Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä muilla ongelmana että appivanhemmat yrittää väkisin "roolittaa" teidät samalla tavalla kuin heillä itsellään on?
18.07.2022 |
Anoppi tuo minulle (ei siis pojalleen) siivousvälineitä, keittiötarvikkeita yms. Ja appi puolestaan antaa pojalle kirveen, autotarvikkeita jne. Vaikka se olen yleensä minä, joka tekee takkapuita, eikä mies edes omista autoa...
Kommentit (143)
En ole huomannut tuollaista. Kun joka tapauksessa hääräsin keittiössä, niin emännän rooli lankesi luonnostaan. Eikä se mulle mikään katastrofi olisi ollut muutenkaan. Olihan appi vanhoillinen mutta sen ajan miehet oli semmosia melkein kaikki. Mieheni äiti olikin kuollut jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat riehuivat siitä että en ruoki heidän poikaansa, riehuivat siitä että heille tarjottiin meillä vääränlaista ruokaa.
Ja siitä että en ota niskoilleni yhteydenpitoa miehen sukuun. Jota en edes tunne.
Heillä ollessani räyhättiin kun luin kirjaa enkä passannut heitä.
Siitä tuli mekkala että pidin oman sukunimeni ja tyttärillä on minun sukunimeni.
Jatkuvaa kyykyttämistä ja paikan näyttämistä.
Onko oma sukunimesi äitisi vai isäsi sukunimi? Miksi lapsella ei saa olla isän sukunimeä?
En ole tuo aiempi, mutta kysymys ihmetyttää. Tietenkin lapsella SAA olla isän sukunimi ja varmaan 95 prosentilla suomalaisista onkin. Mutta ihan yhtä hyvin voi ja SAA olla äidin sukunimi, jos se kyseisen perheen mielestä on paras ratkaisu.
Se äidin sukunimi on usein hänen isänsä sukunimi. Miksi ihmeessä isä ei halua omille lapsilleen omaa sukunimeään?
Eikö se ole ihan luonnollista, jos anoppi on huomannut, että sinä päätät mitä teillä syödään ja siivoat enemmän, kuin miehesi.
Minulle anoppi toi juhannuksena viikatteen ja hyvän vielä sellaisen ja tuli tarpeeseen ja miehelle muurikkapannun, kun meillä mies on vastannut aina ruokahuollosta. Ja anoppi 76v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat riehuivat siitä että en ruoki heidän poikaansa, riehuivat siitä että heille tarjottiin meillä vääränlaista ruokaa.
Ja siitä että en ota niskoilleni yhteydenpitoa miehen sukuun. Jota en edes tunne.
Heillä ollessani räyhättiin kun luin kirjaa enkä passannut heitä.
Siitä tuli mekkala että pidin oman sukunimeni ja tyttärillä on minun sukunimeni.
Jatkuvaa kyykyttämistä ja paikan näyttämistä.
Onko oma sukunimesi äitisi vai isäsi sukunimi? Miksi lapsella ei saa olla isän sukunimeä?
Miksi lapsella pitäisi olla isän sukunimi? Mitä vikaa äidin sukumimessä? Samalla tavalla se pojan sukunimi on tullut hänen isältään tai äidiltään, ei sekään sen pojan uniikki nimi ole.
Aina vingutaan, että ei se naisen nimi ole oma, vaan isältä peritty (vaikka monella on äidiltä, kuten meidänkin lapsilla) mutta ei se miehen nimi ole yhtään sen kummempi, vanhemmiltaan sekin on sen sukunimensä saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat riehuivat siitä että en ruoki heidän poikaansa, riehuivat siitä että heille tarjottiin meillä vääränlaista ruokaa.
Ja siitä että en ota niskoilleni yhteydenpitoa miehen sukuun. Jota en edes tunne.
Heillä ollessani räyhättiin kun luin kirjaa enkä passannut heitä.
Siitä tuli mekkala että pidin oman sukunimeni ja tyttärillä on minun sukunimeni.
Jatkuvaa kyykyttämistä ja paikan näyttämistä.
Onko oma sukunimesi äitisi vai isäsi sukunimi? Miksi lapsella ei saa olla isän sukunimeä?
Suvun tilan nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei anoppi tyrkyttänyt omia kaavojaan, vaikka oli itse opettanut talon miehet siihen, että ukot passattiin täysin. Tai ei anoppi niitä siihen ollut opettanut, vaan jo edelliset sukupolvet ennen häntä.
Anoppi on jo kuollut, mutta luulen, että hänestä oli ihan oikein, että miehetkin teki "naisten" töitä, vaikka hänellä ei itsellään niin ollutkaan. Toki kyseessä oli iso maatila ja miesten aika meni pelloilla jne. Appi oli vanhanliiton miehiä, eikä riisunut edes saapaitaan, kun tuli peltotöistä sisälle syömään, anoppi pesi kesäisin joka ilta ison tupakeittiön lattian.
Ruokalautasia eivät vieneet itse pois pöydästä syötyään, vaan anoppi ne huonoilla jaloillaan kiikutti tiskiin.
Jos meille tuli kismaa miehen kanssa, anoppi oli aina minun puolella. Ei puolustellut poikansa tekemisiä.
Oli mukava anoppi ja mukava mummo lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat riehuivat siitä että en ruoki heidän poikaansa, riehuivat siitä että heille tarjottiin meillä vääränlaista ruokaa.
Ja siitä että en ota niskoilleni yhteydenpitoa miehen sukuun. Jota en edes tunne.
Heillä ollessani räyhättiin kun luin kirjaa enkä passannut heitä.
Siitä tuli mekkala että pidin oman sukunimeni ja tyttärillä on minun sukunimeni.
Jatkuvaa kyykyttämistä ja paikan näyttämistä.
Onko oma sukunimesi äitisi vai isäsi sukunimi? Miksi lapsella ei saa olla isän sukunimeä?
En ole tuo aiempi, mutta kysymys ihmetyttää. Tietenkin lapsella SAA olla isän sukunimi ja varmaan 95 prosentilla suomalaisista onkin. Mutta ihan yhtä hyvin voi ja SAA olla äidin sukunimi, jos se kyseisen perheen mielestä on paras ratkaisu.
Se äidin sukunimi on usein hänen isänsä sukunimi. Miksi ihmeessä isä ei halua omille lapsilleen omaa sukunimeään?
Ei ole. Erittäin tyypillisesti sukunimi Suomessa on tilan nimi ja se on kulkenut myös naisten kautta.
Vanhemmat päättää lasten sukunimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat riehuivat siitä että en ruoki heidän poikaansa, riehuivat siitä että heille tarjottiin meillä vääränlaista ruokaa.
Ja siitä että en ota niskoilleni yhteydenpitoa miehen sukuun. Jota en edes tunne.
Heillä ollessani räyhättiin kun luin kirjaa enkä passannut heitä.
Siitä tuli mekkala että pidin oman sukunimeni ja tyttärillä on minun sukunimeni.
Jatkuvaa kyykyttämistä ja paikan näyttämistä.
Onko oma sukunimesi äitisi vai isäsi sukunimi? Miksi lapsella ei saa olla isän sukunimeä?
Miksi lapsella pitäisi olla isän sukunimi? Mitä vikaa äidin sukumimessä? Samalla tavalla se pojan sukunimi on tullut hänen isältään tai äidiltään, ei sekään sen pojan uniikki nimi ole.
Aina vingutaan, että ei se naisen nimi ole oma, vaan isältä peritty (vaikka monella on äidiltä, kuten meidänkin lapsilla) mutta ei se miehen nimi ole yhtään sen kummempi, vanhemmiltaan sekin on sen sukunimensä saanut.
Mitäs alapeukuttamista tässä on? Vai väitätkö, ettei sillä miehellä ole isänsä tai äitinsä sukunimi?
Eikä siitä ole kauaakaan, kun koko perhe muutti nimensä talon mukaan, Jos Koski niminen perhe muutti Mattilaan, he vaihtoivat nimensä Mattilaksi ja sillä hyvä.
Ei se isän nimi mikään pyhä ole, jota ei voi muuttaa/vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat riehuivat siitä että en ruoki heidän poikaansa, riehuivat siitä että heille tarjottiin meillä vääränlaista ruokaa.
Ja siitä että en ota niskoilleni yhteydenpitoa miehen sukuun. Jota en edes tunne.
Heillä ollessani räyhättiin kun luin kirjaa enkä passannut heitä.
Siitä tuli mekkala että pidin oman sukunimeni ja tyttärillä on minun sukunimeni.
Jatkuvaa kyykyttämistä ja paikan näyttämistä.
Onko oma sukunimesi äitisi vai isäsi sukunimi? Miksi lapsella ei saa olla isän sukunimeä?
En ole tuo aiempi, mutta kysymys ihmetyttää. Tietenkin lapsella SAA olla isän sukunimi ja varmaan 95 prosentilla suomalaisista onkin. Mutta ihan yhtä hyvin voi ja SAA olla äidin sukunimi, jos se kyseisen perheen mielestä on paras ratkaisu.
Se äidin sukunimi on usein hänen isänsä sukunimi. Miksi ihmeessä isä ei halua omille lapsilleen omaa sukunimeään?
Miksi ihmeessä äiti ei halua lapsilleen oman sukunsa nimeä???
Se isän sukunimi on usein hänen isänsä sukunimi. Miksi äiti/nainen haluaisi omalle lapselleen miehensä isän sukunimen?? Mietipä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo olisi aika vähäinen ongelma. Minulla myös mies on elänyt näihin päiviin asti siinä luulossa, että kaikki naiset ovat niin kuin hänen äitinsä ja siskonsa, eli elämän suurimpia nautintoja on siivoaminen, kokkaaminen, miehen ja lasten passaaminen.
Etkö rakasta lapsiasi ja miestäsi? Teidän kaikkien eli perheesi eteenhän sinä teet noita asiat (tai olet tekemättä). Vastaavasti miehesi hoitaa oman osuutensa. Ilmeisesti tuijotat ja keskityt vain omaan napaasi ts. pelaat omaan pussiisi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo olisi aika vähäinen ongelma. Minulla myös mies on elänyt näihin päiviin asti siinä luulossa, että kaikki naiset ovat niin kuin hänen äitinsä ja siskonsa, eli elämän suurimpia nautintoja on siivoaminen, kokkaaminen, miehen ja lasten passaaminen.
Etkö rakasta lapsiasi ja miestäsi? Teidän kaikkien eli perheesi eteenhän sinä teet noita asiat (tai olet tekemättä). Vastaavasti miehesi hoitaa oman osuutensa. Ilmeisesti tuijotat ja keskityt vain omaan napaasi ts. pelaat omaan pussiisi!
Taloustaitojen opettaminen omille lapsille on siirurinta rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehen isän nimi on 1920-luvulla täysin keksitty nimi. Vieläpä tosi ruma sellainen ja yleinen.
Minun nimeni on sukutilan nimi, tila ollut olemassa 1500-luvulta. Isäni sai sen omalta äidiltään, joka silloin jatkoi tilaa.
Minun nimeni on myös kaunis ja harvinainen, joten myös sen takia lapsillemme tuli minun sukunimeni.
Ei ole tuollaisia ongelmia, sillä minun onneni on aina ollut mieheni ja oman sukuni naiset ovat olleet vahvoja ja määrätietoisia, niin anoppi, kuin isoanoppi ja äitini ja mummini ovat olleet naisasia-naisia ja tasa-arvon kannattajia ja tehneet sen eteen valtavasti työtä ja jatkan itse samaa perinnettä ja toivottavasti tyttäreni jatkaa aikanaan.
Me itse luomme roolimallit, ellei ole ymmärrystä ja taitoa katkaista sitä sukupolvien ketjussa. Ja jokainen meistä on oman aikakautensa lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään perheet perustetaan entistä myöhemmin. Harvalla alle 25-30-vuotiaalla on lapsia. Parisuhde solmitaan kolmenkympin iässä ja lapsia saadaan vasta lähempänä neljääkymppiä tai yli nelikymppisenä.
Jos 1940- ja 1950-luvulla syntyneet appivanhemmat ovat elossa, niin he ovat edelleen appivanhempia. Ja osa heistä sekaantuu aikuisten lastensa asioihin, jotka eivät mitenkään heille kuulu. Appivanhemmuus lakkaa olemasta, kun aikuinen lapsi eroaa tai appivanhempi kuolee. Ja on tilanteita, että miniä tai vävy joutuu laittamaan välit kokonaan poikki appivanhempiinsa, eri syistä.
Jokaisella on oikeus puolustaa itseään, omaa perhettään ja kotirauhaansa. Appivanhempien ei tarvitse tunkea roolittamaan miniän, vävyn tai aikuisen lapsensa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita rajat perheenne asioihin sekaantuville appivanhemmille! Pidä omista ja oman perheesi rajoista kiinni. Vähennä kaikenlaista yhteydenpitoa appivanhempiin. Pitkä välimatka on usein hyväksi.
Appivanhempien mielestä on oikein, että mies ja perheenisä ei tee kotona mitään. Ei huolehdi omista lapsistaan, ei hoida omia lapsiaan, sälyttää lastenhoitovastuun ja kasvatusvastuun vaimolle eli perheenäidille, ei lue koulun Wilma-viestejä, ei käy koulun vanhempainilloissa, ei laita ruokaa, ei siivoa, ei pese pyykkiä, ei tee ruokaostoksia, ei tee puutarhatöitä, ei osallistu perhejuhlien valmisteluihin.
Anoppi on passannut miespuoliset pilalle. Anoppi kuljettaa jopa kahvikupin olohuoneeseen, ettei appiukon vaan tarvitse nostaa pe**ettään nojatuolista. Miehen tehtävä on lukea sanomalehteä, katsoa televisiota ja ajaa autoa.
Appivanhempien vanhanaikaiset roolimallit ovat hanurista - sieltä ja syvältä! Mies päättää suurista asioista, perheen raha-asioista, mitä isoja hankintoja tehdään, millaisessa asunnossa ja millä paikkakunnalla asutaan. Nainen saa päättää vain vähäpätöisistä asioista, kuten laittaako aamulla punaisen vai sinisen paidan päälleen. Anoppi ei seuraa uutisia eikä tiedä yleistietoon kuuluvia tavallisia asioita. Esimerkiksi mitkä puolueet ovat Suomen hallituksessa ja oppositiossa.
Näitä vanhanaikaisia, ummehtuneita, sovinistisia ja jopa syrjiviä asenteita yritetään tuputtaa aikuisten lasten perheisiin. EI kiitos! Suurille ikäluokille ja muille 1940-50-luvuilla syntyneille vanhuksille tiedoksi, että emme elä enää 1960-ja 1970-luvulla.
Appivanhempien mielestä on ihan normaalia, että äiti ei ole imettänyt omaa vauvaansa. Vauvoja on viety päivähoitoon jopa 2-3 kuukauden ikäisenä. Inflaatio on syönyt asuntolainaa tehokkaasti. Lasten ruumiillinen kuritus on ollut sallittua. Lapsia on saanut tukistaa, lyödä, kohdella kaltoin ja laiminlyödä. Lapsia on alistettu ja peloteltu muun muassa selkäsaunalla, mustalaisilla ja koulukotiin ja muihin lastensuojelulaitoksiin hylkäämisellä.
Vanhemmuus on ollut monessa perheessä kehnoa. Lapset eivät ole saaneet äidiltään ja isältään ikätasoista huolenpitoa ja hoitoa. Pieniä lapsia on jätetty yksin kotiin, kun vanhemmat ovat olleet milloin missäkin: Juhlimassa, juopottelemassa, kylässä, harrastuksissa, kesämökillä tai ulkomaanmatkalla. Lapsia on hoidatettu usein ja pitkiä aikoja mummoloissa ja sukulaisilla. Lapsille on annettu kotona "asennekasvatusta": Mies on perheen pää. Vaimo on tahdoton hissukka. Mies on älykäs. Nainen on tyhmä. Jne., jne.
Vierailija kirjoitti:
Tää on jo ex-anoppi, mutta koska hän oli elänyt 40 vuotta kotiorjana, niin kyläillessämme hän halusi nakittaa minut siihen rooliin. Eli käytännössä minä tein hänen kotityöt, hän arvosteli että liian hitaasti tai väärin tehty, ja jos yritin levähtää ja seurustella muun perheen kanssa kuten vierailuun kuuluu niin olin laiska ja hyödytön miniä. Viimeinen niitti oli kun yritin raatamisen välissä imettää vauvaani olohuoneessa ja anoppi tuli raivoamaan että laiskottelen. Huoneessa oli hänen aviomiehensä, hänen poikansa sekä kälyn perhe joilla vanhempi lapsi. Mutta hän tarvitsi heitä kaikkia rupattelutuokioon, joten minun olisi pitänyt mennä.
Anoppi vaikutti eropäätökseen, kuten myös se ettei aviomieheni pitänyt puoliani edes siinä vaiheessa kun minulla lopulta napsahti päässä.Nykyään kylläkin appivanhemmat ovat syntyneet 1960- 1980 luvuilla. Tosi vanhanaikainen sun kirjoitus, minkä ikäinen olet?
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole ihan luonnollista, jos anoppi on huomannut, että sinä päätät mitä teillä syödään ja siivoat enemmän, kuin miehesi.
En päätä, kaupassa käydään vuorotellen. Siivouksen jakamisesta sen sijaan kiistellään kyllä, miehen mielestä riittää jos kerran kuussa imuroi.
Ap
Miksi 80-vuotiailla vanhuksilla olisi suurempi oikeus kuin nuoremmilla ihmisillä puhua mitä sattuu ja käyttäytyä epäkohteliaasti ja epäystävällisesti???
Vanhuus ja viisaus ei asu aina samassa mummossa tai vaarissa! Korkea ikä ja isovanhemmuus ei sinällään tee kenestäkään "hyvää" ihmistä.
Asiakaspalvelussa pahimpia kitisijoitä, valittajia ja marisijoita ovat iäkkäät, yli 60-vuotiaat naiset ja miehet. Osa iäkkäistä asiakkaista käyttäytyy epäasiallisesti ja jopa ilkeästi etenkin nuoria kesätyöntekijöitä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä, hyvät ihmiset, jopa viiskymppisilläkin , ole varaa jättää 80- vuotiaiden puheet ja tuomiset ohittaa raivoamatta?
Miniäthän täällä nytkin raivoaa kuin penskat, anoppi sanoo mielipiteitään.
Minäpä kerron, miten aikuiset suhtautuvat, he kuuntelevat , ovat kohteliaita mutta tekevät ja elävät kuten tahtovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Anoppi olettaa, että kaikki naiset on tasa-arvoisia ja tekee innolla metsätöitä koko kesäloman, tuosta vain vaihtaa autoon öljyt ja siinä sivussa hoitaa ison kasvimaan ja tekee täyden työpäivän hoitajana. Jos minä menen sanomaan, että väsyttää, niin hän nostaa toista kulmakarvaansa ja kysyy, että tämä ainoa elämäkö on oikeasti liikaa.
Anoppisi on marttatyyppi. Joillekin toisille taas elämä tuntuu tarkoituksellisemmalta silloin, kun saa olla välillä rauhassa ja hiljaisuudessa ja pohdiskella tai vain havainnoida ympäristöään.
Onko aina pakko suorittaa...Toisaalta jos ei suorita, niin on aika turha seistä kasvimaan reunalla selittämässä, että tekee mieli tuoretta salaattia. Nokkosten keskeltä sitä ei välttämättä löydy.
Et oo ruokakaupoista kuullu? Ja sen sun salaatin saa kasvamaan ihan ruukkuun vaikka terassille.
Et ole nälänhädästä kuullut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Anoppi olettaa, että kaikki naiset on tasa-arvoisia ja tekee innolla metsätöitä koko kesäloman, tuosta vain vaihtaa autoon öljyt ja siinä sivussa hoitaa ison kasvimaan ja tekee täyden työpäivän hoitajana. Jos minä menen sanomaan, että väsyttää, niin hän nostaa toista kulmakarvaansa ja kysyy, että tämä ainoa elämäkö on oikeasti liikaa.
Anoppisi on marttatyyppi. Joillekin toisille taas elämä tuntuu tarkoituksellisemmalta silloin, kun saa olla välillä rauhassa ja hiljaisuudessa ja pohdiskella tai vain havainnoida ympäristöään.
Onko aina pakko suorittaa...Toisaalta jos ei suorita, niin on aika turha seistä kasvimaan reunalla selittämässä, että tekee mieli tuoretta salaattia. Nokkosten keskeltä sitä ei välttämättä löydy.
Et oo ruokakaupoista kuullu? Ja sen sun salaatin saa kasvamaan ihan ruukkuun vaikka terassille.
Et ole nälänhädästä kuullut?
Salaattiko sen teillä ratkaisee?
Liittyy löyhästi aiheeseen: isäni soitti kerran siskoni miehelle, että voisiko hän pyytää minun miestäni auttamaan isääni tietokoneella yhden kuvan kanssa. Isälläni siis ei ollut mieheni numeroa. Miesten asiat hoidetaan miesten kesken meidän suvussa, minkä isäni ehkä halusi opettaa miehellenikin.
Ja haluatteko muuten arvata minun ammattini? Olen graafinen suunnittelija eli kuvankäsittelyn ammattilainen. Minkä isäni kyllä aivan hyvin tietää.
Väitätkö, että tutkimukset valehtelevat, etteikö "nykynaiset" tekisi tuota samaa?
Tutkimusten mukaan "nykynaiset" tekevät suurimman osan kotitöistä ja vastaavat lastenhoidosta.
Päättävät kodin sisustuksista, jopa siitä mitä perhe syö.
Jäävät kotiin hoitamaan sairasta lasta.
Eivät jaa perhevapaita puoliksi miehen kanssa.
Maksavat puolet kuluista, jopa perhevapaiden aikana ja käyttävät siihen jopa omat säästönsä ja sillä vielä ylpeilevät
Jne.
Turha väittää, etteikö "nykynaiset" itse pidä roolimallistaan kiinni, joka näkyy myös asenteissa ja esimerkkinä lastenkasvatuksessa.
Jos joissakin perheissä tehdään toisin, pian on naislauma tuomitsemassa toisen naisen ja miehestä tehdään uhri ja lapset ovat heitteillä ja hylättyjä, jos äiti ei ole lapsen käytettävissä 24/7.
Monessa suhteessa 80-ja 90-luvun naiset olivat tasa-arvoisempia, kuin tänä päivänä ja rooleista vapaita esim. koti-isyys oli yleistä ja naiset olivat töissä ja koti oli miehen vastuulla. Ja perustuu tutkimusaineistoon.