Miten kääntää oleminen lapsen kanssa postitiivisemmaksi? Pelkkää itkua päivät

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa liikaa menet lapsen ehdoilla, annat lapsen päättää kaikesta eikä lapsi kestä sitä, että hän on se, jonka pitää päättää kaikesta tekemisestä ym. ? Voisi olla hyvä, jos hän viettäisi enemmän aikaa samanikäisten kavereiden kanssa.

Lapsi siis ei päätä tekemisestä, ehkä aloituksessani luki se epäselvästi. Olen itse päättänyt sellaista tekemistä ja paikkoja, joista tiedän lapsen tykkäävään, koska yritän saada ilmapiiriä positiivisemmaksi. Ap

Miksi yrität? Yritätkö jotenkin miellyttää lasta?

Ai miksi yritän muuttaa ilmapiiriä positiivisemmaksi? Koska sillä tavalla kaikkien elämä on kivempaa ja helpompaa. Ja koska äitinä se on minun vastuulla eikä lapsen. Kaikki väsyy tästä nykyisestä negatiivisesta ilmapiiristä. Siksi yritän. Ja jatkan yrittämistä kunnes onnistun. Keinot vaan on juuri nyt minulta vähän hukassa. Niitä kyselin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ja mies karkaa tilanteesta? Mikä raukka!

Tyypillinen mies. Kun asiat menee haastavaksi, niin näkyy vain perävalot.

Lapsesi ei vain tykkää kesästä. Muuttuu kiukkuiseksi. Tilanne paranee kun kesä loppuu.

Meillä lapsella oli tavallista kovempia uhmakohtauksia. Sattumalta huomasimme että aina tasan 2tuntia pähkinöiden syönnin jälkeen alkoi tunnin huuto ja raivo. Jos heti antoi antihistamiinin niin raivoaminen loppui noin 10 minuutin kuluttua kun se vaikutti. Kun pähkinät jätettiin ruokavaliosta pois niin meillä asusteli aurinkoinen 3v. Kunnes allergisoitui vehnälle ja kananmunalle jne. Oli melkoista salapoliisityötä selvittää mitkä ruoka-aineet eivät sopineet lapselle. Varsinkin kun melkoilailla 6kk välein joku ennen sopiva ruoka-aine muuttuikin sopimattomaksi. Onneksi ne alkoivat usein sopimaan taas kun vältettiin niitä joku 6kk-1vuosi.

Ja ennen kiviryöppyä niin kyllä nuo allergiat näkyivät myös allergiatestien tuloksissa vaikka mitään muuta oireilua niistä ei näkynyt kuin hillittömän raivarit. Ja ihan lääkärin neuvosta pidettiin ruokavaliota ja toki myös niin vanhempien kuin lapsen mielenterveydenkin vuoksi. Kukapa tahallaan haluaisi kiusata toista huonolla ololla.

Eli kannattaa myös miettiä voiko taustalla olla jokin fyysinen asia kuten allergiat tai reiluksi joka aiheuttaa jatkuvasti huonoa oloa ja pahaa mieltä.

Jos aina on kivaa ja ikinä ei tylsää niin sitten se kivakaan ei tunnu kivalta

Anna lapsen raivota ja pyydä jatkamaan kun kiukku on ohi

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsella oli tavallista kovempia uhmakohtauksia. Sattumalta huomasimme että aina tasan 2tuntia pähkinöiden syönnin jälkeen alkoi tunnin huuto ja raivo. Jos heti antoi antihistamiinin niin raivoaminen loppui noin 10 minuutin kuluttua kun se vaikutti. Kun pähkinät jätettiin ruokavaliosta pois niin meillä asusteli aurinkoinen 3v. Kunnes allergisoitui vehnälle ja kananmunalle jne. Oli melkoista salapoliisityötä selvittää mitkä ruoka-aineet eivät sopineet lapselle. Varsinkin kun melkoilailla 6kk välein joku ennen sopiva ruoka-aine muuttuikin sopimattomaksi. Onneksi ne alkoivat usein sopimaan taas kun vältettiin niitä joku 6kk-1vuosi.

Ja ennen kiviryöppyä niin kyllä nuo allergiat näkyivät myös allergiatestien tuloksissa vaikka mitään muuta oireilua niistä ei näkynyt kuin hillittömän raivarit. Ja ihan lääkärin neuvosta pidettiin ruokavaliota ja toki myös niin vanhempien kuin lapsen mielenterveydenkin vuoksi. Kukapa tahallaan haluaisi kiusata toista huonolla ololla.

Eli kannattaa myös miettiä voiko taustalla olla jokin fyysinen asia kuten allergiat tai reiluksi joka aiheuttaa jatkuvasti huonoa oloa ja pahaa mieltä.

Hmm. Meillä raivokohtaukset ei ainakaan ajallisesti liity mihinkään syömisiin, mutta kukapa tietää, jos joku ruoka-aine vaikka viiden tunnin viiveellä aiheuttaa raivarit. Mitenhän tätä asiaa oikein voisi alkaa selvittämään?

Ap

Syökö hän makeaa paljon?

Vierailija kirjoitti:

Syökö hän makeaa paljon?

Ei kai niin paljon. Tosin on jätskiä nyt kesällä mennyt aika paljon, mutta kelläpä ei. Jos saa karkkia joskus, niin saa vain 2-3 karkkia. Eli ei koskaan kerralla isoa määrää.

Ap

Eikö tuo mies nyt voisi jotain myös yrittää. Kurjaa AP:lle joutua hoitamaan yksin koko soppa. Jota muuten mies pahentaa sillä, että ei ole läsnä. Ties vaikka lapsen käytös olisi reagointia juuri siihen.

Meillä ainakin lapsi reagoi kesälomaan, kun rutiinit muuttuivat ja ollaan oltu vähän vapaammalla aikataululla ja syöty välillä vähän mitä sattuu ym. Rutiinit tuo pienelle lapselle turvaa ja osa reagoi voimakkaammin, jos ne muuttuvat. Sitten kun lapsi reagoi kiukuttelulla, vanhemmat väsyvät ja lapsi reagoi taas siihen vanhempien pahaan oloon, jolloin kierre on valmis. Itse ratkaisin asian niin, että lomallakin täytyy olla tietyt aikataulut, jotka pitää. Eli herätään aina samaan aikaan, ulkoillaan samaan aikaan ja syödään ruoka samaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin lapsi reagoi kesälomaan, kun rutiinit muuttuivat ja ollaan oltu vähän vapaammalla aikataululla ja syöty välillä vähän mitä sattuu ym. Rutiinit tuo pienelle lapselle turvaa ja osa reagoi voimakkaammin, jos ne muuttuvat. Sitten kun lapsi reagoi kiukuttelulla, vanhemmat väsyvät ja lapsi reagoi taas siihen vanhempien pahaan oloon, jolloin kierre on valmis. Itse ratkaisin asian niin, että lomallakin täytyy olla tietyt aikataulut, jotka pitää. Eli herätään aina samaan aikaan, ulkoillaan samaan aikaan ja syödään ruoka samaan aikaan.

Täytyypä tätä miettiä. Meillä on kyllä nukahtaminen siirtynyt nyt kesällä paljon myöhäisemmäksi, vaikka laitan suunnilleen samaan aikaan sänkyyn kuin aiemminkin. Mutta lapsi ei saa unta kesällä helposti. Vaikka on pimennysverhot kyllä. Ap

Toiset lapset on niin rutiinien rakastajia, että loma on liian ennakoimatonta. Enpä osaa neuvoa, mutta parhaasi olet varmasti tehnyt.

(Minä otin tuossa vaiheessa joka ilta lasin viiniä. Sitä en suosittele, mutta sillä itse selvisin. Kivittäkää vaan.)

Ap:n kommenteista päätellen lapsi on huono nukkuja. Päiväunille kukaan ei saa häntä nukahtamaan ja kesällä lapsi ei nukahda helposti edes yöunille.

Jos on vain väsynyt ja siksi kiukuttelee? Itselläni on huonosti nukkuva lapsi enkä ole kyllä keksinyt mikä parantaisi unta.

Tää voi kuulostaa hurjalta vinkiltä, mutta minusta lapsella on oikeus kiukuta. Anna huutaa. Yritä vaikka tehdä itse jotain muuta sen aikaa itseksesi. Ja älä anna lapselle kivoja asioita, jos huutaa ettei opi, että saa sillä tavalla haluamansa. Jos vaikka olette jossain kivassa paikassa ja alkaa kiukuta niin sanot että lähdette pois, jos ei lopeta ja sitten todella lähdette pois. Se kiukuttelu on itseasiassa ihan tervettä ja lapsen kasvun kannalta tärkeää. Se auttaa häntä nimittäin pikku hiljaa itsenäistymään. Ei se tarkoita kuitenkaan, että toisia ihmisiä saa kohdella rumasti. Jos vaikka raivostuu niin kotona voisi olla joku jäähy, minne mennään rauhoittumaan ja saa tulla pois kun on rauhoittunut? Ja oletko kokeillut, jos joku päivä et yrittäisikään järjestää mitään kivaa vaan olisitte vaan? Antaisit lapsen keksiä itse tekemisensä. Silloin hän ehkä osaisi arvostaa enemmän sitä mitä teet hänen eteensä, kun se ei olekaan itsestään selvyys. En todellakaan tiedä voiko nuo vinkit auttaa, mutta olen itse ollut pienenä TODELLA temperamenttinen tapaus ja minulle nuo auttoi

Kannattaa seurata esim. Instasta positiivinen kasvatus tai kasvun taika tilejä. Saat ihan konkreettisia työkaluja kasvatukseen. Ei muuta kuin tsemppiä! Jos pystyt niin koita olla huomioimatta kiukkua ja kehu onnistumisia. Tietysti pitää auttaa tunteiden käsittelyssä kuitenkin.

Minäkin kyllä kyselisin nyt vähän miehen vastuuta tilanteesta.

Tuollaista se se välillä on lasten kanssa. Kiukkuavat milloin mistäkin. Turha siitä on omaa mielialaansa pilata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko pienet päiväunet paikallaan? Et mainitse, nukkuuko lapsi päikkärit, niin päättelen, ettei nuku. Voisi kannattaa kokeilla, sellaiset pienet vaan. Uhmaikä lienee myös menossa?

Ei nuku päiväunia, ei ole nukkunut pitkään aikaan. Saisihan tuo puolestani nukkua päiväunet, mutta ei kukaan saa häntä nukahtamaan, ei hoidossa eikä kotona. Ap

Ei ole pakko nukkua, olisi hyvä levätä. Pötköttelyä ja kirjan lukemista ja höpöttelyä. Lue ensin itse, sitten lapsi lukee itsekseen ja itse levähdä vaikka silmät kiinni. Munakello soimaan tunnin kuluttua ja sitten ylös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsella oli tavallista kovempia uhmakohtauksia. Sattumalta huomasimme että aina tasan 2tuntia pähkinöiden syönnin jälkeen alkoi tunnin huuto ja raivo. Jos heti antoi antihistamiinin niin raivoaminen loppui noin 10 minuutin kuluttua kun se vaikutti. Kun pähkinät jätettiin ruokavaliosta pois niin meillä asusteli aurinkoinen 3v. Kunnes allergisoitui vehnälle ja kananmunalle jne. Oli melkoista salapoliisityötä selvittää mitkä ruoka-aineet eivät sopineet lapselle. Varsinkin kun melkoilailla 6kk välein joku ennen sopiva ruoka-aine muuttuikin sopimattomaksi. Onneksi ne alkoivat usein sopimaan taas kun vältettiin niitä joku 6kk-1vuosi.

Ja ennen kiviryöppyä niin kyllä nuo allergiat näkyivät myös allergiatestien tuloksissa vaikka mitään muuta oireilua niistä ei näkynyt kuin hillittömän raivarit. Ja ihan lääkärin neuvosta pidettiin ruokavaliota ja toki myös niin vanhempien kuin lapsen mielenterveydenkin vuoksi. Kukapa tahallaan haluaisi kiusata toista huonolla ololla.

Eli kannattaa myös miettiä voiko taustalla olla jokin fyysinen asia kuten allergiat tai reiluksi joka aiheuttaa jatkuvasti huonoa oloa ja pahaa mieltä.

Hmm. Meillä raivokohtaukset ei ainakaan ajallisesti liity mihinkään syömisiin, mutta kukapa tietää, jos joku ruoka-aine vaikka viiden tunnin viiveellä aiheuttaa raivarit. Mitenhän tätä asiaa oikein voisi alkaa selvittämään?

Ap

Allergisen raivoajan äiti vastaa

Välillä meillä elämä oli päivittäistä kiukkua ja rähinää. Silloin oli yleensä yksi tai useampi päivittäin syötävä ruoka-aine jotka aiheuttivat sen jatkuvan kurjan olon. Sitten jos ruokavalio oli kunnossa ja söi jotakin joka ei sopinut niin raivo oli paljon helpompi huomata.

Allergioiden selvittelyssä parhaat apuneuvot ovat ruokapäiväkirja ja oirepäiväkirja. Eli kirjataan ylös ihan kaikki mitä lapsi syö ja tarkasti (ei lihapulla vaan naudanliha, pippuri, suola jne). Oireet merkitään ylös. Ja ruokavalio kannattaisi kierrättää eli ei syödä jokapäivä vehnää, maitoa, kananmunia jne.

Meillä tuo raivoaja oli välillä allerginen perusruokaaineille kuten vehnä ja kanamuna mutta eniten ongelmia aiheutti jotkin lisäaineet ja mausteet. Jos haluaa kokeilla ruokien vaikutusta niin kannattaa suunnitella muutamalle päivälle ruokalistat niin että saa tehtyä pelkistettyä ja yksinkertaista ruokaa. Ja sitten seurata onko vaikutusta.

Reiluksi voi myös tehdä tuollaista ongelmia. Yleensä reiluksi vaivaa eniten makuuasennossa. Meillä toisella lapsella oli allergista refleksia ja se oli pahimmillaan juuri lapsen ollessa makuuasennossa. Siksi lapsi vältteli makuuasentoa.

Tsemppiä ap selvittelyyn.

No ihan jos vaan on isää ikävä? Kyllä meidän pienet reagoi vahvasti niinä aikoina kun isä on paljon poissa. Eivät sitä osaa sanoiksi pukea kuitenkaan. Varsinkin jos huomaa isän katoavan paikalta kun tunteita näyttää, ei varmasti tilannetta paranna ainakaan.