Lue keskustelun säännöt.
En tiedä mitä teen enää :(
23.07.2022 |
Moi. Olen 20-vuotias nuori nainen, nuori, muttei tunnu siltä, makaan vanhempien kotona ilman töitä, tai ilman mitään oikeasti. En saa mistään mielihyvää, tuntuu että tukehdun tähän elämään, ja hirvittää ajatus, että olisi vielä hyvin monta elinvuotta jäljellä. Olin aikaisemmin grillillä töissä, mutta jouduin lopettamaan sen, koska minulla on hieman couperosaa, joten naamaan alkoi sattumaan se rasvan käry.
Minulla on ollut nuoresta asti mielialalääkkeet, jotka ilmeisesti on vaikuttaneet siihen, etten tunne sellaisia normaaleja asioita, en tiedä mistä ihmiset puhuvat, kun puhuvat vaikka seksistä tai rakkaudesta. Nuo asiat eivät ole minua varten tehty, syytän siitä lääkkeitä ja masennusta. Haluaisin rakkautta, mutten tunne sitä. Eikä tämä mene ohi välttämättä koskaan.
Ei oikein enää edes kiinnosta huolehtia itsestäni, en välttämättä enää edes käy ollenkaan ulkoilemassa, tai harrasta liikuntaa joka joskus piti jotenkin mielen kasassa, istun ja olen puhelimella. Stressaan omasta ulkonäöstä silti hyvin paljon, varsinkin tästä couperosasta ja muutenkin ihosta, mistä kuultaa kaikki isot suonet läpi. Ehkä se on joku sijaistoiminto jollekin suuremmalle murheelle mitä on olemassa varmasti ja paljon.
Nyt viimeaikoina olen vain odottanut, että saisin tuota terapia-asiaa eteenpäin vietyä, koska olisi vielä vuosi aikaa käyttää sitä. Olen myös yrittänyt alkaa siivoaamaan jo monta viikkoa, mutten saa aikaiseksi sitä millään. Surettaa aamuisin herätä tänne uudelleen ja uudelleen.
Kommentit (172)
Jos/kun iho aiheuttaa ahdistusta, suosittelen Joe Blascon meikkivoidetta ja puuteria. On kallis, mutta se peittää kaiken. Löytyiskö joku, kaveri, sisko, äiti, jonka kanssa varaisitte sulle ajan kosmetologille - tuo maksaa tietenkin ja samaten Blascot, mutta saisit ammattilaisen opastuksen ja omaan ihonväriisi sopivat kunnon meikit ja ohjeet niihin. Sekä teininä aknesta että aikuisena couperosasta kärsivänä voin sanoa, että Blasco auttaa ja poistaa kasvojen ulkonäköön liittyvät epävarmuudet kerralla. Voimia Sinulle ja paljon tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei olen aika samassa tilanteessa! Olen muutaman vuoden vanhempi kyllä. Aloitin ssri-lääkkeet vähän aikaa sitten.
Elämäni on junnannut pakoillaan, mitään hyvää ei ole tapahtunut ikinä. Paitsi vähän aikaa sitten, mutta sekin meni lopulta v*tuiksi, eikä tullut mitään. Sen takia olenkin nyt entistä masentuneempi. Olen todella yksinäinen, minulla ei ole ketään oikeita kavereita. Nyt alkanut myös tuntua että kaipaisin seurustelusuhdetta, mutta eihän kukaan halua olla kanssani, enkä löydä koskaan ketään. Olen täysin hukassa elämäni kanssa. En ymmärrä tunteitani, ja ne ovat ihan sekavia aina, en saa selvää niistä ja ne ovat aina ristiriitaisia.Onko sinulla mitään koulutusta tai töitä? Ja onko noista lääkkeistä ollut apua? En sano että ne ovat täysin pahasta, mutta itse en halua enää koskea noihin kyseisiin. Ehkä puhuminen auttaisi myös sinun kohdallasi, toki sitä on vaikea saada mistään.
Ap
Opiskelen kyllä. Töihin en ole pystynyt. Käyn terapiassa ja minulla on sosiaaliohjauksia. On niistä ollut suuri apu, mutta olen silti tosi yksinäinen ja ahdistunut. En onnistu ikinä missään ihmissuhteissa:( ssri-lääkkeistäkin ehkä ollut vähän apua olooni, mutta olen huomannut että kaikki on kuitenkin vaan kiinni tästä elämäntilanteestani ja itsestäni. Lääkkeet ei poista sitä minkä takia olen masentunut ja surullinen. Lääkkeet on ehkä kuitenkin auttaneet saamaan motivaatiota yrittää muuttaa asioita, joten aion syödä niitä nyt jatkossakin. Kun en ole huomannut niistä mitään haittavaikutuksiakaan
Pääsetkö minnekään juttelemaan?
Ap
Pääsisin muuten, mutta tällä hetkellä terapeutti on lomalla:( ja juuri nyt häntä todella tarvitsisin
Olen muuten miettinyt että voisin soittaa vaikka johkin kriisipuhelimeen, mutten ole vielä uskaltautunut
Soita vain, sitä vartenhan ne ovat. Ja niihin voi soittaa anonyyminä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei olen aika samassa tilanteessa! Olen muutaman vuoden vanhempi kyllä. Aloitin ssri-lääkkeet vähän aikaa sitten.
Elämäni on junnannut pakoillaan, mitään hyvää ei ole tapahtunut ikinä. Paitsi vähän aikaa sitten, mutta sekin meni lopulta v*tuiksi, eikä tullut mitään. Sen takia olenkin nyt entistä masentuneempi. Olen todella yksinäinen, minulla ei ole ketään oikeita kavereita. Nyt alkanut myös tuntua että kaipaisin seurustelusuhdetta, mutta eihän kukaan halua olla kanssani, enkä löydä koskaan ketään. Olen täysin hukassa elämäni kanssa. En ymmärrä tunteitani, ja ne ovat ihan sekavia aina, en saa selvää niistä ja ne ovat aina ristiriitaisia.Onko sinulla mitään koulutusta tai töitä? Ja onko noista lääkkeistä ollut apua? En sano että ne ovat täysin pahasta, mutta itse en halua enää koskea noihin kyseisiin. Ehkä puhuminen auttaisi myös sinun kohdallasi, toki sitä on vaikea saada mistään.
Ap
Opiskelen kyllä. Töihin en ole pystynyt. Käyn terapiassa ja minulla on sosiaaliohjauksia. On niistä ollut suuri apu, mutta olen silti tosi yksinäinen ja ahdistunut. En onnistu ikinä missään ihmissuhteissa:( ssri-lääkkeistäkin ehkä ollut vähän apua olooni, mutta olen huomannut että kaikki on kuitenkin vaan kiinni tästä elämäntilanteestani ja itsestäni. Lääkkeet ei poista sitä minkä takia olen masentunut ja surullinen. Lääkkeet on ehkä kuitenkin auttaneet saamaan motivaatiota yrittää muuttaa asioita, joten aion syödä niitä nyt jatkossakin. Kun en ole huomannut niistä mitään haittavaikutuksiakaan
Pääsetkö minnekään juttelemaan?
Ap
Pääsisin muuten, mutta tällä hetkellä terapeutti on lomalla:( ja juuri nyt häntä todella tarvitsisin
Olen muuten miettinyt että voisin soittaa vaikka johkin kriisipuhelimeen, mutten ole vielä uskaltautunut
Entä laittaa viestiä johonkin kriisichattiin?
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei olen aika samassa tilanteessa! Olen muutaman vuoden vanhempi kyllä. Aloitin ssri-lääkkeet vähän aikaa sitten.
Elämäni on junnannut pakoillaan, mitään hyvää ei ole tapahtunut ikinä. Paitsi vähän aikaa sitten, mutta sekin meni lopulta v*tuiksi, eikä tullut mitään. Sen takia olenkin nyt entistä masentuneempi. Olen todella yksinäinen, minulla ei ole ketään oikeita kavereita. Nyt alkanut myös tuntua että kaipaisin seurustelusuhdetta, mutta eihän kukaan halua olla kanssani, enkä löydä koskaan ketään. Olen täysin hukassa elämäni kanssa. En ymmärrä tunteitani, ja ne ovat ihan sekavia aina, en saa selvää niistä ja ne ovat aina ristiriitaisia.Onko sinulla mitään koulutusta tai töitä? Ja onko noista lääkkeistä ollut apua? En sano että ne ovat täysin pahasta, mutta itse en halua enää koskea noihin kyseisiin. Ehkä puhuminen auttaisi myös sinun kohdallasi, toki sitä on vaikea saada mistään.
Ap
Opiskelen kyllä. Töihin en ole pystynyt. Käyn terapiassa ja minulla on sosiaaliohjauksia. On niistä ollut suuri apu, mutta olen silti tosi yksinäinen ja ahdistunut. En onnistu ikinä missään ihmissuhteissa:( ssri-lääkkeistäkin ehkä ollut vähän apua olooni, mutta olen huomannut että kaikki on kuitenkin vaan kiinni tästä elämäntilanteestani ja itsestäni. Lääkkeet ei poista sitä minkä takia olen masentunut ja surullinen. Lääkkeet on ehkä kuitenkin auttaneet saamaan motivaatiota yrittää muuttaa asioita, joten aion syödä niitä nyt jatkossakin. Kun en ole huomannut niistä mitään haittavaikutuksiakaan
Pääsetkö minnekään juttelemaan?
Ap
Pääsisin muuten, mutta tällä hetkellä terapeutti on lomalla:( ja juuri nyt häntä todella tarvitsisin
Olen muuten miettinyt että voisin soittaa vaikka johkin kriisipuhelimeen, mutten ole vielä uskaltautunut
Entä laittaa viestiä johonkin kriisichattiin?
-ap
Niin kyllä voisi, mulla on vaan niin kauheesti kaikkea asiaa, varmaan tosi sekavaa tekstiä tulisin😅 toisaalta olen tosi huono puhumaan ja kirjoittaminen luonnistuu ehkä helpommin. Mutta asiani on niin tyhmä että tuntuu tyhmältä edes puhua siitä 😅
Yritä aloittaa jokin liikuntaharrastus. Se parantaa mielialaa ja saa olon hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos/kun iho aiheuttaa ahdistusta, suosittelen Joe Blascon meikkivoidetta ja puuteria. On kallis, mutta se peittää kaiken. Löytyiskö joku, kaveri, sisko, äiti, jonka kanssa varaisitte sulle ajan kosmetologille - tuo maksaa tietenkin ja samaten Blascot, mutta saisit ammattilaisen opastuksen ja omaan ihonväriisi sopivat kunnon meikit ja ohjeet niihin. Sekä teininä aknesta että aikuisena couperosasta kärsivänä voin sanoa, että Blasco auttaa ja poistaa kasvojen ulkonäköön liittyvät epävarmuudet kerralla. Voimia Sinulle ja paljon tsemppiä!
Kiitos. Varasin ajan ihotautilääkärille, mutta ehkä kosmetologikin riittäisi, en vain ole löytänyt sellaista kosmetologia, jolle pääsisi vain ns. juttelemaan ja keskustelemaan ilman hoitoja. Vihaan omaa kasvojeni ihoa, se on läpikuultava ja sinisiä isoja verisuonia täynnä ja iän myötä vain tulevat enemmän näkyviin, otsa täynnä esim. ja sitä couperosaakin on. :(
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei olen aika samassa tilanteessa! Olen muutaman vuoden vanhempi kyllä. Aloitin ssri-lääkkeet vähän aikaa sitten.
Elämäni on junnannut pakoillaan, mitään hyvää ei ole tapahtunut ikinä. Paitsi vähän aikaa sitten, mutta sekin meni lopulta v*tuiksi, eikä tullut mitään. Sen takia olenkin nyt entistä masentuneempi. Olen todella yksinäinen, minulla ei ole ketään oikeita kavereita. Nyt alkanut myös tuntua että kaipaisin seurustelusuhdetta, mutta eihän kukaan halua olla kanssani, enkä löydä koskaan ketään. Olen täysin hukassa elämäni kanssa. En ymmärrä tunteitani, ja ne ovat ihan sekavia aina, en saa selvää niistä ja ne ovat aina ristiriitaisia.Onko sinulla mitään koulutusta tai töitä? Ja onko noista lääkkeistä ollut apua? En sano että ne ovat täysin pahasta, mutta itse en halua enää koskea noihin kyseisiin. Ehkä puhuminen auttaisi myös sinun kohdallasi, toki sitä on vaikea saada mistään.
Ap
Opiskelen kyllä. Töihin en ole pystynyt. Käyn terapiassa ja minulla on sosiaaliohjauksia. On niistä ollut suuri apu, mutta olen silti tosi yksinäinen ja ahdistunut. En onnistu ikinä missään ihmissuhteissa:( ssri-lääkkeistäkin ehkä ollut vähän apua olooni, mutta olen huomannut että kaikki on kuitenkin vaan kiinni tästä elämäntilanteestani ja itsestäni. Lääkkeet ei poista sitä minkä takia olen masentunut ja surullinen. Lääkkeet on ehkä kuitenkin auttaneet saamaan motivaatiota yrittää muuttaa asioita, joten aion syödä niitä nyt jatkossakin. Kun en ole huomannut niistä mitään haittavaikutuksiakaan
Pääsetkö minnekään juttelemaan?
Ap
Pääsisin muuten, mutta tällä hetkellä terapeutti on lomalla:( ja juuri nyt häntä todella tarvitsisin
Olen muuten miettinyt että voisin soittaa vaikka johkin kriisipuhelimeen, mutten ole vielä uskaltautunut
Entä laittaa viestiä johonkin kriisichattiin?
-ap
Niin kyllä voisi, mulla on vaan niin kauheesti kaikkea asiaa, varmaan tosi sekavaa tekstiä tulisin😅 toisaalta olen tosi huono puhumaan ja kirjoittaminen luonnistuu ehkä helpommin. Mutta asiani on niin tyhmä että tuntuu tyhmältä edes puhua siitä 😅
Ei se haittaa. Minullakin on erittäin tyhmältä kuulostavia ongelmia, jotka kuitenkin vaikuttavat mielenterveyteen ja masentavat päivästä toiseen. :/ Laita vain viestiä, kyllä varmasti tottuneet kaikkeen.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritä aloittaa jokin liikuntaharrastus. Se parantaa mielialaa ja saa olon hyväksi.
Liikuin ennen paljon, en tiedä mitä tapahtui, mutta sekään ei enää tehoa.
Ap
Onko sinulla raudanpuute, mikä on ferritiini-arvosi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla raudanpuute, mikä on ferritiini-arvosi?
En ole varmaan koskaan mitannut ferritiiniä, mutta olin vielä esim. 6kk sitten ihan hyvissä voimin. Mutta nyt menee taas alaspäin. Voiko alhainen ferritiini olla oireeton?
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos/kun iho aiheuttaa ahdistusta, suosittelen Joe Blascon meikkivoidetta ja puuteria. On kallis, mutta se peittää kaiken. Löytyiskö joku, kaveri, sisko, äiti, jonka kanssa varaisitte sulle ajan kosmetologille - tuo maksaa tietenkin ja samaten Blascot, mutta saisit ammattilaisen opastuksen ja omaan ihonväriisi sopivat kunnon meikit ja ohjeet niihin. Sekä teininä aknesta että aikuisena couperosasta kärsivänä voin sanoa, että Blasco auttaa ja poistaa kasvojen ulkonäköön liittyvät epävarmuudet kerralla. Voimia Sinulle ja paljon tsemppiä!
Kiitos. Varasin ajan ihotautilääkärille, mutta ehkä kosmetologikin riittäisi, en vain ole löytänyt sellaista kosmetologia, jolle pääsisi vain ns. juttelemaan ja keskustelemaan ilman hoitoja. Vihaan omaa kasvojeni ihoa, se on läpikuultava ja sinisiä isoja verisuonia täynnä ja iän myötä vain tulevat enemmän näkyviin, otsa täynnä esim. ja sitä couperosaakin on. :(
-ap
Hienoa, että menet ensin ihotautilääkärille! Todella hyvää toimintaa, kannattaa aina ensin käydä lääkärillä. Joistakin jutuista itselle on lääkärikin sanonut, että tuo on sitten kosmetologin juttua. Ehkä uskallat kysyä lääkäriltä, osaisiko hän suositella jotain kosmetologia (voi olla, ettei osaa, mutta toisaalta voi ollakin sellaista hiljaista tietoa lääkärillä, esim. aiemmat asiakkaat maininneet jonkun tmv.). Ja vaikkei lääkäri osaisi suositella, ehkä joku tuttu tai tutuntuttu? Tai sitten soittelet tai pyydät jotakuta läheistä soittelemaan ja selittämään tilanteen; kyllähän kosmetologi antaa meikkineuvontaa, ei välttis ilmaiseksi mutta palveluahan tuokin on. Muuten voisi mennä vaikka jonnekin tavaratalon meikkiosastolle Blascon ständille kyselemään, mutta kun on tuo couperosa-ongelma niin kosmetologi on ehkä parempi ensikonsultaatioksi. Sen ihotautilääkärin jälkeen. (Itse olen muuten käyttänyt Avenen couperosa-iholle tehtyjä tuotteita, siis vain apteekisssa myytävää merkkiä, ja olen havainnut sen hyväksi. Muitakin merkkejä toki on.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kilpirauhasesi tutkittu, voiko olla tulehdus mikä sotkee hormonitoimintaasi?
Onko läääkitys pakollinen, voitko lopettaa sen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos/kun iho aiheuttaa ahdistusta, suosittelen Joe Blascon meikkivoidetta ja puuteria. On kallis, mutta se peittää kaiken. Löytyiskö joku, kaveri, sisko, äiti, jonka kanssa varaisitte sulle ajan kosmetologille - tuo maksaa tietenkin ja samaten Blascot, mutta saisit ammattilaisen opastuksen ja omaan ihonväriisi sopivat kunnon meikit ja ohjeet niihin. Sekä teininä aknesta että aikuisena couperosasta kärsivänä voin sanoa, että Blasco auttaa ja poistaa kasvojen ulkonäköön liittyvät epävarmuudet kerralla. Voimia Sinulle ja paljon tsemppiä!
Kiitos. Varasin ajan ihotautilääkärille, mutta ehkä kosmetologikin riittäisi, en vain ole löytänyt sellaista kosmetologia, jolle pääsisi vain ns. juttelemaan ja keskustelemaan ilman hoitoja. Vihaan omaa kasvojeni ihoa, se on läpikuultava ja sinisiä isoja verisuonia täynnä ja iän myötä vain tulevat enemmän näkyviin, otsa täynnä esim. ja sitä couperosaakin on. :(
-ap
Hienoa, että menet ensin ihotautilääkärille! Todella hyvää toimintaa, kannattaa aina ensin käydä lääkärillä. Joistakin jutuista itselle on lääkärikin sanonut, että tuo on sitten kosmetologin juttua. Ehkä uskallat kysyä lääkäriltä, osaisiko hän suositella jotain kosmetologia (voi olla, ettei osaa, mutta toisaalta voi ollakin sellaista hiljaista tietoa lääkärillä, esim. aiemmat asiakkaat maininneet jonkun tmv.). Ja vaikkei lääkäri osaisi suositella, ehkä joku tuttu tai tutuntuttu? Tai sitten soittelet tai pyydät jotakuta läheistä soittelemaan ja selittämään tilanteen; kyllähän kosmetologi antaa meikkineuvontaa, ei välttis ilmaiseksi mutta palveluahan tuokin on. Muuten voisi mennä vaikka jonnekin tavaratalon meikkiosastolle Blascon ständille kyselemään, mutta kun on tuo couperosa-ongelma niin kosmetologi on ehkä parempi ensikonsultaatioksi. Sen ihotautilääkärin jälkeen. (Itse olen muuten käyttänyt Avenen couperosa-iholle tehtyjä tuotteita, siis vain apteekisssa myytävää merkkiä, ja olen havainnut sen hyväksi. Muitakin merkkejä toki on.)[/quote
Niin, voisinhan laittaa eri paikkoihin viestiä ja kysyä voisiko joku hyvä kosmetologi puhua kanssani. Eniten inhottaa tuo läpikuultavuus kasvoissa, siis kaikki laskimot näkyy läpi, ja olen surullinen, kun ne alkavat näkyä vuosi vuodelta enemmän ja enemmän ilmeisesti, eikä tähän varmaan auta mikään? :(-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei olen aika samassa tilanteessa! Olen muutaman vuoden vanhempi kyllä. Aloitin ssri-lääkkeet vähän aikaa sitten.
Elämäni on junnannut pakoillaan, mitään hyvää ei ole tapahtunut ikinä. Paitsi vähän aikaa sitten, mutta sekin meni lopulta v*tuiksi, eikä tullut mitään. Sen takia olenkin nyt entistä masentuneempi. Olen todella yksinäinen, minulla ei ole ketään oikeita kavereita. Nyt alkanut myös tuntua että kaipaisin seurustelusuhdetta, mutta eihän kukaan halua olla kanssani, enkä löydä koskaan ketään. Olen täysin hukassa elämäni kanssa. En ymmärrä tunteitani, ja ne ovat ihan sekavia aina, en saa selvää niistä ja ne ovat aina ristiriitaisia.Onko sinulla mitään koulutusta tai töitä? Ja onko noista lääkkeistä ollut apua? En sano että ne ovat täysin pahasta, mutta itse en halua enää koskea noihin kyseisiin. Ehkä puhuminen auttaisi myös sinun kohdallasi, toki sitä on vaikea saada mistään.
Ap
Opiskelen kyllä. Töihin en ole pystynyt. Käyn terapiassa ja minulla on sosiaaliohjauksia. On niistä ollut suuri apu, mutta olen silti tosi yksinäinen ja ahdistunut. En onnistu ikinä missään ihmissuhteissa:( ssri-lääkkeistäkin ehkä ollut vähän apua olooni, mutta olen huomannut että kaikki on kuitenkin vaan kiinni tästä elämäntilanteestani ja itsestäni. Lääkkeet ei poista sitä minkä takia olen masentunut ja surullinen. Lääkkeet on ehkä kuitenkin auttaneet saamaan motivaatiota yrittää muuttaa asioita, joten aion syödä niitä nyt jatkossakin. Kun en ole huomannut niistä mitään haittavaikutuksiakaan
Pääsetkö minnekään juttelemaan?
Ap
Pääsisin muuten, mutta tällä hetkellä terapeutti on lomalla:( ja juuri nyt häntä todella tarvitsisin
Olen muuten miettinyt että voisin soittaa vaikka johkin kriisipuhelimeen, mutten ole vielä uskaltautunut
Entä laittaa viestiä johonkin kriisichattiin?
-ap
Niin kyllä voisi, mulla on vaan niin kauheesti kaikkea asiaa, varmaan tosi sekavaa tekstiä tulisin😅 toisaalta olen tosi huono puhumaan ja kirjoittaminen luonnistuu ehkä helpommin. Mutta asiani on niin tyhmä että tuntuu tyhmältä edes puhua siitä 😅
Ei se haittaa. Minullakin on erittäin tyhmältä kuulostavia ongelmia, jotka kuitenkin vaikuttavat mielenterveyteen ja masentavat päivästä toiseen. :/ Laita vain viestiä, kyllä varmasti tottuneet kaikkeen.
-ap
Niin, nolottaa vaan. On kriisi koska olen tosi ihastunut, mutta siitä ei tule mitään :(
Minullakin on muuten ohut iho ja läpikuultavat verisuonet :D joka paikassa kehoa. Sen lisäksi on paljon luomia, mitä vihaan. Mutta kasvoissa ne suonet näkyy eniten silmienympärysiholla. Saa ne onneksi aika hyvin meikillä peitettyä. Mulla on ollut sitä joe blasco meikkivoidetta, se on tosi hyvää. Nyt ei ole sitä, mutta pitäisi käydä ostamassa.
Vierailija kirjoitti:
Onko kilpirauhasesi tutkittu, voiko olla tulehdus mikä sotkee hormonitoimintaasi?
Onko läääkitys pakollinen, voitko lopettaa sen?
Ei olla tutkittu, mutta kun tapaan sen sh:n, niin voisin kysyä voidaanko nuo testata.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei olen aika samassa tilanteessa! Olen muutaman vuoden vanhempi kyllä. Aloitin ssri-lääkkeet vähän aikaa sitten.
Elämäni on junnannut pakoillaan, mitään hyvää ei ole tapahtunut ikinä. Paitsi vähän aikaa sitten, mutta sekin meni lopulta v*tuiksi, eikä tullut mitään. Sen takia olenkin nyt entistä masentuneempi. Olen todella yksinäinen, minulla ei ole ketään oikeita kavereita. Nyt alkanut myös tuntua että kaipaisin seurustelusuhdetta, mutta eihän kukaan halua olla kanssani, enkä löydä koskaan ketään. Olen täysin hukassa elämäni kanssa. En ymmärrä tunteitani, ja ne ovat ihan sekavia aina, en saa selvää niistä ja ne ovat aina ristiriitaisia.Onko sinulla mitään koulutusta tai töitä? Ja onko noista lääkkeistä ollut apua? En sano että ne ovat täysin pahasta, mutta itse en halua enää koskea noihin kyseisiin. Ehkä puhuminen auttaisi myös sinun kohdallasi, toki sitä on vaikea saada mistään.
Ap
Opiskelen kyllä. Töihin en ole pystynyt. Käyn terapiassa ja minulla on sosiaaliohjauksia. On niistä ollut suuri apu, mutta olen silti tosi yksinäinen ja ahdistunut. En onnistu ikinä missään ihmissuhteissa:( ssri-lääkkeistäkin ehkä ollut vähän apua olooni, mutta olen huomannut että kaikki on kuitenkin vaan kiinni tästä elämäntilanteestani ja itsestäni. Lääkkeet ei poista sitä minkä takia olen masentunut ja surullinen. Lääkkeet on ehkä kuitenkin auttaneet saamaan motivaatiota yrittää muuttaa asioita, joten aion syödä niitä nyt jatkossakin. Kun en ole huomannut niistä mitään haittavaikutuksiakaan
Pääsetkö minnekään juttelemaan?
Ap
Pääsisin muuten, mutta tällä hetkellä terapeutti on lomalla:( ja juuri nyt häntä todella tarvitsisin
Olen muuten miettinyt että voisin soittaa vaikka johkin kriisipuhelimeen, mutten ole vielä uskaltautunut
Entä laittaa viestiä johonkin kriisichattiin?
-ap
Niin kyllä voisi, mulla on vaan niin kauheesti kaikkea asiaa, varmaan tosi sekavaa tekstiä tulisin😅 toisaalta olen tosi huono puhumaan ja kirjoittaminen luonnistuu ehkä helpommin. Mutta asiani on niin tyhmä että tuntuu tyhmältä edes puhua siitä 😅
Ei se haittaa. Minullakin on erittäin tyhmältä kuulostavia ongelmia, jotka kuitenkin vaikuttavat mielenterveyteen ja masentavat päivästä toiseen. :/ Laita vain viestiä, kyllä varmasti tottuneet kaikkeen.
-ap
Niin, nolottaa vaan. On kriisi koska olen tosi ihastunut, mutta siitä ei tule mitään :(
Minullakin on muuten ohut iho ja läpikuultavat verisuonet :D joka paikassa kehoa. Sen lisäksi on paljon luomia, mitä vihaan. Mutta kasvoissa ne suonet näkyy eniten silmienympärysiholla. Saa ne onneksi aika hyvin meikillä peitettyä. Mulla on ollut sitä joe blasco meikkivoidetta, se on tosi hyvää. Nyt ei ole sitä, mutta pitäisi käydä ostamassa.
No miksei siitä voisi tulla mitään? Ainakin pystyt ihastumaan, se on hieno asia, vaikka ymmärrän ja muistan, että joskus itsekin kriiseilin siitä. Ei ole kiva, jos sydän särjetään.
Kiva tietää etten ole ainut läpikuultava, mulla on myös melkein mustat silmänaluset, hieman couperosaa ja tosiaan niitä suonia, olen myös tosi valkoinen, ellei tuota couperosaa huomioida.
-ap
Vierailija kirjoitti:
https://www.puhti.fi/tietopaketit/ferritiini/#raudanpuuteanemian-oireet
Oikeastaan ei ole mitään noista oireista, paitsi kalpea iho, joka on aina ollut.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei olen aika samassa tilanteessa! Olen muutaman vuoden vanhempi kyllä. Aloitin ssri-lääkkeet vähän aikaa sitten.
Elämäni on junnannut pakoillaan, mitään hyvää ei ole tapahtunut ikinä. Paitsi vähän aikaa sitten, mutta sekin meni lopulta v*tuiksi, eikä tullut mitään. Sen takia olenkin nyt entistä masentuneempi. Olen todella yksinäinen, minulla ei ole ketään oikeita kavereita. Nyt alkanut myös tuntua että kaipaisin seurustelusuhdetta, mutta eihän kukaan halua olla kanssani, enkä löydä koskaan ketään. Olen täysin hukassa elämäni kanssa. En ymmärrä tunteitani, ja ne ovat ihan sekavia aina, en saa selvää niistä ja ne ovat aina ristiriitaisia.Onko sinulla mitään koulutusta tai töitä? Ja onko noista lääkkeistä ollut apua? En sano että ne ovat täysin pahasta, mutta itse en halua enää koskea noihin kyseisiin. Ehkä puhuminen auttaisi myös sinun kohdallasi, toki sitä on vaikea saada mistään.
Ap
Opiskelen kyllä. Töihin en ole pystynyt. Käyn terapiassa ja minulla on sosiaaliohjauksia. On niistä ollut suuri apu, mutta olen silti tosi yksinäinen ja ahdistunut. En onnistu ikinä missään ihmissuhteissa:( ssri-lääkkeistäkin ehkä ollut vähän apua olooni, mutta olen huomannut että kaikki on kuitenkin vaan kiinni tästä elämäntilanteestani ja itsestäni. Lääkkeet ei poista sitä minkä takia olen masentunut ja surullinen. Lääkkeet on ehkä kuitenkin auttaneet saamaan motivaatiota yrittää muuttaa asioita, joten aion syödä niitä nyt jatkossakin. Kun en ole huomannut niistä mitään haittavaikutuksiakaan
Pääsetkö minnekään juttelemaan?
Ap
Pääsisin muuten, mutta tällä hetkellä terapeutti on lomalla:( ja juuri nyt häntä todella tarvitsisin
Olen muuten miettinyt että voisin soittaa vaikka johkin kriisipuhelimeen, mutten ole vielä uskaltautunut
Entä laittaa viestiä johonkin kriisichattiin?
-ap
Niin kyllä voisi, mulla on vaan niin kauheesti kaikkea asiaa, varmaan tosi sekavaa tekstiä tulisin😅 toisaalta olen tosi huono puhumaan ja kirjoittaminen luonnistuu ehkä helpommin. Mutta asiani on niin tyhmä että tuntuu tyhmältä edes puhua siitä 😅
Ei se haittaa. Minullakin on erittäin tyhmältä kuulostavia ongelmia, jotka kuitenkin vaikuttavat mielenterveyteen ja masentavat päivästä toiseen. :/ Laita vain viestiä, kyllä varmasti tottuneet kaikkeen.
-ap
Niin, nolottaa vaan. On kriisi koska olen tosi ihastunut, mutta siitä ei tule mitään :(
Minullakin on muuten ohut iho ja läpikuultavat verisuonet :D joka paikassa kehoa. Sen lisäksi on paljon luomia, mitä vihaan. Mutta kasvoissa ne suonet näkyy eniten silmienympärysiholla. Saa ne onneksi aika hyvin meikillä peitettyä. Mulla on ollut sitä joe blasco meikkivoidetta, se on tosi hyvää. Nyt ei ole sitä, mutta pitäisi käydä ostamassa.
No miksei siitä voisi tulla mitään? Ainakin pystyt ihastumaan, se on hieno asia, vaikka ymmärrän ja muistan, että joskus itsekin kriiseilin siitä. Ei ole kiva, jos sydän särjetään.
Kiva tietää etten ole ainut läpikuultava, mulla on myös melkein mustat silmänaluset, hieman couperosaa ja tosiaan niitä suonia, olen myös tosi valkoinen, ellei tuota couperosaa huomioida.
-ap
Joo se olikin todella outoa että ihastuin niin. Tuntui siltä, että heräsin eloon monen vuoden koomasta:D Olen vaan varma, ettei hän tunne samoin, joten en ole tehnyt asialle mitään. Olen vaan nyt entistä masentuneempi. :(
Et ole tosiaan ainoa:D mulla näkyy suonet joka paikassa. Sitten olen myös lihonut tosi paljon mikä harmittaa:(
Olen muuten miettinyt että voisin soittaa vaikka johkin kriisipuhelimeen, mutten ole vielä uskaltautunut