Kertokaa, onko teille koskaan tapahtunut mitään yliluonnollista, joka on täysin selittämätöntä ihmismielelle?

Kerran joukkueurheilun tiimellyksessä vahinkotilanteessa sain erittäin kivuliaan "osuman". Muistan tapahtumat aina "osumaan" asti, sitten muistan selvästi olleeni kentän laidalla ja joukkuekavereiden pelokkaat "mihin sattuu, sano mihin sattuu"- kysymykset ja siinä mä kentän laidalla ihmettelin, että miksi en huomaa mitään erikoista ja että keneen sattuu ja miksi nuo kaikki menee yhteen kohtaan kenttää. Joku sanoi "soittakaa ambulanssi". Muistan sanoneeni "ei ambulanssia" ja sitten palasin todellisuuteen ja havahduin kentän pinnasta. Tää oli jotenkin todella jännä kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on sekopäinen juttu. Näen välillä niitä sellaisia "halvaantumisunia" että on silmät auki ja näkee jonkun esim. huoneessa eikä pysty liikkumaan eikä huutamaan tms. Yleensä joku hahmo tulee ja yritän väistää sitä, päästä pakoon. Ei onnistu. Kerran tämmöisen yön jälkeen huomasin että kädessäni oli suonen kohdalla verinen minireikä. Siis siinä kohtaa mistä verikokeita otetaan. Aivan samanlainen jälki kun olisi kokeita otettu. Myös lakanassa oli pieniä veritahroja. Otin kuvan kädestä kun en voi uskoa ja tajuta tätä juttua! Kait mä ite unissani pistelen neuloja suoneen?!

Niitä sanotaan ufo-sieppauksiksi. Moni nauraa asialle jos ei itse ole kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Talvella näin yllättävän elävän unen, jossa Maria Veitola esittäytyi seksuaalisesti kiinnostavana naisena. Ei sillä kyllä kroppa kai ollut sen kummempi kuin nykyäänkään. Ja puheet oli rasittavia. Alkoi määräillä, missä saan käydä kusellakin.

Sun oma naispuolesi(anima) on se "nalkuttaja veitola". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisellä voi olla korkea henkinen älykkyys tai maallinen älykkyys. Harvoin molemmilla samanaikaisesti. Vaikka sellaistakin  on olemassa.

 

Mitään henkistä älykkyyttä ei ole olemassakaan.

Tämä kirjoittaja onkin *elävä* todiste väitteestään. Siis omalta osaltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äidin puolen suvussa on tapahtunut paljon yliluonnollisia asioita. Heille se on aivan normaalia eivätkä sen kummemmin enää huomioi asioita.

Ainoa suoraan itse näkemäni outo tapahtuma oli, kun äitini veli kuoli. Suvun perintökello oli minun lapsuudenkodissa, mutta siinä ei ollut pattereita paikallaan. Hautajaisten jälkeen illalla kello käveli tunteroisen ajan. Äitini ja tätini alkoivat itkeä ja sanoivat, että Nyt Seppo ilmoittaa meille olevansa perillä ja kaikki on hyvin. Mielenkiintoista tässä on se, että samainen kello teki saman tempun kun mummuni kuoli. Taas käveli tunnin ajan hautajaisten jälkeen illalla. Sama täti oli meillä silloinkin kylässä, kun asui eri maassa silloin.

Tämä tätini on myös lapsena nähnyt paljon enneunia. Aivan yksityiskohtaisia ja asiat tapahtuivat

Ihan tieteelliseltä kannalta kysymys on sinun mielipiteestäsi. Kerrot vain, että olet jotain mieltä jostakin.

Kuulostat pakkomielteiseltä jankuttajalta. Olet varmaan työkavereiden aatelia, mikäli sinut epähuomiossa olisi jonnekin palkattu.

Vierailija kirjoitti:

Samana päivänä kun synnyin, oli asuntoomme tullut tuntematon musta kissa. Myöhemmin kun olen ollut vaunuissa nukkumassa on kahdesti käynyt niin että tuntematon kissa on löydetty vauvan vaunuistani makaamasta naaman päällä. No, jäin henkiin.

Syntymääni liittyy vielä sellainenkin ikävä tapaus että sukulaiset toiselta paikkakunnalta tulivat kotiin päästyäni minua katsomaan. Yksi sukulainen ei mahtunut kyytiin, ja hän jäi myöhemmin samana iltana siellä kotikaupungissaan auton alle ja kuoli.

Nyt aikuisena näin kerran mustan hahmon kävelevän pihan poikki. Samaan aikaan koirani alkoi murista ja se katsoi juuri sinne suuntaan minne hahmo oli kävellyt. Joko me havaitsimme saman hahmon, tai sitten se reagoi johonkin muuhun ja minä näin harhoja. Oli hieman karmiva tilanne kuitenkin.

Kissalle vauvan naama ei kyllä ole nukkumapaikka, ehkä se muu vaunujen pehmeys kyllä. Toki mustan kissan ilmaantuminen ja nuo vaunuissa nukkumiset synkkyydessään voivat viitata menneisyyteesi (ennen tätä elämää) tapahtuneeseen. - Jos mietit tätä, esim. otat käsiteltäväksi unessa, se voi selvitä sinulle.

Sukulaisesi oli aika kuolla ja hän olisi kuollut, vaikka olisi tullut kyytiin.

Koirat - kuten muutkin eläimet - ovat avoimia yliaistiselle havaitsemiselle, koska kukaan ei ole kertonut niille, mitä ne saavat tai eivät saisi aistia. Koiran murina kertoo siitä, että se mitä havainnoitte, ei ollut ystävällinen.

Ajattele (ja luo) valoa ympärillesi ja vahvista hyvää elämässäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samana päivänä kun synnyin, oli asuntoomme tullut tuntematon musta kissa. Myöhemmin kun olen ollut vaunuissa nukkumassa on kahdesti käynyt niin että tuntematon kissa on löydetty vauvan vaunuistani makaamasta naaman päällä. No, jäin henkiin.

Syntymääni liittyy vielä sellainenkin ikävä tapaus että sukulaiset toiselta paikkakunnalta tulivat kotiin päästyäni minua katsomaan. Yksi sukulainen ei mahtunut kyytiin, ja hän jäi myöhemmin samana iltana siellä kotikaupungissaan auton alle ja kuoli.

Nyt aikuisena näin kerran mustan hahmon kävelevän pihan poikki. Samaan aikaan koirani alkoi murista ja se katsoi juuri sinne suuntaan minne hahmo oli kävellyt. Joko me havaitsimme saman hahmon, tai sitten se reagoi johonkin muuhun ja minä näin harhoja. Oli hieman karmiva tilanne kuitenkin.

Kissalle vauvan naama ei kyllä ole nukkumapaikka, ehkä se muu vaunujen pehmeys kyllä

Voi hevonvittu mitä paskaa taas. 

Ihmiset kykenevät havainnoimaan vain täysin luonnollisia asioita, joten kenellekään ei voi määritelmällisesti olla mitään yliluonnollisia havaintoja. 

Olin miettinyt, että pitäisi ostaa yksi tietty vaate.

Jonkin ajan kuluttua löysin ko. vaatteen kotoani tuolilta. Asun lapsen kanssa kahdestaan, ei ollut käynyt vieraita. En edelleenkään tiedä, mistä tuo vaate ilmestyi.

Sisko kertoi aikanaan, että kun oli (jo aikuisena omassa kodissa) yksin maannut sängyssä kovassa kuumeessa, hän oli noussut ylöspäin makuuhuoneensa kattoon ja nähnyt selvästi, että makuuhuoneen nurkassa olevan kaapin päällä oli pölyä ja joku pieni esine (tyyliin mittanauha), joka oli ollut pitkään hukassa ja jota ei näe lattialla seistessään.

Kun hän oli toipunut kuumeesta, oli hän mennyt jakkaran päältä katsomaan, ja siellähän se mittanauha oli. Hän oli enemmän tohkeissaan siitä pölyn määrästä, ja halusi siivota, minua jäi kiinnostamaan se muu osuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marenki kirjoitti:

Äitini sai minut 51vuotiaana, hänellä oli kierukka ja ikääkin oli joten ei tajunnut olevansa raskaana ennenkuin minä esittäydyin unessa noin 4vuotiaana. Isäni (joka oli itsekin jo 53vuotias) piti äitiä hulluna kun äiti jankkasi odottavansa. 

 

Me valitsemme henkimaailmassa vanhempamme ja ne elämänkokemukset, jotka on koettava kasvun vuoksi. Muu menee kai vapaalla tahdolla.

 

Emme valitse vanhempia, kaikki käy karman mukaan.

Niin. Miksi jotkut saavat sitten huonot vanhemmat, jos pystyisimme itse valitsemaan?

Valitsemme ne vanhemmat, sen perheen, jossa parhaiten voimme suorittaa aiemmasta tai aiemmista elämistä saamamme läksyn.

Esim. jos olemme olleet huonoja vanhempia, emmekä ole kyenneet kehittymään siinä elämässä. Tai olemme suorastaan vahingoittaneet lapsiamme, katumatta, korjaamatta, pyytämättä anteeksi, joudumme kokemaan omissa nahoissamme, miltä huono vanhempi tuntuu lapsen näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella koulussa minulla oli tosi ankara opettaja. Istuin takarivissä ja opettaja kiersi tarkastamassa kaikkien kirjoista, että läksyt oli tehty. Kauhukseni huomasin, että minulla oli koko aukeama laskuja laskematta. Odotin kauhuissani, lähestyvää opettajaa, mutta hän menikin pulpettini editse seuraavalle riville ja pääsin pälkähästi. Kierroksen loputtua opettaja sanoi luokan edessä: "Ihan kuin joku olisi ollut poissa".

Suojelusenkelit ovat huumorintajuisia. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelle on 2 eri ihmistä ennustanut, että hänellä keski-iässä kauheasti rahaa, mutta sitten Tuonen viikate tulee ja niittää.

Minulle taas on sanottu, että koen jonkun suuren menetyksen kuten eron tms.

Mies on kyllä hengissä, muttei voi hyvin. Ero on tapahtunut. Se johtui suureksi osaksi miehen rahaan liittyneestä työstä, jossa hän paloi herkkyytensä takia loppuun.

 

Kunnon tietäjä ei kohteelleen kerro tuollaisia ikävyyksiä, vaikka ne näkisikin. Joku vastuu ja roti on näkijälläkin. Tuollaisen tietäminen aiheuttaa ahdistusta ja pilaa elämänhalun.

Ns. tietäjät olivat hänen enneunta nähnyt äitinsä, ja eräs toinen tavisnainen joka ennusti kädestä.

Itseopiskelleet tavikset voivat olla vaarallisia, koska tekevät juuri tuota. Eräälle tällaiselle selitin, ettei hän saa kertoa huonoja näkemisiään toiselle ihmiselle, koska a) hän voi olla täysin väärässä, b) saa tuon uhrinsa uskomaan, pelkäämään ja pahimmassa tapauksessa toimimaan niin, että huono ennustus toteutuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 23vuotias, edesssä oli muutto ulkomaille ja ajattelin elää nuoruutta ja ainoaa elämääni täysillä. En aikoinut tulla raskaaksi lähitulevaisuudessa jos koskaan, söin pillereitä ja pakotin poikakaverin käyttämään vielä kondomiakin.  Sitten näin unta jossa työnsin punaisissa rattaissa  vaaleaa taaperoa, poikaa. Heräsin miettien että "olipa v""un outo uni ja onneksi ei ollut totta", tästä viikko eteenpäin menin virtsatietulehduksen vuoksi  päivystykseen ja siellä rutiinina tehty raskaustesti  oli positiivinen. Äitini osti kirppikseltä punaiset yhdistelmävaunut ja sain pojan.

 

HHuo

RRa!

 

I love the smell of inzel tears in the morning 🤣🤣🤣

yksinäisyydestä kärsiminen onkin kiusaajapaskalle loistava syy haukkua!

Oishan tuo kiinnostavaa, paranormaali, mutta on 2 ihmisryhmää, jotka  oikeastaan estävät kaiken vakavan tutkimisen.

Toinen ne, joiden mielestä aivan kaikki on paranormaalia,vaikkapa rottinkisen tuolin palautumisnarinan on PAKKO olla henkien aikaansaamaa.

Toinen taas kaikki feikkaajat, joita sitten riitääkin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äidin puolen suvussa on tapahtunut paljon yliluonnollisia asioita. Heille se on aivan normaalia eivätkä sen kummemmin enää huomioi asioita.

Ainoa suoraan itse näkemäni outo tapahtuma oli, kun äitini veli kuoli. Suvun perintökello oli minun lapsuudenkodissa, mutta siinä ei ollut pattereita paikallaan. Hautajaisten jälkeen illalla kello käveli tunteroisen ajan. Äitini ja tätini alkoivat itkeä ja sanoivat, että Nyt Seppo ilmoittaa meille olevansa perillä ja kaikki on hyvin. Mielenkiintoista tässä on se, että samainen kello teki saman tempun kun mummuni kuoli. Taas käveli tunnin ajan hautajaisten jälkeen illalla. Sama täti oli meillä silloinkin kylässä, kun asui eri maassa silloin.

Tämä tätini on myös lapsena nähnyt paljon enn

Alla oleva kommenttini oli siis tarkoitettu tämän tekstin kommentoijalle, "ei mihinkään yliluonnolliseen uskovalle" jankuttajalle, joka kirjoitti seuraavasti:

"Humpuukia ne ovatkin. Voihan sitä kuka vaan väittää ihan mitä vaan."

Ihan tieteelliseltä kannalta kysymys on sinun mielipiteestäsi. Kerrot vain, että olet jotain mieltä jostakin.

Kuulostat pakkomielteiseltä jankuttajalta. Olet varmaan työkavereiden aatelia, mikäli sinut epähuomiossa olisi jonnekin palkattu.

Anteeksi alkuperäiselle kirjoittajalle. Palstauudistuksen jälkeen lainaukset toimii surkeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on sitä ollut yliluonnollisia asioita, mutta jos sitä elää jonkinlaisessa yhteydessä henkimaailmaan, niin ei ne varsinaisesti ihmismielelle selittämättömiä ole. Yliluonnollisuus on luonnollista niille, jotka eivät ole lukkiutuneet ns. tiedeuskovaisuuteen.

Itseäni huvittaa tämä "tiedeuskovaisuudesta" puhuminen, etenkin kontekstissa, jossa sitä rinnastetaan uskonnollisuuteen. Tutkittu, empiirinen, vertaisarvioitu tieto painii ihan omassa sarjassaan verrattuna tuhansia vuosia vanhoihin paimentolaistaruihin, jotka pohjasivat täysin erilaiseen maailmankuvaan.

En näe silti tarvetta tyrmätä tai kiistää kenenkään yliluonnollisia kokemuksia - varmasti isossa osassa tapauksista henkilö on todella uskonut näihin ja ollut varma niiden tapahtumisesta. Mutta kun mietitään, että yhä edelleenkään edes yksikään miljardeista "heti valmiista" älypuhelinten kameroista ei ole kyennyt

Mä olen skeptikko ja miesystävä kokenut paljon yliluonnollisia asioita. Tosin olen minäkin. En jaksa tätä iänikuista vääntöä siitä mikä on totta ja mikä ei, tietysti aistivääristymiä voi tulla ja kukaan ei ole lunastanut James Randin säätiöltä miljoonapottia yliluonnollisen todistamisesta. Silti tämä aihepiiri on mielenkiintoinen kun ilmiöitä voidaan selittää vaikka Occamin partaveitsiteorian kautta tai mitään järkevää selitystä ei löydy.

Miesystäväni esim. tietää minun aina etsivän näitä selityksiä, mutta ne eivät toimi kaikkeen. Joillain on erilainen maailmankuva ja mahdollisia yhteyksiä näkymättömään maailmaan. Miksi sitä mitä ei voida ymmärtää pitää väheksyä? Täytyy sietää sitä ettei tiede ole niin ylivertaista, että se kelpaisi selittäjäksi kaikille ilmiöille.

Todella monesti olen ns. osannut manata jollekin ihmiselle asioita ja sitten ne toteutuu prikulleen niin kuin olen ne "manannut". Oikeasti se taitaa vain johtua autismistani ja kyvystäni prosessoida lukemattomia erillaisia muuttujia tiedostamattani ja yksinkertaisesti tapahtumien kulku johtuu loogisesta päättelykyvystäni joka on laskenut miten tapahtumat etenee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on sitä ollut yliluonnollisia asioita, mutta jos sitä elää jonkinlaisessa yhteydessä henkimaailmaan, niin ei ne varsinaisesti ihmismielelle selittämättömiä ole. Yliluonnollisuus on luonnollista niille, jotka eivät ole lukkiutuneet ns. tiedeuskovaisuuteen.

Itseäni huvittaa tämä "tiedeuskovaisuudesta" puhuminen, etenkin kontekstissa, jossa sitä rinnastetaan uskonnollisuuteen. Tutkittu, empiirinen, vertaisarvioitu tieto painii ihan omassa sarjassaan verrattuna tuhansia vuosia vanhoihin paimentolaistaruihin, jotka pohjasivat täysin erilaiseen maailmankuvaan.

En näe silti tarvetta tyrmätä tai kiistää kenenkään yliluonnollisia kokemuksia - varmasti isossa osassa tapauksista henkilö on todella uskonut näihin ja ollut varma niiden tapahtumisesta. Mutta kun mietitään, että yhä edelleenkään edes yksikään miljardeista "het

Ja toisaalta, kuinkahan moni nykyään täysin itsestäänselvänä tietona pidetty on ollut aikoinaan "höpöhöpö, ei ole olemassakaan" -tasoa. 

Niin monella on kokemusta yliluonnollisesta, että eiköhän täällä ole jotain, jota nykyisella teknologialla ei voi vielä mitata eikä tallentaa. Onko se sitten kummituksia tai toisia ulottuvuuksia,jotka risteävät joissain tietyissä paikoissa (nämä ns. kummitustalot yms.).

Asuin lapsuuteni vanhalla maatilalla, jossa kuului askelia milloin missäkin. Vanhan heinävintin poikki käveli jokin niin raskain askelin, kuin olisi ollut iso mies saappaiden kanssa. Ketään siellä tietenkään ei ollut. Samoin pihan sorakivetyksellä käveli usein jokin näkymätön. Niihin kyllä tottui pikkuhiljaa, vaikkakin puistatti kun istuin pihalla lukemassa lehteä, ja jokin käveli aivan viereeni. Luulin siis jonkun perheenjäsenet kävelevän luokseni, mutta kun nostin katseen lehdestä askelten pysähtyessä eteeni, ei ollutkaan ketään missään. Silloin kyllä lehdenluku jatkui sisätiloissa.

Yliluonnollisuus on ihmismielen selitys, joten ei ole.