Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä sinusta tuli kaunis? Oma tilanne: 40-vuotiaana
24.07.2022 |
Olen valokuvaaja, mistä syystä otan aina itse passikuvani. Muuten minusta ei paljon kuvia olekaan, kun en käytä somea, en juurikaan käy missään muiden kameroiden ulottuvilla, enkä ole linssiludetyyppiä muutenkaan. Siispä viiden vuoden välein näen itsestäni kuvan, jossa ei ole ylimääräisiä härpäkkeitä, ilme on neutraali ja hiukset ja silmälasit pois kasvoilta. Ja jota ei ole käsitelty mitenkään, eikä varsikaan kuvattu nykyisten kännykkäkamerafiltterien läpi.
Olen nyt 44 ja otin juuri uusimman kuvan. Olin 39-vuotiaana sitä mieltä että siinä taisi tulla elämäni paras passikuva ja tästä eteenpäin on tiedossa alamäkeä, mutta vielä mitä! Ihan hämmentää kuinka selvästi olen kaunistunut vielä tuon jälkeen.
Olen ollut aina sellainen "kuukasvo", ja vasta nyt poskiin on ilmestynyt pientä muotoa. Ei selkeitä kuoppia vaan sellaiset lievät painaumat, jollaisia olen aina toivonut. Silmät eivät ole ainakaan pienentyneet ja leukalinjasta on tullut erottuvampi, varmaan siksi että minulta on hitaasti lähtenyt jonkin verran painoa (normaalipainon rajoissa). Rypyt ja juonteet eivät ole vielä sitä kaliiberia että ne erottuisivat passikuvassa.
Älkää nuoremmat uskoko niitä juttuja, että 25 vuoden jälkeen ulkonäkö vain huononee. En varmasti ole ainoa, jolla on mennyt päin vastoin. Olisi kiva kuulla myös muiden kommentteja siitä, minkä ikäisenä olette ns. puhjenneet kukkaan!
Kommentit (105)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut kaunis, mutta nyt keski-iän kynnyksellä (39) ero muihin samanikäisiin alkaa korostua, kun moni ikäiseni alkaa jo tätimäistyä ja lihoa. Eli sikäli näytän mielestäni suhteellisesti paremmalta nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei koskaan koska olen mies.
Kyllä miehetkin voi olla kauniita, ja usein parhaimman näköiset miehet onkin ns. kauniita miehiä. Tai siis aina se on näin.
Makukysymys tietysti, mutta itselläni näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei koskaan koska olen mies.
Kyllä miehetkin voi olla kauniita, ja usein parhaimman näköiset miehet onkin ns. kauniita miehiä. Tai siis aina se on näin.
Makukysymys tietysti, mutta itselläni näin.
Siinä tapauksessa olen jäävi sanomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kaunis vauva, sitten ruma taapero, jonka jälkeen taas kaunistuin lapsuusajaksi ja teininä rumennuin useamman vuoden ajaksi kunnes täysikasvuisena taas kaunistuin ja sen jälkeen olen pysynyt sellaisena.
Minulla oli naama niin vaihtunut 5 vuodessa, että passikuvaani aika useinkin tuijottava postin virkailija katsoi kahdesti minua ja kuvaani ihan oikeasti hätkähtäen kun toin uuden. Kyllä. On ollut kovat 5 vuotta. Nykyinen kuva olisi erinomainen mugshot. Nyt vaan rikoksia tekemään. Tällä naamalla menisi henkirikoksetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kysymys on siitä puhutaanko ketjussa naisten mielestä kauniista vai miesten mielestä kauniista. Siinä on iso ero.
Naiset katsovat niitä poskipäitä, se on jotenkin iso asia. Ja hoikkia sääriä.
Miesten silmissä se nuori kuukasvo on lähes aina kauniimpi. Nuoruus vetoaa (tutkitusti useimpien 20-50v miesten silmissä 21v nainen on kaunein, riippumatta miehen iästä), ja usein "vauvanpyöreys" tarkoittaa enemmän mutoja pepussa ja reisissä, mikä on miehille erittäin olennainen juttu. Jos katsot keskivartalon sivuprofiilia 20v vs 50v, sama nainen, huomaat eron.
Minä olen mies ja kaunis ja komea olen aina ollut. Peileihin en katsele kun ei ole tarvetta. Riittää kun itse tunnen ja tiedostan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei milloinkaan, mutta itsetuntoni korjautin joskus 23-vuotiaana ja tajusin että olen ulkonäöltäni ihan ok eikä haittaa jos ei ole kaunis.
Kiva ap että olet kaunistunut iän myötä :)
Itse aloin ajatella 15-vuotiaana että olen kaunis / nätti. Nyt olen 32-vuotias ja minulla on 2 lasta. Edelleen tunnen itseni nätiksi, mutta voimavarat omasta ulkonäöstä huolehtimiseen on vähentyneet. Eilen oli kiva, kun vanhempi tyttäreni teki minulle kampauksen, ja tänään hän lakkasi kynteni.
Toivon että kun olen n. 40 vuotta, niin olisi enemmän aikaa keskittyä kauneudenhoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en, mutta ex-anoppini oli teininä todella vaatimattoman näköinen (kuvista päätellen), ja kypsyneenä varsinainen lady ja tyyli-ikoni. Joitain ikä pukee, onnea heille.
Minulla on ollut alamäkeä koko elämä. Lapsesta asti haukuttu rumaksi eikä todellakaan ole kauniimpaa päin menossa koskaan.
Noin 17-18 -vuotiaana ja kaikki oli ohi 38-vuotiaana. Rupsahdin ennen 40 vuotta
Olin aika lähellä kolmeakymmentä, kun minusta tuli helv-tin hyvännäköinen noin viideksitoista vuodeksi. Olen hyvin pitkä, ja ilmeisesti urheilemisen pitkäaikaisvaikutukset alkoivat näkyä kropassani. Viisikymppisenä jäin työttömäksi ja elämä mureni käsiin ulkonäköä myöten. Tässä iässä onneksi on niin näkymätön, että ei ole mitään väliä sillä, onko myös ruma.
Ai milloin tuli kaunis? Varmaan joskus 18-19 -vuotiaana aloin olla niin nätti kuin osasin olla, ja siitä eteenpäin sitten ehkä 40-vuotiaaksi, jolloin alkoi ikä näkyä. Varsinaisesti en ole vielä rupsahtanut, mutta en väitä enää olevani ihannepainossa, hehkeä tai seksikäs. On ihan fiksua myöntää rehellisesti, että itsekin vanhenee, ei vain ne muut. Varsinkin, jos aikoo vanhentua luonnollisesti ilman kiristyksiä ja leikkauksia.
Mielestäni olin kauneimmillani 42-47-vuotiaana. Mutta ap:lle tiedoksi, että kyllä tämä on täysin yksilöllistä. Kyllä jotkut ovat hehkeimmillään ihan muussa iässä.
On muuten erittäin yleinen aloitus täällä, että sellainen 42-43v. tulee kehumaan kauneuttaan tyyliin enpäs vielä rupsahtanutkaan, lälläslää. Viiskymppisiltä sitten en ole näitä aloituksia nähnyt.
Minä tajusin 53 vuotiaana, että olen aina ollut kaunis, ja olen sitä edelleen. En vain itsetunto-ongelmaisena ja masentuneena nähnyt omaa kauneuttani.