Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut pitävät adoptiolapsia vähemmän omina lapsina kuin biologisia lapsia?
21.07.2022 |
Enkä siis nyt tarkoita heitä, jotka ovat lapsen adoptoineet, vaan muita ihmisiä. Aika usein kuulee jonkun sanovan adoptiolapsesta, että "eihän se ole sun oma, kun se on adoptoitu". Ilmeisesti nämä eivät toki tiedä, mitä adoptio tarkoittaa, mutta luulisi, ettei nykypäivänä ole mikään ongelma sivistää itseään selvittääkseen kyseisen käsitteen merkityksen.
Myös adoptoiduille lapsille puhutaan joskus biologisista vanhemmista "oikeina" vanhempina, vaikka lapsi ei olisi ikinä asunut heidän kanssaan, varsinkaan niin että muistaisi siitä jotain. Tai sitten ihan vaan painotetaan, että adoptoidulla on "adoptiovanhemmat", eikä vanhemmat.
Kommentit (236)
kek kirjoitti:
Koska jos vaan adoptoi lapsia, eikä tee biologisia, suorittaa geneettisen itsemurhan.
Kaikki ihmiset polveutuvat pienestä populaatiosta (arv.700-10000 henkeä) useiden kymmenien geneettisten pullonkaulojen kautta. Kyllä ne geenit on aika hyvin turvattu :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti voin sanoa ajattelevani adoptiovanhempia vain sijaishuoltajina. En osaa ajatella että lapset olisivat heidän omiaan - kun eiväthän he nyt vaan ole - muuta kun toki juridisesti, paperit on allekirjoitettu.
Mä ajattelen samalla tavalla. Sijaishuolto on adoptiotapauksessa vain pysyvä, adoptiovanhemmilla suuremmat lakisääteidet oikeudet päättää adoptiolapsen asioista sekä lisäksi adoptiolapsella oikeus periä adoptiovanhempansa.
Vierailija kirjoitti:
Adoptiolapseni on omani.
Kyseessä on tunnepuolen asia.
Jos joku korostaa sitä etteikö hän olisi minun, isken sillä hetkellä luun kurkkuun.
Hänestä tuli sillä hetkellä omani kun päätin alkaa hänen äidikseen ja äitiys on tehtävä jota tehdään koko sydämellä.
Riippuu myös missä iässä lapsi on adoptoitu, jos niin pienenä ettei muista asioita, ei hänellä ole mitään suuria traumoja joita elämä ei koskaan pyyhkisi pois. Toki se herättää varmasti jossain vaiheessa elämää surua ja kysymyksiä miksi biologiset vanhemmat antoivat minut pois.
Adoptiolapseni tulee saamaan taloudellisesti myös yhtä suuren perinnön kuin biologiset lapseni.
Tätä tarkoitettiin sillä herneiden vetämisenä nenään..
Biologisille äideille tämä ei ole ihan näin tunneperäinen asia. Oma äiti - kasvattiäiti, mitä niitä järjestykseen laittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti voin sanoa ajattelevani adoptiovanhempia vain sijaishuoltajina. En osaa ajatella että lapset olisivat heidän omiaan - kun eiväthän he nyt vaan ole - muuta kun toki juridisesti, paperit on allekirjoitettu.
Mä ajattelen samalla tavalla. Sijaishuolto on adoptiotapauksessa vain pysyvä, adoptiovanhemmilla suuremmat lakisääteidet oikeudet päättää adoptiolapsen asioista sekä lisäksi adoptiolapsella oikeus periä adoptiovanhempansa.
Ei adoptio ole millään tavalla verrattavissa sijaishuoltoon.
Juridisesti, siis lain näkulmasta, adoptoitu ja biologinen lapsi ovat myös ihan tasan samassa asemassa.
Biologisen ja adoptoidun ero kyllä käy selville "Sophien valinta" -tilanteessa. Sellaiseen joutuu hyvin harva, joten on helppo väittää, ettei eroja olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita loukkaavia kommentteja kuulee useimmiten vanhemmilta ihmisiltä. Monille heistä erilaiset nimitykset ja termit eivät ole selviä ja tuttuja.
En ole adoptiolapsi, vaan uusperheessä kasvanut äitini ja isäpuoleni kanssa. Kun isäpuolikin oli kuollut, niin eräs minulle täysin tuntematon nainen oli puhunut, että niillähän oli se kasvattilapsi minua tarkoittaen. Etukäteen en olisi uskonut, miten pahalta tuo kommentti tuntui, kun sain sen kuulla. Tuollaiset puheet, oli sitten adoptoitu tai sijoituksessa oleva lapsi tai muu, voisi jättää ääneen sanomatta. Se kertoo vain sanojan typeryydestä, mutta kohteeseen se saattaa sattua todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti voin sanoa ajattelevani adoptiovanhempia vain sijaishuoltajina. En osaa ajatella että lapset olisivat heidän omiaan - kun eiväthän he nyt vaan ole - muuta kun toki juridisesti, paperit on allekirjoitettu.
Mä ajattelen samalla tavalla. Sijaishuolto on adoptiotapauksessa vain pysyvä, adoptiovanhemmilla suuremmat lakisääteidet oikeudet päättää adoptiolapsen asioista sekä lisäksi adoptiolapsella oikeus periä adoptiovanhempansa.
Ei adoptio ole millään tavalla verrattavissa sijaishuoltoon.
Juridisesti, siis lain näkulmasta, adoptoitu ja biologinen lapsi ovat myös ihan tasan samassa asemassa.
No mutta sitähän se on? Sijaishuoltoa kun omat vanhemmat eivät syystä tai toisesta kykene. Adoptiolapsi perii ottovanhempansa. Se on ero vrt. pysyvästi sijoitettu lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adoptiolapseni on omani.
Kyseessä on tunnepuolen asia.
Jos joku korostaa sitä etteikö hän olisi minun, isken sillä hetkellä luun kurkkuun.
Hänestä tuli sillä hetkellä omani kun päätin alkaa hänen äidikseen ja äitiys on tehtävä jota tehdään koko sydämellä.
Riippuu myös missä iässä lapsi on adoptoitu, jos niin pienenä ettei muista asioita, ei hänellä ole mitään suuria traumoja joita elämä ei koskaan pyyhkisi pois. Toki se herättää varmasti jossain vaiheessa elämää surua ja kysymyksiä miksi biologiset vanhemmat antoivat minut pois.
Adoptiolapseni tulee saamaan taloudellisesti myös yhtä suuren perinnön kuin biologiset lapseni.
Tätä tarkoitettiin sillä herneiden vetämisenä nenään..
Biologisille äideille tämä ei ole ihan näin tunneperäinen asia. Oma äiti - kasvattiäiti, mitä niitä järjestykseen laittamaan.
Siitä kuuluukin vetää herne nenään, jos joku vähättelee toisen ihmisen äitiyttä sillä että hän ei ole kokenut synnytystuskia tms. Ne naiset jotka eivät pysty saamaan sairauden takia esimerkiksi lapsia ja adoptoi niin eivät ole äiteinä jotenkin alempiarvoisia kuin he keillä on biologinen lapsi ja uskallan väittää että jokainen äiti suhtautuu lapseensa voimakkaasti tunteella, suojelee jne. Silleen äitiys toimii ja jos joku korostaa aina sitä miten "en muka olisi kokonaisvaltaisesti lapseni äiti" niin sanon että minusta tuli kyllä lapseni äiti sillä hetkellä kun päätin hänet adoptoida ja aloin rakastamaan. Niin loppuu sen korostaminen joka tilanteessa kuinka vain pelkästään olisin adoptioäiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti voin sanoa ajattelevani adoptiovanhempia vain sijaishuoltajina. En osaa ajatella että lapset olisivat heidän omiaan - kun eiväthän he nyt vaan ole - muuta kun toki juridisesti, paperit on allekirjoitettu.
Mä ajattelen samalla tavalla. Sijaishuolto on adoptiotapauksessa vain pysyvä, adoptiovanhemmilla suuremmat lakisääteidet oikeudet päättää adoptiolapsen asioista sekä lisäksi adoptiolapsella oikeus periä adoptiovanhempansa.
Ei adoptio ole millään tavalla verrattavissa sijaishuoltoon.
Juridisesti, siis lain näkulmasta, adoptoitu ja biologinen lapsi ovat myös ihan tasan samassa asemassa.
No mutta sitähän se on? Sijaishuoltoa kun omat vanhemmat eivät syystä tai toisesta kykene. Adoptiolapsi perii ottovanhempansa. Se on ero vrt. pysyvästi sijoitettu lapsi.
Ei ole.
Sijaishuolto on sijaishuoltoa, missä lapsi on sijoitettuna tilapäisesti biologisten vanhempiensa perheen ulkopuolelle. Vaikka sijoitus olisikin pitkäaikainen ja ns. pysyvä, niin silti tilannetta aina seurataan ja sijoitus voidaan tilanteen muuttuessa purkaa tai sijoituspaikkaa voidaan vaihtaa. Adoptiossa taas tilanne on ihan sama kuin biologisessa perheessäkin.
Sijaisvanhempi ei myöskään ole lapsen huoltaja, toisin kuin lapsen adoptoinut. Muutenkin juridisesti sijaisvanhemmuus ja adoptio sisältää paljon eroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa. Pidän sitä todella loukkaavana.
Meillä on kolme lasta. Muutama työkaveri on pariinkin kertaan sanonut tyyliin: missäs koulussa ne teidän biologiset lapset ovat ja entäs se adoptiopoika?
Kaikki lapset ovat meidän ja lain edessä juuri vain ja ainoastaan meidän.
Mikä tuossa loukkaa? En tajua. On biologisia lapsia ja adoptiolapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti voin sanoa ajattelevani adoptiovanhempia vain sijaishuoltajina. En osaa ajatella että lapset olisivat heidän omiaan - kun eiväthän he nyt vaan ole - muuta kun toki juridisesti, paperit on allekirjoitettu.
Mä ajattelen samalla tavalla. Sijaishuolto on adoptiotapauksessa vain pysyvä, adoptiovanhemmilla suuremmat lakisääteidet oikeudet päättää adoptiolapsen asioista sekä lisäksi adoptiolapsella oikeus periä adoptiovanhempansa.
Ei adoptio ole millään tavalla verrattavissa sijaishuoltoon.
Juridisesti, siis lain näkulmasta, adoptoitu ja biologinen lapsi ovat myös ihan tasan samassa asemassa.
No mutta sitähän se on? Sijaishuoltoa kun omat vanhemmat eivät syystä tai toisesta kykene. Adoptiolapsi perii ottovanhempansa. Se on ero vrt. pysyvästi sijoitettu lapsi.
Ei ole.
Sijaishuolto on sijaishuoltoa, missä lapsi on sijoitettuna tilapäisesti biologisten vanhempiensa perheen ulkopuolelle. Vaikka sijoitus olisikin pitkäaikainen ja ns. pysyvä, niin silti tilannetta aina seurataan ja sijoitus voidaan tilanteen muuttuessa purkaa tai sijoituspaikkaa voidaan vaihtaa. Adoptiossa taas tilanne on ihan sama kuin biologisessa perheessäkin.
Sijaisvanhempi ei myöskään ole lapsen huoltaja, toisin kuin lapsen adoptoinut. Muutenkin juridisesti sijaisvanhemmuus ja adoptio sisältää paljon eroja.
Totta muuten, mutta huostaanotto on aina toistaiseksi voimassa eli pysyvä. Se voidaan purkaa kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti voin sanoa ajattelevani adoptiovanhempia vain sijaishuoltajina. En osaa ajatella että lapset olisivat heidän omiaan - kun eiväthän he nyt vaan ole - muuta kun toki juridisesti, paperit on allekirjoitettu.
Mä ajattelen samalla tavalla. Sijaishuolto on adoptiotapauksessa vain pysyvä, adoptiovanhemmilla suuremmat lakisääteidet oikeudet päättää adoptiolapsen asioista sekä lisäksi adoptiolapsella oikeus periä adoptiovanhempansa.
Ei adoptio ole millään tavalla verrattavissa sijaishuoltoon.
Juridisesti, siis lain näkulmasta, adoptoitu ja biologinen lapsi ovat myös ihan tasan samassa asemassa.
No mutta sitähän se on? Sijaishuoltoa kun omat vanhemmat eivät syystä tai toisesta kykene. Adoptiolapsi perii ottovanhempansa. Se on ero vrt. pysyvästi sijoitettu lapsi.
Aika julmasti ajateltu, että vaikka heti syntymässään huostaanotetun lapsen, jonka biologiset vanhemmat on kuolleet vaikka huumeisiin lapsen ollessa taapero, elämä olisi pelkkää sijoitettuna olemista, eikä tällä ikinä voisi olla vanhempia, koska adoptiovanhemmat eivät joidenkin mielestä voi olla vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti voin sanoa ajattelevani adoptiovanhempia vain sijaishuoltajina. En osaa ajatella että lapset olisivat heidän omiaan - kun eiväthän he nyt vaan ole - muuta kun toki juridisesti, paperit on allekirjoitettu.
Mä ajattelen samalla tavalla. Sijaishuolto on adoptiotapauksessa vain pysyvä, adoptiovanhemmilla suuremmat lakisääteidet oikeudet päättää adoptiolapsen asioista sekä lisäksi adoptiolapsella oikeus periä adoptiovanhempansa.
Ei adoptio ole millään tavalla verrattavissa sijaishuoltoon.
Juridisesti, siis lain näkulmasta, adoptoitu ja biologinen lapsi ovat myös ihan tasan samassa asemassa.
Juridisesti ei, mutta muuten kyllä. Adoptiolapsi on lapsi, jonka omat vanhemmat eivät joko halunneet tai pystyneet huolehtimaan lapsestaan itse. Sen vuoksi antoivat lapsensa pois ja lapselle etsitään uusi koti, jossa hänestä huolehditaan. Erona sijaishuoltoon tietysti, että järjestely ei ole tilapäinen vaan pysyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs lapseni luokkakaverin äiti sanoi aina yhden lapsen äidistä: "*Maijan* äiti, tai siis adoptioäiti." Joka ikinen kerta hän tämän mainitsi.
Särähti pahasti korvaan, varsinkin kun minutkin on adoptoitu - tosi en sitä tuolle haaskalinnulle koskaan paljastanut.
No täysin ymmärrettävää. Kun on olemassa sekä se oikea äiti (eli lapsen synnyttänyt biologinen äiti) sekä adoptioäiti. Itse en näe tässä mitään ihmeellistä. Joku adoptoinut on nyt vaan päättänyt vetää herneen nenään ja yrittää todistaa mustaa valkeaksi.
Asia on juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti voin sanoa ajattelevani adoptiovanhempia vain sijaishuoltajina. En osaa ajatella että lapset olisivat heidän omiaan - kun eiväthän he nyt vaan ole - muuta kun toki juridisesti, paperit on allekirjoitettu.
Mä ajattelen samalla tavalla. Sijaishuolto on adoptiotapauksessa vain pysyvä, adoptiovanhemmilla suuremmat lakisääteidet oikeudet päättää adoptiolapsen asioista sekä lisäksi adoptiolapsella oikeus periä adoptiovanhempansa.
Ei adoptio ole millään tavalla verrattavissa sijaishuoltoon.
Juridisesti, siis lain näkulmasta, adoptoitu ja biologinen lapsi ovat myös ihan tasan samassa asemassa.
Juridisesti ei, mutta muuten kyllä. Adoptiolapsi on lapsi, jonka omat vanhemmat eivät joko halunneet tai pystyneet huolehtimaan lapsestaan itse. Sen vuoksi antoivat lapsensa pois ja lapselle etsitään uusi koti, jossa hänestä huolehditaan. Erona sijaishuoltoon tietysti, että järjestely ei ole tilapäinen vaan pysyvä.
Edelleen, sitä adoptiota ei voida purkaa kuin sijoitus tai huostaanotto voidaan. Adoptiossa huoltajina toimii lapsen vanhemmat, sijaisvanhemmat ei ole lapsen huoltajia. Sijaisvanhemmat tekevät yhdenlaista työtä sijaisvanhempina toimiessaan ja he saavat siitä kulukorvausta lapsen menoihin sekä hoitopalkkiota, adoptiossa ei.
Vierailija kirjoitti:
Jos mietitään mikä merkitys on geeneillä, niin. En tiedä kuinka pieni on naisen munasolu-näkeekö ilman mikroskooppia. Kuinka pieni on SE yksi miehen siittiö joka hedelmöittää munasolun niistä miljoonista. Näistä lähtee ihminen kehittymään, tietääkseni raskausaikana ei voi sikiöön vaikuttaa. Kyllä luonnolla on joku merkitys sille että on biologisten vanhempiensa lapsi.
Niille geeneille en niin suurta merkitystä laittaisi, mutta jos luulet ettei raskausajalla ole vaikutusta niin olet pahasti väärässä.
Ja sille joka sanoi että adoptiolapsella ei välttämättä ole hylkäämiskokemusta niin tutustupa aiheeseen uudelleen. Jos synnyttäjä hänet hylkää, on se hylkäämiskokemus.
Synnyttäjähän ei nykyään välttämättä ole biologinen äiti, joten sen suhteen biologia on merkityksetön, mutta missään nimessä ei pidä erehtyä luulemaan ettei sillä ole vaikutusta ihmiseen kuka hänet kantaa ja mitä sinä aikana tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mietitään mikä merkitys on geeneillä, niin. En tiedä kuinka pieni on naisen munasolu-näkeekö ilman mikroskooppia. Kuinka pieni on SE yksi miehen siittiö joka hedelmöittää munasolun niistä miljoonista. Näistä lähtee ihminen kehittymään, tietääkseni raskausaikana ei voi sikiöön vaikuttaa. Kyllä luonnolla on joku merkitys sille että on biologisten vanhempiensa lapsi.
Niille geeneille en niin suurta merkitystä laittaisi, mutta jos luulet ettei raskausajalla ole vaikutusta niin olet pahasti väärässä.
Ja sille joka sanoi että adoptiolapsella ei välttämättä ole hylkäämiskokemusta niin tutustupa aiheeseen uudelleen. Jos synnyttäjä hänet hylkää, on se hylkäämiskokemus.
Synnyttäjähän ei nykyään välttämättä ole biologinen äiti, joten sen suhteen biologia on merkityksetön, mutta missään nimessä ei pidä erehtyä luulemaan ettei sillä ole vaikutusta ihmiseen kuka hänet kantaa ja mitä sinä aikana tapahtuu.
Se yksittäinen mahdollinen hylkäämiskokemus ei kuitenkaan määritä lapsen koko loppuelämää millään tavalla. Vauvan muisti on vielä hyvin lyhyt, ja mitä nuorempi vauva, sitä lyhyempi. Jos se vastasyntynyt on erkaantunut biologisesta äidistään heti syntymän jälkeen, ei vauva sitä pitkään muista. Oleellisempaa on vauvan saama hoiva ja turvallisuudentunne sen jälkeen. Niiden myötä vauvalle syntyy uusia kiintymyssuhteita, aikanaan myös niihin adoptiovanhempiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti voin sanoa ajattelevani adoptiovanhempia vain sijaishuoltajina. En osaa ajatella että lapset olisivat heidän omiaan - kun eiväthän he nyt vaan ole - muuta kun toki juridisesti, paperit on allekirjoitettu.
Mä ajattelen samalla tavalla. Sijaishuolto on adoptiotapauksessa vain pysyvä, adoptiovanhemmilla suuremmat lakisääteidet oikeudet päättää adoptiolapsen asioista sekä lisäksi adoptiolapsella oikeus periä adoptiovanhempansa.
Ei adoptio ole millään tavalla verrattavissa sijaishuoltoon.
Juridisesti, siis lain näkulmasta, adoptoitu ja biologinen lapsi ovat myös ihan tasan samassa asemassa.
Juridisesti ei, mutta muuten kyllä. Adoptiolapsi on lapsi, jonka omat vanhemmat eivät joko halunneet tai pystyneet huolehtimaan lapsestaan itse. Sen vuoksi antoivat lapsensa pois ja lapselle etsitään uusi koti, jossa hänestä huolehditaan. Erona sijaishuoltoon tietysti, että järjestely ei ole tilapäinen vaan pysyvä.
Lapsi voi päätyä adoptioon myös siksi että jää orvoksi tai maan politiikan takia.
Eli ei ne kaikki adoptoidut ole huonojen vanhempien ei-toivottuja lapsia.
Minua ei adoptioäitinä kiinnosta mitä ventovieraat ajattelee tai ei ajattele. Ammattilaisten (neuvola, päivähoito, koulu) kanssa ei ikinä ole ollut ongelmia eikä muut vanhemmat ole tehneet eroa.
Ainoa mikä on ihmetyttänyt on se että minua pidetään jonain superäitinä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan adoptoidut vähemmän omia.
Heillä on eri perimä, geenit, tausta.
Adoptoitu tulee ihan eri lähtökohdista, häneen on ns. ohjelmoituna paljonkin asioita joita loppuelämä täällä ei koskaan kokonaan pyyhi pois.
Erilaisia asioita kuin saman parin biologisella lapsella olisi.
Mun mielestä olisi sinisilmistä olettaa ja väittää muuta.
Entäs lapsettomuushoidoilla syntyneet lapset, jos hoidoissa on käytetty luovutettuja sukusoluja? Useinhan kukaan ei edes tiedä, että pari on ollut hoidoissa, joissa jommankumman soluissa on voinut olla vikaa niin että on jouduttu turvautumaan luovutettuihin soluihin. Eikä lapsi ole silloin biologisesti tämän vanhemman jälkeläinen.
Adoptiolapseni on omani.
Kyseessä on tunnepuolen asia.
Jos joku korostaa sitä etteikö hän olisi minun, isken sillä hetkellä luun kurkkuun.
Hänestä tuli sillä hetkellä omani kun päätin alkaa hänen äidikseen ja äitiys on tehtävä jota tehdään koko sydämellä.
Riippuu myös missä iässä lapsi on adoptoitu, jos niin pienenä ettei muista asioita, ei hänellä ole mitään suuria traumoja joita elämä ei koskaan pyyhkisi pois. Toki se herättää varmasti jossain vaiheessa elämää surua ja kysymyksiä miksi biologiset vanhemmat antoivat minut pois.
Adoptiolapseni tulee saamaan taloudellisesti myös yhtä suuren perinnön kuin biologiset lapseni.