Lue keskustelun säännöt.
Miksi yleissivistystä, klassista sivistystä ei enää arvosteta?
Historia katkeaa, kun uudet sukupolvet elävät täysin tietämättöminä menneestä, sen historiasta, taiteesta, elämästä. Kuka enää lukee latinaa tai Ciceroa?
Kommentit (693)
Jossain vaiheessa sivistyksen ketju vain katkesi, ikävä kyllä. On monia asioita, joista ei voi keskustella, asiallisesti.
Ihmisistä on tullut lyhytjänteisempiä, arvostetaan itselle helppoja ja mukavia asioita, ajatteleminen on raskasta ja vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Filosofian kuuluisin lausahdus: "Cogito, ergo sum", eikä Suomessa kukaan osaa edes sitä kääntää Suomen kielelle järkevässä muodossa.
Miten tämä ajatus sitten kääntyy järkevässä muodossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes pitäisi arvostaa? Sitä kun on vaikeaa ellei mahdotonta muuttaa rahaksi. Toki jos rahaa löytyy paljon jo valmiiksi ennestään, voi tyylin ja imagon vuoksi vähän syventyäkin noihin asioihin, mutta mikään ei ole yhtä turha ja säälittävä ilmestys kuin jokin kusiköyhä pätkätyöhumanisti kirpparivaatteissaan, joka on tuhlannut elämänsä jonkin ketään kiinnostamattoman itseisarvoisen (eli arvottoman) kulttuuriroskan parissa näpertelyyn ja apurahojen kerjäämiseen.
Eli näkisit rahan olevan keskeisintä elämässä?
Ainakin omavalintaista vähävaraisuutta pidän äärimmäisen halveksittavana.
Hakattiinko ajatus sinun päähäsi kepillä jo lapsena?
Vierailija kirjoitti:
Filosofian kuuluisin lausahdus: "Cogito, ergo sum", eikä Suomessa kukaan osaa edes sitä kääntää Suomen kielelle järkevässä muodossa.
Etenkin tuon ensimmäisen sanan merkitys on katoamassa. Tietysti jos lue, ei ole välineitäkään sen toteuttamiseen.
Eipä sivistystä ole minun elinaikanani kaikissa piireissä arvostettu. Tai ehkä paremminkin pitäisi puhua asiasta yksilötasolla. Olen tavannut latinasta kiinnostuneita siivoojia mutta myös materialistisia, somemaailmaan eksyneitä akateemisia.
Kaiken kaikkiaan vaikuttaa kuitenkin siltä, että olemme siirtyneet tällä vuosituhannella sivistyksen kaanonista jonkinlaiseen sirpaleiseen kenttään, josta pienen joukon on edelleen mahdollista löytää ankkahuulien seasta syvempää älyä vaativaa sisältöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Latina on tieteen kieli ja kristinuskon kieli ja juridiikan kieli ja lääketieteen kieli (kreikan ohella).
Lyhyen latinan avulla selvisin yliopiston englanninkielisistä tenttikirjoista. Pitkä saksa ei ollut hyödyllistä, mutta en sitä itse valinnut. Joku opettajien ryhmä jakoi oppilaat, jollain perustella, näin 1960-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes pitäisi arvostaa? Sitä kun on vaikeaa ellei mahdotonta muuttaa rahaksi. Toki jos rahaa löytyy paljon jo valmiiksi ennestään, voi tyylin ja imagon vuoksi vähän syventyäkin noihin asioihin, mutta mikään ei ole yhtä turha ja säälittävä ilmestys kuin jokin kusiköyhä pätkätyöhumanisti kirpparivaatteissaan, joka on tuhlannut elämänsä jonkin ketään kiinnostamattoman itseisarvoisen (eli arvottoman) kulttuuriroskan parissa näpertelyyn ja apurahojen kerjäämiseen.
Eli näkisit rahan olevan keskeisintä elämässä?
Ainakin omavalintaista vähävaraisuutta pidän äärimmäisen halveksittavana.
Miksi?
Koska olin itse pitkään sellainen. Luin yliopistossa kirjallisuutta ja taideaineita, valmistuin maisteriksi asti huippuarvosanoin ja jatko-opintopaikka kohti väitöskirjaa oli varma. Sitten aloin miettiä, mitä haluan elämältäni. Haluanko kituutella surkeilla tuloilla ja kerjäämällä apurahaa sellaisten asioiden pyörittelyyn, jotka ovat selvästikin niin tärkeitä, että niiden parissa työskennelläkseen joutuu anelemaan laihaa, epävarmaa ja pätkittäistä apua ties miltä säätiöiltä, vai mennä oikeisiin töihin, joissa työn arvo on kiistaton ja korvaus maksetaan markkinalähtöisesti kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan?
Vastausta ei tarvinnut pitkään miettiä. Lähdin vastavalmistuneena maisterina koulutusta vaatimattomiin hanttihommiin (koska turha koulutukseni ei pätevöittänyt mihinkään, millä olisi aitoa arvoa tai kysyntää), joista pikkuhiljaa olen ylennyt haastavampiin tehtäviin. Koen saavani työstäni ansaitsemani korvauksen ja työlläni olevan arvoa. Ei tarvitse kerjätä. Ja yhtäkään kauno- tai tietokirjaa en liioin ole avannut sen koommin, kun viimeisen kerran suljin yliopiston oven takanani.
En silti oikein ymmärrä vastaustasi. Katsot maailmaa tiukasti oman henkilöhistoriasi kautta, ja sen takia halveksut muita. Tekisi vielä kerran mieli kysyä miksi, mutta ehket ole halukas pohtimaan asiaa.
Toisaalta tulee mieleen, että kirjoituksesi on ehkä sepitettä, kun kuvittelet humanistisen tutkinnon tarkoittavan automaattisesti apurahoilla elämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän esimerkiksi latinaa enää edes lukiossa opeteta. Jos ei latinaa osaa, ei kykene ymmärtämään eurooppalaista kulttuuria.
Latinalla on ollut merkittävä osa eurooppalaisen kulttuurin kehityksessä, mutta voi sitä kulttuuria ymmärtää, vaikka ei osaisi latinaa. Rooman suurien kirjailijoiden teoksista on loistavia käännöksiä, joiden avulla voi tutustua antiikin ajatuksiin. Latina on tietysti hyödyllistä, mitta sitä kulttuuria on parintuhannen vuoden aikana kertynyt niin paljon, että sen tutkimiseen saa kuluttaa eliniän, vaikka lukisi ihan käännöskirjallisuuttakin.
Ei mikään käännös tavoita klassisten kielten vivahteita. Lisäksi nykykielet ja esimerkiksi tieteellinen terminologia perustuu suoraan tai välittyy latinan kautta. Jos mielii hallita nykykieliä kunnolla, on syytä tutustua latinaan.
Ihan höpsistason juttuja ja olen sentään opiskellut yliopistossa kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Filosofian kuuluisin lausahdus: "Cogito, ergo sum", eikä Suomessa kukaan osaa edes sitä kääntää Suomen kielelle järkevässä muodossa.
Miten tämä ajatus sitten kääntyy järkevässä muodossa?
Sitä ei voi täydellisesti kääntää, sillä cogito-verbille ei suomesta löydy täsmällistä vastinetta. Yleensä tuo käännetään "ajattelen, siis olen", mutta cogito sisältää sellaisia merkityksiä, joita suomen ajatella-verbiin ei sisälly. Lisäksi olla-verbi (sum) täytyy ymmärtää tässä eksistentiaalisessa merkityksessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Filosofian kuuluisin lausahdus: "Cogito, ergo sum", eikä Suomessa kukaan osaa edes sitä kääntää Suomen kielelle järkevässä muodossa.
Miten tämä ajatus sitten kääntyy järkevässä muodossa?
Sitä ei voi täydellisesti kääntää, sillä cogito-verbille ei suomesta löydy täsmällistä vastinetta. Yleensä tuo käännetään "ajattelen, siis olen", mutta cogito sisältää sellaisia merkityksiä, joita suomen ajatella-verbiin ei sisälly. Lisäksi olla-verbi (sum) täytyy ymmärtää tässä eksistentiaalisessa merkityksessään.
Kiitos päivän nauruista! Kylläpä näet vaivaa omaa häntää nostaessasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen, mutta ilmeisesti somettaminen on kivempaa.
Somettaminen ei vaadi mitään. Siihen kykenee jokainen. Sivistyminen on työlästä. Latinaa ei tyhmä opi, ja fiksunkin pitää nähdä vaivaa.
Eikä ihan tyhmä tienaa somettamalla. Tai ainakin hänellä on joku fiksu takana, joka sopii yhteistöistä ja hinnoittelee ne oikein, osaa kuvaamisen ja kuvankäsittelyn, videokuvaamisen, editoinnin. Lisäksi on vielä persoona joka kiinnostaa ihmisiä. Esim.Youtube on videokanavia tulvillaan, harvempi niillä kuitenkaan elää.
Fiksu ihminen ymmärtää ettei raha somettamisesta mitään tekemättä tule.
Ja uskon , että sivistyksen halu ja tiedon jano lähtee paljolti kotoa. Olen tänä kesänä kiertänyt museoita ja historiallisia kohteita pitkästä aikaa todella runsaasti ja ilolla nähnyt, että
liikkeellä on ollut paljon perheitä.
Kun vanhemmat sopivasti ruokkivat kiinnostusta ikätason mukaan, se kantaa läpi elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Filosofian kuuluisin lausahdus: "Cogito, ergo sum", eikä Suomessa kukaan osaa edes sitä kääntää Suomen kielelle järkevässä muodossa.
Miten tämä ajatus sitten kääntyy järkevässä muodossa?
Sitä ei voi täydellisesti kääntää, sillä cogito-verbille ei suomesta löydy täsmällistä vastinetta. Yleensä tuo käännetään "ajattelen, siis olen", mutta cogito sisältää sellaisia merkityksiä, joita suomen ajatella-verbiin ei sisälly. Lisäksi olla-verbi (sum) täytyy ymmärtää tässä eksistentiaalisessa merkityksessään.
Kiitos päivän nauruista! Kylläpä näet vaivaa omaa häntää nostaessasi.
Mikä tarkalleen ottaen naurattaa?
Luen latinaa, antiikin kirjallisuutta, myös Ciceroa. En ole ainoa, yleissivistys ei katoa, on vain joukko ihmisiä, joita ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Filosofian kuuluisin lausahdus: "Cogito, ergo sum", eikä Suomessa kukaan osaa edes sitä kääntää Suomen kielelle järkevässä muodossa.
Miten tämä ajatus sitten kääntyy järkevässä muodossa?
Sitä ei voi täydellisesti kääntää, sillä cogito-verbille ei suomesta löydy täsmällistä vastinetta. Yleensä tuo käännetään "ajattelen, siis olen", mutta cogito sisältää sellaisia merkityksiä, joita suomen ajatella-verbiin ei sisälly. Lisäksi olla-verbi (sum) täytyy ymmärtää tässä eksistentiaalisessa merkityksessään.
Kiitos päivän nauruista! Kylläpä näet vaivaa omaa häntää nostaessasi.
Pitihän tähän ketjuun saada yksi tapausesimerkki syistä, mistä aloituksessa mainittu arvostuksen puuttuminen saattaa johtua.
Yleissivistystä ei arvosteta rahassa mitattuna. Joten ihmisten mielenkiinto suuntautuu muualle.
Ei kai tämä sen kummempaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes pitäisi arvostaa? Sitä kun on vaikeaa ellei mahdotonta muuttaa rahaksi. Toki jos rahaa löytyy paljon jo valmiiksi ennestään, voi tyylin ja imagon vuoksi vähän syventyäkin noihin asioihin, mutta mikään ei ole yhtä turha ja säälittävä ilmestys kuin jokin kusiköyhä pätkätyöhumanisti kirpparivaatteissaan, joka on tuhlannut elämänsä jonkin ketään kiinnostamattoman itseisarvoisen (eli arvottoman) kulttuuriroskan parissa näpertelyyn ja apurahojen kerjäämiseen.
Eli näkisit rahan olevan keskeisintä elämässä?
Ainakin omavalintaista vähävaraisuutta pidän äärimmäisen halveksittavana.
Miksi?
Koska olin itse pitkään sellainen. Luin yliopistossa kirjallisuutta ja taideaineita, valmistuin maisteriksi asti huippuarvosanoin ja jatko-opintopaikka kohti väitöskirjaa oli varma. Sitten aloin miettiä, mitä haluan elämältäni. Haluanko kituutella surkeilla tuloilla ja kerjäämällä apurahaa sellaisten asioiden pyörittelyyn, jotka ovat selvästikin niin tärkeitä, että niiden parissa työskennelläkseen joutuu anelemaan laihaa, epävarmaa ja pätkittäistä apua ties miltä säätiöiltä, vai mennä oikeisiin töihin, joissa työn arvo on kiistaton ja korvaus maksetaan markkinalähtöisesti kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan?
Vastausta ei tarvinnut pitkään miettiä. Lähdin vastavalmistuneena maisterina koulutusta vaatimattomiin hanttihommiin (koska turha koulutukseni ei pätevöittänyt mihinkään, millä olisi aitoa arvoa tai kysyntää), joista pikkuhiljaa olen ylennyt haastavampiin tehtäviin. Koen saavani työstäni ansaitsemani korvauksen ja työlläni olevan arvoa. Ei tarvitse kerjätä. Ja yhtäkään kauno- tai tietokirjaa en liioin ole avannut sen koommin, kun viimeisen kerran suljin yliopiston oven takanani.
Tämä oli hyvä kommentti.
Vanhan mallin sivistyksellä ei valitettavasti ole kauheasti käyttöä arkielämässä, ellet kuulu hyvin pieneen piiriin ihmisiä. Minkä tahansa tiedon ylläpitäminen on haasteellista, jos aika on rajoitettu.
Olen sivistystä painottaneesta kodista ja päädyin yliopistoon opiskelemaan kirjallisuutta ja kieliä. Tein opintojeni ohessa hanttihommia ja ihastuin niiden järkevyyteen. Kävin läpi lainaamani kommentoijan kuvailemat ajatusprosessit: miksi taistelisin tietäni alalle, jossa minua ei oikeasti tarvita ja joka johtaa kilpailuun, köyhyyteen ja pätkätöihin? Vaihdoin ammatilliseen aikuiskoulutukseen, hankin perusduunin ja olen ollut onnellinen.
Yritän harrastaa sivistäviä asioita edelleen mutta todellisuudessa ihmisellä on hyvin vähän vapaa-aikaa työn ohessa. Työttömyysjaksoilla olen kylläkin ehtinyt opiskella avoimessa yliopistossa ja muutenkin toteuttaa tätä puolta itsestäni. En kuitenkaan ota enää erityistä painetta itseni sivistämisestä. Mitä siitä, jos jokin latinan fraasi unohtuu. Sanakirjan sijaan tartun johonkin hyvään, eskapistiseen romaaniin, jos lukuaikaa löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Filosofian kuuluisin lausahdus: "Cogito, ergo sum", eikä Suomessa kukaan osaa edes sitä kääntää Suomen kielelle järkevässä muodossa.
Miten tämä ajatus sitten kääntyy järkevässä muodossa?
Sitä ei voi täydellisesti kääntää, sillä cogito-verbille ei suomesta löydy täsmällistä vastinetta. Yleensä tuo käännetään "ajattelen, siis olen", mutta cogito sisältää sellaisia merkityksiä, joita suomen ajatella-verbiin ei sisälly. Lisäksi olla-verbi (sum) täytyy ymmärtää tässä eksistentiaalisessa merkityksessään.
Kiitos päivän nauruista! Kylläpä näet vaivaa omaa häntää nostaessasi.
Mikä tarkalleen ottaen naurattaa?
Ulkoaopeteltu pätemisesi asiassa mikä ei ole relevantti missään asiassa lauseen ulkopuolella.
Lukutaidottomat ihmiset eivät lue kirjoja . Se on maailman tuho.
Vierailija kirjoitti:
Eihän esimerkiksi latinaa enää edes lukiossa opeteta. Jos ei latinaa osaa, ei kykene ymmärtämään eurooppalaista kulttuuria.
Tiirismaan koulu
Töölön yhteiskoulu
Kuopion klassillinen lukio
Tamperern klassillinen lukio
Järvenpään lukio
...
Koska olin itse pitkään sellainen. Luin yliopistossa kirjallisuutta ja taideaineita, valmistuin maisteriksi asti huippuarvosanoin ja jatko-opintopaikka kohti väitöskirjaa oli varma. Sitten aloin miettiä, mitä haluan elämältäni. Haluanko kituutella surkeilla tuloilla ja kerjäämällä apurahaa sellaisten asioiden pyörittelyyn, jotka ovat selvästikin niin tärkeitä, että niiden parissa työskennelläkseen joutuu anelemaan laihaa, epävarmaa ja pätkittäistä apua ties miltä säätiöiltä, vai mennä oikeisiin töihin, joissa työn arvo on kiistaton ja korvaus maksetaan markkinalähtöisesti kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan?
Vastausta ei tarvinnut pitkään miettiä. Lähdin vastavalmistuneena maisterina koulutusta vaatimattomiin hanttihommiin (koska turha koulutukseni ei pätevöittänyt mihinkään, millä olisi aitoa arvoa tai kysyntää), joista pikkuhiljaa olen ylennyt haastavampiin tehtäviin. Koen saavani työstäni ansaitsemani korvauksen ja työlläni olevan arvoa. Ei tarvitse kerjätä. Ja yhtäkään kauno- tai tietokirjaa en liioin ole avannut sen koommin, kun viimeisen kerran suljin yliopiston oven takanani.