Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut pitävät adoptiolapsia vähemmän omina lapsina kuin biologisia lapsia?
21.07.2022 |
Enkä siis nyt tarkoita heitä, jotka ovat lapsen adoptoineet, vaan muita ihmisiä. Aika usein kuulee jonkun sanovan adoptiolapsesta, että "eihän se ole sun oma, kun se on adoptoitu". Ilmeisesti nämä eivät toki tiedä, mitä adoptio tarkoittaa, mutta luulisi, ettei nykypäivänä ole mikään ongelma sivistää itseään selvittääkseen kyseisen käsitteen merkityksen.
Myös adoptoiduille lapsille puhutaan joskus biologisista vanhemmista "oikeina" vanhempina, vaikka lapsi ei olisi ikinä asunut heidän kanssaan, varsinkaan niin että muistaisi siitä jotain. Tai sitten ihan vaan painotetaan, että adoptoidulla on "adoptiovanhemmat", eikä vanhemmat.
Kommentit (236)
Vierailija kirjoitti:
No eipä adoptiolapsella ole paljon geeniperimää adoptiovanhemmiltaan. On turha katsella mitkä ulkonäön tai luonteen piirteet ovat adoptioäidiltä ja mitkä -isältä.
Hahah.
Biologisilla vanhemmillani on toisella ruskeat ja toisella vihreät silmät, minun silmäni ovat siniset. Samoin molemmilla heillä on ruskeat hiukset, isällä selkeästi kiharat ja äidillä laineikkaat. Minulla taas on vaaleat suorat hiukset.
Sen sijaan adoptoidulla pikkusiskollani on aivan täysin samanväriset ruskeat silmät kuin isällä, sekä ruskeat, hieman kiharat hiukset. Ihon sävykin hänellä on paljon enemmän vanhempien kaltainen kuin minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättävän monet adoptoidut kuitenkin haluavat aikuisiksi tultuaan selvittää omat juurensa ja yrittävät vielä tavatakin omia biologisia sukulaisiaan.
Pidetäänkö kaikissa uusioperheissä myös kumppanin lapsia omina ja yhtä rakkaina kuin biologisia lapsia? Jos sillä perimällä ei ole mitään merkitystä.
Niinpä. Tuttavapiirissä pari, joka adoptoi lapsen Venäjältä, silloin kun se vielä onnistui. Adoptioäiti tullut myös aikoinaan Venäjältä, isä suomalainen jolla lapsia edellisestä avioliitosta.
Kun ero tuli, "äiti" hylkäsi adoptiolapsen saman tien, eikä "isä" juuri parempi, makseli kyllä juuri aikuistuneen menoja mutta siinä kaikki. On hämmästynyt, kun _muut_ muistuttavat että hänellähän on kolme lasta. Ei siis pidä adoptoitua oikeana lapsenaan.
Surullista. Joskus menee adoptiolupa näköjään täysin väärään osoitteeseen. Vaikuttiko asiassa aikoinaan se, että "äiti" oli myös Venäjältä ja vieläpä juristi???
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monet adoptoidut kuitenkin haluavat aikuisiksi tultuaan selvittää omat juurensa ja yrittävät vielä tavatakin omia biologisia sukulaisiaan.
No sehän on ihan normaalia.
Mutta se ei ole sivistynyttä eikä normaalia, että random naapurin täti puhuttelee jatkuvasti erillisinä biolapsia ja adoptiolapsia.
Mitä ihmeen käytöstapojen rappiota täällä viljellään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ne ei ole omia.
Kenen ne sitten on? Jos vastaat synnyttäjän niin entä siinä tapauksessa että synnyttäjä oli vuokrattu kohtu jonne oli laitettu klinikalta saatu munasolu tai siittiöt. Tai jopa molemmat. Kenen lapsi se olisi?
Lapsen vanhemmat ovat ne henkilöt joiden munasolusta ja siittiöistä se lapsi on syntynyt.
Herätys ei tämä niin monimutkaista ole.
Eli siis minä olen jonkun lapsen vanhempi, koska kävin luovuttamassa sukusoluja aikoinaan? Vaikken ikinä ole ollut raskaana enkä synnyttänyt. Lasten kanssa olen ollut tekemisissä kun hoidin kummipoikaa pari tuntia ja pidin häntä ristiäisissä sylissä.
Huh huh.
Kyllä. Eikö olekin sairasta? Ihmisten lisääntymisestä on tullut täysin luonnotonta. Hedelmöityshoidot ja solujen luovutukset pitäisi lopettaa.
Kielletäänkö myös ovulaatiotestit, ehkäisy ja raskauden keskeytykset?
Vai hankitaanko aikakone ja mennään sillä takaisin 50-luvun katoliseen Irlantiin?
No ei tartte aikakonetta, kohta alkaa riittää lentokone ja menolippu rapakon taakse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä adoptiolapsella ole paljon geeniperimää adoptiovanhemmiltaan. On turha katsella mitkä ulkonäön tai luonteen piirteet ovat adoptioäidiltä ja mitkä -isältä.
Hahah.
Biologisilla vanhemmillani on toisella ruskeat ja toisella vihreät silmät, minun silmäni ovat siniset. Samoin molemmilla heillä on ruskeat hiukset, isällä selkeästi kiharat ja äidillä laineikkaat. Minulla taas on vaaleat suorat hiukset.
Sen sijaan adoptoidulla pikkusiskollani on aivan täysin samanväriset ruskeat silmät kuin isällä, sekä ruskeat, hieman kiharat hiukset. Ihon sävykin hänellä on paljon enemmän vanhempien kaltainen kuin minulla.
Ja isyys on varmistettu dna-testillä? Niinpä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan adoptoinut, koska luonto soi minulle sen helpomman tien äitiyteen, mutta uskon vakaasti että olisin pitänyt mahdollista adoptiolasta yhtä omanani kuin biologisiakin. En vaan näe, että se on kiinni geeneistä. Minulle kyse on ennen kaikkea siitä syvästä kiintymyksestä, joka syntyy empaattisen aikuisen ja hänen kasvattamansa lapsen välille. Se on vanhemmuutta. Geenit on siinä sivuseikka.
Tämä pitää paikkansa normaalitilanteessa. Toisaalta skenaariossa jossa voisit pelastaa vain toisen lapsistasi (toinen biologinen lapsesi ja toinen adoptoitu) valinta kohdistuu lapseen joka kantaa geenejäsi. Hätätilanteessa biologinen automaatio sisälläsi aktivoituu vaikka molemmat lapset olisivat yhtä rakkaita.
Höpö höpö. Missä skenaariossa edes olisi mahdollista tuollainen valintatilanne, että kumman otan ja vain toisen voin ottaa? Ei juuri missään. Sellainen tilanne olisi niin äärimmäisen harvinainen, ettei siitä voi tehdä tutkimusta, mihin valinta kohdistuisi.
Jos valintamahdollisuus edes olisi, se olisi sellainen että kumman saan pelastettua helpommin ja heti. Otanko sen vai riskeeraanko etten saa kumpaakaan, jos tämän jätän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä adoptiolapsella ole paljon geeniperimää adoptiovanhemmiltaan. On turha katsella mitkä ulkonäön tai luonteen piirteet ovat adoptioäidiltä ja mitkä -isältä.
Hahah.
Biologisilla vanhemmillani on toisella ruskeat ja toisella vihreät silmät, minun silmäni ovat siniset. Samoin molemmilla heillä on ruskeat hiukset, isällä selkeästi kiharat ja äidillä laineikkaat. Minulla taas on vaaleat suorat hiukset.
Sen sijaan adoptoidulla pikkusiskollani on aivan täysin samanväriset ruskeat silmät kuin isällä, sekä ruskeat, hieman kiharat hiukset. Ihon sävykin hänellä on paljon enemmän vanhempien kaltainen kuin minulla.
Ja isyys on varmistettu dna-testillä? Niinpä niin.
Onko teillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillain on fiksaatio biologisuudesta, vaikkei siitä mitään ymmärretäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä adoptiolapsella ole paljon geeniperimää adoptiovanhemmiltaan. On turha katsella mitkä ulkonäön tai luonteen piirteet ovat adoptioäidiltä ja mitkä -isältä.
Hahah.
Biologisilla vanhemmillani on toisella ruskeat ja toisella vihreät silmät, minun silmäni ovat siniset. Samoin molemmilla heillä on ruskeat hiukset, isällä selkeästi kiharat ja äidillä laineikkaat. Minulla taas on vaaleat suorat hiukset.
Sen sijaan adoptoidulla pikkusiskollani on aivan täysin samanväriset ruskeat silmät kuin isällä, sekä ruskeat, hieman kiharat hiukset. Ihon sävykin hänellä on paljon enemmän vanhempien kaltainen kuin minulla.
Ja isyys on varmistettu dna-testillä? Niinpä niin.
Luuletko ihan tosissasi että lapsen kuuluu aina näyttää biologiselta vanhemmaltaan tai vanhemmiltaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidetäänkö kaikissa uusioperheissä myös kumppanin lapsia omina ja yhtä rakkaina kuin biologisia lapsia? Jos sillä perimällä ei ole mitään merkitystä.
Ei varmaan, mutta siinä on parikin isoa eroa adoptioon verrattuna. Ensinnäkin lapsilla on yleensä jo molemmat vanhemmat laillisina holhoojina, eikä vanhemman uudella kumppanilla ole vanhemman oikeuksia eikä velvollisuuksia.
Toisekseen ne lapset eivät ole sen uuden kumppanin oma valinta, kuten adoptiolapsi on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monet adoptoidut kuitenkin haluavat aikuisiksi tultuaan selvittää omat juurensa ja yrittävät vielä tavatakin omia biologisia sukulaisiaan.
No sehän on ihan normaalia.
Mutta se ei ole sivistynyttä eikä normaalia, että random naapurin täti puhuttelee jatkuvasti erillisinä biolapsia ja adoptiolapsia.
Mitä ihmeen käytöstapojen rappiota täällä viljellään?
Ei se ole normaalia, jos geeniperimällä ei kerran ole mitään merkitystä (kuten monet ovat ketjussa sanoneet).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä adoptiolapsella ole paljon geeniperimää adoptiovanhemmiltaan. On turha katsella mitkä ulkonäön tai luonteen piirteet ovat adoptioäidiltä ja mitkä -isältä.
Hahah.
Biologisilla vanhemmillani on toisella ruskeat ja toisella vihreät silmät, minun silmäni ovat siniset. Samoin molemmilla heillä on ruskeat hiukset, isällä selkeästi kiharat ja äidillä laineikkaat. Minulla taas on vaaleat suorat hiukset.
Sen sijaan adoptoidulla pikkusiskollani on aivan täysin samanväriset ruskeat silmät kuin isällä, sekä ruskeat, hieman kiharat hiukset. Ihon sävykin hänellä on paljon enemmän vanhempien kaltainen kuin minulla.
Ja isyys on varmistettu dna-testillä? Niinpä niin.
Luuletko ihan tosissasi että lapsen kuuluu aina näyttää biologiselta vanhemmaltaan tai vanhemmiltaan?
Mistä niin päättelet? Mutga jos vetoaa biolgisuuteen vaikka näyttää ihan erilaiselta, niin se biologisuus kannattaisi todistaa.
Geeniperimällä ei olekaan vaikutusta - jos vanhemmat niin päättävät, ja isona lapsikin. Muilla ei ole asiaan mitään sanomista.
Sama homma sellaisten kanssa, joilla on äiti/isäpuoli ja joka on aina ollut elämässä se oikea vanhemman roolin ottanut ihminen. Jotkut eivät ymmärrä, miksi joku tällaisessa ympäristössä kasvanut kutsuu sitä vanhempipuoltaan isäksi tai äidiksi. Minulla on ystävä jolla on äitipuoli ollut elämässä aina se äidin roolin ottanut ihminen, pitää häntä äitinään ja kutsuu äidiksi. On väleissä myös biologisen äitinsä kanssa, mutta puhuttelee tätä nimellä, sillä hän ei ole koskaan ollut äidin roolissa hänen elämässään vaan hylkäsi ystävän ollessa ihan taapero.
Adoptoitu on virallisesti oma lapsi. Meille sijoitettu lapsikin on oma. Ei virallisesti, mutta muuten kyllä. Yhtä rakas kuin biologiset lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monet adoptoidut kuitenkin haluavat aikuisiksi tultuaan selvittää omat juurensa ja yrittävät vielä tavatakin omia biologisia sukulaisiaan.
No sehän on ihan normaalia.
Mutta se ei ole sivistynyttä eikä normaalia, että random naapurin täti puhuttelee jatkuvasti erillisinä biolapsia ja adoptiolapsia.
Mitä ihmeen käytöstapojen rappiota täällä viljellään?
Ei se ole normaalia, jos geeniperimällä ei kerran ole mitään merkitystä (kuten monet ovat ketjussa sanoneet).
Taustan selvittäminenhän on ihan eri asia kuin geeniperimän palvominen, ei sitä geeniperimän takia tehdä.
Moni haluaa selvittää taustansa saadakseen mm. tietoa varhaisista vuosistaan, varsinkin jos on adoptoitu vähän vanhempana. Monissa maissa ei ole samanlaista kattavaa ja yhtenäistä väestötietojärjestelmää kuin Suomessa, missä ihminen elämä on dokumentoituna äidin neuvolakäynneistä alkaen, vaan sitä tietoa ei välttämättä ole saatavilla. Siksi niitä taustoja pitää erikseen selvittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän monet adoptoidut kuitenkin haluavat aikuisiksi tultuaan selvittää omat juurensa ja yrittävät vielä tavatakin omia biologisia sukulaisiaan.
No sehän on ihan normaalia.
Mutta se ei ole sivistynyttä eikä normaalia, että random naapurin täti puhuttelee jatkuvasti erillisinä biolapsia ja adoptiolapsia.
Mitä ihmeen käytöstapojen rappiota täällä viljellään?
Ei se ole normaalia, jos geeniperimällä ei kerran ole mitään merkitystä (kuten monet ovat ketjussa sanoneet).
Taustan selvittäminenhän on ihan eri asia kuin geeniperimän palvominen, ei sitä geeniperimän takia tehdä.
Moni haluaa selvittää taustansa saadakseen mm. tietoa varhaisista vuosistaan, varsinkin jos on adoptoitu vähän vanhempana. Monissa maissa ei ole samanlaista kattavaa ja yhtenäistä väestötietojärjestelmää kuin Suomessa, missä ihminen elämä on dokumentoituna äidin neuvolakäynneistä alkaen, vaan sitä tietoa ei välttämättä ole saatavilla. Siksi niitä taustoja pitää erikseen selvittää.
Mitä merkitystä noilla tiedoilla kenellekään on? Jos kerran adoptiolapsi on ihan samalla tavalla oma lapsi kuin biologinen lapsikin ja adoptiolapsen suku on adoptiovanhempien suku, niin eikö silloin riitä, että tietää nämä asiat? Lapsi on annettu adoption sitä varten, että lapsi oli joko ei-toivottu tai lapsen äiti ei pystynyt hänestä huolehtimaan. Onko sillä merkitystä kenellekään, mikä se syy on ollut? Tai ylipäätään mitä on tapahtunut ennenkuin adoptoitiin?
- eri
Jep, varsinkin kun ulkonäön geenit saattaa hypätä useamman sukupolven, ennen kuin tulevat näkyviksi.
Minä muistutan vaaleaa isoisoäitiäni, muut sieltä puolen sukua ovatkin tummapiirteisiä. Se on vain hypännyt pari sukupolvea.