Lue keskustelun säännöt.
3v puhe ja äidin suuri huoli
Aloittaja
22.07.2022 |
Kohta 3v poikani puhuu liian vähän. Kaksivuotiaasta asti puhetta on seurattu ja kaikki sanoneet, että kyllä se puhe sieltä tulee kun ymmärtää kaiken. On puheterapiajonossa, vielä emme ole päässeet vastaanotolle.
Poika puhuu tällä hetkellä vajaa 150 sanaa. Osa täydellisiä, osa omaperäisiä ja osa hyvin epäselviä vielä. Sanoo 3-4 sanaa peräkkäin, mutta ei osaa taivuttaa. On oikeastaan nyt vasta alkanut vähän toistaa sanoja. Käyttää paljon eleitä ja oma keksimiä äännähdyksiä/eleitä asioille. Motoriikkassa/ sosiaalisissa taidoissa eikä muussakaan ole mitään häikkää. Kehittynyt motorisesti aikaisin. Kotihoidossa ollut tähän asti, syksyllä menossa osa-aikaisesti hoitoon.
Oma huoli alkaa olla jo suuri, ei sitä puhetta vaan ala tulla. Mitään kielellisiä häiriöitä ei kummankaan isän tai äidin suvussa ole ollut.
Suurena yllätyksenä tulee tälle äidille, jos oikeasti on joku vika. Poika on saanut aina itsensä hyvin ymmärretyksi kotona, vieraat tai muut lapset eivät häntä aina ymmärrä.
Kokemuksia puheenkehityksestä kaipaillaan. Onko tässä vielä toivoa, että on vaan hidas vai onko kyse jo jostain suuremmasta ongelmasta.
Kommentit (59)
Sellaisessa perheessä, jossa lapsella on puheenviivästymä, lapselle luetaan, lauletaan, sanoitetaan, jutellaan ja kaiken kaikkiaan kiinnitetään näihin asioihin paljon keskimääräistä enemmän huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaisessa perheessä, jossa lapsella on puheenviivästymä, lapselle luetaan, lauletaan, sanoitetaan, jutellaan ja kaiken kaikkiaan kiinnitetään näihin asioihin paljon keskimääräistä enemmän huomiota.
Kyllä näin on! Asia ihan joka tekemisessä on omassa mielessä. Suujumppaa, pilliin puhaltelua, saippuakuplia. Kylpyammeessa leluna pilli jolla tehdä kuplia. Yritän puhua selvästi ja sanoittaa lähes kaiken. Laulan paljon, loruilen, luen. Ruutuaika minimissä yms yms..
Onko täällä verbaalidyspraksia diagnoosin saaneiden lapsen vanhempia? Tai jonkun mun kehitysksellisen kielihäiriö diagnoosin saaneiden vanhempia?
Kiinnostaisi tietää millä tasolla puhe oli 3-vuotiaana ja millaisia piirteitä oli.
Anteeksi, mutta tämä aloitus on niin tyypillinen esimerkki siitä että lapsen ei tarvitse kehittyä, kun vanhemmat kompensoivat, että on pakko epäillä provoa.
Ihminen oppii uusia taitoja, kun tarvitsee.
Ei paritanssiakaan opetella oman puolison kanssa, vaan vaihtuvien partnereiden jotka eivät osaa ennakoida ja kompensoida toisen virheitä ja puutteita.
Jos et ole provo, älä murehdi terapioista vaan laita lapsesi ympäristöön, jossa hänen on puhuttava selvästi saadakseen tarpeensa ilmaistuksi, nauttiakseen leikeistä muiden lasten kanssa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta tämä aloitus on niin tyypillinen esimerkki siitä että lapsen ei tarvitse kehittyä, kun vanhemmat kompensoivat, että on pakko epäillä provoa.
Ihminen oppii uusia taitoja, kun tarvitsee.Ei paritanssiakaan opetella oman puolison kanssa, vaan vaihtuvien partnereiden jotka eivät osaa ennakoida ja kompensoida toisen virheitä ja puutteita.
Jos et ole provo, älä murehdi terapioista vaan laita lapsesi ympäristöön, jossa hänen on puhuttava selvästi saadakseen tarpeensa ilmaistuksi, nauttiakseen leikeistä muiden lasten kanssa jne.
Aivan, kotihoidossa olevat lapset eivät siis opi puhumaan normaalisti? Lapsella on 2 sisarusta kotona. Kerhoissa ym on käyty koronasta huolimatta koko viime vuosi ihan normaalisti.
Meillä 2,5 v, joka puhuu vain vähän. Ymmärtää kyllä kaiken ja toimii ohjeiden mukaan. Kehitystä tapahtuu kuitenkin koko ajan, joten en ole kovin huolissani. Hän on todella liikunnallinen tapaus, ja saa päiväkodissa jatkuvasti kehuja liikunnallisista ja motorisista taidoistaan. Juoksee lujempaa, kuin meidän 5v. Jos päiväkodissa ei kukaan ole vielä kerennyt auttaa, hän hakee itse ulkovaatteensa ja pistää haalarit, kengät yms itse päälle, päiväkodin aikuiset ihmettelevät, että kuka on pukenut hänet valmiiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kirjoitti:
Onko täällä verbaalidyspraksia diagnoosin saaneiden lapsen vanhempia? Tai jonkun mun kehitysksellisen kielihäiriö diagnoosin saaneiden vanhempia?
Kiinnostaisi tietää millä tasolla puhe oli 3-vuotiaana ja millaisia piirteitä oli.
Meidän verbaalinen dyspraksia diagnoosin saanut ei puhunut 3 vuotiaana oikeastaan mitään. Käytti vain muutamaa äännettä. Vuosien puheterapian ja miljoonien toistojen myötä myötä puhuu ihan normaalisti. Yksi harvinainen kirjainyhmistelmä on yhä hankala. Puheterapiassa on äänteet tuotu yksi kerrallaan puheeseen mukaan.
Yksi tyypillisiä piirteitä oli, ettei huomannut, jos vaikka tavut sanassa kääntyivät puheessa väärinpäin tyyliin sata-tasa.
Jos puheterapiaan pääsee, niin työt tehdään kotona. Puheterapiassa annetaan periaatteessa tehtävät ja kotona sitten toistetaan niitä. Ei niihin välttämättä kauaa tarvitse aikaa käyttää, mutta se toisto on tärkeää, vaikka 10 minuuttia päivittäin, vaikka olisi kuinka tylsää hokea lapselle malliksi la-la-la le-le-le li-li-li...laa-laa-laa, lee-lee-lee, lii-lii-lii...
Minusta kuulosti hieman oudolta tuo, että puheterapeuttia haetaan kelan kautta päiväkotiin. Yleensä se on muutama käyntikerta siellä päiväkodissa, antavat opastusta henkilökunnalle, miten tukea lasta siellä päiväkodissa ja voi mahdollisesti opettaa siellä tukiviittomia kaikille. Kelahan ei puheterapiaa myönnä, jos se ei myönnä korotettua vammaistukea, jos asiaan ei ole tullut muutoksia. Meillä on käyty samalla yksityisellä puheterapeutilla niin kelan kuin kaupungin maksamana. Maksaja on määräytynyt sen mukaan, minkä vammaistuen kela on myöntänyt. Kaupungilla ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi puheterapeutteja, joten sain listan yksityisistä, mistä kysellä, jos jollain olisi tilaa.
Meillä siis on ollut tukiviittomat käytössä. Niitä on turha pelätä, ne tippuvat automaattisesti pois, kun muut ymmärtävät puhetta. Tärkeintä lapsen kehityksen kannalta on, että hän saa itsensä ymmärretyksi, tavalla tai toisella, oli se sitten viittomat, eleet ilmeet, kuvat tai puhe. Kaikista huonoin vaihtoehto on se neuvo, jonka jotkut antavat, ettei väärin puhuvaa lasta pitäisi ymmärtää ja muka siten lapsi oppisi. Aina voi toistaa sen lapsen sanoman oikein, jolloin hän saa mallin, miten se kuuluu sanoa. Jos lapsi vaikka pyytää ..että, niin voi sanoa, että sinä haluat vettä?
On myös aika puuta heinää tuo selitys, että muiden taitojen kehittyminen muka hidastaisi puhumaan oppimista. Se on lähinnä itsensä lohduttelua. Meillä aikaisimmin liikkeelle lähtenyt on myös puhunut kaikista aikaisimmin. Käveli ja puhui reilusti alle vuoden vanhana. Muistan kuinka yhden puheongelmaisen lapsen äiti ihmetteli, miten vanha tuo lapsi on, kun tämä jutteli ummet ja lammet kaksi vuotta täyttäessään ja omansa reilusti vanhempi ei puhunut juuri mitään. Lapset kehittyvät eri tahtiin ja toiset tarvitsevat apua siihen kehitykseensä.
Täällä ei kyllä kannata mitään neuvoja lasten suhteen kysellä, koska heti saa kimppuunsa näitä korppikotkia, joiden mielestä kaikki ongelmat lapsen kehityksessä on lähtökohtaisesti vanhempien vika. Puheen viivästymä johtuu hemmottelusta ja vähäisestä lukemisesta ja uniongelmat siitä, ettei lasta vaan laiteta sänkyyn nukkumaan rauhassa. Kuitenkin yleensä, jos täällä kysellään neuvoja, lapsen kehitystä tuetaan siinä perheessä jo varsin mallikkaasti. Ap:lle sanon, että älä vielä huolestu. Lapsesi kuitenkin sanoo jo sanoja ja ymmärtää hyvin, joten on hyvin todennäköistä, että puheenkehityksen herkkyyskausi on vain vähän myöhässä. Ei ole kuitenkaan haitaksi, jos pyydät neuvolassa vaikka puheterapiaa kehityksen tueksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten kanssa töitä tekevänä ja myös puheenkehitystä seuraavana hyvin usein huomaa suuren positiivisen vaikutuksen päivähoidolla, etenkin niiden lasten kohdalla joilla ei suoranaista sairautta puheenkehityksen viiveen taustalla ole. Vaikka vanhemmatkin puhuisivat, loruilisivat ja laulaisivat paljon lapselle, niin päivähoidossa lapsi oppii mallintamalla muita lapsia ihan huomaamattaan. Joskus samanikäisten seura ja vastavuoroinen leikki on opettavaisempaa kun kaikista tutuimpien vanhempien kanssa puuhaaminen, jossa lapsella ei myöskään ole ns. ryhmäpainetta oppia uutta. Tsemppiä! Hyvältähän lapsen tilanne kuulostaa, kiva kun on alkanut mallintaa sanoja (=kiinnostuneisuutta) ja puheterapeutit ovat loistavia.
Oma lapseni ei puhunut juurtui yhtään mitään 4-vuotiaaksi asti, kunnes hänet ikään kuin määrättiin päiväkotiin. Meni muutama kuukausi ja alkoi puhua. Sitä ennen kommunikoimme viittomilla, joista oli todella paljon hyötyä. Kävimme puheterapeutilla myös, siellä hän kieltäytyi kaikesta yhteistyöstä. Pienryhmä päiväkodissa oli meille ja tietysti hänelle helpotus. Hän on jo teini, eikä ikinä edes tietäisi että oli kärsinyt puheentuoton vaikeuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valikoiva puhumattomuus. Opin puhumaan vasta 4-vuotiaana, sitä ennen oli jotain äännähdyksiä vain. Aluksi sanoin jotkut sanat väärin ja käytin omia sanoja myös. Koska minulla oli jaksoja etten puhunut ollenkaan päiväkodissa ja koulussa, näin aikuisenakin puhe on normaalista poikkeavaa. Varsinkin jännittävissä tilanteissa taivutan sanoja väärin tai lauserakenne on sekaisin. On vaikeita sanoja joita en osaa lausua (englantia en edes suostu puhumaan). Ei tätä ulkopuoliset huomaa kun olen niin vähäpuheinen.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta tämä aloitus on niin tyypillinen esimerkki siitä että lapsen ei tarvitse kehittyä, kun vanhemmat kompensoivat, että on pakko epäillä provoa.
Ihminen oppii uusia taitoja, kun tarvitsee.Ei paritanssiakaan opetella oman puolison kanssa, vaan vaihtuvien partnereiden jotka eivät osaa ennakoida ja kompensoida toisen virheitä ja puutteita.
Jos et ole provo, älä murehdi terapioista vaan laita lapsesi ympäristöön, jossa hänen on puhuttava selvästi saadakseen tarpeensa ilmaistuksi, nauttiakseen leikeistä muiden lasten kanssa jne.
Aivan, kotihoidossa olevat lapset eivät siis opi puhumaan normaalisti? Lapsella on 2 sisarusta kotona. Kerhoissa ym on käyty koronasta huolimatta koko viime vuosi ihan normaalisti.
Jotkut oppivat kotona, jotkut höytyvät mm. päivähoidosta. Samalla tavalla kuin motorisesti aktiivisia lapsia ei tarvitse patistaa liikkumaan, mutta jotkut taas täytyy kuljettaa ohjattuihin liikuntaharrastuksiin jotta liikkuisivat edes vähän. Eri lapsia täytyy tukea eri tavoin.
Tässä ketjussa moni on antanut vinkiksi päivähoidon, jossa joutuu ihan eri tavalla kommunikoimaan muiden lasten ja aikuisten kanssa. Mitä pikemmin sen parempi. Tunnen pojan joka sai puhua kotona "omaa kieltään" esikouluun asti. Siinä iässä muut lapset jo vierastivat sössöttäjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä alettiin puhua selvemmin ja sanoja tuli kunnolla vasta 4 vuotiaana. Sen jälkeen puhetta on riittänyt!
Vierailija kirjoitti:
"Suurena yllätyksenä tulee tälle äidille, jos oikeasti on joku vika. Poika on saanut aina itsensä hyvin ymmärretyksi kotona, vieraat tai muut lapset eivät häntä aina ymmärrä."
Toi voi olla just se syy, syksyllä tarhan aloituksen myötä on paaaaaljon enemmän tekemisissä vieraiden lasten ja aikuisten kanssa. Ihan joka päivä. Eihän korona-aikana oikeasti oo ees käyty missään kerhoissa tms missä lapset tapais vieraita ihmisiä. Puhe voi lähtä paranee ihan sillä kun poika ei enää tuu ymmärretyksi.
Myös kylläkin voi käydä niin että jää ryhmän ulkopuolelle, ja kaveriksi jää joku samantasoinen. Koska ei uskalla/halua/tiedostaa tilanteensa. Lukekaa lapselle kotona!
Musta tuntuu, että aloittajaa ei huolestuta lapsen hyvinvointi vaan se, että tämä poikkeaa jotenkin aloittajan itselleen luomasta mielikuvasta.
Kaverin lapsi ei puhunut kolmivuotiaanakaan kuin jotain öhinöitö. Ei sanoja ollenkaan. Niin vaan alkoi puhumaan ja nyt alakoululaisena puhuu ihan normaalisti.
Tuotannon ihan hyvä tuon ikäiselle! Ja puhetarapeutin varmasti auttavat asiassa. Tsemppiä
Voi kiitos neuvosta. Vauvasta asti luettu. Viimeinen vuosi varmaan 1.5h päivässä satuja. Ei ole kyllä lukemisesta kiinni tämä homma.