Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä muilla ongelmana että appivanhemmat yrittää väkisin "roolittaa" teidät samalla tavalla kuin heillä itsellään on?
18.07.2022 |
Anoppi tuo minulle (ei siis pojalleen) siivousvälineitä, keittiötarvikkeita yms. Ja appi puolestaan antaa pojalle kirveen, autotarvikkeita jne. Vaikka se olen yleensä minä, joka tekee takkapuita, eikä mies edes omista autoa...
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat riehuivat siitä että en ruoki heidän poikaansa, riehuivat siitä että heille tarjottiin meillä vääränlaista ruokaa.
Ja siitä että en ota niskoilleni yhteydenpitoa miehen sukuun. Jota en edes tunne.
Heillä ollessani räyhättiin kun luin kirjaa enkä passannut heitä.
Siitä tuli mekkala että pidin oman sukunimeni ja tyttärillä on minun sukunimeni.
Jatkuvaa kyykyttämistä ja paikan näyttämistä.
Onko oma sukunimesi äitisi vai isäsi sukunimi? Miksi lapsella ei saa olla isän sukunimeä?
En ole tuo aiempi, mutta kysymys ihmetyttää. Tietenkin lapsella SAA olla isän sukunimi ja varmaan 95 prosentilla suomalaisista onkin. Mutta ihan yhtä hyvin voi ja SAA olla äidin sukunimi, jos se kyseisen perheen mielestä on paras ratkaisu.
Se äidin sukunimi on usein hänen isänsä sukunimi. Miksi ihmeessä isä ei halua omille lapsilleen omaa sukunimeään?
Miksi ihmeessä äiti ei halua lapsilleen oman sukunsa nimeä???
Se isän sukunimi on usein hänen isänsä sukunimi. Miksi äiti/nainen haluaisi omalle lapselleen miehensä isän sukunimen?? Mietipä sitä.
Erityisen kätevää se on silloin, kun lapsilla on useampi eri isä.
Ei lapsella voi olla kuin yksi isä.
Opettele suomea.
Opettele itse. Ymmärrätkö yksiön ja monikon eron? Lapsilla....on monikkomuoto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseä taas ärsyttää miehen liika modernius/naisellisuus. Yrittää hoitaa perus kotiasioita vaikka pitäisi tehdä/hakea töitä tai laskuttaa asiakkaita. Jos haluaisin kotivaimon, olisin naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen liukunut vuosien myötä ja varsinkin lasten synnyttyä tilanteeseen, jossa kaikki kotityöt on minun harteilla. Me asutaan kerrostalossa, joten niitä perinteisiä miestentöitäkään ei ole, mutta silti mies haluaa nakittaa minulle myös huoltoyhtiön kanssa hoidettavat asiat. Kotona olisi muutakin pientä fiksattavaa, jotka minä osaisin tehdä, mutta odotan vielä muutaman vuoden ennen kuin teen.
Meillä on vain poikia ja heidän suhteen olen ollut tiukka. He ovat kuulleet jo pienestä asti, että nykytytöt ei passaa miestä vaan kummankin pitää osata ja tehdä kotitöitä. Onnekseni oppi on mennyt perille.
Tuskin on oppi mennyt perille. Kyllä nuo pojan tulevat jättämään kotityöt kumppanilleen ihan kuten kotona ovat oppineet.
Useimmat miehet eivät kuitenkaan ole tyhmiä. Eivätkä vanhempiensa kopioita.
Puolisoni vanhemmat olivat kuolleet jo vuosia ennen kuin tapasimme. Itse en äitinä ja anoppina tuollaista ainakaan tunnista. En ylipäänsä vie lapselleni ja hänen puolisolleen pyytämättä mitään tavaraa ja joulu- ja syntymäpäivälahjaksi ostan sen, mitä ovat toivoneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat riehuivat siitä että en ruoki heidän poikaansa, riehuivat siitä että heille tarjottiin meillä vääränlaista ruokaa.
Ja siitä että en ota niskoilleni yhteydenpitoa miehen sukuun. Jota en edes tunne.
Heillä ollessani räyhättiin kun luin kirjaa enkä passannut heitä.
Siitä tuli mekkala että pidin oman sukunimeni ja tyttärillä on minun sukunimeni.
Jatkuvaa kyykyttämistä ja paikan näyttämistä.
Onko oma sukunimesi äitisi vai isäsi sukunimi? Miksi lapsella ei saa olla isän sukunimeä?
En ole tuo aiempi, mutta kysymys ihmetyttää. Tietenkin lapsella SAA olla isän sukunimi ja varmaan 95 prosentilla suomalaisista onkin. Mutta ihan yhtä hyvin voi ja SAA olla äidin sukunimi, jos se kyseisen perheen mielestä on paras ratkaisu.
Se äidin sukunimi on usein hänen isänsä sukunimi. Miksi ihmeessä isä ei halua omille lapsilleen omaa sukunimeään?
Miksi ihmeessä äiti ei halua lapsilleen oman sukunsa nimeä???
Se isän sukunimi on usein hänen isänsä sukunimi. Miksi äiti/nainen haluaisi omalle lapselleen miehensä isän sukunimen?? Mietipä sitä.
Erityisen kätevää se on silloin, kun lapsilla on useampi eri isä.
Ei lapsella voi olla kuin yksi isä.
Opettele suomea.
Opettele itse. Ymmärrätkö yksiön ja monikon eron? Lapsilla....on monikkomuoto.
Ei niillä lapsilla voi olla montaa eri isää, kullakin on aina yksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat riehuivat siitä että en ruoki heidän poikaansa, riehuivat siitä että heille tarjottiin meillä vääränlaista ruokaa.
Ja siitä että en ota niskoilleni yhteydenpitoa miehen sukuun. Jota en edes tunne.
Heillä ollessani räyhättiin kun luin kirjaa enkä passannut heitä.
Siitä tuli mekkala että pidin oman sukunimeni ja tyttärillä on minun sukunimeni.
Jatkuvaa kyykyttämistä ja paikan näyttämistä.
Onko oma sukunimesi äitisi vai isäsi sukunimi? Miksi lapsella ei saa olla isän sukunimeä?
Miksi lapsella pitäisi olla isän sukunimi? Mitä vikaa äidin sukumimessä? Samalla tavalla se pojan sukunimi on tullut hänen isältään tai äidiltään, ei sekään sen pojan uniikki nimi ole.
Aina vingutaan, että ei se naisen nimi ole oma, vaan isältä peritty (vaikka monella on äidiltä, kuten meidänkin lapsilla) mutta ei se miehen nimi ole yhtään sen kummempi, vanhemmiltaan sekin on sen sukunimensä saanut.
Harvemmalla nykyäidillä on äitinsä oma sukunimi vaan käytössä on äidin isän sukunimi. Omille lapsilleen he eivät jostain syystä halua lasten oman isän sukunimeä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki narsistit roolittaa riippumatta iästä. Ne tarvii näytelmäänsä tietyt hahmot.
Onneksi äärimmäisen harva perustaa perhettä narsistin kanssa, heitä kun ei edelleenkään ole kuin max 3% väestöstä. Alkoholi, ja mt-ongelmaisia on monin verroin enemmän ja heillä elämänhallinta on vielä huonommalla tolalla, mutta he tai heidän läheisensä eivät tunnu sinua koskaan huolettavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat riehuivat siitä että en ruoki heidän poikaansa, riehuivat siitä että heille tarjottiin meillä vääränlaista ruokaa.
Ja siitä että en ota niskoilleni yhteydenpitoa miehen sukuun. Jota en edes tunne.
Heillä ollessani räyhättiin kun luin kirjaa enkä passannut heitä.
Siitä tuli mekkala että pidin oman sukunimeni ja tyttärillä on minun sukunimeni.
Jatkuvaa kyykyttämistä ja paikan näyttämistä.
Onko oma sukunimesi äitisi vai isäsi sukunimi? Miksi lapsella ei saa olla isän sukunimeä?
Miksi lapsella pitäisi olla isän sukunimi? Mitä vikaa äidin sukumimessä? Samalla tavalla se pojan sukunimi on tullut hänen isältään tai äidiltään, ei sekään sen pojan uniikki nimi ole.
Aina vingutaan, että ei se naisen nimi ole oma, vaan isältä peritty (vaikka monella on äidiltä, kuten meidänkin lapsilla) mutta ei se miehen nimi ole yhtään sen kummempi, vanhemmiltaan sekin on sen sukunimensä saanut.
Harvemmalla nykyäidillä on äitinsä oma sukunimi vaan käytössä on äidin isän sukunimi. Omille lapsilleen he eivät jostain syystä halua lasten oman isän sukunimeä.
Miksi se lasten isän isän nimi olisi muka parempi?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat riehuivat siitä että en ruoki heidän poikaansa, riehuivat siitä että heille tarjottiin meillä vääränlaista ruokaa.
Ja siitä että en ota niskoilleni yhteydenpitoa miehen sukuun. Jota en edes tunne.
Heillä ollessani räyhättiin kun luin kirjaa enkä passannut heitä.
Siitä tuli mekkala että pidin oman sukunimeni ja tyttärillä on minun sukunimeni.
Jatkuvaa kyykyttämistä ja paikan näyttämistä.
Onko oma sukunimesi äitisi vai isäsi sukunimi? Miksi lapsella ei saa olla isän sukunimeä?
En ole tuo aiempi, mutta kysymys ihmetyttää. Tietenkin lapsella SAA olla isän sukunimi ja varmaan 95 prosentilla suomalaisista onkin. Mutta ihan yhtä hyvin voi ja SAA olla äidin sukunimi, jos se kyseisen perheen mielestä on paras ratkaisu.
Se äidin sukunimi on usein hänen isänsä sukunimi. Miksi ihmeessä isä ei halua omille lapsilleen omaa sukunimeään?
Miksi ihmeessä äiti ei halua lapsilleen oman sukunsa nimeä???
Se isän sukunimi on usein hänen isänsä sukunimi. Miksi äiti/nainen haluaisi omalle lapselleen miehensä isän sukunimen?? Mietipä sitä.
Erityisen kätevää se on silloin, kun lapsilla on useampi eri isä.
Ei lapsella voi olla kuin yksi isä.
Opettele suomea.
Opettele itse. Ymmärrätkö yksiön ja monikon eron? Lapsilla....on monikkomuoto.
Ei niillä lapsilla voi olla montaa eri isää, kullakin on aina yksi.
Kyllä voi olla, Pertti on Lissun isä ja Paavo on Lasten isä. Siinä on perheessä kaksi isää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat riehuivat siitä että en ruoki heidän poikaansa, riehuivat siitä että heille tarjottiin meillä vääränlaista ruokaa.
Ja siitä että en ota niskoilleni yhteydenpitoa miehen sukuun. Jota en edes tunne.
Heillä ollessani räyhättiin kun luin kirjaa enkä passannut heitä.
Siitä tuli mekkala että pidin oman sukunimeni ja tyttärillä on minun sukunimeni.
Jatkuvaa kyykyttämistä ja paikan näyttämistä.
Onko oma sukunimesi äitisi vai isäsi sukunimi? Miksi lapsella ei saa olla isän sukunimeä?
Miksi lapsella pitäisi olla isän sukunimi? Mitä vikaa äidin sukumimessä? Samalla tavalla se pojan sukunimi on tullut hänen isältään tai äidiltään, ei sekään sen pojan uniikki nimi ole.
Aina vingutaan, että ei se naisen nimi ole oma, vaan isältä peritty (vaikka monella on äidiltä, kuten meidänkin lapsilla) mutta ei se miehen nimi ole yhtään sen kummempi, vanhemmiltaan sekin on sen sukunimensä saanut.
Harvemmalla nykyäidillä on äitinsä oma sukunimi vaan käytössä on äidin isän sukunimi. Omille lapsilleen he eivät jostain syystä halua lasten oman isän sukunimeä.
Miksi se lasten isän isän nimi olisi muka parempi?!
No miksi se äidin isän nimi on tärkeä? Vai tiedetäänkö isää ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat riehuivat siitä että en ruoki heidän poikaansa, riehuivat siitä että heille tarjottiin meillä vääränlaista ruokaa.
Ja siitä että en ota niskoilleni yhteydenpitoa miehen sukuun. Jota en edes tunne.
Heillä ollessani räyhättiin kun luin kirjaa enkä passannut heitä.
Siitä tuli mekkala että pidin oman sukunimeni ja tyttärillä on minun sukunimeni.
Jatkuvaa kyykyttämistä ja paikan näyttämistä.
Onko oma sukunimesi äitisi vai isäsi sukunimi? Miksi lapsella ei saa olla isän sukunimeä?
Miksi lapsella pitäisi olla isän sukunimi? Mitä vikaa äidin sukumimessä? Samalla tavalla se pojan sukunimi on tullut hänen isältään tai äidiltään, ei sekään sen pojan uniikki nimi ole.
Aina vingutaan, että ei se naisen nimi ole oma, vaan isältä peritty (vaikka monella on äidiltä, kuten meidänkin lapsilla) mutta ei se miehen nimi ole yhtään sen kummempi, vanhemmiltaan sekin on sen sukunimensä saanut.
Harvemmalla nykyäidillä on äitinsä oma sukunimi vaan käytössä on äidin isän sukunimi. Omille lapsilleen he eivät jostain syystä halua lasten oman isän sukunimeä.
Koska ajat muuttuvat ja kehitys kehittyy tässäkin asiassa. Ennen vaimo otti lähes aina miehen sukunimen tai kaksoisnimen, ja lapsi sai isän nimen, sitten hoksattiin ettei siihen nykyaikana ole mitään syytä että avioliitossa on molemmilla sama nimi ja samalla tuli mahdolliseksi antaa myös lapselle äidin sukunimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäpä juuri 77/77 olet kireä ja hankala ihminen. Anna niiden appivanhempien puhua ja vietätte juhlapyhänne ja lomanne miten haluatte. Miten olet jäänyt roikkumaan toisten puheisiin? Hymyilet ja sanot, meillä on muita suunnitelmia. Ettekä riitele.
Kyllä minuakin joskus kipottaa kun lapset on " liikaa" toisilla isovanhemmilla, ulkomaimla, lapissa, ja monet juhlapyhät olen yksin. Joku nyt tietysti ilkkkuuu, mitäs olet semmonen ollut, ei ne tahdo nähdä.
Kliseenä: olen ommellut purjeet ja työntänyt lapset vesille. Hyvä että ompelin hyvät purjeet, lapsilla on oma elämä ja minulla myös. Olen aika itseriittoinen, hyvä kirja parempi .kuin naama nutturalla oleva miniä jotain helluntaita pilaamassa.
Siksi emme myöskään riitele. Kun olen 77 olisi kamalaa jos lapset ja miniät olisI minun puheistani riippuvaisia.
Joku tunnettu kasvattaja, en muista nyt nimeä, on sanonut ettei mummon pulla tai mehu pilaa yhtäkään (tervettä) lasta. Antakaa vanhemmat isovanhempien rakastaa lapsia ja hemmotella vaikka pullalla tai jäätelöllä ne parit kerrat vuodessa. Niistä syntyy ne muistot ja varsin pieni lapsi tietää ja hyväksyy eron mummon ja kodin kurin välillä. Eri asia tietty jos mummo hoitaa lasta päiväkodin sijaan tai on sijaisvanhempi.
Löysää pipoa.Mikä ihmeen tarve tuo on että on jäätävä pakko sössöttää asiattomuuksia? Ja käyttäytyä sairaalloisen epäsosiaalisesti?
Onko sulla diagnosoitu Tourette?
Sinä olet hirveä ihminen. -ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat riehuivat siitä että en ruoki heidän poikaansa, riehuivat siitä että heille tarjottiin meillä vääränlaista ruokaa.
Ja siitä että en ota niskoilleni yhteydenpitoa miehen sukuun. Jota en edes tunne.
Heillä ollessani räyhättiin kun luin kirjaa enkä passannut heitä.
Siitä tuli mekkala että pidin oman sukunimeni ja tyttärillä on minun sukunimeni.
Jatkuvaa kyykyttämistä ja paikan näyttämistä.
Onko oma sukunimesi äitisi vai isäsi sukunimi? Miksi lapsella ei saa olla isän sukunimeä?
Miksi lapsella pitäisi olla isän sukunimi? Mitä vikaa äidin sukumimessä? Samalla tavalla se pojan sukunimi on tullut hänen isältään tai äidiltään, ei sekään sen pojan uniikki nimi ole.
Aina vingutaan, että ei se naisen nimi ole oma, vaan isältä peritty (vaikka monella on äidiltä, kuten meidänkin lapsilla) mutta ei se miehen nimi ole yhtään sen kummempi, vanhemmiltaan sekin on sen sukunimensä saanut.
Mitäs alapeukuttamista tässä on? Vai väitätkö, ettei sillä miehellä ole isänsä tai äitinsä sukunimi?
Eikä siitä ole kauaakaan, kun koko perhe muutti nimensä talon mukaan, Jos Koski niminen perhe muutti Mattilaan, he vaihtoivat nimensä Mattilaksi ja sillä hyvä.
Ei se isän nimi mikään pyhä ole, jota ei voi muuttaa/vaihtaa.
Onko äidin nimi jollain tavoin pyhä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäpä juuri 77/77 olet kireä ja hankala ihminen. Anna niiden appivanhempien puhua ja vietätte juhlapyhänne ja lomanne miten haluatte. Miten olet jäänyt roikkumaan toisten puheisiin? Hymyilet ja sanot, meillä on muita suunnitelmia. Ettekä riitele.
Kyllä minuakin joskus kipottaa kun lapset on " liikaa" toisilla isovanhemmilla, ulkomaimla, lapissa, ja monet juhlapyhät olen yksin. Joku nyt tietysti ilkkkuuu, mitäs olet semmonen ollut, ei ne tahdo nähdä.
Kliseenä: olen ommellut purjeet ja työntänyt lapset vesille. Hyvä että ompelin hyvät purjeet, lapsilla on oma elämä ja minulla myös. Olen aika itseriittoinen, hyvä kirja parempi .kuin naama nutturalla oleva miniä jotain helluntaita pilaamassa.
Siksi emme myöskään riitele. Kun olen 77 olisi kamalaa jos lapset ja miniät olisI minun puheistani riippuvaisia.
Joku tunnettu kasvattaja, en muista nyt nimeä, on sanonut ettei mummon pulla tai mehu pilaa yhtäkään (tervettä) lasta. Antakaa vanhemmat isovanhempien rakastaa lapsia ja hemmotella vaikka pullalla tai jäätelöllä ne parit kerrat vuodessa. Niistä syntyy ne muistot ja varsin pieni lapsi tietää ja hyväksyy eron mummon ja kodin kurin välillä. Eri asia tietty jos mummo hoitaa lasta päiväkodin sijaan tai on sijaisvanhempi.
Löysää pipoa.Mikä ihmeen tarve tuo on että on jäätävä pakko sössöttää asiattomuuksia? Ja käyttäytyä sairaalloisen epäsosiaalisesti?
Onko sulla diagnosoitu Tourette?
Olipa fiksu kommentti. Ei ihme jos anoppisi ei sinua ymmärrä. Se että kiepauttaa lapsen ei aina tee aikuiseksi. Käytät jotain yläasteelaisteinin kieltä.
"Meitä" ei yritetä roolittaa, mutta sekä anoppi että oma äitini yrittävät väkisin tehdä minusta kaltaisensa.
Ei mene millään jakeluun, että en pidä pinkistä, glitteristä tai sydämenmuotoisista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäpä juuri 77/77 olet kireä ja hankala ihminen. Anna niiden appivanhempien puhua ja vietätte juhlapyhänne ja lomanne miten haluatte. Miten olet jäänyt roikkumaan toisten puheisiin? Hymyilet ja sanot, meillä on muita suunnitelmia. Ettekä riitele.
Kyllä minuakin joskus kipottaa kun lapset on " liikaa" toisilla isovanhemmilla, ulkomaimla, lapissa, ja monet juhlapyhät olen yksin. Joku nyt tietysti ilkkkuuu, mitäs olet semmonen ollut, ei ne tahdo nähdä.
Kliseenä: olen ommellut purjeet ja työntänyt lapset vesille. Hyvä että ompelin hyvät purjeet, lapsilla on oma elämä ja minulla myös. Olen aika itseriittoinen, hyvä kirja parempi .kuin naama nutturalla oleva miniä jotain helluntaita pilaamassa.
Siksi emme myöskään riitele. Kun olen 77 olisi kamalaa jos lapset ja miniät olisI minun puheistani riippuvaisia.
Joku tunnettu kasvattaja, en muista nyt nimeä, on sanonut ettei mummon pulla tai mehu pilaa yhtäkään (tervettä) lasta. Antakaa vanhemmat isovanhempien rakastaa lapsia ja hemmotella vaikka pullalla tai jäätelöllä ne parit kerrat vuodessa. Niistä syntyy ne muistot ja varsin pieni lapsi tietää ja hyväksyy eron mummon ja kodin kurin välillä. Eri asia tietty jos mummo hoitaa lasta päiväkodin sijaan tai on sijaisvanhempi.
Löysää pipoa.Mikä ihmeen tarve tuo on että on jäätävä pakko sössöttää asiattomuuksia? Ja käyttäytyä sairaalloisen epäsosiaalisesti?
Onko sulla diagnosoitu Tourette?
Olipa fiksu kommentti. Ei ihme jos anoppisi ei sinua ymmärrä. Se että kiepauttaa lapsen ei aina tee aikuiseksi. Käytät jotain yläasteelaisteinin kieltä.
Etkö osaa vastata kysymykseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäpä juuri 77/77 olet kireä ja hankala ihminen. Anna niiden appivanhempien puhua ja vietätte juhlapyhänne ja lomanne miten haluatte. Miten olet jäänyt roikkumaan toisten puheisiin? Hymyilet ja sanot, meillä on muita suunnitelmia. Ettekä riitele.
Kyllä minuakin joskus kipottaa kun lapset on " liikaa" toisilla isovanhemmilla, ulkomaimla, lapissa, ja monet juhlapyhät olen yksin. Joku nyt tietysti ilkkkuuu, mitäs olet semmonen ollut, ei ne tahdo nähdä.
Kliseenä: olen ommellut purjeet ja työntänyt lapset vesille. Hyvä että ompelin hyvät purjeet, lapsilla on oma elämä ja minulla myös. Olen aika itseriittoinen, hyvä kirja parempi .kuin naama nutturalla oleva miniä jotain helluntaita pilaamassa.
Siksi emme myöskään riitele. Kun olen 77 olisi kamalaa jos lapset ja miniät olisI minun puheistani riippuvaisia.
Joku tunnettu kasvattaja, en muista nyt nimeä, on sanonut ettei mummon pulla tai mehu pilaa yhtäkään (tervettä) lasta. Antakaa vanhemmat isovanhempien rakastaa lapsia ja hemmotella vaikka pullalla tai jäätelöllä ne parit kerrat vuodessa. Niistä syntyy ne muistot ja varsin pieni lapsi tietää ja hyväksyy eron mummon ja kodin kurin välillä. Eri asia tietty jos mummo hoitaa lasta päiväkodin sijaan tai on sijaisvanhempi.
Löysää pipoa.Mikä ihmeen tarve tuo on että on jäätävä pakko sössöttää asiattomuuksia? Ja käyttäytyä sairaalloisen epäsosiaalisesti?
Onko sulla diagnosoitu Tourette?
Olipa fiksu kommentti. Ei ihme jos anoppisi ei sinua ymmärrä. Se että kiepauttaa lapsen ei aina tee aikuiseksi. Käytät jotain yläasteelaisteinin kieltä.
Etkö osaa vastata kysymykseen?
Isäni sanoi ettei hölmöjen kanssa kannata keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. On sanonut, että ruoanlaitot ja siivoamiset ja lastenhoito kuuluvat naiselle, kun minä ne lapset olen halunnutkin (yhdessä ne on tehty). Appi sanoo, että isät nyt on tuollaisia, että niitä alkaa kiinnostaa lapset vasta kouluiässä ja anoppi puolestaan, että pienet lapset tarvitsee enemmän äitiä, kun yritän kaikin keinoin osallistaa isää. Lapset siis 4kk vauva ja alle 2v taapero.
Meillä siis riidellään koko ajan (monta kertaa viikossa) siitä, miten vähän mies osallistuu kodin- ja lastenhoitoon ja kun sitten loppuun palamisen partaalla huudan miehelle ja välillä räjähtelen lapsillekin väsymystäni, minua syyllistetään koko miehen perheen voimin. Uhkaillaan, että jos huuto ja riitely jatkuu, niin sitten lastensuojeluun yhteyttä ja pahimmassa tapauksessa lapset kokonaan pois. Siis ihan oikeasti heidän mielestään parempi vaihtoehto, että lapset viedään pois minultakin, joka olen heidät 90% yksin tähän saakka hoitanut ja kasvattanut, kuin että heidän poikansa osallistuisi lastenhoitoon tarpeeksi. Tietävät myös poikansa olevan väkivaltainen minua kohtaan, mutta miehen lyömisestäkin syytetään minua. Olen kuulemma provosoinut, kun olen kehdannut valittaa, ettei mies auta.
En edes pyydä mahdottomia. Vain että mies vahtii lapsia kun olen ruoanlaitossa/vessassa, tai pitää taaperolle seuraa, ettei tuhoa paikkoja sillä aikaa kun imetän vauvaa ja että tekisi oman osansa kotitöistä, kuten tiskeistä ja pyykkien laittamisesta kuivamaan. (Ei tee ruokaa, eikä pyykkää, eikä siivota kuin kerran kuussa jos sitäkään, kun ei auta.) Ei, tekee omia asioitaan ja taapero pyörii aina jaloissa, levittää kaiken ympäri kämppää, ja vauva ei saa ruokarauhaa. Päivät jo hoidan lapsia yksinäni, kun mies on töissä, joten töiden jälkeen sitä kaipaisi edes hetken keskittymisrauhaa ja etenkin sitä kuuluisaa omaa aikaa, mutta sitä saa paljon vähemmän kuin lasten kanssa keskenään, kun taapero vonkaa isiltä pahoja tekemällä huomiota, mitä ei saa normaalisti.
Sanomattakin varmaan selvää, että sanoin miehelle, että jos noin aletaan uhkailla, niin loppuu lasten vierailut isovanhemmilla ja että jos pistää valitsemaan, että joko kasvatan lapset yksinäni (eron jälkeen) tai että mennään lasuun, niin valitsen aina ensimmäisen vaihtoehdon. Minähän ne lapset olen tähänkin mennessä kasvattanut ja hoitanut 90% yksinäni, niin voin ne loputkin 10% hoitaa. Omaa aikaa ja rauhaa en saa sittenkään, mutta ainakaan lasten ei tarvitse kuunnella huutoa sen takia, että isiä ei kiinnosta, kun se huudon suurin syypää on poissa kuvioista. Viettäkööt sitten lasten kanssa aikaa, kun oikeasti kiinnostaa ja jos ei kiinnosta, niin osallistuu sitten vain rahallisesti.
Mitä mies sanoi kun keskustelitte asiasta tietenkin ENNEN kuin aloitte tehdä pinkit lasit silmillänne lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat riehuivat siitä että en ruoki heidän poikaansa, riehuivat siitä että heille tarjottiin meillä vääränlaista ruokaa.
Ja siitä että en ota niskoilleni yhteydenpitoa miehen sukuun. Jota en edes tunne.
Heillä ollessani räyhättiin kun luin kirjaa enkä passannut heitä.
Siitä tuli mekkala että pidin oman sukunimeni ja tyttärillä on minun sukunimeni.
Jatkuvaa kyykyttämistä ja paikan näyttämistä.
Miten kuvailet tuota riehumista ja räyhäämistä?
Minusta riehuminen ja räyhääminen on suurella äänellä huutamalla, kiroilemalla ja tavaroita paiskomalla tapahtuvaa toimintaa. En ihan usko, että noin tekivät.
Mekkalaa, kyykyttämistä ja paikan näyttämistä... En tajua. Miten ihmeessä et sinä - nykyajan nuori naisihminen - pysty pitämään rajojasi? Itse en sietäisi hetkeäkään, jos minua noin kohdeltaisiin. Minä lähtisin.
Äläkä vastaa, että "ei se ole niin helppoa." On se.
Minun ex-anoppini ei sentään räyhännyt eikä riehunut, ei kyykyttänyt, eikä yleensäkään avioeromme johtunut hänestä, vaikka en niin mainiosti hänen kanssaan toimeen tullutkaan. Mutta jos hän noin olisi käyttäytynyt, olisin lähtenyt jo aikaisemmin.
Jos nuo juttusi tosia ovat, mitä en täysin usko, niin mikä ihme sinua siinä pitelee? Jos mies on niin täydellisen hyvä, ettei häntä voi mitenkään jättää, niin kysyn vaan, mitä hyvää on miehessä, joka antaa vaimoaan noin kohdella?
Te nykynuoret naiset olette olevinanne niin tiedostavia ja osaavia ja itsestänne ja oikeuksistanne kiinni pitäviä, niin miten te kuitenkin annatte tuolla tavalla itseänne kohdella? Lällyjähän te olette, ja tänne tulette uhriutumaan, kun anoppi on niin kauhea, nyyh!
Opettele rakastamaan terveellä tavalla!