3v puhe ja äidin suuri huoli

Ap, oleellisempaa kuin se, minkä verran lapsi tuossa iässä itse puhuu, on se, reagoiko hän puheeseen, ymmärtääkö puhetta tai onko tullut taantumaa kehityksessä, eli unohtanut jo oppimaansa?  Omalla lapsella, jolla todettiin lievä autismi, oli myös ongelmia näillä alueilla, kun puhe oli kolmevuotiaana tuota samaa luokkaa kuin sinun lapsellasi. Nykyään on normaalia elämää elävä aikuinen ja puhuu normaalisti, ainoastaan epäsosiaalinen ja vähän arka muutoksille. 

Haha meilläkin on just tollanen räpätin joka anto kyl puheen kanssa odottaa itseään, mutta nykyään toivois että se edes hetken, edes pienen hetken ois puhumatta....Se pölöttää unissaankin :D

Paljonko noin kaksivuotiaanne puhuvat?

Monella etenkin motorisesti aktiivisella ja taitavalla pojalla puhe tulee vähän viiveellä. Puheen kehitystä on hyvä tukea ja olla tietoinen asiasta, mutta ei se vielä alle kolmevuotiaalla ole mitenkään huolestuttavaa. Tänäkin keväänä eräs tuntemani alle kolmevuotias poika kehittyi todella nopeasti puheen suhteen; vielä ennen kesää puhui vain yksittäisiä sanoja ja nyt aivan normaalisti pitkin lausein. Koko ajan on selkeästi ollut laaja sanavarasto ymmärtämisen suhteen ja muut taidot kohdallaan, kesti vain oman aikansa, että alkoi itse puhumaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap, oleellisempaa kuin se, minkä verran lapsi tuossa iässä itse puhuu, on se, reagoiko hän puheeseen, ymmärtääkö puhetta tai onko tullut taantumaa kehityksessä, eli unohtanut jo oppimaansa?  Omalla lapsella, jolla todettiin lievä autismi, oli myös ongelmia näillä alueilla, kun puhe oli kolmevuotiaana tuota samaa luokkaa kuin sinun lapsellasi. Nykyään on normaalia elämää elävä aikuinen ja puhuu normaalisti, ainoastaan epäsosiaalinen ja vähän arka muutoksille. 

Meidän poika puhuu paljon omalla tavallaan ja sanoillaan. Loput äänillä / eleillä. Ymmärtää kaiken. Kuuntelee välillä muiden juttuja ja osaa kommentoida väliin sellaisia, mitä ei osaisi jos ei ymmärtäisi..

on kehittynyt kokoajan, mutta hyvin hitaasti. Ei ole taantunut missään.

Sosiaalisesti hyvin rohkea ja rakastaa olla keskipisteenä.

Tunsin kerran pojan, joka ei puhunut 2-vuotiaana lainkaan, vaikka puhetta ymmärsikin. Vielä 3-vuotiaanakin hän puhui hyvin vähän ja vain 2 sanan lauseita. Sitten hän ihan yllättäen alkoi puhumaan ja otti muutamassa kuukaudessa muut lapset kiinni puhumistaidossa. Hän alkoi kävelemään jo 9kk iässä ja oli todella vilkas lapsena. Hänen pikkuveljensä sanoi ensimmäiset sanat suunnilleen samassa isässä kuin isoveli käveli eli 9kk iässä, oli todella nopea oppimaan puhumaan ja selvästi edellä ikäisiään puheessa, mutta liikkumaan kehitys viivästyi hänellä. Hän alkoi harjoittelemaan kävelemistä vasta reilut 1½-vuotiaana ja oppi kävelemään itsenäisesti 2-vuotiaana. Toisaalta hän käveli sitten heti kuin olisi kävellyt aina, jo muutaman päivän päästä kävelemään oppimisesta hän käveli kerta toisensa jälkeen ympäri kotoa eteisestä olohuoneeseen, sieltä makuuhuoneeseen, sieltä keittiöön ja sieltä takaisin eteiseen. Heistä kummastakin on kehittynyt täysin tavallisesti kehittyneitä miehiä. Koulussa tämä vanhempi veli oli luokka-asteensa parhaita liikunnassa, kun taas nuorempi oli luokka-asteensa parhaita kielissä eli äidinkiellessä, ruotsin kielessä ja englannin kielessä.

Poika siis 3v jo ensi kuussa. Ilmeisesti näiden hitaidenkin pitäisi noin 3v olla ottanut ikätaso kiinni ja sen jälkeen aletaan jo nykyisin huolestua isommin.

Nyt viimeaikoina tullut kyllä paljon uusia sanoja, mutta jäljessä ollaan vielä suuresti ikätasoa.

Vierailija kirjoitti:

Paljonko noin kaksivuotiaanne puhuvat?

Kaksoset, 1v9kk, eivät puhu kuin ättä tätä, äpä äpä, kikakikagugguu äääääääh.

Esikoinen kaksivuotiaana puhui yksittäisiä sanoja, joo, ei, UT, nej, tack, numerot ja värit suomeksi ruotsiksi ja englanniksi. Hänellä vielä yli nelivuotiaana kielellisiä haasteita.

Jokainen kehittyy omaan tahtiinsa, mielestäni jos lapsi on muuten ns normaali, en olisi huolissani.

M40

Vierailija kirjoitti:

Mun veljenpoika ei 2,5v puhunut juuri mitään. Ymmärsi puhetta kyllä. En tarkalleen muista milloin alkoi puhumaan, mutta kun aloitti niin aloitti sitten kunnolla. Nyt on 3,5 v ja todella supliikki tyyppi! Mahdottoman hyvä tilannetaju ja juttu lentää.

Mutta halaus sinulle. Tiedän tuon äidin huolen.. omani ei lähtenyt liikkeelle. 8,5v ryömi ja 1v 3kk käveli.. Motoriikka laahasi perässä ja ahdistihan se vähän. On nyt 8v, ei luokkansa nopein tai notkein, mutta pärjää:)

Mä en oo kontannut koskaan. Siirryin ryömimisestä suoraan kävelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Haha meilläkin on just tollanen räpätin joka anto kyl puheen kanssa odottaa itseään, mutta nykyään toivois että se edes hetken, edes pienen hetken ois puhumatta....Se pölöttää unissaankin :D

Kun pääsi vauhtiin...!

Hirveästi pelottaa etukäteen jo miten käy kaverisuhteiden ja mikä terapiaviidakko tästä vielä alkaa. Tähän asti täysin normaali ja monessa asiassa edellä kehitystä ollut aina. Ensimmäiset sanatkin sanoi jo 9kk ja muistan ajatelleeni, kuinka varmaan puhuu jo 1.5 vuotiaan niinkuin itse olen puhunut.

Mutta eipä tosiaan voi itse päättää milloin mikäkin tapahtuu ja mitä ongelmaa/hankaluutta lapselle tulee tulevaisuudessa.

Kuopukseni puhui 3-vuotiaaksi asti vain parin sanan pätkiä, ja monelle sanalle hänellä oli ihan oma vakiintunut virheellinen äänneasu. 3-vuotiaana sitten juttua alkoi tulla enemmän, mutta se oli monilta osin epäselvää. Kun poika oli 3,5-vuotias, hakeuduimme puheterapiaan. Reilun vuoden aikana kävimme muutaman kerran, ja terapeutti ei nähnyt jatkokäyntien tarvetta, koska käyntien välillä edistystä oli selkeästi tapahtunut. Kun poika viime syksynä aloitti eskarin, sieltä nostettiin puheasia uudestaan pöydälle. Lapsi alkoi osallistua eskarin sisäiseen puheentukiryhmään, otettiin tehostetun tuen piiriin, ja puheterapeutin pakeille palattiin. Nyt vuodessa tilanne on kohentunut huomattavasti, vaikka yhä pieniä puutteita on tietyissä äänteissä tai kirjainyhdistelmissä.

Viestissäsi, Ap, huomioni kiinnitti se, että lapsesi on ollut tähän asti kotihoidossa. Mun kuopukseni oli ennen eskaria perhepäivähoidossa. Siihen haimme silloin aikoinaan (lapsi meni kodin ulkopuoliseen hoitoon 1v8kk vanhana) lähinnä siksi, että ajattelimme sen olevan rauhallinen hoitomuoto hyvin vilkkaalle taaperolle. Kun nyt olemme nähneet, miten lapsen sanavarasto ja muu kielellinen kehitys on edistynyt todella suotuisasti kuluneen vuoden aikana, emme ole välttyneet ajatukselta, että tämän lapsen kohdalla enemmän (kielellisiä) virikkeitä tarjoava hoitoympäristö kuin perhepäivähoito olisi ehkä ollut kuitenkin parempi. Sovellettuna teidän tilanteeseen, Ap, voi olla että hoitoon meno auttaa teidänkin lapsen kielellistä kehitystä paljonkin.

Ja meillä todellakin on luettu lapselle, loruiltu, leikitty, käyty muskarissa. Siitä siis ei ole kyse, että vanhemmat olisivat vain tuijottaneet ruutujaan ja/tai tyrkänneet älylaitteen lapsen käteen. Sitä paitsi esikoiseni oli kielellisesti erittäin taitava, ja kotikasvatus hänen ja kuopuksen välillä ei ole ollut sanottavan erilainen. Hän on aina myös ollut rauhallisempi tapaus, ja hoitoura tuli käytyä päiväkodissa.

Vanhemmat helposti tottuvat lapsensa puhetapaan, vaikka se olisi puutteellinenkin, ja meillä varmasti kuopuksen kanssa kävi niin. Ehkä sanoisin, Ap, että lapsen aloitettua päivähoidon kuunnelkaa, mitä hoitohenkilökunta on mieltä - heillä on laaja kokemus monista, monista lapsista, ja sen mukaan sitten mahdollisesti hakeudutte puheterapiaan.

Jos ei ole jo päiväkodissa niin jos on jotain muutakin huolta niin nopeasti ne siellä ottavat puheeksi. Toiv. oppii puhumaan pian ja kaikki on muutenkin ok. 

Mun mielestä 150 kuulostaa paljolta. Ja jos kerran ymmärtää puhetta niin onko syytä huoleen? Oma poika 1.5v ei sano vielä muuta kuin ei, mutta ymmärtää kyllä kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se siitä.

Meillä kans asiasta huolestutti on kahden vuoden kohdalla. Kuitenkin kuulee ja ymmärtää hyvin, ei vaan kauheana puhu.

Käytiin kaupungin neuvolassa puheterapeutin luona, ihan yhtä tyhjän kanssa. Enimmäkseen siellä juteltiin että mitä kuuluu. Kuitenkin vuosi piti olla siellä asiakkaana että pääsi erikoislääkärin asiakkaaksi.

Kelassa on ollut puheterapiahakemus että saataisiin terapeutti päiväkotiin kohta vuoden vireillä, ei vastausta.

Lapsi on nyt 4,5v, puhuu jo suomea ja ruotsia pikkuhiljaa paremmin ja paremmin. Ihan ilman terapioita, kun ei niihin näköjään edes pääse.

M40

Ei siitä puheterapiasta olekaan paljon hyötyä, jos sieltä saadut harjoitukset eivät siirry kodin arkeen. Miksi haluat, että puheterapia on nimenomaan päiväkodilla? Kyllä puheterapiaan tulee vanhempien joka tapauksessa osallistua, jotta se on vaikuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuopukseni puhui 3-vuotiaaksi asti vain parin sanan pätkiä, ja monelle sanalle hänellä oli ihan oma vakiintunut virheellinen äänneasu. 3-vuotiaana sitten juttua alkoi tulla enemmän, mutta se oli monilta osin epäselvää. Kun poika oli 3,5-vuotias, hakeuduimme puheterapiaan. Reilun vuoden aikana kävimme muutaman kerran, ja terapeutti ei nähnyt jatkokäyntien tarvetta, koska käyntien välillä edistystä oli selkeästi tapahtunut. Kun poika viime syksynä aloitti eskarin, sieltä nostettiin puheasia uudestaan pöydälle. Lapsi alkoi osallistua eskarin sisäiseen puheentukiryhmään, otettiin tehostetun tuen piiriin, ja puheterapeutin pakeille palattiin. Nyt vuodessa tilanne on kohentunut huomattavasti, vaikka yhä pieniä puutteita on tietyissä äänteissä tai kirjainyhdistelmissä.

Viestissäsi, Ap, huomioni kiinnitti se, että lapsesi on ollut tähän asti kotihoidossa. Mun kuopukseni oli ennen eskaria perhepäivähoidossa. Siihen haimme silloin aikoinaan (lapsi meni kodin ulkopuoliseen hoitoon 1v8kk vanhana) lähinnä siksi, että ajattelimme sen olevan rauhallinen hoitomuoto hyvin vilkkaalle taaperolle. Kun nyt olemme nähneet, miten lapsen sanavarasto ja muu kielellinen kehitys on edistynyt todella suotuisasti kuluneen vuoden aikana, emme ole välttyneet ajatukselta, että tämän lapsen kohdalla enemmän (kielellisiä) virikkeitä tarjoava hoitoympäristö kuin perhepäivähoito olisi ehkä ollut kuitenkin parempi. Sovellettuna teidän tilanteeseen, Ap, voi olla että hoitoon meno auttaa teidänkin lapsen kielellistä kehitystä paljonkin.

Ja meillä todellakin on luettu lapselle, loruiltu, leikitty, käyty muskarissa. Siitä siis ei ole kyse, että vanhemmat olisivat vain tuijottaneet ruutujaan ja/tai tyrkänneet älylaitteen lapsen käteen. Sitä paitsi esikoiseni oli kielellisesti erittäin taitava, ja kotikasvatus hänen ja kuopuksen välillä ei ole ollut sanottavan erilainen. Hän on aina myös ollut rauhallisempi tapaus, ja hoitoura tuli käytyä päiväkodissa.

Vanhemmat helposti tottuvat lapsensa puhetapaan, vaikka se olisi puutteellinenkin, ja meillä varmasti kuopuksen kanssa kävi niin. Ehkä sanoisin, Ap, että lapsen aloitettua päivähoidon kuunnelkaa, mitä hoitohenkilökunta on mieltä - heillä on laaja kokemus monista, monista lapsista, ja sen mukaan sitten mahdollisesti hakeudutte puheterapiaan.

Kiitos pitkästä vastauksesta. Ihan varmasti vaikuttaa puheeseen, kun ymmärrän häntä niin hyvin ilman kunnon puhettakin. Vaikka ymmärrän, niin aina kuitenkin toistan miten asiat kuuluisi sanoa. Perhepiirissä on pitkän linjan vakaopeja ja he edelleen sitä mieltä, että pojassa ei olisi suurempaa vikaa muuta kuin hitaus ja se ettei ole tarvinnut puhua enempää.

Tosiaan puheterapia jonossa ollaan, toivottavasti kesän jälkeen päästään ensimmäiselle käynnille.

Onko kuulo tutkittu

Pyydä sitä

Ei tartte olla kuin hieman huonontunut ja vaikuttaa

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä 150 kuulostaa paljolta. Ja jos kerran ymmärtää puhetta niin onko syytä huoleen? Oma poika 1.5v ei sano vielä muuta kuin ei, mutta ymmärtää kyllä kaiken.

No kyllä sillä määrällä aika hyvin itsensä saa ymmärretyksi. Osasta tuossa määrässä on kuitenkin sana niin epäselvä, ettei sitä muut ymmärrä. Neuvolan mukaan 3-vuotiaalla tulisi olla satoja sanoja eri sanaryhmistä ja puheen tulisi olla lausetasoista. Sanoja tulisi osata taivuttaa. Nämä eivät täyty mitenkään meidän kohdalla.

Lue lapsen kanssa paljon.

Vierailija kirjoitti:

Onko kuulo tutkittu

Pyydä sitä

Ei tartte olla kuin hieman huonontunut ja vaikuttaa

Ei ole tutkittu, mutta kotona ei kyllä ole herännyt asiasta mitään huolta. Kuulee pienen lentokoneenkin äänen ulkona, niin en kyllä mitenkään tähän usko.