Miten te useamman lapsen äidit selviätte? Minun ainokainen vie kaikki mehut

Monen lapsen äiti laittaa lapset keskenään leikkimään. Ja nehän leikkii, monta tuntia päivässä. Kun yksi lapsi, vanhempi joutuu koko aika olemaan seurana.

Monen lapsen äideillä on helpompaa.

Ei voi yleistää. Meillä kun kerran yritin siksi hetkeksi jättää lapset kahdestaan leikkimään että sain laitettua pyykit koneeseen niin eiköhän ollut jo toisella melkein pää halki

Vierailija kirjoitti:

Ohis mutta en ymmärrä miten ihmiset pesevät lapsensa jos heitä ei laiteta suihkuun eikä kylpyyn. Tottakai joka ikinen päivä käydään suihkussa pesemässä kasvot ja vartalo. Kerran viikossa suihku? Muuten lavuaaripesuja? Mahtaa siinä leikki-ikäisillä pylly haista ja kutista ja korvantaukset olla likaiset :D

Ei tatvitse todellakaan pestä joka päivä eikä edes suositella. Pylly pestään monta kertaa päivässä muutenkin, samoin kädet ja kesällä usein jalat. Eikö teillä?

Lapset on kyllä mukavia, ovat vaan niin lapsellisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Taidat tehdä nyt ongelmia itsellesi jonkun käsittämättömän periaatteen vuoksi. Ota se hemmetin haarukka, tilkka fairya ja tiskiharja joka ruoan jälkeen ja pese. Laita laatikkoon. Aikaa menee noin kolme sekuntia sen sijaan, että edessä olisi monen tunnin tahtojen taistelu aivan mitäänsanomattomasta asiasta. Älä turhaan tee itsellesi ongelmia. Ei tämä haarukka-asia ole oikeasti sellainen mistä ehdoin tahdoin pitää alkaa vääntämään. Minäkin juon aamukahvin aina samasta mukista, koska se vain maistuu paremmalta. Joskus vanhemman pitää kasvatuskirjojen opeista poiketen osata tehdä arjen kannalta järkeviä ratkaisuja. Ja tämä on yksi niistä.

Tuo on vain yksi esimerkki. Koko vapaa-aikani tuntuu menevän siihen, että ennakoin ja välttelen lapsen raivareita. En tiedä osaanko enää kotona muuta kuin ajatella mitään muuta kuin että mitä pitää tehdä seuraavaksi ja unohdinko jotain, jotta turhaa huutokonserttia ei syntyisi. En vain haluaisi alkaa antaa periksi ja siten ruokkia huonoa käytöstä.

En tiedä oletko edes ap, mutta tässä on se vastaus ap:n kysymykseen.

Me, joilla ei ole (tavallisten) lasten kanssa isompia ongelmia, meille ennakoiminen on luonnollista ja luontevaa. Olen aina ollut suunnitelmallinen, johdonmukainen tekemisissäni ja ihmissuhteissani ja aikataulutukset on minulle ihan normaalia toimintaa.

Minulle oli jo nuorena/lapsena yhtä luontevaa suunnitella seuraavan päivän asukokonaisuus ja koulurepun pakkaus kun jollekin hammaspesu tai se että pitää hengittää. Myöhemmin suunnittelin mitä syön tulevalla viikolla ruuuaksi, keitä tapaan lähipäivinä tai että pitää ostaa seuraavalla kauppareisulla uusi shampoo kun edellinen on jo puolessa välissä. Ja ihan samalla tavalla ennakoin lapsiperheeseen liittyviä toimintoja. Tämä ei ole mitään työtä, vaan päin vastoin: työn määrä vähenee.

Ja ei, tätä ei opetettu lpsuudenkodissani. Omat vanhempani olivat (kenties ap:n kaltaisia) tuuliviirejä joihin ei voinut luottaa yhtään. Yhtenä hetkenä vaan alettiin raivota että miksi te (8 ja 6 v) lapset ette siivoa koskaan, mutta yhtään ei pohjustettu että mitä siihen siivoukseen edes kuuluu. Saatettiin myös yhtäkkiä päättää että nyt lapset lelut ja hommat kasaan, lähdemme nyt samantien mummmolaan, vaikka juuri kaksi minuuttia aiemmin oltiin ehdotettu että menkääpäs vaikka lukemaan kirjaa.

Vierailija kirjoitti:

En voi ymmärtää valittajia. Itse olen ollut kolmen lapsen yksinhuoltaja ihan 24 h vrk. 

Lapsilla ei ollut isovanhempia, joitten luona he joskus olisivat voineet olla. 

Lasten isä häipyi kuvioista, eikä lapsiinsa pitänyt mitään yhteyttä.

En voi ymmärtää miten mukavuuden haluisia nykyisin äidit ovat. 

Ennen oli isoja perheitä ja äidit jaksoivat valittamatta, oli kanto vesi ja puilla lämpiävä hella.

Että sellaista.

Ai miten niin ennen jaksettiin valittamatta? Mistä me nyt tiedämme, mitä ennen valitettiin? Ja päätellen siitä, miten nuorina lapset joutuivat kokopäiväisesti tekemään töitä (kotona, pellolla, navetassa...) voisi päätellä, että eivät äidit silloinkaan jaksaneet. Lapsiin lastenhoitoon tai lapsipsykologiaan ei ainakaan paneuduttu. Ja päätellen siitä, miten nopeasti haluttiin helpotusta työn raskauteen ja siirryttiin kokonaan erilaiseen elämäntyyliin, ei ennen ilmeisesti niin tyytyväisiäkään oltu. Muuten ei olisi siirrytty kalliiseen vesijohtoverkostoon heti kuin mahdollista, jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Taidat tehdä nyt ongelmia itsellesi jonkun käsittämättömän periaatteen vuoksi. Ota se hemmetin haarukka, tilkka fairya ja tiskiharja joka ruoan jälkeen ja pese. Laita laatikkoon. Aikaa menee noin kolme sekuntia sen sijaan, että edessä olisi monen tunnin tahtojen taistelu aivan mitäänsanomattomasta asiasta. Älä turhaan tee itsellesi ongelmia. Ei tämä haarukka-asia ole oikeasti sellainen mistä ehdoin tahdoin pitää alkaa vääntämään. Minäkin juon aamukahvin aina samasta mukista, koska se vain maistuu paremmalta. Joskus vanhemman pitää kasvatuskirjojen opeista poiketen osata tehdä arjen kannalta järkeviä ratkaisuja. Ja tämä on yksi niistä.

Tuo on vain yksi esimerkki. Koko vapaa-aikani tuntuu menevän siihen, että ennakoin ja välttelen lapsen raivareita. En tiedä osaanko enää kotona muuta kuin ajatella mitään muuta kuin että mitä pitää tehdä seuraavaksi ja unohdinko jotain, jotta turhaa huutokonserttia ei syntyisi. En vain haluaisi alkaa antaa periksi ja siten ruokkia huonoa käytöstä.

En tiedä oletko edes ap, mutta tässä on se vastaus ap:n kysymykseen.

Me, joilla ei ole (tavallisten) lasten kanssa isompia ongelmia, meille ennakoiminen on luonnollista ja luontevaa. Olen aina ollut suunnitelmallinen, johdonmukainen tekemisissäni ja ihmissuhteissani ja aikataulutukset on minulle ihan normaalia toimintaa.

Minulle oli jo nuorena/lapsena yhtä luontevaa suunnitella seuraavan päivän asukokonaisuus ja koulurepun pakkaus kun jollekin hammaspesu tai se että pitää hengittää. Myöhemmin suunnittelin mitä syön tulevalla viikolla ruuuaksi, keitä tapaan lähipäivinä tai että pitää ostaa seuraavalla kauppareisulla uusi shampoo kun edellinen on jo puolessa välissä. Ja ihan samalla tavalla ennakoin lapsiperheeseen liittyviä toimintoja. Tämä ei ole mitään työtä, vaan päin vastoin: työn määrä vähenee.

Ja ei, tätä ei opetettu lpsuudenkodissani. Omat vanhempani olivat (kenties ap:n kaltaisia) tuuliviirejä joihin ei voinut luottaa yhtään. Yhtenä hetkenä vaan alettiin raivota että miksi te (8 ja 6 v) lapset ette siivoa koskaan, mutta yhtään ei pohjustettu että mitä siihen siivoukseen edes kuuluu. Saatettiin myös yhtäkkiä päättää että nyt lapset lelut ja hommat kasaan, lähdemme nyt samantien mummmolaan, vaikka juuri kaksi minuuttia aiemmin oltiin ehdotettu että menkääpäs vaikka lukemaan kirjaa.

Meillä oli myös tempoilevaa kasvatus. Juuri kuvaamasi kaltaista. Siihen päälle se, että siihen siivoamiseen tuntui joka kerta liittyvän eri asiat. Joskus se tarkoitti oman huoneen järjestelyä, joskus olisi pitänyt tajuta kattoa myöten pestä kaikki. Ja oltiin kuulemma kauhean raskaita kiukuttelijoita. Äiti muistaa sen edelleen niin.

Itse olen pyrkinyt olemaan johdonmukainen omille lapsille. Siivoaminen tarkoittaa aina samaa. Jos on ekstratehtävää, niistä sanotaan erikseen. Jos taas lähdetään yllättäen jonnekin, niin lapset saa valita jättääkö leikit levälleen ja jatkaa kun tullaan, vai siivoavatko heti. Ja meillä ei kyllä oikeastaan ole kiukuteltu vuosikausiin. Eikä ole ääntäkään tarvinnut korottaa

Meilläkin ennakointi ja suunnitelmallisuus viety aika huippuunsa, mutta sekään ei auta jos lapsella nepsyongelmia

Itselläkin vain yksi lapsi, mutta äitini teki 4 lasta 5 vuoden sisään. Isä oli kuukausia kerrallaan töissä, kävi kotona siis harvakseltaan. Mummoja ei ollut, enkä muista että kukaan muukaan olisi koskaan ollut ammana. Kasvatuskin oli sen mukaista, elettiin kuin pellossa eli oltiin tosi kurittomia kaikki. Monta kertaa meinasin itsekin hukkua lähijokeen, kun oltiin alle kouluikäisenä päineen pihalla sisarusten kanssa. Vilkkaan maantien varressa oli hyvät leikkipaikat. Takkuja leikattiin tukasta tuon tuosta eli ei peseydytty joka päivä todellakaan. Koulu meni esikoista lukuunottamatta surkeasti. Yläasteella onneksi itse kiinnostuin koulusta. Kotiin tultiin välillä puolilta öin ihan pikkukakarana jo. Vaan olihan se hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Monen lapsen äiti laittaa lapset keskenään leikkimään. Ja nehän leikkii, monta tuntia päivässä. Kun yksi lapsi, vanhempi joutuu koko aika olemaan seurana.

Monen lapsen äideillä on helpompaa.

Allekirjoitan että on joiltain osin helpompaa. Mutta ei niitä lapsia "pistetä" leikkimään keskenään. Ne leikkii ihan oma-aloitteisesti toistensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Meillä on suunnilleen tuollaiset ikäerot. Mies oli matkatöissä jo silloin kun lapser olivat pieniä. Tuollaisen tilanteen hoidin yksin ollessani suunnnilleen näin: 3- ja 5- vuotiaat sohvalle katsomaan piirrettyjä, 1- vuotiaalle pikainen pesu ja yövaatteet päälle. Sitten isommat yhdessä kylpyyn tai jos ammetta ei ole, yhdessä suihkuun pestäväksi. Sillä aikaa 1v voi joko leikkiä kylppärin lattialla tai olla leikkikehässä.

Sitten kaikki yhdessä iltapuurolle, jonka jälkeen luetaan yhdessä iltasatu.

Kannattaa mennä siitä missä aita on matalin, jos on usein yksin lasten kanssa.

Jos miehesi ei osallistu lapsen hoitamiseen, ei kannata ehkä tehdä sitä toista lasta. Aika usein tarvitaan kaksi aikuista että hommat sujuu useamman lapsen kanssa.

Ymmärrän ap sinua paljon.

Meillä lapsi syntyi erinäisten vaikeuksien, lapsettomuuden ja keskeytyneiden raskauksien jälkeen. Näin jälkeenpäin huomaan, että olin alkuun ylisuojeleva ja noudatin kaikkia neuvoja tosi tarkkaan. Esim. Jos ihan oikeasti ajattelet, että alle 2-vuotiasta ei saa jättää hetkeksikään vahtimatta, niin eihän siitä elämästä tule aikuisella mitään, jos ei ole toinen aikuinen joka osallistuu. Iso osa virallisista hoitoneuvoista on sellaisia, joita varmaan puoletkaan ei noudata. Mutta minä koin, että pitää noudattaa koska muuten se on huonoksi lapselle ja kun viimein olen tällaisen ihmeen saanut maailmaan, en halua pilata häntä niin, että toimin ohjeiden vastaisesti.

Puolisoni tietysti ei ottanut ohjeita niin kirjaimellisesti,ei lukenut mitään ohjeita vaan veti sillä mitä muisti omasta lapsuudestaan. Pystytte päättelemään millaisia tilanteita ja konflikteja se aiheuttaa vanhemmuuteen.

Pyrin myös noudattamaan suositeltuja aikatauluja, esim. Unien ja syömisten kanssa. Nyt jälkikäteen tiedän, että olisi pärjännyt myös sillä, että vetää fiiliksen mukaan, nukkuu kun nukuttaa ja syö kun lapsi on nälkäinen.

Mutta pointti: Oma fiilis oli pitkään lapsen kanssa sama kuin ap:lla. Miten ihmeessä muut voi selvitä useamman kanssa kun yhden kanssa on ihan veitsenterällä se, selviääkö päivästä ilman että pää hajoo vai onko joka tilanne lapsen kanssa yhtä sekoilua. Nyt olen tavallaan luovuttanut, elämä on vähän sekoilua ja viimeksi pari viikkoa sitten sanoin teekkarille lauseen "tiedän suosituksen ja pyrimme siihen, mutta tuskin puoletkaan ajasta onnistumme". Ei ole vielä tehty lasuja ja lapsi kehittyy normaalisti. Vauriot ilmenee sitte vuosikausien päästä jolloin on mahdotonta sanoa, mistä johtui.

Mä päätin ennen lasten hankintaa, että teen ne eri miehille. Voi lähettää toisen nulikan pois jaloista kun alkaa mennä hermot. Kolmatta en taida enää tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä vastaus:

Selviän koska resilienssini on poikkeuksellisen korkea. Siedän siis äärentöntä stressiä, kurjuutta, kiirettä, moni-taskausta, päällekkäistä tekemistä, ja siis kestän sen vieläpä niin että pystyn asettamaan itseni viimeiseksi. Ei mitään ongelmaa selvitä.

Viisi lasta, ei tukiverkkoa ollenkaan, ei isovanhempia tms apuna ja koskaan ei olla satu lastenhoitoapua. Olen lääkäri ja teen normaalia työaikaa.

Tämä se on se ratkaiseva tekijä vaikkei tästä saa kai ääneen puhua. Että yksilön erot henkisen ketästävyyden osalta on huikean erilaiset.

Sä olet lääkäri joten palkkasi on poikkeuksellisen korkea ja se vähentää huomattavasti elämässäsi kokemaa stressiä. Kokeile samaa kolmivuorotyötä tekevänä kaupan kassana niin huomaat että resilienssi katoaa. Parhaiten toimeentulevat ihmiset ovat aina omahyväisimpiä.

Viekö se lapsi pil lun mehutkin?

Etkö sä voisi ap helpottaa vähän niitä kaaosjuttuja. Esim miksi tehdä leipiä evääksi jos se on noin hankalaa. Osta vaikka banaaneja ja välipalakeksejä ja useampi juomapullo TAI laatikollinen pillimehuja🧺 Pidä niitä eteisen lokerossa ja nappaa aina mukaan vaikka keksi ja vesipullo/mehu kun ootte menossa. Vesipulloja kun on useampi, voit täyttää vaikka lähtiessä vessan hanasta sellaisen ja tyhjentää pullon kun palaatte ja laittaa hyllyyn odottamaan. Ja älä mene lapsen jokaiseen oikkuun mukaan. Nyt kuulostaa siltä että annat lapsen päättää kaikesta eli hermostut joka äläkästä ja vastalauseesta ja muutat heti toimintaasi ja lopulta se saa lapsellekin epävarman olon. Aikuisen pitäisi päättää kaikesta.

Minulla kaksi lasta, koululainen ja pieni. Kotiuduttiin alkuillalla reissusta. Laitoin reissupyykit koneeseen, viikkasin kuivat telineeltä ja sanoin lapsille että relaan hetken. He ovat leikkineet omia touhujaan tuolla nyt 45 min kun olen selannut av:ta ja kuunnellut musiikkia. Meidän kotona ei ole tasan mitään vaarallista joten saavat tuolla omassa huoneessan tehdä mitä mielivät. Nyt olen sen verran virkistynyt että menen tekemään iltaruoan. Syödään myöhään koska olimme ruoka-ajan junassa ja söimme silloin välipalan, kukaan ei kuollut btw. Sen jälkeen alkaa iltatoimet ja vaikka tiedän jo että pienempi niistä kitisee ja yrittää juosta hammaspesua karkuun niin haen hänet takaisin ja pesen ne hampaat ja ysiltä ovat jo nukkumassa. En näe mitään mieltä siinä että olisin lasten pompoteltavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Tällainen lapsi ei ole terve. Viepä lääkäriin ja tutkimuksiin. Diagnoosin saatuanne saat helpommin apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Meillä on suunnilleen tuollaiset ikäerot. Mies oli matkatöissä jo silloin kun lapser olivat pieniä. Tuollaisen tilanteen hoidin yksin ollessani suunnnilleen näin: 3- ja 5- vuotiaat sohvalle katsomaan piirrettyjä, 1- vuotiaalle pikainen pesu ja yövaatteet päälle. Sitten isommat yhdessä kylpyyn tai jos ammetta ei ole, yhdessä suihkuun pestäväksi. Sillä aikaa 1v voi joko leikkiä kylppärin lattialla tai olla leikkikehässä.

Sitten kaikki yhdessä iltapuurolle, jonka jälkeen luetaan yhdessä iltasatu.

Kannattaa mennä siitä missä aita on matalin, jos on usein yksin lasten kanssa.

Jos miehesi ei osallistu lapsen hoitamiseen, ei kannata ehkä tehdä sitä toista lasta. Aika usein tarvitaan kaksi aikuista että hommat sujuu useamman lapsen kanssa.

Minulla täysin sama tilanne ja samanikäiset lapset. Kaikki hoituu, kun pistää hoitumaan. En kyllä ymmärrä ollenkaan, jos yhden nelivuotiaan kanssa ei pärjää, hänhän ymmärtää jo puhetta. Ja sen ikäisen toki pitää osata olla myös yksin lelujensa, kirjojensa tai piirustustensa parissa.

Alkoholi auttaa. Ja sinun tapauksessa se, että myös mies kantaisi vastuunsa!

Olen vakaope ja yhden lapsen äiti. Työpaikalla on usein helpompaa kun paikalla on useampia lapsia yhden sijaan, vaikka olisivat taaperoita. Lapset kun viihdyttävät toisiaan niin että siirtymät ovat helpompia. Ja sisarusryhmässä isommat auttavat pienempiä. Näin on myös ystävieni perheissä, esim kun äiti vie vauvan kylpyyn, isoin sisarus valvoo pienempää vaikka siinä leikkikehässä, riippuen lasten iästä. Tai sitten ottaa isomman mukaan kylppäriin ja hän kylpee tai suhkuttelee ensin vauvan istuessa sitterissä tms. Kun on yhden lapsen kanssa, täytyy huomio antaa jatkuvasti yhdelle, olla leikkikaveri jne joka on henkisesti rankempaa kuin useamman kanssa.