Lue keskustelun säännöt.
Työpaikan vauvalahjat ja oma lapsettomuus
20.07.2022 |
Työpaikallani on paljon lisääntymisikäisiä ihmisiä ja joka vuosi on syntynyt sellaiset 3-4 vauvaa. Näille sitten järjestetään rahakeräyksiä lahjoja varten. Muita keräyksiä ei järjestetä. Kärsin itse lapsettomuudesta. Paitsi vauvahypen aiheuttama syvä ahdistus, omassa elämässä paitsi jäämisen ja ulkopuolisuuden tunne, on alkanut tuntua myös hyvin häiritsevältä lahjoittaa jatkuvasti rahaa muiden vauvakeräyksiin ja olen päättänyt olla osallistumatta enää. Mitä tunteita muilla, erityisesti lapsettomuudesta kärsivillä, työpaikkojen vauvajutut herättävät?
Kommentit (139)
AP, ei missään nimessä pidä lähteä lahjomaan heitä enää! Aiheutat vain enenmmän itsellesi masennusta, ahdistusta ja katkeruutta. Sanot ettet nyt enää osallistu, nimen voit korttiin laittaa, et muuta. Voi olla ettet tule koskaan saamaan omaa lasta, etkä mitään muistamista keneltäkään noilta joita olet lahjonut, Lapsi on jo se lahja! Kortin pitää voida riittää. Kyllä he saa omilta läheisiltään ,Kelalta yms muulta yhteiskunnalta koko loppuelämänsä ajan erinäisiä lahjoja lastensa takia, joten olet jo osasi kantanut kekoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin kuinka iso työyhteisö täytyy olla, että vuosittain syntyy noin paljon vauvoja. On minunkin työpaikalla paljon väkeä ja lisääntymiskykyisiä naisia, mutta ei edes vuosittain kyllä synny.
Vierailija kirjoitti:
Mieti omalle kohdallesi: kun vihdoin saat sen lapsen, niin haluaisitko, että työkaverit antavat vauvalahjan?
Jos.
Tai saattaahan ap olla jo tilanteessa, jossa on todettu, että raskaaksi ei voi tulla. Ikinä.
Minulla on todella vaikeaa hoitojen kanssa nyt, ja todella hankala lapsettomuustilanne. Olen sillä kynnyksellä, että minun tulee pian hyväksyä pysyvä lapsettomuus.
Kaikki vauvapuhe aiheuttaa suunnatonta tuskaa. Sitä ei voi kukaan muu ymmärtää. Koska olen luonteeltani kiltti ihminen, olen taistellut sitä vastaan, etten olisi onnellinen toisen puolesta. Olen pakottanut itseni iloitsemaan muiden onnesta. Mutta ei sekään ole hyväksi. Enkä aio enää pakottaa itseäni siihen.
Ehkä muutaman vuoden päästä pystyn osallistumaan. Siihen saakka välttelen kaikkia, joilla on pieniä lapsia. Töissäkin. Se ei kuulu kenellekään, miksi teen ja mitä. Oma psykologinen jaksaminen on taattava. En kuitenkaan myöskään sano tai tee mitään negatiivista. Jättäydyn vain sivuun näistä.
Christiiina kirjoitti:
Mä en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että jollekin tahattomasti lapsettomalle henkilölle on niin hirveän suuri ongelma se, että joku toinen saa lapsen.
Sinulla varmaan on lapsi tai lapsia itselläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä keräyksissä on sekin ongelma, että ihmiset ovat niiden arvonkin/suuruuden suhteen täysin epätasa-arvoisia. Toisille suosituille työkavereille annetaan runsaammalla kädellä lahjoitus, kun taas toisille vain ihan vähän, kun "pitäähän se nimi siihen korttiin saada". Olen nähnyt jopa 50 sentin lahjoituksia! Arvatkaa miten pahalta tuntuu tällaisten lahjojen saajista, kun kyllähän he nyt itse näkevät ja tajuavat tilanteen. Riitta sai viimeksi monta kymppiä lahjoitukseen ja lahja oli myös sen mukainen. Itse saa sitten lahjaksi jonkin häthätää 10 euron kynttilän tai muumimukin. Ei varmasti tule mikään kiva mieli "muistamisesta".
Vierailija kirjoitti:
Mietin kuinka iso työyhteisö täytyy olla, että vuosittain syntyy noin paljon vauvoja. On minunkin työpaikalla paljon väkeä ja lisääntymiskykyisiä naisia, mutta ei edes vuosittain kyllä synny.
Tää onkin Porvoossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse lopetin myös vauvalahjat sekä työkavereiden lasten yo-lahjat kun itselleni ei kerätty edes häälahjaa. Olen lapseton ja eka avioliitto ja ollaan miehen kanssa oltu jo pitkään yhdessä, asuttiinkin yhdessä kymmenen vuotta ennen avioliittoa. Mullakin iso naisvaltainen työpaikka. Toisille kerättiin myös kukkarahaa kun vanhempi kuoli, toisille taas ei. Ja lahjan suuruus pärstäkertoimen mukaan, just toisille 5-10€/lahjoittaja ja toisille 2€. Eli parhaimmille kavereille parhaimmat lahjat. Lopetin sitten lahjoittamisen omalta osaltani, annan enää vaan 50- ja 60-vuotislahjoihin, se on reilumpaa kun kaikki saa sitten sen jos vaan ovat töissä niin pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Mä en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että jollekin tahattomasti lapsettomalle henkilölle on niin hirveän suuri ongelma se, että joku toinen saa lapsen.
Ymmärrät sitten kun sattuu omalle kohdallesi.
Minulle on sattunut, nyt olen jo niin vanha ettei lapsia tulekaan. Silti en ymmärrä. -Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa täällä moni saanut herneen nenäänsä vapaaehtoisuuteen perustuvista keräyksistä, joihin voi osallistua tai jättää osallistumatta ihan miten itsestä tuntuu. Työyhteisöjä on tietysti erilaisia, mutta omalla työpaikalla kyllä tiedetään hyvin jos joku on jäämässä eläkkeelle, täyttämässä pyöreitä, menemässä naimisiin, vaihtamassa työpaikkaa tai saamassa lapsen. Kaikille järkätään keräys ja jokainen saa laittaa omantunnon mukaan. Läheskään kaikki ei pistä kaikkiin keräyksiin rahaa, mutta kaikki on aina saaneet jonkin suht samanlaisen summan lopulta, kun lahja on annettu työkaverille. Minusta tämä on kaunis ele, tapa muistaa kollegaa ja tuottaa vähän hyvää mieltä. Töissä kuitenkin vietetään paljon aikaa yhdessä, halusi tai ei, ja hyvä työyhteisö on työhyvinvoinnin perusta.
Vierailija kirjoitti:
Itse lopetin myös vauvalahjat sekä työkavereiden lasten yo-lahjat kun itselleni ei kerätty edes häälahjaa. Olen lapseton ja eka avioliitto ja ollaan miehen kanssa oltu jo pitkään yhdessä, asuttiinkin yhdessä kymmenen vuotta ennen avioliittoa. Mullakin iso naisvaltainen työpaikka. Toisille kerättiin myös kukkarahaa kun vanhempi kuoli, toisille taas ei. Ja lahjan suuruus pärstäkertoimen mukaan, just toisille 5-10€/lahjoittaja ja toisille 2€. Eli parhaimmille kavereille parhaimmat lahjat. Lopetin sitten lahjoittamisen omalta osaltani, annan enää vaan 50- ja 60-vuotislahjoihin, se on reilumpaa kun kaikki saa sitten sen jos vaan ovat töissä niin pitkään.
"Työkavereiden lasten yo-lahjat". Ihmettelen kyllä, mistä tämä tapa on lähtenyt. Eihän sellainen juhla ole työkavereiden asia millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on todella vaikeaa hoitojen kanssa nyt, ja todella hankala lapsettomuustilanne. Olen sillä kynnyksellä, että minun tulee pian hyväksyä pysyvä lapsettomuus.
Kaikki vauvapuhe aiheuttaa suunnatonta tuskaa. Sitä ei voi kukaan muu ymmärtää. Koska olen luonteeltani kiltti ihminen, olen taistellut sitä vastaan, etten olisi onnellinen toisen puolesta. Olen pakottanut itseni iloitsemaan muiden onnesta. Mutta ei sekään ole hyväksi. Enkä aio enää pakottaa itseäni siihen.
Ehkä muutaman vuoden päästä pystyn osallistumaan. Siihen saakka välttelen kaikkia, joilla on pieniä lapsia. Töissäkin. Se ei kuulu kenellekään, miksi teen ja mitä. Oma psykologinen jaksaminen on taattava. En kuitenkaan myöskään sano tai tee mitään negatiivista. Jättäydyn vain sivuun näistä.
Ymmärrän hyvin tämän. Minusta on jonkunlainen epäsuhta myös siinä, mitä etuja työkaveri sai, kun hänen lapsi kuoli (kohtukuolema), vs sitten miten muita kriisejä läpikäyneitä kohdeltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti omalle kohdallesi: kun vihdoin saat sen lapsen, niin haluaisitko, että työkaverit antavat vauvalahjan?
En haluaisi. Ihan turhaa tavaraa on maailma aivan liian täynnä. Milloin ihmiset ymmärtää, että kulutusjuhlat on ohi. Kukkapuska riittäisi ja riitti itselleni hyvin ja kahvittelu ja herkuttelu yhdessä mukavia jutellen oli parasta. Miksi ihmisistä on tullut hirveitä materialisteja eikä yhdessä oleminen ja jutustelu enää riitä?
Miksi potkupuvun ostaminen on sinulle kulutusjuhlaa, mutta kukkapuskan antaminen kuuluu asiaan? En ihan hoksaa logiikkaa.
Kukkapuska = luonto = maatuu
Potkupuku ei maadu, vaan kuormittaa maapalloa. Miten et itse tätä tajunnut?Vauvaa vaikea pukea kukkien lehtiin.
Et voi olla tosissasi? Ihan oikeasti sun mielestä sun työkavereiden pitää ostaa sun vauvalle vaatteet?
Siis haloo! Ei kukaan suinkaan ajattele, että työkaverit vaatettavat vauvan. Työkaverit antavat yleensä pienellä summalla yhteisesti hommatun YHDEN potkupuvun/tuttiketjun/ensikirjan tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lopetin myös vauvalahjat sekä työkavereiden lasten yo-lahjat kun itselleni ei kerätty edes häälahjaa. Olen lapseton ja eka avioliitto ja ollaan miehen kanssa oltu jo pitkään yhdessä, asuttiinkin yhdessä kymmenen vuotta ennen avioliittoa. Mullakin iso naisvaltainen työpaikka. Toisille kerättiin myös kukkarahaa kun vanhempi kuoli, toisille taas ei. Ja lahjan suuruus pärstäkertoimen mukaan, just toisille 5-10€/lahjoittaja ja toisille 2€. Eli parhaimmille kavereille parhaimmat lahjat. Lopetin sitten lahjoittamisen omalta osaltani, annan enää vaan 50- ja 60-vuotislahjoihin, se on reilumpaa kun kaikki saa sitten sen jos vaan ovat töissä niin pitkään.
"Työkavereiden lasten yo-lahjat". Ihmettelen kyllä, mistä tämä tapa on lähtenyt. Eihän sellainen juhla ole työkavereiden asia millään tavalla.
Meilläpäin työkaverit keräävät rahaa toisten työntekijöiden nuorten ylioppilaslahjaksi, ja sitten on myös tapana, että työkaverit kiertävät kyläilemässä juhlapäivänä ne ylioppilaaksi päässeiden nuorten kodit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lopetin myös vauvalahjat sekä työkavereiden lasten yo-lahjat kun itselleni ei kerätty edes häälahjaa. Olen lapseton ja eka avioliitto ja ollaan miehen kanssa oltu jo pitkään yhdessä, asuttiinkin yhdessä kymmenen vuotta ennen avioliittoa. Mullakin iso naisvaltainen työpaikka. Toisille kerättiin myös kukkarahaa kun vanhempi kuoli, toisille taas ei. Ja lahjan suuruus pärstäkertoimen mukaan, just toisille 5-10€/lahjoittaja ja toisille 2€. Eli parhaimmille kavereille parhaimmat lahjat. Lopetin sitten lahjoittamisen omalta osaltani, annan enää vaan 50- ja 60-vuotislahjoihin, se on reilumpaa kun kaikki saa sitten sen jos vaan ovat töissä niin pitkään.
"Työkavereiden lasten yo-lahjat". Ihmettelen kyllä, mistä tämä tapa on lähtenyt. Eihän sellainen juhla ole työkavereiden asia millään tavalla.
Meilläpäin työkaverit keräävät rahaa toisten työntekijöiden nuorten ylioppilaslahjaksi, ja sitten on myös tapana, että työkaverit kiertävät kyläilemässä juhlapäivänä ne ylioppilaaksi päässeiden nuorten kodit.
Minusta överiä, menee jo kerjäämisen puolelle.
No meillä oli tapana, että ostettiin potkuhousut vauvalle, kun työkaverin perheeseen sellainen ilmestyi. Aika nopeesti meni ohi se buumi, kun n. kymmenen hengen työporukka sitten jo lakkasi saamasta lapsia, eikä kaikki tehneet ollenkaan.
Muistettu on vain viisikymppiset ja kuusikymppiset ja sittenhän on ollut edessä jo eläkekahvit.
Kun joku sai lapsenlapsen, ostettiin työpaikan piikkiin kukkapuska ja kortti. Tuore mummo tai vaari itse yleensä tarjosi kakkukahvit.
Entiselle pitkäaikaiselle työkaverille käytiin viemässä kukkakimppu ja kortti kotiin, kun tämä täytti 80-vuotta.
Minusta nämä on ihan kivoja juttuja, tulee siihen arjen työntekoon jotain kivaa katkosta aina välillä. Meillä on siis aika pieni työporukka ja pitkälti samat ihmiset olleet jo kauan mukana. Paljon on kivoja asioita tehty yhdessä muutenkin. Meillä on hyvä yhteishenki ja aina kun on tullut joku uusi työntekijä, vaikka väliaikainenkin, niin hyvin on sulautunut joukkoon.
Taitaa olla harvinaista, kun täältäkin on saanut lukea, kuinka ihmiset haluaa töissä olla vain omissa oloissaan eikä olla työkavereitten kanssa missään tekemisissä muuten. Me ollaan kaikki käyty toistemme kotona ja vietetty kivoja iltoja ja tehty reissuja yhdessä. Minusta se on suuri rikkaus. Ihminenhän on työpaikalla ison osan elämästään, niin onhan se paljon antoisampaa, kun saa olla läheisten ja mukavien ihmisten seurassa senkin ajan. Siksi ei tunnu yhtään ikävältäkään, kun kerätään jotain lahjarahaa. Pienistä rahoistahan aina kumminkin on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lopetin myös vauvalahjat sekä työkavereiden lasten yo-lahjat kun itselleni ei kerätty edes häälahjaa. Olen lapseton ja eka avioliitto ja ollaan miehen kanssa oltu jo pitkään yhdessä, asuttiinkin yhdessä kymmenen vuotta ennen avioliittoa. Mullakin iso naisvaltainen työpaikka. Toisille kerättiin myös kukkarahaa kun vanhempi kuoli, toisille taas ei. Ja lahjan suuruus pärstäkertoimen mukaan, just toisille 5-10€/lahjoittaja ja toisille 2€. Eli parhaimmille kavereille parhaimmat lahjat. Lopetin sitten lahjoittamisen omalta osaltani, annan enää vaan 50- ja 60-vuotislahjoihin, se on reilumpaa kun kaikki saa sitten sen jos vaan ovat töissä niin pitkään.
"Työkavereiden lasten yo-lahjat". Ihmettelen kyllä, mistä tämä tapa on lähtenyt. Eihän sellainen juhla ole työkavereiden asia millään tavalla.
Meilläpäin työkaverit keräävät rahaa toisten työntekijöiden nuorten ylioppilaslahjaksi, ja sitten on myös tapana, että työkaverit kiertävät kyläilemässä juhlapäivänä ne ylioppilaaksi päässeiden nuorten kodit.
Minusta överiä, menee jo kerjäämisen puolelle.
Eteläpohjalainen tapa. Yo-juhliin kutsutaan lehti-ilmoituksella kaikki halukkaat.
Kihloihin meno ei todellakaan ole mikään tällaisen muistamisen arvoinen asia, eihän se ole nykyään juttu eikä mikään. Teinitkin menee kihloihin ihan tuosta vaan mitään tarkoittamatta... Eikä meidän työpaikalla ole muistettu naimisiin menneitäkään. Ihmisiä eroaa ja pariutuu nykyään niin hääppösin perustein ja nopein käännöksen, että eihän sellaisessa olisi mitään mieltä. Ei kuulu työporukalle tai varsinkaan työnantajalle nuo.