Lue keskustelun säännöt.
Puoliso ei suostu ajamaan autoa
Kuski
18.07.2022 |
Puolisollani on ajokortti, mutta hän ei suostu ajamaan autoa. Ajan kaikki mökkireissut, kauppamatkat ja lomamatkat. Ylipäänsä kaikki ajot mitä ajetaan. Kesänlomareissulla ajoin satojen kilometrien matkan edes takaisin. Paluumatkalla varsinkin minua väsytti melko paljon, mutta niin vain jouduin ajamaan koka matkan kotiin. Aina kun ehdotan, että hän ajaisi edes jonkin helpon suoran pätkän missä ei tarvitse kääntyä mihinkään, hänellä on joku syy valmiina miksi se ei käy. Milloin on nukuttu huonosti, niskat on kipeät, vaihdekeppi pelottaa, ahdistaa jokin tai ei vain ole sellainen "fiilis". Ajokortin saatuaan hän suostui ajamaan itsekseen tuttuja reittejä kunhan ne oli ensin käyty opettelemassa minun kanssani ja niistä ei tarvinnut poiketa metriäkään. Esimerkiksi jos auto olisi pitänyt poiketa tankkaamaan matkana varrella hän lähti mielummin kävelemään vaikka kaatosateeseen.
Jostain syystä hän on pelännyt autolla ajamista aina. Ja siinähän ei ole mitään vikaa. Toki asioita saa pelätä, mutta hänellä ei tunnu olevan mitään halua edes yrittää opetella pois pelostaan. Hän on vuosien aikana mytologisoinut autolla ajamisen joksikin suoritukseksi, joka häneltä ei onnistu. Olen yrittänyt tarjota tukea ja ehdottanut, että käydään yhdessä opettelemassa ajamista. Hän suostui ottamaan autokoulusta lisäopetusta ja se meni hyvin. Opettaja sanoi hänelle, että ajaminen häneltä sujuu ja että ei se muuta vaadi kuin kilometrejä. Samaa olen sanonut minäkin: ajamaan oppii ajamalla. Mitä enemmän kilometrejä takana, sitä paremmin se sujuu. Mutta ei. Arvatkaa kuinka paljon niiden ajotuntien jälkeen on ajettu? Kahden vuoden aikana ehkä yhteensä 1,5 tuntia. Ja siten, että minä olen ollut vieressä istumassa koko ajan.
Sinänsä minulle on ihan yksi ja sama haluaako joku ajaa autoa vai ei, mutta perheen ollessa kyseessä minusta ei ole reilua että kaikki kuljettaminen kaatuu minun niskaani. Kaikki kotityöt tehdään aika tasan puoliksi, mutta kuljettamista ei lasketa kotitöiksi. Se on vaan jotain joka pitää tehdä ja minä teen sen. Lapset meillä alkavat olla kohta siinä iässä, että heitä pitää kuskailla harrastuksiin. Kuka on sitten iltaisin istumassa jossain hallilla harjoitusten ajan?
Mikä neuvoksi? Pitäisikö vaan alkaa kieltäytymään ajamisesta. Siitä seuraa riita ja sitäkään en mielellään halua.
Kommentit (302)
Lopeta puolison vapaamatkustamisen mahdollistaminen, jos et enää jaksa toimia ainoana kuskina. Puoliso tulee pistämään hanttiin - kukapa nyt saavutetuista eduista haluaisi noin vain luopua! Pelkkä vauviksella valittaminen ei kuitenkaan auta, ryhdy toimeen ja pysy lujana!
Kun puoliso pyytää kyytiä johonkin, vastaat "Totta kai, rakkaani, kunhan sinä ajat ensimmäiset 100 metriä. Saat itse valita, istunko kyydissä vai otatko minut kyytiin sieltä sadan metrin päästä. Voin kääntää auton sinulle valmiiksi. Tässä on avaimet, mennään!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
OT: Miten autokouluissa suhtaudutaan lisätunteja haluavaan, joka ei ole ajanut pitkään aikaan? Minun pitäisi taas aloittaa ajaminen, mutta viime kerrasta pari vuosikymmentä. Ajoin kyllä nuorena paljon kelissä kuin kelissä, mutta pääosin maaseudulla.
Hyvässä autokoulussa varmasti hyvin. Mummini otti leskeksi jäätyään ajotunteja, että uskaltautui rattiin (ukki aina oli ajanut). En muista montako tuntia otti, mutta hyvin sai varmuuden alkaa ajaa taas (30 vuoden tauon jälkeen). Nyt ajaa jopa kerran kesässä 500km päähän kotiseudulleen tapaamaan vanhoja ystäviään ja sukulaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan tuossa on se, ettei puolisosi haluakaan opetella.
Mä pelkäsin heti kortin saatuani ajamista paljon. Ei tarvinnut kuin ajatella ajamista, niin alkoi kädet täristä. Mulle pahinta oli ajaminen toisen kanssa, silloin pelon lisäksi hävetti.
Aloin pikkuhiljaa kuitenkin ajaa. Aluksi rauhallisissa ympäristöissä. Joka kerta pelotti.
Nyt ajan tutussa kaupungissa ongelmitta ja maaseudulla pitkiä matkoja jopa mielelläni. Asutaan maalla, joten olen jopa aivan hyvä ajamaan esim. talvikelissä pikkuteitä, jotka aamulla vielä auraamatta.
Perheen matkoilla mies ajaa vieraissa kaupungeissa ja muissa vilkkaissa paikoissa, mut muuten uskallan ajaa.
Tosi paljon vapautta tää on tuonut myös itselle. Oon hyväksynyt sen, ettei musta huippukuskia tule, mut hyvä näinkin.
Tämä riittäisi minulle aivan täysin. Pitkillä matkoilla ajettaisiin 50/50. Kun mennään johonkin vieraaseen isompaan kaupunkiin niin minä voin hypätä rattiin jossain moottoritien varrella ennen kaupunkia.
Olen pyrkinyt myös argumentoimaan autoilun opettelua tuolla vapaudella. Kun opettelisi ajamaan itse, niin silloin kaikki ei olisi aina minusta riippuvaista. Nythän hän ei esim. pääse tapaamaan maalla asuvaa kaveriaan ilman minua tai jos minä satun olemaan viikonlopun jossain muualla niin hän ei pääse lasten kanssa vaikkapa mökille tai hoploppiin kun minä en ole kuskaamassa.
Ihan ensimmäiseksi: vaihtakaa automaattivaihteiseen. Minä inhoan ja pelkään ajamista, en yhtä paljon kuin puolisosi, mutta manuaalilla en ajaisi metriäkään.
Kuski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan tuossa on se, ettei puolisosi haluakaan opetella.
Mä pelkäsin heti kortin saatuani ajamista paljon. Ei tarvinnut kuin ajatella ajamista, niin alkoi kädet täristä. Mulle pahinta oli ajaminen toisen kanssa, silloin pelon lisäksi hävetti.
Aloin pikkuhiljaa kuitenkin ajaa. Aluksi rauhallisissa ympäristöissä. Joka kerta pelotti.
Nyt ajan tutussa kaupungissa ongelmitta ja maaseudulla pitkiä matkoja jopa mielelläni. Asutaan maalla, joten olen jopa aivan hyvä ajamaan esim. talvikelissä pikkuteitä, jotka aamulla vielä auraamatta.
Perheen matkoilla mies ajaa vieraissa kaupungeissa ja muissa vilkkaissa paikoissa, mut muuten uskallan ajaa.
Tosi paljon vapautta tää on tuonut myös itselle. Oon hyväksynyt sen, ettei musta huippukuskia tule, mut hyvä näinkin.
Tämä riittäisi minulle aivan täysin. Pitkillä matkoilla ajettaisiin 50/50. Kun mennään johonkin vieraaseen isompaan kaupunkiin niin minä voin hypätä rattiin jossain moottoritien varrella ennen kaupunkia.
Olen pyrkinyt myös argumentoimaan autoilun opettelua tuolla vapaudella. Kun opettelisi ajamaan itse, niin silloin kaikki ei olisi aina minusta riippuvaista. Nythän hän ei esim. pääse tapaamaan maalla asuvaa kaveriaan ilman minua tai jos minä satun olemaan viikonlopun jossain muualla niin hän ei pääse lasten kanssa vaikkapa mökille tai hoploppiin kun minä en ole kuskaamassa.
Kai ymmärrät, että puolisosi näkökulmasta ajaminen on selvästi paljon kamalampaa kuin se, että ei pääse tapaamaan ystävää, ei voi liikkua vapaasti eikä pääse mökille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sanoin miehelle, että hanki auto, jossa automaattivaihteet. Osti sellaisen ja nyt ajan melkein päivittäin. Voin sanoa, että oikeen tykkään ajamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet selvästi yrittänyt jo kannustaa vaimoa pehmein keinoin (tarjoutuminen henkiseksi tueksi & ajotunnit), joten kohta on selvästi otettava kovemmat keinot käyttöön. Suosittelen samaa kuin muutkin, eli ala kylmästi kieltäytyä ajoreissuista. Viesti joko menee tai ei mene perille. Jos vaimo ei senkään jälkeen suostu ajamaan, niin sinun pitää hyväksyä tilanne. Valitettavasti ketään ei voi pakottaa ajamaan autoa.
Tätä keskustelua on hieman huvittavaa lukea, koska olen itse tällä hetkellä epilepsian takia ajokiellossa. On suorastaan nöyryyttävää olla näin riippuvainen miehestä, joten pyrinkin mahdollisimman paljon käyttämään julkisia ja polkupyörää. Olen jopa hieman kateellinen vaimollesi, joka pystyisi ajamaan muttei halua.
Jos joku ihminen ei pelon vuoksi pysty ajamaan, niin ei hän pysty ajamaan vaikka ehdottamillasi kovemmilla keinoilla pakottaisit. Ei pelko pakottamalla katoa.
Ei niin. Pitäisi löytyä oma halu voittaa se pelko. Mutta voihan se motivaatiota kasvattaa, jos "joku muu" ei aina tee puolesta niitä pelottavia asioita? - eri
Et ymmärrä voimakkaista peloista selvästi mitään. Pelkkä halu voittaa pelko ei riitä yhtään mihinkään sen pelon poistamiseksi.
On olemassa pahasti lentopelkoisia, jotka rakastavat matkustamista ja vieraita maita ja itkevät, kun eivät vain pysty lentämään. Eivätkä pysty vaikka miten haluavat. Jne.
Sitten tarvitaan ammattiapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet selvästi yrittänyt jo kannustaa vaimoa pehmein keinoin (tarjoutuminen henkiseksi tueksi & ajotunnit), joten kohta on selvästi otettava kovemmat keinot käyttöön. Suosittelen samaa kuin muutkin, eli ala kylmästi kieltäytyä ajoreissuista. Viesti joko menee tai ei mene perille. Jos vaimo ei senkään jälkeen suostu ajamaan, niin sinun pitää hyväksyä tilanne. Valitettavasti ketään ei voi pakottaa ajamaan autoa.
Tätä keskustelua on hieman huvittavaa lukea, koska olen itse tällä hetkellä epilepsian takia ajokiellossa. On suorastaan nöyryyttävää olla näin riippuvainen miehestä, joten pyrinkin mahdollisimman paljon käyttämään julkisia ja polkupyörää. Olen jopa hieman kateellinen vaimollesi, joka pystyisi ajamaan muttei halua.
Jos joku ihminen ei pelon vuoksi pysty ajamaan, niin ei hän pysty ajamaan vaikka ehdottamillasi kovemmilla keinoilla pakottaisit. Ei pelko pakottamalla katoa.
Ei niin. Pitäisi löytyä oma halu voittaa se pelko. Mutta voihan se motivaatiota kasvattaa, jos "joku muu" ei aina tee puolesta niitä pelottavia asioita? - eri
Et ymmärrä voimakkaista peloista selvästi mitään. Pelkkä halu voittaa pelko ei riitä yhtään mihinkään sen pelon poistamiseksi.
On olemassa pahasti lentopelkoisia, jotka rakastavat matkustamista ja vieraita maita ja itkevät, kun eivät vain pysty lentämään. Eivätkä pysty vaikka miten haluavat. Jne.
Kuka sanoi että pelkkä halu riittäisi? Se halu kuitenkin pitää olla, että lähtee työstämään asiaa. Ammattiapua on varmasti saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet selvästi yrittänyt jo kannustaa vaimoa pehmein keinoin (tarjoutuminen henkiseksi tueksi & ajotunnit), joten kohta on selvästi otettava kovemmat keinot käyttöön. Suosittelen samaa kuin muutkin, eli ala kylmästi kieltäytyä ajoreissuista. Viesti joko menee tai ei mene perille. Jos vaimo ei senkään jälkeen suostu ajamaan, niin sinun pitää hyväksyä tilanne. Valitettavasti ketään ei voi pakottaa ajamaan autoa.
Tätä keskustelua on hieman huvittavaa lukea, koska olen itse tällä hetkellä epilepsian takia ajokiellossa. On suorastaan nöyryyttävää olla näin riippuvainen miehestä, joten pyrinkin mahdollisimman paljon käyttämään julkisia ja polkupyörää. Olen jopa hieman kateellinen vaimollesi, joka pystyisi ajamaan muttei halua.
Jos joku ihminen ei pelon vuoksi pysty ajamaan, niin ei hän pysty ajamaan vaikka ehdottamillasi kovemmilla keinoilla pakottaisit. Ei pelko pakottamalla katoa.
Ei niin. Pitäisi löytyä oma halu voittaa se pelko. Mutta voihan se motivaatiota kasvattaa, jos "joku muu" ei aina tee puolesta niitä pelottavia asioita? - eri
Et ymmärrä voimakkaista peloista selvästi mitään. Pelkkä halu voittaa pelko ei riitä yhtään mihinkään sen pelon poistamiseksi.
On olemassa pahasti lentopelkoisia, jotka rakastavat matkustamista ja vieraita maita ja itkevät, kun eivät vain pysty lentämään. Eivätkä pysty vaikka miten haluavat. Jne.
Mulla on kokemusta pelkojen voittamisesta. Olen pelännyt ajamista niin, että olen tärissyt ja näkö mennyt sumeaksi. Monia muitakin asioita olen pelännyt.
Olen opetellut pelosta pois todella pienin askelin. Tiedän miten se tehdään, niin monta aiemmin täydellisen lamauttavaa pelkoa olen kohdannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet selvästi yrittänyt jo kannustaa vaimoa pehmein keinoin (tarjoutuminen henkiseksi tueksi & ajotunnit), joten kohta on selvästi otettava kovemmat keinot käyttöön. Suosittelen samaa kuin muutkin, eli ala kylmästi kieltäytyä ajoreissuista. Viesti joko menee tai ei mene perille. Jos vaimo ei senkään jälkeen suostu ajamaan, niin sinun pitää hyväksyä tilanne. Valitettavasti ketään ei voi pakottaa ajamaan autoa.
Tätä keskustelua on hieman huvittavaa lukea, koska olen itse tällä hetkellä epilepsian takia ajokiellossa. On suorastaan nöyryyttävää olla näin riippuvainen miehestä, joten pyrinkin mahdollisimman paljon käyttämään julkisia ja polkupyörää. Olen jopa hieman kateellinen vaimollesi, joka pystyisi ajamaan muttei halua.
Jos joku ihminen ei pelon vuoksi pysty ajamaan, niin ei hän pysty ajamaan vaikka ehdottamillasi kovemmilla keinoilla pakottaisit. Ei pelko pakottamalla katoa.
Ei niin. Pitäisi löytyä oma halu voittaa se pelko. Mutta voihan se motivaatiota kasvattaa, jos "joku muu" ei aina tee puolesta niitä pelottavia asioita? - eri
Et ymmärrä voimakkaista peloista selvästi mitään. Pelkkä halu voittaa pelko ei riitä yhtään mihinkään sen pelon poistamiseksi.
On olemassa pahasti lentopelkoisia, jotka rakastavat matkustamista ja vieraita maita ja itkevät, kun eivät vain pysty lentämään. Eivätkä pysty vaikka miten haluavat. Jne.
Sitten tarvitaan ammattiapua.
Ammattiapua on hyvä kokeilla, jos siihen on taloudellinen mahdollisuus. Julkisella ei saa tällaisiin pelkoihin apua. Vaan se on ostettava itse yksityiseltä. Eikä ole takeita, että ammattiapu poistaisi pelon. Olisi tietenkin mukava, jos vaikka terapiassa annettaisiin takuu, että ongelmasi ratkeaa, kun käyt terapian, mutta se ei vain mene niin. Moni terapian käynyt joutuu terapiasta huolimatta elämään pelkojensa haittaamaa elämää jatkossakin.
Kiitos vastauksista kysymykseen, miten autokouluissa suhtaudutaan lisätunteja ottaviin kortillisiin.
Täytyy alkaa etsiä sopivaa autokoulua. Haluan kokeilla myös ajosimulaattoria. Voisiko apn puolisokin kokeilla sellaista. Ainakin pelko oikeista törmäilyistä olisi siellä poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita puoliso autokouluun parille tunnille ja anna hänen ajaa yksin autoa.
Jos olet itse mukana älä apuohjaa.
Meitä on moneen junaan. Omassa perheessäni minä (nainen) ajan kaikki matkat koska olen rohkea ja taitava kuski ja pidän ajamisesta. Tässä ei ole mitään ongelmaa, siis meille, mutta tuntuu olevan MUILLE. Oletus jostain syystä se että kaikki 50v pariskunnat toimivat niin että mies ajaa aina. Tästä siis huomautellaan ja ihmetellään ääneen. En tajua miten ketään voi kiinnostaa toisten ajojärjestelyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et kertonut pitkässä litaniassasi, miten itse käyttäydyt, jos / kun puoliso ajaa. Monesti on niin, että se vieressä istuva puoliso kuvittelee olevansa hyväkin ajo-opettaja ja kommentoi koko ajan puolison ajoa. Ei ihme, jos ajohalut ovat loppuneet. Monessa perheessä puoliso saa / joutuu ajamaan vain, kun on oltu jossain pippaloissa ja se tavallisesti ajava puoliso on nautiskellut prosenttipitoisia juomia siihen malliin, ettei hänestä ole rattiin. Silloinkin hän kommentoi toisen ajamista siihen malliin, että joskus ihmettelen, miksi kuski ei pysäytä autoa ja heitä juopunutta kyytiläistä pientareelle tai vaihtoehtoisesti lähde itse kävellen jatkamaan matkaa.
Mikä onni, ettei ole sitä kommentoivaa päällepäsmäriä repsikan paikalla, vaan saan ajella ihan itse. Ja olen jopa aina tykännyt ajamisesta. Terv. Automummo
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista kysymykseen, miten autokouluissa suhtaudutaan lisätunteja ottaviin kortillisiin.
Täytyy alkaa etsiä sopivaa autokoulua. Haluan kokeilla myös ajosimulaattoria. Voisiko apn puolisokin kokeilla sellaista. Ainakin pelko oikeista törmäilyistä olisi siellä poissa.
Ajosimulaattorilla olisi mukava kokeilla "kaupunkiajoa", mutta ovatko ne manuaaleja? Olen aikoinaan ajanut kortin manuaalilla (eipä silloin automaattivaihteita vielä edes ollut) mutta en enää halua niiden kanssa sählätä. Oma auto on automaattivaihteinen ja maantieajo kuivalla kelillä on jo rutiinia, mutta kehä III:n sisäpuolelle minua ei saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet selvästi yrittänyt jo kannustaa vaimoa pehmein keinoin (tarjoutuminen henkiseksi tueksi & ajotunnit), joten kohta on selvästi otettava kovemmat keinot käyttöön. Suosittelen samaa kuin muutkin, eli ala kylmästi kieltäytyä ajoreissuista. Viesti joko menee tai ei mene perille. Jos vaimo ei senkään jälkeen suostu ajamaan, niin sinun pitää hyväksyä tilanne. Valitettavasti ketään ei voi pakottaa ajamaan autoa.
Tätä keskustelua on hieman huvittavaa lukea, koska olen itse tällä hetkellä epilepsian takia ajokiellossa. On suorastaan nöyryyttävää olla näin riippuvainen miehestä, joten pyrinkin mahdollisimman paljon käyttämään julkisia ja polkupyörää. Olen jopa hieman kateellinen vaimollesi, joka pystyisi ajamaan muttei halua.
Jos joku ihminen ei pelon vuoksi pysty ajamaan, niin ei hän pysty ajamaan vaikka ehdottamillasi kovemmilla keinoilla pakottaisit. Ei pelko pakottamalla katoa.
Ei niin. Pitäisi löytyä oma halu voittaa se pelko. Mutta voihan se motivaatiota kasvattaa, jos "joku muu" ei aina tee puolesta niitä pelottavia asioita? - eri
Et ymmärrä voimakkaista peloista selvästi mitään. Pelkkä halu voittaa pelko ei riitä yhtään mihinkään sen pelon poistamiseksi.
On olemassa pahasti lentopelkoisia, jotka rakastavat matkustamista ja vieraita maita ja itkevät, kun eivät vain pysty lentämään. Eivätkä pysty vaikka miten haluavat. Jne.
Kuka sanoi että pelkkä halu riittäisi? Se halu kuitenkin pitää olla, että lähtee työstämään asiaa. Ammattiapua on varmasti saatavilla.
Näin juuri. Pelonhallintakin on asia, jota voi opetella ja johon on keinoja. Ei nää asiat ole kaikille mitenkään luontaisia, vaan kyse on taidosta, jossa voi harjaantua paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Meitä on moneen junaan. Omassa perheessäni minä (nainen) ajan kaikki matkat koska olen rohkea ja taitava kuski ja pidän ajamisesta. Tässä ei ole mitään ongelmaa, siis meille, mutta tuntuu olevan MUILLE. Oletus jostain syystä se että kaikki 50v pariskunnat toimivat niin että mies ajaa aina. Tästä siis huomautellaan ja ihmetellään ääneen. En tajua miten ketään voi kiinnostaa toisten ajojärjestelyt.
En tunnista. Omassa tuttavapiirissäni olen itse ainoa nainen, joka välttelee ajamista. Muilla on omat autot ja ajavat vähintään yhtä paljon kuin puolisonsa. Moni ajaa myös asuntoautoa.
Täällä onkin jo todettu, että voimakkaaseen pelkoon auttaa psykoterapia tai vaikkapa 10 käyntiä pelkoihin erikoistuneella psykologilla. Tällaisen hinta on reilun tonnin. Onko ap:lla halukkuutta maksaa tämä vai onko kivempi vain valittaa vaimon vioista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole parempi, että ne joita jo itseään pelottaa se miten ajaa pysyisivät pois liikenteestä?
No ei, koska se on nimenomaan hyvä ja normaali asia että kokemattomana pelottaa. Ajamisen myötä kokemus karttuu ja pelko vähenee.
Vaarallisia ovat kokemattomat JA pelottomat.
Kaikista ei vaan ole kuskeiksi.
Näitä näkee tien päällä vähän väliä. Turvaväli on tuntematon käsite, nopeusrajoitukset vain ohjeellisia, minä-minä -asenne joka asiassa. Kortti pois tuollaisilta.
Et ymmärrä voimakkaista peloista selvästi mitään. Pelkkä halu voittaa pelko ei riitä yhtään mihinkään sen pelon poistamiseksi.
On olemassa pahasti lentopelkoisia, jotka rakastavat matkustamista ja vieraita maita ja itkevät, kun eivät vain pysty lentämään. Eivätkä pysty vaikka miten haluavat. Jne.