Onko törkeää jättää lapsensa perinnöttömäksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensiksi suosittelisin katsomaan rehellisesti peiliin, ja miettimään, mikä on ongelma. Kirjoitat monikossa; lapsesi ja heidän puolisonsa - siis ainakin 4 ihmistä, ovat muka hylänneet sinut ilman mitään syytä. Epäilen vahvasti, että näin tapahtuisi. Tekstisi kuulostaa marttyyrin tekstiltä.

Näin minä sen koen, kun esim kesäloman aikana ei ole aikaa tulla tervehtimään.

Lapsesi kokevat asian ehkä eri tavalla. Ehkä heillä on jokin hyvä syy? Ehkä heillä on terveysasioita? Ehkä sinä näännytät heitä henkisesti? Uhkailet perinnöttä jäämisellä milloin mistäkin syystä? Pelotat heitä ja he eivät voi olla seurassasi vapautuneita, kun pelkäävät ylimitoitettuja reaktioitasi?

Oliko sinulla hankala vanhempi/vanhemmat, jonka käytösmallia ehkä nyt itse tiedostamattasi toistat?

Oli syy mikä hyvänsä voi jättää vain lakiosan. Mitä hittoa sinä jankutat. Perinnön jättäjän oma asia mitä tuntee ja miten tekee.

Toki sen tiedän, että jättää voi vain lakiosan. Ap kysyy otsikossaan, onko törkeää jättää lapsensa perinnöttömäksi. Aloituksessa hän kertoo perusteluaan. Minä kommentoin näitä asioita, en lakiosaa. Aloitus vaikuttaa minusta marttyyrimaiselta, ja haluan herätellä ap:ta tunnistamaan mahdollisen oman käyttäytymisongelmansa. Ap myöntää, ettei kukaan ole täydellinen (kun puhutaan hänestä), mutta silti hän vaikuttaa vaativan aika paljon toisilta. Miten esimerkiksi ylimielisyys tai koppavuus määritellään? Kyse saattaa olla vain sosiaalisesta kömpelyydestä, erilaisesta taustasta tai ujoudesta, vaivaantuneisuudesta tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensiksi suosittelisin katsomaan rehellisesti peiliin, ja miettimään, mikä on ongelma. Kirjoitat monikossa; lapsesi ja heidän puolisonsa - siis ainakin 4 ihmistä, ovat muka hylänneet sinut ilman mitään syytä. Epäilen vahvasti, että näin tapahtuisi. Tekstisi kuulostaa marttyyrin tekstiltä.

Näin minä sen koen, kun esim kesäloman aikana ei ole aikaa tulla tervehtimään.

Lapsesi kokevat asian ehkä eri tavalla. Ehkä heillä on jokin hyvä syy? Ehkä heillä on terveysasioita? Ehkä sinä näännytät heitä henkisesti? Uhkailet perinnöttä jäämisellä milloin mistäkin syystä? Pelotat heitä ja he eivät voi olla seurassasi vapautuneita, kun pelkäävät ylimitoitettuja reaktioitasi?

Oliko sinulla hankala vanhempi/vanhemmat, jonka käytösmallia ehkä nyt itse tiedostamattasi toistat?

Oli syy mikä hyvänsä voi jättää vain lakiosan. Mitä hittoa sinä jankutat. Perinnön jättäjän oma asia mitä tuntee ja miten tekee.

Juuri näin.

Jos tuntuu siltä että lapset toimivat väärin niin piruako niille rahojansa antaa.

Niin. Jos kerran he eivät halua kanssani olla tekemisissä, niin varmaan he ovat itsenöistyneet myös taloudellisesti. Hoitajallani on paljon tiukempaa. Hän oikeasti hyötyisi jos voisi muuttaa tähän taloon ja ei olisi enää taloushuolia. En tiedä mikä ns meni pieleen kasvatuksessa, mutta hoitajani on lämminsydäminen ihminen, mitä ei voi sanoa eräistä muista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet vammainen niin ei sinulla mitään perintöä ole lapsillesi jättää. Työkyvyttömyyseläkkeestä ei paljon säästöön jää. Hyvä jos saat itsesi omilla rahoillasi monttuun.

Min oolen vammainen (liikuntavamma) omasuuteni arvo on noin miljoona euroa.

Ha-ha-haa!!

Kaksi arvoasuntoa Helsingin keskustassa ja rahaa sekä sijoituksia.

Hah hah haa.

Luuletko sinä, ettei vammainen voi periä vanhempiaan ja isovanhempiaan?

Minä ainakin olen perinyt.

Hah hah haa.

Puoliso tuossa sanoo, että omaisuuteni arvo on paljon enemmän kuin miljoona, anteeksi kun arvioin väärin. Kummankin asunnon arvo on kuulema yksittäin jo n. 800 000-900 000 euroa, sanoo hän

Hah hah haa.

Hah tai haa.

Kannattaisi käyttää rahaa terapiaan. Voisivat välit läheisiinkin parantua tai jos ei kannata, niin löytää parempia ihmissuhteita. Nyt vaikutat katkeralta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensiksi suosittelisin katsomaan rehellisesti peiliin, ja miettimään, mikä on ongelma. Kirjoitat monikossa; lapsesi ja heidän puolisonsa - siis ainakin 4 ihmistä, ovat muka hylänneet sinut ilman mitään syytä. Epäilen vahvasti, että näin tapahtuisi. Tekstisi kuulostaa marttyyrin tekstiltä.

Näin minä sen koen, kun esim kesäloman aikana ei ole aikaa tulla tervehtimään.

Lapsesi kokevat asian ehkä eri tavalla. Ehkä heillä on jokin hyvä syy? Ehkä heillä on terveysasioita? Ehkä sinä näännytät heitä henkisesti? Uhkailet perinnöttä jäämisellä milloin mistäkin syystä? Pelotat heitä ja he eivät voi olla seurassasi vapautuneita, kun pelkäävät ylimitoitettuja reaktioitasi?

Oliko sinulla hankala vanhempi/vanhemmat, jonka käytösmallia ehkä nyt itse tiedostamattasi toistat?

Oli syy mikä hyvänsä voi jättää vain lakiosan. Mitä hittoa sinä jankutat. Perinnön jättäjän oma asia mitä tuntee ja miten tekee.

Toki sen tiedän, että jättää voi vain lakiosan. Ap kysyy otsikossaan, onko törkeää jättää lapsensa perinnöttömäksi. Aloituksessa hän kertoo perusteluaan. Minä kommentoin näitä asioita, en lakiosaa. Aloitus vaikuttaa minusta marttyyrimaiselta, ja haluan herätellä ap:ta tunnistamaan mahdollisen oman käyttäytymisongelmansa. Ap myöntää, ettei kukaan ole täydellinen (kun puhutaan hänestä), mutta silti hän vaikuttaa vaativan aika paljon toisilta. Miten esimerkiksi ylimielisyys tai koppavuus määritellään? Kyse saattaa olla vain sosiaalisesta kömpelyydestä, erilaisesta taustasta tai ujoudesta, vaivaantuneisuudesta tms.

Kerron esimerkin miniän ylimielisyydestä. Kun tapasin erään miehen, niin hän sanoi, että mietipä, miksi tuo mies haluaa sinut. Mietipä.

Kun heille syntyi lapsi, niin en ollut tervetullut sairaalaan vierailemaan, vaan vasta 2 viikon päästä, että hän ehtii toipua synnytykestä riittämiin.

Vierailija kirjoitti:

en tiedä mikälainen hoitaja sinulla on, mutta ammattihoitajat eivät saa ottaa perintöä vastaan hoidettaviltaan eivätkä osallista mitenkään esim. testamentin tekemiseen/teettämiseen.

Tietenkin saa ottaa vastaan perintöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensiksi suosittelisin katsomaan rehellisesti peiliin, ja miettimään, mikä on ongelma. Kirjoitat monikossa; lapsesi ja heidän puolisonsa - siis ainakin 4 ihmistä, ovat muka hylänneet sinut ilman mitään syytä. Epäilen vahvasti, että näin tapahtuisi. Tekstisi kuulostaa marttyyrin tekstiltä.

Näin minä sen koen, kun esim kesäloman aikana ei ole aikaa tulla tervehtimään.

Lapsesi kokevat asian ehkä eri tavalla. Ehkä heillä on jokin hyvä syy? Ehkä heillä on terveysasioita? Ehkä sinä näännytät heitä henkisesti? Uhkailet perinnöttä jäämisellä milloin mistäkin syystä? Pelotat heitä ja he eivät voi olla seurassasi vapautuneita, kun pelkäävät ylimitoitettuja reaktioitasi?

Oliko sinulla hankala vanhempi/vanhemmat, jonka käytösmallia ehkä nyt itse tiedostamattasi toistat?

Oli syy mikä hyvänsä voi jättää vain lakiosan. Mitä hittoa sinä jankutat. Perinnön jättäjän oma asia mitä tuntee ja miten tekee.

Toki sen tiedän, että jättää voi vain lakiosan. Ap kysyy otsikossaan, onko törkeää jättää lapsensa perinnöttömäksi. Aloituksessa hän kertoo perusteluaan. Minä kommentoin näitä asioita, en lakiosaa. Aloitus vaikuttaa minusta marttyyrimaiselta, ja haluan herätellä ap:ta tunnistamaan mahdollisen oman käyttäytymisongelmansa. Ap myöntää, ettei kukaan ole täydellinen (kun puhutaan hänestä), mutta silti hän vaikuttaa vaativan aika paljon toisilta. Miten esimerkiksi ylimielisyys tai koppavuus määritellään? Kyse saattaa olla vain sosiaalisesta kömpelyydestä, erilaisesta taustasta tai ujoudesta, vaivaantuneisuudesta tms.

Kerron esimerkin miniän ylimielisyydestä. Kun tapasin erään miehen, niin hän sanoi, että mietipä, miksi tuo mies haluaa sinut. Mietipä.

Kun heille syntyi lapsi, niin en ollut tervetullut sairaalaan vierailemaan, vaan vasta 2 viikon päästä, että hän ehtii toipua synnytykestä riittämiin.

Todellakin ymmärrän mikseivät halua olla kanssasi tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet vammainen niin ei sinulla mitään perintöä ole lapsillesi jättää. Työkyvyttömyyseläkkeestä ei paljon säästöön jää. Hyvä jos saat itsesi omilla rahoillasi monttuun.

Min oolen vammainen (liikuntavamma) omasuuteni arvo on noin miljoona euroa.

Ha-ha-haa!!

Kaksi arvoasuntoa Helsingin keskustassa ja rahaa sekä sijoituksia.

Hah hah haa.

Luuletko sinä, ettei vammainen voi periä vanhempiaan ja isovanhempiaan?

Minä ainakin olen perinyt.

Hah hah haa.

Puoliso tuossa sanoo, että omaisuuteni arvo on paljon enemmän kuin miljoona, anteeksi kun arvioin väärin. Kummankin asunnon arvo on kuulema yksittäin jo n. 800 000-900 000 euroa, sanoo hän

Hah hah haa.

Hah tai haa.

Huom tämä vastaus ei ollut ap, mutta tosiasia on, että myös vammaisella ihmisellä voi olla varallisuutta, esim perinnön kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensiksi suosittelisin katsomaan rehellisesti peiliin, ja miettimään, mikä on ongelma. Kirjoitat monikossa; lapsesi ja heidän puolisonsa - siis ainakin 4 ihmistä, ovat muka hylänneet sinut ilman mitään syytä. Epäilen vahvasti, että näin tapahtuisi. Tekstisi kuulostaa marttyyrin tekstiltä.

Näin minä sen koen, kun esim kesäloman aikana ei ole aikaa tulla tervehtimään.

Lapsesi kokevat asian ehkä eri tavalla. Ehkä heillä on jokin hyvä syy? Ehkä heillä on terveysasioita? Ehkä sinä näännytät heitä henkisesti? Uhkailet perinnöttä jäämisellä milloin mistäkin syystä? Pelotat heitä ja he eivät voi olla seurassasi vapautuneita, kun pelkäävät ylimitoitettuja reaktioitasi?

Oliko sinulla hankala vanhempi/vanhemmat, jonka käytösmallia ehkä nyt itse tiedostamattasi toistat?

Oli syy mikä hyvänsä voi jättää vain lakiosan. Mitä hittoa sinä jankutat. Perinnön jättäjän oma asia mitä tuntee ja miten tekee.

Toki sen tiedän, että jättää voi vain lakiosan. Ap kysyy otsikossaan, onko törkeää jättää lapsensa perinnöttömäksi. Aloituksessa hän kertoo perusteluaan. Minä kommentoin näitä asioita, en lakiosaa. Aloitus vaikuttaa minusta marttyyrimaiselta, ja haluan herätellä ap:ta tunnistamaan mahdollisen oman käyttäytymisongelmansa. Ap myöntää, ettei kukaan ole täydellinen (kun puhutaan hänestä), mutta silti hän vaikuttaa vaativan aika paljon toisilta. Miten esimerkiksi ylimielisyys tai koppavuus määritellään? Kyse saattaa olla vain sosiaalisesta kömpelyydestä, erilaisesta taustasta tai ujoudesta, vaivaantuneisuudesta tms.

Kerron esimerkin miniän ylimielisyydestä. Kun tapasin erään miehen, niin hän sanoi, että mietipä, miksi tuo mies haluaa sinut. Mietipä.

Kun heille syntyi lapsi, niin en ollut tervetullut sairaalaan vierailemaan, vaan vasta 2 viikon päästä, että hän ehtii toipua synnytykestä riittämiin.

Todellakin ymmärrän mikseivät halua olla kanssasi tekemisissä.

Ahaa, eli nuo olivat sinusta ystävällisiä kommentteja.

Mun narsistiset, ilkeät suosijavanhemmat teki testamentin jossa kaikki menee hunsvottisisarukselle. Minä joka olen ahkera, kunnollinen, asiani hyvin hoitanut - mutta jo lapsesta asti syntipukin rooliin laitettu - en saa mitään. Toki voin riitauttaa testamentin mutta en tiedä jaksanko siitä seuraavaa kolmatta maailmansotaa.

Tämä paskatemppu vei viimeisetkin halut olla vanhempiin tekemisissä. Eivät he ole koskaan välittäneet minusta ja suoraan on mulle useastikin sanottu että en ole heille rakas, ainoastaan sisarus on.

Tämä johtaa siihen että vanhuudenavun antakoon sitten hunsvottisisarus. Ja kas, vanhemmat oli jo tajunneet itsekin että ei siitä ole auttamaan, vaan olettivat että minä autan. Siis sen jälkeen kun ensin tehty perinnöttömäksi.

Ovat b0omeri-ikäisiä ja luulevat voivansa kohdella lapsiaan ihan miten vaan ilman seurauksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensiksi suosittelisin katsomaan rehellisesti peiliin, ja miettimään, mikä on ongelma. Kirjoitat monikossa; lapsesi ja heidän puolisonsa - siis ainakin 4 ihmistä, ovat muka hylänneet sinut ilman mitään syytä. Epäilen vahvasti, että näin tapahtuisi. Tekstisi kuulostaa marttyyrin tekstiltä.

Näin minä sen koen, kun esim kesäloman aikana ei ole aikaa tulla tervehtimään.

Lapsesi kokevat asian ehkä eri tavalla. Ehkä heillä on jokin hyvä syy? Ehkä heillä on terveysasioita? Ehkä sinä näännytät heitä henkisesti? Uhkailet perinnöttä jäämisellä milloin mistäkin syystä? Pelotat heitä ja he eivät voi olla seurassasi vapautuneita, kun pelkäävät ylimitoitettuja reaktioitasi?

Oliko sinulla hankala vanhempi/vanhemmat, jonka käytösmallia ehkä nyt itse tiedostamattasi toistat?

Oli syy mikä hyvänsä voi jättää vain lakiosan. Mitä hittoa sinä jankutat. Perinnön jättäjän oma asia mitä tuntee ja miten tekee.

Toki sen tiedän, että jättää voi vain lakiosan. Ap kysyy otsikossaan, onko törkeää jättää lapsensa perinnöttömäksi. Aloituksessa hän kertoo perusteluaan. Minä kommentoin näitä asioita, en lakiosaa. Aloitus vaikuttaa minusta marttyyrimaiselta, ja haluan herätellä ap:ta tunnistamaan mahdollisen oman käyttäytymisongelmansa. Ap myöntää, ettei kukaan ole täydellinen (kun puhutaan hänestä), mutta silti hän vaikuttaa vaativan aika paljon toisilta. Miten esimerkiksi ylimielisyys tai koppavuus määritellään? Kyse saattaa olla vain sosiaalisesta kömpelyydestä, erilaisesta taustasta tai ujoudesta, vaivaantuneisuudesta tms.

Kerron esimerkin miniän ylimielisyydestä. Kun tapasin erään miehen, niin hän sanoi, että mietipä, miksi tuo mies haluaa sinut. Mietipä.

Kun heille syntyi lapsi, niin en ollut tervetullut sairaalaan vierailemaan, vaan vasta 2 viikon päästä, että hän ehtii toipua synnytykestä riittämiin.

Todellakin ymmärrän mikseivät halua olla kanssasi tekemisissä.

Ahaa, eli nuo olivat sinusta ystävällisiä kommentteja.

Kyllä.

Näet ehkä vain oman näkökulmasi. Yritä katsoa, kysyä ja ymmärtää hieman laajemmin. Ap vaikuttaa lapselliselta, mutta toki minäkin näen asian omasta näkökulmastani. Ap muistuttaa hieman omaa äitiäni, jonka kanssa joutuu aina välillä yhtäkkiä olemaan varpaillaan. Olen viettänyt hänen kanssaan alkukesästä aikaa useina viikonloppuina. Nyt kun riskiryhmäläisenä varotoimenpiteenä kieltäydyin seuraavan viikonlopun tapaamisesta hänen sairastumisensa vuoksi, sain jo ihan kunnon syytteet siitä, että koko kesänä ei tavata - kun itsehän (muka) halusin. Hän näkee vain ja ainoastaan sen, että hänet hylätään, vaikka miten selitän. Lapsenlapsiltakin peruttiin jo syntymäpäivälahjat, koska haluttiin näpäyttää minua. Lapsena sain osakseni huutoraivotukistukset, jos esim. unohdin alakouluikäisenä laittaa oikeanlaisen vaatteen oikeaan tilaisuuteen. Sanomattakin selvää, että en itsekään ihan mieleltäni ole aina kunnossa, vaan mm. ahdistushäiriöinen.

Vierailija kirjoitti:

Täysin perinnöttömäksi voit jättää vain lahjoittamalla koko omaisuutesi jo eläessä pois.

Lahjoittaminen ei ole täysin varma keino. Lahja voidaan katsoa testamenttiin rinnastuvaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin perinnöttömäksi jättäminen ei käytännössä onnistu.

Niin kuin sanoin, heillä olisi tietysti oikeus hakea lakiosaansa, jos kehtaavat.

Miksei kehtaisi?

Normaali hyvä ihminen haluaa toimia vainajan viimeisen tahdon mukaisesti.

Ei halua.

Minä en kehtaisi tehdä toisin kuin vainaja ilmoittaa viimeiseksi tahdokseen. Itse sain vanhempieni perinnön, mutta myös olin heille hyvä tytär, kävin säännöllisesti, autoin kun vielä pystyin, soitin aina ja en loukannut. Ap.

Eli perinnön toivossa olit vanhemmillesi heidän toiveidensa mukainen tytär? Tietenkin se harmittaa, että omat lapsesi eivät toista samoja kieroutuneita käytösmalleja.

Perintöä ei kuulu ansaita miellyttämällä. Asialliset, läheiset välit tulisi saada aikaan ilman rahan paineita. Jos tämä kasvatustehtävä ei ole onnistunut, ymmärrän hyvin etteivät lapsesi pidä yhteyttä. Onko hyväksyntäsi muutenkin ollut aina ansaittava? Ehkä lapsiasi ei kiinnosta koko perintö.

Vierailija kirjoitti:

Lasta ei voi tehdä perinnöttömäksi. Lakiosan saa aina, pois ljkien tilanne että lapsi on itse tappanut vanhempansa. Lakiosan ylittävän osuuden voit testamentata mihin huvittaa.

Testamenttaa kaiken ja lakiosan tuhlaa elinaikanaan! Ei jää jaettavaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä päätät omaisuudestasi, lakiosan saavat vaikket haluaisikaan.

Toki on tiettyjä syitä jolloin voi jättää perinnöttömäksikin, se on todella harvinaista.

Minä toimisin sinuna niin, että käyttäisin omaisuuden omaksi hyväkseni elinaikanani, ei jäisi mitään jaettavaa.

Palkitse hoitajaasi jo nyt.

Jos teet testamentin niin käytä lakimiestä ja tee se kun vielä olet järjissäsi ettei testamenttia kiistetä.

Tämä on kyllä hyvä ehdotus, jo nyt palkita hoitajani :) työtään hän vain tekee, ja saa siitä palkan, mutta tuntuu, että hän tekee sen sydämestään ja huolehtii hyvin.

Ovat lapsetkin tietysti rakkaat, mutta tämä hylätyksi tulemisen tunne on musertava.

Sinun kannattaisit teettää testamentti hyvällä juristilla. Ensin hyvälle hoitajalle tietty osuus omaisuudesta, eli sellainen, jota hän arvostaa. Huomaa myös perintövero, jonka hän joutuu maksamaan. Sen jälkeen loppuosa eli enintään puolet "kodittomille koirille" ja erikseen maininta, että mahdolliset lakiosat maksetaan tästä puolikkaasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta ei voi tehdä perinnöttömäksi. Lakiosan saa aina, pois ljkien tilanne että lapsi on itse tappanut vanhempansa. Lakiosan ylittävän osuuden voit testamentata mihin huvittaa.

Testamenttaa kaiken ja lakiosan tuhlaa elinaikanaan! Ei jää jaettavaa!

Lakiosa määräytyy vasta kuolinhetkellä, joten sen tuhlaaminen eläessään ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Lasta ei voi tehdä perinnöttömäksi. Lakiosan saa aina, pois ljkien tilanne että lapsi on itse tappanut vanhempansa. Lakiosan ylittävän osuuden voit testamentata mihin huvittaa.

Perinnöttömäksi voi jättää myös vakavasti huume- tai peliriippuvaisen.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet vammainen niin ei sinulla mitään perintöä ole lapsillesi jättää. Työkyvyttömyyseläkkeestä ei paljon säästöön jää. Hyvä jos saat itsesi omilla rahoillasi monttuun.

Hölmö, onhan hän voinut periä vaikka mimmoisen omaisuuden, kahdeltakin puolelta, tai neljältä jos on perinyt kummejakin sun muita.

Missä sun mielestä lukee etti vammainen saa periä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensiksi suosittelisin katsomaan rehellisesti peiliin, ja miettimään, mikä on ongelma. Kirjoitat monikossa; lapsesi ja heidän puolisonsa - siis ainakin 4 ihmistä, ovat muka hylänneet sinut ilman mitään syytä. Epäilen vahvasti, että näin tapahtuisi. Tekstisi kuulostaa marttyyrin tekstiltä.

Näin minä sen koen, kun esim kesäloman aikana ei ole aikaa tulla tervehtimään.

Lapsesi kokevat asian ehkä eri tavalla. Ehkä heillä on jokin hyvä syy? Ehkä heillä on terveysasioita? Ehkä sinä näännytät heitä henkisesti? Uhkailet perinnöttä jäämisellä milloin mistäkin syystä? Pelotat heitä ja he eivät voi olla seurassasi vapautuneita, kun pelkäävät ylimitoitettuja reaktioitasi?

Oliko sinulla hankala vanhempi/vanhemmat, jonka käytösmallia ehkä nyt itse tiedostamattasi toistat?

Oli syy mikä hyvänsä voi jättää vain lakiosan. Mitä hittoa sinä jankutat. Perinnön jättäjän oma asia mitä tuntee ja miten tekee.

Toki sen tiedän, että jättää voi vain lakiosan. Ap kysyy otsikossaan, onko törkeää jättää lapsensa perinnöttömäksi. Aloituksessa hän kertoo perusteluaan. Minä kommentoin näitä asioita, en lakiosaa. Aloitus vaikuttaa minusta marttyyrimaiselta, ja haluan herätellä ap:ta tunnistamaan mahdollisen oman käyttäytymisongelmansa. Ap myöntää, ettei kukaan ole täydellinen (kun puhutaan hänestä), mutta silti hän vaikuttaa vaativan aika paljon toisilta. Miten esimerkiksi ylimielisyys tai koppavuus määritellään? Kyse saattaa olla vain sosiaalisesta kömpelyydestä, erilaisesta taustasta tai ujoudesta, vaivaantuneisuudesta tms.

Kerron esimerkin miniän ylimielisyydestä. Kun tapasin erään miehen, niin hän sanoi, että mietipä, miksi tuo mies haluaa sinut. Mietipä.

Kun heille syntyi lapsi, niin en ollut tervetullut sairaalaan vierailemaan, vaan vasta 2 viikon päästä, että hän ehtii toipua synnytykestä riittämiin.

No mitä ihmettä. Ensimmäinen kuulostaa siltä että olet haksahtamassa ns nigerialaiseen kirjeeseen ja toinen asia ei liity sinuun mitenkään. Jos noista loukkaannut niin olet varmasti niin raskas ihminen että on ymmärrettävää että lapsesi eivät jaksa olla tekemisissä. Ja yllättäen vika olisi muissa kuin itsessään.