Miten kääntää oleminen lapsen kanssa postitiivisemmaksi? Pelkkää itkua päivät
Ennen arki meni kivasti ja tunnelma oli hyvä. Tänä kesänä kuitenkin jotain tapahtui ja päivät on lähinnä itkua ja kiukkua vain. Lapsi hermostuu minuun ja isäänsä, suuttuu kaikesta, myös itselleen, mikään ei tunnu kelpaavan. Minä lopulta meinaan hermostua lapseen tai oikeammin arkeen kun kaikki on vain kiukkua ja huutoa. Iltaisin itken sitä, että kaikki on yhtäkkiä niin vaikeaa, lapsen nukahdettua siis. Mies hermostuu myös kun kaikki on vain kiukkua eikä suostu olemaan juuri ikinä enää kotona.
Yritän joka aamu aloittaa päivän parempana kuin eilisen. Laitan hyvät aamupalat, teen lapsen kanssa yhdessä asioita, annan aikaa ja positiivista huomiota, kehun, vien paljon ulkoilemaan ja tehdään ulkona kaikkea mitä lapsi sanoo haluavansa. Silti viimeistään klo 14 olen ihan loppu, kun kaikki kääntyi lapsen kiukuksi taas. Suuttuu ihan olemattomista minun mielestä. Lapsella on ensi viikolla neljävuotissynttärit. Olisi hienoa viettää kiva päivä yhdessä. Ja muutenkin jokaisen päivän pitäisi muuttua positiivisemmaksi.
Vaikka lapsi on se joka kiukkuaa kaikesta niin vastuu muutoksesta on minun. Mutta mitä tehdä? Ja onko tämä joku ikä, jolloin kaikki on suunnilleen aika hirveää? Vaikka vielä hetki sitten kaikki oli mukavasti?
Kommentit (61)
Jospa liikaa menet lapsen ehdoilla, annat lapsen päättää kaikesta eikä lapsi kestä sitä, että hän on se, jonka pitää päättää kaikesta tekemisestä ym. ? Voisi olla hyvä, jos hän viettäisi enemmän aikaa samanikäisten kavereiden kanssa.
Kuulostaapa kurjalta :(
Toivottavasti tänne tulee jotain kommentteja joista on apua, ainakin ensimmäiset kolme kommenttia ovat ihan turhan ilkeitä, mikä teitäkin vaivaa kun pitää toisen ongelmiin tolleen ilkeästi tölviä?
Olisko pienet päiväunet paikallaan? Et mainitse, nukkuuko lapsi päikkärit, niin päättelen, ettei nuku. Voisi kannattaa kokeilla, sellaiset pienet vaan. Uhmaikä lienee myös menossa?
Ja mies karkaa tilanteesta? Mikä raukka!
Esikoinen ilmeisesti :) Tuota kutsutaan uhmaiäksi ja se menee ohi. Kuukauden päästä voi olla jo ihan eri tilanne.
No sellaista se uhmaikä joillain on. Kyllä se yleensä just tuossa nelivuotiaana alkaa helpottaa.
Jään seuraamaan minäkin kommentteja/ neuvoja/ vinkkejä, jos tulisi jotain mikä auttaisi. Täälläkin 3-vuotias, jonka käytös etenkin kotona on aika toivotonta. Sisaruksensa ovat aivan erilaisia, joten kasvatuksesta en sanoisi olevan kiinni. On vain uhma tai temperamentti, tiedä sitten.
Meillä ainoa asia minkä olen keksinyt auttavan on nukkuminen. Jos nukkuu liian vähän (toki tähän ei aina itse pysty vaikuttamaan), niin kiukkuaa paljon helpommin kuin hyvin nukkuneena. Kiukkuaa kyllä hyvin levänneenäkin, että jotain muutakin pitäisi keksiä.
Ap. kirjoitti: "Mies hermostuu myös kun kaikki on vain kiukkua eikä suostu olemaan juuri ikinä enää kotona.
Yritän joka aamu aloittaa päivän parempana kuin eilisen."
Onko mies siis lapsen isä? Eihän tuo nyt ole oikein, että sinä teet kaikkesi, mutta lapsen isä pysyttelee poissa kotoa kun ei kestä kiukuttelua.
Ehkä kiukuttelu on jokin ohimenevä kasvuvaihe, mutta jos jatkatte noin, että vain sinä yrität muuttaa kodin tunnelmaa paremmaksi eikä mies edes ole kotona, teillä voi olla muita ongelmia, kun kiukutteluvaihe lopulta menee ohi.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Se on vaihe joka tulee ja menee. Ole vaan ihan tavallinen vanhempi, ei tarvii mitään superkikkoja. Pidät huolen unista, ruokailuista ja ulkoilusta ainakin suurinpiirtein ja välillä vähän hellittelyä, niin kyllä se rauhallisempi vaihe tulee aikanaan.
Mutta et lähde lapsesi kanssa heti aamiaisen jälkeen puiston leikkimään ja et ole läsnä vaan älypuhelimessa.Leiki puistosta tulaan lounalle ja päikkärit.On viellä kesää ja takas leikki puistoon.Jossa näke muita lapsia ja saa purkaa enerkiaa.Siellä hiekkalatikolla istuu jopa 1vuotiaat kauhoen lapiolla itsensäkin päälle hiekaa,kenties maistelenkin hiekaa?Mikään lapsi ei sisätilat,kaupakeskukset kyläpaikat saa purettua tervettä enerkiaa.Leikipuistoista moni lähtee päivälliselle kotiinsa ja viellä vikan kerran ulos lapsineen.Miksi ? Koska syövät iltapalan kiltisti ja Toden totta nukkuvat jo kello 20,Jolloin omaa aikaa tai aikaa parisuhteelle,
Meillä tuota itkua ja raivoamista kesti 2v.
Tsemppiä ap.
- älä jätä noin pienelle lapselle vastuuta siitä mitä haluaa päivän tehdä. Rajat tuovat turvaa lapselle. Eli sinä päätät lähdetäänkö kauppaan/leikkipuistoon vai ollaanko kotona. Lapsi voi päättää laittaako sinisen vai punaisen paidan päälleen. Eli lapselle vain yksinkertaisia päätöksiä tehtäväksi niin lapsen elämä turvallisempaa
- huolehdi että lapsi nukkuu, syö ja juo mahdollsimman hyvin.
- huolehdi lapselle mielekästä tekemistä. Onhan lelut sopivia hänen ikäiselleen eli riittävän haastavia mutta ei liian. Lapsi on jo niin iso että osaa tehdä kotitöitäkin kanssasi. Joku kaapin siivous missä pääsee näkemään mitä jossakin vähän käytetyssä kaapissa on voi olla tosi jännää.
- koeta saada mieskin tekemään lapsen kanssa jotain uutta. Pyöräilyä erilaisessa paikassa ja ehkä eväät mukaan jne.
Faith kirjoitti:
Ap. kirjoitti: "Mies hermostuu myös kun kaikki on vain kiukkua eikä suostu olemaan juuri ikinä enää kotona.
Yritän joka aamu aloittaa päivän parempana kuin eilisen."
Onko mies siis lapsen isä? Eihän tuo nyt ole oikein, että sinä teet kaikkesi, mutta lapsen isä pysyttelee poissa kotoa kun ei kestä kiukuttelua.
Ehkä kiukuttelu on jokin ohimenevä kasvuvaihe, mutta jos jatkatte noin, että vain sinä yrität muuttaa kodin tunnelmaa paremmaksi eikä mies edes ole kotona, teillä voi olla muita ongelmia, kun kiukutteluvaihe lopulta menee ohi.
On mies siis sekä aviomieheni että lapsen isä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mutta et lähde lapsesi kanssa heti aamiaisen jälkeen puiston leikkimään ja et ole läsnä vaan älypuhelimessa.Leiki puistosta tulaan lounalle ja päikkärit.On viellä kesää ja takas leikki puistoon.Jossa näke muita lapsia ja saa purkaa enerkiaa.Siellä hiekkalatikolla istuu jopa 1vuotiaat kauhoen lapiolla itsensäkin päälle hiekaa,kenties maistelenkin hiekaa?Mikään lapsi ei sisätilat,kaupakeskukset kyläpaikat saa purettua tervettä enerkiaa.Leikipuistoista moni lähtee päivälliselle kotiinsa ja viellä vikan kerran ulos lapsineen.Miksi ? Koska syövät iltapalan kiltisti ja Toden totta nukkuvat jo kello 20,Jolloin omaa aikaa tai aikaa parisuhteelle,
Siis lähdenhän minä aamiaisen jälkeen lapsen kanssa puistoon tai muualle ulos. Ei täällä missään lähistöllä edes ole kauppakeskuksia niin ei me kyllä sellaisissa vietetä aikaa. Hiekan maistelu ei silti taida olla ratkaisu ongelmiimme.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jospa liikaa menet lapsen ehdoilla, annat lapsen päättää kaikesta eikä lapsi kestä sitä, että hän on se, jonka pitää päättää kaikesta tekemisestä ym. ? Voisi olla hyvä, jos hän viettäisi enemmän aikaa samanikäisten kavereiden kanssa.
Lapsi siis ei päätä tekemisestä, ehkä aloituksessani luki se epäselvästi. Olen itse päättänyt sellaista tekemistä ja paikkoja, joista tiedän lapsen tykkäävään, koska yritän saada ilmapiiriä positiivisemmaksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olisko pienet päiväunet paikallaan? Et mainitse, nukkuuko lapsi päikkärit, niin päättelen, ettei nuku. Voisi kannattaa kokeilla, sellaiset pienet vaan. Uhmaikä lienee myös menossa?
Ei nuku päiväunia, ei ole nukkunut pitkään aikaan. Saisihan tuo puolestani nukkua päiväunet, mutta ei kukaan saa häntä nukahtamaan, ei hoidossa eikä kotona. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa liikaa menet lapsen ehdoilla, annat lapsen päättää kaikesta eikä lapsi kestä sitä, että hän on se, jonka pitää päättää kaikesta tekemisestä ym. ? Voisi olla hyvä, jos hän viettäisi enemmän aikaa samanikäisten kavereiden kanssa.
Lapsi siis ei päätä tekemisestä, ehkä aloituksessani luki se epäselvästi. Olen itse päättänyt sellaista tekemistä ja paikkoja, joista tiedän lapsen tykkäävään, koska yritän saada ilmapiiriä positiivisemmaksi. Ap
Miksi yrität? Yritätkö jotenkin miellyttää lasta?
Jätä se sika!