Onko teillä muilla ongelmana että appivanhemmat yrittää väkisin "roolittaa" teidät samalla tavalla kuin heillä itsellään on?

Erityisesti minun vanhemmillani on roolijako todella pinttyneen perinteinen. Isä odottaa olohuoneessa siihen asti että äiti pyytää hänet syömään. Tarjoilee ruuan isälle lautaselle ja tietenkin myös korjaa jäljet ruokailun jälkeen. Tämä sama kaikessa kotityössä koska ovat äidin mielestä vain naisten töitä. Tietenkin on ne miesten työt erikseen mutta kerrostalossa missä nykyisin asuvat niitä on kovin vähän. Sisareni perhettä paheksuu kovin kun siellä mies useimmiten kokkaa jne. Sisareni on hänen mielestään patalaiska ja kohtelee miestään ala-arvoisesti kun ei tee kuten naisen kuuluu. Minua ei tuossa suhteessa arvostele koska olen naimisissa naisen kanssa ja silloin olemme tasa-arvoisia kotitöiden suhteen vaimoni kanssa kuten äitini sanoo. Hän on omanlaisensa. Ihmetteli aikoinaan kovin sitäkin miten vaimon voi edes raiskata avioliitossa kun lakia muutettiin mutta se toinen asia. Sitä äitini ei ole vieläkään antanut anteeksi että minä ja puolisoni otettiin uusi sukunimi jota ei ole käytössä muilla. 

Anoppi ja appi tekevät kotona yhdessä ruokaa ja siivoavat ynnä muuta. Anoppi joskus maininnut että pitää äitiäni jopa vähän pelottavana kun tämä alkaa saarnata paatoksella mitä tehdään väärin ja mitä ei kuulu jonkun tehdä ja huutaa jotakuta naista tekemään naisen työtä. Sitten kun ei asiat aina toteudu hänen tahtonsa mukaan niin vetää synnin mukaan. Ei ole normaalisti tippaakaan uskovainen mutta on syntiä jos nainen ei tee kaikkea kotitöitä. 

Minä olen liukunut vuosien myötä ja varsinkin lasten synnyttyä tilanteeseen, jossa kaikki kotityöt on minun harteilla. Me asutaan kerrostalossa, joten niitä perinteisiä miestentöitäkään ei ole, mutta silti mies haluaa nakittaa minulle myös huoltoyhtiön kanssa hoidettavat asiat. Kotona olisi muutakin pientä fiksattavaa, jotka minä osaisin tehdä, mutta odotan vielä muutaman vuoden ennen kuin teen.

Meillä on vain poikia ja heidän suhteen olen ollut tiukka. He ovat kuulleet jo pienestä asti, että nykytytöt ei passaa miestä vaan kummankin pitää osata ja tehdä kotitöitä. Onnekseni oppi on mennyt perille.

Kaikki narsistit roolittaa riippumatta iästä. Ne tarvii näytelmäänsä tietyt hahmot.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen liukunut vuosien myötä ja varsinkin lasten synnyttyä tilanteeseen, jossa kaikki kotityöt on minun harteilla. Me asutaan kerrostalossa, joten niitä perinteisiä miestentöitäkään ei ole, mutta silti mies haluaa nakittaa minulle myös huoltoyhtiön kanssa hoidettavat asiat. Kotona olisi muutakin pientä fiksattavaa, jotka minä osaisin tehdä, mutta odotan vielä muutaman vuoden ennen kuin teen.

Meillä on vain poikia ja heidän suhteen olen ollut tiukka. He ovat kuulleet jo pienestä asti, että nykytytöt ei passaa miestä vaan kummankin pitää osata ja tehdä kotitöitä. Onnekseni oppi on mennyt perille.

Pyh, mallista opitaan. Noilla pojilla menee vuorokausi tyttiksen kaa samassa kämpässä ja ne liukuu sun malliisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Appivanhemmat riehuivat siitä että en ruoki heidän poikaansa, riehuivat siitä että heille tarjottiin meillä vääränlaista ruokaa.

Ja siitä että en ota niskoilleni yhteydenpitoa miehen sukuun. Jota en edes tunne.

Heillä ollessani räyhättiin kun luin kirjaa enkä passannut heitä.

Siitä tuli mekkala että pidin oman sukunimeni ja tyttärillä on minun sukunimeni.

Jatkuvaa kyykyttämistä ja paikan näyttämistä.

Onko oma sukunimesi äitisi vai isäsi sukunimi? Miksi lapsella ei saa olla isän sukunimeä?

En ole tuo aiempi, mutta kysymys ihmetyttää. Tietenkin lapsella SAA olla isän sukunimi ja varmaan 95 prosentilla suomalaisista onkin. Mutta ihan yhtä hyvin voi ja SAA olla äidin sukunimi, jos se kyseisen perheen mielestä on paras ratkaisu.

Se äidin sukunimi on usein hänen isänsä sukunimi. Miksi ihmeessä isä ei halua omille lapsilleen omaa sukunimeään?

Miksi ihmeessä äiti ei halua lapsilleen oman sukunsa nimeä???

Se isän sukunimi  on usein hänen isänsä sukunimi.  Miksi äiti/nainen haluaisi omalle lapselleen miehensä isän sukunimen?? Mietipä sitä.

Erityisen kätevää se on silloin, kun lapsilla on useampi eri isä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä, hyvät ihmiset, jopa viiskymppisilläkin , ole varaa jättää 80- vuotiaiden puheet ja tuomiset ohittaa raivoamatta?

Miniäthän täällä nytkin raivoaa kuin penskat, anoppi sanoo mielipiteitään.

Minäpä kerron, miten aikuiset suhtautuvat, he kuuntelevat , ovat kohteliaita mutta tekevät ja elävät kuten tahtovat.

Vaikka ikää olisi miten paljon tahansa, niin sen oman mielipiteen voi pitää omanaan, kun tietää puuttuvansa asioihin, jotka ei itselle kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Appivanhemmat riehuivat siitä että en ruoki heidän poikaansa, riehuivat siitä että heille tarjottiin meillä vääränlaista ruokaa.

Ja siitä että en ota niskoilleni yhteydenpitoa miehen sukuun. Jota en edes tunne.

Heillä ollessani räyhättiin kun luin kirjaa enkä passannut heitä.

Siitä tuli mekkala että pidin oman sukunimeni ja tyttärillä on minun sukunimeni.

Jatkuvaa kyykyttämistä ja paikan näyttämistä.

Onko oma sukunimesi äitisi vai isäsi sukunimi? Miksi lapsella ei saa olla isän sukunimeä?

En ole tuo aiempi, mutta kysymys ihmetyttää. Tietenkin lapsella SAA olla isän sukunimi ja varmaan 95 prosentilla suomalaisista onkin. Mutta ihan yhtä hyvin voi ja SAA olla äidin sukunimi, jos se kyseisen perheen mielestä on paras ratkaisu.

Se äidin sukunimi on usein hänen isänsä sukunimi. Miksi ihmeessä isä ei halua omille lapsilleen omaa sukunimeään?

Miksi ihmeessä äiti ei halua lapsilleen oman sukunsa nimeä???

Se isän sukunimi  on usein hänen isänsä sukunimi.  Miksi äiti/nainen haluaisi omalle lapselleen miehensä isän sukunimen?? Mietipä sitä.

Erityisen kätevää se on silloin, kun lapsilla on useampi eri isä.

Ei lapsella voi olla kuin yksi isä.

Opettele suomea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen liukunut vuosien myötä ja varsinkin lasten synnyttyä tilanteeseen, jossa kaikki kotityöt on minun harteilla. Me asutaan kerrostalossa, joten niitä perinteisiä miestentöitäkään ei ole, mutta silti mies haluaa nakittaa minulle myös huoltoyhtiön kanssa hoidettavat asiat. Kotona olisi muutakin pientä fiksattavaa, jotka minä osaisin tehdä, mutta odotan vielä muutaman vuoden ennen kuin teen.

Meillä on vain poikia ja heidän suhteen olen ollut tiukka. He ovat kuulleet jo pienestä asti, että nykytytöt ei passaa miestä vaan kummankin pitää osata ja tehdä kotitöitä. Onnekseni oppi on mennyt perille.

Pyh, mallista opitaan. Noilla pojilla menee vuorokausi tyttiksen kaa samassa kämpässä ja ne liukuu sun malliisi.

Eivätpä ole liukuneet. Minulla on hyvät välit ja osaan jutella tyttiksien kanssa. Lapsia heillä ei vielä ole, mutta tasan tarkkaan seuraan, että pojat kantavat vastuunsa puolisoina ja isinä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. On sanonut, että ruoanlaitot ja siivoamiset ja lastenhoito kuuluvat naiselle, kun minä ne lapset olen halunnutkin (yhdessä ne on tehty). Appi sanoo, että isät nyt on tuollaisia, että niitä alkaa kiinnostaa lapset vasta kouluiässä ja anoppi puolestaan, että pienet lapset tarvitsee enemmän äitiä, kun yritän kaikin keinoin osallistaa isää. Lapset siis 4kk vauva ja alle 2v taapero.

Meillä siis riidellään koko ajan (monta kertaa viikossa) siitä, miten vähän mies osallistuu kodin- ja lastenhoitoon ja kun sitten loppuun palamisen partaalla huudan miehelle ja välillä räjähtelen lapsillekin väsymystäni, minua syyllistetään koko miehen perheen voimin. Uhkaillaan, että jos huuto ja riitely jatkuu, niin sitten lastensuojeluun yhteyttä ja pahimmassa tapauksessa lapset kokonaan pois. Siis ihan oikeasti heidän mielestään parempi vaihtoehto, että lapset viedään pois minultakin, joka olen heidät 90% yksin tähän saakka hoitanut ja kasvattanut, kuin että heidän poikansa osallistuisi lastenhoitoon tarpeeksi. Tietävät myös poikansa olevan väkivaltainen minua kohtaan, mutta miehen lyömisestäkin syytetään minua. Olen kuulemma provosoinut, kun olen kehdannut valittaa, ettei mies auta.

En edes pyydä mahdottomia. Vain että mies vahtii lapsia kun olen ruoanlaitossa/vessassa, tai pitää taaperolle seuraa, ettei tuhoa paikkoja sillä aikaa kun imetän vauvaa ja että tekisi oman osansa kotitöistä, kuten tiskeistä ja pyykkien laittamisesta kuivamaan. (Ei tee ruokaa, eikä pyykkää, eikä siivota kuin kerran kuussa jos sitäkään, kun ei auta.) Ei, tekee omia asioitaan ja taapero pyörii aina jaloissa, levittää kaiken ympäri kämppää, ja vauva ei saa ruokarauhaa. Päivät jo hoidan lapsia yksinäni, kun mies on töissä, joten töiden jälkeen sitä kaipaisi edes hetken keskittymisrauhaa ja etenkin sitä kuuluisaa omaa aikaa, mutta sitä saa paljon vähemmän kuin lasten kanssa keskenään, kun taapero vonkaa isiltä pahoja tekemällä huomiota, mitä ei saa normaalisti.

Sanomattakin varmaan selvää, että sanoin miehelle, että jos noin aletaan uhkailla, niin loppuu lasten vierailut isovanhemmilla ja että jos pistää valitsemaan, että joko kasvatan lapset yksinäni (eron jälkeen) tai että mennään lasuun, niin valitsen aina ensimmäisen vaihtoehdon. Minähän ne lapset olen tähänkin mennessä kasvattanut ja hoitanut 90% yksinäni, niin voin ne loputkin 10% hoitaa. Omaa aikaa ja rauhaa en saa sittenkään, mutta ainakaan lasten ei tarvitse kuunnella huutoa sen takia, että isiä ei kiinnosta, kun se huudon suurin syypää on poissa kuvioista. Viettäkööt sitten lasten kanssa aikaa, kun oikeasti kiinnostaa ja jos ei kiinnosta, niin osallistuu sitten vain rahallisesti.

Miehelle ja appiksille voi seuraavan lasu-uhkailun kohdalla rauhallisesti todeta, että lasussa on aika lailla nollatoleranssi fyysiseen väkivaltaan, ja juu, vaikka se lapsille jatkuva raivoaminen lasketaan kyllä myös henkiseksi väkivallaksi, ei lapset todellakaan lähde minnekään jos äiti välillä heille huutaa. Mutta varsinkin jos lapset todistaa tuota isän äitiin kohdistamaa väkivaltaa, silloin ne lapset saattaa kyllä lähteä, ja kun ne palautetaan, ne palautetaan äidille (kunhan äiti vaan eroaa väkivallan käyttäjästä), ja pahimmillaan väkivaltainen mies saa vain valvotut tapaamiset alkuun lapsiinsa. Että tosiaan lasulla voi kyllä myös uhkailla, mutta ei sinua, vaan miestä.

Ymmärrän, että olet varmasti todella väsynyt tilanteeseen, mutta sanon silti suoraan: nyt pitäisi toimia, ja pian. Jos miehesi ja sinun parisuhde on siinä tilassa, että teillä huutoriidellään useita kertoja viikossa, mies kohdistaa sinuun fyysistä väkivaltaa, sinä huudat turhautumistasi ja väsymystäsi lapsille, kotona on koko ajan kireä tunnelma... Mitä pidempään tuo tilanne kestää, sitä suurempi on riski lastesi vahingoittumiselle. Taaperosi imee teidän aikuisten käyttäytymisestä koko ajan todella haitallisia käytösmalleja, ja vauvan aivot kehittyvät "vinoon" riitaisassa ilmapiirissä.

Se parjattu lasu olisi tässä tilanteessa juuri se oikea paikka hakea apua, sieltä voit esim. saada apua muuttoon, perhetyöntekijä voi tulla olemaan lasten kanssa, jotta saat välillä kaipaamaasi omaa aikaa ym. Ja mikä tärkeintä, miehen väkivaltaisuus tulee kirjattua ylös. Ota nimittäin huomioon, että varsinkin kun lapset tuosta vähän kasvavat, mies voi kohdistaa väkivaltaa myös heihin.

Mies on toki perheessänne "se pahan alku", jos syyllisiä halutaan etsiä. Ja sinä väkivallan kohde. Mutta vaikka mies toimii sinua kohtaan väärin, ja on ymmärrettävää, että olet väsynyt ja turhautunut tilanteeseen, sinä itsekin käytät väkivaltaa yhtä kaikki, kun purat oman pahan olosi lapsille huutamalla. Sinä mahdollistat tilanteen, ja sinun vallassasi on viheltää peli poikki. Tee se lastesi tulevaisuuden vuoksi, ja pian.

Aikoinaan kun lapset olivat pieniä - oli vauvaa ja taaperoa ja leikki-ikäistä samaan aikaan, olin aika poikki anoppilan vierailuista. Koska etäisyys (onneksi) oli iso, oltiin koko viikonloppu, kun kerran reisuun lähdettiin.

Minun kuului häärätä keittiössä ja tiskata loputtomasti. Maalla - heillä - oli sunnuntaisinkin oikea maatyöläisen aikataulu aamukahvi puuroineen - aamupäiväkahvi - lounas - iltapäiväkahvi - päivällinen (iltateet ym. vielä ennen nukkumaan menoa) pitkän kaavan kautta, jälkiruokineen, pullalautasineen.

Klo 6 herätys myös viikonloppuna vaikka ei ollut edes karjaa, jota olisi pitänyt nousta hoitamaan.

Kerran sovittiin, että mies tiskaa, kun ollaan mummolassa. No, eipä onnistunut todellakaan.

Naiset vain voi tiskata ja tehdä keittiöhommia.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen liukunut vuosien myötä ja varsinkin lasten synnyttyä tilanteeseen, jossa kaikki kotityöt on minun harteilla. Me asutaan kerrostalossa, joten niitä perinteisiä miestentöitäkään ei ole, mutta silti mies haluaa nakittaa minulle myös huoltoyhtiön kanssa hoidettavat asiat. Kotona olisi muutakin pientä fiksattavaa, jotka minä osaisin tehdä, mutta odotan vielä muutaman vuoden ennen kuin teen.

Meillä on vain poikia ja heidän suhteen olen ollut tiukka. He ovat kuulleet jo pienestä asti, että nykytytöt ei passaa miestä vaan kummankin pitää osata ja tehdä kotitöitä. Onnekseni oppi on mennyt perille.

Tuskin on oppi mennyt perille. Kyllä nuo pojan tulevat jättämään kotityöt kumppanilleen ihan kuten kotona ovat oppineet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen liukunut vuosien myötä ja varsinkin lasten synnyttyä tilanteeseen, jossa kaikki kotityöt on minun harteilla. Me asutaan kerrostalossa, joten niitä perinteisiä miestentöitäkään ei ole, mutta silti mies haluaa nakittaa minulle myös huoltoyhtiön kanssa hoidettavat asiat. Kotona olisi muutakin pientä fiksattavaa, jotka minä osaisin tehdä, mutta odotan vielä muutaman vuoden ennen kuin teen.

Meillä on vain poikia ja heidän suhteen olen ollut tiukka. He ovat kuulleet jo pienestä asti, että nykytytöt ei passaa miestä vaan kummankin pitää osata ja tehdä kotitöitä. Onnekseni oppi on mennyt perille.

Tuskin on oppi mennyt perille. Kyllä nuo pojan tulevat jättämään kotityöt kumppanilleen ihan kuten kotona ovat oppineet.

Väitinkö, että he asuvat yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen liukunut vuosien myötä ja varsinkin lasten synnyttyä tilanteeseen, jossa kaikki kotityöt on minun harteilla. Me asutaan kerrostalossa, joten niitä perinteisiä miestentöitäkään ei ole, mutta silti mies haluaa nakittaa minulle myös huoltoyhtiön kanssa hoidettavat asiat. Kotona olisi muutakin pientä fiksattavaa, jotka minä osaisin tehdä, mutta odotan vielä muutaman vuoden ennen kuin teen.

Meillä on vain poikia ja heidän suhteen olen ollut tiukka. He ovat kuulleet jo pienestä asti, että nykytytöt ei passaa miestä vaan kummankin pitää osata ja tehdä kotitöitä. Onnekseni oppi on mennyt perille.

Pyh, mallista opitaan. Noilla pojilla menee vuorokausi tyttiksen kaa samassa kämpässä ja ne liukuu sun malliisi.

Kyllä kasvatuksella on suuri merkitys ja juuri siksi , perinteet ja roolimallit muuttuvat sukupolvien ketjussa, jos vanhemmilla on ymmärrystä ja osaamista katkaista sukupolvien kierre.

Ja se on tärkeää jo opiskun ja työelämän vuoksi, koska nykyisin siellä ei suvaita opittuja roolimalleja tai ainakaan ei edetä uralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen liukunut vuosien myötä ja varsinkin lasten synnyttyä tilanteeseen, jossa kaikki kotityöt on minun harteilla. Me asutaan kerrostalossa, joten niitä perinteisiä miestentöitäkään ei ole, mutta silti mies haluaa nakittaa minulle myös huoltoyhtiön kanssa hoidettavat asiat. Kotona olisi muutakin pientä fiksattavaa, jotka minä osaisin tehdä, mutta odotan vielä muutaman vuoden ennen kuin teen.

Meillä on vain poikia ja heidän suhteen olen ollut tiukka. He ovat kuulleet jo pienestä asti, että nykytytöt ei passaa miestä vaan kummankin pitää osata ja tehdä kotitöitä. Onnekseni oppi on mennyt perille.

Pyh, mallista opitaan. Noilla pojilla menee vuorokausi tyttiksen kaa samassa kämpässä ja ne liukuu sun malliisi.

Kyllä kasvatuksella on suuri merkitys ja juuri siksi , perinteet ja roolimallit muuttuvat sukupolvien ketjussa, jos vanhemmilla on ymmärrystä ja osaamista katkaista sukupolvien kierre.

Ja se on tärkeää jo opiskun ja työelämän vuoksi, koska nykyisin siellä ei suvaita opittuja roolimalleja tai ainakaan ei edetä uralla.

Tätähän ei kysytty.

Ei ole ketjun aihe.

Tässä kysyttiin niistä rasittavista päsmäröijistä jotka ei hyväksy muutoksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä, hyvät ihmiset, jopa viiskymppisilläkin , ole varaa jättää 80- vuotiaiden puheet ja tuomiset ohittaa raivoamatta?

Miniäthän täällä nytkin raivoaa kuin penskat, anoppi sanoo mielipiteitään.

Minäpä kerron, miten aikuiset suhtautuvat, he kuuntelevat , ovat kohteliaita mutta tekevät ja elävät kuten tahtovat.

Vaikka ikää olisi miten paljon tahansa, niin sen oman mielipiteen voi pitää omanaan, kun tietää puuttuvansa asioihin, jotka ei itselle kuulu.

Eipä näyrä miniöillä sitä fiksuutta olla vaikka ovat nuorempiakin vielä, suuna päänä vanhoja ihmisiä haukkumassa. Miten he vielä ovat niin anoppien/äitinsä/ tossun alla kuin pienet lapset että "kun pitää sitä ja tätä"

. Jos ei sen anopin kanssa asu saman katon alla asu antaa anopin puhua ja kait hyvä ihme nyt aikuiset tekevät niiko itse parhaaksi katsovat.

Niin minä menettelen miniän kanssa, hänellä on 1100 ohjetta syömisistä,.liikunnasta, lääkkeistä, harrastuksista. Ei minusta enää kuorolaulajaa tule eikä maratoonaria. Minä hymyillen ystävällisesti kuuntelen ja elän niinkuin haluan.

Huomaan että olen kuin yksi lapsistani. Ei koskaan tullut riitaa, hän kuunteli ja teki just niinkuin itse tahtoi. Tyyliin " menen kimille yöksi ja sieltä mennään tapahtumaan huomenna".

-Ethän voi niin tehdä, tuut kyllä yöksi kotiin ja onko se pakko lähteä vasta kortin saaneen kyytiin.

- joo, no mä lähen nyt, nähdään. ( Ja meni kaverin saunakamariin yöksi ja jonnekin teiniporukalla 400 kilometrin päähän. Aljoholi ei ollut siinä pirukaasa koskaan mukana) Itsenäinen on vieläkin ja vaimo ei myöskään riippuvainen äidistään.

Kylmä monesta miniästä näyttäisi kehittyvän kaikentietävä anoppi.

Minulla ei ole tarvetta "haukkua suuna päänä vanhoja ihmisiä". Meillä on oma koti, jossa toivomme myös appivanhempien kunnioittavan kotirauhaa. Me emme halua appivanhempia yllätyskylään ilmoittamatta. Mekään emme kyläile heidän kodissaan asiasta etukäteen sopimatta. 

Meillä on lapsilla säännöt ja rajat. Kyläillessä odotan äitinä, että myös appivanhemmat noudattavat alkeellisia ja yksinkertaisia ohjeita. "Eikö se äiti ja isä anna sitä ja tätä? No voi voi, onpas ne vanhemmat ilkeitä! Kyllä mummo ja vaari antaa." Tarkennuksena, että appivanhempien ei tarvitse hoitaa lapsiamme eikä tehdä meidän kotitöitä.

"Jos ei sen anopin kanssa asu saman katon alla asu antaa anopin puhua," Valehtelua ei kenenkään tarvitse hyväksyä. Eli appivanhempien on turha "esittää" sukulaisille ja tuttavapiirille toimivansa "lastenlasten hoitajina". Totuus on, että apua on saatu heiltä nolla tuntia vuodessa.

Me elämme niin kuin haluamme. Emme tarvitse edellistä sukupolvea neuvomaan ja määräilemään, missä meidän pitäisi viettää viikonloppuja, juhannusta, kesälomaa, syyslomaa, joulua, uutta vuotta, talvilomaa ja pääsiäistä perheemme kanssa. Hoidamme lapset itse emmekä käytä isovanhempia hyväksi ilmaisina lastenhoitajina ja kotiapulaisina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä, hyvät ihmiset, jopa viiskymppisilläkin , ole varaa jättää 80- vuotiaiden puheet ja tuomiset ohittaa raivoamatta?

Miniäthän täällä nytkin raivoaa kuin penskat, anoppi sanoo mielipiteitään.

Minäpä kerron, miten aikuiset suhtautuvat, he kuuntelevat , ovat kohteliaita mutta tekevät ja elävät kuten tahtovat.

Vaikka ikää olisi miten paljon tahansa, niin sen oman mielipiteen voi pitää omanaan, kun tietää puuttuvansa asioihin, jotka ei itselle kuulu.

Eipä näyrä miniöillä sitä fiksuutta olla vaikka ovat nuorempiakin vielä, suuna päänä vanhoja ihmisiä haukkumassa. Miten he vielä ovat niin anoppien/äitinsä/ tossun alla kuin pienet lapset että "kun pitää sitä ja tätä"

. Jos ei sen anopin kanssa asu saman katon alla asu antaa anopin puhua ja kait hyvä ihme nyt aikuiset tekevät niiko itse parhaaksi katsovat.

Niin minä menettelen miniän kanssa, hänellä on 1100 ohjetta syömisistä,.liikunnasta, lääkkeistä, harrastuksista. Ei minusta enää kuorolaulajaa tule eikä maratoonaria. Minä hymyillen ystävällisesti kuuntelen ja elän niinkuin haluan.

Huomaan että olen kuin yksi lapsistani. Ei koskaan tullut riitaa, hän kuunteli ja teki just niinkuin itse tahtoi. Tyyliin " menen kimille yöksi ja sieltä mennään tapahtumaan huomenna".

-Ethän voi niin tehdä, tuut kyllä yöksi kotiin ja onko se pakko lähteä vasta kortin saaneen kyytiin.

- joo, no mä lähen nyt, nähdään. ( Ja meni kaverin saunakamariin yöksi ja jonnekin teiniporukalla 400 kilometrin päähän. Aljoholi ei ollut siinä pirukaasa koskaan mukana) Itsenäinen on vieläkin ja vaimo ei myöskään riippuvainen äidistään.

Sinäpä juuri 77/77 olet kireä ja hankala ihminen. Anna niiden appivanhempien puhua ja vietätte juhlapyhänne ja lomanne miten haluatte. Miten olet jäänyt roikkumaan toisten puheisiin? Hymyilet ja sanot, meillä on muita suunnitelmia. Ettekä riitele.

Kyllä minuakin joskus kipottaa kun lapset on " liikaa" toisilla isovanhemmilla, ulkomaimla, lapissa, ja monet juhlapyhät olen yksin. Joku nyt tietysti ilkkkuuu, mitäs olet semmonen ollut, ei ne tahdo nähdä.

Kliseenä: olen ommellut purjeet ja työntänyt lapset vesille. Hyvä että ompelin hyvät purjeet, lapsilla on oma elämä ja minulla myös. Olen aika itseriittoinen, hyvä kirja parempi .kuin naama nutturalla oleva miniä jotain helluntaita pilaamassa.

Siksi emme myöskään riitele. Kun olen 77 olisi kamalaa jos lapset ja miniät olisI minun puheistani riippuvaisia.

Joku tunnettu kasvattaja, en muista nyt nimeä, on sanonut ettei mummon pulla tai mehu pilaa yhtäkään (tervettä) lasta. Antakaa vanhemmat isovanhempien rakastaa lapsia ja hemmotella vaikka pullalla tai jäätelöllä ne parit kerrat vuodessa. Niistä syntyy ne muistot ja varsin pieni lapsi tietää ja hyväksyy eron mummon ja kodin kurin välillä. Eri asia tietty jos mummo hoitaa lasta päiväkodin sijaan tai on sijaisvanhempi.

Löysää pipoa.

Ja on tilanteita, että anoppi tai appi joutuu laittamaan kokonaan poikki miniöihin ja vävyihin.

Vierailija kirjoitti:

Sinäpä juuri 77/77 olet kireä ja hankala ihminen. Anna niiden appivanhempien puhua ja vietätte juhlapyhänne ja lomanne miten haluatte. Miten olet jäänyt roikkumaan toisten puheisiin? Hymyilet ja sanot, meillä on muita suunnitelmia. Ettekä riitele.

Kyllä minuakin joskus kipottaa kun lapset on " liikaa" toisilla isovanhemmilla, ulkomaimla, lapissa, ja monet juhlapyhät olen yksin. Joku nyt tietysti ilkkkuuu, mitäs olet semmonen ollut, ei ne tahdo nähdä.

Kliseenä: olen ommellut purjeet ja työntänyt lapset vesille. Hyvä että ompelin hyvät purjeet, lapsilla on oma elämä ja minulla myös. Olen aika itseriittoinen, hyvä kirja parempi .kuin naama nutturalla oleva miniä jotain helluntaita pilaamassa.

Siksi emme myöskään riitele. Kun olen 77 olisi kamalaa jos lapset ja miniät olisI minun puheistani riippuvaisia.

Joku tunnettu kasvattaja, en muista nyt nimeä, on sanonut ettei mummon pulla tai mehu pilaa yhtäkään (tervettä) lasta. Antakaa vanhemmat isovanhempien rakastaa lapsia ja hemmotella vaikka pullalla tai jäätelöllä ne parit kerrat vuodessa. Niistä syntyy ne muistot ja varsin pieni lapsi tietää ja hyväksyy eron mummon ja kodin kurin välillä. Eri asia tietty jos mummo hoitaa lasta päiväkodin sijaan tai on sijaisvanhempi.

Löysää pipoa.

Mikä ihmeen tarve tuo on että on jäätävä pakko sössöttää asiattomuuksia? Ja käyttäytyä sairaalloisen epäsosiaalisesti?

Onko sulla diagnosoitu Tourette?