Parisuhteen ristiriitatilanteissa aina kyse miehen tunteista

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa odottamasta lohtua miehestä ja etsi se muualta. Suosittelen muita naisia. Mies voi olla puolisosi, mutta älä tee hänestä koko elämääsi.

Ap ei kuulosta vuokravaimolta. Vuokravaimolle maksetaan tosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Deittailetkohan exääni? Eroa. Elämänlaatu paranee hetkessä. Jos minä halusin purkaa tunteitani jostain häneen liittymättömästä jutusta niin se kääntyi lopulta siihen, että minä lohdutin häntä. Ero oli paras päätös elämässäni, koska sain taas tuntea negatiivisia tunteita ilman niiden tukahduttamista.

Meinasin tulla kirjoittamaan saman! Eli seurusteleeko ap exäni kanssa? Erosin juuri tuosta syystä hänestä ja vielä tarkennettuna oikeastaan lapsen takia. En halunnut, että pojasta tulee samanlainen velloja, ikuinen asioiden vatvoja ja negatiivisuus Niilo. Exääni ei terapiat tai muut auttaneet ja en usko että hän koskaan pystyy muuttumaan.

Muistan kun yritin puhua hänelle omista pienistä ongelmistani ja aina kuitenkin piti alkaa terapioimaan hänen iän ikuisia traumojaan ja epävarmuuksiaan. Huh, se oli järkyttävän raskasta elämää! Onneksi löytyi ihana, vastuuntuntoinen ja positiivinen kumppani tuon jälkeen.

Miksi ihmeessä teit lapsen tuollaisen kanssa?

Alapeukutin, koska mielestäni juuri tuollaisen miehen kanssa kannattaa tehdä lapsi, ja sitten erota.

Spermaa saa Puolasta 500e. Lennot 10e Ryanairilla, majoitus 20e.

Lähipubista tuoppi 6e, sperma 0e, parhaassa tapauksessa mies tarjoaa tuopin niin jää plussalle.

Vierailija kirjoitti:

Mies odottaa terapiatasoista tunteittensa vastaanottoa silloin kun sinä odotat tasavertaista parisuhdeaikaa. Sinulla ei saisi herätä mitään omia vastareaktioita tai et saa vain sanoa, että ei nyt kiinnosta ottaa näitä vastaan.

Siksi hänen pitäisi viedä odotuksensa muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Deittailetkohan exääni? Eroa. Elämänlaatu paranee hetkessä. Jos minä halusin purkaa tunteitani jostain häneen liittymättömästä jutusta niin se kääntyi lopulta siihen, että minä lohdutin häntä. Ero oli paras päätös elämässäni, koska sain taas tuntea negatiivisia tunteita ilman niiden tukahduttamista.

Meinasin tulla kirjoittamaan saman! Eli seurusteleeko ap exäni kanssa? Erosin juuri tuosta syystä hänestä ja vielä tarkennettuna oikeastaan lapsen takia. En halunnut, että pojasta tulee samanlainen velloja, ikuinen asioiden vatvoja ja negatiivisuus Niilo. Exääni ei terapiat tai muut auttaneet ja en usko että hän koskaan pystyy muuttumaan.

Muistan kun yritin puhua hänelle omista pienistä ongelmistani ja aina kuitenkin piti alkaa terapioimaan hänen iän ikuisia traumojaan ja epävarmuuksiaan. Huh, se oli järkyttävän raskasta elämää! Onneksi löytyi ihana, vastuuntuntoinen ja positiivinen kumppani tuon jälkeen.

Miksi ihmeessä teit lapsen tuollaisen kanssa?

Alapeukutin, koska mielestäni juuri tuollaisen miehen kanssa kannattaa tehdä lapsi, ja sitten erota.

Spermaa saa Puolasta 500e. Lennot 10e Ryanairilla, majoitus 20e.

Lähipubista tuoppi 6e, sperma 0e, parhaassa tapauksessa mies tarjoaa tuopin niin jää plussalle.

Miksi mennä lähipubiin? Tilaa vaan Tinderistä komeimmat ja raamikkaimmat saatavilla olevat miehet panemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Deittailetkohan exääni? Eroa. Elämänlaatu paranee hetkessä. Jos minä halusin purkaa tunteitani jostain häneen liittymättömästä jutusta niin se kääntyi lopulta siihen, että minä lohdutin häntä. Ero oli paras päätös elämässäni, koska sain taas tuntea negatiivisia tunteita ilman niiden tukahduttamista.

Meinasin tulla kirjoittamaan saman! Eli seurusteleeko ap exäni kanssa? Erosin juuri tuosta syystä hänestä ja vielä tarkennettuna oikeastaan lapsen takia. En halunnut, että pojasta tulee samanlainen velloja, ikuinen asioiden vatvoja ja negatiivisuus Niilo. Exääni ei terapiat tai muut auttaneet ja en usko että hän koskaan pystyy muuttumaan.

Muistan kun yritin puhua hänelle omista pienistä ongelmistani ja aina kuitenkin piti alkaa terapioimaan hänen iän ikuisia traumojaan ja epävarmuuksiaan. Huh, se oli järkyttävän raskasta elämää! Onneksi löytyi ihana, vastuuntuntoinen ja positiivinen kumppani tuon jälkeen.

Miksi ihmeessä teit lapsen tuollaisen kanssa?

Alapeukutin, koska mielestäni juuri tuollaisen miehen kanssa kannattaa tehdä lapsi, ja sitten erota.

Spermaa saa Puolasta 500e. Lennot 10e Ryanairilla, majoitus 20e.

Lähipubista tuoppi 6e, sperma 0e, parhaassa tapauksessa mies tarjoaa tuopin niin jää plussalle.

Miksi mennä lähipubiin? Tilaa vaan Tinderistä komeimmat ja raamikkaimmat saatavilla olevat miehet panemaan.

AP ei halua lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Voisit vaikka kävellä pois

Liian helppoa.

Koko päivän miehen eiliset jutut pyörineet mielessä. Mies keskittyy työhön joten olen jäänyt tunteineni yksin. Ja jos sanoisin jotain, mies vetäisisi itsesäälikohtauksen, miten hän on aiheutunut mulle pahaa mieltä. Juttu kääntyisi taas häneen.

Siis odottelet yhteistä aikaa ja sitten pitäisi olla antamassa terapiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa odottamasta lohtua miehestä ja etsi se muualta. Suosittelen muita naisia. Mies voi olla puolisosi, mutta älä tee hänestä koko elämääsi.

Mitä iloa tällaisesta miehestä on? Kuulostaa kiviriipalta, miksi ottaa sellaista elämäänsä ankeuttamaan.

Mulla samankaltainen tilanne kuin ap:lla. Voi kyllä olla paria astetta pahempikin. Erityisesti jos mulla on jokin huonosti tai olen kipeenä, niin hänellä aina huonommin ja mun alkuperäisestä asiasta en saa mitään myöntätuntoa tai tsemppaavaa kommenttia tms. mutta itse alkaa toisinaan mököttämään (ilmeisesti on vain ärsyttävää, jos mulla ylipäätään joku huonosti tai vaikka sattuu, en tajua?) ,että joskus sitten mulla herää empatia sitten häntä kohtaan ja alan lohduttelemaan ja kyselemään että mikä hätänä. Hänelle vaan se lohduttelu ei aina kelpaa, vaan sitten suuttuu mulle ja on esim. sanonut, että hän ei aina ole heti valmis sopimaan (?! , kun koitan halata tms.), vaan tarvii aikaa ja voi sitten pitää helposti parikin päivää mykkökoulun tapaista mökötystä/pahaa tuulta. Ja syy olis mikä? Mulla tyyliin ne  kovat menkkakivut ja sanoin siitä.....

Jos sitten liittyy jotenkin häneen mun mielipaha tai apeus vaikka, niin yleensä suuttuu heti ja syyttää mua hänen syyttämisestään tai tuomitsemisestaan, vaikken ole tehnyt niin. (esim. oon kertonut rauhallisesti että musta tuntuu ikävältä jokin koska...) Mahdollisesti saa myös huutoraivarit ja syyttelee mua jos jonkinlaisesta aivan muusta asiasta, usein myös pilkkaa sitä kuinka puhun (esim. toistaa jotain tavallisia sanoja pilkallisesti joita olen käyttänyt) ja jatkaa halventamista jos alan itkemään. (aiheena esim. tyyliin, että olen ilmaissut kysyttäessä että mikä on, että esim. vähän harmittaa kun viikonloppu ei mennyt kuten mies oli lupaillut, vaan meni taas juopotellessa kavereitten kanssa... tai ehkä olen vaan vaikka kysynyt jostain mua vaivaavasta asiasta, että haluaisiko hän puhua siitä...) Myöhemmin sanoo, että olen vain herkkänakainen.

Tiedän, tämä on ihan mahdotonta. Harkitsen vakavasti eroamista, ja alan olla aivan loppu tähän, ettei mulla taida olla enää voimia edes koittaa oikaista näitä asioita hänen kanssaan. Olen nyt omissa oloissani, enkä haluaisi edes kertoa kuinka rikki ja huonona olen, koska niin, tiedätte kyllä mitä sitten tapahtuu jos kerron, menee aina saman kaavan mukaan, enkä kestä sitä enää.

Vaikeinta on se, että on pitkiä jaksoa, milloin hän on ihana ja rakastava, välittämistä ja tykkäämistä monella tapaa osoittava vastuuntuntoinen mies ja niinpä tietenkin, vieläkin rakastan häntä ja hän sanoo niin kovin minua rakastavansa.... Rakkaudesta on niin kovin vaikeaa luopua. Mutta millaista on sellainen rakkaus, jossa ei välitetä tai haluta osoittaa kumppanille myötätuntoa tai ollenkaan kuunnella kun hän kertoo jonkin olevan huonosti. Mitä on sellainen rakkaus, jossa toisen kipu tai hätäkin on ärsytyksen aihe? Puhumattakaan että olisi mitään mahdollisuutta tula yhtään kuulluksi ja keskustella niistä suhteen ongemakohdista. Aivan toivotonta. Anteeksi jos meni ot, oon näitä tässä mielessäni pyöritellyt näinä päivänä.

Rakkaus on parhaita asioita. Rakkaus on elämän tärkeimpiä tarkoituksia. En jakaisi enää luopua rakkaastani, se tekee niin kipeää ja se tuska kestää niin pitkään. Olen niin joutunut tekemään ennenkin. Olisi edes kokonaan mulkero, tai loppuisi rakastamnen, niin kyllähän sellaisesta itsensä sitten repäisisi pois ja voisi päästä nopeestikin yli, sellaisestakin kokemusta. Pahoitteut pitkästä tilityksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa odottamasta lohtua miehestä ja etsi se muualta. Suosittelen muita naisia. Mies voi olla puolisosi, mutta älä tee hänestä koko elämääsi.

Mitä iloa tällaisesta miehestä on? Kuulostaa kiviriipalta, miksi ottaa sellaista elämäänsä ankeuttamaan.

Mulla samankaltainen tilanne kuin ap:lla. Voi kyllä olla paria astetta pahempikin. Erityisesti jos mulla on jokin huonosti tai olen kipeenä, niin hänellä aina huonommin ja mun alkuperäisestä asiasta en saa mitään myöntätuntoa tai tsemppaavaa kommenttia tms. mutta itse alkaa toisinaan mököttämään (ilmeisesti on vain ärsyttävää, jos mulla ylipäätään joku huonosti tai vaikka sattuu, en tajua?) ,että joskus sitten mulla herää empatia sitten häntä kohtaan ja alan lohduttelemaan ja kyselemään että mikä hätänä. Hänelle vaan se lohduttelu ei aina kelpaa, vaan sitten suuttuu mulle ja on esim. sanonut, että hän ei aina ole heti valmis sopimaan (?! , kun koitan halata tms.), vaan tarvii aikaa ja voi sitten pitää helposti parikin päivää mykkökoulun tapaista mökötystä/pahaa tuulta. Ja syy olis mikä? Mulla tyyliin ne  kovat menkkakivut ja sanoin siitä.....

Jos sitten liittyy jotenkin häneen mun mielipaha tai apeus vaikka, niin yleensä suuttuu heti ja syyttää mua hänen syyttämisestään tai tuomitsemisestaan, vaikken ole tehnyt niin. (esim. oon kertonut rauhallisesti että musta tuntuu ikävältä jokin koska...) Mahdollisesti saa myös huutoraivarit ja syyttelee mua jos jonkinlaisesta aivan muusta asiasta, usein myös pilkkaa sitä kuinka puhun (esim. toistaa jotain tavallisia sanoja pilkallisesti joita olen käyttänyt) ja jatkaa halventamista jos alan itkemään. (aiheena esim. tyyliin, että olen ilmaissut kysyttäessä että mikä on, että esim. vähän harmittaa kun viikonloppu ei mennyt kuten mies oli lupaillut, vaan meni taas juopotellessa kavereitten kanssa... tai ehkä olen vaan vaikka kysynyt jostain mua vaivaavasta asiasta, että haluaisiko hän puhua siitä...) Myöhemmin sanoo, että olen vain herkkänakainen.

Tiedän, tämä on ihan mahdotonta. Harkitsen vakavasti eroamista, ja alan olla aivan loppu tähän, ettei mulla taida olla enää voimia edes koittaa oikaista näitä asioita hänen kanssaan. Olen nyt omissa oloissani, enkä haluaisi edes kertoa kuinka rikki ja huonona olen, koska niin, tiedätte kyllä mitä sitten tapahtuu jos kerron, menee aina saman kaavan mukaan, enkä kestä sitä enää.

Vaikeinta on se, että on pitkiä jaksoa, milloin hän on ihana ja rakastava, välittämistä ja tykkäämistä monella tapaa osoittava vastuuntuntoinen mies ja niinpä tietenkin, vieläkin rakastan häntä ja hän sanoo niin kovin minua rakastavansa.... Rakkaudesta on niin kovin vaikeaa luopua. Mutta millaista on sellainen rakkaus, jossa ei välitetä tai haluta osoittaa kumppanille myötätuntoa tai ollenkaan kuunnella kun hän kertoo jonkin olevan huonosti. Mitä on sellainen rakkaus, jossa toisen kipu tai hätäkin on ärsytyksen aihe? Puhumattakaan että olisi mitään mahdollisuutta tula yhtään kuulluksi ja keskustella niistä suhteen ongemakohdista. Aivan toivotonta. Anteeksi jos meni ot, oon näitä tässä mielessäni pyöritellyt näinä päivänä.

Rakkaus on parhaita asioita. Rakkaus on elämän tärkeimpiä tarkoituksia. En jakaisi enää luopua rakkaastani, se tekee niin kipeää ja se tuska kestää niin pitkään. Olen niin joutunut tekemään ennenkin. Olisi edes kokonaan mulkero, tai loppuisi rakastamnen, niin kyllähän sellaisesta itsensä sitten repäisisi pois ja voisi päästä nopeestikin yli, sellaisestakin kokemusta. Pahoitteut pitkästä tilityksestä.

Ymmärrän sinua

Onko elämässäsi ketään muuta kuin miehesi, jolle voisit purkaa sydäntäsi? Hän ei näytä pystyvän käsittelemään.

Vierailija kirjoitti:

Koko päivän miehen eiliset jutut pyörineet mielessä. Mies keskittyy työhön joten olen jäänyt tunteineni yksin. Ja jos sanoisin jotain, mies vetäisisi itsesäälikohtauksen, miten hän on aiheutunut mulle pahaa mieltä. Juttu kääntyisi taas häneen.

Eipä sit auta kuin padota tunteesi ikuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa odottamasta lohtua miehestä ja etsi se muualta. Suosittelen muita naisia. Mies voi olla puolisosi, mutta älä tee hänestä koko elämääsi.

Mitä iloa tällaisesta miehestä on? Kuulostaa kiviriipalta, miksi ottaa sellaista elämäänsä ankeuttamaan.

Mulla samankaltainen tilanne kuin ap:lla. Voi kyllä olla paria astetta pahempikin. Erityisesti jos mulla on jokin huonosti tai olen kipeenä, niin hänellä aina huonommin ja mun alkuperäisestä asiasta en saa mitään myöntätuntoa tai tsemppaavaa kommenttia tms. mutta itse alkaa toisinaan mököttämään (ilmeisesti on vain ärsyttävää, jos mulla ylipäätään joku huonosti tai vaikka sattuu, en tajua?) ,että joskus sitten mulla herää empatia sitten häntä kohtaan ja alan lohduttelemaan ja kyselemään että mikä hätänä. Hänelle vaan se lohduttelu ei aina kelpaa, vaan sitten suuttuu mulle ja on esim. sanonut, että hän ei aina ole heti valmis sopimaan (?! , kun koitan halata tms.), vaan tarvii aikaa ja voi sitten pitää helposti parikin päivää mykkökoulun tapaista mökötystä/pahaa tuulta. Ja syy olis mikä? Mulla tyyliin ne  kovat menkkakivut ja sanoin siitä.....

Jos sitten liittyy jotenkin häneen mun mielipaha tai apeus vaikka, niin yleensä suuttuu heti ja syyttää mua hänen syyttämisestään tai tuomitsemisestaan, vaikken ole tehnyt niin. (esim. oon kertonut rauhallisesti että musta tuntuu ikävältä jokin koska...) Mahdollisesti saa myös huutoraivarit ja syyttelee mua jos jonkinlaisesta aivan muusta asiasta, usein myös pilkkaa sitä kuinka puhun (esim. toistaa jotain tavallisia sanoja pilkallisesti joita olen käyttänyt) ja jatkaa halventamista jos alan itkemään. (aiheena esim. tyyliin, että olen ilmaissut kysyttäessä että mikä on, että esim. vähän harmittaa kun viikonloppu ei mennyt kuten mies oli lupaillut, vaan meni taas juopotellessa kavereitten kanssa... tai ehkä olen vaan vaikka kysynyt jostain mua vaivaavasta asiasta, että haluaisiko hän puhua siitä...) Myöhemmin sanoo, että olen vain herkkänakainen.

Tiedän, tämä on ihan mahdotonta. Harkitsen vakavasti eroamista, ja alan olla aivan loppu tähän, ettei mulla taida olla enää voimia edes koittaa oikaista näitä asioita hänen kanssaan. Olen nyt omissa oloissani, enkä haluaisi edes kertoa kuinka rikki ja huonona olen, koska niin, tiedätte kyllä mitä sitten tapahtuu jos kerron, menee aina saman kaavan mukaan, enkä kestä sitä enää.

Vaikeinta on se, että on pitkiä jaksoa, milloin hän on ihana ja rakastava, välittämistä ja tykkäämistä monella tapaa osoittava vastuuntuntoinen mies ja niinpä tietenkin, vieläkin rakastan häntä ja hän sanoo niin kovin minua rakastavansa.... Rakkaudesta on niin kovin vaikeaa luopua. Mutta millaista on sellainen rakkaus, jossa ei välitetä tai haluta osoittaa kumppanille myötätuntoa tai ollenkaan kuunnella kun hän kertoo jonkin olevan huonosti. Mitä on sellainen rakkaus, jossa toisen kipu tai hätäkin on ärsytyksen aihe? Puhumattakaan että olisi mitään mahdollisuutta tula yhtään kuulluksi ja keskustella niistä suhteen ongemakohdista. Aivan toivotonta. Anteeksi jos meni ot, oon näitä tässä mielessäni pyöritellyt näinä päivänä.

Rakkaus on parhaita asioita. Rakkaus on elämän tärkeimpiä tarkoituksia. En jakaisi enää luopua rakkaastani, se tekee niin kipeää ja se tuska kestää niin pitkään. Olen niin joutunut tekemään ennenkin. Olisi edes kokonaan mulkero, tai loppuisi rakastamnen, niin kyllähän sellaisesta itsensä sitten repäisisi pois ja voisi päästä nopeestikin yli, sellaisestakin kokemusta. Pahoitteut pitkästä tilityksestä.

Ymmärrän sinua <3

Onko elämässäsi ketään muuta kuin miehesi, jolle voisit purkaa sydäntäsi? Hän ei näytä pystyvän käsittelemään.

Kiitos <3  On onneksi  pari hyvää ystävää, joille voi puhua, ei ole ihan yksin tän kanssa. Jospa tämä johonkin parempaan suuntaan tässä ratkeaisi, on sitten ero ja sen läpi käyminen tai jonkun ihmeen kaupalla jokin muutos tuohon ikävään kaavaan, miten aina menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko päivän miehen eiliset jutut pyörineet mielessä. Mies keskittyy työhön joten olen jäänyt tunteineni yksin. Ja jos sanoisin jotain, mies vetäisisi itsesäälikohtauksen, miten hän on aiheutunut mulle pahaa mieltä. Juttu kääntyisi taas häneen.

Eipä sit auta kuin padota tunteesi ikuisesti.

Tämä on oikeasti näin, vaikka kuulostaa häijyltä. Totuus on, ettei tuolla tavoin reagoivat muutu. Miten voisi muuttaa itsessään jotain noin perustavaa laatua olevaa reagointitapaa, kun tuskin edes tajuaa että tekee noin? Ja miksi edes yrittäisi, kun miehen näkökulmasta ainoa ongelma on nainen joka käyttäytyy ikävästi häntä kohtaan.

Eli te joilla on tuollainen mies, varautukaa tosiaan patoamaan tunteenne nyt ja aina. 

t. 53, saman kokenut, se joka lähti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa odottamasta lohtua miehestä ja etsi se muualta. Suosittelen muita naisia. Mies voi olla puolisosi, mutta älä tee hänestä koko elämääsi.

Mitä iloa tällaisesta miehestä on? Kuulostaa kiviriipalta, miksi ottaa sellaista elämäänsä ankeuttamaan.

Mulla samankaltainen tilanne kuin ap:lla. Voi kyllä olla paria astetta pahempikin. Erityisesti jos mulla on jokin huonosti tai olen kipeenä, niin hänellä aina huonommin ja mun alkuperäisestä asiasta en saa mitään myöntätuntoa tai tsemppaavaa kommenttia tms. mutta itse alkaa toisinaan mököttämään (ilmeisesti on vain ärsyttävää, jos mulla ylipäätään joku huonosti tai vaikka sattuu, en tajua?) ,että joskus sitten mulla herää empatia sitten häntä kohtaan ja alan lohduttelemaan ja kyselemään että mikä hätänä. Hänelle vaan se lohduttelu ei aina kelpaa, vaan sitten suuttuu mulle ja on esim. sanonut, että hän ei aina ole heti valmis sopimaan (?! , kun koitan halata tms.), vaan tarvii aikaa ja voi sitten pitää helposti parikin päivää mykkökoulun tapaista mökötystä/pahaa tuulta. Ja syy olis mikä? Mulla tyyliin ne  kovat menkkakivut ja sanoin siitä.....

Jos sitten liittyy jotenkin häneen mun mielipaha tai apeus vaikka, niin yleensä suuttuu heti ja syyttää mua hänen syyttämisestään tai tuomitsemisestaan, vaikken ole tehnyt niin. (esim. oon kertonut rauhallisesti että musta tuntuu ikävältä jokin koska...) Mahdollisesti saa myös huutoraivarit ja syyttelee mua jos jonkinlaisesta aivan muusta asiasta, usein myös pilkkaa sitä kuinka puhun (esim. toistaa jotain tavallisia sanoja pilkallisesti joita olen käyttänyt) ja jatkaa halventamista jos alan itkemään. (aiheena esim. tyyliin, että olen ilmaissut kysyttäessä että mikä on, että esim. vähän harmittaa kun viikonloppu ei mennyt kuten mies oli lupaillut, vaan meni taas juopotellessa kavereitten kanssa... tai ehkä olen vaan vaikka kysynyt jostain mua vaivaavasta asiasta, että haluaisiko hän puhua siitä...) Myöhemmin sanoo, että olen vain herkkänakainen.

Tiedän, tämä on ihan mahdotonta. Harkitsen vakavasti eroamista, ja alan olla aivan loppu tähän, ettei mulla taida olla enää voimia edes koittaa oikaista näitä asioita hänen kanssaan. Olen nyt omissa oloissani, enkä haluaisi edes kertoa kuinka rikki ja huonona olen, koska niin, tiedätte kyllä mitä sitten tapahtuu jos kerron, menee aina saman kaavan mukaan, enkä kestä sitä enää.

Vaikeinta on se, että on pitkiä jaksoa, milloin hän on ihana ja rakastava, välittämistä ja tykkäämistä monella tapaa osoittava vastuuntuntoinen mies ja niinpä tietenkin, vieläkin rakastan häntä ja hän sanoo niin kovin minua rakastavansa.... Rakkaudesta on niin kovin vaikeaa luopua. Mutta millaista on sellainen rakkaus, jossa ei välitetä tai haluta osoittaa kumppanille myötätuntoa tai ollenkaan kuunnella kun hän kertoo jonkin olevan huonosti. Mitä on sellainen rakkaus, jossa toisen kipu tai hätäkin on ärsytyksen aihe? Puhumattakaan että olisi mitään mahdollisuutta tula yhtään kuulluksi ja keskustella niistä suhteen ongemakohdista. Aivan toivotonta. Anteeksi jos meni ot, oon näitä tässä mielessäni pyöritellyt näinä päivänä.

Rakkaus on parhaita asioita. Rakkaus on elämän tärkeimpiä tarkoituksia. En jakaisi enää luopua rakkaastani, se tekee niin kipeää ja se tuska kestää niin pitkään. Olen niin joutunut tekemään ennenkin. Olisi edes kokonaan mulkero, tai loppuisi rakastamnen, niin kyllähän sellaisesta itsensä sitten repäisisi pois ja voisi päästä nopeestikin yli, sellaisestakin kokemusta. Pahoitteut pitkästä tilityksestä.

Ymmärrän sinua <3

Onko elämässäsi ketään muuta kuin miehesi, jolle voisit purkaa sydäntäsi? Hän ei näytä pystyvän käsittelemään.

Kiitos <3  On onneksi  pari hyvää ystävää, joille voi puhua, ei ole ihan yksin tän kanssa. Jospa tämä johonkin parempaan suuntaan tässä ratkeaisi, on sitten ero ja sen läpi käyminen tai jonkun ihmeen kaupalla jokin muutos tuohon ikävään kaavaan, miten aina menee.

Kuule, ihmeitä ei tapahdu.

53

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa odottamasta lohtua miehestä ja etsi se muualta. Suosittelen muita naisia. Mies voi olla puolisosi, mutta älä tee hänestä koko elämääsi.

Mitä iloa tällaisesta miehestä on? Kuulostaa kiviriipalta, miksi ottaa sellaista elämäänsä ankeuttamaan.

Mulla samankaltainen tilanne kuin ap:lla. Voi kyllä olla paria astetta pahempikin. Erityisesti jos mulla on jokin huonosti tai olen kipeenä, niin hänellä aina huonommin ja mun alkuperäisestä asiasta en saa mitään myöntätuntoa tai tsemppaavaa kommenttia tms. mutta itse alkaa toisinaan mököttämään (ilmeisesti on vain ärsyttävää, jos mulla ylipäätään joku huonosti tai vaikka sattuu, en tajua?) ,että joskus sitten mulla herää empatia sitten häntä kohtaan ja alan lohduttelemaan ja kyselemään että mikä hätänä. Hänelle vaan se lohduttelu ei aina kelpaa, vaan sitten suuttuu mulle ja on esim. sanonut, että hän ei aina ole heti valmis sopimaan (?! , kun koitan halata tms.), vaan tarvii aikaa ja voi sitten pitää helposti parikin päivää mykkökoulun tapaista mökötystä/pahaa tuulta. Ja syy olis mikä? Mulla tyyliin ne  kovat menkkakivut ja sanoin siitä.....

Jos sitten liittyy jotenkin häneen mun mielipaha tai apeus vaikka, niin yleensä suuttuu heti ja syyttää mua hänen syyttämisestään tai tuomitsemisestaan, vaikken ole tehnyt niin. (esim. oon kertonut rauhallisesti että musta tuntuu ikävältä jokin koska...) Mahdollisesti saa myös huutoraivarit ja syyttelee mua jos jonkinlaisesta aivan muusta asiasta, usein myös pilkkaa sitä kuinka puhun (esim. toistaa jotain tavallisia sanoja pilkallisesti joita olen käyttänyt) ja jatkaa halventamista jos alan itkemään. (aiheena esim. tyyliin, että olen ilmaissut kysyttäessä että mikä on, että esim. vähän harmittaa kun viikonloppu ei mennyt kuten mies oli lupaillut, vaan meni taas juopotellessa kavereitten kanssa... tai ehkä olen vaan vaikka kysynyt jostain mua vaivaavasta asiasta, että haluaisiko hän puhua siitä...) Myöhemmin sanoo, että olen vain herkkänakainen.

Tiedän, tämä on ihan mahdotonta. Harkitsen vakavasti eroamista, ja alan olla aivan loppu tähän, ettei mulla taida olla enää voimia edes koittaa oikaista näitä asioita hänen kanssaan. Olen nyt omissa oloissani, enkä haluaisi edes kertoa kuinka rikki ja huonona olen, koska niin, tiedätte kyllä mitä sitten tapahtuu jos kerron, menee aina saman kaavan mukaan, enkä kestä sitä enää.

Vaikeinta on se, että on pitkiä jaksoa, milloin hän on ihana ja rakastava, välittämistä ja tykkäämistä monella tapaa osoittava vastuuntuntoinen mies ja niinpä tietenkin, vieläkin rakastan häntä ja hän sanoo niin kovin minua rakastavansa.... Rakkaudesta on niin kovin vaikeaa luopua. Mutta millaista on sellainen rakkaus, jossa ei välitetä tai haluta osoittaa kumppanille myötätuntoa tai ollenkaan kuunnella kun hän kertoo jonkin olevan huonosti. Mitä on sellainen rakkaus, jossa toisen kipu tai hätäkin on ärsytyksen aihe? Puhumattakaan että olisi mitään mahdollisuutta tula yhtään kuulluksi ja keskustella niistä suhteen ongemakohdista. Aivan toivotonta. Anteeksi jos meni ot, oon näitä tässä mielessäni pyöritellyt näinä päivänä.

Rakkaus on parhaita asioita. Rakkaus on elämän tärkeimpiä tarkoituksia. En jakaisi enää luopua rakkaastani, se tekee niin kipeää ja se tuska kestää niin pitkään. Olen niin joutunut tekemään ennenkin. Olisi edes kokonaan mulkero, tai loppuisi rakastamnen, niin kyllähän sellaisesta itsensä sitten repäisisi pois ja voisi päästä nopeestikin yli, sellaisestakin kokemusta. Pahoitteut pitkästä tilityksestä.

Ei helvetti miten mua ahdisti lukeakin tätä. Toihan on ihan klassinen narsisti, kylmä-kuuma-leikkiensä kanssa. Kehtaisitko puhua vaikka vanhemmillesi, sisaruksillesi tai ystävillesi rehellisesti, miten mies käyttäytyy sinua kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa odottamasta lohtua miehestä ja etsi se muualta. Suosittelen muita naisia. Mies voi olla puolisosi, mutta älä tee hänestä koko elämääsi.

Mitä iloa tällaisesta miehestä on? Kuulostaa kiviriipalta, miksi ottaa sellaista elämäänsä ankeuttamaan.

Mulla samankaltainen tilanne kuin ap:lla. Voi kyllä olla paria astetta pahempikin. Erityisesti jos mulla on jokin huonosti tai olen kipeenä, niin hänellä aina huonommin ja mun alkuperäisestä asiasta en saa mitään myöntätuntoa tai tsemppaavaa kommenttia tms. mutta itse alkaa toisinaan mököttämään (ilmeisesti on vain ärsyttävää, jos mulla ylipäätään joku huonosti tai vaikka sattuu, en tajua?) ,että joskus sitten mulla herää empatia sitten häntä kohtaan ja alan lohduttelemaan ja kyselemään että mikä hätänä. Hänelle vaan se lohduttelu ei aina kelpaa, vaan sitten suuttuu mulle ja on esim. sanonut, että hän ei aina ole heti valmis sopimaan (?! , kun koitan halata tms.), vaan tarvii aikaa ja voi sitten pitää helposti parikin päivää mykkökoulun tapaista mökötystä/pahaa tuulta. Ja syy olis mikä? Mulla tyyliin ne  kovat menkkakivut ja sanoin siitä.....

Jos sitten liittyy jotenkin häneen mun mielipaha tai apeus vaikka, niin yleensä suuttuu heti ja syyttää mua hänen syyttämisestään tai tuomitsemisestaan, vaikken ole tehnyt niin. (esim. oon kertonut rauhallisesti että musta tuntuu ikävältä jokin koska...) Mahdollisesti saa myös huutoraivarit ja syyttelee mua jos jonkinlaisesta aivan muusta asiasta, usein myös pilkkaa sitä kuinka puhun (esim. toistaa jotain tavallisia sanoja pilkallisesti joita olen käyttänyt) ja jatkaa halventamista jos alan itkemään. (aiheena esim. tyyliin, että olen ilmaissut kysyttäessä että mikä on, että esim. vähän harmittaa kun viikonloppu ei mennyt kuten mies oli lupaillut, vaan meni taas juopotellessa kavereitten kanssa... tai ehkä olen vaan vaikka kysynyt jostain mua vaivaavasta asiasta, että haluaisiko hän puhua siitä...) Myöhemmin sanoo, että olen vain herkkänakainen.

Tiedän, tämä on ihan mahdotonta. Harkitsen vakavasti eroamista, ja alan olla aivan loppu tähän, ettei mulla taida olla enää voimia edes koittaa oikaista näitä asioita hänen kanssaan. Olen nyt omissa oloissani, enkä haluaisi edes kertoa kuinka rikki ja huonona olen, koska niin, tiedätte kyllä mitä sitten tapahtuu jos kerron, menee aina saman kaavan mukaan, enkä kestä sitä enää.

Vaikeinta on se, että on pitkiä jaksoa, milloin hän on ihana ja rakastava, välittämistä ja tykkäämistä monella tapaa osoittava vastuuntuntoinen mies ja niinpä tietenkin, vieläkin rakastan häntä ja hän sanoo niin kovin minua rakastavansa.... Rakkaudesta on niin kovin vaikeaa luopua. Mutta millaista on sellainen rakkaus, jossa ei välitetä tai haluta osoittaa kumppanille myötätuntoa tai ollenkaan kuunnella kun hän kertoo jonkin olevan huonosti. Mitä on sellainen rakkaus, jossa toisen kipu tai hätäkin on ärsytyksen aihe? Puhumattakaan että olisi mitään mahdollisuutta tula yhtään kuulluksi ja keskustella niistä suhteen ongemakohdista. Aivan toivotonta. Anteeksi jos meni ot, oon näitä tässä mielessäni pyöritellyt näinä päivänä.

Rakkaus on parhaita asioita. Rakkaus on elämän tärkeimpiä tarkoituksia. En jakaisi enää luopua rakkaastani, se tekee niin kipeää ja se tuska kestää niin pitkään. Olen niin joutunut tekemään ennenkin. Olisi edes kokonaan mulkero, tai loppuisi rakastamnen, niin kyllähän sellaisesta itsensä sitten repäisisi pois ja voisi päästä nopeestikin yli, sellaisestakin kokemusta. Pahoitteut pitkästä tilityksestä.

Ei helvetti miten mua ahdisti lukeakin tätä. Toihan on ihan klassinen narsisti, kylmä-kuuma-leikkiensä kanssa. Kehtaisitko puhua vaikka vanhemmillesi, sisaruksillesi tai ystävillesi rehellisesti, miten mies käyttäytyy sinua kohtaan?

Love bombing tuli mulle mieleen

Mies kerran vaati peittelemään ja tuomaan kaakaota sohvalle.

Miehen syntymäpäivä: veti kiukuttelukohtauksen, että häntä ei huomioida. Sai 3 lahjaa ja lipun mieluiseen tapahtumaan. Sai kakkua ja tilasin ruokaa.

Minun syntymäpäivä: mies töissä iltaan asti. Lahjan sain.

Veikkaan sinun olevan niin vaikea tapaus, että mies on koko ajan tietynlaisessa stressitilassa, koska mikään ei ole ikinä hyvin. Hyväkin päivä pitää aina jollain kiukuttelulla pilata. Miehellä menee kaikki energia yrittää ylipäätään elää tuossa raskaassa suhteessa. Itse tunnistan tällaisen tilanteen erittäinkin hyvin. Erotkaa, se on molemmille palvelus.

Mä lähdin tälläisestä suhteesta. Myös tilanteissa joissa hän loukkasi minua ja myönsi sen itse, hänen paha omatunto ja syyllinen olo oli niin ison pahan mielen aihe että minä päädyin sitten lohduttamaan häntä vaikka alunperin oli kyse asiasta että itse olisin tarvinnut sitä välittämistä ja lohduttamista.

Ei suostunut terapiaan yksin eikä yhdessä, ei suostunut keskustelemaan näiden riitojen ulkopuolella asiasta, kun sain tarpeekseni ja lähdin hän oli huuli pyöreänä koska tuli aivan puskista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko päivän miehen eiliset jutut pyörineet mielessä. Mies keskittyy työhön joten olen jäänyt tunteineni yksin. Ja jos sanoisin jotain, mies vetäisisi itsesäälikohtauksen, miten hän on aiheutunut mulle pahaa mieltä. Juttu kääntyisi taas häneen.

Eipä sit auta kuin padota tunteesi ikuisesti.

Tämä on oikeasti näin, vaikka kuulostaa häijyltä. Totuus on, ettei tuolla tavoin reagoivat muutu. Miten voisi muuttaa itsessään jotain noin perustavaa laatua olevaa reagointitapaa, kun tuskin edes tajuaa että tekee noin? Ja miksi edes yrittäisi, kun miehen näkökulmasta ainoa ongelma on nainen joka käyttäytyy ikävästi häntä kohtaan.

Eli te joilla on tuollainen mies, varautukaa tosiaan patoamaan tunteenne nyt ja aina. 

t. 53, saman kokenut, se joka lähti

Niin on. Mies ei mistään tule saamaan lisää kapasiteettia käsitellä omia tai/ja sinun tunteitasi.