Täytyy minunkin todeta. Lähihoitajan työ on kyllä surkeaa. Keskitytään kaikkeen muuhun kuin itse työhön. - juuri valmistuva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä kyllä opeteltu meidän oppilaitoksessa ruoanlaittoa, siis lähihoitajana.

Muuten olen aloittajan kanssa täysin samaa mieltä. Aivan liikaa aikaa ja resursseja haaskataan esimerkiksi palavereihin ja kirjaamiseen erilaisiin ohjelmiin, se kaikki on pois siitä varsinaisesta työstä, eli potilaiden hoitamiselta. Myös erilaisia kuntoutuksia ja arviointia tehdään valtavasti asiantuntijoiden opastuksella, kiva sinällään, mutta kun potilaat on ilman ruokaa, pesua, lääkkeitä, ulkoilua. Ensin pitäisi saada ne perusasiat toimimaan.

Työyhteisöt on usein myrkyllisiä, niin kuin tosin varmasti usein muutenkin naisvaltaisilla aloilla. Uudet vielä jaksaa puhkua intoa, kokeneemmat taas ovat valitettavan usein kyynistyneet kun ovat nähneet vuosien myötä ettei mikään muutu, ainakaan parempaan suuntaan.

Kehno palkka, raskas vuorotyö josta harvoin saa kiitosta, kireä työyhteisön ilmapiiri, väkivalta ja eritteet, kokemus ettei työtään ehdi hoitaa juuri koskaan kunnollisesti, kaikki nämä syövät pidemmän päälle motivaatiota ja ihmiset uupuvat tai vaihtavat alaa. Jotkut jäävät, mutta alkavat yksinkertaisesti menemään sieltä, missä aita on matalin, sekin on surullista katseltavaa.

Meillä kyllä oli joku kurssi johon kuului ihan keittiössä valmistettava ateria suunnitteluineen. 2000-l alkupuolella.

Meillä myös, ruoanlaitto oli ihan heti opintojen alussa ja siihen liittyen hygieniapassin suoritus - se täytyy olla ennen ensimmäistä työssäoppimispaikkaa eli ennen päiväkotiharjoittelua. Siellähän jo ollaan ruoankin kanssa tekemisissä. 

Ap ala keikkailemaan. Jos joku paikka on kamala, et ota sinne enää vuoroja. Palkka 18e h plus lomakorvaus ja lisät, 25h viikossa riittää ihan ok palkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Eikä siis ongelma ole työkavereissa niinkään, en sano sitä. Ilmeisesti johdon puolelta asiat eivät suju ja työhön ei saada sitä kipinää mitä pitäisi. Ei ole motivaatiota.

Minä kyllä haluan todella auttaa ihmisiä ja pidän työnteosta mutta jokin tässä nyt mättää, kokonaisuus.

En tiennyt, että tällaista alalla todella on.

Ap

Sellaista se on ja pahemmaksi on mennyt: johtamiskulttuuri on hierarkista,autoritääristä,käskyttävää,kyykyttävää,kiusaamista,diktaattorimaista. Lisäksi, jos henkilökunta valittaa siitä tai mistään, joudut mustalle listalle ja sinut savustetaan pihalle. Lähijohto tai ylempi johto ei välitä piikojen ja renkien, eli hoitajien työhyvinvoinnista eikä myöskään porilasturvallisuudesta,oikeasti vain puheissa.

R Melkein 30 vuotta olin alalla, ja kokemusta on useista kaupungeista ja useista terveydenhoitoalan yksiköistä sairaanhoitajana.

Ongelmana lähihoitajuudessa on, että jotkut työt ovat huomattavasti raskaampia kuin toiset. Päiväkodissa ja vanhustenhoidossa päivä- ja iltavuorot voivat olla hirveitä, mutta yöt leppoisia. Päihdetyö on myös melkoisen rauhallista ja työpanos vastaa hyvin palkkaa. Tehyllä ja Superilla ei ole rohkeutta vaatia eritasoista palkkaa näille armottomimmille aloille, vaikka sillä lailla saataisiin palkka paremmin vastaamaan vastuuta ja kuormittavuutta.

Eikö ole outoa että alalle on kauhea massakoulutus ja kaikista työttömistä leivotaan lähihoitajia.

Sitten muutaman vuoden (viimeistään) jälkeen nämä koulutetut häviävät alalta yllämainittujen seikkojen vuoksi.

Alalla on muutenkin ihmeellinen imago, mikään ei saisi olla mukavaa. Yksi tuskien taival koko ammatti🤔

Mietin vain

Minun työpaikallani ainakin lähihoitajan työnkuva niin laaja, että se varmasti syö monen motivaatiota. Toisaalta laajuus on innostava asia, kun saa aina opetella uutta eikä tarvitse tehdä aina yhtä ja samaa, mutta kun työnkuva laajenee koko ajan eikä mihinkään perehdytetä kunnolla. Esim. sairaanhoitajien tehtäviä siirtyy lähihoitajille koko ajan.

Ne, jotka jaksavat omalla ajalla perehtyä asioihin lisää esim. internetin tai kirjallisuuden välityksellä, kokevat varmasti enemmän mielekkyyttä. Mutta kun koko ajan tulee uutta asiaa, josta sanotaan että "kunhan jotenkin teet mutta pakko", niin varmasti syö motivaatiota sellaiselta, joka kokee joutuvansa aina vain tekemään uusia asioita käsittämättä lainkaan, kuinka ne todella pitäisi tehdä.

Tulee mieleen se lehdessäkin kirjoittanut helsinkiläinen rehtori, jolle yhtäkkiä osoitettiin palkanlaskijoiden työ ilman mitään pohjaa ja perehdytystä. Kuulosti hänkin olevan aika uupunut ja turhautunut.

Vierailija kirjoitti:

Minun työpaikallani ainakin lähihoitajan työnkuva niin laaja, että se varmasti syö monen motivaatiota. Toisaalta laajuus on innostava asia, kun saa aina opetella uutta eikä tarvitse tehdä aina yhtä ja samaa, mutta kun työnkuva laajenee koko ajan eikä mihinkään perehdytetä kunnolla. Esim. sairaanhoitajien tehtäviä siirtyy lähihoitajille koko ajan.

Ne, jotka jaksavat omalla ajalla perehtyä asioihin lisää esim. internetin tai kirjallisuuden välityksellä, kokevat varmasti enemmän mielekkyyttä. Mutta kun koko ajan tulee uutta asiaa, josta sanotaan että "kunhan jotenkin teet mutta pakko", niin varmasti syö motivaatiota sellaiselta, joka kokee joutuvansa aina vain tekemään uusia asioita käsittämättä lainkaan, kuinka ne todella pitäisi tehdä.

Tulee mieleen se lehdessäkin kirjoittanut helsinkiläinen rehtori, jolle yhtäkkiä osoitettiin palkanlaskijoiden työ ilman mitään pohjaa ja perehdytystä. Kuulosti hänkin olevan aika uupunut ja turhautunut.

Jep. Minusta on kummallista, että tälläkin palstalla jatkuvasti korostetaan sairaanhoitajan pätevyyttä lähihoitajiin nähden (ainakin sairaanhoitajien tai trollien toimesta). Tosiasiassa meidänkin laitoksessa monet vaativat haavanhoito- ja muut sairaanhoidolliset toimenpiteet kaatuvat lähihoitajille ja jopa opiskelijoille ilman asiallista perehdytystä. Sairaanhoitajille jäävät sitten sihteerintyöt.

Vierailija kirjoitti:

Minun työpaikallani ainakin lähihoitajan työnkuva niin laaja, että se varmasti syö monen motivaatiota. Toisaalta laajuus on innostava asia, kun saa aina opetella uutta eikä tarvitse tehdä aina yhtä ja samaa, mutta kun työnkuva laajenee koko ajan eikä mihinkään perehdytetä kunnolla. Esim. sairaanhoitajien tehtäviä siirtyy lähihoitajille koko ajan.

Ne, jotka jaksavat omalla ajalla perehtyä asioihin lisää esim. internetin tai kirjallisuuden välityksellä, kokevat varmasti enemmän mielekkyyttä. Mutta kun koko ajan tulee uutta asiaa, josta sanotaan että "kunhan jotenkin teet mutta pakko", niin varmasti syö motivaatiota sellaiselta, joka kokee joutuvansa aina vain tekemään uusia asioita käsittämättä lainkaan, kuinka ne todella pitäisi tehdä.

Tulee mieleen se lehdessäkin kirjoittanut helsinkiläinen rehtori, jolle yhtäkkiä osoitettiin palkanlaskijoiden työ ilman mitään pohjaa ja perehdytystä. Kuulosti hänkin olevan aika uupunut ja turhautunut.

Varsinaisen aiheen sivusta tartun tähän viimeiseen tekstinkappaleeseen. Meitähän on taloushallintopalveluihin koulutettua ja kokenutta väkeä. Palkkapalvelut ovat osa taloushallintoa. Mielenkiintoista, ettei näitä paikkoja saa alan koulutettu, vaan paikat näköjään osoitetaan kenelle tahansa randomille. No, ihan miten vaan. Suomalainen työelämä.

Normaalit päivittäiskirjaamiset ja hoitosuunnitelman tekeminen ovat oikeasti tärkeitä ja hyödyllisiä työtehtäviä hoitoalalla. Sitten näiden lisäksi monessa paikassa on oikein keksimällä keksitty lisää arviointeja ja suunnitelmia, joita ei lopulta lue kukaan ja jotka monesti sisältyvät tuohon hoitosuunnitelmaan. Se on vaan päälliköistä ja muista isoista pomoista niin hienoa, kun ohjelmisto on täynnä kaikkea turhaa.

Esimerkiksi meillä piti tehdä asukkaille hoitosuunnitelman lisäksi mm. voimavarakartoitus, verkostokartta, liikuntasuunnitelma, elämänpuu, suunhoidon suunnitelma. Nämä asiat sisältyivät myös hoitosuunnitelmaan, mutta se ei pomoille riittänyt. Näitä ylimääräisiä suunnitelmia oli kymmenen ylimääräistä kun jätin alan. Kaikkiin näihin piti ottaa omaiset mukaan ja niiden allekirjoitus. Muutama omainen hermostuikin kun jatkuvasti työnnettiin paperia eteen allekirjoitettavaksi.

Näiden parissa sitten menikin iso osa työaikaa kun ne piti päivittää puolen vuoden välein tai voinnin muuttuessa. Aina oli jonkun paperit tekeillä tai päivityksessä.

Näiden päälle piti tehdä kaikenlaista tilastointia ja auta armias, jos olit laittanut täpän vahingossa väärään kohtaan ja "tilastot vääristyvät!!!!!" Haipro-ilmoituksia edes henkeä uhkaavista tilanteista ei käsitelty, mutta jos tilastoit jotenkin väärin, niin siitä muistuteltiin viikkoja jälkeen päin.

Vierailija kirjoitti:

Olen aivan samaa mieltä kanssasi, aloittaja! Itse jaksoin katsoa sitä menoa ensimmäisen harjoittelun ajan, sitten päätin vaihtaa opiskelualaa.

Johtajiksi / osastonhoitajiksi tms olisi ehkä hyvä saada sekaan miehiä? Niillä selkeämpi tapa keskittyä olennaiseen ja jättää juoruaminen vähemmälle jos on töitä. Sanon näin naisena. Pelkässä naisporukassa tyhmyys, nokittelu ja marmatus joka asiasta tiivistyy.

Minusta miessukupuoli ei tee ihmisestä parempaa hoitajaa, esimiestä tai työkaveria. Toki moni mies kiipii ja etenee naisvaltaisilla aloilla nopeasti johtotehtäviin, koska heihin liitetään kommentoimassani viestissä olevia hyviä ominaisuuksia. Minulla on ollut työkavereina yhtä lailla reiluja, ahkeria ja asiallisia kuin epäreiluja, laiskoja ja epäasiallisia miehiä. Ihmisen persoona, työmotivaatio ja arvot näkyvät hänen tavassaan työskennellä ja toimia työyhteisössä. Meidän työpaikkamme kaatuisi, ellei eri-ikäisistä, työkavereille lojaaleista, joustavista ja ahkerista naisista koostuva työyhteisö toimisi. Työnantajalta ei kiitosta heru, asiakaille ei ole edelleenkään riittävästi aikaa ja bonukset saa esihenkilö.

Vierailija kirjoitti:

Hoitoalalla on koko ajan entistä enemmän sellaisia hoitajia, jotka ovat pakon edessä kouluttautuneet sille, kun entinen ala ei enää työllistä. Tämä sitten näkyy hoidon laadussa.

Hirveästi hosutaan ja kiirehditään paikasta toiseen, vaikka esim. hoitokodin asukkailla ei olisi mitään menoa mihinkään sinä päivänä. Minne on kiire? Sitten istutaan toimistossa tai kahvilla kun on kiireessä lapattu asiakkaille ruoka suuhun ja hätäisesti pesut tehty.

Varsinkin aamuvuorossa asiat ehtisi tehdä kyllä inhimillisesti vajaamiehitykselläkin kun iltavuoro on tulossa jatkamaan ja auttamaan, mutta ei kun sinne toimistoon lukittaudutaan istumaan jo tuntia ennen vuoron loppua.

Samoin ihmiset nakataan nukkumaan klo 19 ettei yökön vaan tarvitse tehdä mitään kun tulee vuoroon.

Ikävä kyllä oikeasti alalle sopivat ja tunnolliset ihmiset eivät jaksa tällaista meninkiä ja häipyvät nopeasti maisemista.

Jos työvuoro loppuu klo 20.30 tai 21 niin heitätkö sinä ne 4 omaa mahdollisesti vaikeahoitoista ja siirreltävää hoidettavaa jotenkin mystisesti petiin samaan aikaan klo 20.15 vai jätätkö yökölle kaaoksen? Jos vuorossa on 2 hoitajaa eikä enempää palkata/saada, niin niitä töitä on pakko priorisoida että saa ne oleelliset tehtyä. Meille myös kuuluu lakisäänteinen ruokatauko, ja vessassa ja juomassa pitää käydä. Ei nyt ihan tuntia ennen istuskelemaan ehdi kyllä yhtään missään vaikka yrittäisi, mutta jos edes vuorosta pääsisi sovitusti pois.

En muuten pidä tuosta alalle sopimattomat-hokemasta. Sillä peitellään alan ongelmia. Olisit kiitollinen että joku vielä haluaa alalle.

Tuu kotihoitoon hommiin. Just parasta tässä se ettei tarvitse olla työkavereiden kanssa tekemisissä!

Vierailija kirjoitti:

No ovat lähihoitajan työtä. Esimerkiksi ruoanlaittoa opetetaan ihan oppilaitoksessa osana tutkintoa. Sairaanhoitaja on sitten eri asia.

Tuntimäärät ovat todella vähäiset jotka on kohdennettu ravitsemukseen. Jokaiseen tutkinnon osaan toki kuuluu jonkin verran ravitsemusta. Teoriaosuus vie suurimman osan tunneista, käytännön harjoitteita opetuskeittiössä on muutamana päivänä. Opiskelija-aines on monenkirjavaa taustaltaan, taidoiltaan ja oppimiskyvyltään.

Osa opiskelijoista tulee suoraan peruskoulusta ja heistä monilla ei ole juurikaan aiempaa kokemusta ruoanvalmistuksesta, kenties  peruskoulun kotitalousopetus seiskaluokalta. Aikuisista osalla voi olla kokin koulutus tai kokemusta ruoanlaitosta omalle perheelle. 

Niillä jotka opiskelevat oppisopimuksella ei välttämättä ole käytännön ruoanlaiton valmistusta oppilaitoksessa lainkaan. 

Sotealan perustutkinto on todella laaja-alainen, kannattaa tutustua tutkinnon perusteisiin.

Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto - ePerusteet (opintopolku.fi)

https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/ammatillinen/7381020/rakenne

Vierailija kirjoitti:

Tuu kotihoitoon hommiin. Just parasta tässä se ettei tarvitse olla työkavereiden kanssa tekemisissä!

Kotihoidossakin on harmillisesti enenevissä määrin asiakkaita, joita hoidetaan parityönä. Silti työ on paljon itsenäisempää ja vapaampaa kuin laitosympäristössä, joten suosittelen tosiaan kokeilemaan, jos työyhteisö ottaa pattiin.

Jaa lähihoitajat tulivat taas haukkumaan ja mustamaalaamaan ammattiaan. Aika tyhmää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitoalalla on koko ajan entistä enemmän sellaisia hoitajia, jotka ovat pakon edessä kouluttautuneet sille, kun entinen ala ei enää työllistä. Tämä sitten näkyy hoidon laadussa.

Hirveästi hosutaan ja kiirehditään paikasta toiseen, vaikka esim. hoitokodin asukkailla ei olisi mitään menoa mihinkään sinä päivänä. Minne on kiire? Sitten istutaan toimistossa tai kahvilla kun on kiireessä lapattu asiakkaille ruoka suuhun ja hätäisesti pesut tehty.

Varsinkin aamuvuorossa asiat ehtisi tehdä kyllä inhimillisesti vajaamiehitykselläkin kun iltavuoro on tulossa jatkamaan ja auttamaan, mutta ei kun sinne toimistoon lukittaudutaan istumaan jo tuntia ennen vuoron loppua.

Samoin ihmiset nakataan nukkumaan klo 19 ettei yökön vaan tarvitse tehdä mitään kun tulee vuoroon.

Ikävä kyllä oikeasti alalle sopivat ja tunnolliset ihmiset eivät jaksa tällaista meninkiä ja häipyvät nopeasti maisemista.

Jos työvuoro loppuu klo 20.30 tai 21 niin heitätkö sinä ne 4 omaa mahdollisesti vaikeahoitoista ja siirreltävää hoidettavaa jotenkin mystisesti petiin samaan aikaan klo 20.15 vai jätätkö yökölle kaaoksen? Jos vuorossa on 2 hoitajaa eikä enempää palkata/saada, niin niitä töitä on pakko priorisoida että saa ne oleelliset tehtyä. Meille myös kuuluu lakisäänteinen ruokatauko, ja vessassa ja juomassa pitää käydä. Ei nyt ihan tuntia ennen istuskelemaan ehdi kyllä yhtään missään vaikka yrittäisi, mutta jos edes vuorosta pääsisi sovitusti pois.

En muuten pidä tuosta alalle sopimattomat-hokemasta. Sillä peitellään alan ongelmia. Olisit kiitollinen että joku vielä haluaa alalle.

Ei tietenkään niitä suurihoitoisempia jätetä, mutta kyllä yökkö voi laittaa yksin hoidettavia nukkumaan. Monessa paikassa yököt odottavat, että kaikki ovat visusti sängyssä klo 21 ja pysyvät siellä aamuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun työpaikallani ainakin lähihoitajan työnkuva niin laaja, että se varmasti syö monen motivaatiota. Toisaalta laajuus on innostava asia, kun saa aina opetella uutta eikä tarvitse tehdä aina yhtä ja samaa, mutta kun työnkuva laajenee koko ajan eikä mihinkään perehdytetä kunnolla. Esim. sairaanhoitajien tehtäviä siirtyy lähihoitajille koko ajan.

Ne, jotka jaksavat omalla ajalla perehtyä asioihin lisää esim. internetin tai kirjallisuuden välityksellä, kokevat varmasti enemmän mielekkyyttä. Mutta kun koko ajan tulee uutta asiaa, josta sanotaan että "kunhan jotenkin teet mutta pakko", niin varmasti syö motivaatiota sellaiselta, joka kokee joutuvansa aina vain tekemään uusia asioita käsittämättä lainkaan, kuinka ne todella pitäisi tehdä.

Tulee mieleen se lehdessäkin kirjoittanut helsinkiläinen rehtori, jolle yhtäkkiä osoitettiin palkanlaskijoiden työ ilman mitään pohjaa ja perehdytystä. Kuulosti hänkin olevan aika uupunut ja turhautunut.

Jep. Minusta on kummallista, että tälläkin palstalla jatkuvasti korostetaan sairaanhoitajan pätevyyttä lähihoitajiin nähden (ainakin sairaanhoitajien tai trollien toimesta). Tosiasiassa meidänkin laitoksessa monet vaativat haavanhoito- ja muut sairaanhoidolliset toimenpiteet kaatuvat lähihoitajille ja jopa opiskelijoille ilman asiallista perehdytystä. Sairaanhoitajille jäävät sitten sihteerintyöt.

Moni sairaanhoitaja itseasiassa tykkää noista siihterintöistä. Ja pillerien pyörittelystä. Kuten itse. En mistään hinnasta osallistuisi raskaaseen perushoitoon ja ulosteiden pyyhkimiseen, ellei ole ihan pakko. Siksi ainoana sairaanhoitajana hoivakodissa voin jaella lääkkeitä tarjottimelle ja kirjailla kaikessa rauhassa, samaan aikaan kun lähihoitajat vääntää perushoidon kanssa. 

Olen itse entinen lähihoitaja, joten päätin jo silloin että hakeudun työpisteeseen, jossa voin olla mahdollisimman paljon suorittavasta perustyöstä pois. Ei sitä kukaan vaan jaksa loputtomiin, ainakaan minä en jaksa. Nyt ei tarvitse; ovi kiinni vaan ja sinne jakamaan lääkkeitä. Ja sen jälkeen kirjaukset leppoisaan tahtiin ja muu asiointi. 

Olen joutunut ramppaamaan sairaalassa viime aikoina. Ihailen lähihoitajia, jotka siellä tekevät töitä. Kuten myös hoitajia ja siivoojia. Kaikki ovat ahkeria, juoksevat ja tekevät, ja ennen kaikkea: kukaan ei menetä hermojaan vaikka potilaat (mukaanlukien minä) kyselevät tyhmiä ja toimivat välillä hölmösti.

Sitä hermojen, sietokyvyn ja energian määrää :o Olen itse ihan eri hommissa tehnyt töitä, ja niin usein on hermot kiristyneet ja pitänyt valittaa milloin mistäkin, projekteista, kollegoista ties mistä. Jos joutuisin sairaalahommiin olisin viikossa sätkimässä lattialla.

Ei tällä ollut muuta tarkoitusta kuin sanoa KIITOS, myös sinulle ap. Kiitos siitä työstä mitä teet. Arvostan.

Valitettavasti alan koulutuksiin ei aina ole tehty soveltuvuustestejä. Soveltuvuustesteillä olisi saatu karsittua pois niitä jotka eivät tule tekemään lähihoitajan töitä.

Matemaattiset taidot pitäisi myös testata. Opiskelijoiksi on valittu todella heikkolahjaisia jotka eivät selviä opinnoista, lääkelaskut ei onnistu. Lääkelaskukoetta saa yrittää vaikka kuinka monta kertaa, tähän pitäisi olla jokin raja kuinka monesti voi yrittää. Jotkut pääsee sattumalta läpi kokeen, pelkäämpä jopa että armosta. Hengelle hupaa kun nämä sitten aikanaan ovat potilastyössä ja annostelevat lääkkeet väärin.

Tiedän toki niitä jotka ovat joutuneet jättämään lähihoitajan opinnot kesken kun eivät osaa laskea. Hoivatyöhön pääsevät silti, nimikkeellä hoiva-avustaja.

Alalla on nyt huutava pula tekijöistä ja sen vuoksi kynnys sisäänottoon on olematon.

Suuri osa työstä menee kyllä kirjallisiin töihin. Varsinaista "perushoitoa" ei työhöni kuulu, asiakastyötä kuitenkin. Päivittäisten kirjausten lisäksi tehdään kaikenlaisia arviointeja, tilastoja ja seurataan käyriä. No, kuuluu työhön, ja mä tykkään kyllä tehdä niitä käppyröitä.