Parisuhteen ristiriitatilanteissa aina kyse miehen tunteista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Deittailetkohan exääni? Eroa. Elämänlaatu paranee hetkessä. Jos minä halusin purkaa tunteitani jostain häneen liittymättömästä jutusta niin se kääntyi lopulta siihen, että minä lohdutin häntä. Ero oli paras päätös elämässäni, koska sain taas tuntea negatiivisia tunteita ilman niiden tukahduttamista.

Tekee myös tuota, että kääntää minun ongelmani itseensä. Tyyliin "ai kun on pahat kuukautiskivut" "muakin särkee!"

Suoraan mun elämästä. Esim. Herännyt kolme kertaa vauvan kanssa yöllä ja sanon että olen väsynyt. Mies valittaa kovaan ääneen miten hänellä on varmasti rankempaa kun heräsi varsin ennen herätyskellon soittoa.

Mulla kova migreeni ja toimintakyky täysin mennyt. Yritän levätä. Mies tulee valittamaan että hän ei jaksa siivota keittiötä koska päätä särkee.

Kerran hän sanoi suoraan, että minun hän kärsii enemmän minun vaivastani, koska se rajoittaa hänen elämäänsä. Uskomatonta, mutta totta.

Vierailija kirjoitti:

Mies kerran vaati peittelemään ja tuomaan kaakaota sohvalle.

Miehen syntymäpäivä: veti kiukuttelukohtauksen, että häntä ei huomioida. Sai 3 lahjaa ja lipun mieluiseen tapahtumaan. Sai kakkua ja tilasin ruokaa.

Minun syntymäpäivä: mies töissä iltaan asti. Lahjan sain.

Täyttikö hän neljä vuotta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa odottamasta lohtua miehestä ja etsi se muualta. Suosittelen muita naisia. Mies voi olla puolisosi, mutta älä tee hänestä koko elämääsi.

Mitä iloa tällaisesta miehestä on? Kuulostaa kiviriipalta, miksi ottaa sellaista elämäänsä ankeuttamaan.

Mulla samankaltainen tilanne kuin ap:lla. Voi kyllä olla paria astetta pahempikin. Erityisesti jos mulla on jokin huonosti tai olen kipeenä, niin hänellä aina huonommin ja mun alkuperäisestä asiasta en saa mitään myöntätuntoa tai tsemppaavaa kommenttia tms. mutta itse alkaa toisinaan mököttämään (ilmeisesti on vain ärsyttävää, jos mulla ylipäätään joku huonosti tai vaikka sattuu, en tajua?) ,että joskus sitten mulla herää empatia sitten häntä kohtaan ja alan lohduttelemaan ja kyselemään että mikä hätänä. Hänelle vaan se lohduttelu ei aina kelpaa, vaan sitten suuttuu mulle ja on esim. sanonut, että hän ei aina ole heti valmis sopimaan (?! , kun koitan halata tms.), vaan tarvii aikaa ja voi sitten pitää helposti parikin päivää mykkökoulun tapaista mökötystä/pahaa tuulta. Ja syy olis mikä? Mulla tyyliin ne  kovat menkkakivut ja sanoin siitä.....

Jos sitten liittyy jotenkin häneen mun mielipaha tai apeus vaikka, niin yleensä suuttuu heti ja syyttää mua hänen syyttämisestään tai tuomitsemisestaan, vaikken ole tehnyt niin. (esim. oon kertonut rauhallisesti että musta tuntuu ikävältä jokin koska...) Mahdollisesti saa myös huutoraivarit ja syyttelee mua jos jonkinlaisesta aivan muusta asiasta, usein myös pilkkaa sitä kuinka puhun (esim. toistaa jotain tavallisia sanoja pilkallisesti joita olen käyttänyt) ja jatkaa halventamista jos alan itkemään. (aiheena esim. tyyliin, että olen ilmaissut kysyttäessä että mikä on, että esim. vähän harmittaa kun viikonloppu ei mennyt kuten mies oli lupaillut, vaan meni taas juopotellessa kavereitten kanssa... tai ehkä olen vaan vaikka kysynyt jostain mua vaivaavasta asiasta, että haluaisiko hän puhua siitä...) Myöhemmin sanoo, että olen vain herkkänakainen.

Tiedän, tämä on ihan mahdotonta. Harkitsen vakavasti eroamista, ja alan olla aivan loppu tähän, ettei mulla taida olla enää voimia edes koittaa oikaista näitä asioita hänen kanssaan. Olen nyt omissa oloissani, enkä haluaisi edes kertoa kuinka rikki ja huonona olen, koska niin, tiedätte kyllä mitä sitten tapahtuu jos kerron, menee aina saman kaavan mukaan, enkä kestä sitä enää.

Vaikeinta on se, että on pitkiä jaksoa, milloin hän on ihana ja rakastava, välittämistä ja tykkäämistä monella tapaa osoittava vastuuntuntoinen mies ja niinpä tietenkin, vieläkin rakastan häntä ja hän sanoo niin kovin minua rakastavansa.... Rakkaudesta on niin kovin vaikeaa luopua. Mutta millaista on sellainen rakkaus, jossa ei välitetä tai haluta osoittaa kumppanille myötätuntoa tai ollenkaan kuunnella kun hän kertoo jonkin olevan huonosti. Mitä on sellainen rakkaus, jossa toisen kipu tai hätäkin on ärsytyksen aihe? Puhumattakaan että olisi mitään mahdollisuutta tula yhtään kuulluksi ja keskustella niistä suhteen ongemakohdista. Aivan toivotonta. Anteeksi jos meni ot, oon näitä tässä mielessäni pyöritellyt näinä päivänä.

Rakkaus on parhaita asioita. Rakkaus on elämän tärkeimpiä tarkoituksia. En jakaisi enää luopua rakkaastani, se tekee niin kipeää ja se tuska kestää niin pitkään. Olen niin joutunut tekemään ennenkin. Olisi edes kokonaan mulkero, tai loppuisi rakastamnen, niin kyllähän sellaisesta itsensä sitten repäisisi pois ja voisi päästä nopeestikin yli, sellaisestakin kokemusta. Pahoitteut pitkästä tilityksestä.

Ymmärrän sinua <3

Onko elämässäsi ketään muuta kuin miehesi, jolle voisit purkaa sydäntäsi? Hän ei näytä pystyvän käsittelemään.

Kiitos <3  On onneksi  pari hyvää ystävää, joille voi puhua, ei ole ihan yksin tän kanssa. Jospa tämä johonkin parempaan suuntaan tässä ratkeaisi, on sitten ero ja sen läpi käyminen tai jonkun ihmeen kaupalla jokin muutos tuohon ikävään kaavaan, miten aina menee.

Kuule, ihmeitä ei tapahdu.

53

Joskus ihminen voi ymmärtää jonkin isommankin ongelman käytöksessään ja ottaa asiakseen sen käsitellä ja saa vielä tuloksiakin aikaan. Kovin todennäköistä se ei varmaan tällaisissa asioissa ole, senpä takia sitä ihmeeksi tituleerasinkin, kun vielä pitäisi tapahtua pian (eikä varmastikaan kannattaisi jäädä pitkäksi aikaa toivomaan) ,ja vaatii henkilön oman heräämisen ja motivaation asiaan. Joskus voi käydä kuitenkin myös näin. On eri kysymys sitten, kuinka kauan sellasta kannattaa jäädä odottamaan.

Mikään ihmehän tuo ei tietenkään sanan varsinaisessa merkityksessä ole (muutos), vaan asia joka vaatii ihmiseltä itseltään töitä muutoksen eteen. Ihmiset on kovin pinttyneitä tapoihinsa ja käsityksiinsä, ja joskus ongelmat on syvällä luonteessa ja persoonaisuudessa asti, jolloin muutos saattaa kai sitten olla lähestukoon mahdotonta. Tämä tietty vaihtelee, ja kuka sitä ulkoapäin voi heti tietää. Tosiasia kuitenkin on myös se, että ihmiset muuttuu ja oppii koko ajan, kuka nyt mitäkin. Jokaisella kai on myös isompia tai pienempiä sokeita pisteitä itsessään ja käytöksessään, joita on vaikea havaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa odottamasta lohtua miehestä ja etsi se muualta. Suosittelen muita naisia. Mies voi olla puolisosi, mutta älä tee hänestä koko elämääsi.

Ystävyyssuhteet ovat katkenneet, kun kaikki energia on mennyt mieheen. Hävettäisi kertoa näitä juttuja omalla naamalla tutuille.

Joo sama. Huomaan, että silottelen elämäämme ystäville kun en kehtaa kertoa totuutta siitä miten outoa meininki on.

Mun miesystävä aikanaan pahoinpiteli minut. Sen tehtyään kävi lattialle keräksi itkemään ja surkuttelemaan miten paha ihminen on. Ja minä shokissa kylkiluu murtuneena lohdutin. 💔

Seuraavana päivänä jätin hänet. Tästä on yhdeksän vuotta. Ei ole sekuntiakaan kaduttanut.

Koko aloituksessa jäi se olennainen asia kertomatta, että mistä syystä mies on koko ajan alamaissa. Liittyykö asiat parisuhteeseen, työhön vai mihin?

Reaktioni ristiriitoihin on pelko. Menneisyyden ihmiset ovat olleet arvaamattomia ja esim. olen pelännyt miehen hyökkäävän tai heittävän kuumaa ruokaa päälle - täysin epärelevantteja pelkoja nykyhetkessä mutta menen lukkoon ja mies alkaa syyttää että vetäydyn.

Vierailija kirjoitti:

Koko aloituksessa jäi se olennainen asia kertomatta, että mistä syystä mies on koko ajan alamaissa. Liittyykö asiat parisuhteeseen, työhön vai mihin?

Työstressi ja levon puute, läheisten menetys. Suoraan ei ole koskaan ottanut parisuhteeseen liittyviä ongelmia esille, ne tulee sitten mutkan kautta kun en kohtaa oikein hänen avautumisen tarvettaan.

Näinhän se on. Miestä ja hänen sisäistä lastaan pitää vain ymmärtää. Sain tarpeekseni.

Vierailija kirjoitti:

Mun miesystävä aikanaan pahoinpiteli minut. Sen tehtyään kävi lattialle keräksi itkemään ja surkuttelemaan miten paha ihminen on. Ja minä shokissa kylkiluu murtuneena lohdutin. 💔

Seuraavana päivänä jätin hänet. Tästä on yhdeksän vuotta. Ei ole sekuntiakaan kaduttanut.

Ja mies oli juuri kuullut, että olet raskaana toiselle miehelle?

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on. Miestä ja hänen sisäistä lastaan pitää vain ymmärtää. Sain tarpeekseni.

Pitääkö oikeasti?

Mitä voi tehdä jos on jo tilanteessa jossa toinen taantuu ja odottaa terapiaa?

Vierailija kirjoitti:

Koko aloituksessa jäi se olennainen asia kertomatta, että mistä syystä mies on koko ajan alamaissa. Liittyykö asiat parisuhteeseen, työhön vai mihin?

Ihan tyypillinen persoonallisuushäiriöinen mies. Ihan mikä tahansa asia saa hänet uhriutumaan. Syitä turha etsiä muista kuin miehestä itsestä.

Kai hänessä on hyviäkin puolia kun kestät?

Vierailija kirjoitti:

Mies kerran vaati peittelemään ja tuomaan kaakaota sohvalle.

Miehen syntymäpäivä: veti kiukuttelukohtauksen, että häntä ei huomioida. Sai 3 lahjaa ja lipun mieluiseen tapahtumaan. Sai kakkua ja tilasin ruokaa.

Minun syntymäpäivä: mies töissä iltaan asti. Lahjan sain.

Täh???

Vierailija kirjoitti:

Koko päivän miehen eiliset jutut pyörineet mielessä. Mies keskittyy työhön joten olen jäänyt tunteineni yksin. Ja jos sanoisin jotain, mies vetäisisi itsesäälikohtauksen, miten hän on aiheutunut mulle pahaa mieltä. Juttu kääntyisi taas häneen.

Luitko Narsistin keskustelutyylin? Sulla olis ollut tässä hyvin aikaa, jos mies duunissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa odottamasta lohtua miehestä ja etsi se muualta. Suosittelen muita naisia. Mies voi olla puolisosi, mutta älä tee hänestä koko elämääsi.

Mitä iloa tällaisesta miehestä on? Kuulostaa kiviriipalta, miksi ottaa sellaista elämäänsä ankeuttamaan.

Mulla samankaltainen tilanne kuin ap:lla. Voi kyllä olla paria astetta pahempikin. Erityisesti jos mulla on jokin huonosti tai olen kipeenä, niin hänellä aina huonommin ja mun alkuperäisestä asiasta en saa mitään myöntätuntoa tai tsemppaavaa kommenttia tms. mutta itse alkaa toisinaan mököttämään (ilmeisesti on vain ärsyttävää, jos mulla ylipäätään joku huonosti tai vaikka sattuu, en tajua?) ,että joskus sitten mulla herää empatia sitten häntä kohtaan ja alan lohduttelemaan ja kyselemään että mikä hätänä. Hänelle vaan se lohduttelu ei aina kelpaa, vaan sitten suuttuu mulle ja on esim. sanonut, että hän ei aina ole heti valmis sopimaan (?! , kun koitan halata tms.), vaan tarvii aikaa ja voi sitten pitää helposti parikin päivää mykkökoulun tapaista mökötystä/pahaa tuulta. Ja syy olis mikä? Mulla tyyliin ne  kovat menkkakivut ja sanoin siitä.....

Jos sitten liittyy jotenkin häneen mun mielipaha tai apeus vaikka, niin yleensä suuttuu heti ja syyttää mua hänen syyttämisestään tai tuomitsemisestaan, vaikken ole tehnyt niin. (esim. oon kertonut rauhallisesti että musta tuntuu ikävältä jokin koska...) Mahdollisesti saa myös huutoraivarit ja syyttelee mua jos jonkinlaisesta aivan muusta asiasta, usein myös pilkkaa sitä kuinka puhun (esim. toistaa jotain tavallisia sanoja pilkallisesti joita olen käyttänyt) ja jatkaa halventamista jos alan itkemään. (aiheena esim. tyyliin, että olen ilmaissut kysyttäessä että mikä on, että esim. vähän harmittaa kun viikonloppu ei mennyt kuten mies oli lupaillut, vaan meni taas juopotellessa kavereitten kanssa... tai ehkä olen vaan vaikka kysynyt jostain mua vaivaavasta asiasta, että haluaisiko hän puhua siitä...) Myöhemmin sanoo, että olen vain herkkänakainen.

Tiedän, tämä on ihan mahdotonta. Harkitsen vakavasti eroamista, ja alan olla aivan loppu tähän, ettei mulla taida olla enää voimia edes koittaa oikaista näitä asioita hänen kanssaan. Olen nyt omissa oloissani, enkä haluaisi edes kertoa kuinka rikki ja huonona olen, koska niin, tiedätte kyllä mitä sitten tapahtuu jos kerron, menee aina saman kaavan mukaan, enkä kestä sitä enää.

Vaikeinta on se, että on pitkiä jaksoa, milloin hän on ihana ja rakastava, välittämistä ja tykkäämistä monella tapaa osoittava vastuuntuntoinen mies ja niinpä tietenkin, vieläkin rakastan häntä ja hän sanoo niin kovin minua rakastavansa.... Rakkaudesta on niin kovin vaikeaa luopua. Mutta millaista on sellainen rakkaus, jossa ei välitetä tai haluta osoittaa kumppanille myötätuntoa tai ollenkaan kuunnella kun hän kertoo jonkin olevan huonosti. Mitä on sellainen rakkaus, jossa toisen kipu tai hätäkin on ärsytyksen aihe? Puhumattakaan että olisi mitään mahdollisuutta tula yhtään kuulluksi ja keskustella niistä suhteen ongemakohdista. Aivan toivotonta. Anteeksi jos meni ot, oon näitä tässä mielessäni pyöritellyt näinä päivänä.

Rakkaus on parhaita asioita. Rakkaus on elämän tärkeimpiä tarkoituksia. En jakaisi enää luopua rakkaastani, se tekee niin kipeää ja se tuska kestää niin pitkään. Olen niin joutunut tekemään ennenkin. Olisi edes kokonaan mulkero, tai loppuisi rakastamnen, niin kyllähän sellaisesta itsensä sitten repäisisi pois ja voisi päästä nopeestikin yli, sellaisestakin kokemusta. Pahoitteut pitkästä tilityksestä.

Alapa kahlata esimerkiksi tätä

https://www.youtube.com/c/NarsistivsMin%C3%A4

Et sinä jaksa korjata tuota, kun et pysty, vaikka jaksaisit. Ja vaikeinta on luopua ajatuksesta rakkaudesta, myöntää itselleen, että ei se toinen oikeasti rakastanutkaan, vaikka esitti sitä ja oli niitä ihania hetkiä ja jaksoja. 

Tsemppiä ja halaus <3

Vierailija kirjoitti:

Mitä voi tehdä jos on jo tilanteessa jossa toinen taantuu ja odottaa terapiaa?

Se terapiaa tarvitseva menee terapiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun miesystävä aikanaan pahoinpiteli minut. Sen tehtyään kävi lattialle keräksi itkemään ja surkuttelemaan miten paha ihminen on. Ja minä shokissa kylkiluu murtuneena lohdutin. 💔

Seuraavana päivänä jätin hänet. Tästä on yhdeksän vuotta. Ei ole sekuntiakaan kaduttanut.

Ja mies oli juuri kuullut, että olet raskaana toiselle miehelle?

Ihan tiedoksesi, että vaikka olisi kuullut niin tuo kuvailtu tapahtumasarja ei ole siltikään ok. Se on pahoinpitely, rikos. Ja lisäksi henkistä väkivaltaa päälle. 

Vierailija kirjoitti:

Reaktioni ristiriitoihin on pelko. Menneisyyden ihmiset ovat olleet arvaamattomia ja esim. olen pelännyt miehen hyökkäävän tai heittävän kuumaa ruokaa päälle - täysin epärelevantteja pelkoja nykyhetkessä mutta menen lukkoon ja mies alkaa syyttää että vetäydyn.

Hoida itsesi kuntoon.