Miten te useamman lapsen äidit selviätte? Minun ainokainen vie kaikki mehut

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa töihin päiväkotiin! Perjantaina olin yksin 7 alle 5 vuotiaan kanssa joista 2 oli vaipoissa äkillisen sairastapauksen johdosta.

Minkälainen sairaustapaus ajaa kaksi alle 5-vuotiasta vaippoihin? 🤔

Minulle 3 lasta oli helpompaa kuin 1. Esikoisen kanssa keskitin koko huomioni häneen, useamman kanssa näin ei voi toimia ja huomasin ettei se ole tarpeellistakaan. Meillä sisaruksista on ollut seuraa toisilleen, mikä vähentää vanhempien huomion tarvetta.

Itselleni tärkein kasvatusneuvo oli valitse taistelusi. Haarukasta ei kannata riidellä, mutta auto ei liiku ennen kuin turvavyöt on kiinni. Opetin lapset pienestä pitäen siihen, ettei kitisemällä ja huutamalla saa tahtoa läpi, mutta nätisti pyytämällä yleensä onnistuu. Silti uhmaikäisten kanssa riittää huutoa, sitä ei voi välttää. Mieti mitkä asiat lapsen kanssa sujuvat ja tee niitä.

Kun on itse väsynyt, pitää hakea apua. Lähde yksin johonkin ja jätä lapsi isänsä hoivaan. Pyydä apua myös isovanhemmilta, kummilta, tutuilta jne. Jos on rahaa, palkkaa lapsenvahti, siivooja tms mikä helpottaa sinun arkeasi.

Vierailija kirjoitti:

Minulle 3 lasta oli helpompaa kuin 1. Esikoisen kanssa keskitin koko huomioni häneen, useamman kanssa näin ei voi toimia ja huomasin ettei se ole tarpeellistakaan. Meillä sisaruksista on ollut seuraa toisilleen, mikä vähentää vanhempien huomion tarvetta.

Itselleni tärkein kasvatusneuvo oli valitse taistelusi. Haarukasta ei kannata riidellä, mutta auto ei liiku ennen kuin turvavyöt on kiinni. Opetin lapset pienestä pitäen siihen, ettei kitisemällä ja huutamalla saa tahtoa läpi, mutta nätisti pyytämällä yleensä onnistuu. Silti uhmaikäisten kanssa riittää huutoa, sitä ei voi välttää. Mieti mitkä asiat lapsen kanssa sujuvat ja tee niitä.

Kun on itse väsynyt, pitää hakea apua. Lähde yksin johonkin ja jätä lapsi isänsä hoivaan. Pyydä apua myös isovanhemmilta, kummilta, tutuilta jne. Jos on rahaa, palkkaa lapsenvahti, siivooja tms mikä helpottaa sinun arkeasi.

En ole ap mutta olen seurannut tätä ketjua tiiviisti kun on vähän vastaava tilanne kuin ap:lla. Se, joka riiteli lapsensa kanssa haarukoista ei ollut ap. Eikä ap ole kirjoittanut yhtään kommenttia, jossa hän kertoisi että lapsen kanssa tulisi koko ajan taistelu jostain yhdestä ja samasta pikkuasiasta. Ap kuvaa kaaosmaista arkea, jossa ei ehdi tehdä asioita ja kaikki on levällään ja mies ei osallistu eikä auta. Ketju rönsyili muiden ihmisten kertomuksiin hankalista ainokaisista liittyen haarukoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikääpäs äitejä aiemmin, kun oli iso lapsilauma muttei ollut edes juoksevaa vettä, se piti kaivosta kantaa ja lämmittää, sillä pyykättiin, tiskattiin ja peseydyttiin. Ei ollut valmisruokia kaupassa, vaatteetkin tehtiin itse. Sitten juostiin navetassa pari kertaa päivässä jopa heti synnytyksen jälkeenkin.

Toisella mummollani oli 8 lasta, en tajua miten selvisi, jäi sotaleskeksi kun odotti nuorinta.

Tuolloin ei tarvinnut olla koko ajan sanoittamassa tunteita lapsille, ei pitänyt huolehtia että on viisi ateriaa säännöllisellä päivärytmillä ja riittävästi kasviksia ja vitamiineja, ei tarvinnut huolehtia että jokainen lapsi saa paljon vanhemmat läsnäoloa joka päivä, pieniä lapsia ei kuulunut vahtia koko ajan jne. Nykypäivän vaatimukset on ihan toista luokkaa kuin tuolloin. No, lapsikuolleisuuskin on ihan toista luokkaa.

Ja tähän lisään vielä: kaiken ei tarvinnut pyöriä lapsen ehdoilla. Lapsi eli perheen elämää mukana eikä ollut erityisen huomion kohteena aamusta iltaan. Lapsi tuli osaksi perheen elämää. Ei ainaiseen päärooliin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset ovat syntyneet meidän arkeen eli arki ei katkea lasten syntymään. Ihan elävät tässä mukana. Se auttaa kummasti kun vertaan ystäväperheisiin jossa eletään täysin lapsen ehdoilla tai sen lapsen kautta, mitään ei voi tehdä kun on lapsi. Meillä tehdään ja lapsi kulkee siinä mukana tai tekee mukana.

Tässä on erittäin hyvä pointti.

Joillekin lapsi tuntuu olevan jonkinlainen projekti, kirjaimellisesti maailman keskipiste jonka ympärillä pyörii koko maailmankaikkeus.

Äkkiäkös lapsi siihen tottuu ja pian ollaan ongelmissa, kun lapsi ja lapsen olemassaolo määrittelee aivan kaiken.

Ja tämä tilanne on täysin vanhempien itsensä aikaansaama.

Vierailija kirjoitti:

Ennakoimalla välttää 90 prosenttia ongelmista. Lähdöt on sujuvia kun varusteet on valmiina ja sitten vaan suit sait puetaan ja menoksi.

Kauppaan kannattaa mennä kun lapsi on jo purkanut energiaa, ei ole nälkäinen eikä liian väsynyt.

Ylipäätään organisoiminen ja kaiken ennakkoon miettiminen auttaa kodka sitten on itsellä rauhallisempi olo.

Totta Mooses lähtö käy nopeasti sitten kun kaikki on valmiina. Ei kai ovesta ulos meno ole ylivoimaista. No, tuo suit sait pukeminen kuulostaa vähän hauskalta... :D Ap:n (ja muuten meidänkin) ongelma oli, että lapsi mellastaa, kun ap laittaa sitä kaikkea valmiiksi.

Varmasti lapsen isä voi nuo varusteet huoltaa illalla ja laittaa valmiiksi aamulla. Mutta kun hän ei tee sitä.

Ja älkää sanoko kaikkeen, että se tehdään lapsen nukkuessa. Kaikkea ei voi enää vauvaiän jälkeen tehdä lapsen nukkuessa. Itsekin pitää nukkua, ja se vasta takkuista onkin kun yöllä silmät ristissä yrittää miettiä mitä piti laittaa valmiiksi. Yritin itsekin sitä yökahvin voimalla, mutta onneksi tajusin jossain vaiheessa lopettaa ja siirtyä päivätyövuoroon. Tämä "lapsen nukkuessa" on niiden vakiovastaus, jotka olivat lapsen kanssa yksin ainoastaan äitiyslomalla, jolloin lapsi nukkui kahdet päikkärit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset ovat syntyneet meidän arkeen eli arki ei katkea lasten syntymään. Ihan elävät tässä mukana. Se auttaa kummasti kun vertaan ystäväperheisiin jossa eletään täysin lapsen ehdoilla tai sen lapsen kautta, mitään ei voi tehdä kun on lapsi. Meillä tehdään ja lapsi kulkee siinä mukana tai tekee mukana.

Tässä on erittäin hyvä pointti.

Joillekin lapsi tuntuu olevan jonkinlainen projekti, kirjaimellisesti maailman keskipiste jonka ympärillä pyörii koko maailmankaikkeus.

Äkkiäkös lapsi siihen tottuu ja pian ollaan ongelmissa, kun lapsi ja lapsen olemassaolo määrittelee aivan kaiken.

Ja tämä tilanne on täysin vanhempien itsensä aikaansaama.

Ei se nyt ihan vanhempien aikaansaama asiakaan ole. Vaan yhden lapsen kanssa vain helposti on tuollaista. Jos lapsia on useampi niin lapsilla on seuraa toisistaan ja voivat puuhailla keskenään ja aikuisille jää enemmän aikaa muuhun. Mutta ainoa lapsi on helposti sellainen, että se pyörii aivan koko ajan jaloissa ja kaipaa huomiota. Vaikka miten yrittäisi auttaa hänelle yksinleikkejä alkuun, kannustaa menemään leikkeihinsä jne.

Vaihda ukkoa jos haluat lisää lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennakoimalla välttää 90 prosenttia ongelmista. Lähdöt on sujuvia kun varusteet on valmiina ja sitten vaan suit sait puetaan ja menoksi.

Kauppaan kannattaa mennä kun lapsi on jo purkanut energiaa, ei ole nälkäinen eikä liian väsynyt.

Ylipäätään organisoiminen ja kaiken ennakkoon miettiminen auttaa kodka sitten on itsellä rauhallisempi olo.

Totta Mooses lähtö käy nopeasti sitten kun kaikki on valmiina. Ei kai ovesta ulos meno ole ylivoimaista. No, tuo suit sait pukeminen kuulostaa vähän hauskalta... :D Ap:n (ja muuten meidänkin) ongelma oli, että lapsi mellastaa, kun ap laittaa sitä kaikkea valmiiksi.

Varmasti lapsen isä voi nuo varusteet huoltaa illalla ja laittaa valmiiksi aamulla. Mutta kun hän ei tee sitä.

Ja älkää sanoko kaikkeen, että se tehdään lapsen nukkuessa. Kaikkea ei voi enää vauvaiän jälkeen tehdä lapsen nukkuessa. Itsekin pitää nukkua, ja se vasta takkuista onkin kun yöllä silmät ristissä yrittää miettiä mitä piti laittaa valmiiksi. Yritin itsekin sitä yökahvin voimalla, mutta onneksi tajusin jossain vaiheessa lopettaa ja siirtyä päivätyövuoroon. Tämä "lapsen nukkuessa" on niiden vakiovastaus, jotka olivat lapsen kanssa yksin ainoastaan äitiyslomalla, jolloin lapsi nukkui kahdet päikkärit.

Minulla on hyvin herkkäuninen lapsi, joka on muutenkin huono nukkumaan. Hän nukkui vauvana vain liikkuvissa vaunuissa, joten en koskaan päiväunien aikana voinut tehdä muuta kuin kävellä. Joka sinänsä oli kivaa, tykkään kävellä, mutta omaa lepoa en saanut enkä edes tiskejä siinä laitettua. Ja yritin kaikkeni, että vauva olisi oppinut päiväunille omaan sänkyyn. Kukaan ei usko miten paljon yritin ja yritin. Ei nukahtanut. Ja nyt melkein neljävuotiaana hän on edelleen herkkäuninen. Niin herkkäuninen, että herää yöuniltakin heti, jos hänen nukkuessa kolistellaan jotain. Vaikka on yritetty totutttaa nukkumaan äänissä vauvasta asti. Eli kaikki siivoamiset ja muut järjestelyt on pakko tehdä lapsen ollessa hereillä, meillä on sen verran pieni asunto että ei ole vaikka mitään hiljaista yläkertaa missä voisi nukkua rauhassa.

Mulla oli myös mies, joka kieltäytyi osallistumasta kokonaan lasten tai kodinhoitoon. Se vei ihan älyttömästi multa voimia ja olin aivan loppu. Erosin ja muutin taaperon ja vauvan kanssa omaan asuntoon. Muut kauhisteli miten nyt jaksaisin. Tosi asiassa sain elämäniloni takaisin ja aloin jaksamaan paljon paremmin kun se kaikesta valittava, perässä raahattava mieslapsi ei enää nököttänyt sohvalla valittamassa miten hanoja ei ole kiilloittettu moneen kuukauteen. Isä on nähnyt lapsiaan hyvin harvoin ja olen käytännössä totaali yh. Silti jaksan nyt paljon paremmin. Huono parisuhde imee ihmisestä kaiken energian.

Minäkään en käsitä. Enkä sitäkään miten ihmiset jaksaa jos vauvalla on koliikki tai herää vielä taaperona 10 kertaa yössä (oma reilu 1v heräilee kuitenkin enää "vaan" 1-3 kertaa), tms. Ja siihen päälle vielä muita lapsia.

Synnytyskin oli mielestäni aivan kamalaa, mutta se meni silti hyvin verrattuna monen muun kokemukseen mitä kuullut. Ei ollut mitään komplikaatioita, kesto oli normaali ja vain muutama nirhauma piti tikata.

Välillä tunnen itseni huonommaksi ja heikoksi kun en vaan kestä ja jaksa, vaikka voisi mennä paljon huonomminkin. Miten ne muut jaksaa?

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Käy tekemässä viikon työharjoittelu päiväkodissa niin opit. Kun yhtä pestään niin muut ovat vailla huomiota. Koti pitää tehdä turvalliseksi. 5-vuotias osaa kyllä itse pestä itsensä jos on opetettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurakunnan, leikkipuiston tm. perhekerhoon ym. menoihin, niin tulee vaihtelua

Kyllähän me leikkipuistoissa käydään ja sellaista, vaihdellaan jopa missä. Perhekerhoja täällä ei olekaan ollenkaan. Mutta siis ajatus siitä, että pitäisi vaihtelun vuoksi rampata vielä tuollaisissakin lisää vain kaaoksen tunnettani. Kun lähdöt on sitä, että yksi sukka on hukassa, toinen on kukassa, kengät märkinä kun unohdin muussa hässäkässä laittaa ne kuivumaan (vähintään omani) ja eväitä kun teen mukaan, niin joko lapsi säätää koko ajan jotain muuta mikä keskeyttää tekemiseni, että laitan vahingossa leivän väliin silliä ja mehupulloon tilliä tai sitten unohdan eväät kokonaan kotiin ja sitten itketään, lapsi nälkää ja minä mielessäni hiljaa sitä, että miksi en vaan saa asioita sujumaan.

Ap

Tuo ei ole millään tasolla normaalia. Onko sut tutkittu ettei ole jokin nepsyongelma sinulla?

Ei ole tutkittu. Olen aina menestynyt opinnoissa ja työelämässä niin hyvin. Kun tulin raskaaksi tein väitöskirjaa. Ei kukaan ole koskaan epäillyt mitään, en tiedä onko syytäkään, mutta jos olisi syytä, niin ei mitään epäillä kun menestyy jatko-opinnoissakin niin hyvin.

Ap

Saitko valmiiksi asti? Mikään noista sun luettelemista asioista ei sulje nepsyä pois. Samoin nuo lapsen syömisongelmat viittaa samaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.

Ap

Minä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.

No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.

Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.

Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.

Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.

Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.

Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.

Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?

No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.

Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.

En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.

Choose your battles.

- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.

- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.

-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.

-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä

Jnejne.

Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.

En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?

En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?

Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.

Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.

Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.

Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.

Osta lisää niitä lempihaarukoita ja ongelma ratkaistu. Voitte sitten vääntää jostain muusta jossain muussa tilanteessa, mutta rauhoita ruokailuhetket. Ruokarauha. Vanha viisaus.

Ja sitten voisit myös tutkia mikä siinä yhdessä haarukassa on parempaa kuin muissa. Ostin joskus Ikeasta lapsille ruokailuvälineitä ja jossain vaiheessa hoksasin, että aina kun ne Ikean välineet oli pöydässä, yksi kranttu lapsistamme kranttuili entistäkin enemmän. Söin kerran sitten itse sattumalta Ikean lasten lusikalla jotain jugurttia, ja tajusin, että se metalli maistuu suussa. Hackmannin ruokailuvälineistä, mitä meillä kaikki muut on, ei tule mitään makua. Metalli on jollain lailla erilaista, ikealaisissa varmasti halvempaa eli huonolaatuisempaa.

Tai sitten se syy voi olla se haarukan muoto. Jotkut ruokailuvälineet ei ole "suunmukaisia", ja ne tuntuu epämukavilta suussa, tämän huomaa kun syö ravintoloissa ja kyläpaikoissa. Ehkä kaikki ei tällaista huomaa, mutta jos on vähänkään herkkyyttä aisteissa, niin se voi oikeasti olla lapselle ongelma. Aikuinen osaa jo sietää sitä epämukavuutta, vaikka siihen kyllä kiinnittää syödessä huomiota.

Kuva haarukassa on eri, muuten täysin samanmallinen haarukka kuin muut.

Sitten vain valitset taistelusi. Tappelette joka ikinen ruokailu, kun on haarukkaruokaa, tai sitten vaikkapa pyydät lapsen mukaan kattamaan pöytää: "Ville, tulepas katsomaan onko sun kissahaarukka puhtaana, kohta syödään." Sitten muksu laittaa sen lempihaarukkansa pöytään, tai jos on likaisena, käy tiskaamaan sitä. 4 v kyllä osaa tiskata haarukkansa tarpeeksi hyvin. Nuolee haarukan ruokailun päätteeksi niin hyvin, ettei siihen jää mitään kökkäreitä kuivumaan. Tai lapsi voi jokaisen ruokailun päätteeksi tiskata haarukkansa, että se on jo valmiiksi puhdas seuraavalle kerralle.

Keinoja kyllä on.

Nämä keinot voivat toimia joihinkin lapsiin. Meillä 4-vuotias reagoi esim. Siirtymiin vahvasti tai herkästi. Mutta ennakoin tai sanoitan taikka olen sanoittamatta liikaa lapsi on silti hyvin omaehtoinen. Eikä sillä en minkään aina kiireessä jaksa olla pitkä piimäinen, koska en ole enää kotona lasten kanssa vaan on muutakin stressiä kun lapsen raivarit, jotka kyllä vie mehuja ja järkeä siltä johdonmukaiselta sanoitukselta. Yleesä toki tähän pyrin. Ja vastaavanlainen sanoitus puri kyllä lapseen kun hän oli alle pari vuotias. Muttanyt sitä ymmärrystä lapsen omasta vaikuttamisesta on enemmän joten hän KOEttElEe kovastikkin rajojaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan yksin jaksa! Siksi on puoliso, mummo, serkku, kummi, palkattu hoitaja.

Tässä tapauksessa ottaisin tiukan keskustelun miehen kanssa. Se on juuri tämän keskustelun aihe.

Nimenomaan.. Uupunut AP toimii aloituksen perusteella täysin kuten yksinhuoltaja ja siihen todennäköisesti miehen loputtomat vaatimukset päälle. Itse en katselisi, vaan etsisin oman asunnon, jotta saisin keskittää energiani ja aikatauluni vain ja ainoastaan lapsiin ja itseeni. Jos mies ei ymmärrä, lähtee lauluun, jos ymmärtää, muuttaa tapansa tai sopeutuu tilanteeseen. Terv. YH joka laittoi kovan kovaa vastaan itsekeskeiselle ex-legioonalaiselle (mies mietti aikansa ja totesi, että hän ottaa tämän mitä meillä on ehtoineen tai menettää lapsensa)

Miksi kaikki ehdottaa, että lapsi olisi nepsy?

Voihan ollakin, mutta enemmän olen huolissani sinun, ap, jaksamisesta. Olet tainnut asettaa itsellesi liian suuret vaatimukset, ja olet väsynyt niiden alla. Ehkä myös pettynyt itseesi, kun kaikki ei sujukaan niin hyvin kuin olit toivonut. 

Keskity itseesi nyt. Höllää vaatimuksia, ja muista, että lapsesi ymmärtää johdonmukaisuutta ja puhetta. Ihan taatusti osaa tiskata haarukan itse, ja jollei osaa, sen voi opetella. Lasta kannattaa ohjata omatoimiseksi. Tehkää  yhdessä, ei niin, että lapsi katsoo vierestä tai saa kaiken valmiina. Tietysti ruoanlaitto ja kattaminen on nopeampaa yksin, mutta lapsi ei opi mitään. Eräänä päivänä lapsesi osaa tehdä itse eväät ja kattaa pöydän, ja arki helpottuu pikku hiljaa.

Ja sitten kohta jo itketkin, kun se kasvaa ja kehittyy niin nopeasti. 

Paljon voimia sulle, luota itseesi ja etenkin: luota lapseesi!

Päihteillä olen jaksanut päivät ja yöt nukun heräämättä mihinkään ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko yksinhuoltaja?

En ole, mutta mies ei ei juuri viitsi osallistua asioihin. Se ei kuitenkaan ole nyt tämän aloituksen aihe.

Ap

No ei ole ihme, että et jaksa, jos puoliso ei osallistu lapsen hoitamiseen. Ei kenenkään ole tarkoitus jaksaa yksin.

Kyllä naiset lapet ovat perinteisesti hoitaneet, Ei meilläkään ex hoitanut, 3 lasta. Tein töitä samalla kotona

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko yksinhuoltaja?

En ole, mutta mies ei ei juuri viitsi osallistua asioihin. Se ei kuitenkaan ole nyt tämän aloituksen aihe.

Ap

No ei ole ihme, että et jaksa, jos puoliso ei osallistu lapsen hoitamiseen. Ei kenenkään ole tarkoitus jaksaa yksin.

Kyllä naiset lapet ovat perinteisesti hoitaneet, Ei meilläkään ex hoitanut, 3 lasta. Tein töitä samalla kotona

Tietenkin mies oli vielä narsisti ja mitä näitä muita yleisiä diagnooseja katkeroituneet uransa huipulla tsättäilevät keksivätkään.

Vierailija kirjoitti:

Miettikääpäs äitejä aiemmin, kun oli iso lapsilauma muttei ollut edes juoksevaa vettä, se piti kaivosta kantaa ja lämmittää, sillä pyykättiin, tiskattiin ja peseydyttiin. Ei ollut valmisruokia kaupassa, vaatteetkin tehtiin itse. Sitten juostiin navetassa pari kertaa päivässä jopa heti synnytyksen jälkeenkin.

Toisella mummollani oli 8 lasta, en tajua miten selvisi, jäi sotaleskeksi kun odotti nuorinta.

Kyllä on mietitty. Rankkaa ollu. Mutta aika pienestä lapsilla ollut velvollisuuksia ja jotkut suvun tädeistä on valittanut katkerana kuinka piti aina hoitaa pikkusisaruksia.

Ja sitten ne kasvatusmetodit! Piiskalla uhattiin jos ei toteltu ja sitä piiskaa silloin kyllä käytettiin aika ahkeraan. En ihan vaihtaisi tämän päivän ymmärrystä lasten kehityksestä noihin vanhoihin metodeihin.