Voiko vieraita naisia noin vaan kadulla yms. pyytää treffeille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi pyytää, jos katsekontaktin perusteella lähestymiseen annetaan lupa naisen taholta. Silloinkin asiallisesti ja vaikka niin, että annat puhelinnumerosi hänelle sen sijaan, että alat kärttää hänen numeroaan.  

TÄMÄ! Numeron kärttäjät ovat ahdistavia. Usein haluavat vielä soittaa paikan päällä numeroon varmistaakseen, että annettu numero on oikea. Please, ei näin, miehet. Paljon kivempi naisen kannalta on, jos sinä annat numerosi ja nainen voi itse ajan kanssa arvoida, haluaako ottaa yhteyttä vai ei. Nuo tilanteet tulevat niin äkkiä että nainen saattaa tehdä hätiköidyn päätöksen numeron antamisesta.

Olen suhtautunut tällaisiin ideoihin kadulla lähestymisistä pääsääntöisesti kielteisesti monestakin syystä - ensinnäkään itse en kiinnostu kenestäkään vain siksi, että hnä sattui pitämään ulkonäöstäni, ja toisaalta jos kävelen kadulla, olen yleensä menossa jonnekin, eikä siinä olisi useinkaan edes aikaa poiketa kahville jonkun randomin kanssa. Ja numeroani en todellakaan tykkää jaella kenellekään. Mutta ehkä nyt someaikana, jos mies välttämättä haluaa tehdä noin, antaisi oman numeronsa NIMEN KANSSA. Onnistumisen todennäköisyys on silti pieni, mutta jos googlaamalla mies vaikuttaisi olevan ok ja edes jossain määrin kiinnostava, ja jos hänen ulkonäkönsä miellyttää, voi EHKÄ olla PIENI mahdollisuus, että ottaisin yhteyttä. Toki se edellyttää, että olisin silloin sinkku ja kiinnostunut deittailusta.

Itseäni ei sinänsä haittaa, jos minusta viehätytään ulkonäön perusteella, mutta sitten pitää hyväksyä se, että täysin tuntemattoman kohdalla myös oman mielenkiintoni ratkaisee miehen ulkonäkö. Tuosta on silti pitkä matka suhteeseen, koska etsin kuitenkin ihmistä, joka tuntuu hauskalta, fiksulta ja samanhenkiseltä, eli pelkkä ulkonäkö ei riitä ensihetkiä pitemmälle.

Voi että, ihan ihmetyttää, miten ennen vanhaan ihmiset uskalsivat tutustua toinen toisiinsa, kun ei voinut etukäteen googlettaa tyyppiä. Onhan nyt jokainen toki lähtökohtaisesti jotenkin epäilyttävä. :D

Pointtini ei ehkä ollut niinkään, että kaikki ovat epäilyttäviä. Ilmaisin itseäni varmaan vähän huonosti. Googlaamalla toisesta voi saada jotain infoa, jolloin tämä ei ole enää vain joku random, josta ei tiedä mitään. Jos googlaamalla huomaa, että on jotain yhteistäkin toisen kanssa, ja jos toinen vaikuttaa fiksulta ja normaalilta, on HIUKAN isompi todennäköisyys, että kiinnostus voisi herätä, kuin jos tämä oli vain joku random, joka kyseli kahville.

Sinne kahville mennään nimenomaan selvittämään, onko mitään yhteistä ja voisiko kiinnostus edetä pidemmälle. Jonkun mielestä se on hauskempaa kuin saman asian tinderöinti, googlettaminen tai somestalkkerointi, jotka tuskin antavat edes kovin tarkkaa tietoa asiasta.

Minä kävin tinder-treffeillä ihn ok tuntuisen miehen kanssa. Kotona sitten googlasin tyypin, kun mietin kannattaako lähteä uusille treffeille. Löytyi sen verran homofobista ja antifeminististä ja muutenkin näkökulmastani suvaitsematonta juttua facebookistaan, että oli selvä että suhdetta hänen kanssaan en halua kirveelläkään. Mitä aiemmin tietää yhteensovittamattomista arvoristiriidoista yms. sen parempi.   

Minulle antoi mies numeronsa ja pyysi kahvillw. Koska tämä tapahtui töissä tiesin miehen koko nimen ja katsoin somesta.

Siellä jo pelkät kuvat oli sellaisia että tiesin ettei meillä siellä treffeillä olisi mitään yhteistä.

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin olen sen verran järkevä, etten uskaltaisi lähteä ihan ventovieraan ukkelin kanssa treffeille ilman että ollaan vähän jutusteltu ensin. Ihan samalla tavalla deittimarkkinoillakin ensin lähtee juttu lentämään jos on lähteäkseen, sen jälkeen vasta tavataan. Mutta kyllä mun kanssa saa jutella niitä näitä vaikka bussipysäkillä. Mutta ei heti ekaksi, että "moi, lähdetkö treffeille", ennen kuin ollaan edes juteltu mitään niitä näitä.

Juuri sillä tavalla ne murhat yleensä tapahtuu, että joku hyväuskoinen tai usein maksullinen nainen saadaan lähtemään ventovieraan mukaan.

En minä mitään murhaajaa pelkää. Itse en lähtisi siksi ettei näe mitään syytä lähteä. Minulle ei riitä se että joku random pitää hyvännäköisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin olen sen verran järkevä, etten uskaltaisi lähteä ihan ventovieraan ukkelin kanssa treffeille ilman että ollaan vähän jutusteltu ensin. Ihan samalla tavalla deittimarkkinoillakin ensin lähtee juttu lentämään jos on lähteäkseen, sen jälkeen vasta tavataan. Mutta kyllä mun kanssa saa jutella niitä näitä vaikka bussipysäkillä. Mutta ei heti ekaksi, että "moi, lähdetkö treffeille", ennen kuin ollaan edes juteltu mitään niitä näitä.

Juuri sillä tavalla ne murhat yleensä tapahtuu, että joku hyväuskoinen tai usein maksullinen nainen saadaan lähtemään ventovieraan mukaan.

En minä mitään murhaajaa pelkää. Itse en lähtisi siksi ettei näe mitään syytä lähteä. Minulle ei riitä se että joku random pitää hyvännäköisenä.

Mistä tiedät että kysyy juuri siksi että pitää hyvännäköisenä? Ehkä se on joku näitä naisten neuvoja noudattanut joka on stalkannut sua pitkin somea ja ehkä livenäkin jo kuukausitolkulla, tuntee sinut paremmin kuin sinä itse ja tietää että olisitte ihan täydellinen pari vaikket itse vielä häntä tunnekaan :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pyytäisit? Et tiedä niistä naisista mitään. Miksi kuvittelet pelkän ulkonäön perusteella että jonkun ihmisen kanssa olisi hauskaa? Kelpaako sinulle ihan kuka vaan; mielisairaat, eläinhörhöt, kaappijuopot, neuroottiset, huumorintajuttomat, pakkomielteiset siivoajat, syömishäiriöiset, pitkäaikaistyöttömät, naiset jotka hankkiutuvat heti raskaaksi suhteen alussa

On ihan hiton ärsyttäviä ja rasittavia ja tyhmiä naisia ja sanon tämän ihan naisena. Kannattaa tosiaan miettiä kehen sekaantuu.

Miehillä, jotka miettii pyytävänsä treffeille ulkonäön perusteella täysin tuntemattoman naisen, ei taida olla ihmistuntemusta ollenkaan. Nainen on joku objekti jolla ei ole persoonaa, pelastaja joka ratkoo jokaisen miehen ongelman. Kannattaisi valita tarkemmin ja katsoa ennemmin sitä luonnetta.

Kirjoititko tämän nyt ihan tosissasi? Ja koskeeeko tämä myös naisia? Eli jos näen jossain miehen, joka on ulkonäöltään mielestäni uskomattoman komea, siis ihan minun makuuni, niin minun ei pitäisi yrittää tutustua häneen, koska hänessä ei voi olla mitään muuta hyvää ulkonäkönsä lisäksi? Eli hänen edullisesta ulkomuodostaan voi heti jotenkin mystisesti päätellä, että mies ei ole tutustumisen arvoinen? Vai onko sinulla ideana se, että uusiin ihmisiin nyt ei vain ylipäätään kannata tutustua?

Sori, mutta mun logiikkani ei taivu ymmärtämään sun viestiä ollenkaan.

Joo itselleni jäi sekin osa tuossa vähän mysteeriksi että miten sitä luonnetta pääsee katsomaan tarkemmin muuten kuin vaikkapa pyytämällä treffeille että pääsee tutustumaan muuhunkin kuin ulkokuoreen.

Semmoinen mielenkiintonen asia kuin jutteleminen. Sitä harrastaa monet ihmiset ihan joka päivä. Sitten ei itsekään istu jossain treffeillä jonkun ääliön kanssa kun koittaa ensin siitä luonteesta jotain selvittää.

Aika lyhkäiseksi jää se juttelu helposti jonkun ennestään tuntemattoman vastaantulijan kanssa. Mutta ehkä tässä on nyt vähän sekin että treffit tarkoittavat toiselle eri asiaa kuin toiselle. Ilmeisesti joillekin se treffipyyntö tarkoittaa heti kättelyssä jotain viiden ruokalajin kynttiläillallista ja oopperaa tms dramaattista, tai sen kuvan osasta viestejä ainakin saa. Mulle se treffipyyntö tämän ketjun kontekstissa voi olla esim sitä että ukkoskuuron yllättäessä vaihdan muutaman yhdentekevän sanasen kurjasta säästä (onko mitään tylsempää puheenaihetta!) samoissa liikennevaloissa värjöttelevän naisen kanssa ja kun hänessä jokin herättää kiinnostukseni ja hänkin vaikuttaa ainakin aavistuksen uteliaalta, niin kysyn liittyykö seuraani kupilliselle viereiseen kahvilaan odottelemaan että sade laantuu. Siinä voi sitten vartissa tutustua vähän paremmin ja kumpikin tahollaan miettiä että kysyykö uusintaa vai sanotaanko vain kohteliaasti heipat ja hyvät jatkot kun sade hellittää. Tositarina muuten, mutta jäi lopulta lyhkäiseksi kesäromanssiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin olen sen verran järkevä, etten uskaltaisi lähteä ihan ventovieraan ukkelin kanssa treffeille ilman että ollaan vähän jutusteltu ensin. Ihan samalla tavalla deittimarkkinoillakin ensin lähtee juttu lentämään jos on lähteäkseen, sen jälkeen vasta tavataan. Mutta kyllä mun kanssa saa jutella niitä näitä vaikka bussipysäkillä. Mutta ei heti ekaksi, että "moi, lähdetkö treffeille", ennen kuin ollaan edes juteltu mitään niitä näitä.

Juuri sillä tavalla ne murhat yleensä tapahtuu, että joku hyväuskoinen tai usein maksullinen nainen saadaan lähtemään ventovieraan mukaan.

En minä mitään murhaajaa pelkää. Itse en lähtisi siksi ettei näe mitään syytä lähteä. Minulle ei riitä se että joku random pitää hyvännäköisenä.

Olen eri, mutta minua on lähestytty niin epämiellyttävillä tavoilla kadulla, etten koe oloani turvalliseksi kenenkään tuntemattoman tullessa juttelemaan.

Ja niin, vaikka tuntisinkin, sitten vaadittaisiin vielä jonkinlaisen synkkaamisen tuntu, että edes harkitsisin.

Kieltäydyn aina kohteliaasti: jos tyyppi on uhkaava, kohteliaisuus de-eskaloi tilannetta, jos taas mukava, hän ansaitsee kohteliaan vastauksen.

Se vastaus on ei jo ihan siksikin, että olen suhteessa. Sukuelimesi esittely tai h*oraksi haukkuminen ei muuta asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei voisi pyytää, jos katsekontaktin perusteella lähestymiseen annetaan lupa naisen taholta. Silloinkin asiallisesti ja vaikka niin, että annat puhelinnumerosi hänelle sen sijaan, että alat kärttää hänen numeroaan.  

TÄMÄ! Numeron kärttäjät ovat ahdistavia. Usein haluavat vielä soittaa paikan päällä numeroon varmistaakseen, että annettu numero on oikea. Please, ei näin, miehet. Paljon kivempi naisen kannalta on, jos sinä annat numerosi ja nainen voi itse ajan kanssa arvoida, haluaako ottaa yhteyttä vai ei. Nuo tilanteet tulevat niin äkkiä että nainen saattaa tehdä hätiköidyn päätöksen numeron antamisesta.

Olen suhtautunut tällaisiin ideoihin kadulla lähestymisistä pääsääntöisesti kielteisesti monestakin syystä - ensinnäkään itse en kiinnostu kenestäkään vain siksi, että hnä sattui pitämään ulkonäöstäni, ja toisaalta jos kävelen kadulla, olen yleensä menossa jonnekin, eikä siinä olisi useinkaan edes aikaa poiketa kahville jonkun randomin kanssa. Ja numeroani en todellakaan tykkää jaella kenellekään. Mutta ehkä nyt someaikana, jos mies välttämättä haluaa tehdä noin, antaisi oman numeronsa NIMEN KANSSA. Onnistumisen todennäköisyys on silti pieni, mutta jos googlaamalla mies vaikuttaisi olevan ok ja edes jossain määrin kiinnostava, ja jos hänen ulkonäkönsä miellyttää, voi EHKÄ olla PIENI mahdollisuus, että ottaisin yhteyttä. Toki se edellyttää, että olisin silloin sinkku ja kiinnostunut deittailusta.

Itseäni ei sinänsä haittaa, jos minusta viehätytään ulkonäön perusteella, mutta sitten pitää hyväksyä se, että täysin tuntemattoman kohdalla myös oman mielenkiintoni ratkaisee miehen ulkonäkö. Tuosta on silti pitkä matka suhteeseen, koska etsin kuitenkin ihmistä, joka tuntuu hauskalta, fiksulta ja samanhenkiseltä, eli pelkkä ulkonäkö ei riitä ensihetkiä pitemmälle.

Voi että, ihan ihmetyttää, miten ennen vanhaan ihmiset uskalsivat tutustua toinen toisiinsa, kun ei voinut etukäteen googlettaa tyyppiä. Onhan nyt jokainen toki lähtökohtaisesti jotenkin epäilyttävä. :D

Pointtini ei ehkä ollut niinkään, että kaikki ovat epäilyttäviä. Ilmaisin itseäni varmaan vähän huonosti. Googlaamalla toisesta voi saada jotain infoa, jolloin tämä ei ole enää vain joku random, josta ei tiedä mitään. Jos googlaamalla huomaa, että on jotain yhteistäkin toisen kanssa, ja jos toinen vaikuttaa fiksulta ja normaalilta, on HIUKAN isompi todennäköisyys, että kiinnostus voisi herätä, kuin jos tämä oli vain joku random, joka kyseli kahville.

Sinne kahville mennään nimenomaan selvittämään, onko mitään yhteistä ja voisiko kiinnostus edetä pidemmälle. Jonkun mielestä se on hauskempaa kuin saman asian tinderöinti, googlettaminen tai somestalkkerointi, jotka tuskin antavat edes kovin tarkkaa tietoa asiasta.

Toki. Mutta joku syy on siihen, miksi lähtee selvittämään tarkemmin tätä juuri tietyn ihmisen kanssa. Mikä se siis olisi täysin tuntemattoman miehen kohdalla, josta en tiedä mitään, tuskin muistan ulkonäköäkään enää sen lyhyen kohtaamisen jälkeen? Minulle ei riitä oman mielenkiinnon heräämiseen se, että mies kiinnitti huomiota omaan ulkonäkööni, jos kerran itse en ollut kiinnittänyt häneen mitään huomiota. Ja en oikein motivoidu tarkempaan tutustumiseen jonkun täysin randomin kanssa, joka voisi periaatteessa olla kuka tahansa muu.

Jos tiedän miehestä vain nimen ja puhelinnumeron, ei minulla oikeastaan ole mitään syytä lähteä tutustumaan tarkemmin. Se, että mies haluaa kanssani kahville, ei vielä ole minulle mikään syy lähteä hänen kanssaan kahville. Jos googlaamalla huomaan, että hänen somensa tai muut osumat viittaavat samanlaisiin kiinnostuksenkohteisiin, hän vaikuttaa jo huomattavasti kiinnostavammalta, kuin esim. jos hänen somensa viittaisi sellaisiin asioihin, joista en itse pidä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne yhtäkään naista, joka olisi lähtenyt jonkun tuntemattoman, kadulla tavatun miehen kanssa treffeille. Enkä tunne yhtään, joka tuollaisesta treffipyynnöstä ilahtuisi.

Katsele vähemmän pokauskouluttajien videoita. Ne ovat ihan sontaa ja naiset ovat maksettuja näyttelijöitä tai prostituoituja niissä videoissa.

Sen sijaan lähes kaikilla naisilla on kokemusta siitä, kun kännissä lähdetään tuntemattoman miehen mukaan baarista kotiin. En näe hirveän suurta logiikkaa tässä turvallisuuden kannalta... Varmasti selvinpäin kadulla lähestyvä mies, joka pyytää treffeille kahvilaan, on parempi vaihtoehto.

En ymmärrä logiikkaasi. Jos tapaan (kuten aikoinani monta kertaa tapasin) baarissa kiinnostavan miehen, jonka kanssa haluan seksiä, niin miten minulle on parempi jättää lähtemättä hänen kanssaan ja jäädä odottamaan, että mahdollisesti joskus minua lähestyy kadulla selvinpäin mies, joka pyytää treffeille kahvilaan?

Ei hyvänen aika. Olen eri vastaaja, mutta ihan oikeasti nyt. Kummassa on isompi mahdollisuus tulla vaikka raiskatuksi? Keskellä kirkasta päivää kahvilassa, jossa on lukuisia silminnäkijöitä vai yksityisasunnossa aamuyöstä kahdestaan miehen kanssa?

Mistä tuo raiskauksen pelko tuli? Kyse on siitä, kiinnostaako lähteä treffeille ventovieraan miehen kanssa. Jos hän kysyisi edes vain kahville, niin sekin olisi jo pienempi kynnys kuin lähteä treffeille. Mutta mikä on todennäköisyys, että kysyjällä olisi niin valloittava persoonallisuus, että mielenkiinto heräisi siinä silmänräpäyksessä?

Sen baarimiehen kanssa kemiat ovat jo kohdanneet; on juteltu, flirttailtu, vähän koskettukin jo. Molemmat tietävät, että toinen on kiinnostunut.

Tuossa edellä puhuttiin nimenomaan turvallisuudesta.

Mutta siis ihan muutenkin, jos tapaat baarissa ennestään tuntemattoman miehen ja tutustut siihen baari-illan aikana, niin eroaako se jotenkin radikaalisti siitä, että tapaat kaupungilla ennestään tuntemattoman miehen ja tutustut häneen siinä kahvikupposen äärellä? Mikä siinä on erona?

Onko olennainen ero se, että baarissa alkoholi avittaa tutustumista? Että se jotenkin epäilyttää ja  pelottaa, että ihan selvin päin pitäisi tutustua uuteen ihmiseen? Vai mikä?

Se ero on siinä, että minä tutustun siihen baarimieheen siellä baarissa, jossa valmiiksi olen. Ihan yhtä lailla voisin tutustua siihen kahvimieheen, jos olisin jo kahvilla ja esimerkiksi istuisimme vierekkäisissä pöydissä ja meillä alkaisi juttu jostakin.

Se on aivan eri asia kuin lähteä jonkun kanssa kahville. Saati, jos hän pyytää treffeille. Kun olen valmiiksi kahvilassa (tai baarissa), voin sanoa ihan koska tahansa, että kiitos seurasta, ja lähteä pois/siirtyä toiseen paikkaan/jonkun muun seuraan. Jos olen lähtenyt jonkun kanssa kahville, minun odotetaan seurustelevan hänen kanssaan sen kahvikupillisen ajan.

Ok. Tällaisen välittömän ja mutkattoman ihmisen mielestä tuo vaikuttaa ihan hirveän monimutkaiselta ja hankalalta tavalta suhtautua, vähän keinotekoiseltakin ehkä. Mutta kukin tyylillään. :)

Niin, ja en ole koskaan vielä tavannut niin vastenmielistä ihmistä, etten yhden kahvikupillisen ajan kestäisi hänen seuraansa.

Näin kyllä, mutta jos tosiaan etsii seuraa, saattaa niitä kahvikupillisiä kertyä eri tyyppien kanssa aika paljon ennen kuin sopiva kumppani löytyy. Kuinka monen täysin randomin kanssa jaksaisit kahvitella, ennen kuin tulisi sellainen tunne, että haluat alkaa tehdä alkukarsintaa ja mennä jatkossa kahville vain sellaisten kanssa, jotka edes alustavasti kiinnostavat edes vähän?

Ei se kahville kutsunut mieskään ihan ketä tahansa randomia pyytänyt, vaan todennäköisesti naista, jonka ulkonäkö miellytti. Eikö ole vähimmäisoletus, että naisellakin olisi jokin asia, mikä häntä kiinnostaa miehessä, jota hän menee tapaamaan? Harva nainen on alustavasti kiinnostunut "miehestä kuin miehestä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, koska en ole missään "deittimarkkinoilla" vaikka kävelen normaalisti ulkona. Deittimarkkinat on ihan eri paikoissa ja niissä ne lähestymiset pitää tapahtua, esim, tinder, baarit(?) jne. 

No, minäpä en ole koskaan ollut tinderissä enkä myöskään käy baareissa. Multa sais tulla kysymään kadullaki :) N29

Minä olisin ainakin ilahtunit jos joku nainen tulisi juttelemaan kadulla ja pyytäisi treffeille ym.

Olen usein jutellut tuntemattomille naisille kaupungilla, mutta en panoseuran takia.

En ole missään tinderissä koskaan ollutkaan enkä käy baareissa.

Joskus juon ystävien kanssa ja lähdemme keskustaan hengailemaan ja siinä samalla juttelemaan naisille. Kaikki o mennyt aina hyvin.

Mies29v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pyytäisit? Et tiedä niistä naisista mitään. Miksi kuvittelet pelkän ulkonäön perusteella että jonkun ihmisen kanssa olisi hauskaa? Kelpaako sinulle ihan kuka vaan; mielisairaat, eläinhörhöt, kaappijuopot, neuroottiset, huumorintajuttomat, pakkomielteiset siivoajat, syömishäiriöiset, pitkäaikaistyöttömät, naiset jotka hankkiutuvat heti raskaaksi suhteen alussa

On ihan hiton ärsyttäviä ja rasittavia ja tyhmiä naisia ja sanon tämän ihan naisena. Kannattaa tosiaan miettiä kehen sekaantuu.

Miehillä, jotka miettii pyytävänsä treffeille ulkonäön perusteella täysin tuntemattoman naisen, ei taida olla ihmistuntemusta ollenkaan. Nainen on joku objekti jolla ei ole persoonaa, pelastaja joka ratkoo jokaisen miehen ongelman. Kannattaisi valita tarkemmin ja katsoa ennemmin sitä luonnetta.

Kirjoititko tämän nyt ihan tosissasi? Ja koskeeeko tämä myös naisia? Eli jos näen jossain miehen, joka on ulkonäöltään mielestäni uskomattoman komea, siis ihan minun makuuni, niin minun ei pitäisi yrittää tutustua häneen, koska hänessä ei voi olla mitään muuta hyvää ulkonäkönsä lisäksi? Eli hänen edullisesta ulkomuodostaan voi heti jotenkin mystisesti päätellä, että mies ei ole tutustumisen arvoinen? Vai onko sinulla ideana se, että uusiin ihmisiin nyt ei vain ylipäätään kannata tutustua?

Sori, mutta mun logiikkani ei taivu ymmärtämään sun viestiä ollenkaan.

Joo itselleni jäi sekin osa tuossa vähän mysteeriksi että miten sitä luonnetta pääsee katsomaan tarkemmin muuten kuin vaikkapa pyytämällä treffeille että pääsee tutustumaan muuhunkin kuin ulkokuoreen.

Semmoinen mielenkiintonen asia kuin jutteleminen. Sitä harrastaa monet ihmiset ihan joka päivä. Sitten ei itsekään istu jossain treffeillä jonkun ääliön kanssa kun koittaa ensin siitä luonteesta jotain selvittää.

Aika lyhkäiseksi jää se juttelu helposti jonkun ennestään tuntemattoman vastaantulijan kanssa. Mutta ehkä tässä on nyt vähän sekin että treffit tarkoittavat toiselle eri asiaa kuin toiselle. Ilmeisesti joillekin se treffipyyntö tarkoittaa heti kättelyssä jotain viiden ruokalajin kynttiläillallista ja oopperaa tms dramaattista, tai sen kuvan osasta viestejä ainakin saa. Mulle se treffipyyntö tämän ketjun kontekstissa voi olla esim sitä että ukkoskuuron yllättäessä vaihdan muutaman yhdentekevän sanasen kurjasta säästä (onko mitään tylsempää puheenaihetta!) samoissa liikennevaloissa värjöttelevän naisen kanssa ja kun hänessä jokin herättää kiinnostukseni ja hänkin vaikuttaa ainakin aavistuksen uteliaalta, niin kysyn liittyykö seuraani kupilliselle viereiseen kahvilaan odottelemaan että sade laantuu. Siinä voi sitten vartissa tutustua vähän paremmin ja kumpikin tahollaan miettiä että kysyykö uusintaa vai sanotaanko vain kohteliaasti heipat ja hyvät jatkot kun sade hellittää. Tositarina muuten, mutta jäi lopulta lyhkäiseksi kesäromanssiksi.

Minut pysäytti viime kesänä mies kun olin kävelemässä töistä junaan. Alkoi siinä jutella, en edes muista millä aloitti mutta puhui ainakin paidastani ja arvaili mitä musiikkia kuuntelen. Vastailin tietysti että se oli juttelua.

Sitten se pyysi kahville. Olen varattu ja sanoin että jos se estää sellaisen tutustumisen mikä hänellä oli mielessä niin ei mennä.

Ei menty mutta ei ainakaan minulle jäänyt mitään huonoa sanottavaa siitä muutaman minuutin juttelusta. Ja olisin siis sinne kahville lähtenyt.

Se nopeakin juttelu riittää. Jos vaan kysyy treffeille niin aika tuuri saa olla että joku lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne yhtäkään naista, joka olisi lähtenyt jonkun tuntemattoman, kadulla tavatun miehen kanssa treffeille. Enkä tunne yhtään, joka tuollaisesta treffipyynnöstä ilahtuisi.

Katsele vähemmän pokauskouluttajien videoita. Ne ovat ihan sontaa ja naiset ovat maksettuja näyttelijöitä tai prostituoituja niissä videoissa.

Sen sijaan lähes kaikilla naisilla on kokemusta siitä, kun kännissä lähdetään tuntemattoman miehen mukaan baarista kotiin. En näe hirveän suurta logiikkaa tässä turvallisuuden kannalta... Varmasti selvinpäin kadulla lähestyvä mies, joka pyytää treffeille kahvilaan, on parempi vaihtoehto.

En ymmärrä logiikkaasi. Jos tapaan (kuten aikoinani monta kertaa tapasin) baarissa kiinnostavan miehen, jonka kanssa haluan seksiä, niin miten minulle on parempi jättää lähtemättä hänen kanssaan ja jäädä odottamaan, että mahdollisesti joskus minua lähestyy kadulla selvinpäin mies, joka pyytää treffeille kahvilaan?

Ei hyvänen aika. Olen eri vastaaja, mutta ihan oikeasti nyt. Kummassa on isompi mahdollisuus tulla vaikka raiskatuksi? Keskellä kirkasta päivää kahvilassa, jossa on lukuisia silminnäkijöitä vai yksityisasunnossa aamuyöstä kahdestaan miehen kanssa?

Mistä tuo raiskauksen pelko tuli? Kyse on siitä, kiinnostaako lähteä treffeille ventovieraan miehen kanssa. Jos hän kysyisi edes vain kahville, niin sekin olisi jo pienempi kynnys kuin lähteä treffeille. Mutta mikä on todennäköisyys, että kysyjällä olisi niin valloittava persoonallisuus, että mielenkiinto heräisi siinä silmänräpäyksessä?

Sen baarimiehen kanssa kemiat ovat jo kohdanneet; on juteltu, flirttailtu, vähän koskettukin jo. Molemmat tietävät, että toinen on kiinnostunut.

Tuossa edellä puhuttiin nimenomaan turvallisuudesta.

Mutta siis ihan muutenkin, jos tapaat baarissa ennestään tuntemattoman miehen ja tutustut siihen baari-illan aikana, niin eroaako se jotenkin radikaalisti siitä, että tapaat kaupungilla ennestään tuntemattoman miehen ja tutustut häneen siinä kahvikupposen äärellä? Mikä siinä on erona?

Onko olennainen ero se, että baarissa alkoholi avittaa tutustumista? Että se jotenkin epäilyttää ja  pelottaa, että ihan selvin päin pitäisi tutustua uuteen ihmiseen? Vai mikä?

Se ero on siinä, että minä tutustun siihen baarimieheen siellä baarissa, jossa valmiiksi olen. Ihan yhtä lailla voisin tutustua siihen kahvimieheen, jos olisin jo kahvilla ja esimerkiksi istuisimme vierekkäisissä pöydissä ja meillä alkaisi juttu jostakin.

Se on aivan eri asia kuin lähteä jonkun kanssa kahville. Saati, jos hän pyytää treffeille. Kun olen valmiiksi kahvilassa (tai baarissa), voin sanoa ihan koska tahansa, että kiitos seurasta, ja lähteä pois/siirtyä toiseen paikkaan/jonkun muun seuraan. Jos olen lähtenyt jonkun kanssa kahville, minun odotetaan seurustelevan hänen kanssaan sen kahvikupillisen ajan.

Ok. Tällaisen välittömän ja mutkattoman ihmisen mielestä tuo vaikuttaa ihan hirveän monimutkaiselta ja hankalalta tavalta suhtautua, vähän keinotekoiseltakin ehkä. Mutta kukin tyylillään. :)

Niin, ja en ole koskaan vielä tavannut niin vastenmielistä ihmistä, etten yhden kahvikupillisen ajan kestäisi hänen seuraansa.

Koska olet välitön ja mutkaton ihminen, sinusta olisi hirveän monimutkaista ja hankalaa alkaa jutella viereisessä pöydässä (tai esim. kahvilan jonossa) ihmisen kanssa, mutta ihan jees pyytää ventovierasta pelkän ulkonäön perusteella kadulla kahville?

Minulla päinvastoin. Välittömänä ja mutkattomana ihmisenä juttelen usein ventovieraiden ihmisten kanssa erilaisissa tilanteissa, ja kun koira on mukana niin terasseilla (ja koiran kanssa käyn vain kahvila- ja ruokaravintolaterasseilla, en kapakoissa) niin on suorastaan vaikea välttää "joutumasta" juttusille ihmisten kanssa. Sen sijaan minusta olisi erittäin outoa, jos joku mies tulisi kadulla vastaan ja pysäyttäisi esimerkiksi sanoen "Onpa sinulla kiva koira, lähde kahville tuohon läheiselle terassille!"

(Äskettäisellä lomallani sen sijaan kahteen kertaan juttelin pitkän tovin kahden nuoren miehen kanssa, jotka tulivat (erikseen, ihan eri aikoina ja eri paikoissa) rapsuttelemaan koiraani ja kyselemään lisätietoja siitä. Samalla juttelimme heidän koiristaan. Jos olisin sinkku niin sellainen tilanne voisi ihan hyvin johtaakin siihen, että jompikumpi kysäisee, että lähtisikö toinen kahville. Kontakti on jo syntynyt, yhteinen kiinnostuksenkohde on tiedossa, kumpikin tietää että toisen kanssa juttu luistaa ja hän on sanavalmis ja avoin. Aivan eri tilanne kuin jos joku vain töksäyttää kahvikutsun.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi. Esim:

- Moikka sulla on tosi kivannäkönen/söpö (tyyli? takki? koira? hiukset?) haluaisitko mahdollisesti lähteä mun kanssa kahville?

- Öö kiitos, mut mä oon varattu.

- Okei, hyvää päivänjatkoa! (iloisesti)

- Kiitos samoin!

Toi ei ole liian tungettelevaa ja monet varmaan vastaa automaattisesti että ovat varattuja. Pidä iloinen asenne, älä jää roikkumaan ja poistu jos saat kieltävän vastauksen. Näillä on ok.

Muista että jos samassa paikassa kysyt monelta sana kiirii ja leimaannut kyselijäksi.

Olen itse pari kertaa kokeillut lähes tähän tyyliin. Treffipyyntöä ei kannata toki pist'' heti ekaan lauseeseen, mutta jos juttu vaikka luistaa sen parikin minuuttia, joku ehdotus kahville lähtemisestä on mielestäni ihan luonnollinen. Kyllä sen jo tuossa vaiheessa huomaa, pyrkiikö nainen tilanteesta vain pois tai juttu ei muuten luista. Ei se tietty mikään takuu ole myöntyvästä vastauksesta, vaikka juttu luistaisikin. Mielestäni sellainen vanhanaikainen kohteliaisuus ja hienovaraisuus on tärkeintä kun lähestytään näin perinteisellä tavalla.

Treffipyyntöä ei pidä pistää mihinkään lauseeseen. Sillä on nimittäin iso ero, pyytääkö kahville vai treffeille.

Rautalangasta: jos lähden kanssasi treffeille, sinä voit tulkita mielessäsi, että olen mahdollisesti kiinnostunut sinusta seksi/parisuhdemielessä. Vaikka en tiedä sinusta yhtään mitään!

Jos lähden kanssasi kahville, kumpikaan ei pety, vaikka toinen olisi lähtenyt ihan vain jutellakseen ja tutustuakseen uuteen ihmiseen.

Vierailija kirjoitti:

Hieman outoa olisi tuiki tuntematonta yhtäkkiä pyytää treffeille ilman mitään jutustelua...

Ei persuille, heidän tyyliinsä kuuluu kuristaminen ja synkkä tuijotus päälle, kuten hra hakkaraisen lähestymiset....

Minulta on monta kertaa pyydetty kadulla puhelinnumeroa tai lähtemään kahville, vaikka en ole mikään hyvännäköinen. Pari kertaa olen suostunutkin lähtemään kahville, koska oletin että saisin ilmaisen kahvin. Toisella kerralla kävikin niin, että mies ei maksanut vaan jouduin maksamaan kahvini itse.