Herkästi loukkaantuvat ihmiset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt ihan välttämättä narsisti ole. Minun kaveri ei ainaakaan ole, mutta esim. suttui siitä kerran, kun kysyin, että onko hänen kotikaupungissaan mäkkäri. Otti sen ilmeisesti sen loukkauksena sen takia, että itse asuin ja asun Helsingissä ja vähättelin hänen kotikaupunkiaan. Siis hänen omassa päässään. Itse vaan vilpittömästi kysyin, että onko siellä mäkkäri.

Kyseinen kaveri on erittäin mukava ihminen, mutta hänellä on traumoja isästään, joka vähätteli aina kaikessa. Siksi varmaan tulkkaa tuollaisia asioita täysin väärin.

Miten te saitte tämän asian selvitettyä? Suostuiko kaveri siis kuitenkin puhumaan siitä, että miksi loukkaantui?

Ap

Kyllä suostui ja tilanne ratkesi aikalailla heti selityksen jälkeen. Mutta kyllä se ihan aidosti suuttui, huomasin eleistä ja äänen korottamisesta. Pyysin jopa anteeksi, sillä en oikeasti tarkoittanut pahaa. Kyllä hän mielestäni tuon uskoi, tosin mistäpä minä toisen pään sisällä olevia asioista tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt ihan välttämättä narsisti ole. Minun kaveri ei ainaakaan ole, mutta esim. suttui siitä kerran, kun kysyin, että onko hänen kotikaupungissaan mäkkäri. Otti sen ilmeisesti sen loukkauksena sen takia, että itse asuin ja asun Helsingissä ja vähättelin hänen kotikaupunkiaan. Siis hänen omassa päässään. Itse vaan vilpittömästi kysyin, että onko siellä mäkkäri.

Kyseinen kaveri on erittäin mukava ihminen, mutta hänellä on traumoja isästään, joka vähätteli aina kaikessa. Siksi varmaan tulkkaa tuollaisia asioita täysin väärin.

Olisi kaveriltasi vastuullista työstää nuo traumansa. Ei oikein ole kohtuullista muita kohtaan projisoida isätraumaa kaikkiin.

Itsetuntemus ja työskentely olisi kaikille niin tärkeetä. Miksi reagoin näin? On hyvä kysymys pohdittavaksi aina kun reagoi, reaktiot tulevat tunteesta, joka usein tulee jostain kaukaa. Reaktioista on mahdollista työskennellä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Miksi - kysymys on syyttävä jo lähtökohtaisesti. Avoimemmalla kysymyksellä olisit ehkä välttänyt draamaa: Mikä sai sinut kiinnostumaan x.x. koulusta ?tai Mitä kaikkea opintoihin liittyy? on paljon vähemmän ladattuja kuin MIKSI hait opiskelmaan tutkintoa x

Mitä helvettiä? En tasan lähtisi tuollaiseen sekopäiden kananmunan kuorilla kävelyyn yhden idiootin takia, joka on aina valmiina etsimään loukkaantumisen aiheita. Ei ihmisten kanssa eläessä voi ryhtyä tollaiseen. Jos loukkaantuu normaalipuheesta, ongelma on loukkaantujassa. Olet sekaisin jos edes pätkääkään tosissasi ehdotat vakavasti tuollaista mentaaliakrobatiaa näiden narsistien miellyttämiseksi.

Herkästi loukkaantuminen (loukkaantuminen, oikeastihan he eivät loukkaannu, he haluavat vain käyttää valtaa muihin ihmisiin ja pitää heidät varpaillaan) on tosiaan yleistä ihmisille, joilla niitä narsistisia piirteitä on keskivertoa enemmän. Jättäkää loukkaantumaan ihan yksinään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sun vi ttuilu olekaan kaikista hauskaa?

Arvasin, että tämä kommentti tulee. Kyse ei ole vitt uilusta. Vaan asioista, jotka oikeasti on ihan neutraaleja. Ap

Ai niinkuin vaikka muiden sisarusten suosiminen?

Ei. Vaan esim että siskoni haki erääseen oppilaitokseen ja kysyin häneltä miksi hän haki juuri sinne. Olisin halunnut kuulla lisää siitä mikä häntä alassa kiinnostaa. Ei vastannut mitään vaan loukkaantui ja suuttui eikä vastannut viesteihini viikkoon. Ap

Teillä on suhteessanne selvittämättömiä asioita, etkö nyt käsitä? Selkeästi siskollasi on jostain syystä tunne, että sinä vain nälvit.

Pystyisitkö ohittamaan siskosi loukkaantumiset ja koittaa selvittää sitä, miksi hän ajattelee noin?

En kyllä keksi miksi hän ajattelisi, että nälvisin häntä. En ole nälvinyt. Jos hän on niin kokenut, niin on tulkinnut kyllä ihan väärin. Mutta olen tietenkin valmis asiasta puhumaan ja kuulemaan mitä ajattelee. Mutta siinäpä se. Hän kun ei suostu näitä asioita keskustellen koskaan selvittämään, loukkaantuu vain eikä suostu asiasta koskaan puhumaan. Ap

Olisiko joku muu nälvinyt alavalintaa ja nyt sitten ei päässyt kouluun tms. ja kaikki asiasta muistuttava menee tunteisiin? Se ei tietenkään oikeuta sun huonoa kohtelua, joka on sitten oma kysymyksensä, miksi sua käytetään jätesankona?

No minähän en voi tietää mitä joku muu on kenties nälvinyt. Mutta minusta ihmisen pitää erottaa toisistaan henkilön a ja henkilön b sanomiset eikä suuttua tai loukkaantua henkilölle b siitä mitä henkilö a sanoi.

Sekin on hyvä kysymys, miksi joku käyttää minua jätesankona. Toisaalta vain yksi ihminen käyttää. Ei kukaan muu ole koskaan käyttänyt. Eli kertooko se enemmän minusta vai hänestä?

Ap

- miten niin 'jätesankona'?

Ap, jos olet normaalisti keskustellut kyseisen ihmisen kanssa ja hän loukkaantuu, niin kyseessä on kyseisen henkilön oma ongelma ja sinun ei tarvitse lepytellä häntä. Normaali aikuinen ei loukkaannu siitä että häneltä kysytään miksi hän opiskelee ammattiin x, eikä ota kaikkia kommentteja tai kysymyksiä kritiikkinä, eikä yritä pakottaa toista myötäilemään kaikkia omia näkemyksiään. Tavallinen kohteliaisuus riittää kaikessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Poikkeuksena tähän on totuuden torvet, eli ihmiset jotka ovat "norsuja posliinikaupassa", eli kertovat asioita suoraan, kun haluavat olla "rehellisiä". Nämä ihmiset ovat puhtaasti epäempaattisia ja itsekkäitä ja perustelevat rehellisyydellä huonon käytöksen, koska "sinähän oikeasti olet läski". Näille kannattaa sanoa suoraan että pitää heidän käytöstään epäkohteliaana ja odottaa jatkossa heiltä parempaa käytöstä.

Omassa lähipiirissä on yksi totuuden torvi, joka samalla on erittäin herkkä loukkaantumaan. Hän arvostelee toisia "läppä läppä, vitsi vitsi", mutta samalla arvioi toisten kommentteja hyvinkin kriittisesti ja miettii aina heidän taka-ajatuksiaan. Mielestäni tämä kertoo henkilöstä itsestä enemmän kuin meistä kaikista muista. Itse pidän kyseiseen henkilöön etäisyyttä koska molemmat hänen toimintamallinsa ovat raskaita (möläyttely ja loukkaantuminen), mutta tarvittaessa kerron myös omat rajani (= tämä ei ole ok minulle). Meillä on neutraalit ja hieman etäiset välit, ja se on ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Herkästi loukkaantuvalla ihmisellä saattaa olla jo lapsuudenkodista lähtöisin olevaa painolastia. Pikkuasioita ehkä jonkun mielestä, mutta kun niitä alkaa kertyä yhdeltä ihmiseltä liian paljon, kamelin selkä katkeaa. Toinen ei tietenkään näe omaa osuuttaan, eikä ymmärrä hakea syitä sitä yhtä loukkaantumista kauempaa. Tai sitten joku alkaa ymmärtämättömyyttään tökkiä asiaa, joka on kohteelle arka paikka.

Minulla on pitkä pinna, ja annan paljon asioita mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En yleensä reagoi, mutta jään tarkkailemaan, mitä tuo ihminen jatkossa tekee. Sitten, kun taas tulee jokin kommentti, joka minusta on hieman typerä, kyllästyn häneen lopullisesti ja sanon aika napakasti. Jos tuo ihminen taas sanoo jonkin törkeän kommentin, räjähdän kerralla niin, että ongelma yleensä poistuu elämästäni. Mutta siis kyllä, olen toisten mielestä herkästi loukkaantuva.

Joten ap, katso taaksepäin ja muistele, mit

Olisiko tällaisen ihmisen hyvä opetella puhumaan, ja kertoa jo vähän aikaisemmin, että mistä loukkaantuu ja mikä mättää? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sun vi ttuilu olekaan kaikista hauskaa?

Arvasin, että tämä kommentti tulee. Kyse ei ole vitt uilusta. Vaan asioista, jotka oikeasti on ihan neutraaleja. Ap

 

Ai niinkuin vaikka muiden sisarusten suosiminen?

Ei. Vaan esim että siskoni haki erääseen oppilaitokseen ja kysyin häneltä miksi hän haki juuri sinne. Olisin halunnut kuulla lisää siitä mikä häntä alassa kiinnostaa. Ei vastannut mitään vaan loukkaantui ja suuttui eikä vastannut viesteihini viikkoon. Ap

Mielenterveys hajoilee? Ei kestä toisen "kyseenalaistamista"... selitä hänellekin että miksi haluisin pahaa kysymyksilläsi? Että kun alavalinta kiinnosti niin et ymmärrä miksi loukkaantui. Selitä että t

Joillain on myös tympeä tyyli puhua. Kysyvät "Miksi hait just sinne?", jossa on kyseenalaistava tyyli. Kysyjä ikäänkuin vaatii selitystä. Ystävällisempi ihminen kysyisi "Miten päädyit valitsemaan kyseisen alan?". Neutraalimpi tyyli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sun vi ttuilu olekaan kaikista hauskaa?

Arvasin, että tämä kommentti tulee. Kyse ei ole vitt uilusta. Vaan asioista, jotka oikeasti on ihan neutraaleja. Ap

 

Ai niinkuin vaikka muiden sisarusten suosiminen?

Ei. Vaan esim että siskoni haki erääseen oppilaitokseen ja kysyin häneltä miksi hän haki juuri sinne. Olisin halunnut kuulla lisää siitä mikä häntä alassa kiinnostaa. Ei vastannut mitään vaan loukkaantui ja suuttui eikä vastannut viesteihini viikkoon. Ap

Mielenterveys hajoilee? Ei kestä toisen "kyseenalaistamista"... selitä hänellekin että miksi haluisin pahaa kysymyksilläsi? Että k

Ja jos on joutunut kasvamaan ympäristössä, jossa on paljon lyttääviä ja tympeitä ihmisiä, saa tuollainen puhetyyli näkemään punaista. Vaatii paljon harjoittelua, että ei ärsyynny ihmisten tylyydestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herkästi loukkaantuvalla ihmisellä saattaa olla jo lapsuudenkodista lähtöisin olevaa painolastia. Pikkuasioita ehkä jonkun mielestä, mutta kun niitä alkaa kertyä yhdeltä ihmiseltä liian paljon, kamelin selkä katkeaa. Toinen ei tietenkään näe omaa osuuttaan, eikä ymmärrä hakea syitä sitä yhtä loukkaantumista kauempaa. Tai sitten joku alkaa ymmärtämättömyyttään tökkiä asiaa, joka on kohteelle arka paikka.

Minulla on pitkä pinna, ja annan paljon asioita mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En yleensä reagoi, mutta jään tarkkailemaan, mitä tuo ihminen jatkossa tekee. Sitten, kun taas tulee jokin kommentti, joka minusta on hieman typerä, kyllästyn häneen lopullisesti ja sanon aika napakasti. Jos tuo ihminen taas sanoo jonkin törkeän kommentin, räjähdän kerralla niin, että ongelma yleensä poistuu elämästäni. Mutta siis kyllä, olen toisten mielestä herkästi loukkaantuv

Toisaalta kaikista ihmisistä ei tarvitse pitää. Jos jonkun tapa kommunikoida ärsyttää ihan hemmetisti, niin kannattaako sellaisen ihmisen kanssa olla tekemisissä.

Hyvästä käytöksestä ei kukaan loukkaannu.

Sen sijaan kaikenlaisen venkuloinnit itsensä esille nostaminen ja kehuminen.. puuh

On olemassa ihmisiä, jotka etsivät itseensä kohdistuvan kritiikin vaikka kiven silmästä. Hämmentävä kokemus, kun vastaan tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt ihan välttämättä narsisti ole. Minun kaveri ei ainaakaan ole, mutta esim. suttui siitä kerran, kun kysyin, että onko hänen kotikaupungissaan mäkkäri. Otti sen ilmeisesti sen loukkauksena sen takia, että itse asuin ja asun Helsingissä ja vähättelin hänen kotikaupunkiaan. Siis hänen omassa päässään. Itse vaan vilpittömästi kysyin, että onko siellä mäkkäri.

Kyseinen kaveri on erittäin mukava ihminen, mutta hänellä on traumoja isästään, joka vähätteli aina kaikessa. Siksi varmaan tulkkaa tuollaisia asioita täysin väärin.

Miten te saitte tämän asian selvitettyä? Suostuiko kaveri siis kuitenkin puhumaan siitä, että miksi loukkaantui?

Ap

 

Kyllä suostui ja tilanne ratkesi aikalailla heti selityksen jälkeen. Mutta kyllä se ihan aidosti suuttui, huomasin eleistä ja ä

Etkö muka tiennyt kaverisi kaupungin mäkkäritilanteesta?

Monilla suomalaisilla on tosi töksäyttelevä tapa puhua. Siihen kun laitetaan lisäksi jatkuva sarkastinen irvailu ja kykenemättömyys hymyillä, kiittää, pyytää anteeksi ja olla muuten vaan kohtelias, niin tyly kuva syntyy. Ei ole oikeasti raskasta olla ystävällinen ihmisille. Kun joku väitti että ihmissuhteet muodostuvat raskaiksi, jos joutuu yrittämään puhua ystävällisesti. Ehkä kannattaisi harjoitella. Minulle ei kukaan ikinä loukkaannu, koska en puhu ihmisille syyttävään tyyliin. 

Vierailija kirjoitti:

On olemassa ihmisiä, jotka etsivät itseensä kohdistuvan kritiikin vaikka kiven silmästä. Hämmentävä kokemus, kun vastaan tulee.

Tämä voi liittyä myös masennukseen ja burnouttiin, kun ei vaan jaksa mitään ja kaikki vaikuttaa negatiiviselta. Kaikki tavallaan ylikuormittaa ja menee kuppi nurin. 

Otetaan esimerkiksi sosiaalisesti taitava ihminen. Sellainen amerikkalaistyylinen. Kun kaveri kertoo hakeneensa opiskelemaan jotain alaa, ja jos sinua oikeasti kiinnostaa tietää alasta lisää, niin sinä sosiaalisesti taitavana näytät jotenkin olevasi kiinnostunut, ennen kuin alat tenttaamaan. Esimerkiksi sanot "Okei, kiva kuulla, kuulostaa kiinnostavalta!". Noin. Ei tuo ole liian vaikeaa kenellekään. Muutama extra sana vaan ennen itse kysymystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sun vi ttuilu olekaan kaikista hauskaa?

Arvasin, että tämä kommentti tulee. Kyse ei ole vitt uilusta. Vaan asioista, jotka oikeasti on ihan neutraaleja. Ap

 

Ai niinkuin vaikka muiden sisarusten suosiminen?

Ei. Vaan esim että siskoni haki erääseen oppilaitokseen ja kysyin häneltä miksi hän haki juuri sinne. Olisin halunnut kuulla lisää siitä mikä häntä alassa kiinnostaa. Ei vastannut mitään vaan loukkaantui ja suuttui eikä vastannut viesteihini viikkoon. Ap

Mulla on epävakaa sisko. Kuulostaa tutulta. Kannattaa ottaa etäisyyttä, jos on jo sen verran aikuinen ettei luonne enää muutu.

Jotkut ovat luonteeltaan herkkiä. Ei sille hirveesti voi mitään. On herkkä pienestä lähtien.

Itseasiassa narsistin uhrit katkaisee välit narsistiin huomatessaan/apua saadessaan uskaltavat sen tehdä. Joten on lyhyt näköistä sanoa että ihminen on narsisti jos katkaisee välit. Joskus kannattaa miettiä tästäkin näkökulmasta. 

Joten en menis ketään syyttämään narsistiseksi siinä vaiheessa kun välit katkaistaan. 

Itselläni on veli, joka suuttuu aina ihan mistä vain. Sitten saattaa mennä parikin vuotta, kunnes ottaa yhteyttä. Viimeksi, kun taas tuli "hattu kourassa" luokseni, niin aidosti mietin, että kannattaako tämä ihminen ottaa enää elämääni, niin monta kertaa on välit menneet poikki, kun hän suuttuu asiasta, jota en edes tiedä. No, eipä mennyt kauaa, kun taas tuli välirikko. Olen sitä mieltä, että hän on herkkänahkainen narsisti. Mutta diagnoosia ei toki ole, ihan oman diagnoosini :).

Tunnen henkilön, joka on niin herkästi loukkaantuva, että puhun hänen kanssaan aina kieli keskellä suuta, eli varon mitä sanon. Se on aika raskasta. Hän kun saattaa jauhaa toisten sanomisia vaikka maailman tappiin. Myös sellaisia, millä ei ole tarkoitettu mitään erityistä, eikä tarkoitettu lainkaan häntä loukata.  Luulisi elämän olevan sellaisella ihmisellä raskasta.