Lue keskustelun säännöt.
Onko oikeasti lapsiperheitä, joissa ei lasten kanssa käydä juuri missään?
17.07.2022 |
Että ei matkustella, harrasteta, käydä huvipuistoissa, hoplopeissa, museoissa, teattereissa?
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Me käytiin kerran vuodessa Helsingissä päivä.
Ei tehty mitään, ei käyty missään, kökötettiin.
Nyt äitini arvostelee kun omilla lapsillani on harrastuksia, käymme paljon kotimaassa ja ulkomailla matkoilla, näyttelyissä, museoissa ja ravintoloissa.
Hänen mielestään meillä oli ihana vapaa maalaislapsuus. Lue: hänelle helppo.
Tätähän ihannoidaan paljon vieläkin. Että heitetään lapset pihalle ilman aikuisia ja on niin paljon vapautta ja tekemistä. Paskanmarjat, kököttämistä se on ja aikuisten pääsyä helpolla. Sääliksi käy nököttäjälapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei tehdä perheenä. Minä ja lapset kyllä, mutta mies ei osallistu kuin ns. Pakolla ja sen sitten huomaa kun on vain kiire pois.
Mikään noista ei ole välttämätöntä.
Lapsi joka ei käy missään voi silti saada kotona paljon enemmän, kuin lapsi jota viedään eri paikkoihin jatkuvasti.
Lapselle tärkeintä on että aikuinen on läsnä, hän saa riittävästi huomiota, hänen kanssaan leikitään, luetaan, lauletaan yms. Siihen ei tarvita rahaa vaan aikaa, sitä kaikilla ei ole antaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikään noista ei ole välttämätöntä.
Lapsi joka ei käy missään voi silti saada kotona paljon enemmän, kuin lapsi jota viedään eri paikkoihin jatkuvasti.
Lapselle tärkeintä on että aikuinen on läsnä, hän saa riittävästi huomiota, hänen kanssaan leikitään, luetaan, lauletaan yms. Siihen ei tarvita rahaa vaan aikaa, sitä kaikilla ei ole antaa.
Blaablaablaa.
Kyllä nuo on välttämättömiä jos lapselle haluaa tarjoaa hyvän lapsuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ja paljon, ei köyhissä perheissä ole rahaa harrastaa ja matkustaa.
Museoissa on paljon ns ilmaispäiviä. Ja näyttelyitä ja muita ilmaisia lastentapahtumia on paljon. Laiskuutta se on jos lapsuus on yhtä kuin kotiaresti.
Kaikki eivät asu missään kaupungin keskustassa, jollakin sinne museoon on tai muuhun tapahtumaan on myös mentävä, bensa maksaa, parkkipaikat maksaa, julkiset maksaa, jos niitä edes kulkee kaikkialla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä enimmäkseen mummo vei meitä huvipuistoihin ja leikkipaikkoihin. Vanhemmat todella harvoin.
No ei noita mihinkään tarvitse, ennenkin on lapset terveenä pärjänneet ilman.
Nykylapset vain ovat markkinoinnin orjia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään noista ei ole välttämätöntä.
Lapsi joka ei käy missään voi silti saada kotona paljon enemmän, kuin lapsi jota viedään eri paikkoihin jatkuvasti.
Lapselle tärkeintä on että aikuinen on läsnä, hän saa riittävästi huomiota, hänen kanssaan leikitään, luetaan, lauletaan yms. Siihen ei tarvita rahaa vaan aikaa, sitä kaikilla ei ole antaa.Blaablaablaa.
Kyllä nuo on välttämättömiä jos lapselle haluaa tarjoaa hyvän lapsuuden.
Aika moiset erot on lapsilla, jos toiset käy ja kulkee vapaa-aikansa vanhempiensa kanssa ympäri maailmaa ja toiset nököttää kotona. Voi olla, että eivät ystävysty.
Vierailija kirjoitti:
Me käytiin kerran vuodessa Helsingissä päivä.
Ei tehty mitään, ei käyty missään, kökötettiin.
Nyt äitini arvostelee kun omilla lapsillani on harrastuksia, käymme paljon kotimaassa ja ulkomailla matkoilla, näyttelyissä, museoissa ja ravintoloissa.
Hänen mielestään meillä oli ihana vapaa maalaislapsuus. Lue: hänelle helppo.
Nykypäivänä se hoplop on nimenomaan helppo vaihtoehto. Juuri tänään mies vie kolme muksua hoploppiin että saadaan tehtyä rästitöitä, minä kotona ja mies läppärillä siellä. Samat liikunnalliset taidot lapset oppisivat metsässäkin, mutta siellä tarvitsisi vahtia enemmän.
Niinä päivinä kun meillä on enemmän aikaa ja aikuisresurssja, opetetaan lapsille halonhakkuuta tai huonekalujen kunnostusta. Juuri tällaiset entisajan aktiviteetit vaativat todella skarppeja aikuisia, toisin kuin jokin museo tai näyttely, ohjatuista harrastuksista puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me käytiin kerran vuodessa Helsingissä päivä.
Ei tehty mitään, ei käyty missään, kökötettiin.
Nyt äitini arvostelee kun omilla lapsillani on harrastuksia, käymme paljon kotimaassa ja ulkomailla matkoilla, näyttelyissä, museoissa ja ravintoloissa.
Hänen mielestään meillä oli ihana vapaa maalaislapsuus. Lue: hänelle helppo.
Tätähän ihannoidaan paljon vieläkin. Että heitetään lapset pihalle ilman aikuisia ja on niin paljon vapautta ja tekemistä. Paskanmarjat, kököttämistä se on ja aikuisten pääsyä helpolla. Sääliksi käy nököttäjälapset.
Kaupunkilaislapsena tuo oli huippua. Pihalla leikittiin 10+ lapsen voimin. Oli paljon kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään noista ei ole välttämätöntä.
Lapsi joka ei käy missään voi silti saada kotona paljon enemmän, kuin lapsi jota viedään eri paikkoihin jatkuvasti.
Lapselle tärkeintä on että aikuinen on läsnä, hän saa riittävästi huomiota, hänen kanssaan leikitään, luetaan, lauletaan yms. Siihen ei tarvita rahaa vaan aikaa, sitä kaikilla ei ole antaa.Blaablaablaa.
Kyllä nuo on välttämättömiä jos lapselle haluaa tarjoaa hyvän lapsuuden.
Sun lapsilla voisi myös olla hyvä lapsuus, jos keskittyisit heihin, etkä roikkuisi netissä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsuus kotini ei menty minenkään. Myöskään minun lapset eivät päseet minnekään.Mutta olin läsnä ja ulkoiltin lähimetsät, ne ryvetin läpi.Kuin leikki kentät, uimarannat jne. Raha eli tilipussi meni tai riitti ravinto, peruslaskut ja onneksi 2 lasta ja minä äitinä saatin suvulta ,ystäviltä heidän vahat vaateet päälle.Mutta meille ne oli uudet. Naisen palkka ei koskaan ollut eikä tule olemaan yhtä suuri kuin miehen.Selvittiin ilman elämyksiä tai matkoja hyvin. eikä kuoltu!
Nainenkin saa palkkaa ihan sen mukaan mille alalle hakeutuu.
Vierailija kirjoitti:
Mikään noista ei ole välttämätöntä.
Lapsi joka ei käy missään voi silti saada kotona paljon enemmän, kuin lapsi jota viedään eri paikkoihin jatkuvasti.
Lapselle tärkeintä on että aikuinen on läsnä, hän saa riittävästi huomiota, hänen kanssaan leikitään, luetaan, lauletaan yms. Siihen ei tarvita rahaa vaan aikaa, sitä kaikilla ei ole antaa.
Höpö höpö. Aina se on lapselta pois, mutta jollakinhan tuollainen kuplaantuminen marginaaliin on selitettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään noista ei ole välttämätöntä.
Lapsi joka ei käy missään voi silti saada kotona paljon enemmän, kuin lapsi jota viedään eri paikkoihin jatkuvasti.
Lapselle tärkeintä on että aikuinen on läsnä, hän saa riittävästi huomiota, hänen kanssaan leikitään, luetaan, lauletaan yms. Siihen ei tarvita rahaa vaan aikaa, sitä kaikilla ei ole antaa.Blaablaablaa.
Kyllä nuo on välttämättömiä jos lapselle haluaa tarjoaa hyvän lapsuuden.
Aika moiset erot on lapsilla, jos toiset käy ja kulkee vapaa-aikansa vanhempiensa kanssa ympäri maailmaa ja toiset nököttää kotona. Voi olla, että eivät ystävysty.
Luonne vaikuttaa eniten, sosiaalinen lapsi ystävystyy helposti. Matkustaminen ja tapahtumat eivät muutu lapsen luonnetta.
Mellä yksi lapsi on hyvin arka ja yhtä paljon hänen kanssaan on aktiivisesti liikuttu, kun näiden muidenkin jotka ovat sosiaalisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me käytiin kerran vuodessa Helsingissä päivä.
Ei tehty mitään, ei käyty missään, kökötettiin.
Nyt äitini arvostelee kun omilla lapsillani on harrastuksia, käymme paljon kotimaassa ja ulkomailla matkoilla, näyttelyissä, museoissa ja ravintoloissa.
Hänen mielestään meillä oli ihana vapaa maalaislapsuus. Lue: hänelle helppo.
Tätähän ihannoidaan paljon vieläkin. Että heitetään lapset pihalle ilman aikuisia ja on niin paljon vapautta ja tekemistä. Paskanmarjat, kököttämistä se on ja aikuisten pääsyä helpolla. Sääliksi käy nököttäjälapset.
Kaupunkilaislapsena tuo oli huippua. Pihalla leikittiin 10+ lapsen voimin. Oli paljon kavereita.
Minä olin maalaislapsi, vaelsin yksin ja kehittelin mielikuvitustarinoita. Ehkei hauskaa, mutta taianomaista kuitenkin.
-eri.
Hyvä käydä aina välillä jossain. Maksullisissa tai ilmaisissa huvituksissa. Lasu niistä, jotka ei ikinä käy missään. Ja samoin lapsista, joilla ei harrastuksia, paitsi päiväkoti-ikäiset voisi jättää rauhaan.
Mutta esim. kesälomassa on n. 80 päivää. Ihan joka päivälle ei vanhemmat varmaan ohjelmia keksi.
Luulenpa, että henkisesti terveimpiä lapsia kasvaa siellä, missä ei kuormiteta lapsia liian monilla menoilla ja harrastuksilla, mutta kotona vanhemmat ovat fiksuja ja tarjoavat siten ihan itsestään älyllistä ja liikunnallista virikettä. Mitään erityistä tämä ei vaadi. Riittää kun on oma itsensä lasten kanssa ja laittaa älypuhelimen sivuun.
Lapset eivät tarvitse matkustelua, hoploppia tai harrastuksia kasvaakseen ja kehittyäkseen parhaalla mahdollisella tavalla.
Lapset tarvitsevat yhdessäoloa, keskustelua, yksin- ja yhdessä leikkimistä sekä paljon liikuntaa sisällä ja ulkona. Perheessä voidaan vaikka käydä yhdessä metsäretkillä, uimassa ja sukulaisten luona kylässä. Riittävän isot lapset voivat touhuja välillä omiaan pihalla ja välillä voidaan vaikka pelata lautapeliä yhdessä. Luulen, että näin kasvaa onnellisia aikuisia.
Varsinkin kun nykyään lähes jokainen lapsi osallistuu varhaiskasvatukseen, niin mitään tarvetta harrastukselle ym. virikkeille ei kyllä ole. Päiväkoti itsessään on jo tosi kuormittavaa lapselle ja päivän päätteeksi lapsi hyötyy enemmän pikku kakkosesta äidin ja isän kainalossa kuin jumppatunnista. Kesällä tulisi saada olla rennosti. Nähdä kavereita lähipuistossa ja olla tekemättä mitään aamuisin.
Enemmän oon huolissani siitä saako kaikki lapset edes ruokaa kotona. Ei elämä ole halpaa ja kaikilla ei ole sitä rahaa...
Ei käydä hoplopeissa, huvipuistoissa, museoissa tai teattereissa koska ovat kaukana.
Museoissa on paljon ns ilmaispäiviä. Ja näyttelyitä ja muita ilmaisia lastentapahtumia on paljon. Laiskuutta se on jos lapsuus on yhtä kuin kotiaresti.