Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten kestää hemmotellun kersan synttärit?
19.07.2022 |
Miehen kummilapsesta kyse, meitä odotetaan paikalle oman lapsemme kanssa. Viime kesänä oli hyvä tekosyy olla pois, nyt kutsu tuli jo kk etukäteen.
Ei ole vastattu vielä kutsuun, mennäänkö vai meniskö mies yksin
Mutta kyseessä siis 5v täyttävä lapsi, jolla viisi kummia ja sukunsa ainoa pieni lapsi, vanhempiensa ainoa.
On aivan pilalle hemmoteltu ja huonotapainen.
Jo 3v synttäreillä viskasi meidän antaman lahjan katsomatta maahan, oli paita ja leikkitraktori, mutta kun isovanhemmilta sai isomman paketin. Ja siis paiskasi meidän paketin mielenosoituksena maahan, koska oli niin tylsä lahja.
Kysyin, että mitäs sanotaan kun saa lahjan, näytti kieltä ja äitinsä nauroi vieressä?!
Vanhemmat eivät kiellä/kasvata, hän saa aivan kaiken, kuten lelut, uima-altaankin isänsä rakensi kun tää penska halus yms. Joka kauppareissulla uusi lelu, saattavat varta vasten ajaa lelukaupoille. Iltapalaksi hän saa täytekakkua ja sokerimehua, jos keksii pyytää. Mitään ei kielletä.
Kun oltiin yhdessä vuokramökillä, poika näytti meille pippeliään ja sanoin, että tuo on huono tapaista, niin isänsä kehui äkkiä, että onpas hieno pippeli, ettei vaan poika ala itkemään?!!
Se yhteinen mökkiloma on kamala pojan käytöksen takia.
Juhlissa vieraana tää lapsi menee ekana pöytään ja tökkii sormilla kakkua, meillä esim levitti suklaamuffinsin matolle tahallaan ja sotku jäi siivoomatta, ei edes pahoittelua vanhemmilta. Poika ei kestä, jos muut lapset saa huomiota.
Jos vieraat toruu, alkaa parkua hysteerisenä kun pelottaa!!.
Ja kun heillä on juhlat, poika nauttii, kun voi härnäämällä/huutamalla/esittämällä/riehumalla saada huomion. On siis sellainen kauhukakara, että en voi itse sietää.
Mieskin on sanonut, ettei hän ikinä ottais kummipoikaansa hoitoon.
Mutta siis kysymys: miten menettelisitte itse, kärsisittekö juhlat vai skippaisitteko?
Meillä on itellä alle 1v vauva ja mietin, keksiskö tekosyyn vauvan kautta.
Tökkii niin pahasti ajatuskin ihastella tuota hirviölasta yhtään, ja sitä ne synttärit on, pikkutenava viuhtoo jollain miekalla ja suku huokailee vieressä, kun on niin terhakka poika!
Mitä tekisitte nyt ja jatkossa?
Kommentit (334)
Sanotte, että menette, mutta edellisenä päivänä peruttu, koska "kurkkua vähän painaa, voi olla koronaa, harmi ei voidakaan tulla".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat jotka eivät yhtään kiellä lastaan, ovat rasittavia. Meillä keskimmäinen lapsi oli kolmevuotiaana sellainen, että uskoi parhaiten kun vähän karjaisi. Muuten vänkäsi loputtomiin. Kotona toimi hyvin, mutta vieraiden läsnä ollessa ei kehdannut korottaa sillä tavalla ääntä, ja joutui sietämättömään vänkäyslimboon. Ja tilanteesta pääsi joskus parhaiten eroon luovuttamalla. Ulkopuolinen näki tietenkin vain nämä tilanteet, ja ovela 3-vee osasi niitä hyödyntää. Kotona totteli kyllä ja tiesi säännöt. Viisivuotiaana oli jo todella reipas ja totteli helposti, vaikka ollaan jopa kehuttu lasta.
Mutta vähän hakemalla haettu näitä hemmotteluesimerkkejä. Oliko uima-allas rakennettu siis vain ja ainoastaan lasta varten? Ja oikeastiko vanhemmat leipoo täytekakun, jos lapsi haluaa sitä iltapalaksi, vai onko kyse siitä että olet ollut heidän luonaan vielä synttäri-iltana, jolloin kakkua on ollut valmiina ja lapsi on keksinyt vaatia sitä iltapalaksi? Näin tekisi luultavasti lähes jokainen mukula, jos tietää että on kakkua, ja ei olisi kovin kauheaa jos vanhempi siihen suostuu, koska kakkua ei kenelläkään ole joka ilta.
Mietin minäkin, että 3v on todella pieni.
Oma 3v synttäreillään heitteli tavaroita ja varmaan jonkun lahjankin ja kirkui ja huusi jollekin vieraallekin jotain, ehkä tyhmää, en ihan muista. Häntä on kasvatettu kyllä aina, mutta jännittää uusia tilanteita ja asioita, jolloin käytös purkaantuu tuollaisena. Siinä joutui itse sitten luovimaan mitä tekisi, kun tietää, että tuolla tuulella ollessaan joutuu ehkä häntä pitelemään kiinnikin jos oikein riehaantuu. Ei sekään ole vieraista mukavaa seurattavaa.
Onneksi omat vieraat olivat ihan lungisti asian kanssa. Tuntevat minut ja lastakin, ei ollut niin justiinsa. Nyt kohta 5v on jo ihan hyvä seuramies vieraiden läsnäollessa.
Enkä nyt koko ketjua lukenut, mutta en nyt leimaisi noin pientä enkä välttämättä vanhempiakaan pikaisesti.
Ap on miehensä kanssa nähnyt miehen kummilapsen kasvatusmetodin lähes viiden vuoden ajalta (viisi vuotta tulee täyteen lapsen syntymäpäivänä) ja nähnyt myös tulokset, eli mistään pikaisesta vanhempien leimaamisesta ei ainakaan heidän kohdallaan ole kyse.
Vierailija kirjoitti:
Sanotte, että menette, mutta edellisenä päivänä peruttu, koska "kurkkua vähän painaa, voi olla koronaa, harmi ei voidakaan tulla".
Kannattaa sanoa jo kolme päivää aiemmin ja olla kunnolla kipeä juhlapäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! Meillä tällaiset juhlat 31.7. tulossa. Veetuttaa jo valmiiks, voi kumpa voisin jättää välistä. Tai sitten heittäydyn samanlaiseksi, kun penska. Saa maistaa omaa lääkettään, kun vanhemmat eivät osaa puuttua adiaan.
Tulet vaan kipeäksi ja that's it.
Mietin, mitä nuo vanhemmat sitten tekevät, kun tuo tyranni on teini?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama milloin kerran vuodessa jaettavat lahjat jaetaan, jokaisen perheen oma asia, mutta pointti on se, että osa tutkijoista uskoo, että kärsivällisyys korreloi menestystä. Oman kokemuksen kautta uskon tähän, vaikka tutkimuksia on haastettu ja niistä ollaan montaa mieltä.
Tuntemani mulle-heti-kaikki -lapset ovat aikuistuessaan keskeyttäneet opintoja, vaihtavat tiuhaan työpaikkaa, ovat ylipainoisia ja kärsimättömiä. Mutta kukin kasvattakoot lapsensa miten haluaa. Eihän kaikki edes usko kasvatuksen voimaan, kuten varmaan nuo ap:n vapaan kasvatuksen antavat vanhemmat. Itse uskon, että sitä saa mitä tilaa - on tässäkin hyvä fraasi. Ja ärsyttää kovasti se, että vanhemmat pelkäävät omia lapsiaan, eli pelkäävät pettymyksen tuomaan ääntä, ajatelkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selkeästi vanhemmilta puuttuu kyky sietää pettymyksen aiheuttamista lapselle, mutta itselläkin vähän tökki tuo tapasi neuvoa/komentaa lasta. "Mites nyt sanotaan???" Etkö voisi ennemminkin itse puhua kauniista ja sanoa ystävällisesti "Harmi ettei ilahtunut, mutta sanotaanko kuitenkin kiitos". Ja tuosta pippelin näyttämisen kommentoimisesta...Sellainen aihe, johon vieraan ei kannata sanoa yhtään mitään! Joten ei sinullakaan taida kasvatusasiat olla ihan priimakunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoinen on tällainen, ettei koskaan ole tyytyväinen eikä mikään riitä. Ei ollut aina, mutta muutaman vuoden iässä mummi hemmotellut pilalle ostamalla kaiken ja koko ajan. Piinaavaa meille vanhemmillekin lapsen (7v) käytös. Ajattelin, että loppuu lahjasynttärit ja -joulut pian tällä menolla. Mummi saattaa ostaa synttäreillekin useita lahjoja mitä lapsi on vuoden aikana inahtanut. Jouluna lahjoja voi olla mummolta kymmeniä. Jos kieltäydyn ottamasta kotiin, hilloaa mummi ne omaansa. Ei usko vaikka sanotaan.
Aivan vierasta toimintaa noiden kauhakakaravanhempien toimesta. Kun omat lapseni tekevät typeryyksiä, niin käskytän ensin maltillisesti ja ystävällisesti ja annan mahdollisuuden korjata käytöstä. Jos typeryys jatkuu korotan ääntäni ja olen tiukempi. Jos se vielä jatkuu karjaisen kovaa ja annan viimeisen varoituksen. Jos se vieläkin jatkuu, niin tulen keskeyttämään toiminnan ja kannan lapsen kotiin tms. ja kerron rauhallisesti, että varoitin monta kertaa. Hyvin harvoin tarvitsee huonon käytöksen edes mennä näin pitkälle. En voi lainkaan ymmärtää ja samaistua ko. vanhempien kanssa. Totaalisen omituista käytöstä heidän puoleltaan. T. Isä 43v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinne pakko mennä, ap? Eihän kutsuun ole pakko vastata myöntävästi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin, mitä nuo vanhemmat sitten tekevät, kun tuo tyranni on teini?
Veikkaan, että he syyttävät silloin tilanteesta kaikkia muita paitsi itseään ja kupeittensa hedelmää.
Kun nuorena kuin Raamattua riparilla järkytyin, kun siellä luki että "se joka vitsaa säästää lastaan vihaa" ja mietin onpa raaka keino ja brutaali uskonto. 12 vuotta myöhemmin valmistuin lastentarhanopettajaksi ja aloin hyvin nopeasti tajuta mikä uskomaton viisaus tuossa lauseessa piilee. Monet nykypäivän lapset on niin totaalisesti pilattu, että on liki mahdotonta korjata käytöstä enää päiväkodin struktuurilla. Varhaiskasvatuksen uudet suuntaviivat ovat myös nykyään ainakin pääkaupunkiseudulla sellaiset, että lasten kuritus on tehty käytännössä mahdottomaksi. Näin oli ainakin pari vuotta sitten, sillä vihasin työtäni niin syvästi että jouduin ensin pitkälle sairauslomalle masennuksen takia ja sitten lopetin koko paskan seinään ja vaihdoin toiseen sosiaalialan työhön, joka on kertakaikkisesti parempi. LTO:n palkka on aivan surkea vastuuseen ja työn rankkuuteen nähden. Myös paljon tuöpaikkakiusaamista esiintyy. Että kauhulla odotan millainen tästä pilalle lellitystä kaiken saaneesta sukupolvesta tulee kun kukaan ei uskalla vain tehdä mitään oikaisevaa elettä ettei lapsi vain "traumatisoidu". Itse en menisi kyseisille syntymäpäiville mistään hinnasta tai jos menisin niin yrittäisin keskustella vanhempien kanssa ja kertoa millaista karhunpalvelusta he lapselleen ovat kaiken aikaa tekemässä. Tosin sekään tuskin enää auttaa. Saan traumaperäisen stressireaktion hirviö lapsista ja niin hirveä tämä koko kokemus on ollut, että se tyttö joka lähti yliopistoon ja halusi kasvattaa lapsia koska rakastaa heitä ja halusi itse kolme, on tilanteessa ettei voi sietää enää ketään alle 10-vuotiaita eikä halua omia lapsia.
Me ollaan nykyään menty niin, että kouluikäisille pidetään kaverisynttärit. Sukua ja kummeja kutsutaan käymään vähän porrastettuna, että meno pysyy rauhallisena. Pienemmille sitten juhlat ihan perheen, suvun ja kummien kesken mutta nekin erikseen, niin ehtii tosiaan istahtaa alas ja jutella vieraiden kanssa.
Aloitukseen taas,
Minäkin tiedän lapsen, joka saa kaiken haluamansa. Lapsi on alakoulussa ja aivan sama mitä keksii tahtoa, niin kyllä se tulee. Vanhemmat vain pyörittelee päätään, että heh heh tämä alkava murrosikä tässä. Toisaalta toinen heistä yrittää pitää kuria, joskin hieman laihoin tuloksin.
Meillä on tästä juteltu paljon, koska kyseessä on oman lapsen ikätoveri. Aika usein lapselta kuuluu, että kun x saa, kun x:n ei tarvi.
No joo. Mutta eihän se lapsen syy ole että hänet on kasvatettu noin. Harmi, jos ihmiset siksi kaikkoavat ympäriltä.
Jos matka on kohtuullinen, menisin käymään. Toisin kyllä esille mahdollisen sopimattoman käytöksen, mutta jotenkin kohteliaasti. Samoin kehuisin mahdollista hyvää käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoinen on tällainen, ettei koskaan ole tyytyväinen eikä mikään riitä. Ei ollut aina, mutta muutaman vuoden iässä mummi hemmotellut pilalle ostamalla kaiken ja koko ajan. Piinaavaa meille vanhemmillekin lapsen (7v) käytös. Ajattelin, että loppuu lahjasynttärit ja -joulut pian tällä menolla. Mummi saattaa ostaa synttäreillekin useita lahjoja mitä lapsi on vuoden aikana inahtanut. Jouluna lahjoja voi olla mummolta kymmeniä. Jos kieltäydyn ottamasta kotiin, hilloaa mummi ne omaansa. Ei usko vaikka sanotaan.
Mutta ainako se mummi on siellä teillä kasvattamassa? Ette ota lahjoja vastaan jos tuntuu, että ne on liikaa ja käytte mummilla harvemmin jos tuntuu että se tuo ristiriitaa perheeseenne tavalla tai toisella. Olettehan kuitenkin jutelleet asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Ai niin tästä osviittaa vielä
Nämä tulivat meille kylään vauvan ollessa 2kk ikäinen, vaikka heidän poitsu oli oksennustaudissa ollut vielä aamulla, iltaa kohden oksentelu loppui ja päättivät tulla. Mutta kun pojalle oli luvattu kyläreissu ja että pääsee näkemään vauvaa!
Ja se noro tarttui sitten meihin, mutta tärkeintä kai oli, ettei tämä lapsi kokenut pettymystä..🙄
Ap
Ette sitten osanneet sanoa, etteivät ole tervetulleita?
Minä en noin piittaamattomien ihmisten kanssa olisi missään tekemisissä, hirviökakaralla tai ilman.
Alue: Aihe vapaa
Ja ihan ohiksena totean, että mä olen ollut niin hirveä helikopterivanhempi, että kun lapset oli pieniä, siis päiväkoti-ikäisiä, lahjat lapsille jaettiin ENNEN ruokailua ja sitten syötiin ja sen jälkeen vanhempien lahjat. Ja ihan veronmaksajia noista mun lapsista kuitenkin sit tuli...