Onko teillä muilla ongelmana että appivanhemmat yrittää väkisin "roolittaa" teidät samalla tavalla kuin heillä itsellään on?

Tuo olisi aika vähäinen ongelma. Minulla myös mies on elänyt näihin päiviin asti siinä luulossa, että kaikki naiset ovat niin kuin hänen äitinsä ja siskonsa, eli elämän suurimpia nautintoja on siivoaminen, kokkaaminen, miehen ja lasten passaaminen.

Kyllä. Minua kiitetään maukkaasta kakusta, jonka mies on leiponut jne. Kun sanon, että kiitä tuota poikaasi, joka kakun leipoi, hän nauraa kuin hyvällekin vitsille. Ja ihan kaikissa muissakin asioissa hän tekee tätä.

Anoppi 78, miniä 49.

Kyllä. Anoppi olettaa, että kaikki naiset on tasa-arvoisia ja tekee innolla metsätöitä koko kesäloman, tuosta vain vaihtaa autoon öljyt ja siinä sivussa hoitaa ison kasvimaan ja tekee täyden työpäivän hoitajana. Jos minä menen sanomaan, että väsyttää, niin hän nostaa toista kulmakarvaansa ja kysyy, että tämä ainoa elämäkö on oikeasti liikaa.

Anoppi tekee tuota. Jos esim. olemme syöneet meillä ja nousemme pöydästä, niin anoppi sanoo minulle, että minä autan sinua Minna korjaamaan astiat pöydästä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Anoppi olettaa, että kaikki naiset on tasa-arvoisia ja tekee innolla metsätöitä koko kesäloman, tuosta vain vaihtaa autoon öljyt ja siinä sivussa hoitaa ison kasvimaan ja tekee täyden työpäivän hoitajana. Jos minä menen sanomaan, että väsyttää, niin hän nostaa toista kulmakarvaansa ja kysyy, että tämä ainoa elämäkö on oikeasti liikaa.

Anoppisi on marttatyyppi. Joillekin toisille taas elämä tuntuu tarkoituksellisemmalta silloin, kun saa olla välillä rauhassa ja hiljaisuudessa ja pohdiskella tai vain havainnoida ympäristöään.

Onko aina pakko suorittaa...

Joo ja aika paljolti koko ikäluokka tekee tuota. Eikä auta vaikka asiasta sanoo.

Omalle äidille oli vaikeeta kun mieheni alkoi oma-alotteisesti pesemään pottuja tai tiskaamaan ...kyllä hän taipui ajan kuluessa..

Vierailija kirjoitti:

Joo ja aika paljolti koko ikäluokka tekee tuota. Eikä auta vaikka asiasta sanoo.

Mikä ikäluokka?

Itse olen 58, anoppini on 83-vuotias. Hän on väkisin survonut minua perinteiseen rooliin, mutta mieheni kanssa meillä on hyvin tasa-arvoinen liitto. Omaa miniääni en ole roolittanut, ei tulisi mieleenikään.

Tää on jo ex-anoppi, mutta koska hän oli elänyt 40 vuotta kotiorjana, niin kyläillessämme hän halusi nakittaa minut siihen rooliin. Eli käytännössä minä tein hänen kotityöt, hän arvosteli että liian hitaasti tai väärin tehty, ja jos yritin levähtää ja seurustella muun perheen kanssa kuten vierailuun kuuluu niin olin laiska ja hyödytön miniä. Viimeinen niitti oli kun yritin raatamisen välissä imettää vauvaani olohuoneessa ja anoppi tuli raivoamaan että laiskottelen. Huoneessa olisi ollut hänen aviomiehensä, hänen poikansa sekä kälyn perhe joilla vanhempi lapsi. Mutta hän tarvitsi heitä kaikkia rupattelutuokioon, joten minun olisi pitänyt mennä.

Anoppi vaikutti eropäätökseen, kuten myös se ettei aviomieheni pitänyt puoliani edes siinä vaiheessa kun minulla lopulta napsahti päässä.

Vierailija kirjoitti:

Tää on jo ex-anoppi, mutta koska hän oli elänyt 40 vuotta kotiorjana, niin kyläillessämme hän halusi nakittaa minut siihen rooliin. Eli käytännössä minä tein hänen kotityöt, hän arvosteli että liian hitaasti tai väärin tehty, ja jos yritin levähtää ja seurustella muun perheen kanssa kuten vierailuun kuuluu niin olin laiska ja hyödytön miniä. Viimeinen niitti oli kun yritin raatamisen välissä imettää vauvaani olohuoneessa ja anoppi tuli raivoamaan että laiskottelen. Huoneessa olisi ollut hänen aviomiehensä, hänen poikansa sekä kälyn perhe joilla vanhempi lapsi. Mutta hän tarvitsi heitä kaikkia rupattelutuokioon, joten minun olisi pitänyt mennä.

Anoppi vaikutti eropäätökseen, kuten myös se ettei aviomieheni pitänyt puoliani edes siinä vaiheessa kun minulla lopulta napsahti päässä.

Tätä en usko.

Ei ole tuollaista ongelmaa. Saattaa olla että minulle tarjotaan useammin jotain muuta kuin miehelleni, mutta en pidä kirjaa sellaisesta, enkä huomaa siinä mitään vihjeitä.

Sen sijaan moni tuntuu olevan kateellinen meille. Se harmittaa, koska itse en ole kateellinen miden suhteesta, ja tämä on ensimmäinen toimiva, ja ylipäätään vuotta pitempi suhde, ja tämä alkoi vasta 35-vuotiaana. Siihen asti olin yritellyt jotain suhteita niissä onnistumatta. Vähän harmittaa että kun olen ollut muiden puolesta aina onnellinen, niin nyt osa jopa suoraan toivoo minulle pahaa jotta tietäisin mitä "oikea elämä on". Kyllä minä ihan oikeaa elämääni eläm, ja silloin kun nämä oli naimisissa ja perusteli perheitä minä olin sinkkuna

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Anoppi olettaa, että kaikki naiset on tasa-arvoisia ja tekee innolla metsätöitä koko kesäloman, tuosta vain vaihtaa autoon öljyt ja siinä sivussa hoitaa ison kasvimaan ja tekee täyden työpäivän hoitajana. Jos minä menen sanomaan, että väsyttää, niin hän nostaa toista kulmakarvaansa ja kysyy, että tämä ainoa elämäkö on oikeasti liikaa.

Anoppisi on marttatyyppi. Joillekin toisille taas elämä tuntuu tarkoituksellisemmalta silloin, kun saa olla välillä rauhassa ja hiljaisuudessa ja pohdiskella tai vain havainnoida ympäristöään.

Onko aina pakko suorittaa...

Toisaalta jos ei suorita, niin on aika turha seistä kasvimaan reunalla selittämässä, että tekee mieli tuoretta salaattia. Nokkosten keskeltä sitä ei välttämättä löydy.

Kyllä. Sekä appi että anoppi riehuivat asiasta vuosia.

Ja sitten kitisivät kun ei enää oltu tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Anoppi olettaa, että kaikki naiset on tasa-arvoisia ja tekee innolla metsätöitä koko kesäloman, tuosta vain vaihtaa autoon öljyt ja siinä sivussa hoitaa ison kasvimaan ja tekee täyden työpäivän hoitajana. Jos minä menen sanomaan, että väsyttää, niin hän nostaa toista kulmakarvaansa ja kysyy, että tämä ainoa elämäkö on oikeasti liikaa.

Anoppisi on marttatyyppi. Joillekin toisille taas elämä tuntuu tarkoituksellisemmalta silloin, kun saa olla välillä rauhassa ja hiljaisuudessa ja pohdiskella tai vain havainnoida ympäristöään.

Onko aina pakko suorittaa...

Toisaalta jos ei suorita, niin on aika turha seistä kasvimaan reunalla selittämässä, että tekee mieli tuoretta salaattia. Nokkosten keskeltä sitä ei välttämättä löydy.

Et oo ruokakaupoista kuullu? Ja sen sun salaatin saa kasvamaan ihan ruukkuun vaikka terassille.

Appivanhemmat riehuivat siitä että en ruoki heidän poikaansa, riehuivat siitä että heille tarjottiin meillä vääränlaista ruokaa.

Ja siitä että en ota niskoilleni yhteydenpitoa miehen sukuun. Jota en edes tunne.

Heillä ollessani räyhättiin kun luin kirjaa enkä passannut heitä.

Siitä tuli mekkala että pidin oman sukunimeni ja tyttärillä on minun sukunimeni.

Jatkuvaa kyykyttämistä ja paikan näyttämistä.

Mitä väliä sillä on? Jakakaa keskenänne tuomiset, miten haluatte. Anoppisi on oman sukupolvensa tuote, kuten sinä omasi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Sekä appi että anoppi riehuivat asiasta vuosia.

Ja sitten kitisivät kun ei enää oltu tekemisissä.

Joopa joo, riehuivat ja riehuivat...  Aina vaan anoppi sitä ja anoppi tätä, kuka näitä aloituksia jaksaa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Sekä appi että anoppi riehuivat asiasta vuosia.

Ja sitten kitisivät kun ei enää oltu tekemisissä.

Joopa joo, riehuivat ja riehuivat...  Aina vaan anoppi sitä ja anoppi tätä, kuka näitä aloituksia jaksaa tehdä.

Kyllä. Ryntäsivät aamulla kuudelta aukomaan kaappeja ja riehumaan. Siis todella kirjaimellisesti riehuivat ja räyhäsivät ruoanlaitosta.

Ja siellä anoppilassa anoppi jopa kyttäsi yöllä että ei saa lukea kun sähköt kuluu. Oli käyntt tarkistamassa näkyykö oven alta valoa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä on? Jakakaa keskenänne tuomiset, miten haluatte. Anoppisi on oman sukupolvensa tuote, kuten sinä omasi.

Omat vanhemmat ovat samaa sukupolvea, mutta se ei häiritse. Ei sillä ole väliä, vaikka toimivat samalla lailla.

Ihanaa, anoppiketju pitkästä aikaa.