Lapset alkavat muistamaan ehkä jostain 4 vuoden iästä eteenpäin, ennen sitä ei ole mitään syytä käydä hoplopeissa

Mää oon tästä muisti osuudesta erimieltä. Meillä on 6-vuotias poika, joka muistaa kyllä asioita usean vuoden takaa. 2-3-vuotiaasta siis.

Ehkä tosiaan aikuisena ei muista, mutta nyt hyvinkin pieniä yksityiskohtia pystyy palauttamaan mieleensä. Että en tuudittautuisi siihen ajatukseen, että ei muista.

Mä muistan ihan selvästi 2v ollessani joulun, ja siitä edespäin joitain tiettyjä muistoja..

Ei kukaan vie lasta hoploppiin siksi, että hän voisi sitä aikuisena muistella.

Vierailija kirjoitti:

Mää oon tästä muisti osuudesta erimieltä. Meillä on 6-vuotias poika, joka muistaa kyllä asioita usean vuoden takaa. 2-3-vuotiaasta siis.

Ehkä tosiaan aikuisena ei muista, mutta nyt hyvinkin pieniä yksityiskohtia pystyy palauttamaan mieleensä. Että en tuudittautuisi siihen ajatukseen, että ei muista.

Jep mutta ootapa kun on mennyt muutama vuosi, ei enää muista niitä taaperoaikoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mää oon tästä muisti osuudesta erimieltä. Meillä on 6-vuotias poika, joka muistaa kyllä asioita usean vuoden takaa. 2-3-vuotiaasta siis.

Ehkä tosiaan aikuisena ei muista, mutta nyt hyvinkin pieniä yksityiskohtia pystyy palauttamaan mieleensä. Että en tuudittautuisi siihen ajatukseen, että ei muista.

Jep mutta ootapa kun on mennyt muutama vuosi, ei enää muista niitä taaperoaikoja. 

Olen yli 60 v. Muistan monia tapahtumia ajalta, jolloin olin vähän alle 3-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmiset oppi motoriikkaa ja puhumaan ilman hoploppejakin?

Varmasti, mutta vaikkei he muista ehkä kaikkea, se ei poista sitä, että niillä lapsilla on saattaanut olla oikein hauskaa sillä hetkellä.

Kannattaa ihan itsensä vuoksi koska lapsi riehuu siellä väsyksiin ja sen saa helposti kotona nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä muistan hyvin elävästi yksityiskohtia ja tiettyjä tapahtumia talosta jossa asuttiin kun olin 3v. Semmoisia jotka eivät voi olla kuvien tai kertomusten perusteella muodostuneita "valemuistoja".

Muistan jo 2 vuotiaana saamani muistoja. Olen aikuisena vuosia sitten kysellyt mitä ne ovat ja ovat olleet tosia ja aitoja paikkoja. Ei mielikuvituksen tuomia. Mitään keskusteluja en ko. Ajalta muista. Vai paikkoja ja esineitä. Siis kantsii hobloppeilla lapsi tod.näk. muistaa ne jollain tapaa. Ainakin lapsella onhetken riemu vaikkei aikuisena muistakaan.

Aikuiset ottavat tosissaan sen että lapsia pitää ("pitää") vaippaiästä asti viedä tapahtumiin ja elämyksiin. Täälläkin välillä joku miettii, pitäisikö lasta viedä kun kaikki muutkin.

Kaikenmaailman juttuihin ja kissanristiäisiin, vaikka ei välttämättä osaa kävellä, ei pääse kuin possujunaan ja sekin hämmentää ja jännittää, katsomaan teatteria vaikka ei ymmärretä toden ja tarun rajaa, silittämään kaneja vaikka ei ymmärrä eroa pehmoeläinten ja oikein eläinten välillä, jne.

Edellä sanottiin perusteluksi, että ilo on tunne, joka on hyvä kokea pienenä, vaikka siitä ei aktiivisesti muistaisikaan mitään. 

No mikäs onkaan se lapsen suurin ilon aihe? Vanhempien kanssa vietetty aika. Lapset haluavat aikaa vanhempien kanssa, tämä on kyselytutkimuksella kyselty lapsilta, en etsi linkkiä kun jokainen sisimmässään sen arvaa todeksi. Ei tarvitse lähteä elämyksiin ja tapahtumiin ja tien päälle. Siihen ei tarvita näitä rakennettuja aktiviteetteja.

Yhtenä vinkkinä tekemisen miettimiseen voisi ottaa mallia päiväkodeista - ei sielläkään viedä lapsia tuon tuosta maksullisiin aktiviteetteihin. Yksi lasten suosikkijuttuja siellä on metsäretket ja eväsretket. Ei tarvi sen kummempaa. Meille aikuisille tylsä metsä on ympäristö, jossa on loputtomasti uutta pienille lapsille. Kehittää ihan joka aistia.

Monen ihmisen on äärettömän vaikea yrittää miettiä asioita lapsensa kautta. Kuvitellaan että jos minä tästä pidän, tottakai lapsikin. Jätetään huomiotta -ihan ensinnä ja suurimpana erona- vuosikymmenten ikäero ! ja myös mahdolliset persoonallisuuden erot. Jätetään huomiotta miten lapsi kokee maailman ja ympäristön ja vanhempansa. Heitetään lapsi todella isojen ja outojen asioiden eteen. Laitetaan tekemään valintoja joista ei ymmärrä yhtään mitään. 

Ei kerta kaikkiaan osata asettua lapsen asemaan. Voisi kysyä, mitä lapsi tästä saa. Pystyykö lapsi tähän. 

Jotkut perustelevat kaiken tekemisensä sen lapsen kautta, tosiasiassa lapsi ei niitä kaipaa, eikä saa niistä juuri mitään. "Paras" oli avantouinti. Pienen pientä lasta sylissä vietiin avantoon. Miksi? Mitä lapsi siitä saa? Miten lapsi sen kokee, että mennään jäiseen veteen? (En ollut itse näkemässä.)

Öööö, tuskin kukaan vie lasta HopLoppiin sen takia, että lapsi voisi muistella sitä vanhempana??:D

Me käydään joskus 3v ja 1v lasten kanssa Hoplopissa, ihan puhtaasti liikunnallisisya syistä, sekä sosiaalisista. Tuo 3v aloittaa päiväkodin nyt syksyllä, tähän saakka ollut kotihoidossa. Leikkipuistojen ja kerhon ohella HopLop on ollut paikka, missä tavattu muita taaperoita vanhempineen. HopLop oli myös hyvä silloin, kun toinen lapsi oli n 6kk vauva, joka opetteli konttaamaan. Tuolloin oli talven paukkupakkaset , joten noin pieni ei missään hangessa voinut hengailla :D esikoinen kuitenkin tarttee runsaasti liikuntaa päiviinsä, joten HopLop oli tähän oiva vaihtoehto. Vauva mönkii siellä mukana myös hyvin :)

Nää on meidän syyt käydä HopLopissa. Nyt kesällä ei olla kertaakaan käyty. Näkisin, että HopLop on monella ihan vaan sellainen sisäleikkipuisto, minne mennään kun halutaan vähän vaihtelua, tai huonon sään takia mennään sinne.

Ei ehkä muista juuri tapahtumaa, mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen. 1-vuotiasta lasta käytettiin seksuaalisesti hyväksi vuoden ajan ja se on todistetusti vaikuttanut lapsen kehitykseen. Yritti mm. 5-vuotiaana tappaa oman pikkuveljensä pistelemällä veljeään neuloilla. Vain voimakas psykoterapia auttoi selviämään. 

Meidän suvussa liki kaikki muistaa paljon varhemmalta ajalta kuin 4 v.

Opittu puhumaan aikaisin, ja sitä ennen toimii jo kuvamuisti.

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset ottavat tosissaan sen että lapsia pitää ("pitää") vaippaiästä asti viedä tapahtumiin ja elämyksiin. Täälläkin välillä joku miettii, pitäisikö lasta viedä kun kaikki muutkin.

Kaikenmaailman juttuihin ja kissanristiäisiin, vaikka ei välttämättä osaa kävellä, ei pääse kuin possujunaan ja sekin hämmentää ja jännittää, katsomaan teatteria vaikka ei ymmärretä toden ja tarun rajaa, silittämään kaneja vaikka ei ymmärrä eroa pehmoeläinten ja oikein eläinten välillä, jne.

Edellä sanottiin perusteluksi, että ilo on tunne, joka on hyvä kokea pienenä, vaikka siitä ei aktiivisesti muistaisikaan mitään. 

No mikäs onkaan se lapsen suurin ilon aihe? Vanhempien kanssa vietetty aika. Lapset haluavat aikaa vanhempien kanssa, tämä on kyselytutkimuksella kyselty lapsilta, en etsi linkkiä kun jokainen sisimmässään sen arvaa todeksi. Ei tarvitse lähteä elämyksiin ja tapahtumiin ja tien päälle. Siihen ei tarvita näitä rakennettuja aktiviteetteja.

Yhtenä vinkkinä tekemisen miettimiseen voisi ottaa mallia päiväkodeista - ei sielläkään viedä lapsia tuon tuosta maksullisiin aktiviteetteihin. Yksi lasten suosikkijuttuja siellä on metsäretket ja eväsretket. Ei tarvi sen kummempaa. Meille aikuisille tylsä metsä on ympäristö, jossa on loputtomasti uutta pienille lapsille. Kehittää ihan joka aistia.

Monen ihmisen on äärettömän vaikea yrittää miettiä asioita lapsensa kautta. Kuvitellaan että jos minä tästä pidän, tottakai lapsikin. Jätetään huomiotta -ihan ensinnä ja suurimpana erona- vuosikymmenten ikäero ! ja myös mahdolliset persoonallisuuden erot. Jätetään huomiotta miten lapsi kokee maailman ja ympäristön ja vanhempansa. Heitetään lapsi todella isojen ja outojen asioiden eteen. Laitetaan tekemään valintoja joista ei ymmärrä yhtään mitään. 

Ei kerta kaikkiaan osata asettua lapsen asemaan. Voisi kysyä, mitä lapsi tästä saa. Pystyykö lapsi tähän. 

Jotkut perustelevat kaiken tekemisensä sen lapsen kautta, tosiasiassa lapsi ei niitä kaipaa, eikä saa niistä juuri mitään. "Paras" oli avantouinti. Pienen pientä lasta sylissä vietiin avantoon. Miksi? Mitä lapsi siitä saa? Miten lapsi sen kokee, että mennään jäiseen veteen? (En ollut itse näkemässä.)

Tämä on niin totta!

Meidän lapsi on nyt 2,5v, eli syntyi silloin kun koronarajoitukset iski päälle. On ollut tähän saakka ihan kotihoidossa. Vauvamuskarit, vauvauinnit yms oli tauolla koronan takia koko hänen vauvavuoden. Missään ei käyty, paitsi lähimetsässä ja leikkipuistoissa ja sitten kun oli liki 2v, käytiin asukaspuiston ilmaisissa ulkotapahtumissa, missä pääsi leikkimään ikäistensä kanssa.

Ja arvatkaas mitä? Ihan normaali, sosiaalinen ja motorisesti sekä kielellisesti taitava lapsi tuosta on kasvanut!

Itsekin odotusaikana luulin, että jo vauvasta asti lasta pitää roudata kaikenmaailman tapahtumiin, jotta "näkee ihmisiä" ja "sosiaalistuu" ... Kuinka pihalla sitä voi olla :D vauva ei todellakaan tarvitse moista. Lapsen sosiaalinen herkkyyskausi alkaa vasta 2-vuotiaana, ja silloinkin ne leikit mitä leikkii ikätovereiden kanssa, on lähinnä rinnakkaisleikkejä. Sosiaalisia taitoja ei siis oikein voi tai ei ole järkeä harjoitella ennen tätä ikää, ei se auta .

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkä muista juuri tapahtumaa, mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen. 1-vuotiasta lasta käytettiin seksuaalisesti hyväksi vuoden ajan ja se on todistetusti vaikuttanut lapsen kehitykseen. Yritti mm. 5-vuotiaana tappaa oman pikkuveljensä pistelemällä veljeään neuloilla. Vain voimakas psykoterapia auttoi selviämään. 

Traumat jäävät kehomuistiin, kun ne eivät jää kielelliseen muistiin (kun kieltä ei vielä ole) mutta ne jäävät kehomuistiin. Tiedostamattomaan, mutta muistiin yhtä kaikki. 

Samoin ne positiiviset kokemukset jäävät kehomuistiin. Lapsi muistaa kaikki tunteet ja tuntemukset. Ilon tai häpeän. Turvallisuuden, tai turvattomuuden.

Eli juu lapsi muistaa kokemuksia, mutta oikeanlaiseen positiiviiseen kehitykseen ei kuitenkaan tarvita hoploppeja ja huvipuistoja. Myönteisiä kokemuksia ja itsetunnon kasvua ja maailmaan tutustumista voi tehdä ilman ylimääräistä härvelöintiä. 

Omat lapseni ovat aina iloinneet ja riemuinneet HopLopissa. Tuntuu, että motorinen kehityskin menee eteenpäin siellä, kun on mahdollisuus tehdä asioita, mitä kotona ei ole. Uudet ympäristöt tuovat vaihtelua ja virittävät lasta ja hänen kehitystä. Omat lapseni menevät eteenpäin aina silloin eniten, kun kokevat jotain uutta. Lapsen ilo, nauru ja riemun tunne ei ole vähäpätöistä. Juuri kaiken arjesta poikkeavan lapset muistavat pitkään.

Itse vien lasta tuollaisiin ihan vaan siksi, että pääsemme joskus pois kotoa uusiin maisemiin. Jos jumitetaan viikkokaudet kotona, lapsi kitisee kaiketi tylsyyttään ja mulla alkaa pää hajota. Mm. kunnollisessa leikkipaikassa lapsi pääsee harjoittelemaan motorisia taitoja eri tavalla kuin meillä kotona ja näkee muita lapsia, mikä vaikuttaa hänestä olevan hurjan hauskaa. Itselläkin ajatus kulkee ja mieliala kohenee ihan eri tavalla kun välillä vaihtaa maisemaa.

Voithan sinäkin saada dementian, etkä sen jälkeen muista mitään elämästäsi. Eikö dementiaa edeltänyt ilo ja hauskuus kuitenkin ollut sen hetken arvoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mää oon tästä muisti osuudesta erimieltä. Meillä on 6-vuotias poika, joka muistaa kyllä asioita usean vuoden takaa. 2-3-vuotiaasta siis.

Ehkä tosiaan aikuisena ei muista, mutta nyt hyvinkin pieniä yksityiskohtia pystyy palauttamaan mieleensä. Että en tuudittautuisi siihen ajatukseen, että ei muista.

Jep mutta ootapa kun on mennyt muutama vuosi, ei enää muista niitä taaperoaikoja. 

Olen yli 60 v. Muistan monia tapahtumia ajalta, jolloin olin vähän alle 3-vuotias.

Niin minäkin muistan,. Esimerkiksi joulupukin tulon ja näkemisen ensi kertaa. Tästä on itselleni kerrottukin, miten olin pukkia odottanut.

No ei kai hoplopeissa sun muissa muistojen takia käydä, vaan siksi että lapsilla on siellä kivaa. Sosiaaliset kyvyt kehittyvät, kuin myös fine motor skills.

Ei sillä, itse inhoan noita sisäleikkihelvettejä, mutta eihän ne ole aikuisille tarkoitettukaan.

Hyvin erityisiä ja erikoisia muistoja voi muistaa jopa 2 - vuotiaasta alkaen. Monet iäkkäät ovat kertoneet mm pommituksista sodan ajalta, jolloin on menty suojiin ja ne ovat jääneet pysyvään muistiin. Samoin tietyt hajut. Minäkin muistan muutamia asioita jolloin oli just 3v ja ne kuuluvat erikoisiin tapahtumiin.