myös toisten kehonkieltä, joka voi paljastaa paljonkin ihmisen persoonallisuudesta. Sitten sanotaan, että siinä toisessa oli vain sitä jotain, joka sai minut ihastumaan.

Voi tapahtua, mutta itse en ole koskaan ihastunut niin. Siksi toimin näin. Joku muu voi toimia eri tavalla.

-toinen