Lue keskustelun säännöt.
Puoliso ei suostu ajamaan autoa
Kuski
18.07.2022 |
Puolisollani on ajokortti, mutta hän ei suostu ajamaan autoa. Ajan kaikki mökkireissut, kauppamatkat ja lomamatkat. Ylipäänsä kaikki ajot mitä ajetaan. Kesänlomareissulla ajoin satojen kilometrien matkan edes takaisin. Paluumatkalla varsinkin minua väsytti melko paljon, mutta niin vain jouduin ajamaan koka matkan kotiin. Aina kun ehdotan, että hän ajaisi edes jonkin helpon suoran pätkän missä ei tarvitse kääntyä mihinkään, hänellä on joku syy valmiina miksi se ei käy. Milloin on nukuttu huonosti, niskat on kipeät, vaihdekeppi pelottaa, ahdistaa jokin tai ei vain ole sellainen "fiilis". Ajokortin saatuaan hän suostui ajamaan itsekseen tuttuja reittejä kunhan ne oli ensin käyty opettelemassa minun kanssani ja niistä ei tarvinnut poiketa metriäkään. Esimerkiksi jos auto olisi pitänyt poiketa tankkaamaan matkana varrella hän lähti mielummin kävelemään vaikka kaatosateeseen.
Jostain syystä hän on pelännyt autolla ajamista aina. Ja siinähän ei ole mitään vikaa. Toki asioita saa pelätä, mutta hänellä ei tunnu olevan mitään halua edes yrittää opetella pois pelostaan. Hän on vuosien aikana mytologisoinut autolla ajamisen joksikin suoritukseksi, joka häneltä ei onnistu. Olen yrittänyt tarjota tukea ja ehdottanut, että käydään yhdessä opettelemassa ajamista. Hän suostui ottamaan autokoulusta lisäopetusta ja se meni hyvin. Opettaja sanoi hänelle, että ajaminen häneltä sujuu ja että ei se muuta vaadi kuin kilometrejä. Samaa olen sanonut minäkin: ajamaan oppii ajamalla. Mitä enemmän kilometrejä takana, sitä paremmin se sujuu. Mutta ei. Arvatkaa kuinka paljon niiden ajotuntien jälkeen on ajettu? Kahden vuoden aikana ehkä yhteensä 1,5 tuntia. Ja siten, että minä olen ollut vieressä istumassa koko ajan.
Sinänsä minulle on ihan yksi ja sama haluaako joku ajaa autoa vai ei, mutta perheen ollessa kyseessä minusta ei ole reilua että kaikki kuljettaminen kaatuu minun niskaani. Kaikki kotityöt tehdään aika tasan puoliksi, mutta kuljettamista ei lasketa kotitöiksi. Se on vaan jotain joka pitää tehdä ja minä teen sen. Lapset meillä alkavat olla kohta siinä iässä, että heitä pitää kuskailla harrastuksiin. Kuka on sitten iltaisin istumassa jossain hallilla harjoitusten ajan?
Mikä neuvoksi? Pitäisikö vaan alkaa kieltäytymään ajamisesta. Siitä seuraa riita ja sitäkään en mielellään halua.
Kommentit (302)
Onko hänen ajaessaan koskaan sattunut mitään pientä onnettomuutta? Jos selviää onnettomuudesta kuten pieni peltikolari tai ojaan ajo, voi auttaa pääsemään pelosta yli. Oppii, että onnettomuudestakin selviää. Itse ajoin ojaan ja naapuri kävi vetämässä ylös.
Hänen pitää ehkä ajaa ensin yksin jotain pätkää. Jos on kyytiläisiä, se rasittaa ja jännittää enemmän. Kun sain lapset, en enää jännittänyt heidän kyydissä oloaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin ajan aina kaikki matkat. Minä myös teen kaikki kotityöt. Minä yksin elätän koko perheen. Minulla ei ole puolisoa.
Kaikesta jotkut jaksaakin valittaa. On se kovaa, nyyh. Ihan joutuu ajamaan autoa. Älä lähde reissuun jos se noin rasittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en myöskään halua ajaa. Koen liikenteen ahdistavaksi, liian monta asiaa mihin pitää kiinnittää kokoajan huomiota. Kaupungissa ajo on kamalilta, sieltä saattaa joku kävelijä hypätä yhtäkkiä tielle eteen ja sitten joku urpo yrittää ohittaa oikealta/ajaa kylkeen/katsoo puhelinta ja meinaa kolaroida/jne. Luotan omiin ajotaitoihini, mutta en muihin. Joten en aja.
Onneksi meillä puoliso tykkää ajamisesta ja häntä ei haittaa olla taloutemme ainut kuski. Ja jos haittaisi, niin voisihan hän bussillakin kulkea. Ei parisuhde toimi niin että toinen kiristetään tekemään asioita, silloin suhteessa on moni muukin asia pielessä.
Paha se on kyllä parisuhteessa myös, jos toinen on avuton eikä pelkojen juoksi kykene normaaleihin arkisiin asioihin.
Minä olen ajanut autoa yli 15 vuotta, olen ajoni jo ajanut. Kaupungissa ei edes tarvitse autoa, tai oikeastaan edes sitä korttia.
Ja tosiaan, mitään ei tarvitse tässä elämässä tehdä jollei tahdo.
Kommenttisi perusteella en usko että olet kovin vanha, ja tuskin parisuhteessakaan. Sitten kun aivot ovat tarpeeksi kypsyneet, tulet huomaamaan kuinka hölmö olet joskus ollutkaan. Sitä kun luulee olevansa niin kovin viisas alle 30 vuotiaana. :)
Vaikea tilanne. Olen itse kokenut saman, ollut tämä ahdistunut siis. Valitettavasti en voi antaa neuvoa, miten tilanteenne ratkaistaan, koska omaan ajopelkooni auttoi vain henkinen herääminen (arvot, asenteet, uskomukset muuttuivat hyvin perustavalla tavalla toisiksi) ja sitähän ei voi toiselle "pakottaa".
Joka tapauksessa voin kertoa, että vaimollasi tilanteeseen liittyy hyvin todennäköisesti erittäin paljon häpeää. Ajopelko on tabu. Tämä kannattaa muistaa, jos asiasta keskustelette. Vaimosi ei ole tahallaan ilkeä ja nuo tekosyiden keksimiset viittaavat juurikin häpeän tunteeseen, toki myös oikeaan pelkoon ja ahdistukseen.
Toivottavasti pystytte keskustelemaan asiasta rakentavasti, ymmärtämään toistemme näkökantoja ja osoittamaan armollisuutta toisillenne.
En kyllä kestäisi olla jatkuvasti kuski joka paikkaan. Eri asia tietysti, jos kyseessä olisi joku sairaus tai vamma, mutta silloinkin on mahdollisuus käyttää invataksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ajan aina kaikki matkat. Minä myös teen kaikki kotityöt. Minä yksin elätän koko perheen. Minulla ei ole puolisoa.
Kaikesta jotkut jaksaakin valittaa. On se kovaa, nyyh. Ihan joutuu ajamaan autoa. Älä lähde reissuun jos se noin rasittaa.
Pitkään sinkkuna eläneenä ja nyt viisi vuotta parisuhteessa olleena voin kertoa, että parisuhteessa asioiden epätasainen jakaantuminen ketuttaa, vaikka ennen yksin teki enemmän. Kyse ei niinkään ole tekemisen määrästä, vaan epätasapuolisuuden kokemuksesta.
Mäkään en aja, puoliso ajaa. Pelkään liikaa kolaria kun ajotunteja vähän takana ja pitkä ajamattomuus. Olen meinannut ajaa kolarin enkä luota taitoihini. Muuten olen tosi rohkea mutta itsepäinen myös. Tiedän ja tunnen itseni. Hyvin ollaan pärjätty vielä. Voi olla, että eläkeiässä joudun alkaa ajamaan ja harjoittelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko mahdollista hankkia puolisolle jotain halpaa automaattia tai tutustuttaa hänet automaattiin? Sen kanssa ei tarvitse pelätä vaihdekeppiä.
No yksi esiin nostettu asia on ollut juuri tämä automaatin hankinta ja että sitten hän EHKÄ alkaisi ajamaan kun ei tarvitsi vaihtaa itse vaihteita. Minä vaan pelkään, että sitten tulee jokin uusi syy miksi autolla ajo ei onnistu. Yksi aivan mahdollinen skenaario on, että minä joudun valitsemaan sen auton koska hän ei suostu koeajamaan sitä ja sitten kun se on hankittu niin se ei olekaan hyvä jostain syystä.
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en aja, puoliso ajaa. Pelkään liikaa kolaria kun ajotunteja vähän takana ja pitkä ajamattomuus. Olen meinannut ajaa kolarin enkä luota taitoihini. Muuten olen tosi rohkea mutta itsepäinen myös. Tiedän ja tunnen itseni. Hyvin ollaan pärjätty vielä. Voi olla, että eläkeiässä joudun alkaa ajamaan ja harjoittelemaan.
No se nyt on se pahin tilanne, että sitte vasta lähdetään auton rattiin kun muutenkin alkaa hoksottimet hidastumaan.
Jollet nuorena pysty autoa ajamaan niin miten luulet sen onnistuvan vanhana?? Säästä muut liikenteessä liikkujat pysymällä kyyditettävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni perhe on yh-perhe. Ei ole kuin yksi ajokortti. Yhden on ajettava kaikki ajot.
Jos tilanne olisi tämä niin sitten se olisi. Meillä se ei nyt kuitenkaan ole. Minä olen meillä se monien asioiden mahdollistaja kun uskallan laittaa auton käyntiin ja painaa kaasua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en myöskään halua ajaa. Koen liikenteen ahdistavaksi, liian monta asiaa mihin pitää kiinnittää kokoajan huomiota. Kaupungissa ajo on kamalilta, sieltä saattaa joku kävelijä hypätä yhtäkkiä tielle eteen ja sitten joku urpo yrittää ohittaa oikealta/ajaa kylkeen/katsoo puhelinta ja meinaa kolaroida/jne. Luotan omiin ajotaitoihini, mutta en muihin. Joten en aja.
Onneksi meillä puoliso tykkää ajamisesta ja häntä ei haittaa olla taloutemme ainut kuski. Ja jos haittaisi, niin voisihan hän bussillakin kulkea. Ei parisuhde toimi niin että toinen kiristetään tekemään asioita, silloin suhteessa on moni muukin asia pielessä.
Paha se on kyllä parisuhteessa myös, jos toinen on avuton eikä pelkojen juoksi kykene normaaleihin arkisiin asioihin.
Minä olen ajanut autoa yli 15 vuotta, olen ajoni jo ajanut. Kaupungissa ei edes tarvitse autoa, tai oikeastaan edes sitä korttia.
Ja tosiaan, mitään ei tarvitse tässä elämässä tehdä jollei tahdo.
Kommenttisi perusteella en usko että olet kovin vanha, ja tuskin parisuhteessakaan. Sitten kun aivot ovat tarpeeksi kypsyneet, tulet huomaamaan kuinka hölmö olet joskus ollutkaan. Sitä kun luulee olevansa niin kovin viisas alle 30 vuotiaana. :)
Nyt taisi kalikka kalahtaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko hänen ajaessaan koskaan sattunut mitään pientä onnettomuutta?
Ei ole. Ihan ehjin nahoin on ajanut kaikki vähät autoilunsa.
Vierailija kirjoitti:
Hänen pitää ehkä ajaa ensin yksin jotain pätkää. Jos on kyytiläisiä, se rasittaa ja jännittää enemmän. Kun sain lapset, en enää jännittänyt heidän kyydissä oloaan.
Niin pitäisi, mutta miten saat hänet ajamaan? Ehdotin, niiden ajotuntien jälkeen mitä hän pari vuotta sitten otti, että hän ajaisi korttelia ympäri illalla, kun muuta ei liikennettä ei ole, ihan vaan niin, että laittaa auton käyntiin ja vaihteen ykköselle, jolloin tasaisella auto ryömii itsekseen eteenpäin pienellä vauhdilla.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ajan aina kaikki matkat. Minä myös teen kaikki kotityöt. Minä yksin elätän koko perheen. Minulla ei ole puolisoa.
Kaikesta jotkut jaksaakin valittaa. On se kovaa, nyyh. Ihan joutuu ajamaan autoa. Älä lähde reissuun jos se noin rasittaa.
Aivan. Ootko ollut se parisuhteen osapuoli jonka vieressä aina istuu vain kortillinen joka vaatii sua hoitamaan kaikki ajot ? Sinkkuna voi itse päättää matkat ja jaksamisensa, en minäkään katsoisi sitä että vaaditaan yksin ajamaan pitkätkin ajot perhereissuilla. Ei varmaan se puoliso suostuisi lomailemaan vain kuskin mielen mukaan ja pyörittämään arkea vain koska toinen ei tahdo .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo tosi epäreilua. Varsinkin kun lapset kasvaa ja tulee väkisinkin sitä ajoa enemmän. Kyllä itseäni ottaisi suunnattomasti päähän, jos kahden aikuisen perheessä minä olisin sina se, joka lähtee kun pitää käydä kaupassa tai viedä tai hakea lapsia jostain. Näitä suoja kyllä riittää kun lapset ei ole enää pikkutaaperoita.
Alkaisin kieltäytyä loma- ja mummolareissuista siihen vedoten etten jaksa ajaa noin pitkiä matkoja. Tai sitten ilmoittaisin että matkaan tulee tunnin tauko kun kuski lepää. Muu perhe voi odottaa vaikka tien pientareella ettei häiritse lepohetkeä.
Onko sulla joku kotityö josta et tykkää tai jota jopa vihaat? Kieltäydyt tekemästä sitä ja perustelut tiedät.
Minä möin auton. Siinä oli puoliso hetken ihmeissään millä nyt käydään kaupassa, tavataan läheisiä, jne. Ojensin repun ja sanoin, että rouva on hyvä ja kävelee sinne kauppaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ajan aina kaikki matkat. Minä myös teen kaikki kotityöt. Minä yksin elätän koko perheen. Minulla ei ole puolisoa.
Kaikesta jotkut jaksaakin valittaa. On se kovaa, nyyh. Ihan joutuu ajamaan autoa. Älä lähde reissuun jos se noin rasittaa.
Aivan. Ootko ollut se parisuhteen osapuoli jonka vieressä aina istuu vain kortillinen joka vaatii sua hoitamaan kaikki ajot ? Sinkkuna voi itse päättää matkat ja jaksamisensa, en minäkään katsoisi sitä että vaaditaan yksin ajamaan pitkätkin ajot perhereissuilla. Ei varmaan se puoliso suostuisi lomailemaan vain kuskin mielen mukaan ja pyörittämään arkea vain koska toinen ei tahdo .
Kyllä kai perheellinenkin voi sanoa että sori, nyt ei lähdetä koska mä en jaksa ajaa autoa. Silloin se puoliso voi päättää että joko kaikki jää kotiin tai sitten hän ajaa. Miksi mahdollistaa toisen loisiminen jos se on noin iso ongelma?
Kuski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni perhe on yh-perhe. Ei ole kuin yksi ajokortti. Yhden on ajettava kaikki ajot.
Jos tilanne olisi tämä niin sitten se olisi. Meillä se ei nyt kuitenkaan ole. Minä olen meillä se monien asioiden mahdollistaja kun uskallan laittaa auton käyntiin ja painaa kaasua.
No lopeta se mahdollistaminen kun tämä asia sua noin kovasti nyppii.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on melko tavallista tehdä jokin asia kumppanin puolesta, jos kyseinen tekeminen on toiselle epämiellyttävää. Itse olen taloutemme ainoa kortillinen ja toivon todella ettei puolisoni koskaan, missään tilanteessa, ikinä päädy kuljettamaan, mitään moottoriajoneuvoa muun liikenteen sekaan.
Onhan se hienoa, kun pääsee edes siinä pätemään. Ja puoliso joutuu pyytämään apua. Mikä ihana tunne.
Paha se on kyllä parisuhteessa myös, jos toinen on avuton eikä pelkojen juoksi kykene normaaleihin arkisiin asioihin.