Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut pitävät adoptiolapsia vähemmän omina lapsina kuin biologisia lapsia?
21.07.2022 |
Enkä siis nyt tarkoita heitä, jotka ovat lapsen adoptoineet, vaan muita ihmisiä. Aika usein kuulee jonkun sanovan adoptiolapsesta, että "eihän se ole sun oma, kun se on adoptoitu". Ilmeisesti nämä eivät toki tiedä, mitä adoptio tarkoittaa, mutta luulisi, ettei nykypäivänä ole mikään ongelma sivistää itseään selvittääkseen kyseisen käsitteen merkityksen.
Myös adoptoiduille lapsille puhutaan joskus biologisista vanhemmista "oikeina" vanhempina, vaikka lapsi ei olisi ikinä asunut heidän kanssaan, varsinkaan niin että muistaisi siitä jotain. Tai sitten ihan vaan painotetaan, että adoptoidulla on "adoptiovanhemmat", eikä vanhemmat.
Kommentit (236)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä adoptiolapsella ole paljon geeniperimää adoptiovanhemmiltaan. On turha katsella mitkä ulkonäön tai luonteen piirteet ovat adoptioäidiltä ja mitkä -isältä.
Hahah.
Biologisilla vanhemmillani on toisella ruskeat ja toisella vihreät silmät, minun silmäni ovat siniset. Samoin molemmilla heillä on ruskeat hiukset, isällä selkeästi kiharat ja äidillä laineikkaat. Minulla taas on vaaleat suorat hiukset.
Sen sijaan adoptoidulla pikkusiskollani on aivan täysin samanväriset ruskeat silmät kuin isällä, sekä ruskeat, hieman kiharat hiukset. Ihon sävykin hänellä on paljon enemmän vanhempien kaltainen kuin minulla.
Ja isyys on varmistettu dna-testillä? Niinpä niin.
Luuletko ihan tosissasi että lapsen kuuluu aina näyttää biologiselta vanhemmaltaan tai vanhemmiltaan?
Mistä niin päättelet? Mutga jos vetoaa biolgisuuteen vaikka näyttää ihan erilaiselta, niin se biologisuus kannattaisi todistaa.
Mutta miksi?
Eikö muuten riitä ymmärrys siihen, että geenit eivät tee lapsista automaattisesti mitään vanhempiensa klooneja, vaan että niistä on suuri joukko eri muotoja, joiden periytyminen lapselle on ihan silkkaa sattumaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monet adoptoidut kuitenkin haluavat aikuisiksi tultuaan selvittää omat juurensa ja yrittävät vielä tavatakin omia biologisia sukulaisiaan.
No sehän on ihan normaalia.
Mutta se ei ole sivistynyttä eikä normaalia, että random naapurin täti puhuttelee jatkuvasti erillisinä biolapsia ja adoptiolapsia.
Mitä ihmeen käytöstapojen rappiota täällä viljellään?
Ei se ole normaalia, jos geeniperimällä ei kerran ole mitään merkitystä (kuten monet ovat ketjussa sanoneet).
Taustan selvittäminenhän on ihan eri asia kuin geeniperimän palvominen, ei sitä geeniperimän takia tehdä.
Moni haluaa selvittää taustansa saadakseen mm. tietoa varhaisista vuosistaan, varsinkin jos on adoptoitu vähän vanhempana. Monissa maissa ei ole samanlaista kattavaa ja yhtenäistä väestötietojärjestelmää kuin Suomessa, missä ihminen elämä on dokumentoituna äidin neuvolakäynneistä alkaen, vaan sitä tietoa ei välttämättä ole saatavilla. Siksi niitä taustoja pitää erikseen selvittää.
Mitä merkitystä noilla tiedoilla kenellekään on? Jos kerran adoptiolapsi on ihan samalla tavalla oma lapsi kuin biologinen lapsikin ja adoptiolapsen suku on adoptiovanhempien suku, niin eikö silloin riitä, että tietää nämä asiat? Lapsi on annettu adoption sitä varten, että lapsi oli joko ei-toivottu tai lapsen äiti ei pystynyt hänestä huolehtimaan. Onko sillä merkitystä kenellekään, mikä se syy on ollut? Tai ylipäätään mitä on tapahtunut ennenkuin adoptoitiin?
- eri
Ihanko tosissaan kysyt, mitä merkitystä on sillä, missä ihminen on viettänyt elämänsä syntymähetkestä vaikka 5-vuotiaaksi? Jos tämä ihminen itse niistä haluaa tietää?
Moni heistä haluaa tietää, miten ja mitä kautta päätyivät lastenkotiin ja mitä heille tapahtui ennen sitä. 4-5-vuotiaana adoptoidulla voi olla jo ihan selkeitä muistikuvia ajalta ennen adoptiota, vaikkei täysin muistaisi tai ymmärtäisikään, mitä tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Joillain on fiksaatio biologisuudesta, vaikkei siitä mitään ymmärretäkään.
Kyllä. Mistähän tuollainen tarve biologiaa glorifioida
(j a samalla itseään !)johtuu.
Ja ihan samalla tavalla voi sanoa, että jos et ole toivonut ja odottanut adoptiolasta ja sitten häntä saanut, et voi tietää, miten erityinen side siinä lapseen syntyy. Vaikea selittää.
Kukaan ei tässä ketjussa ole väittänyt, että biologialla ei olisi mitään merkitystä. Ei kukaan. Se merkitys ei vaan ole se, että lapsen ja adoptiovanhemman suhde olisi jotenkin vähempiarvoinen puuttuvien yhteisten geenien takia. Älkää jatkako tätä ketjua enää, jos tarkoitus on vain loukata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidetäänkö kaikissa uusioperheissä myös kumppanin lapsia omina ja yhtä rakkaina kuin biologisia lapsia? Jos sillä perimällä ei ole mitään merkitystä.
Ei varmaan, mutta siinä on parikin isoa eroa adoptioon verrattuna. Ensinnäkin lapsilla on yleensä jo molemmat vanhemmat laillisina holhoojina, eikä vanhemman uudella kumppanilla ole vanhemman oikeuksia eikä velvollisuuksia.
Toisekseen ne lapset eivät ole sen uuden kumppanin oma valinta, kuten adoptiolapsi on.Jos on halunnut muuttaa yhteen niin onhan silloin tehty valinta elää ja kasvattaa lapsia perheenä. Juridisilla oikeuksilla tai perimällä ei pitäisi olla merkitystä, jos tuntee niin voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta, että on valmis elämään uusien lasten kanssa. Vai johtuuko uusioperheiden ongelmat juurikin siitä ettei ne vaan ole omia?
Monesti niitä lapsia ei valita, vaan valitaan kumppani, jonka myötä on vähän kuin pakko ottaa ne lapset ja sietää myös se lasten toinen vanhempi.
Oletko ihan vajaa, vai miten et tajua kuinka se eroaa siitä että haetaan yhdessä yhteistä adoptiolasta???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mietitään mikä merkitys on geeneillä, niin. En tiedä kuinka pieni on naisen munasolu-näkeekö ilman mikroskooppia. Kuinka pieni on SE yksi miehen siittiö joka hedelmöittää munasolun niistä miljoonista. Näistä lähtee ihminen kehittymään, tietääkseni raskausaikana ei voi sikiöön vaikuttaa. Kyllä luonnolla on joku merkitys sille että on biologisten vanhempiensa lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Jos mietitään mikä merkitys on geeneillä, niin. En tiedä kuinka pieni on naisen munasolu-näkeekö ilman mikroskooppia. Kuinka pieni on SE yksi miehen siittiö joka hedelmöittää munasolun niistä miljoonista. Näistä lähtee ihminen kehittymään, tietääkseni raskausaikana ei voi sikiöön vaikuttaa. Kyllä luonnolla on joku merkitys sille että on biologisten vanhempiensa lapsi.
Ainoa vaan, että ne sukusolut, munasolu ja siittiö, eivät ole mitään älynjättiläisiä jotka tarkoituksella hedelmöittyvät juuri keskenään, vaan ihan melkein kellä tahansa muulla siittiöllä olisi ihan yhtäläiset mahdollisuudet hedelmöittyä sen munasolun kanssa.
Hedelmöittymisessä ei ole mitään niin hienoa ja syvällistä, se tapahtuu melko usein silloinkin, kun ei edes pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs lapseni luokkakaverin äiti sanoi aina yhden lapsen äidistä: "*Maijan* äiti, tai siis adoptioäiti." Joka ikinen kerta hän tämän mainitsi.
Särähti pahasti korvaan, varsinkin kun minutkin on adoptoitu - tosi en sitä tuolle haaskalinnulle koskaan paljastanut.
Rehellisesti voin sanoa ajattelevani adoptiovanhempia vain sijaishuoltajina. En osaa ajatella että lapset olisivat heidän omiaan - kun eiväthän he nyt vaan ole - muuta kun toki juridisesti, paperit on allekirjoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti on se, joka pitää huolta ja rakastaa. Se on ansaittu nimitys. Pitää ansaita.
Itsehän sanoin jo ala-asteikäisenä äidilleni, että " oot vain mun biologinen äiti". Koska ei hän pitänyt huolta eikä rakastanut. Haaveilin siitä oikeasta äidistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs lapseni luokkakaverin äiti sanoi aina yhden lapsen äidistä: "*Maijan* äiti, tai siis adoptioäiti." Joka ikinen kerta hän tämän mainitsi.
Särähti pahasti korvaan, varsinkin kun minutkin on adoptoitu - tosi en sitä tuolle haaskalinnulle koskaan paljastanut.
No täysin ymmärrettävää. Kun on olemassa sekä se oikea äiti (eli lapsen synnyttänyt biologinen äiti) sekä adoptioäiti. Itse en näe tässä mitään ihmeellistä. Joku adoptoinut on nyt vaan päättänyt vetää herneen nenään ja yrittää todistaa mustaa valkeaksi.
Hän sanoi tämän aina mainitessaan ko. henkilön. Eli tuttavuutemme aikana kuulin sen n. 50 kertaa. - Ensinnäkin tiesin asian, koska *Maijan* äiti oli itse minulle heidän tarinansa kertonut. Toiseksi, noteerasin hänen sanomisensa jo ensimmäisellä kerralla, joten seuraavat 49 kertaa toistettuna tuntui lähinnä oudolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se sitten yleistäkin, että joku ei pidä jonkun toisen adoptiolasta adoptiovanhemman omana lapsena? Toki varmaan siihen adoptiovanhempana joskus törmää (itsellä vain biologisia), mutta voiko tuollainen ajattelu olla kovin yleistä? Ja millaiset ihmiset sitten siten ajattelevat? (Entä suvaitsistko esim. adoptiolapselta sellaita ajattelua paremmin kuin muilta?)
Toki se on yleistä, että ihmiset haluavat mieluummin omia biologisia lapsia kuin adoptoida. Adoptio nyt ei ensinnäkään ole helppo prosessi. Lisäksi oma jälkeläinen muistuttaa enemmän itseä ja miellyttävänä pitämääsi puolisoa, minkä vuoksi lapseen kiintymisen voidaan kuvitella olevan helpompaa ja vahvempaa samoin kuin hänen ymmärtämisensä ja kasvattamisensa. Lisäksi jo raskausaikana voi tukea lapsen terveyttä omilla valinnoillaan ja tuntea lapsen sukuhistoriaa eikä lapsella lähtökohtaisesti ole hylkäämisen ja orvoksi jäämisen traumoja. Adoptiovanhemmaksi ryhtyvältä vaaditaan yleensä jopa enemmän kuin biologisilta vanhemmilta ja johan se saa monen valitsemaan jäädä mieluummin tahattomasti lapsettomiksi kuin pyrkiä adoptoimaan lasta.
Mutta jos lapsen on adoptoinut omakseen niin tokihan se on oma lapsi. Oikeisiin vanhempiin viittaaminen on hyvin huono sanavalinta, mutta harvoin tahallista ilkeilyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa. Pidän sitä todella loukkaavana.
Meillä on kolme lasta. Muutama työkaveri on pariinkin kertaan sanonut tyyliin: missäs koulussa ne teidän biologiset lapset ovat ja entäs se adoptiopoika?
Kaikki lapset ovat meidän ja lain edessä juuri vain ja ainoastaan meidän.
Tässä se tulikin.
Lain nimessä näin onkin, ehkä myös teidän mielestä, mutta esim. biologisia faktoja nämä mielipiteet ja ihmisen keksimät lait eivät kumoa.
Nimenomaan näin. Ero on vain ja ainoastaan biologinen. Juridisesti, sosiaalisesti ja psykologisesti biologinen lapsi ja adoptiolapsi ovat samalla viivalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs lapseni luokkakaverin äiti sanoi aina yhden lapsen äidistä: "*Maijan* äiti, tai siis adoptioäiti." Joka ikinen kerta hän tämän mainitsi.
Särähti pahasti korvaan, varsinkin kun minutkin on adoptoitu - tosi en sitä tuolle haaskalinnulle koskaan paljastanut.
Outoa.
Puhuukohan tuo luokkakaverin äiti omista lapsistaan aina isänsä siittiöinä? Tai vaikka roiskauksina?
Jos hänen lapsensa ovat saaneet alkunsa hedelmöityshoidoilla, mihin liittyy sukusolujen hedelmöittäminen, puhuuko tämä lapsistaan koeputkilapsina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs lapseni luokkakaverin äiti sanoi aina yhden lapsen äidistä: "*Maijan* äiti, tai siis adoptioäiti." Joka ikinen kerta hän tämän mainitsi.
Särähti pahasti korvaan, varsinkin kun minutkin on adoptoitu - tosi en sitä tuolle haaskalinnulle koskaan paljastanut.
No täysin ymmärrettävää. Kun on olemassa sekä se oikea äiti (eli lapsen synnyttänyt biologinen äiti) sekä adoptioäiti. Itse en näe tässä mitään ihmeellistä. Joku adoptoinut on nyt vaan päättänyt vetää herneen nenään ja yrittää todistaa mustaa valkeaksi.
Minun isäni on oikea isäni, vaikkei hän ole biologinen isäni.
Siinäpä sinulle pohdittavaa kerrakseen.
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti voin sanoa ajattelevani adoptiovanhempia vain sijaishuoltajina. En osaa ajatella että lapset olisivat heidän omiaan - kun eiväthän he nyt vaan ole - muuta kun toki juridisesti, paperit on allekirjoitettu.
Oletko kuullut sosiaalisesta vanhemmuudesta? Entä kiintymyksestä?
Vai onko ihan vieraita sanoja?
Enpä ole moiseen koskaan törmännyt.
T adoptioäiti
Vierailija kirjoitti:
Jos mietitään mikä merkitys on geeneillä, niin. En tiedä kuinka pieni on naisen munasolu-näkeekö ilman mikroskooppia. Kuinka pieni on SE yksi miehen siittiö joka hedelmöittää munasolun niistä miljoonista. Näistä lähtee ihminen kehittymään, tietääkseni raskausaikana ei voi sikiöön vaikuttaa. Kyllä luonnolla on joku merkitys sille että on biologisten vanhempiensa lapsi.
Munasolu on soluksi iso ja nähtävissä paljain silmin. Siittiö solu on mikroskooppisen pieni. Biologialla ei ole merkitystä sen suhteen kuka on lapsen oikea vanhempi.
Pelkän biologian perään huutelevat lienevät niitä, jotka kokevat olevansa maailman parhaita vanhempia siksi, että ovat saaneet raskauden aikaan gonadeistaan tuotetuilla sukusoluilla liittämällä värkkinsä yhteen.
Niin no, ehkäpä se sitten on joillekin ihmisille elämänsä aikana eniten älyä vaativa suoritus.
Jos on halunnut muuttaa yhteen niin onhan silloin tehty valinta elää ja kasvattaa lapsia perheenä. Juridisilla oikeuksilla tai perimällä ei pitäisi olla merkitystä, jos tuntee niin voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta, että on valmis elämään uusien lasten kanssa. Vai johtuuko uusioperheiden ongelmat juurikin siitä ettei ne vaan ole omia?