Outo tilanne, eräs ihminen pitää mua parhaana kaverinaan, minä hädin tuskin siedän häntä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, aloittajalla ei sentään ole kuvatun kaltaisen ihmisen kanssa yhteistä lasta ja asuntolainaa kuten meillä monilla muilla, joten turhaa ulinaa. Itse valitset, kuten me muutkin.

Näissä tilanteissa ei aina niin helposti "valita". Lukiossa yksi kaveriporukkamme tyttö tykästyi minuun aika tavalla. Hän oli itsekeskeinen, huonotapainen eikä oikein ikäistensä tasolla muutenkaan. Porukassa kestin häntä mutta hänpä olisi usein halunnut nähdä kahdestaankin. Muut kaverit huomauttelivat hälle melko suoraan erityisesti huonoista käytöstavoista mutta itse en kehdannut ja tämän hän varmaan tulkitsi niin että pidän hänestä. Hänellä ei oikein ollut sosiaalista silmää ja meidän yhteydenpito oli juuri samanlaista kuin ap:lla. Hän rinkutti ja rinkutti ja vastailin vain harvoin enkä koskaan soittanut takaisin. Kun harvoin vastasin tai jos törmättiin sattumalta kaupungilla, keksin hiki hatussa tekosyitä mutta hän vain intti inttämistään että minä päivänä nähtäisiin. Jos sanoin että maanantai ei käy, hän kysyi tiistaista. Kun sanoin ettei se käy, hän ehdotti keskiviikkoa jne. Jos keksin sanoa että tää kuukausi on tosi kiireinen, ehdotti hän tapaamista seuraavan kuun alkuun. Jos sanoin ettei sekään käy, ehdotti hän tapaamista sitä seuraavassa kuussa. Kun tapasimme, oli minulla aina kiire pois tapaamisesta.

En KOSKAAN ottanut häneen yhteyttä. Vuosia myöhemmin hän kerran sattui kysymään että miksen koskaan soita ja silloin sanoin suoraan että otan kyllä oma-aloitteisesti yhteyttä niihin ihmisiin joita haluan tavata. Ei vaikutusta, sama jatkui. Kun tätä oli jatkunut kymmenen vuotta, olin jo niin käärmeissäni että sanoin suoraan etten halua enää tavata. Silloin hän vasta ymmärsi.

Kaikkien kohdalla sellainen tuttavuuden hitaasti pois hivuttaminen ei vain toimi vaan asia menee jakeluun vasta kun sanotaan suoraan.

Joo ei toimi kaikkien kohdalla todellakaan

Tuo kauniisti hivuttaminen

Kerro jollekin teidän yhteiselle tutulle, että tämä henkilö on uuvuttavaa seuraa etkä jaksaisi kannatella häntä. Ehkä tieto jotenkin kantautuisi hänen korviinsa eikä hän enää haluaisi pitää yhteyttä entiseen tapaan.

Tulee mieleen oma tilanne. Olen aika introvertti, mutta joskus olen tavannut ihmisiä, jotka minusta ovat olleet niin kiinnostavia, että olen pitänyt yhteyttä yksipuolisestikin ainakin jonkin aikaa. Kyse on siis siitä, että nämä ihmiset eivät ole tylsiä, vaan heissä on jotain kiinnostavaa.

Toisaalta en haluaisi olla painolastina kellekään, edes heille.

Mä oon empaattinen ihminen ja mulle ei ole edes jäänyt läheisiä kavereita. Tuo empaattisuus on oikeasti syvältä! Mitä siitä hyötyy, jos se on vain yksipuolista?

Ap:lla vaikuttaa olevan sama juttu, mutta eri merkityksessä.

Mulla sama tilanne yhen kaverin kanssa

Mitä tuollaisille pitää sanoa? Jos on heillä on henkisiä ongelmia

Vierailija kirjoitti:

Ehkä juuri sen takia olet hänelle niin best, kun oot ainut joka sietää häntä.

Tämä! Jos tilanne ei häiritse sinua , anna olla . Mulla oli vastaavanlainen tilanne. Lopuksi tämä "ystävä" käänsi kertomani asiat minua vastaan kun hän sai kuulla että minulla on toinenkin ystävä. Ihmetteli viesteissään miksen vastaa. Kertoi toivovansa minulle pelkkää hyvää mutta se ainoa asia jota odotin puuttui eli anteeksipyyntö ja selitys käytöksestään. Eli häneltä puuttui itsereflektio kokonaan . En ole vastannut viesteihinsä enää , elämäni helpottui kummasti. Myöhemmin kuulin että jopa oma lapsensa karttaa häntä.

Kaikki eivät ymmärrä vihjeitä. Kokeilin itsekin kaikki "hivuttamisniksit": en ollut vapaaehtoisesti yhteydessä, en vastannut viesteihin heti vaan joskus viikkojen päästä, jos soitti en vastannut, minulla oli aina muuta ohjelmaa jne. En kertonut enää omista asioistani, edes isoja elämänmuutoksia. Ei auttanut.

Sitten tajusi että moinen käytös on todella julmaa kyseistä ihmistä kohtaan. Olin itse nuorempana yksinäinen ja ripustauduin ihmisiin joita kuvittelin ystävikseni. Sosiaalisesti taitamattomana en ymmärtänyt vihjeitä, soittelin tyhmänä kaverin puhelinvastaajaan eikä tullut mieleenkään miettiä miksei tämä soita koskaan takaisin. Jälkikäteen ajateltuna reilumpaa olisi ollut että kys. ihminen olisi ystävällisesti mutta jämäkästi kertonut että nyt hänellä ei ole aikaa / energiaa jne. minulle. Ehkä vielä parempi jos olisi sanonut suoraan mikä minussa on vikana.... mutta sekin olisi ollut riittävää että tavalla tai toisella sanoo suoraan ettei pysty tai halua olla "paras ystäväni", tai kaveri ollenkaan.

Niin, en kylläkään pystynyt olemaan tälle nykyiselle ystäväksi tuppautujalle täysin rehellinen: oikeasti en halunnut hänen seuraansa koska hän itsekeskeinen eikä ole lainkaan kiinnostunut minusta tai minun asioistani. Ilmoitin vain (korona-aikaan vedoten) että nyt minulla ei ole voimavaroja pitää yhteyksiä kuin lähimpiin ystäviini joita tapaan säännöllisesti.

Itse ainakin haluaisin että ystävä pitäisi minusta ihmisenä, haluaisi viettää aikaa kanssani ja olisi kiinnostunut asioistani. Missään nimessä en haluaisi että kukaan säälistä olisi kanssani ja pälyilisi haikeasti kaukaisuuteen että pääsisipä tuon seurasta jo pois.

Sukulaisissa on joitain, joiden kanssa olen niin eri maata että kyllä heistä elekielestä huomaa että ei kyllä minun seura kiinnosta. Sellainen laskee itsetuntoa.

Ap on joko PROVO, tai:

valehtelet itsellesi. Nimittäin sinä TARVITSET tuota ystävääsi Ja sinä OLET hänelle ystävä, vaikka muuta itsellesi väität. Se että muka puret huulta ettet sanoisi rumasti, kertoo että HALUAT pitää hänet ystävänäsi, ja hyvissä väleissä itseesi, ettei hän vain suuttuisi Et siis oikeasti halua huonoja välejä häneen, Et lyö luuria korvaan, et pistä numeroa estoon, vaan HALUAT että hän pitää jatkossakin sinua ystävänä, ja pitää yhteyttä. Muutoinhan sinä sanoisit hänelle suoremmin niitä asioita joka häneesä ärsyttävät, etkä purisi huulta.

Siis selväsikin tarvitset tuota henkilöä ihan yhtä paljon kuin hän sinua, et vain suostu myöntämään sitä itsellesi. Ja nyt esität että et voi sietää häntä. Itseasiassa luulen että on toisinpäin, eli se ystäväsi näkee sinut säälittävänä reppanana joka tarvitsee häntä, kuten asia juuri onkin.

Voi olla kyseessä joku kieroutuma lapsuustraumoistasi, että kompensoit muuta väärää toimintaasi hyvittelemällä  nyt tällä tavalla, olemalla ystävä omissa fantasioissasi tälle toiselle.

Tuon voisi kyllä lopettaa monella muullakin tavalla, jos oikeasti uskaltaisit, mm estämällä numeron, tällöin et edes näe hänen soittoyrityksiään, tai ne ei hälytä. Tai sanomalla kun hän kutsuu itsensä, että et voi nyt ottaa vieraia kun olet väsynyt tai kiireinen, tai ei sovi muiden syiden takia. Tätä et tee. Tai ihan vaan hankkimalla luonteen ja olemalla avoimesti eri mieltä joistain esim. poliittisista asioista, rokotteista, aborteista, maahanmuutoista jne, ne kyllä karkottaa nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sun kaltainen "ystävä". Pitää itseään kaikin tavoin mua parempana. Luulee olevansa mua kauniimpi, älykkäämpi, omaavansa paremman maun, olevansa hauskempi jne. Oon aistinut lapsesta asti tuon ylimielisyyden ja ylemmyyden tunteen jota kokee mua kohtaan. Oon häntä kohtaan ystävällinen ja kannustava. Oikeasti on ennenaikaisesti ikääntynyt, mauton, tylsä, epäkiinnostava, rapakuntoinen plösö, joka menee kaikessa muiden odotusten ja muodin mukaan, kun ei uskalla olla oma itsensä.

samoin mulla. Vaistosin hänestä että hän kuvitteli juuri samaa minusta, että "roikun " hänessä. Oltiin vain valitettavasti samalla luokalla, joten en päässyt eroonkaan hänestä. Muuallekaan ei läheltään päässyt siirtymään, koska luokan pulpetit oli kaikki varattuja, enkä olisi halunnutkaan muiden kavereitteni takia. Tämä yksi kuvitteli itsestään jotain, ja että muut hakeutuvat hänen seuraansa, luuli että on niin suosittu. Kukaan todellisuudessa ei voinut sietää häntä. Mutta pakkohan se oli samassa luokassa olla. Nyt epätoivoisesti roikkuu Facebookissa silloin avoimesti halveksimiensa luokkalaisten kavereina. Jostain syystä nyt kelpaavat Fb-kavereiksi, ilmeisesti niin vähän oikeita ystäviä, pakko täyttää kaverilistat feikeillä. Kiipiä ja pyrkyri. 

Samantyyppinen tilanne kollegan kanssa.

Asumme samassa kaupunginosassa ja aloitimme samaan aikaan tiimissä, joten päädyttiin käymään silloin tällöin lenkillä. Tämä tyyppi on todella raskas, väsyttävä persoona jolle koko elämä on kärsimystä ja koko maailma on häntä vastaan. Löytää aina sen pienenkin huonon puolen hyvistä asioista.

Hän kiintyi minuun aivan hirveästi tosi nopeasti, kun taas itse yllä mainitsemistani syistä halusin pitää yhteydenpidon vain kollega-tasoisena. Sitä viestiä tuli ja tuli, töissä jatkuvasti ja vapaa-ajalla.

Jossain vaiheessa muun tiimin kanssa tuli puheeksi "ystävyyteni" tämän ihmisen kanssa ja olin aivan ihmeissäni, kun tarina todella oli todellisuutta ihmeellisempää. Olimme kuulemma hyviä, läheisiä ystäviä ja teimme "kaikkea" yhdessä.

Itse suunnilleen välttelin tuota ihmistä, vastailin viesteihin lyhyesti jos sitäkään ja lenkkeilynkin sain tukahdutettua kun en enää koskaan "ehtinyt". Mutta vissiin parhaita ystäviä ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän jotkut ihmiset vaikuttavat jopa ilahtuvan yhteydenotosta ja ehdotuksista tehdä jotain yhdessä, mutta eivät koskaan ota itse yhteyttä? Olenkohan itsekin ns. sosiaalinen "puusilmä", kun tällaista käy?

Itselleni on näitä ollut useampia, eli joku käyttäytyy kuin pitäisi minusta, mutta ei koskaan tee itse aloitetta.

Ja vielä: olen miettinyt, että pitäisikö näiden kohdalla tulkita, että he eivät halua nähdä, vaikka saattavat sanoa, että oli kivaa, kun on tehty jotain?

Yleensä joo. Vaikka on sosiaalisesti laiskojakin, jotka tykkää kun muut järjestää. 

Se on hassua miten siis voi olla niin eri näkemys siitä ystävyyden laadusta. Onko toinen sokea? Kieltääkö vain tosiasiat ja elää luulossa että toinen on läheinen ystävä vaikka on oikeesti vain hyvä _kaveri_

Hih

Hep, täällä sama tilanne. Tuttu vuosien takaa (ei siis edes ystävä) otti yhteyttä pari vuotta sitten ja halusi tavata.

Siitä se alkoi. Toistuvat yhteydenotot/tapaamiset joiden aikana hän oksentaa mt-ongelmansa päälleni. Puhutaan ainoastaan hänen mielenterveydestään. 

Haluaisin päättää nämä tapaamiset ja keskustelut, mutta en raaski koska käytöksellään tämä tyyppi on ajanut käytännössä kaikki muut ihmiset ympäriltään.

Säälin häntä mutta en koe ystävyyttä häntä kohtaan.

Ap on hienoa että tapaat häntä edes silloin tällöin ja vastaat puhelimeen. Jotkut meistä ovat sosiaalisesti rajoittuneita, ja hänelle sinä olet selkeästi tärkeä. Voi olla että hän ei edes pystyisi käsittelemään ystävyyttä, jossa toinen olisi hänestä yhtä riippuvainen kuin hän sinusta. Kiitos siis sinulle kaikkien meidän ystävättömien puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sun kaltainen "ystävä". Pitää itseään kaikin tavoin mua parempana. Luulee olevansa mua kauniimpi, älykkäämpi, omaavansa paremman maun, olevansa hauskempi jne. Oon aistinut lapsesta asti tuon ylimielisyyden ja ylemmyyden tunteen jota kokee mua kohtaan. Oon häntä kohtaan ystävällinen ja kannustava. Oikeasti on ennenaikaisesti ikääntynyt, mauton, tylsä, epäkiinnostava, rapakuntoinen plösö, joka menee kaikessa muiden odotusten ja muodin mukaan, kun ei uskalla olla oma itsensä.

Miten tämä selostus millään lailla liittyy aloittajaan?

Pii kirjoitti:

Mun elämässä hyvin samantyyppinen tilanne. Totuus on se, ettei kukaan muu todellakaan kestä tätä henkilöä. Uskomattoman itsekäs ja itsekeskeinen. Oon ainoa kaveri jonka kanssa tekemisissä. Mulla on muitakin, oon tosi sosiaalinen. En pysty olemaan rehellinen. Pitäisi sanoa kerrankin että SÄ OOT LIIAN ITSEKÄS IHMINEN, EI SUA KUKAAN JAKSA. Mutta en osaa riidellä, oon rauhaarakastava. Joten tilanne jatkuu

Sama tilanne oli myös minulla. Muutin onneksi töiden perässä toiselle paikkakunnalle pari vuotta sitten ja olen saanut vähennettyä yhteydenpidon lähes olemattomiin. Tajuan itsekin, että olen liian kiltti. 

Vierailija kirjoitti:

Pii kirjoitti:

Mun elämässä hyvin samantyyppinen tilanne. Totuus on se, ettei kukaan muu todellakaan kestä tätä henkilöä. Uskomattoman itsekäs ja itsekeskeinen. Oon ainoa kaveri jonka kanssa tekemisissä. Mulla on muitakin, oon tosi sosiaalinen. En pysty olemaan rehellinen. Pitäisi sanoa kerrankin että SÄ OOT LIIAN ITSEKÄS IHMINEN, EI SUA KUKAAN JAKSA. Mutta en osaa riidellä, oon rauhaarakastava. Joten tilanne jatkuu

 

Juuri näin. En minäkään oikein osaa riidellä, välttelen konflikteja, enkä varsinkaan halua loukata ihmisiä.

Ap

Kasvata selkäranka. Oma vikasi jos kulutat aikaasi ei.toivotun ihmisen kanssa.

Sulta puuttuu sosiaaliset taidot!

Mitä tehdä, jos menneisyydestä ponkaisee joku tyyppi joka pyytää sua treffeille? Et pidä ihmisestä etkä halua lähteä? Et kuitenkaan halua sanoa että toinen on susta tyhmä ja vastenmielinen. Silloin kerrot olevasi kovin kiireinen. Tämän viikon, koko kuukauden ja loppu vuoden.