Miksi jotkut pitävät adoptiolapsia vähemmän omina lapsina kuin biologisia lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan adoptoidut vähemmän omia.

Heillä on eri perimä, geenit, tausta.

Adoptoitu tulee ihan eri lähtökohdista, häneen on ns. ohjelmoituna paljonkin asioita joita loppuelämä täällä ei koskaan kokonaan pyyhi pois.

Erilaisia asioita kuin saman parin biologisella lapsella olisi.

Mun mielestä olisi sinisilmistä olettaa ja väittää muuta.

Miten tuo perimä, geenit ja tausta sitten itsessään vaikuttaa?

En jaksa lukea ketjua, mutta minulla on viisi lasta omista geeneistäni. Minulle törkeintä vanhemmuudessa on ns. monistaa itseäni. Yhtään vierasgeenistä lasta en olisi suostunut hoitamaan. Miehenkin geenit siedän pitkin hampain, hänetkin kyllä valitsin älyn ja ulkonäön perusteella, jotta saisin mahdollisimman laadukkaita jälkeläisiä.

:D :D :D :D taatusti päivän paras, vaikka ollaan vasta aamussa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naikaa serkkujanne, jos kerran toisten geeniperimä on teille niin kauhistus, eikä sukua voi olla kukaan muu kuin ne biologiset sukulaiset.

Vai kenties jo tehty niin?

Only in Finland

Adoptio on maailman kauhistus, mutta serkkujen kanssa lisääntyminen on ihan ok.

Se serkkujen kanssa lisääntyminen taitaa kyllä olla perinne ja käytäntö jossain ihan muualla...

Joillain ihmisillä on joku käsittämätön ajattelupinttymä siitä että vain biologinen lapsi olisi oma. Pahinta on, että näitä omia päähänpinttymiä heitellään muille ihmisille "faktoina" välittämättä lainkaan miltä näistä muista tuntuu.

Isäni on adoptoinut minut kun olin 5-vuotias. Olen elänyt lähes koko lapsuuteni hänen kanssaan ja sanonut isäksi niin kauan kuin muistan. Biologinen isäni ei ollut missään kuvioissa edes varhaislapsuudessani omien ongelmiensa vuoksi. Kun olin koululainen, hän teki asioita, minkä vuoksi päätyi vankilaan ja päätyi näiden tekojensa vuoksi melko inhotuksi ihmiseksi.

Moni ihminen ei tiedä, että isäni ei ole biologinen isäni. Osa niistä jotka tietää, on käyttäytyneet ihan käsittämättömästi. Heidän mielestään biologinen isä on ainoa oikea isä, ja ovat suureen ääneen ihmetelleet miksi kutsun "väärää" ihmistä isäkseni, udelleet että eikö minua kiinnosta olla tekemisissä ja että miksi ihmeessä ei, koska "onhan se kuitenkiin sun isä". Osa on jopa ihmetellyt, että enkö tiedä miten asia "oikeasti" on, että tämä ihminen on "oikea" isäni.

Totta kai tiedän, ja olen kyllä kriiseillyt asian kanssa mielestäni ihan tarpeeksi. Takuulla vaihtaisin biologisen isäni jos se vaan olisi mahdollista. Nuorempana harkitsin jopa oman elämäni lopettamista, koska asia oli niin vaikea. Siis kestää se ajatus, että se ihminen on biologinen isä. Varsinkin, kun usein oli joku aina muistuttelemasta siitä niine ihmettelyineen. Mutta näköjään nämä ihmiset ei vähääkään välitä siitä, että miltä heidän käytöksensä muista ihmisistä tuntuu.

No ehkä siksi koska oma lapsi on oma lapsi ja adoptoitu on aina toisen lapsi. Toisen äidin synnyttämä lapsi. Sama kuin itse alkaisin leikkiä olevani naimisissa ja puhuisin naapurin miehestä omanani. Ei se vaan ihan sama asia ole. Lapsi tarvitsee jonkun yhteyden perheeseensä enkä ymmärrä miten on mahdollista ja laillista että rikas länsimaalainen ostaa köyhän maan äidin lapsen.

Vierailija kirjoitti:

No ehkä siksi koska oma lapsi on oma lapsi ja adoptoitu on aina toisen lapsi. Toisen äidin synnyttämä lapsi. Sama kuin itse alkaisin leikkiä olevani naimisissa ja puhuisin naapurin miehestä omanani. Ei se vaan ihan sama asia ole. Lapsi tarvitsee jonkun yhteyden perheeseensä enkä ymmärrä miten on mahdollista ja laillista että rikas länsimaalainen ostaa köyhän maan äidin lapsen.

Entäs se oma miehesi, miksi puhuisit naapurin miehestä omanasi, kun hän ei sitä ole? Oman mieheni kanssa (vaikka ei ole biologisesti sukua ) asiat vuosikymmenten yhteisten vuosien jälkeen tuntuvat yhteisiltä, meillä on yhteinen menneisyys ja yhteiset lapset. Kun lapsen kanssa luodaan se yhteys jo pienestä lähtien, niin lapsi tuntuu sydämessä omalta ja häntä rakastetaan ja lapsi rakastaa sinua.

Eikö se ole suurin onni jokaisen lapsen kohdalla, olkoon hän sitten biologisesti oma tai adoptoitu? 

Vierailija kirjoitti:

No ehkä siksi koska oma lapsi on oma lapsi ja adoptoitu on aina toisen lapsi. Toisen äidin synnyttämä lapsi. Sama kuin itse alkaisin leikkiä olevani naimisissa ja puhuisin naapurin miehestä omanani. Ei se vaan ihan sama asia ole. Lapsi tarvitsee jonkun yhteyden perheeseensä enkä ymmärrä miten on mahdollista ja laillista että rikas länsimaalainen ostaa köyhän maan äidin lapsen.

Paitsi että adoptoitu on juuri se oma.

Biologinen lapsi taas voi olla juridisesti ja sosiaalisesti jonkun ihan toisen.

Koska adoptiolapsi ei ole oma.

Yksinkertaista.

Adoptoidut voi nykyisellä geenitekniikalla selvittää biovanhrmpansa.

Ehkä sinne syntyy kontaktit ja sukurakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Koska adoptiolapsi ei ole oma.

Yksinkertaista.

Niin tuntuu olevan.

Tiedätkö, mitä sana adoptio tarkoittaa?

Yleensä asiaa kummastelevat on niitä onnekkaita, kenellä on edes jotensakin normaalit vanhemmat.

Voisi vähän muuttua ääni kellossa heilläkin, jos biologinen isänsä paljastuisi vaikka väkivaltaiseksi tunnetuksi lastenraiskaajaksi. Tai no, ehkäpä ne siitä huolimatta pitäisi tätä parhaana isänä ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut on adoptoitu ja olen nyt aikuinen. Minulla on vain yksi perhe, se on minun oma ja oikea perheeni. 

Minua ei kiinnosta lainkaan se, kuka minut on siittänyt tai synnyttänyt. Ainoastaan äitini ja isäni ovat minua rakastaneet. Minua surettaa kysymykset: "Entä sinun oikea perheesi?" "Koska etsit oikean äitisi?" "Tuntuuko, että sinusta puuttu jokin osa?" jne.

Varmasti jotkut kokevat tarpeelliseksi tuntea biologisen perimänsä, minulle riittää rakkaus, välittäminen ja huolenpito.

Toivon kuitenkin ymmärrystä ihmisten aika yleistäkin näkemystä kohtaan: olet tullut perheeseen vieraana ihmisenä. Taustasi ja historiasi ei ole sama kuin perheen biologisella lapsella. Joidenkin kommentit tai sanavalinnat saattaa tuntua tahdittomilta vaikka se ei ole ollenkaan tarkoitus.

Jos et osaa valita oikeita sanoja, on parempi olla vaiti.

Taustani ja historiani on minun, se ei kuulu muille. Ethän sinäkään loukkaannu, kun pyydän sinua olemaan kommentoimatta minun perheeni asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adoptiolapsi on adoptoitu. Miksi siitä ei voisi puhua? Tottakai lapsi on yhtä rakas kuin biolapsi ja on tyhmää ottaa itseensä asiasta, joka on itsestäänselvä usein jo ulkonäönkin takia.

Miksi siitä pitäisi puhua noissa asiayhteyksissä?

Miksei muuten biologisista lapsista sitten puhuta yleisesti biologisina lapsina, jos kerran aihe on niin tärkeä?

Entä luovutusten, vieraan sperman tai munasolun jälkeläiset. Eri geenit, ei näköisiä, adoptioon suurin ero että kohdussa saaneet ravinteet äidin verestä ja toiselle vanhemmista ei välttämättä mitään yhteyttä.

Eivätkö ole omia?

Vierailija kirjoitti:

Koska adoptiolapsi ei ole oma.

Yksinkertaista.

Adoptio tarkoittaa omaksi lapseksi ottamista.

Mikä se sitten on jos ei oma lapsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska adoptiolapsi ei ole oma.

Yksinkertaista.

Adoptio tarkoittaa omaksi lapseksi ottamista.

Mikä se sitten on jos ei oma lapsi?

No oma lapsi syntyy itselle. Ei sitä tarvitse mistään ottaa. Adoptiolapsi kuuluu alunperin toiseen syliin. Jos varastat karkkipussin kaupasta, se ei ole sinun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska adoptiolapsi ei ole oma.

Yksinkertaista.

Adoptio tarkoittaa omaksi lapseksi ottamista.

Mikä se sitten on jos ei oma lapsi?

No oma lapsi syntyy itselle. Ei sitä tarvitse mistään ottaa. Adoptiolapsi kuuluu alunperin toiseen syliin. Jos varastat karkkipussin kaupasta, se ei ole sinun.

Entäs jos lapsi on saanut alkunsa luovutetuilla sukusoluilla. Onko se silloin oma, kun sehän toki syntyy itselle, mutta välttämättä kumpikaan ei ole lapsen biologinen vanhempi?

Adoptiolapsella ei välttämättä enää ole mitään syliä, ainakaan turvallista sellaista. Adoptioon harvemmin varastetaan lapsia, yleensä tehdään ihan sellainen sopimus.

Olin itse töissä lasten kodissa ja olen huolissani siitä, miten hoitajat kohtelevat lapsia? Kun ei heillä ole ketään läheistä, joku lapsi potkaistaan pois esim. jopa rikkaasta perheestä, kun oma äiti ei kestä lastaan. En toki tiedä tätä systeemiä. Kun laitoin lapsille ruokaa eräässä lasten kodissa, niin minulle sanottiin, että laitan liian kallista ruokaa? Näille lapsille on vain sääntöjä ei rakkautta, kun omat vanhemmat ovat alkoholisteja tai monet eivät ole alkoholisti perheestä, ovat siis vain rikkaasta perheestä, mutta heitä ei vain kestetä. Ja surettaa, että jos omainen tulee tapaamaan lasta, niin puhuu vain omista ongelmistaan, ei vietä lapsen kanssa aikaa lainkaan? Ja minulle yksi lasten yrittäjä kertoi yhdestä lapsesta, ettei hänestä voi tulla koskaan mitään? Miten joku aikuinen voi tuomita 8-vuotiaan lapsen heti alussa, ettei hänestä tule yhtään mitään? Onko tämä nyt oikeaa kasvatusta, jos yrittäjä vain opiskellut vain sairaanhoitajaksi, mutta mies, ei mitään empatiaa näitä lapsia kohtaan?