Täytyy minunkin todeta. Lähihoitajan työ on kyllä surkeaa. Keskitytään kaikkeen muuhun kuin itse työhön. - juuri valmistuva.

Tosi hyviä kommentteja, kokeneilta hoitajilta. Samaa mieltä. Myrkyllisiä työyhteisöjä jossa suurena ongelmana on työpaikkakiusaaminen. Osa hoitajista myös purkaa katkeruuttaan potilaisiin/asukkaisiin.

Johto osallistuu itsekin juoruiluun. Ei todellakaan työssä ole keskiössä itse hoitotyö!

Ihan mielenkiinosta kysyn ap?

Onko kuvaamaasi tilanne sama, niin yksityisellä kuin julkisella puolellakin?

Kysyn vain sen takia, kun isäni on pysyvässä hoidossa julkisella puolella.

Uskon ja myös tiedän, että olet oikeassa, ap.

Noin yleisesti ottaen tilanne on sama myös muualla, julkisella puolella.

Uudistukset ja erilaiset tehokkaammat toimintavat ovat pitkään alalla olleille kauhua tuottava aihe.

He ovat sisäistäneet vain yhden ainoan tavan tehdä töitä, kaikki muu ja uudistukset ja työnkierrätys yms. on heille, suoraan sanottuna täysin p#rseestä.

Nuorempia työntekjöitä ylenkatsotaan ja heidän osaamistaan ja ammattitairoaan vähetellään, vaikka nuotemmalla työntekijällä olisi takanaan jo 5 vuotta ammatissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä siis ongelma ole työkavereissa niinkään, en sano sitä. Ilmeisesti johdon puolelta asiat eivät suju ja työhön ei saada sitä kipinää mitä pitäisi. Ei ole motivaatiota.

Minä kyllä haluan todella auttaa ihmisiä ja pidän työnteosta mutta jokin tässä nyt mättää, kokonaisuus.

En tiennyt, että tällaista alalla todella on.

Ap

Et tiennyt? Tälläkin palstalla on varmaan sata ketjua aiheesta, olisit lukenut ne ennen kuin hait kouluun. Mutta sinä et uskonut, pidit itseäsi parempana..

No, ihmiset valittavat usein turhasta. Minä olen ahkera ja töitä tekevä ihminen, välitän kanssaihmisistä. Mielestäni sovellun alalle.

Minulla on ollut myös tuttuja, jotka ovat kertoneet minulle, että voisin sopia työhön ja kertoivat sen olevan mukavaa.

Sitten tuli erikoinen elämäntilanne ja lähdin opiskelemaan.

Epäkohta ei ole itse työ, ei asiakkaat. Vaan ilmapiiri ja toisisjaiset asiat. Työ ei ole sellaista mitä meille opetetaan vaan monet muut asiat määrittävät työn. Ei varmasti joka paikassa vaan useammassa.

No, olisi pitänyt kuunnella heitäkin, jotka alasta ovat kovaan ääneen esim mediassa puhuneet. En vain todella tiennyt ja piti kokeilla.

En kuitenkaan luovuta. Minulla on suunnitelma ja todennäköisesti vuosia teen alalla töitä. Toivottavasti löydän vain oikean tavan ja saan toteuttaa itseäni ja todella tehdä töitä eettisten arvojeni mukaisesti, ihmisiä todella auttaen.

Ap

Alan arvostus voisi lähteä siitä, että siellä koulussa oikeasti opetettaisiinkin jotain ja olisi rima vähän ylempänä.

Pitäisikö olla ryhmäterapiaa tms. koulutusaikana.

Diakonissa oli aatteellinen ja kutsumuksellinen. Olisiko sieltä mallia saatavissa.

Vierailija kirjoitti:

Siinäpä se pähkinänkuoressa. Lisänä vielä kuuta taivaalta vaativat omaiset ja jatkuva vajaamiehitys. Itse työ olisi siedettävää ja asiakkaat jopa osa kivoja, mutta se kaikki muu...

Ap: "Puolta porukkaa ei kiinnosta, istuvat vain juoruamassa."

Niin mikä vajaamiehitys?

Omalla työpaikallani sama ongelma. Osa on vaan niin perhanan laiskoja ja aikaansaamattomia, että työt katuu niiden parin ahkeran ja tunnollisen niskoille. Ja sitten puhutaan vajaamiehityksestä. Pas*at ole! Laiskat pihalle ja pari tehokasta tilalle, niin homma hoituisi nykyistä pienemmälläkin porukalla.

Ala joku muu kuin hoitoala, mutta en hetkeääkään usko, ettei lähärihommissa olisi tismalleen sama ongelma.

Hoitoalalla on koko ajan entistä enemmän sellaisia hoitajia, jotka ovat pakon edessä kouluttautuneet sille, kun entinen ala ei enää työllistä. Tämä sitten näkyy hoidon laadussa.

Hirveästi hosutaan ja kiirehditään paikasta toiseen, vaikka esim. hoitokodin asukkailla ei olisi mitään menoa mihinkään sinä päivänä. Minne on kiire? Sitten istutaan toimistossa tai kahvilla kun on kiireessä lapattu asiakkaille ruoka suuhun ja hätäisesti pesut tehty.

Varsinkin aamuvuorossa asiat ehtisi tehdä kyllä inhimillisesti vajaamiehitykselläkin kun iltavuoro on tulossa jatkamaan ja auttamaan, mutta ei kun sinne toimistoon lukittaudutaan istumaan jo tuntia ennen vuoron loppua.

Samoin ihmiset nakataan nukkumaan klo 19 ettei yökön vaan tarvitse tehdä mitään kun tulee vuoroon.

Ikävä kyllä oikeasti alalle sopivat ja tunnolliset ihmiset eivät jaksa tällaista meninkiä ja häipyvät nopeasti maisemista.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö olla ryhmäterapiaa tms. koulutusaikana.

Diakonissa oli aatteellinen ja kutsumuksellinen. Olisiko sieltä mallia saatavissa.

Täh?

Minä tyhmänä kouluttaiduin lähihoitajaksi keski- iässä, te- toimiston kehoituksesta. Vihaan alaa. Nyt työttömänä.

Olen aivan samaa mieltä kanssasi, aloittaja! Itse jaksoin katsoa sitä menoa ensimmäisen harjoittelun ajan, sitten päätin vaihtaa opiskelualaa.

Johtajiksi / osastonhoitajiksi tms olisi ehkä hyvä saada sekaan miehiä? Niillä selkeämpi tapa keskittyä olennaiseen ja jättää juoruaminen vähemmälle jos on töitä. Sanon näin naisena. Pelkässä naisporukassa tyhmyys, nokittelu ja marmatus joka asiasta tiivistyy.

Ensin johtaminen, työkulttuuri ja koulutus kuntoon. Tommonen työkulttuuri vain jatkuu ja jatkuu, uudet työntekijät ja pomot vaan imeytyy siihen mukaan tai siirtyy muualle. En tiedä voisiko ratkaisu olla se, että työntekijät kiertäisivät hyvinvointialueen sisällä? Ei syntyisi niin helposti noita myrkyllisiä työyhteisöjä.

Ammattikoulutus(kin) on huonotasoista. Jämäkämpää, käytännönläheisempää, asiapitoisempaa ja tiiviimpää koulutusta tarvittaisiin.

Yhteiskunnan ei kannata kouluttaa huonoja työntekijöitä/ ihmisiä väärille aloille varsinkaan jos palkkakin maksetaan yhteisestä pussista. Ja vielä alalle, jossa täytyisi pitää huolta niistä veronmaksajista.

Olen ollut lh.

Tätä hoitoalan kirjaamisintoa olen aina ihmetellyt. Kyllä ymmärrän että lääkäri kirjaa ja sairaanhoitaja, jos on erikoisempaa. Kyllähän tätä kauniisti perustellaan että sitten voidaan vanhoista kirjauksista tarkistaa asioita, mutta käytännössä on niin kiire että ei sieltä meinata ehtiä edes lääkärin kirjoittamia lukea. Vai olenko väärillä jäljillä?

Tätä se hoitoala on. Itse olen sh, hyvä sellainen. Kokemusta yli 10 vuotta, kohtaamistaidot hyvät, aina potilaan parasta ajatteleva. Hyvä akuuttitilanteiden hallinta. Silti, koen että liian iso osa työajasta menee johonkin ihan muuhun. Tottakai kirjata täytyy, onhan se edellytys pot. Turvallisuudellekin. Mutta kuitenkin. Saisipa vain keskittyä olennaiseen. Ja siihen se jatkuva nilkutus miehistössä ja siitä aiheutuva kiire. Eettinen stressi ei ole hyvä asia ja kuluttaa. Vaikeuttaa palautumista kun asiat vaivaavat vapaallakin. Tässä osa syistä miksi pohdin alanvaihtoa. On perhekin joka ansaitsee jaksavan äidin.

Vierailija kirjoitti:

Tätä hoitoalan kirjaamisintoa olen aina ihmetellyt. Kyllä ymmärrän että lääkäri kirjaa ja sairaanhoitaja, jos on erikoisempaa. Kyllähän tätä kauniisti perustellaan että sitten voidaan vanhoista kirjauksista tarkistaa asioita, mutta käytännössä on niin kiire että ei sieltä meinata ehtiä edes lääkärin kirjoittamia lukea. Vai olenko väärillä jäljillä?

Kyllähän se kirjaaminen on oleellinen osa hoitotyötä. Pitää tietää mitä on tehty, miksi on tehty, milloin on tehty, mitä lääkkeitä annettu jne. Ei voi olla niin vaikeaa. Olen havainnut, että nämä jotka eniten valittavat kirjaamisista ovat niitä, jotka eivät yksinkertaisesti osaa kunnolla kirjoittaa tai jotka eivät kestä järjestelmällisyyttä. Minua ärsyttää surkeat ja puutteelliset kirjaukset, joista ei ilmene mitään. Ihan jo potilaan/asiakkaan ja henkilökunnankin oikeusturvan ja hyvän hoivan kannalta on oleellista, että jokainen hoitaja, oli se sitten lähi- tai sairaanhoitaja, osaa kirjata asianmukaisesti. Se ei niin paljon muuta työaikaa vie, tai jos vie, niin sitten on kyllä ongelmia jossakin muuallakin.

Käyttäkää hakua. Samat lätinät olleet täällä jo vuonna 2006. Ja samat lätinät on täällä vuonna 2035.

Ei se siitä muutu.

Vierailija kirjoitti:

Olen aivan samaa mieltä kanssasi, aloittaja! Itse jaksoin katsoa sitä menoa ensimmäisen harjoittelun ajan, sitten päätin vaihtaa opiskelualaa.

Johtajiksi / osastonhoitajiksi tms olisi ehkä hyvä saada sekaan miehiä? Niillä selkeämpi tapa keskittyä olennaiseen ja jättää juoruaminen vähemmälle jos on töitä. Sanon näin naisena. Pelkässä naisporukassa tyhmyys, nokittelu ja marmatus joka asiasta tiivistyy.

Niin että miessukupuoli on sinusta hyvän johtamisen tae ja naiset automaattisesti juoruilijoita? Valitettavan yleinen ajattelutapa vähemmän koulutetuilla naisilla, samoin sen työyhteisön ainoan miehen nostaminen aina puhumaan muiden puolesta.. Itse katsellut nuorempana kun pojat pääsivät sovinistisessa pohjoisessa pikkupomoiksi suoraan koulusta, ei mitään johtamisopintoja tai näyttöjä ja laatu sen mukaista. Surkeita mieslähimiehiä kuten ystävilläkin, myös yksi huono naispuoleinenkin. Saman kaupungin yksikössä vedetty palvelupäälliköksi mies pelkällä hyvätyyppiydellä, ilman koulutusta

Ei se johtaja jossain tarkasti strukturoiduilla osastoilla voi hirveästi esim. vajaamiehityksen työstressiin vaikuttaa tai poistaa erityisen ilkeitä yksilöitä tai klikkejä (paitsi vuorosuunnittelulla). Että naisetko esimiehinä eivät pysty keskittymään itse asiaan?

Vierailija kirjoitti:

Eipä kyllä opeteltu meidän oppilaitoksessa ruoanlaittoa, siis lähihoitajana.

Muuten olen aloittajan kanssa täysin samaa mieltä. Aivan liikaa aikaa ja resursseja haaskataan esimerkiksi palavereihin ja kirjaamiseen erilaisiin ohjelmiin, se kaikki on pois siitä varsinaisesta työstä, eli potilaiden hoitamiselta. Myös erilaisia kuntoutuksia ja arviointia tehdään valtavasti asiantuntijoiden opastuksella, kiva sinällään, mutta kun potilaat on ilman ruokaa, pesua, lääkkeitä, ulkoilua. Ensin pitäisi saada ne perusasiat toimimaan.

Työyhteisöt on usein myrkyllisiä, niin kuin tosin varmasti usein muutenkin naisvaltaisilla aloilla. Uudet vielä jaksaa puhkua intoa, kokeneemmat taas ovat valitettavan usein kyynistyneet kun ovat nähneet vuosien myötä ettei mikään muutu, ainakaan parempaan suuntaan.

Kehno palkka, raskas vuorotyö josta harvoin saa kiitosta, kireä työyhteisön ilmapiiri, väkivalta ja eritteet, kokemus ettei työtään ehdi hoitaa juuri koskaan kunnollisesti, kaikki nämä syövät pidemmän päälle motivaatiota ja ihmiset uupuvat tai vaihtavat alaa. Jotkut jäävät, mutta alkavat yksinkertaisesti menemään sieltä, missä aita on matalin, sekin on surullista katseltavaa.

Meillä kyllä oli joku kurssi johon kuului ihan keittiössä valmistettava ateria suunnitteluineen. 2000-l alkupuolella.

Vaihtakaa työpaikkaa, jos ilmapiiri on huono. Nyt todellakin on hoitoalan paikkoja, joista valita. Mutta on se raskasta työtä, siihen vaan tottuu sit :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajaksi pääsee kuka vaan. Työ sen mukaista, eli raskasta ja vittumaista. Sama kuin joku varastotyö on raskasta ja vittumaista, koska sinne pääsee kuka vaan. Jos haluat parempaa, mukavampaa duunia niin kouluttaudu.

Outoa että esim Tampereelle yhteen amikseen haki lh linjalle yli 600 ihmistä ja 100 otettiin. Silti kaikki pääsi??

Tätä minäkin ihmettelin, kun todellakaan kaikki ei pääse, silti kuulee tuota että "lähihoitajaksi pääsee kuka vaan". Missä pääsee kuka vaan? Kerro sinä joka vertasit varastotyöhön, jos sinulla on faktaa, missä päin Suomea opiskelemaan pääsee kaikki hakijat.

Itse varsinais-Suomessa, muutamia vuosia sitten aikuispuolelle haki noin 200 ja sisään pääsi noin 40. Psykologiset testit tehtiin, noin pari-kolme tuntia kaikkiaan, (jos ei odotteluita lasketa!)  koulutodistusten numeroilla ei ollut väliä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen aivan samaa mieltä kanssasi, aloittaja! Itse jaksoin katsoa sitä menoa ensimmäisen harjoittelun ajan, sitten päätin vaihtaa opiskelualaa.

Johtajiksi / osastonhoitajiksi tms olisi ehkä hyvä saada sekaan miehiä? Niillä selkeämpi tapa keskittyä olennaiseen ja jättää juoruaminen vähemmälle jos on töitä. Sanon näin naisena. Pelkässä naisporukassa tyhmyys, nokittelu ja marmatus joka asiasta tiivistyy.

Oletko koskaan miettinyt miksi olet sitten tyhmä, marmatat ja nokittelet muita?