Miten kestää hemmotellun kersan synttärit?
Miehen kummilapsesta kyse, meitä odotetaan paikalle oman lapsemme kanssa. Viime kesänä oli hyvä tekosyy olla pois, nyt kutsu tuli jo kk etukäteen.
Ei ole vastattu vielä kutsuun, mennäänkö vai meniskö mies yksin
Mutta kyseessä siis 5v täyttävä lapsi, jolla viisi kummia ja sukunsa ainoa pieni lapsi, vanhempiensa ainoa.
On aivan pilalle hemmoteltu ja huonotapainen.
Jo 3v synttäreillä viskasi meidän antaman lahjan katsomatta maahan, oli paita ja leikkitraktori, mutta kun isovanhemmilta sai isomman paketin. Ja siis paiskasi meidän paketin mielenosoituksena maahan, koska oli niin tylsä lahja.
Kysyin, että mitäs sanotaan kun saa lahjan, näytti kieltä ja äitinsä nauroi vieressä?!
Vanhemmat eivät kiellä/kasvata, hän saa aivan kaiken, kuten lelut, uima-altaankin isänsä rakensi kun tää penska halus yms. Joka kauppareissulla uusi lelu, saattavat varta vasten ajaa lelukaupoille. Iltapalaksi hän saa täytekakkua ja sokerimehua, jos keksii pyytää. Mitään ei kielletä.
Kun oltiin yhdessä vuokramökillä, poika näytti meille pippeliään ja sanoin, että tuo on huono tapaista, niin isänsä kehui äkkiä, että onpas hieno pippeli, ettei vaan poika ala itkemään?!!
Se yhteinen mökkiloma on kamala pojan käytöksen takia.
Juhlissa vieraana tää lapsi menee ekana pöytään ja tökkii sormilla kakkua, meillä esim levitti suklaamuffinsin matolle tahallaan ja sotku jäi siivoomatta, ei edes pahoittelua vanhemmilta. Poika ei kestä, jos muut lapset saa huomiota.
Jos vieraat toruu, alkaa parkua hysteerisenä kun pelottaa!!.
Ja kun heillä on juhlat, poika nauttii, kun voi härnäämällä/huutamalla/esittämällä/riehumalla saada huomion. On siis sellainen kauhukakara, että en voi itse sietää.
Mieskin on sanonut, ettei hän ikinä ottais kummipoikaansa hoitoon.
Mutta siis kysymys: miten menettelisitte itse, kärsisittekö juhlat vai skippaisitteko?
Meillä on itellä alle 1v vauva ja mietin, keksiskö tekosyyn vauvan kautta.
Tökkii niin pahasti ajatuskin ihastella tuota hirviölasta yhtään, ja sitä ne synttärit on, pikkutenava viuhtoo jollain miekalla ja suku huokailee vieressä, kun on niin terhakka poika!
Mitä tekisitte nyt ja jatkossa?
Kommentit (334)
Sinulla on vielä pieni vauva. Et näköjään ymmärrä ollenkaan, millaisia aivan tavalliset 3-vuotiaat ovat. Tiedoksi: He eivät ole mitään miniaikuisia, vaan mm. itsesäätelykyvyltään kovasti keskeneräisiä pieniä ihmisiä.
Kirjoituksestasi paistoi läpi kova ahdistus. Älä mene juhliin, jos tuntuu kovin vaikealta.
Kylläpä on lapsivihamielinen, ymmärtämätön ketju. Ei ole vauvapalstalaisilla käsitystä lapsen kehityksestä. Voisitte vaikka katsoa MLL:n sivuja. Lisäksi synttärit ovat pienelle erityinen päivä, mihin liittyy paljon rutiineista poikkeavaa. On paljon hulinaa, ihmisiä ja lahjoja. Sitä, että 3-vuotias ei heti aukaise juuri sinun lahjaasi, ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. 3-vuotias ei vielä pysty samalla tavalla keskittymään, hillitsemään itseään jne. Hänen huomionsa voi siirtyä hetkessä asiasta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pentu, kersa, penska...jne. Miettikää oikeasti: ketjussa on todella ikävään sävyyn kirjoitettuja viestejä ja viestejä joissa mm. kuvaillaan lapsen/lasten vihaamista. Ohjeetkin on tyyliä: valehdelkaa sitä ja tätä. Millaiset aikuiset(?) kirjoittaa tällaisia?
Täällä on paljon veloja, todennäköisesti lahja-automaatteina kypsyneitä.
Valkoiset valheet toimivat mainiosti, jos todellinen syy on vieraan lapsen jatkuva huono käytös, jota ei vaan jaksa katsella.Ja lahjojen halpuutus ainakin. Jos muuten on ns. Pakko mennä.. Ei pelikonsolia, tms kalliita vaan Fazerin sininen. Turhaa viedä kallis lahja kun siitä ei kiitetä, mennään vaan omaan huoneeseen tiuskien, vaikka hänen synttärit kyseessä.
Jos yhtään turhempi tuttavuus, en menisi. Mutta viekää se parin egen suklaa. Näin olen toiminut.
Olen 5 lapsen kummi ja itsekin äiti. Eipä ole näkynyt synttärilahjoina pelikonsolin hintaluokkaa olevia lahjoja, niitä ostavat vanhemmat itse ei kummit.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoinen on tällainen, ettei koskaan ole tyytyväinen eikä mikään riitä. Ei ollut aina, mutta muutaman vuoden iässä mummi hemmotellut pilalle ostamalla kaiken ja koko ajan. Piinaavaa meille vanhemmillekin lapsen (7v) käytös. Ajattelin, että loppuu lahjasynttärit ja -joulut pian tällä menolla. Mummi saattaa ostaa synttäreillekin useita lahjoja mitä lapsi on vuoden aikana inahtanut. Jouluna lahjoja voi olla mummolta kymmeniä. Jos kieltäydyn ottamasta kotiin, hilloaa mummi ne omaansa. Ei usko vaikka sanotaan.
Eikö mummo ymmärrä, että tuo ei ole hyväksi lapselle. Mummo lääkitsee jotain pääkoppansa ongelmaa, kenties käynti psykologilla auttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä on lapsivihamielinen, ymmärtämätön ketju. Ei ole vauvapalstalaisilla käsitystä lapsen kehityksestä. Voisitte vaikka katsoa MLL:n sivuja. Lisäksi synttärit ovat pienelle erityinen päivä, mihin liittyy paljon rutiineista poikkeavaa. On paljon hulinaa, ihmisiä ja lahjoja. Sitä, että 3-vuotias ei heti aukaise juuri sinun lahjaasi, ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. 3-vuotias ei vielä pysty samalla tavalla keskittymään, hillitsemään itseään jne. Hänen huomionsa voi siirtyä hetkessä asiasta toiseen.
Mistä kolmivuotiaasta sinä puhut? Nyt on kyse viisi vuotta täyttävästä mukelosta, jolle peruskäytöstavat ovat täysin vieraita, koska vanhemmat ovat laiminlyöneet kasvatustehäväänsä. Kai luit ap:n avauksen?
Vierailija kirjoitti:
Kun nuorena kuin Raamattua riparilla järkytyin, kun siellä luki että "se joka vitsaa säästää lastaan vihaa" ja mietin onpa raaka keino ja brutaali uskonto. 12 vuotta myöhemmin valmistuin lastentarhanopettajaksi ja aloin hyvin nopeasti tajuta mikä uskomaton viisaus tuossa lauseessa piilee. Monet nykypäivän lapset on niin totaalisesti pilattu, että on liki mahdotonta korjata käytöstä enää päiväkodin struktuurilla. Varhaiskasvatuksen uudet suuntaviivat ovat myös nykyään ainakin pääkaupunkiseudulla sellaiset, että lasten kuritus on tehty käytännössä mahdottomaksi. Näin oli ainakin pari vuotta sitten, sillä vihasin työtäni niin syvästi että jouduin ensin pitkälle sairauslomalle masennuksen takia ja sitten lopetin koko paskan seinään ja vaihdoin toiseen sosiaalialan työhön, joka on kertakaikkisesti parempi. LTO:n palkka on aivan surkea vastuuseen ja työn rankkuuteen nähden. Myös paljon tuöpaikkakiusaamista esiintyy. Että kauhulla odotan millainen tästä pilalle lellitystä kaiken saaneesta sukupolvesta tulee kun kukaan ei uskalla vain tehdä mitään oikaisevaa elettä ettei lapsi vain "traumatisoidu". Itse en menisi kyseisille syntymäpäiville mistään hinnasta tai jos menisin niin yrittäisin keskustella vanhempien kanssa ja kertoa millaista karhunpalvelusta he lapselleen ovat kaiken aikaa tekemässä. Tosin sekään tuskin enää auttaa. Saan traumaperäisen stressireaktion hirviö lapsista ja niin hirveä tämä koko kokemus on ollut, että se tyttö joka lähti yliopistoon ja halusi kasvattaa lapsia koska rakastaa heitä ja halusi itse kolme, on tilanteessa ettei voi sietää enää ketään alle 10-vuotiaita eikä halua omia lapsia.
Aika järkyttävää!
Onneksi lähipiirissä on paljon ihan järjellisiä perheitä ja ihmisiä ylipäätään. Kun täällä palstalla on parina lomapäivänä pyörinyt, tuntuu, että suomalaiset ovat ihan sekaisin, sorry nyt vaan. En kestäisi tuollaisia ap:n kertomia lapsiperheitä yhtään.
Joko ne synttärit oli? Jos oli, niin miten meni? Mikä oli lopullinen ratkaisunne?
Työn puolesta ja myös vapaalla olen nähnyt 10-12-vuotiaita, jotka käyttäytyvät 3-vuotiaan tavoin. Toisaalta olen nähnyt joitain todella fiksuja ja tyytyväisiäkin lapsia, joita on ilo nähdä. Pitkään yritin olla näille hankalillekin mieliksi, ymmärtää ja katsoa läpi sormien, kunnes kyllästyin. Kannattaa varautua välien viilenemiseen, mikäli kasvatuksesta aikoo yhtään mitään sanoa. Tapauksessasi se tosin saattaisi olla hyväkin asia. Jotkut nykylapset ovat suorastaan pelottavia. Itse menen vain sukulaisten juhliin. Muihin kiittämättömiin perheisiin en enää aikaani käytä. Ikävä tietysti lapsille, kun ketään ei näy juhlissa vanhempien idioottimaisuuden takia.
Joku täällä muistutteli, että 3-vuotias on niin kauhean pieni. No, voi olla pieni verrattuna isompiin lapsiin tai aikuisiin, mutta päiväkodissa työskentelevänä olen nähnyt sekä todella taitavia ja fiksuja, kuin myös avuttomia ja täysin passattuja 3-vuotiaita. Tietenkin tunne-elämältään sen ikäinen lapsi on vielä kovin keskeneräinen ja tunnetilat vaihtuvat nollasta sataan tosi monella. Silti huono käytös on huonoa käytöstä. Monesti vanhemmat perustelevat lapsen huonoa käytöstä sillä, että lapsi on niin pieni, ettei hän (muka) ymmärrä eikä häneltä siksi voi vaatia alkeellisimpiakaan käytöstapoja. Todellisuudessa kasvatustyö alkaa karkeasti sanottuna jo synnytyslaitoksella, ei suinkaan vasta leikki- tai kouluiässä.
Ap:n miehen kummilapsi täytti kuitenkin jo viisi vuotta. Jos kolmevuotias on vielä pieni, niin 5-vuotias on jo paljon kehittyneempi. Hän osaa sanoa kiitos ja ole hyvä, tietää aika hyvin, miten toiselle voi tulla paha mieli ja osaa pyytää anteeksi. Hän tietää, mitä seuraa, jos käyttäytyy huonosti: toiseen voi sattua, äiti ja isä voi suuttua jne. Tietenkään hän ei voi näitä asioita osata itsestään, vaan niitä täytyy hänelle ensin opettaa. Moni viisivuotias osaa olla jo empaattinen ja lohduttaa surevaa kaveria tai sitä, johon sattuu.
Hyviä kommentteja tässä ketjussa. Onneksi on paljon järkeviä vanhempia, joilla on hallussaan lastensa kasvatus. Omani ovat jo nuoria aikuisia ja neuvola-ajoista on aikaa. Olin hirmu tyytyväinen neuvolasta saatuihin ohjeisiin ja opasvihkosiin. Eikö neuvolan oppi vaan mene perille vai onko opetuksen taso laskenut?
"Vanhemmat eivät kiellä/kasvata, hän saa aivan kaiken, kuten lelut, uima-altaankin isänsä rakensi kun tää penska halus yms. Joka kauppareissulla uusi lelu, saattavat varta vasten ajaa lelukaupoille. Iltapalaksi hän saa täytekakkua ja sokerimehua, jos keksii pyytää. Mitään ei kielletä....."
Näihin törmää silloin tällöin. Hienoa että lapsella on noin paljon läheisiä jotka rakastavat ja ihailevat. Mutta olisi lapsen itsensä kannalta todella tärkeää että tulee niitä rajoja ja rajoituksia vastaan myös. Elämä kuitenkin osoittaa että kaikkea ei saa ja jos haluaa muiden ihmisten kanssa pärjätä on kyettävä epäitsenäisempään käytökseen. Tässä vanhemmilla ja mummoilla ja pahoilla kummeilla opettajilla jne on tärkeä rooli.
Ettei vaan lapselle kehity luonnohäiriötä. Se on pahin "lahja" minkä lapselleen voi antaa.
Tiedän tunteen. Sukulaispoika on niin läpeensä hemmoteltu 3v että huutaa aina jos jotain ei saa läpi päänsä. On myös ilkeä koiralle, siis oikeasti satuttaa. Onneksi koira on yksi lupsaus eikä välitä tai ehditään aina väliin
Pyrin olemaan poissa kun hän on meillä mutta annan huutaa yksinään jos hän sille päälle meillä sattuu. Multa ei sympatiaa tule
Ja lahjojen halpuutus ainakin. Jos muuten on ns. Pakko mennä.. Ei pelikonsolia, tms kalliita vaan Fazerin sininen. Turhaa viedä kallis lahja kun siitä ei kiitetä, mennään vaan omaan huoneeseen tiuskien, vaikka hänen synttärit kyseessä.
Jos yhtään turhempi tuttavuus, en menisi. Mutta viekää se parin egen suklaa. Näin olen toiminut.