Lapset alkavat muistamaan ehkä jostain 4 vuoden iästä eteenpäin, ennen sitä ei ole mitään syytä käydä hoplopeissa

Iäkkäille ei taida olla minkäänlaista ilo-hoplopia, jos muisti menee. Kunhan olisi hyvä sänky ja tyyny.

Meidän lähin hoplop on tuossa vajaan kilsan päässä  ja voi kyllä, olemme olleet vakkariasiakkaita siitä lähtien kun esikoinen oli 1-vuotias, välillä pari kertaa viikossakin käyty. Ei meidän syy käyntiin ole ollut se, että lapsi muistaisi aikuisena hoplopit. 

- sadesäällä/pakkasilla on ollut kiva remuta kuivassa ja lämpimässä tilassa

- tavattu samalla muita ihmisiä ja esim meillä tädit/enot/sedät ovat mielellään menneet pientenkin kanssa hoploppiin viettämään aikaa yhdessä. tässä tulee nuoren/aikuisenkin leikittyä ja puuhasteltua samalla lasten kanssa (varsinkin pienten jotka tarvitsevat valvontaa koko ajan)

- kun on ollut raskaana/vauvan kanssa niin tää on loistava paikka missä isommat sisarukset saavat purkaa energiaa

- monet synttäritkin on vietetty hoplopissa (myös alle 4-vuotiaan)

Meillä siis viisi lasta suht pienillä ikäeroilla ja hoplop kuului meidän arkeen kun lapset olivat pienempiä. Nykyisin heillä on Superparkit ja Rush mielessä.

Lapset ovat muutenkin olleet pienestä asti puuhakkaita, liikunnallisia, innostuneita ja veikkaan hoplopilla olleen tähän iso merkitys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset ottavat tosissaan sen että lapsia pitää ("pitää") vaippaiästä asti viedä tapahtumiin ja elämyksiin. Täälläkin välillä joku miettii, pitäisikö lasta viedä kun kaikki muutkin.

Kaikenmaailman juttuihin ja kissanristiäisiin, vaikka ei välttämättä osaa kävellä, ei pääse kuin possujunaan ja sekin hämmentää ja jännittää, katsomaan teatteria vaikka ei ymmärretä toden ja tarun rajaa, silittämään kaneja vaikka ei ymmärrä eroa pehmoeläinten ja oikein eläinten välillä, jne.

Edellä sanottiin perusteluksi, että ilo on tunne, joka on hyvä kokea pienenä, vaikka siitä ei aktiivisesti muistaisikaan mitään. 

No mikäs onkaan se lapsen suurin ilon aihe? Vanhempien kanssa vietetty aika. Lapset haluavat aikaa vanhempien kanssa, tämä on kyselytutkimuksella kyselty lapsilta, en etsi linkkiä kun jokainen sisimmässään sen arvaa todeksi. Ei tarvitse lähteä elämyksiin ja tapahtumiin ja tien päälle. Siihen ei tarvita näitä rakennettuja aktiviteetteja.

Yhtenä vinkkinä tekemisen miettimiseen voisi ottaa mallia päiväkodeista - ei sielläkään viedä lapsia tuon tuosta maksullisiin aktiviteetteihin. Yksi lasten suosikkijuttuja siellä on metsäretket ja eväsretket. Ei tarvi sen kummempaa. Meille aikuisille tylsä metsä on ympäristö, jossa on loputtomasti uutta pienille lapsille. Kehittää ihan joka aistia.

Monen ihmisen on äärettömän vaikea yrittää miettiä asioita lapsensa kautta. Kuvitellaan että jos minä tästä pidän, tottakai lapsikin. Jätetään huomiotta -ihan ensinnä ja suurimpana erona- vuosikymmenten ikäero ! ja myös mahdolliset persoonallisuuden erot. Jätetään huomiotta miten lapsi kokee maailman ja ympäristön ja vanhempansa. Heitetään lapsi todella isojen ja outojen asioiden eteen. Laitetaan tekemään valintoja joista ei ymmärrä yhtään mitään. 

Ei kerta kaikkiaan osata asettua lapsen asemaan. Voisi kysyä, mitä lapsi tästä saa. Pystyykö lapsi tähän. 

Jotkut perustelevat kaiken tekemisensä sen lapsen kautta, tosiasiassa lapsi ei niitä kaipaa, eikä saa niistä juuri mitään. "Paras" oli avantouinti. Pienen pientä lasta sylissä vietiin avantoon. Miksi? Mitä lapsi siitä saa? Miten lapsi sen kokee, että mennään jäiseen veteen? (En ollut itse näkemässä.)

Tämä on niin totta!

Meidän lapsi on nyt 2,5v, eli syntyi silloin kun koronarajoitukset iski päälle. On ollut tähän saakka ihan kotihoidossa. Vauvamuskarit, vauvauinnit yms oli tauolla koronan takia koko hänen vauvavuoden. Missään ei käyty, paitsi lähimetsässä ja leikkipuistoissa ja sitten kun oli liki 2v, käytiin asukaspuiston ilmaisissa ulkotapahtumissa, missä pääsi leikkimään ikäistensä kanssa.

Ja arvatkaas mitä? Ihan normaali, sosiaalinen ja motorisesti sekä kielellisesti taitava lapsi tuosta on kasvanut!

Itsekin odotusaikana luulin, että jo vauvasta asti lasta pitää roudata kaikenmaailman tapahtumiin, jotta "näkee ihmisiä" ja "sosiaalistuu" ... Kuinka pihalla sitä voi olla :D vauva ei todellakaan tarvitse moista. Lapsen sosiaalinen herkkyyskausi alkaa vasta 2-vuotiaana, ja silloinkin ne leikit mitä leikkii ikätovereiden kanssa, on lähinnä rinnakkaisleikkejä. Sosiaalisia taitoja ei siis oikein voi tai ei ole järkeä harjoitella ennen tätä ikää, ei se auta .

Haha, kuka ihme tätäkin alapeukuttaa?! Järkevää tekstiä. Noinhan se on, ne vauvamuskarit sun muut on tarpeellisia lähinnä vanhemmille, yleensä äideille, jotka on kotona sen vauvan kanssa ilman sosiaalisia kontakteja. Moni kaipaa aikuista juttuseuraa vauvavuonna. Eli en ihan dumaa näitä vauvatapahtumia, jos ne äidin mielenterveyden pelastaa, osa tietty viihtyy vaan kotona omissa oloissaan ja varsinkin jos on koliikkivauva, tai muuten vaan vauva nukkuu vähän, saattaa äiti olla niin väsynyt että viimeinen asia mitä kaipaa on raahautua johki muskariin...

Mutta joo, vauvan kehitykselle nuo ei ole välttämättömiä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaako sitä opettaa puhumaankaan, jos ei mitään muista?

Lapsi alkaa muistaa, kun oppii puhumaan. Normaalisti huomattavasti ennen neljän vuoden ikää.

Vierailija kirjoitti:

Minun varhaisin muistoni on alle vuoden iältä. Olen syntynyt joulukuussa ja seuraavana kesänä tapahtui jotakin, minkä muistan. En edes tiennyt olleeni noin pieni, mutta ikä selittää osittain asiaa. 11 vuotta vanhempi sisareni osasi sijoittaa asian tiettyyn vuoteen.

Muistat, mitä sinulle on kerrottu.