Onko oikeasti lapsiperheitä, joissa ei lasten kanssa käydä juuri missään?

Vierailija kirjoitti:

Kämpän lasi metsään päin ja puiset lelut

Jos mun lapsi voisi asua näin, ei hän sen parempaa osaa kuvitellakaan. Isona kuulemma kaikki lasit on metsään päin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan yleistä menneinä vuosikymmeninä. En minä lapsena missään käynyt vanhempien kanssa paitsi lyhyillä vierailuilla sukulaisten luona. Ei käynyt kaveritkaan.

Sama. Mummon luona käytiin kerran vuodessa korkeintaan ja enon luona etelä-Suomessa joskus, ei edes joka vuosi. Silloin käytiin korkesaaressa, olin 7-vuotias ja veljet vähän vanhempia, sen jälkeen kävin seuraavan kerran vasta omien lasten kanssa.  Mutta meillä oli mökki saaressa ja me lapset lähdettiin mielellään sinne. Naapurista tuli usein pari samanikäistä kaveria mukaan (aikuisena tajusin vasta, että vanhempani toimivat heille sijaiskotina). Pieni saari ja huono uimaranta, mutta silti me viihdyttiin ja uitiin, soudeltiin ja pelailtiin pelejä. 

Ei käyty ensimmäiseen 6 vuoteen juurikaan missään esikoisen synnyttyä. Ei ollut varaa kun miehen yrityksellä menikin yhtäkkiä päin prsettä ja isoja lyhennyksiä ja muita todella isoja kuluja, minkä kanssa vaikeaa. Ei kuitenkaan hakeutunut konkurssiin koska se olisi ollut pieni katastrofi myös monelle muulle. Yleisesti oli aika vaikea liikkua meiltä eikä turhaan ajeltu, taidettiin käydä kerran Ruotsissa päiväristeilyllä kun jonkun S-marketin avajaisissa jaeltiin sellaisia "aleristeilylippusia". Mä olin ihan yksin lasten kanssa suurimman osan tuosta ajasta ja asuttiin ahtaasti, ei ollut mihinkään varaa. En voinut pitää suunnittelemiani hoitovapaita vaan munkin oli mentävä takas töihin, mutta päivähoidossahan lapset sai monenlaisia kokemuksia, mitä ei nyt ainakaan kotona ollut. Ei toki niitä mitä oltaisiin hoitovapaalla ja perheenä tehty, mutta monipuolista tekemistä ja tärkeitä kavereita. Kyllä me käytiin kuitenkin kotona ollessa ja vapaalla kirjastossa, taiteiltiin ja askarreltiin kotona (aika niukoista materiaaleista), soiteteltiin pianoa, uitiin rannoilla ja kalastettiin mato-ongella, luisteltiin koulun pihalla, etsittiin leluja ja tekemistä kirpparilta kun mahdollista... Siis aikalailla kaikenlaista pyrittiin silti lasten kanssa tekemään mutta pienellä budjetilla tai nollabudjetilla. Toritivolissa käytiin joku halpa karusellikierros tekemässä ja lapset järjesti itse itselleen teatteriesityksiä. Nykyään käydään kyllä kaikkialla, kahviloihin raaskitaan jo mennä ja myös matkustetaan ja harrastetaan paljon kun talous on kunnossa, kolmaskin lapsi saatiin. Esikoinen oli kuitenkin ilmeisesti ainoa ekaluokalla, joka osasi tehdä kaarnaveneen ym. 

Ihan kuin ne kotona kököttävät jotenkin sivistyneesti olisivat lapsilleen läsnä.

Ei ole. He kököttää kun eivät muuta osaa tai viitsi.

Mun lapsuudessa oli näin. Ja sama on ollut myös mun lapsella. Ei ole kaikilla hyvät tulot ja jos on vielä yh.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin ne kotona kököttävät jotenkin sivistyneesti olisivat lapsilleen läsnä.

Ei ole. He kököttää kun eivät muuta osaa tai viitsi.

Jep. Ei ne rohkaise lasta lukemaan tai tekemään mitään, ovat vaan ja möllöttävät.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuudessa oli näin. Ja sama on ollut myös mun lapsella. Ei ole kaikilla hyvät tulot ja jos on vielä yh.

Siirrät oman kurjuutesi seuraavaan sukupolveen. Älä sitten ylläty kun lapsi kasvaa ja tajuaa mistä kaikesta on jäänyt paitsi, ja haistattelee sinulle, syystä.

Vierailija kirjoitti:

Paljon on näitä perheitä jossa vanhemmilla ei ole rahaa viedä lapsia vaikka Lintsille, mutta rahaa löytyy kyllä esim. tupakkaan.

En näe oikeastaan mitään järkeä lähteä täältä pohjoisesta käyttämään teinejä Lintsillä. Matkat maksaa älyttömästi ja sitten jonotetaan yhteen laitteeseen jopa 45 minuuttia. Ja joo, on käytetty lapsia Linnanmäellä, Korkeasaaressa, Muumimaailmassa, Särkänniemessä ja Powerparkissa, mutta onneksi eivät enää innostu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuudessa oli näin. Ja sama on ollut myös mun lapsella. Ei ole kaikilla hyvät tulot ja jos on vielä yh.

Siirrät oman kurjuutesi seuraavaan sukupolveen. Älä sitten ylläty kun lapsi kasvaa ja tajuaa mistä kaikesta on jäänyt paitsi, ja haistattelee sinulle, syystä.

Taidat olla aika kokenut haistattelija.

Pienempänä kävin äidin kanssa useamminkin teatterissa ja kerran Helsingissäkin (Lapista). Teini-ikäisenä emme sitten käyneet missään ilmeisesti perheen rahatilanteen huononemisen vuoksi. Istuin suurimman osan teinivuosistani omassa huoneessa kirjoittelemassa päiväkirjaa ja lukemassa. Ja ulkona hiihtämässä. Kavereita ei lähiseudulla ollut. Pääsin vasta luokkaretkellä ravintolaan. Mikään ei ole niin noloa, kuin se, ettet tiedä miten pitää käyttäytyä.

Lasteni kanssa olen kesät kulkenut ulkoilmamuseoissa, taidenäyttelyissä (joo, pienetkin tykkää), olen käynyt elokuvissa, tapahtumissa, ravintoloissa yms. Opiskelijana, opiskelijabudjetilla. Yksikin kerta näitä, niin lapsi oppii, miten niissä toimitaan. Tiedän perheen, jossa ei käydä missään, eikä lapset osaa toimia missään. Istutaan vain pelaamassa ja tavataan vain sukulaisia.

Kesätapahtumia on monella paikkakunnalla. Ylipäätään "ihmisten ilmoilla" liikkuminen on kyllä lapsellekin tärkeää. Toivottavasti viette lapsenne edes ruokakauppaan.