Täytyy minunkin todeta. Lähihoitajan työ on kyllä surkeaa. Keskitytään kaikkeen muuhun kuin itse työhön. - juuri valmistuva.
Mitään intohimoa tuohon on vaikea saada, siis työtä kohtaan. Se tosiaan on vain työtä, likaista ja kiireistä. Inhottavia työkavereita tai no, täytyy olla osa porukkaa, jos et ole niin pääset juorujen kohteeksi. Asiakkaita arvostellaan.
Johto huonoa, ei perehdytetä kunnolla. Opiskelijoille annetaan isoa vastuuta, lomakkeita on miljoonia ja vaatimuksia. Paljon täytyy tietää ja tavallaan ketään ei kiinnosta kun kysyy. On omahoidettavia, tilaustöitä, uusien perehdystä, omaisten tapaamisia, ruoanlaittoa jne. Itse asiakkaita kohtaan ei ehditä tekemään tärkeää hoitotyötä vaan asiat menevät säädöksien hoitamiseen.
Puolta porukkaa ei kiinnosta, istuvat juoriamassa. Ei vain toimi ja kaikki kärsii.
En tiedä kauan aion olla alalla.
Kommentit (72)
Oletko harkinnut kotipalveluyrittäjyyttä? Hoitoalan käyneenä voisit tehdä esim. omaishoitajan lomituksia, lapsiperheiden kotipalvelua, jne. Ei tarvitse sietää epämiellyttäviä työkavereita, saat itse määrittää työpäivien kulun (mihin aikaan aloitat työt, milloin pidät tauot, milloin lopetat työpäivän...). Suosittelen.
No ovat lähihoitajan työtä. Esimerkiksi ruoanlaittoa opetetaan ihan oppilaitoksessa osana tutkintoa. Sairaanhoitaja on sitten eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Oletko harkinnut kotipalveluyrittäjyyttä? Hoitoalan käyneenä voisit tehdä esim. omaishoitajan lomituksia, lapsiperheiden kotipalvelua, jne. Ei tarvitse sietää epämiellyttäviä työkavereita, saat itse määrittää työpäivien kulun (mihin aikaan aloitat työt, milloin pidät tauot, milloin lopetat työpäivän...). Suosittelen.
Vasta valmistun piakkoin mutta olen miettinyt.
Olen luonteeltani (ehkä valitettavasti) sellainen, etten kestä jos epäolennaisiin asioihin kiinnitetään huomiota. Minua ei kiinnosta esimerkiksi rupatella työkavereiden kanssa heidän elämästään kun tiedän, että töitä on nyt todella vielä jäljellä.
Voisimme yhdessä panostaa mutta yksin tai vähemmistön kanssa asiat eivät hoidu.
Voisimme käydä tuon kahvipöydän juorukerhon kanssa paljon sellaista työtä mitä tulisi tehdä, siinä ajassa kun päivitellään viime viikon rankkoja bileitä.
Toki, olen ymmärtäväinen ja hyvä ystävällinen työyhteisö on osa toimivaa organisaatiota mutta ei näin. Me olemme töissä. Pystyisimme niin paljon parempaan.
Epäilen, että alalla tuskin on me-henkeä monessakaan paikassa tällaisissa työasioissa vaan hoidetaan välttämättömät työt sinne päin (joskus ei niitäkään) ja lähdetään kotiin.
Olen siis päättänyt, että tulen tekemään töitä jatkossa itsenäisesti ja päätän omista työvuoroistani sekä keskityn omaan hommaani, asiakkaisiin ja muuhun työhön, toissijaiset asiat saavat jäädä.
Ystävällinen olen mutta heitä apua tarvitsevia vartenhan me siellä olemme, emme itseämme.
Eikä siis ongelma ole työkavereissa niinkään, en sano sitä. Ilmeisesti johdon puolelta asiat eivät suju ja työhön ei saada sitä kipinää mitä pitäisi. Ei ole motivaatiota.
Minä kyllä haluan todella auttaa ihmisiä ja pidän työnteosta mutta jokin tässä nyt mättää, kokonaisuus.
En tiennyt, että tällaista alalla todella on.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No ovat lähihoitajan työtä. Esimerkiksi ruoanlaittoa opetetaan ihan oppilaitoksessa osana tutkintoa. Sairaanhoitaja on sitten eri asia.
Nope. Kunnalla sh tekee vanhushuollossa ihan sitä samaa tiskaamista, pyykinpesua, takapuolen jynssäystä, lomakkeiden täyttöä, omahoitajuutta, omaisten kanssa neuvottelua ym. kuin lähihoitajat. He eivät vain normaalisti joudu olemaan yövuorossa.
Vierailija kirjoitti:
Eikä siis ongelma ole työkavereissa niinkään, en sano sitä. Ilmeisesti johdon puolelta asiat eivät suju ja työhön ei saada sitä kipinää mitä pitäisi. Ei ole motivaatiota.
Minä kyllä haluan todella auttaa ihmisiä ja pidän työnteosta mutta jokin tässä nyt mättää, kokonaisuus.
En tiennyt, että tällaista alalla todella on.
Ap
On se vika työkavereissa ihan yhtä paljon kuin johdossa jos istuvat juoruamassa työnteon sijaan.
T: Kokenut hoitaja
Lähihoitajaksi pääsee kuka vaan. Työ sen mukaista, eli raskasta ja vittumaista. Sama kuin joku varastotyö on raskasta ja vittumaista, koska sinne pääsee kuka vaan. Jos haluat parempaa, mukavampaa duunia niin kouluttaudu.
Eipä kyllä opeteltu meidän oppilaitoksessa ruoanlaittoa, siis lähihoitajana.
Muuten olen aloittajan kanssa täysin samaa mieltä. Aivan liikaa aikaa ja resursseja haaskataan esimerkiksi palavereihin ja kirjaamiseen erilaisiin ohjelmiin, se kaikki on pois siitä varsinaisesta työstä, eli potilaiden hoitamiselta. Myös erilaisia kuntoutuksia ja arviointia tehdään valtavasti asiantuntijoiden opastuksella, kiva sinällään, mutta kun potilaat on ilman ruokaa, pesua, lääkkeitä, ulkoilua. Ensin pitäisi saada ne perusasiat toimimaan.
Työyhteisöt on usein myrkyllisiä, niin kuin tosin varmasti usein muutenkin naisvaltaisilla aloilla. Uudet vielä jaksaa puhkua intoa, kokeneemmat taas ovat valitettavan usein kyynistyneet kun ovat nähneet vuosien myötä ettei mikään muutu, ainakaan parempaan suuntaan.
Kehno palkka, raskas vuorotyö josta harvoin saa kiitosta, kireä työyhteisön ilmapiiri, väkivalta ja eritteet, kokemus ettei työtään ehdi hoitaa juuri koskaan kunnollisesti, kaikki nämä syövät pidemmän päälle motivaatiota ja ihmiset uupuvat tai vaihtavat alaa. Jotkut jäävät, mutta alkavat yksinkertaisesti menemään sieltä, missä aita on matalin, sekin on surullista katseltavaa.
Saman alan eri työpaikat voivat olla hyvin erilaisia.
ennen kuin lähdet tee blogi, jossa paljastat epäkohtia nimettömänä tai nimelläsi. Tällaisia asioita pitää nostaa rohkeasti yhteiskunnallisen keskustlun alle ja mitä usemapi sitä tekee, sitä enemmän ja nopeammin tulee muutoksia.
Ei niitä sihteereitä ole korkeammin koulutetuillakaan sotealan ammattilaisilla. Se vasta on resurssien tuhlausta.
Vierailija kirjoitti:
Lähihoitajaksi pääsee kuka vaan. Työ sen mukaista, eli raskasta ja vittumaista. Sama kuin joku varastotyö on raskasta ja vittumaista, koska sinne pääsee kuka vaan. Jos haluat parempaa, mukavampaa duunia niin kouluttaudu.
Tuo onkin suuri ongelma.
Lähihoitajaksi opiskelemaan pääsee lähes kuka hyvänsä, mutta itse työssä pärjää tai siihen soveltuu vain pieni osa valmistuneista. Työ on raskasta ja ajoittain vittumaistakin, eikä palkka nykyisellään kohtaa työn raskautta, kuten monilla miesvaltaisilla duunarialoilla.
Nykyinen lähihoitajien massakouluttaminen kriteereistä tinkimällä on tehnyt alalle vain hallaa. Mieluummin pitäisi nostaa alan palkkoja ylös ja lisätä näin alan vetovoimaa, sitten päästään hiljalleen poimimaan nimellisesti pätevistä alalle valmistuneista vain ne oikeasti hyvät hoitajat.
Vierailija kirjoitti:
Eipä kyllä opeteltu meidän oppilaitoksessa ruoanlaittoa, siis lähihoitajana.
Muuten olen aloittajan kanssa täysin samaa mieltä. Aivan liikaa aikaa ja resursseja haaskataan esimerkiksi palavereihin ja kirjaamiseen erilaisiin ohjelmiin, se kaikki on pois siitä varsinaisesta työstä, eli potilaiden hoitamiselta. Myös erilaisia kuntoutuksia ja arviointia tehdään valtavasti asiantuntijoiden opastuksella, kiva sinällään, mutta kun potilaat on ilman ruokaa, pesua, lääkkeitä, ulkoilua. Ensin pitäisi saada ne perusasiat toimimaan.
Työyhteisöt on usein myrkyllisiä, niin kuin tosin varmasti usein muutenkin naisvaltaisilla aloilla. Uudet vielä jaksaa puhkua intoa, kokeneemmat taas ovat valitettavan usein kyynistyneet kun ovat nähneet vuosien myötä ettei mikään muutu, ainakaan parempaan suuntaan.
Kehno palkka, raskas vuorotyö josta harvoin saa kiitosta, kireä työyhteisön ilmapiiri, väkivalta ja eritteet, kokemus ettei työtään ehdi hoitaa juuri koskaan kunnollisesti, kaikki nämä syövät pidemmän päälle motivaatiota ja ihmiset uupuvat tai vaihtavat alaa. Jotkut jäävät, mutta alkavat yksinkertaisesti menemään sieltä, missä aita on matalin, sekin on surullista katseltavaa.
Naulan kantaan. Kiitos tästä tiivistelmästä.
Mielestäni pahinta tässä on se, ettei tätä työtä pitäisi edes verrata varastohommiin tai jokaisen ei tulisi päästä alalle hoitamaan ihmisiä (ed. kommenttiin viitaten).
Tässä työssä pitäisi olla arvokkuttaa, ammattiylpeyttä ja yhteisöllisyyttä.
Tämä on kaikkea puuta. Siis arvokkuudella puhun ylipäätänsä, siis hoidamme ihmisiä, joten meidän hoitajien tulisi todella tehdä parhaamme. Tämän tulisi myös näkyä johdossa.
Minusta tuntuu välillä nykyään, että tämä on pelkkää bisnestä. Itse ihmisistä ja oikeista asioista ei välitetä vaan kaikesta muusta. Kyllä opetetaan, on teoriaa, kursseja, palavereita ja lomakkeita mutta käytännössä asiat eivät toimi.
Kunhan kaikki näyttää päällepäin ihan hyvältä ja saadaan jonkinlaista valtakunnallista näyttöä terveydenhuollosta säännöksineen.
Oikeasti asiat eivät toimi.
Ap
Pahoittelut jos tekstini on vaikeasti ymmärrettävää ja kirjoitusvirheitäkin tulee.
Olen tehnyt tänään pitkän vuoron, kuudetta päivää kun tekijöitä jäi sairaslomalle.
Huomenna vapaa. Täällä tuuletun nyt.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eikä siis ongelma ole työkavereissa niinkään, en sano sitä. Ilmeisesti johdon puolelta asiat eivät suju ja työhön ei saada sitä kipinää mitä pitäisi. Ei ole motivaatiota.
Minä kyllä haluan todella auttaa ihmisiä ja pidän työnteosta mutta jokin tässä nyt mättää, kokonaisuus.
En tiennyt, että tällaista alalla todella on.
Ap
Et tiennyt? Tälläkin palstalla on varmaan sata ketjua aiheesta, olisit lukenut ne ennen kuin hait kouluun. Mutta sinä et uskonut, pidit itseäsi parempana..
Nyt jo pää hajoaa? Mitä hait sinne kouluun? Joka paikassa on tietoa ammatin varjopuolista, ollut jo 15 vuotta. Miksi et ottanut selvää?
Sanotaan vaikka näin, etten itse toivo koskaan joutuvani hoidettavaksi isoon vanhusten yksikköön. Samaten toivon, etten koskaan saisi kehitysvammaista lasta, joka täytyy sijoittaa laitokseen asumaan.
T. alalta lähtenyt hoitaja
1. Sanoisin että asioiden korjaaminen lähtee palkkatason nostosta. Sillä saadaan sitä ammatillisesti kunnianhimoisempaa hoitaja ainesta pysymään ja palamaan takaisin alalle. Omina vuosinani parhaat lähti opiskelemaan muita aloja paremman tulotason ja kevyemmän työn perässä.
2. Seuraavassa vaiheessa hoitaja mitoitukset kuntoon kaikkialla ja kovat sanktiot yksiköille, mikäli niitä ei noudateta.
3. Kolmanneksi hoitajat mukaan yksiköiden päätöksentekoon entistä vahvemmin, ei vain jonkin todellisuudesta vieraantuneen ylihoitajan ominaisuudessa, vaan tavanomainen rivihoitaja aina vuodeksi kerrallaan täysivaltaisena jäsenenä mukaan tekemään yksiköiden toimintaa ohjaavia päätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Lähihoitajaksi pääsee kuka vaan. Työ sen mukaista, eli raskasta ja vittumaista. Sama kuin joku varastotyö on raskasta ja vittumaista, koska sinne pääsee kuka vaan. Jos haluat parempaa, mukavampaa duunia niin kouluttaudu.
Outoa että esim Tampereelle yhteen amikseen haki lh linjalle yli 600 ihmistä ja 100 otettiin. Silti kaikki pääsi??
Siinäpä se pähkinänkuoressa. Lisänä vielä kuuta taivaalta vaativat omaiset ja jatkuva vajaamiehitys. Itse työ olisi siedettävää ja asiakkaat jopa osa kivoja, mutta se kaikki muu...