Miten te useamman lapsen äidit selviätte? Minun ainokainen vie kaikki mehut
Minulla on vain yksi lapsi. Alunperin haaveilin kahdesta, mutta tämä on osoittautunut niin rankaksi, että enpä tiedä Lapsi on todella rakas ja ihana, mutta vie minulta aivan kaiken ajan ja energian, teen koko ajan ja hoidan koko ajan ja silti joka päivä jotain jää hoitamatta kun ei ehtinyt. Koko ajan pitää olla silmät selässäkin ja ihan perustarpeissa kuten syömiset, juomiset, leikit, ulkoilut, nukkumiset, vaatteiden pesut ja vaihdot ja puhtaudessa eli kylvyt sun muut suihkut tuntuu olevan niin valtavasti tekemistä että vaikka tauotta koko ajan tekee niin silti ei meinaa ehtiä kaikkea. Eka hengähdystauko on kun lapsi vihdoin suostuu nukahtamaan yöunille. Silloin olen niin väsynyt, että käyn itse pikasuihkussa, syön leivän ja kaadun sänkyyn kaikkeni antaneeni. Yöt sitten pitää hoitaa monet yöheräämiset, käyttää lapsi yöllä vessassa kun usein herää kerran yössä käymään. Ja sama rumba alkaa joka aamu kuin nakutettu klo 7 kun lapsi ponkaisee sängystä ylös. Teen osapäiväisesti töitä, paitsi nyt olen lomalla, mutta mitään energiaa työlle ei tunnu olevan edes.
Ja lapsia on vain yksi! Miten ihmeessä te 2-6 lapsen äidit selviätte?! En voi käsittää miten voi ehtiä käyttää esim kylvyssä tuplamäärän lapsia, kun en meinaa aina ehtiä edes tätä yhtä.
Kommentit (388)
Vierailija kirjoitti:
Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.
Ap
Yleensä kylvetän vauvan ja taaperon eri päivinä. Joinain päivinä en kylvetä yhtään ketään lasta, koska ei lasten ole mikään pakko käydä joka ilta pesulla. Ja taaperon pesu on helppoa kun hänet voi iskeä kylpyammeeseen ja käydä siinä samalla itse pesulla. Vauva on yleensä nukkumassa jo kun taapero aloittaa iltapesut.
Sitten kun vauva kasvaa niin hankin toisen kylpyammeen niin molemmat viihtyvät kylpyammeessa ja minä voin siinä samalla peseytyä, pestä hampaat ja tietty myös leikkiä yhtä aikaa siinä molempien kanssa vedellä.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä0304 kirjoitti:
Olen huomannut, että Suomessa koetaan sika raskaaksi lasten kasvattaminen. Olen asunut Etelä Amerikassa Kolumbiassa, Ecuadorissa, Boliviassa ja Uruguayssa monta vuotta ja siellä lasten hoitoa/kasvatusta sujuu ihan kuin luonnostaan vaikka olisi kuinka monta lasta perheessä. Äidit on huolehtimassa lapsistaan 24/7. Perheen isä ei osallistu mitenkään lasten hoitoon eikä kotiaskaresiin, lasten kasvatukseen kyllä. Siellä tämä käytäntö on normaali eikä kukaan näe sitä pahana.
Kukaan äiti ei koe olleensa uupunut johtuen lasten hoidosta ja kodin huollosta. Enkä tarkoittanut mitään pahaa, vain halusin kommentoida....
Suomessa äitiydelle asetetut vaatimukset on eri stratosfäärissä. Tämä on lisäksi erittäin lapsivihamielinen ja äitivihamielinen maa.
Olisiko äideiksi haluavissa jotain vikaa jos eivät yhtä lasta osaa kasvattaa? Ei pitäisi olla mitenkään haastavaa kun aiemminkin on onnistuttu. Jättäkää some yms. roska-asiat vähemmälle niin riittää aika.
Vierailija kirjoitti:
4-vuotias lapsi on jo sen ikäinen, että itsenäisten leikkien/toiminnan pitäisi onnistua ainakin jossakin määrin tai ainakin sitä pitää kovasti jo harjoittaa. Kun koti on turvallinen, ei häntä tarvitse koko aikaa sisällä ollessa vahtia. Meillä 4-vuotias leikki hetkittäin jo kotipihallakin yksin (toki jatkuvan näköyhteyden lähellä). 4-vuotias osaa myös käydä itsenäisesti vessassa yöllä, jos herää sitä varten. Laitatte vaikka yövalot aina yöksi päälle matkan varrelle, niin ei pelota. Ja myös ulkoillessa 4-vuotias voi kyllä hyvin kävellä tai pyöräillä itsenäisesti kun menette leikkipuistoon, ohjaat sitten sanallisesti matkan aikana ja kun olet itse kuitenkin lähellä niin voit tarvittaessa ottaa kiinni jos jokin vaaratilanne syntyy. Ja välillä 4-vuotias voi hyvin katsoa hetken esimerkiksi piirrettyjä tai pelata lapsille sopivia pelejä tabletilla, niin voit vaikka itsekin juoda kahvit rauhassa tai keskittyä tekemään jotain mitä haluatkaan.
Haastaviin tilanteisiin voi ottaa aluksi vaikka jonkin palkkiojärjestelmän. Esim. jokaisesta hyvin menneestä (=ei huutoa) ruokailukerrasta saa tarran ja aluksi vaikka jo viidestä tarrasta saa valitsemansa palkkion (esim. lelu, jäätelö, ohjelma, yhteinen puuha vanhemman kanssa). Myöhemmin tarrojen määrää voi kasvattaa. Eikä tietysti kannata ottaa jokaiseen haastavaan tilanteeseen tätä yhtä aikaa, vaan keskittyä kerralla vain muutamaan. Ja ehdottomasti mieti, että mitkä asiat ovat sellaisia mistä kannattaa ja pitää taistella vaikka lapsi huutaisi sen seurauksena koko illan. Meilläkin on hyvin temperamenttinen kuopus, mutta tietyistä asioista ei ikinä jousteta; pesulla käydään, hampaat pestään kahdesti päivässä, ulos pukeudutaan säänmukaisesti, pyöräillessä on kypärä päässä, autossa istutaan sms jne jne. Sen sijaan lapsi voi hyvin valita sisävaatteet tietyistä vaihtoehdoista, valita millä haarukalla syö, mitä ottaa ruokajuomaksi ja jos pyytää kauniisti, niin varmasti voisin sen lempihaarukan vaikka pestä tai pyytää lasta itseään pesemään. Ja välillä sitten kuunnellaan raivoamista, jos mikään ei kelpaa. Sekin on normaalia.
Kotiin kannattaa laittaa esille myös jokin päivä- ja viikkokalenteri, jossa on kuvat apuna. Jääkaapin oveen esimerkiksi Papunetistä tulostat ja laminoit kuvat, mitä kotona sinä päivänä tapahtuu ja laitat seuraavan päivän ohjelman jo illalla valmiiksi. Aamulla sitten käytte päivän ohjelman läpi. Esim. Hammaspesu, aamupala, päiväkoti, päivällinen, leikkiaika/ulkoilu/harrastus/kyläily, lelujen siivoaminen, suihku, hammaspesu, iltasatu ja unille. Ja viikkokalenteriin kuvien avulla näkyville mitä tapahtuu minäkin päivänä, esim. ma-pe päiväkotipäivät, lauantaina uinti yms. Kannattaa ottaa viikkokalenteriin samat värit käyttöön, mitä päiväkodissa ja koulussa käyttävät (löytyy netistä).
Kuvat auttavat lasta ennakoimaan päivän ja viikon tapahtumia. Niitä voi hyödyntää myös muuhun, esim. iltapalalla lapsi voi valita iltapalakorteista (esim. yhdessä kortissa kuva hedelmästä, yhdessä kuva puurosta, yhdessä leivästä, munakkaasta, jogurtista yms.) vaikka kaksi, mitä haluaa syödä iltapalaksi. Kuvat usein auttavat lapsia, joilla siinä omassa toiminnassa on haasteita. Jos toiminnan (esim. syönti) on tapana venyä ja venyä, niin ota ajastin käyttöön (esim. tiimalasi, mouse timer tablettiin).
Omat lapseni ovat jo isompia koululaisia, mutta tämä olisi ollut erittäin hyvä ohje itselleni kun lapset olivat pienempiä. Lasten ikävuodet 3-8 olivat kaikista raskaimpia. Koko ajan valitettiin, naristiin, raivottiin, jos asiat eivät menneet niinkuin he olisivat halunneet. Toisella on todettu nyttemmin adhd, joka osaltaan selittää käytöstä. Ongelmana tuossa suunnitelmallisuudessa on se, että itse haluan elää niin ettei koko päivän menot ja tekemiset ole suunniteltu. Ahdistun, jos pitäisi kalenterin mukaan viedä vaikka lapset tänään uimaan eikä itseäni yhtään huvita. Toki ruokailuajat, ja pesut ovat joka päivä samat. Suunnittelemattomuus päivän tekemisissä sai tosin aikaan sen, että esimerkiksi kesälomat olivat yhtä valitusta lasten taholta.
Vierailija kirjoitti:
Monen lapsen äiti laittaa lapset keskenään leikkimään. Ja nehän leikkii, monta tuntia päivässä. Kun yksi lapsi, vanhempi joutuu koko aika olemaan seurana.
Monen lapsen äideillä on helpompaa.
Yhden lapsen fiksummat äidit toki liittoutuvat keskenään ja muiden äitien kanssa ja varmistavat lapselleen leikkikavereita läheltä ja kaukaa. Kouluikäinen voi järjestää jonkin verran jo itsekin. Osa hankkii yhdelle lapselleen älylaitteita leikkikaveriksi ja lapsenvahdiksi. Suurin osa vaihtelee noiden väliltä. Ei oikeastaan kukaan jaksa itse pitää yhdelle lapselleen seuraa yhtä paljon kuin samanikäinen kaveri tai sisarus jaksaisi.
Lapset oppii odottamaan, kun on sisaruksia. Ja sen, että äiti ei ole vain häntä varten, vaan hänen pitää itsekin kehittää järkevää puuhaa, noudattaa sääntöjä ilman valvontaa.
Hyvin selvisin, kun lapset oli 8kk, 3v ja 5v, kun mies meni vuodeksi töihin 5h ajomatkan päähän, eli kävi noin viikon välein pari pv kotona. Itseasiassa opiskelin myös samalla.
Yhden lapsen kanssa voi tuntua, ettei tuo onnistuisi. Mutta kyllä ne lapsetkin huomaa ja oppii, kuinka on pakko toimia. Kunhan asettaa ne rajat, ja selittää myös miksi on tärkeää toimia tietyllä tavalla.
Niin, ja meilläkin vanhimmalla oli todella paha adhd. Muutkin hyvin vilkkaita, mutta korvat ja aivot olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.
Ap
Tarvitseeko niitä nyt joka ilta edes kylvettää? Sanoisin muutenkin, että vähempi riittää, kaikessa, eli oma vaatimustaso alemmas.
Miten vanha lapsi on nyt? Kai hän nukkuu päiväunet? Minulla on 1 lapsi ja kun hän oli pieni niin ensin hän oli kantoliinassa ja myöhemmin selkäpuolella. Ehdin hyvin tekemään ruokaa ja syömään myös itse. Vaunut oli sellaiset, että niiden kanssa pystyi käymään juoksulenkillä. Kantoliina oli hyvä myös siivotessa. Kun kävin suihkussa, niin lapsi oli siinä vieressä sängyssä kun siinä oli pyörät. Käytiin myös vaeltamassa kantorinkan kanssa kun lapsi oli 1v. Imetin maastossa useinkin. Kyllä arjesta lapsen kanssa selviää kun hieman höllää ja kehittelee rutiinit, mitkä teidän perheelle sopii.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaisin äkkiseltään että joko teet asioista vaikeampia kuin ne onkaan, lapsesi on jollain tavalla erityisen vaativa (erityislapsi) tai sitten vaadit itseltäsi aivan liikaa. Eikai nyt yhden lapsen kylvettämisessä voi koko iltaa mennä? En ole koskaan ymmärtänyt kun äidit valittavat ettei suihkuun tai syömään ehdi. Minulla on kolme lasta ja hyvin olen aina ehtinyt.
Tämä.
Itselläni neljä lasta ja hyvin on tullut nukuttuakin.
Sanoisin kylläkin että aika paljon on kiinni vanhempien temperamentistakin (kyllä, vanhempien) ja elämäntyylistä/rytmistä.
Joillakin ihan työssäkäyvilläkin ihmisillä on häsläävä luonne ja kaikki on jotenkin luonnostaan kaaosta. Lapsetkin ovat sitten usein niitä ns. täystuhoja. Eihän tuollaisessa perheessä rauhalliseksi kasveta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monen lapsen äiti laittaa lapset keskenään leikkimään. Ja nehän leikkii, monta tuntia päivässä. Kun yksi lapsi, vanhempi joutuu koko aika olemaan seurana.
Monen lapsen äideillä on helpompaa.Yhden lapsen fiksummat äidit toki liittoutuvat keskenään ja muiden äitien kanssa ja varmistavat lapselleen leikkikavereita läheltä ja kaukaa. Kouluikäinen voi järjestää jonkin verran jo itsekin. Osa hankkii yhdelle lapselleen älylaitteita leikkikaveriksi ja lapsenvahdiksi. Suurin osa vaihtelee noiden väliltä. Ei oikeastaan kukaan jaksa itse pitää yhdelle lapselleen seuraa yhtä paljon kuin samanikäinen kaveri tai sisarus jaksaisi.
Juu, mutta ei ne leikkikaveri 24/7 siellä kotona ole. Sisarus auttaa nimenomaan niissä rutiineissa ja arjessa.
Miettikääpäs äitejä aiemmin, kun oli iso lapsilauma muttei ollut edes juoksevaa vettä, se piti kaivosta kantaa ja lämmittää, sillä pyykättiin, tiskattiin ja peseydyttiin. Ei ollut valmisruokia kaupassa, vaatteetkin tehtiin itse. Sitten juostiin navetassa pari kertaa päivässä jopa heti synnytyksen jälkeenkin.
Toisella mummollani oli 8 lasta, en tajua miten selvisi, jäi sotaleskeksi kun odotti nuorinta.
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpäs äitejä aiemmin, kun oli iso lapsilauma muttei ollut edes juoksevaa vettä, se piti kaivosta kantaa ja lämmittää, sillä pyykättiin, tiskattiin ja peseydyttiin. Ei ollut valmisruokia kaupassa, vaatteetkin tehtiin itse. Sitten juostiin navetassa pari kertaa päivässä jopa heti synnytyksen jälkeenkin.
Toisella mummollani oli 8 lasta, en tajua miten selvisi, jäi sotaleskeksi kun odotti nuorinta.
Tuolloin ei tarvinnut olla koko ajan sanoittamassa tunteita lapsille, ei pitänyt huolehtia että on viisi ateriaa säännöllisellä päivärytmillä ja riittävästi kasviksia ja vitamiineja, ei tarvinnut huolehtia että jokainen lapsi saa paljon vanhemmat läsnäoloa joka päivä, pieniä lapsia ei kuulunut vahtia koko ajan jne. Nykypäivän vaatimukset on ihan toista luokkaa kuin tuolloin. No, lapsikuolleisuuskin on ihan toista luokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.
ApMinä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.
No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.
Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.
Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.
Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.
Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.
Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.
Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?
No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.
Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.
En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.
Choose your battles.
- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.
- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.
-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.
-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä
Jnejne.Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.
En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?
En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?
Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.
Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.
Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.
Osta lisää niitä lempihaarukoita ja ongelma ratkaistu. Voitte sitten vääntää jostain muusta jossain muussa tilanteessa, mutta rauhoita ruokailuhetket. Ruokarauha. Vanha viisaus.
Ja sitten voisit myös tutkia mikä siinä yhdessä haarukassa on parempaa kuin muissa. Ostin joskus Ikeasta lapsille ruokailuvälineitä ja jossain vaiheessa hoksasin, että aina kun ne Ikean välineet oli pöydässä, yksi kranttu lapsistamme kranttuili entistäkin enemmän. Söin kerran sitten itse sattumalta Ikean lasten lusikalla jotain jugurttia, ja tajusin, että se metalli maistuu suussa. Hackmannin ruokailuvälineistä, mitä meillä kaikki muut on, ei tule mitään makua. Metalli on jollain lailla erilaista, ikealaisissa varmasti halvempaa eli huonolaatuisempaa.
Tai sitten se syy voi olla se haarukan muoto. Jotkut ruokailuvälineet ei ole "suunmukaisia", ja ne tuntuu epämukavilta suussa, tämän huomaa kun syö ravintoloissa ja kyläpaikoissa. Ehkä kaikki ei tällaista huomaa, mutta jos on vähänkään herkkyyttä aisteissa, niin se voi oikeasti olla lapselle ongelma. Aikuinen osaa jo sietää sitä epämukavuutta, vaikka siihen kyllä kiinnittää syödessä huomiota.
Kuva haarukassa on eri, muuten täysin samanmallinen haarukka kuin muut.
Sitten vain valitset taistelusi. Tappelette joka ikinen ruokailu, kun on haarukkaruokaa, tai sitten vaikkapa pyydät lapsen mukaan kattamaan pöytää: "Ville, tulepas katsomaan onko sun kissahaarukka puhtaana, kohta syödään." Sitten muksu laittaa sen lempihaarukkansa pöytään, tai jos on likaisena, käy tiskaamaan sitä. 4 v kyllä osaa tiskata haarukkansa tarpeeksi hyvin. Nuolee haarukan ruokailun päätteeksi niin hyvin, ettei siihen jää mitään kökkäreitä kuivumaan. Tai lapsi voi jokaisen ruokailun päätteeksi tiskata haarukkansa, että se on jo valmiiksi puhdas seuraavalle kerralle.
Keinoja kyllä on.
Ei tuo ole ihan niin helppoa kuin kirjoitat. Olen eri, mutta ainakin meillä tiskiallas on korkealla, eikä lapsi millään yllä siihen tiskaamaan eikä pesemään käsiäkään. Ja keittiössä on parketti, joka menee kyllä pilalle, jos lapsi alkaa suorittamaan vauhdikkaita tiskausharjoituksia, joissa vettä päätyy enemmän lattialle kuin lavuaariin. Vuokralla asutaan niin ei oikein kiinnosta aiheuttaa vesivahinkoa.
Yhden haarukan pesemisestä ei saa vesivahinkoa. Haarukan voi pestä vaikka kylpyhuoneen lavuaarissa.
Nimenomaan. Kyllä sen haarukan saa tiskattua tavalla tai toisella se lapsikin. Ellei asioista halua tehdä vaikeita.
Lapset osaa kaikennäköistä, kun antaa mahdollisuuden.
Näin on. Jos yhden 4v haarukan pesu on noin potentiaalinen katastrofiuhka, miten ihmeessä esim päiväkodeissa ei tule niitä vesivahinkoja ja lainehtimisia vaikka lauma 4-5v nappuloita itse jakkaralla seisten huuhtoo lautasensa ja välineensä ennen koneeseen laittoa? Lapset osaavat kummasti kun annetaan yrittää . Toki aikuinen valvoo tuota astiatouhua .
Ap, sä voit tehdä teidän elämästä just niin vaikeaa tai sujuvampaa kun asennoidut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpäs äitejä aiemmin, kun oli iso lapsilauma muttei ollut edes juoksevaa vettä, se piti kaivosta kantaa ja lämmittää, sillä pyykättiin, tiskattiin ja peseydyttiin. Ei ollut valmisruokia kaupassa, vaatteetkin tehtiin itse. Sitten juostiin navetassa pari kertaa päivässä jopa heti synnytyksen jälkeenkin.
Toisella mummollani oli 8 lasta, en tajua miten selvisi, jäi sotaleskeksi kun odotti nuorinta.
Tuolloin ei tarvinnut olla koko ajan sanoittamassa tunteita lapsille, ei pitänyt huolehtia että on viisi ateriaa säännöllisellä päivärytmillä ja riittävästi kasviksia ja vitamiineja, ei tarvinnut huolehtia että jokainen lapsi saa paljon vanhemmat läsnäoloa joka päivä, pieniä lapsia ei kuulunut vahtia koko ajan jne. Nykypäivän vaatimukset on ihan toista luokkaa kuin tuolloin. No, lapsikuolleisuuskin on ihan toista luokkaa.
Lisäksi oli ihan ok pistää kaikki kävelykykyiset hommiin, lapset sai mennä päivät missä menivät ja puuhata mitä puuhasivat. Ajatus oli että joka vitsaa säästää se lastansa vihaa. Eli siis ne joille ei mennyt puhe perille piestiin hiljaiseksi. Tähän ei toki tarvitsisi palata, mutta on lapsia joille puhe ei vain mene perille.
Ennen vanhemmilta ei vaadittu mitään muuta, kuin että lapselle on ruokaa, vaatteita ja katto pään päällä. Nyt jos käytät tuota entisajan minimiä, niin lapset on sijoituksessa ennenkuin ehdit kissaa sanoa.
Meillä on 4 lasta pienillä ikäeroilla ja kyllä se aina on arki sujunut. Esim pesut hoituneet yhdessä saunomalla, toki vauva erikseen silloin kun sellainen oli. Ruokailu hoituu, kun kaikki syövät yhdessä ja rauhoitetaan se hetki perheelle jne.
Meillä ei ole arkea koskaan suoritettu se tehdään mitä jaksetaan ja tärkeämpää kuin se, onko välipalat minuutilleen on se, että yhdessä on mukavaa.
Meillä lapset ovat syntyneet meidän arkeen eli arki ei katkea lasten syntymään. Ihan elävät tässä mukana. Se auttaa kummasti kun vertaan ystäväperheisiin jossa eletään täysin lapsen ehdoilla tai sen lapsen kautta, mitään ei voi tehdä kun on lapsi. Meillä tehdään ja lapsi kulkee siinä mukana tai tekee mukana.
Onko ap vastannut, että aikooko yrittää mennä jonkin aikaa nukkumaan aiemmin sen sijaan, että nipistäisi oman ajan yöunistaan? Joku sitä ehdotti. Kannattaa myös pohtia sitä kuinka paljon pska parisuhde vaikuttaa jaksamiseen lapsen kanssa. Jos olet ongelmitta valmistunut maisteriksi, toki voi silloinkin olla jotain adhd:ta tai häiriötä, mutta pitäisi jopa todennäköisempänä, että kyvyttömyytesi toteuttaa arkisia askareita liittyy teidän kodin ilmapiiriin. Mies ei kai pidä osallistumista ollenkaan tärkeänä, ehkä se vaikuttaa ap:nkin motivaatioon hoitaa kaikki yksin. Lapsihan siitä sitten kärsii kyllä ja jos vielä vikaa etsitään ensimmäisenä siitä lapsesta... kuinka hän on niin voimakastahtoinen eikä osaa tehdä mitään (kun ei ole opetettu, eiväthän vanhemmatkaan ilmiselvästi osaa!)
Selviän hyvin sillä en ole yh ydinperheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selittäkää minulle miten käytetään illalla vaikka 1-, 3- ja 5-vuotiaat lapset kylvyssä ja suihkussa. Osa siis kylvyssä, osa suihkussa. Mutta varmaan pitää käyttää yksitellen, ei jotain melkein vielä vauvaa voi jättää ilman valvontaa kylpyyn. Ja mihin ne kaksi muuta laitetaan silloin kun yhtä pestään ja kaksi muuta on mallia täystuho.
ApMinä tekisin näin. Matkarattaat suihkun ovelle. 1-v sinne istumaan. Jos tuplarattaat, 1-v ja 3-v niihin istumaan pyyhkeet päällä. Käteen vaikka maissinaksu niin viihtyvät. Suihku päälle, suihku itselle. Kun valmis, lapsi kerrallaan rattaista suihkuun. Kun valmis, pyyhe ympärille ja takaisin rattaisiin. Lopuksi, samalla kun kuivailee itseä, 5-v suihkuun. Lopuksi koko porukka pois suihkusta.
No meillä lapsi lopetti rattaissa istumisen 1,5-vuotiaana kokonaan eli meillä tuo ideasi ei toimisi. Tulisi pelkkää pää punaisena rääkymistä ja rattaista kaikin voimin pois pääsemistä.
Ei lopettanut, vaan itse lopetit sen eli annoit lapselle periksi. 1,5-vuotias ei tee tuollaisia päätöksiä. Joo, saattoi varmasti huutaa asiasta, mutta olisit antanut huutaa. Väsytystaistelun voittaa aina aikuinen, jos tahtoa löytyy ja vähitellen lapsi oppii, että on tietynlaisessa alammaisuussuhteessa vanhempiinsa. Lapset eivät todellakaan ole tasa-arvoisia vanhempiinsa nähden.
Eli olisi pitänyt sitoa lapsi rattaisiin ja antaa hänen huutaa yli tunnin putkeen pois pääsyä joka ikinen kerta? Olisiko se ollut varmasti ok muiden silmissä kaupassa käydessä ja vaunulenkeillä? Sain jo silloin niin paljon syytteleviä katseita, että miksi en päästä lasta käveleen vaikka hän sitä niin kovasti haluaa ts. huutaa.
Tästä saa sen kuvan, että sinulle on tärkeämpää se, mitä muut ajattelevat sinusta ja että kaikki näyttää ulospäin hyvältä kuin se, että miten kasvatat lapsiasi. Jos näkemyksesi on tämä, niin onnea vaan tulevaisuuteen. Tulet tarvitsemaan sitä paljon.
Kyllä mekin ollaan annettu lasten huutaa esim. lentokoneessa tai ruuhkabussissa ihan vaan sen takia, ettei lapsi saa siinä tilanteessa typerää tahtoaan läpi. Jos muut aikuiset ei tätä kestä, niin se on heidän ongelmansa. Jokainen ihminen on kuitenkin ollut lapsi joskus ja aiheuttanut häiriöitä.
Jos luet viestini niin huomaat, että "annan" lapsen huutaa monta tuntia päivästä jo vuosien ajan ihan vain jotta en antaisi periksi. Niin tai näin, aina väärin tehty.
Minusta tuntuu, että sinun omat odotuksesi lapselle ja lapsiperhearjelle ovat liian suuret. Mielikuvissasi ja jopa ennen lapsen syntymää olet ajatellut itsesi äidiksi, joka on tietynlainen, lapsi on tietynlainen, hän käyttäytyy tietynlaisesti ja teidän arki on mielikuviesi mukainen. Normaalisti lapsi ei huuda joka päivä tunteja pettymystään, uhmassakaan, ilman järkevää syytä, joten voisisiko syynä olla nyt nämä sinun oman mielikuvat ja se, että lapsi kokee nyt enemmän pettymyksiä ja sinä riittämättömyyttä niiden vuoksi?
No miten katkaista tämä kierre? Lapsi käyttäytyy molempien vanhempien seurassa samalla tavalla ja vanhemmat harvoin ovat samaan aikaan kotona. Totta kai tiedostan, että en jaksa enää yhtäkään vuotta kuunnella turhanpäiväistä huutokonserttia mikä alkaa saattaa alkaa työpäivän jälkeen päiväkodin portilla, koska en suostu hakemaan jäätelöä tai koska laitoin lapsen takin vetoketjun kiinni itse eikä hän saanut ja enää ei kelvannut, vaikka vetoketjun aukaisen uudelleen. Tästä seuraa se 1-2 tunnin huutokonsertti ja tietenkin joudun hiestä märkänä kantamaan rimpuilevan ja huutavan lapsen päiväkodista kotiin, koska hän ei huutamiseltaan vastaanota mitään.
Sama saattaa toistua kotona, jos tietty haarukka on likaisena tiskikoneessa enkä suostu erikseen pestä hänelle tätä. En anna periksi juuri sen takia ettei lapsi hyväksikäytä tilannetta huutamalla. Ehkä niin tekeekin.
En vain jaksa enää. Tätä on jatkunut vuosia joka ikinen päivä. Mielikuvissa ajattelin arjen olevan raskasta, mutta en ihan näin montaa vuotta ja tällä tavalla.
Choose your battles.
- laittaako lapsi itse vetskarin vai laittaako äiti? Laske viiteen, niin kyllä se menee kiinni.
- lapsi menee itse valitsemaan haarukan, niin ei tule huutoa.
-lapsi valkkaa itse vaatteet. Voi laittaa vaikka vaihtoehtoja esille.
-siivouspäivänä lakaiseeko lattiaa vai pyyhkiikö pölyä
Jnejne.Taistelet niistä ihan pakollisista asioista, kuten suihkussa käymisestä. Voit antaa vaikka valkata pyyhkeen, jos siitä on apua. 4v haluaa tehdä asioita myös itse ja olla iso. Ja omatoimisuuteen kannattaa kannustaa.
En vain jotenkin osaa itse nähdä syytä, että miksi minun pitäisi erikseen tiskata yksi tietty haarukka hänelle, vaikka vaihtoehtona on muitakin haarukoita puhtaina. Tai jos erehdyn vahingossa laittamaan vetoketjun kiinni, koska välillä saan laittaa ja välillä en, niin pitäisikö minun pyytää sata kertaa anteeksi sitä lapselta? Eikö jo yksi kerta pitäisi riittää?
En vain jaksa taistella tällaisistä asioista. Lapsi saa itse valita vaihtoehdoista, mutta näissä tilanteissako myös? Pakko antaa lapselle se tietty likainen haarukka, koska lapsi nimenomaan haluaa sen joka kerta?
Kyllä. Jos ehdit laskea viiteen ja laitat vetskarin kiinni, niin lapselle voi sanoa että omien valintojensa seuraus. Sitten seuraavalla kerralla voit muistuttaa, että viimeksi harmitti kun äiti laittoi kiinni. Tuollaista se on lasten kanssa. Ja näin ne monen lapsen äidit on kaikkien kanssa toimineet. Muuten homma ei toimi ikinä.
Ja siis se haarukkatappelu johtuu siitä, ettet anna lapsen valita edes pienissä jutuissa. Koitapa kerran kun lemppari on pesussa sanoa, että valkkaapa joku kiva sieltä laatikosta ja valkkaa äidille myös samalla. Lyön vetoa ettei tule huutoa.Tuostahan se huuto nimenomaan tulee. :D Kun MIKÄÄN MUU EI KELPAA. Olen koittanut sitä sanoa nyt monesti, että vain yksi haarukka onse mikä kelpaa. Jos tuo haarukka katoaisi maapallon päältä niin lapsi jättäisi syömättä ruokansa ennemmin kuin valitsisi "jonkun kivan sieltä laatikosta". Tai söisi sormilla.
Eli pitääkö antaa periksi ja kiltisti tiskata lapsen lempihaarukka joka kerta vai pitää päänsä ja todeta, että valitse joku puhtaista tai ole syömättä? Kun osa sanoo toista ja osa toista.
Osta lisää niitä lempihaarukoita ja ongelma ratkaistu. Voitte sitten vääntää jostain muusta jossain muussa tilanteessa, mutta rauhoita ruokailuhetket. Ruokarauha. Vanha viisaus.
Ja sitten voisit myös tutkia mikä siinä yhdessä haarukassa on parempaa kuin muissa. Ostin joskus Ikeasta lapsille ruokailuvälineitä ja jossain vaiheessa hoksasin, että aina kun ne Ikean välineet oli pöydässä, yksi kranttu lapsistamme kranttuili entistäkin enemmän. Söin kerran sitten itse sattumalta Ikean lasten lusikalla jotain jugurttia, ja tajusin, että se metalli maistuu suussa. Hackmannin ruokailuvälineistä, mitä meillä kaikki muut on, ei tule mitään makua. Metalli on jollain lailla erilaista, ikealaisissa varmasti halvempaa eli huonolaatuisempaa.
Tai sitten se syy voi olla se haarukan muoto. Jotkut ruokailuvälineet ei ole "suunmukaisia", ja ne tuntuu epämukavilta suussa, tämän huomaa kun syö ravintoloissa ja kyläpaikoissa. Ehkä kaikki ei tällaista huomaa, mutta jos on vähänkään herkkyyttä aisteissa, niin se voi oikeasti olla lapselle ongelma. Aikuinen osaa jo sietää sitä epämukavuutta, vaikka siihen kyllä kiinnittää syödessä huomiota.
Kuva haarukassa on eri, muuten täysin samanmallinen haarukka kuin muut.
Sitten vain valitset taistelusi. Tappelette joka ikinen ruokailu, kun on haarukkaruokaa, tai sitten vaikkapa pyydät lapsen mukaan kattamaan pöytää: "Ville, tulepas katsomaan onko sun kissahaarukka puhtaana, kohta syödään." Sitten muksu laittaa sen lempihaarukkansa pöytään, tai jos on likaisena, käy tiskaamaan sitä. 4 v kyllä osaa tiskata haarukkansa tarpeeksi hyvin. Nuolee haarukan ruokailun päätteeksi niin hyvin, ettei siihen jää mitään kökkäreitä kuivumaan. Tai lapsi voi jokaisen ruokailun päätteeksi tiskata haarukkansa, että se on jo valmiiksi puhdas seuraavalle kerralle.
Keinoja kyllä on.
Ei tuo ole ihan niin helppoa kuin kirjoitat. Olen eri, mutta ainakin meillä tiskiallas on korkealla, eikä lapsi millään yllä siihen tiskaamaan eikä pesemään käsiäkään. Ja keittiössä on parketti, joka menee kyllä pilalle, jos lapsi alkaa suorittamaan vauhdikkaita tiskausharjoituksia, joissa vettä päätyy enemmän lattialle kuin lavuaariin. Vuokralla asutaan niin ei oikein kiinnosta aiheuttaa vesivahinkoa.
Yhden haarukan pesemisestä ei saa vesivahinkoa. Haarukan voi pestä vaikka kylpyhuoneen lavuaarissa.
Nimenomaan. Kyllä sen haarukan saa tiskattua tavalla tai toisella se lapsikin. Ellei asioista halua tehdä vaikeita.
Lapset osaa kaikennäköistä, kun antaa mahdollisuuden.
Näin on. Jos yhden 4v haarukan pesu on noin potentiaalinen katastrofiuhka, miten ihmeessä esim päiväkodeissa ei tule niitä vesivahinkoja ja lainehtimisia vaikka lauma 4-5v nappuloita itse jakkaralla seisten huuhtoo lautasensa ja välineensä ennen koneeseen laittoa? Lapset osaavat kummasti kun annetaan yrittää . Toki aikuinen valvoo tuota astiatouhua .
Ap, sä voit tehdä teidän elämästä just niin vaikeaa tai sujuvampaa kun asennoidut.
Mistä keksit, että ap:lla olisi ongelma jonkun haarukan kanssa?
Tervetuloa töihin päiväkotiin! Perjantaina olin yksin 7 alle 5 vuotiaan kanssa joista 2 oli vaipoissa äkillisen sairastapauksen johdosta.
Niitä lapsia voi ihan oikeasti käskeäkin. Kyllä minä olen sanonut muksuille, että nyt loppui häsääminen, jos on ollut muuta kesken. Jos kaikessa myötäillään ja juostaan perässä niin saat tehdä sitä hamaan tappiin asti