Lue keskustelun säännöt.
Herkästi loukkaantuvat ihmiset
23.07.2022 |
Miten ihmeessä jaksaa itse, jos perheenjäseneksi on siunaantunut ihminen, joka loukkaantuu todella herkästi mistä vain? Siis asioista, joissa muut ei keksisi mitään loukkaavaa. Jos vaikka puolisona tai vanhempana on tällainen ihminen. Asiaan tietysti kuuluu, että loukkaantumisia eivät suostu asiallisesti keskustelemaan läpi. Ehkä itsekin ymmärtävät, että ei olisi pitänyt loukkaantua ja syy oli itsessä, mutta eivät halua myöntää sitä? Joo joku ehkä vastaa tähän, että itsepähän valitsit puolisosi, mutta ei nämä asiat välttämättä suhteen alkuvuosina käy ilmi.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi - kysymys on syyttävä jo lähtökohtaisesti. Avoimemmalla kysymyksellä olisit ehkä välttänyt draamaa: Mikä sai sinut kiinnostumaan x.x. koulusta ?tai Mitä kaikkea opintoihin liittyy? on paljon vähemmän ladattuja kuin MIKSI hait opiskelmaan tutkintoa x
Uhhuh. Kysyin asiaa kuitenkin nätillä ja neutraalilla äänensävyllä. Joudun kävelemään ihan munankuorilla, jos joudun läheisen ihmisen kanssa miettimään jokaisen lähtökohtaisesti neutraalin sanankin, että voiko joku kenties tulkita sen syyttäväksi, vaikka äänessäni ei syytöstä olisikaan.
Ap
Kuten joku jo sanoikin, persoonallisuushäiriö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun isäni joka oli ja on röyhkeä julkinarsisti suuttui mistä tahansa jopa "väärästä ilmeestä", joskus suuttui siitä ettei puhunut mitään kun istuttiin samassa huoneessa toisaalta suuttui myös siitä jos puhui liikaa,, arvatenkin en ole vuosiin ollut väleissä, suuttukoot keskenään.
Mut on myös ollut kavereina ihmisiå jotka suuttuu kans ihan mistä tahansa mielipide eroista, erinlaisista elämäntavoista, työpaikasta yms yms.
Exä oli tällainen. Taustalla oli haavoittuvaa naraismia ja olematon itsetunto. Sai koko ajan olla varpaillaan ja odottaa seuraavaa draamakohtausta ja loukkaantumista. En tiedä miten sitä ihmistä olisi pitänyt kohdella että olisi pysynyt tyytyväisenä, kun ihan oma normaalielämäkin loukkasi häntä, ja usein suuttui minulle jonkun toisen toiminnasta.
Voi olla henkisesti kuormittunut ja myrkyttynyt.
Vaikea sanoa, kun ei tunne ap tapausta. Jos ap:n tyyli puhua toiselle on alentava, piikittelevä, halventava, kritisoiva tai opetat, ilman että on kysytty mitään (=moitit), on vika sinussa. Jos taas puhut normaalisti ja muutenkin olet osoittanut sanoilla ja teoilla arvostavasi ko. henkilöä aina, niin silloin vika on hänessä. Usein tämmöisessä tilanteessa voi taustalla olla, että toinen on pitkään loukannut.
Mutta aina tulee muistaa, että jos jonkun ihmisen kanssa on usein hankalaa, niin ei ole tekemisissä tai minimoi sen tilanteesta riippuen. Joidenkin ihmisten kemiat ei vaan kohtaa. Silloin on parempi pysyä erillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sun vi ttuilu olekaan kaikista hauskaa?
Arvasin, että tämä kommentti tulee. Kyse ei ole vitt uilusta. Vaan asioista, jotka oikeasti on ihan neutraaleja. Ap
Älä välitän, hän on demari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin herkästi loukkaantuvat ovat yleensä myös hyvin heikkoitsetuntoisia sekä itsekesleisiä ja ylitulkitsevat kaiken jopa tavallisen vitsailun, joka ei liity mitenkään heihin, itseensä kohdistuvaksi. Ryntäävät usein puolustautumaan tilanteessa jossa pitäisi vain argumentoida siihen asiaan liittyvää tai viedä asia eteenpäin muulle organisaatiolle. Jotkut loukkaantuu silmin nähden asiallisista lisäkysymyksistä koska kokevat ne kyseenalaistaminena heidän päätöksiään kohtaan, joillekin näistä ei saa sanoa mitään poikittaista tai esittää omaa mielipidettään koska he vetää herneen heti nenään vaikka vastaisivatkin kysymykseen niin äänensävy ja kohonkieli paljastaa ärtymisen. Ärtyminen tulee juuri siitä että he kokevat tulleensa arvostelluksi tai loukatuksi.
Voitteko kuvitella että meillä töissä on yrityksen keskijohdossa niin johtajissa kuin päälliköissäkin muutamia tällaisia, esim oma esihenkilöni. Yllätys yllätys kaikki ovat naisia. He ovat kaikki pitkän linjan ammattilaisia, hyviä työssään (paitsi ehkä pomoni joka ei mielestäni ole miltään katsantokannalta (ammattitaito /persoona) pätevä ko rooliin).
Näiden kanssa sitten koitat taiteilla päivät ja pienennät itsesi vaan kuuntelijan ja toteuttajan rooliin, et voi olla oma itsesi ja joutuu varomaan sanojaan kokoajan, epäkohtia ei uskalleta tuoda esille ettei joku vaan loukkaannu. Tämä myös hidastaa tai jopa estää kehityksen kun tällaiset daamit on päästetty puikkoihin.
Onko siskollasi esim. koulukiusaamistausta tai jotain traumaattisia kokemuksia?
Mä olin ennen tuollainen. Olisin tulkinnut kysymyksen kritiikkinä valitsemaani opinahjoa kohtaan. Nyt myöhemmin kun miettii mistä kaikesta suutuin ja miten vinksalleen tulkitsin ihmisten ihan vilpittömätkin kysymykset, niin hävettää ja kummastuttaa. Mietin jopa, olisinko voinut olla vähän psykoosissa silloin. Hyvin masentunut ainakin olin.
Sittemmin olen työstänyt traumaani. Kasvoin siis henkisen ja fyysisen väkivallan alla. Kritiikkiä en osaa kovin hyvin ottaa vastaan vieläkään, ja jos joku ihan oikeasti *ittuilee, menen herkästi silmille. Pysyttelen aika lailla omissa oloissani.