Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Outo tilanne, eräs ihminen pitää mua parhaana kaverinaan, minä hädin tuskin siedän häntä
25.07.2022 |
Ns. ystävyytemme on jatkunut jo noin 20 vuotta, olemme siis jo keski-ikäisiä. Moni pitää minua varmaan kaksinaamaisena, mutta tämä tilanne johtuu vain siitä, etten ole ollut hänelle ilkeä, ja omaan hyvät käytöstavat, jolloin tämä ihminen tulkitsee käytökseni häntä kohtaan ystävyydeksi.
On sanonut usein, että olen paras kaverinsa, johon hän luottaa eniten. Minä olen näissä tilanteissa vain kiittänyt hämilläni hymyillen.
Tunnen huonoa omaatuntoa, koska itse hädin tuskin siedän häntä. Joudun välillä oikeasti puremaan kieltäni ja laskemaan mielessäni sataan, kun näen häntä, etten sano pahasti.
Ja ei, mielestäni en anna itse vääriä signaaleita. En ole esimerkiksi soittanut hänelle varmaan 15 vuoteen, hän silti soittelee minulle viikottain. Vastaan ehkä 1/5 puheluistaan. En kutsu häntä kylään, hän itse kutsuu itsensä noin kerran kuukaudessa, ja lupaudun keittämään kohteliaasti kahvit, JOS itselläni ei ole juuri silloin mitään muuta tekemistä. Usein kyllä on.
Hän omaa huonot sosiaaliset taidot (selkeästikin, koska ei osaa lukea etten pidä hänestä) ja tapaamisissaan puhuu aina vain itsestään, joten hän ei juurikaan ole kärryillä minun elämästäni. Ei kysy mitään, enkä myöskään kerro.
Että tämä ns. ystävyytemme loppuisi, se vaatisi sen, että sanoisin hyvin selkeästi suoraan etten enää halua olla hänen kanssaan tekemisissä, koska en pidä hänestä.
Siihen minusta ei ole. Joten tämä yksipuoleinen ystävyys jatkunee hamaan tappiin saakka.
Kommentit (103)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omista rajoista saa pitää kiinni. En tuhlaisi aikaani ihmiseen, jota hädin tuskin siedän. Olen heivannut elämästäni turhia riippakiviä pienemmilläkin perusteilla.
Ap, sinun hommasi ei ole kannatella sitä ihmistä. Menettämällä sinun "ystävyytesi" hän saattaa parhaimmassa tapauksessa lopulta huomata, että hänellä itsellään olisi parantamisen varaa vuorovaikutustaidoissa. Se tuskin tapahtuu heti, mutta vuosi, pari yksin ja hän saattaa alkaa miettiä, miten voisi itse muuttua, että saisi pidettyä ihmiset elämässään. Ns. tough love eli teet sille ihmiselle lopulta palveluksen lopettamalla teeskentelyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän sama tilanne. Tiedän, että ihminen on yksinäinen, joten en henno pistää välejä kokonaan poikki. Enkä haluaisi suuttua tai suututtaa ilman varsinaista syytä, mutta en juuri välittäisi olla tekemisissä, kun seuransa on aika kuluttavaa.
Kyllä, tämänkin ihmisen seura on nimenomaan kuluttavaa, mutta yksinäinen on hänkin, joten myös siksi minäkään en henno laittaa välejä poikki tai olla ilkeä.
Ap
Minusta sinä juuri olet sisäänpäin ilkeä. Puret hammasta ettet sanoisi hänelle pahasti. Mitä hän on sinulle tehnyt? Onko hän persoonallinen mitä et kestä? Ihme touhua sinulta, ettet voi kertoa suoraan tunteitasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmisellä ei ole muita kuin yksi ystävä, omista asioista kertominen ryöstäytyykin varmasti helposti käsistä, kun on joutunut odottamaan, milloin pääsee kertomaan jollekulle.
Tämä minullekin tuli mieleen. Käyn yhden vanhuksen luona silloin tällöin. Hänellä ei ole ketään läheistä ihmistä. Hän on saattanut olla kaksikin viikkoa puhumatta kenellekään (paitsi henkilölle joka tuo hänelle kauppaostokset).
Käynnit ovat todella kuluttavia koska hän "kaataa" kaikki asiansa ja mietteensä monen viikon ajalta minulle.
En kuitenkaan voi jättää käymättä, kun tiedän kuinka tärkeitä käyntini hänelle ovat.
Mulla on sun kaltainen "ystävä". Pitää itseään kaikin tavoin mua parempana. Luulee olevansa mua kauniimpi, älykkäämpi, omaavansa paremman maun, olevansa hauskempi jne. Oon aistinut lapsesta asti tuon ylimielisyyden ja ylemmyyden tunteen jota kokee mua kohtaan. Oon häntä kohtaan ystävällinen ja kannustava. Oikeasti on ennenaikaisesti ikääntynyt, mauton, tylsä, epäkiinnostava, rapakuntoinen plösö, joka menee kaikessa muiden odotusten ja muodin mukaan, kun ei uskalla olla oma itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että AP on jollain tavalla mielissään siitä, että saa tuntea olevansa toisen yläpuolella.
Todellakin
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että AP on jollain tavalla mielissään siitä, että saa tuntea olevansa toisen yläpuolella.
Tästä varmaan on kyse. Ap ei itse kerro itsestään mitään tälle kaverilleen. Kaverin pitää siitä syystä pitää yllä puhetta, ettei olisi täysin hiljaista. Pitää itseään ylempänä kuin tämä kaverinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omista rajoista saa pitää kiinni. En tuhlaisi aikaani ihmiseen, jota hädin tuskin siedän. Olen heivannut elämästäni turhia riippakiviä pienemmilläkin perusteilla.
Ap, sinun hommasi ei ole kannatella sitä ihmistä. Menettämällä sinun "ystävyytesi" hän saattaa parhaimmassa tapauksessa lopulta huomata, että hänellä itsellään olisi parantamisen varaa vuorovaikutustaidoissa. Se tuskin tapahtuu heti, mutta vuosi, pari yksin ja hän saattaa alkaa miettiä, miten voisi itse muuttua, että saisi pidettyä ihmiset elämässään. Ns. tough love eli teet sille ihmiselle lopulta palveluksen lopettamalla teeskentelyn.
Miksi toimia noin julmasti? Miksei voi antaa ihmiselle mahdollisuutta muuttua? Eikö voi sanoa suoraan: puhut vähän liikaa itsestäsi, tai mikä se ongelma sitten onkin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, miksi tällä ollaan sitä mieltä, että pitäisi katkaista välit. Jos tuotat hänelle edes jotain iloa vastaamalla sen joka viides kerta ja kuuntelemalla häntä, niin onhan se hänelle kivempi, kuin jos hylkäisit hänet kokonaan.
Ihan eri mieltä. On ihan kamalaa ylimielisyyttä olla niin "kohtelias", että toinen pitää parhaana kaverinaan. Ajattelepa itsesi siihen tilanteeseen: joku antaa vuosikaudet luulla ystäväkseen vaikka ei edes pidä sinusta. Haluaisitko pitää mitään yhteyttä ihmiseen, joka todellisuudessa ei voi sietää sinua?
Ap on melkoisen sopan itselleen keittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on vähän noidankehä. Yksinäisillä ihmisillä ei välttämättä ole paljon kerrottavaa, muuta kuin ne omat mietteensä. Ei ole hauskoja juttuja hilpeistä kesäjuhlista tai mehukkaita juoruja tuttavapiiristä. Jutut kuulostaa helposti itsekkäiltä, vaikkei olisi tarkoitus.
Myös ap:n omissa sosiaalisissa taidoissa on kehittymisen varaa jos hän roikkuu epätoivotussa "ystävyydessä" eikä osaa lopettaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omista rajoista saa pitää kiinni. En tuhlaisi aikaani ihmiseen, jota hädin tuskin siedän. Olen heivannut elämästäni turhia riippakiviä pienemmilläkin perusteilla.
Ap, sinun hommasi ei ole kannatella sitä ihmistä. Menettämällä sinun "ystävyytesi" hän saattaa parhaimmassa tapauksessa lopulta huomata, että hänellä itsellään olisi parantamisen varaa vuorovaikutustaidoissa. Se tuskin tapahtuu heti, mutta vuosi, pari yksin ja hän saattaa alkaa miettiä, miten voisi itse muuttua, että saisi pidettyä ihmiset elämässään. Ns. tough love eli teet sille ihmiselle lopulta palveluksen lopettamalla teeskentelyn.
Miksi toimia noin julmasti? Miksei voi antaa ihmiselle mahdollisuutta muuttua? Eikö voi sanoa suoraan: puhut vähän liikaa itsestäsi, tai mikä se ongelma sitten onkin.
Voi sitäkin koittaa. Kertoa sille, mistä kiikastaa, mutta jos ei mene kaaliin, ei kenenkään kanssa tarvitse olla väkisin.
Aloitus ja vastaukset siihen sai minut miettimään erästä omaakin "ystävääni". Hän pommitti minua jo toista viikkoa viesteillä, milloin voisimme jutella. Olin reissussa joten vastasin, että tavataan sitten kun olen taas kotona ja oleutunut rauhassa. Tapasimme sitten viimein reissun jälkeen, niin mistäpä tämä ihminen halusi keskustella? Hän halusi kertoa juurta jaksaen matkastaan Turkuun (kaikki kunnia Turulle, joka onkin ihana kaupunki) kysymättä minulta mitään minun reissustani mieheni kanssa (ajoimme autolla pitkin Eurooppaa).
Eipä sillä, että olisin erityisesti odottanut päästäkseni kertomaan omasta reissustani, mutta se oli jo liikaa, että tämä ihminen luetteli kaiken mitä hotellin aamupalalla oli tarjolla ja että kahvia piti jonottaa. Munakokkeli oli selvästi jauheesta tehty eikä nakkeja oltu paistettu kunnolla. Juustoja oli kolmea laatua ja hän oli kokeillut niitä kaikkia. Luetteli museot, joissa oli käynyt Turussa ja mitä näyttelyitä siellä oli ja mitä oli museokaupasta ostanut ja mihin sen jälkeen poikennut lounaalle ja mitä vaihtoehtoja siellä oli ja minkä oli valinnut, mitä se oli maksanut ja että lopulta vapaa pöytä löytyi lounaspaikan nurkkauksesta mutta sitä ei oltu siivottu jne.
Olen yrittänyt aina ajatella, ettei ystäviä kannata valikoida, vaan pitää sietää huonojakin piirteitä, jos muuten suurin piirtein tulee juttuun ja on jotain yhteistä. Tuo puhelu ja tämä ketju sai nyt kyllä ajattelemaan, että kaikenlaisia ystäviä ei tarvita. Jos yhdessäolon jälkeen on uupunut, täysin voimaton olo, ei ystävyys ole sen arvoista. Minä olin kuin rekan alle jäänyt.
Joo, sama tilanne. Tosin tulin kyllä sanoneeksi aika suoraan viimeksi, että olet melkoisen itsekeskeinen ja omahyväinen ****ska. No ei nyt ihan noin suoraan, mutta kuitenkin. Omat tyttärensäkään eivät siedä häntä ja vttuilee ihan kaikille suoraan ja jatkuvasti. Ei ihme, että kukaan ei jaksa häntä - työpaikaltaankin hänet savustettiin ulos ja tosin väitti tulleensa työpaikkakiusatuksi. Vaikka itse on se kiusanhenki muita vastaan. Iloitsee muiden vaikeuksista ja vastoinkäymisistä. Oikeastaan toivoo oikein pahaa muille. Karma is da biatch..
Ehkä tuo "ystävyys" kuitenkin on toisaalta hyvä juttu, jos se tuo iloa hänen elämäänsä. Etenkin jos muita ystäviä ei juuri ole. Mistä sitä tietää, kuinka huonosti hänellä menisi, jos hänellä ei olisi sinua "ystävänä".
Olisi toki hyvä, jos hän tutustuisi sellaisiin ihmisiin, jotka oikeasti haluavat viettää aikaa hänen kanssaan. Ehkä voisit vaivihkaa auttaa häntä löytämään uusia ystäviä itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Joo, sama tilanne. Tosin tulin kyllä sanoneeksi aika suoraan viimeksi, että olet melkoisen itsekeskeinen ja omahyväinen ****ska. No ei nyt ihan noin suoraan, mutta kuitenkin. Omat tyttärensäkään eivät siedä häntä ja vttuilee ihan kaikille suoraan ja jatkuvasti. Ei ihme, että kukaan ei jaksa häntä - työpaikaltaankin hänet savustettiin ulos ja tosin väitti tulleensa työpaikkakiusatuksi. Vaikka itse on se kiusanhenki muita vastaan. Iloitsee muiden vaikeuksista ja vastoinkäymisistä. Oikeastaan toivoo oikein pahaa muille. Karma is da biatch..
Juuri tuo, että ei kiinnosta muiden elämäntapahtumat hvnvattua,mutta oman elämän draamakäänteet jatkuvaa pakahdusta. Loppui hermo kyseiseen draamaqueeniin. Ja näkyi kyllä kasvoiltaan, miten vähän hån kunnioittaa muita, jos ei saa olla suuna päänä täyttämässä kaikkea tilaa. Kritiikinsieto nolla. Narsismi 100% - sääli lapsiaan, jotka pakolliset pahat
Alue: Aihe vapaa
Jos ihmisellä ei ole muita kuin yksi ystävä, omista asioista kertominen ryöstäytyykin varmasti helposti käsistä, kun on joutunut odottamaan, milloin pääsee kertomaan jollekulle.
Tiedän itse henkilön, joka on kai oppinut viimein, ettei ole sopivaa puhua vain omista asioistaan. Nykyään hän kyseleekin aivan hirveästi toisen asioita, mutta se tuntuu hieman tungettelevalta. Edelleenkään hänellä ei ole luonnollisen vuorovaikutuksen taitoa, vaan hän ampuu kysymyksiään sarjatulella ja uskoo varmasti antavansa näin toisesta kiinnostuneen vaikutelman. Ainoa vaikutelma jonka itse saan, on että hän on omituinen utelija.
Niin vaikeaa on vuorovaikutus, varsinkin naisten kesken. Meille kun on hirveän herkkää, että vuorovaikutus on juuri oikeanlaista. Täytyisi opetella sanomaan suoraan kuten mieheni, joka saattaa sanoa kaverilleen, että ei nyt jaksa puhua tai huvita nähdä.