Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko törkeää jättää lapsensa perinnöttömäksi?
19.07.2022 |
Lapseni, ja heidän puolisonsa, ovat oikeastaan hylänneet minut. On kiire, eikä heitä huvita keskustella kanssani. Tietääkseni en ole loukannut, enkä tahallani ainakaan, mutta eihän sitä kukaan täydellinen ole. Molemmat miniäni ovat koppavia minua kohtaan, jotenkin ylimielisiä. Näin on ollut jo yli kymmenen vuotta, näemme vain harvoin joissain juhlissa.
Eli, olisiko törkeää jättääkin perintöni jollekin, joka oikeasti minulle on tärkeää. Hoitajani (olen vammainen): jokin kodittomien koirien yhdistys toki lapseni saisivat hakea lakiosaansa jos kehtaisivat.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasta ei voi tehdä perinnöttömäksi. Lakiosan saa aina, pois ljkien tilanne että lapsi on itse tappanut vanhempansa. Lakiosan ylittävän osuuden voit testamentata mihin huvittaa.
Testamenttaa kaiken ja lakiosan tuhlaa elinaikanaan! Ei jää jaettavaa!
Lakiosa määräytyy vasta kuolinhetkellä, joten sen tuhlaaminen eläessään ei onnistu.
Miten niin ei muka ...käy maailmanympärimatkalla, matkustaa kotimaassa, pitää hauskoja juhlia...äkkiäkös siinä milli palaa!
Hoitajalle voi lahjoittaa jo elinaikanaan ja maksaa lahjaverot sun muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee velkakirja ja säilytä sitä kuin testamenttia. Saat toiset täysin perinnöttömäksi eikä verottajakaan saa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää tekemästä testamenttia? Lakiosan otat huomioon niin ei kellään pitäisi olla ongelmaa asiassa
Testamentissa ei tarvitse ottaa lakiosaa mitenkään huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensiksi suosittelisin katsomaan rehellisesti peiliin, ja miettimään, mikä on ongelma. Kirjoitat monikossa; lapsesi ja heidän puolisonsa - siis ainakin 4 ihmistä, ovat muka hylänneet sinut ilman mitään syytä. Epäilen vahvasti, että näin tapahtuisi. Tekstisi kuulostaa marttyyrin tekstiltä.
Miksi ei muka voisi! Vallan mainiosti. Miniä/vävy kieltää ettei sinne anoppilaan/appelaan sitten mennä, en tykkää, pysymme poissa. SE katsoi mua niin ilkeästi...se on hullu akka/ukko...
Narsistille ei sen kummempaa "syytä" tarvitse.
Tai 90-luvulla syntyneelle! Todella moni vävy tai miniä tekee selväksi, että me olemme meidän perhe, muiden kanssa ei olla missään tekemisissä. Perhejuhlat on naurettava jäänne menneisyydestä, kaverit on tärkeitä ja mitään eläkeläisiä ei meidän elämässä käy kuolemaa odottamassa, olkoot itsekseen.
Ei siinä mummossa tai papassa ole välttämättä mitään vikaa kenenkään muun kuin sukuun naidun mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä päätät omaisuudestasi, lakiosan saavat vaikket haluaisikaan.
Toki on tiettyjä syitä jolloin voi jättää perinnöttömäksikin, se on todella harvinaista.
Minä toimisin sinuna niin, että käyttäisin omaisuuden omaksi hyväkseni elinaikanani, ei jäisi mitään jaettavaa.
Palkitse hoitajaasi jo nyt.
Jos teet testamentin niin käytä lakimiestä ja tee se kun vielä olet järjissäsi ettei testamenttia kiistetä.
Tämä on kyllä hyvä ehdotus, jo nyt palkita hoitajani :) työtään hän vain tekee, ja saa siitä palkan, mutta tuntuu, että hän tekee sen sydämestään ja huolehtii hyvin.
Ovat lapsetkin tietysti rakkaat, mutta tämä hylätyksi tulemisen tunne on musertava.
Sinun kannattaisit teettää testamentti hyvällä juristilla. Ensin hyvälle hoitajalle tietty osuus omaisuudesta, eli sellainen, jota hän arvostaa. Huomaa myös perintövero, jonka hän joutuu maksamaan. Sen jälkeen loppuosa eli enintään puolet "kodittomille koirille" ja erikseen maininta, että mahdolliset lakiosat maksetaan tästä puolikkaasta.
Tämä on hyvä neuvo, paitsi että jääkö tästä vähän portti auki, että joku vaatii lakiosaansa kuin se näytti olevan tahtoni. Minä olen niin vanhanaikainen, että lakiosan vaatiminen olisi se viimeinen loukkaus vainajaa kohtaan - todiste, että testamentista pois jättäminen oli oikea ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasta ei voi tehdä perinnöttömäksi. Lakiosan saa aina, pois ljkien tilanne että lapsi on itse tappanut vanhempansa. Lakiosan ylittävän osuuden voit testamentata mihin huvittaa.
Testamenttaa kaiken ja lakiosan tuhlaa elinaikanaan! Ei jää jaettavaa!
Lakiosa määräytyy vasta kuolinhetkellä, joten sen tuhlaaminen eläessään ei onnistu.
Miten niin ei muka ...käy maailmanympärimatkalla, matkustaa kotimaassa, pitää hauskoja juhlia...äkkiäkös siinä milli palaa!
Hoitajalle voi lahjoittaa jo elinaikanaan ja maksaa lahjaverot sun muut.
Aloittaja ymmärtääkseni haluaa pitää asuntonsa omistuksessaan kuolemaansa asti. Se asunto on siis se mikä häneltä jää perinnöksi. Se myydään ja siitä lasketaan lakiosa.
Lakiosa tulee siitä omaisuudesta joka on jäljellä perittävän kuolinhetkellä. Ei sitä voi jotenkin korvamerkitä etukäteen ja sitten tuhlata sitä omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä päätät omaisuudestasi, lakiosan saavat vaikket haluaisikaan.
Toki on tiettyjä syitä jolloin voi jättää perinnöttömäksikin, se on todella harvinaista.
Minä toimisin sinuna niin, että käyttäisin omaisuuden omaksi hyväkseni elinaikanani, ei jäisi mitään jaettavaa.
Palkitse hoitajaasi jo nyt.
Jos teet testamentin niin käytä lakimiestä ja tee se kun vielä olet järjissäsi ettei testamenttia kiistetä.
Tämä on kyllä hyvä ehdotus, jo nyt palkita hoitajani :) työtään hän vain tekee, ja saa siitä palkan, mutta tuntuu, että hän tekee sen sydämestään ja huolehtii hyvin.
Ovat lapsetkin tietysti rakkaat, mutta tämä hylätyksi tulemisen tunne on musertava.
Sinun kannattaisit teettää testamentti hyvällä juristilla. Ensin hyvälle hoitajalle tietty osuus omaisuudesta, eli sellainen, jota hän arvostaa. Huomaa myös perintövero, jonka hän joutuu maksamaan. Sen jälkeen loppuosa eli enintään puolet "kodittomille koirille" ja erikseen maininta, että mahdolliset lakiosat maksetaan tästä puolikkaasta.
Tämä on hyvä neuvo, paitsi että jääkö tästä vähän portti auki, että joku vaatii lakiosaansa kuin se näytti olevan tahtoni. Minä olen niin vanhanaikainen, että lakiosan vaatiminen olisi se viimeinen loukkaus vainajaa kohtaan - todiste, että testamentista pois jättäminen oli oikea ratkaisu.
Lakiosaa rintaperillinen saa vaatia aina testamentista huolimatta, ei tarvitse ottaa huomioon/noudattaa vainajan toiveita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensiksi suosittelisin katsomaan rehellisesti peiliin, ja miettimään, mikä on ongelma. Kirjoitat monikossa; lapsesi ja heidän puolisonsa - siis ainakin 4 ihmistä, ovat muka hylänneet sinut ilman mitään syytä. Epäilen vahvasti, että näin tapahtuisi. Tekstisi kuulostaa marttyyrin tekstiltä.
Miksi ei muka voisi! Vallan mainiosti. Miniä/vävy kieltää ettei sinne anoppilaan/appelaan sitten mennä, en tykkää, pysymme poissa. SE katsoi mua niin ilkeästi...se on hullu akka/ukko...
Narsistille ei sen kummempaa "syytä" tarvitse.
Tai 90-luvulla syntyneelle! Todella moni vävy tai miniä tekee selväksi, että me olemme meidän perhe, muiden kanssa ei olla missään tekemisissä. Perhejuhlat on naurettava jäänne menneisyydestä, kaverit on tärkeitä ja mitään eläkeläisiä ei meidän elämässä käy kuolemaa odottamassa, olkoot itsekseen.
Ei siinä mummossa tai papassa ole välttämättä mitään vikaa kenenkään muun kuin sukuun naidun mielestä.
Näin se on, vaikka tätä nyt isoäidin syyksi vieritetään, että on selvä, että minunkaltaistani ei kukaan tule tervehtimään. Jollei koko kesäloman aikana ole aikaa käydä, ei soittaa, niin on se huono. Äitienpäivänä ei korttia tullut. Eipä kukaan ole sanonut, että olisivat jostain loukkaantunueet. Kunhan vaan ovat hylänneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä päätät omaisuudestasi, lakiosan saavat vaikket haluaisikaan.
Toki on tiettyjä syitä jolloin voi jättää perinnöttömäksikin, se on todella harvinaista.
Minä toimisin sinuna niin, että käyttäisin omaisuuden omaksi hyväkseni elinaikanani, ei jäisi mitään jaettavaa.
Palkitse hoitajaasi jo nyt.
Jos teet testamentin niin käytä lakimiestä ja tee se kun vielä olet järjissäsi ettei testamenttia kiistetä.
Tämä on kyllä hyvä ehdotus, jo nyt palkita hoitajani :) työtään hän vain tekee, ja saa siitä palkan, mutta tuntuu, että hän tekee sen sydämestään ja huolehtii hyvin.
Ovat lapsetkin tietysti rakkaat, mutta tämä hylätyksi tulemisen tunne on musertava.
Sinun kannattaisit teettää testamentti hyvällä juristilla. Ensin hyvälle hoitajalle tietty osuus omaisuudesta, eli sellainen, jota hän arvostaa. Huomaa myös perintövero, jonka hän joutuu maksamaan. Sen jälkeen loppuosa eli enintään puolet "kodittomille koirille" ja erikseen maininta, että mahdolliset lakiosat maksetaan tästä puolikkaasta.
Tämä on hyvä neuvo, paitsi että jääkö tästä vähän portti auki, että joku vaatii lakiosaansa kuin se näytti olevan tahtoni. Minä olen niin vanhanaikainen, että lakiosan vaatiminen olisi se viimeinen loukkaus vainajaa kohtaan - todiste, että testamentista pois jättäminen oli oikea ratkaisu.
Lakiosaa rintaperillinen saa vaatia aina testamentista huolimatta, ei tarvitse ottaa huomioon/noudattaa vainajan toiveita.
Saa juridisesti vaatia, mutta onko se moraalisesti oikein?
No, sitäpä ei ole enää vainaja näkemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä päätät omaisuudestasi, lakiosan saavat vaikket haluaisikaan.
Toki on tiettyjä syitä jolloin voi jättää perinnöttömäksikin, se on todella harvinaista.
Minä toimisin sinuna niin, että käyttäisin omaisuuden omaksi hyväkseni elinaikanani, ei jäisi mitään jaettavaa.
Palkitse hoitajaasi jo nyt.
Jos teet testamentin niin käytä lakimiestä ja tee se kun vielä olet järjissäsi ettei testamenttia kiistetä.
Tämä on kyllä hyvä ehdotus, jo nyt palkita hoitajani :) työtään hän vain tekee, ja saa siitä palkan, mutta tuntuu, että hän tekee sen sydämestään ja huolehtii hyvin.
Ovat lapsetkin tietysti rakkaat, mutta tämä hylätyksi tulemisen tunne on musertava.
Sinun kannattaisit teettää testamentti hyvällä juristilla. Ensin hyvälle hoitajalle tietty osuus omaisuudesta, eli sellainen, jota hän arvostaa. Huomaa myös perintövero, jonka hän joutuu maksamaan. Sen jälkeen loppuosa eli enintään puolet "kodittomille koirille" ja erikseen maininta, että mahdolliset lakiosat maksetaan tästä puolikkaasta.
Tämä on hyvä neuvo, paitsi että jääkö tästä vähän portti auki, että joku vaatii lakiosaansa kuin se näytti olevan tahtoni. Minä olen niin vanhanaikainen, että lakiosan vaatiminen olisi se viimeinen loukkaus vainajaa kohtaan - todiste, että testamentista pois jättäminen oli oikea ratkaisu.
Lakiosaa rintaperillinen saa vaatia aina testamentista huolimatta, ei tarvitse ottaa huomioon/noudattaa vainajan toiveita.
Saa juridisesti vaatia, mutta onko se moraalisesti oikein?
No, sitäpä ei ole enää vainaja näkemässä.
On oikein. Vainaja ei siitä enää tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä päätät omaisuudestasi, lakiosan saavat vaikket haluaisikaan.
Toki on tiettyjä syitä jolloin voi jättää perinnöttömäksikin, se on todella harvinaista.
Minä toimisin sinuna niin, että käyttäisin omaisuuden omaksi hyväkseni elinaikanani, ei jäisi mitään jaettavaa.
Palkitse hoitajaasi jo nyt.
Jos teet testamentin niin käytä lakimiestä ja tee se kun vielä olet järjissäsi ettei testamenttia kiistetä.
Tämä on kyllä hyvä ehdotus, jo nyt palkita hoitajani :) työtään hän vain tekee, ja saa siitä palkan, mutta tuntuu, että hän tekee sen sydämestään ja huolehtii hyvin.
Ovat lapsetkin tietysti rakkaat, mutta tämä hylätyksi tulemisen tunne on musertava.
Sinun kannattaisit teettää testamentti hyvällä juristilla. Ensin hyvälle hoitajalle tietty osuus omaisuudesta, eli sellainen, jota hän arvostaa. Huomaa myös perintövero, jonka hän joutuu maksamaan. Sen jälkeen loppuosa eli enintään puolet "kodittomille koirille" ja erikseen maininta, että mahdolliset lakiosat maksetaan tästä puolikkaasta.
Tämä on hyvä neuvo, paitsi että jääkö tästä vähän portti auki, että joku vaatii lakiosaansa kuin se näytti olevan tahtoni. Minä olen niin vanhanaikainen, että lakiosan vaatiminen olisi se viimeinen loukkaus vainajaa kohtaan - todiste, että testamentista pois jättäminen oli oikea ratkaisu.
Lakiosaa rintaperillinen saa vaatia aina testamentista huolimatta, ei tarvitse ottaa huomioon/noudattaa vainajan toiveita.
Saa juridisesti vaatia, mutta onko se moraalisesti oikein?
No, sitäpä ei ole enää vainaja näkemässä.
On oikein. Vainaja ei siitä enää tiedä.
Nuo ovat kaksi eri asiaa.
Ylipäänsä nykypäivänä pitäisi olla täysin vapaata, kenelle perintönsä jättää. Tuokin on laissa historiallinen jäänne, että pitää jättää lakiosat. Ei siitä enää kenenkään toimeentulo ole kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä päätät omaisuudestasi, lakiosan saavat vaikket haluaisikaan.
Toki on tiettyjä syitä jolloin voi jättää perinnöttömäksikin, se on todella harvinaista.
Minä toimisin sinuna niin, että käyttäisin omaisuuden omaksi hyväkseni elinaikanani, ei jäisi mitään jaettavaa.
Palkitse hoitajaasi jo nyt.
Jos teet testamentin niin käytä lakimiestä ja tee se kun vielä olet järjissäsi ettei testamenttia kiistetä.
Tämä on kyllä hyvä ehdotus, jo nyt palkita hoitajani :) työtään hän vain tekee, ja saa siitä palkan, mutta tuntuu, että hän tekee sen sydämestään ja huolehtii hyvin.
Ovat lapsetkin tietysti rakkaat, mutta tämä hylätyksi tulemisen tunne on musertava.
Sinun kannattaisit teettää testamentti hyvällä juristilla. Ensin hyvälle hoitajalle tietty osuus omaisuudesta, eli sellainen, jota hän arvostaa. Huomaa myös perintövero, jonka hän joutuu maksamaan. Sen jälkeen loppuosa eli enintään puolet "kodittomille koirille" ja erikseen maininta, että mahdolliset lakiosat maksetaan tästä puolikkaasta.
Tämä on hyvä neuvo, paitsi että jääkö tästä vähän portti auki, että joku vaatii lakiosaansa kuin se näytti olevan tahtoni. Minä olen niin vanhanaikainen, että lakiosan vaatiminen olisi se viimeinen loukkaus vainajaa kohtaan - todiste, että testamentista pois jättäminen oli oikea ratkaisu.
Lakiosaa rintaperillinen saa vaatia aina testamentista huolimatta, ei tarvitse ottaa huomioon/noudattaa vainajan toiveita.
Saa juridisesti vaatia, mutta onko se moraalisesti oikein?
No, sitäpä ei ole enää vainaja näkemässä.
On oikein. Vainaja ei siitä enää tiedä.
Nuo ovat kaksi eri asiaa.
Ylipäänsä nykypäivänä pitäisi olla täysin vapaata, kenelle perintönsä jättää. Tuokin on laissa historiallinen jäänne, että pitää jättää lakiosat. Ei siitä enää kenenkään toimeentulo ole kiinni.
Laki on laki ja sillä selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä päätät omaisuudestasi, lakiosan saavat vaikket haluaisikaan.
Toki on tiettyjä syitä jolloin voi jättää perinnöttömäksikin, se on todella harvinaista.
Minä toimisin sinuna niin, että käyttäisin omaisuuden omaksi hyväkseni elinaikanani, ei jäisi mitään jaettavaa.
Palkitse hoitajaasi jo nyt.
Jos teet testamentin niin käytä lakimiestä ja tee se kun vielä olet järjissäsi ettei testamenttia kiistetä.
Tämä on kyllä hyvä ehdotus, jo nyt palkita hoitajani :) työtään hän vain tekee, ja saa siitä palkan, mutta tuntuu, että hän tekee sen sydämestään ja huolehtii hyvin.
Ovat lapsetkin tietysti rakkaat, mutta tämä hylätyksi tulemisen tunne on musertava.
Sinun kannattaisit teettää testamentti hyvällä juristilla. Ensin hyvälle hoitajalle tietty osuus omaisuudesta, eli sellainen, jota hän arvostaa. Huomaa myös perintövero, jonka hän joutuu maksamaan. Sen jälkeen loppuosa eli enintään puolet "kodittomille koirille" ja erikseen maininta, että mahdolliset lakiosat maksetaan tästä puolikkaasta.
Tämä on hyvä neuvo, paitsi että jääkö tästä vähän portti auki, että joku vaatii lakiosaansa kuin se näytti olevan tahtoni. Minä olen niin vanhanaikainen, että lakiosan vaatiminen olisi se viimeinen loukkaus vainajaa kohtaan - todiste, että testamentista pois jättäminen oli oikea ratkaisu.
Lakiosaa rintaperillinen saa vaatia aina testamentista huolimatta, ei tarvitse ottaa huomioon/noudattaa vainajan toiveita.
Saa juridisesti vaatia, mutta onko se moraalisesti oikein?
No, sitäpä ei ole enää vainaja näkemässä.
On oikein. Vainaja ei siitä enää tiedä.
Jos se näin on, että vainajan lasten ei tarvitse kunnioittaa vainajan tahtoa, niin eiköhän se ole sitten myös niin, että vanhuksen ei tarvitse välittää lasten tunteista, mitä testamentti saattaa aiheuttaa.
Tuossa oli hyviä neuvoja, miten omaisuus kannattaa siirtää jo elinaikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä päätät omaisuudestasi, lakiosan saavat vaikket haluaisikaan.
Toki on tiettyjä syitä jolloin voi jättää perinnöttömäksikin, se on todella harvinaista.
Minä toimisin sinuna niin, että käyttäisin omaisuuden omaksi hyväkseni elinaikanani, ei jäisi mitään jaettavaa.
Palkitse hoitajaasi jo nyt.
Jos teet testamentin niin käytä lakimiestä ja tee se kun vielä olet järjissäsi ettei testamenttia kiistetä.
Tämä on kyllä hyvä ehdotus, jo nyt palkita hoitajani :) työtään hän vain tekee, ja saa siitä palkan, mutta tuntuu, että hän tekee sen sydämestään ja huolehtii hyvin.
Ovat lapsetkin tietysti rakkaat, mutta tämä hylätyksi tulemisen tunne on musertava.
Sinun kannattaisit teettää testamentti hyvällä juristilla. Ensin hyvälle hoitajalle tietty osuus omaisuudesta, eli sellainen, jota hän arvostaa. Huomaa myös perintövero, jonka hän joutuu maksamaan. Sen jälkeen loppuosa eli enintään puolet "kodittomille koirille" ja erikseen maininta, että mahdolliset lakiosat maksetaan tästä puolikkaasta.
Tämä on hyvä neuvo, paitsi että jääkö tästä vähän portti auki, että joku vaatii lakiosaansa kuin se näytti olevan tahtoni. Minä olen niin vanhanaikainen, että lakiosan vaatiminen olisi se viimeinen loukkaus vainajaa kohtaan - todiste, että testamentista pois jättäminen oli oikea ratkaisu.
Lakiosaa rintaperillinen saa vaatia aina testamentista huolimatta, ei tarvitse ottaa huomioon/noudattaa vainajan toiveita.
Saa juridisesti vaatia, mutta onko se moraalisesti oikein?
No, sitäpä ei ole enää vainaja näkemässä.
On oikein. Vainaja ei siitä enää tiedä.
Nuo ovat kaksi eri asiaa.
Ylipäänsä nykypäivänä pitäisi olla täysin vapaata, kenelle perintönsä jättää. Tuokin on laissa historiallinen jäänne, että pitää jättää lakiosat. Ei siitä enää kenenkään toimeentulo ole kiinni.
Laki on laki ja sillä selvä.
Kyllä mutta lakejakin voi aina muuttaa. Ei nykypäivänä pitäisi olla enää rajoituksia, kenelle perintönsä jättää. Piittaamattomat lapset jääkööt ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä päätät omaisuudestasi, lakiosan saavat vaikket haluaisikaan.
Toki on tiettyjä syitä jolloin voi jättää perinnöttömäksikin, se on todella harvinaista.
Minä toimisin sinuna niin, että käyttäisin omaisuuden omaksi hyväkseni elinaikanani, ei jäisi mitään jaettavaa.
Palkitse hoitajaasi jo nyt.
Jos teet testamentin niin käytä lakimiestä ja tee se kun vielä olet järjissäsi ettei testamenttia kiistetä.
Tämä on kyllä hyvä ehdotus, jo nyt palkita hoitajani :) työtään hän vain tekee, ja saa siitä palkan, mutta tuntuu, että hän tekee sen sydämestään ja huolehtii hyvin.
Ovat lapsetkin tietysti rakkaat, mutta tämä hylätyksi tulemisen tunne on musertava.
Sinun kannattaisit teettää testamentti hyvällä juristilla. Ensin hyvälle hoitajalle tietty osuus omaisuudesta, eli sellainen, jota hän arvostaa. Huomaa myös perintövero, jonka hän joutuu maksamaan. Sen jälkeen loppuosa eli enintään puolet "kodittomille koirille" ja erikseen maininta, että mahdolliset lakiosat maksetaan tästä puolikkaasta.
Tämä on hyvä neuvo, paitsi että jääkö tästä vähän portti auki, että joku vaatii lakiosaansa kuin se näytti olevan tahtoni. Minä olen niin vanhanaikainen, että lakiosan vaatiminen olisi se viimeinen loukkaus vainajaa kohtaan - todiste, että testamentista pois jättäminen oli oikea ratkaisu.
Lakiosaa rintaperillinen saa vaatia aina testamentista huolimatta, ei tarvitse ottaa huomioon/noudattaa vainajan toiveita.
Saa juridisesti vaatia, mutta onko se moraalisesti oikein?
No, sitäpä ei ole enää vainaja näkemässä.
On oikein. Vainaja ei siitä enää tiedä.
Jos se näin on, että vainajan lasten ei tarvitse kunnioittaa vainajan tahtoa, niin eiköhän se ole sitten myös niin, että vanhuksen ei tarvitse välittää lasten tunteista, mitä testamentti saattaa aiheuttaa.
Tuossa oli hyviä neuvoja, miten omaisuus kannattaa siirtää jo elinaikanaan.
Teepä se. Harmi kun et vaan tiedä kuinka kauan elät persaukisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä päätät omaisuudestasi, lakiosan saavat vaikket haluaisikaan.
Toki on tiettyjä syitä jolloin voi jättää perinnöttömäksikin, se on todella harvinaista.
Minä toimisin sinuna niin, että käyttäisin omaisuuden omaksi hyväkseni elinaikanani, ei jäisi mitään jaettavaa.
Palkitse hoitajaasi jo nyt.
Jos teet testamentin niin käytä lakimiestä ja tee se kun vielä olet järjissäsi ettei testamenttia kiistetä.
Tämä on kyllä hyvä ehdotus, jo nyt palkita hoitajani :) työtään hän vain tekee, ja saa siitä palkan, mutta tuntuu, että hän tekee sen sydämestään ja huolehtii hyvin.
Ovat lapsetkin tietysti rakkaat, mutta tämä hylätyksi tulemisen tunne on musertava.
Sinun kannattaisit teettää testamentti hyvällä juristilla. Ensin hyvälle hoitajalle tietty osuus omaisuudesta, eli sellainen, jota hän arvostaa. Huomaa myös perintövero, jonka hän joutuu maksamaan. Sen jälkeen loppuosa eli enintään puolet "kodittomille koirille" ja erikseen maininta, että mahdolliset lakiosat maksetaan tästä puolikkaasta.
Tämä on hyvä neuvo, paitsi että jääkö tästä vähän portti auki, että joku vaatii lakiosaansa kuin se näytti olevan tahtoni. Minä olen niin vanhanaikainen, että lakiosan vaatiminen olisi se viimeinen loukkaus vainajaa kohtaan - todiste, että testamentista pois jättäminen oli oikea ratkaisu.
Lakiosaa rintaperillinen saa vaatia aina testamentista huolimatta, ei tarvitse ottaa huomioon/noudattaa vainajan toiveita.
Saa juridisesti vaatia, mutta onko se moraalisesti oikein?
No, sitäpä ei ole enää vainaja näkemässä.
On oikein. Vainaja ei siitä enää tiedä.
Nuo ovat kaksi eri asiaa.
Ylipäänsä nykypäivänä pitäisi olla täysin vapaata, kenelle perintönsä jättää. Tuokin on laissa historiallinen jäänne, että pitää jättää lakiosat. Ei siitä enää kenenkään toimeentulo ole kiinni.
Laki on laki ja sillä selvä.
Kyllä mutta lakejakin voi aina muuttaa. Ei nykypäivänä pitäisi olla enää rajoituksia, kenelle perintönsä jättää. Piittaamattomat lapset jääkööt ilman.
Ei muutu sinun aikana. En ihmettele etteivät lapset halua olla tekemisissä tuollaisen inttävän ja kiristävän jankkaajan kanssa,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä päätät omaisuudestasi, lakiosan saavat vaikket haluaisikaan.
Toki on tiettyjä syitä jolloin voi jättää perinnöttömäksikin, se on todella harvinaista.
Minä toimisin sinuna niin, että käyttäisin omaisuuden omaksi hyväkseni elinaikanani, ei jäisi mitään jaettavaa.
Palkitse hoitajaasi jo nyt.
Jos teet testamentin niin käytä lakimiestä ja tee se kun vielä olet järjissäsi ettei testamenttia kiistetä.
Tämä on kyllä hyvä ehdotus, jo nyt palkita hoitajani :) työtään hän vain tekee, ja saa siitä palkan, mutta tuntuu, että hän tekee sen sydämestään ja huolehtii hyvin.
Ovat lapsetkin tietysti rakkaat, mutta tämä hylätyksi tulemisen tunne on musertava.
Sinun kannattaisit teettää testamentti hyvällä juristilla. Ensin hyvälle hoitajalle tietty osuus omaisuudesta, eli sellainen, jota hän arvostaa. Huomaa myös perintövero, jonka hän joutuu maksamaan. Sen jälkeen loppuosa eli enintään puolet "kodittomille koirille" ja erikseen maininta, että mahdolliset lakiosat maksetaan tästä puolikkaasta.
Tämä on hyvä neuvo, paitsi että jääkö tästä vähän portti auki, että joku vaatii lakiosaansa kuin se näytti olevan tahtoni. Minä olen niin vanhanaikainen, että lakiosan vaatiminen olisi se viimeinen loukkaus vainajaa kohtaan - todiste, että testamentista pois jättäminen oli oikea ratkaisu.
Lakiosaa rintaperillinen saa vaatia aina testamentista huolimatta, ei tarvitse ottaa huomioon/noudattaa vainajan toiveita.
Saa juridisesti vaatia, mutta onko se moraalisesti oikein?
No, sitäpä ei ole enää vainaja näkemässä.
On oikein. Vainaja ei siitä enää tiedä.
Nuo ovat kaksi eri asiaa.
Ylipäänsä nykypäivänä pitäisi olla täysin vapaata, kenelle perintönsä jättää. Tuokin on laissa historiallinen jäänne, että pitää jättää lakiosat. Ei siitä enää kenenkään toimeentulo ole kiinni.
Laki on laki ja sillä selvä.
Kyllä mutta lakejakin voi aina muuttaa. Ei nykypäivänä pitäisi olla enää rajoituksia, kenelle perintönsä jättää. Piittaamattomat lapset jääkööt ilman.
Ei muutu sinun aikana. En ihmettele etteivät lapset halua olla tekemisissä tuollaisen inttävän ja kiristävän jankkaajan kanssa,
Täällä palstallahan koskaan ei ole inttäviä jankkaajia :D
Huom, minulla ei ole pienintäkään aikomusta kiristää eikä edes mainita asiasta lapsilleni. Mutta joskus sitä saa, mitä tilaa. Asia selviää sitten vasta kuoltuani.
Omalta osaltani olen edelleen täysin avoin suhteiden lähentymiselle.
Suurin vamma taitaa kuitenkin sijaita päässä.
Jätä perinnöksi sen verran kun olet itsekin sitä saanut.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ei muka voisi! Vallan mainiosti. Miniä/vävy kieltää ettei sinne anoppilaan/appelaan sitten mennä, en tykkää, pysymme poissa. SE katsoi mua niin ilkeästi...se on hullu akka/ukko...
Narsistille ei sen kummempaa "syytä" tarvitse.