Lue keskustelun säännöt.
En ole varma haluanko abortin - mitä teen?
16.07.2022 |
Eli tilanne lyhyesti: viikko sitten positiivinen raskaustesti, ehkäisy pettänyt. Lapsen olisin tahtonut vasta joskus myöhemmin, kun on parempi tilanne. Nykyinen suhde hyvin epävakaalla pohjalla, miehellä jo yksi lapsi eikä tiedä haluaako toista. Minulla opiskelut kesken.
Mitä tässä tilanteessa kannattaa tehdä? Voinko soittaa neuvolaan ja kertoa suoraan, että en tiedä vielä mitä haluan? Voinko pyytää ultraa, jossa varmistettaisiin onko kyseessä edes normaali raskaus ennen kuin päätän sen jatkosta? Saako sellaisen jo tässä vaiheessa ja pitääkö se itse maksaa?
Ajatukset on ihan sekaisin ja mielialat heittelee laidasta laitaan.
Kommentit (307)
Kuuntele myös sydäntäsi. Mitä jos äitisi olisi abortoinut sinut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tap tein raskauden keskeytyksen viikolla 32
Mitä te aborttia vastustavat olette valmiit tarjoamaan aloittajalle? Kuinka paljon olette valmiit maksamaan, jotta AP ei tee aborttia? Mikä on teille sen lapsen arvo?
Arvaan, että luvassa on vain sanahelinää, ei mitään konkreettista.
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää miettiä asiaa monesta näkökulmasta. Jos ero tulee, jaksatko olla yksinhuoltajana?
Onko tämä mies se, jonka kanssa todella haluat lapsen? Kuinka ehkäisy pääsi muuten pettämään?
Jaksatko valvoa ja antaa kaikkesi tälle lapselle? Joku täällä käski ajatella ensimmäistä Linnanmäki reissua ja muuta diipa daapaa, en itse lähtisi asiaa tästä näkökulmasta työstämään.
Millainen tukiverkko teillä on?
Jos teet abortin, et välttämättä saa lasta sitten kun sitä haluat, enään koskaan.
Tuleeko elämässä enään sellaista hetkeä , kun lapsi olisi parempi tehdä? Miehesi on vanhempi kuin sinä. Itse vanhemman miehen kanssa olleena, oma mieheni ei enään 40v täytettyään halunnut lisää lapsia. Siksi meidän piti miettiä aikoinaan, teemmekö vielä toista lasta, koska mieheni ei enään nuorru.Elämä on valintoja täynnä, sinä päätät
Tähän lisään että kun pohtii onko tämä juuri se mies jonka kanssa lapsen haluaa kannattaa myös huomioda nuo teillä jo olevat vaikeudet suhteessa.
Onko mahdollista että jos eroatte tulee lapsi siitä kärsimään? Millaisia olette ratkomaan riidat vai eskaloituuko ne? Saattaisiko jopa käydä niin että lapsi jää väliin riitakapulaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräästä blokista:
Kuvittele itsesi kotona tiskialtaan ääressä pesemässä astioita, kun yhtäkkiä kuulet selkäsi takaa pienen 7-vuotiaan lapsesi esittävän sinulle viattomana kysymyksen: ”Äiti / Isä, saanks mä tappaa tän?”
Tämän kysymyksen kuultuasi, mikä on ensimmäinen kysymys, joka sinulle tulee mieleen?
”Mikä se on?”
Haluat luonnollisesti selvittää mikä ”se” on, ennen kuin voit vastata lapsellesi. Niinpä kysyt joko suoraan tai käännyt katsomaan saadaksesi selvyyden siihen ”mikä se on”.
Jos lapsesi pitää kädessään kärpästä, hämähäkkiä tai kastematoa tms., niin vastaus saattaa olla ”Siitä vaan, anna mennä”.
Jos sen sijaan lapsesi pitää 2-vuotiasta naapurin Villeä niskasta kiinni, esitetty kysymys muuttuukin yhtäkkiä vakavammaksi ja ryhdyt välittömästi selvittämään, että sellainen ei sovi alkuunkaan.
Miksi?
Koska niin ei saa tehdä i h m i s i l l e. Viattoman, puolustuskyvyttömän ihmisen elämän riistäminen on väärin. Tämä on elämän puolesta –logiikan eettinen ydin. Jokainen voi ymmärtää tämän eettisen periaatteen ilman uskonnollista tapakasvatusta.
Vierailija kirjoitti:
Pidät lapsen, koskaan ei oikeasti tule sellaista ns. täydellistä hetkeä ja voi olla niinkin, että ns. täydellinen hetki tulee ja sitten et voikaan saada lasta. Se mitä nyt pitää tehdä on, että menette pariterapiaan selvittämään ongelmat ennen lapsen tuloa. Te pärjäätte kyllä.
Taas pelkkää sanahelinää. Pariterapiaan on sen verran pitkät jonot ettei heillä ole mitään mahdollisuutta päästä ennen lapsen syntymää sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se minkä kokoisia kulloinkin olemme ja missä sijaitsemme ei tee meistä ihmisiä. Meistä ei tule ihmisiä vasta synnytyskanavan ulkopuolelle siirtyessämme.
Kussakin ihmiskehityksen vaiheessa – niin kohdussa kuin sen ulkopuolella – me näytämme juuri siltä miltä ihmisen kuuluukin näyttää tuossa vaiheessa, ja olemme juuri sen kokoisia kuin meidän kuuluukin olla.
Tajunnan tila ja itsetietoisuus eivät ole ihmisyyden ensi sijaisia mittareita. Muutoinhan lakkaisimme olemasta ihmisiä tajuttomana, nukkuessamme tai vaikka nukutuksessa ollessamme.
Vierailija kirjoitti:
Pidät lapsen, koskaan ei oikeasti tule sellaista ns. täydellistä hetkeä ja voi olla niinkin, että ns. täydellinen hetki tulee ja sitten et voikaan saada lasta. Se mitä nyt pitää tehdä on, että menette pariterapiaan selvittämään ongelmat ennen lapsen tuloa. Te pärjäätte kyllä.
Toivottavasti ap ei lue näitä määräileviä kommentteja, jotka yrittävät päättää ap:n tulevaisuudesta. Ap:n pitää itse pohtia ja päättää tämä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse tap tein raskauden keskeytyksen viikolla 32
oletko kaikessa noin samaton, ettet saa mitään tehtyä ajoissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää miettiä asiaa monesta näkökulmasta. Jos ero tulee, jaksatko olla yksinhuoltajana?
Onko tämä mies se, jonka kanssa todella haluat lapsen? Kuinka ehkäisy pääsi muuten pettämään?
Jaksatko valvoa ja antaa kaikkesi tälle lapselle? Joku täällä käski ajatella ensimmäistä Linnanmäki reissua ja muuta diipa daapaa, en itse lähtisi asiaa tästä näkökulmasta työstämään.
Millainen tukiverkko teillä on?
Jos teet abortin, et välttämättä saa lasta sitten kun sitä haluat, enään koskaan.
Tuleeko elämässä enään sellaista hetkeä , kun lapsi olisi parempi tehdä? Miehesi on vanhempi kuin sinä. Itse vanhemman miehen kanssa olleena, oma mieheni ei enään 40v täytettyään halunnut lisää lapsia. Siksi meidän piti miettiä aikoinaan, teemmekö vielä toista lasta, koska mieheni ei enään nuorru.Elämä on valintoja täynnä, sinä päätät
Tähän lisään että kun pohtii onko tämä juuri se mies jonka kanssa lapsen haluaa kannattaa myös huomioda nuo teillä jo olevat vaikeudet suhteessa.
Onko mahdollista että jos eroatte tulee lapsi siitä kärsimään? Millaisia olette ratkomaan riidat vai eskaloituuko ne? Saattaisiko jopa käydä niin että lapsi jää väliin riitakapulaksi?
Kyllä. Kannattaa muistaa, että te olette roolimalli lapselle. Harvoin se vauva ongelmia poistaa. Hetkeksi voi tuoda suuren onnen, mutta jos vanhoja asioita ei ole käyty läpi niin tilanne on taas päällä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun abortin puolustajat vetoavat siihen, että ”se on vain solumöykky”, he osoittavat ymmärtävänsä, miten eettisesti keskeinen on kysymys siitä mikä ja minkälainen olento syntymätön lapsi on.
Jos syntymätön ei ole ihminen, on lähes yhdentekevää mitä ”sille” tapahtuu. Tapa, syö se, leikkaa irti, käytä lannoitteena kukkapenkissä. Ihan sama.
Jos sen sijaan syntymätön on ihminen, meillä ei ole eettistä oikeutta eikä lupaa tappaa viattomia ja puolustuskyvyttömiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tap tein raskauden keskeytyksen viikolla 32
oletko kaikessa noin samaton, ettet saa mitään tehtyä ajoissa
Ei ole mahdollista, ellei lapsella ollut jotakin vakavaa poikkeamaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisoikeudet alkavat kohdussa
Kaikki ihmisoikeudet alkavat oikeudesta elämään. Abortti riistää tämän oikeuden. Mutta sitä ennen syntymättömältä lapselta on riistettävä hänen ihmisyytensä.
Kaikki abortin puolustajien argumentit perustuvat syntymättömän ihmisyyden kieltämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Eräästä blokista:
Kuvittele itsesi kotona tiskialtaan ääressä pesemässä astioita, kun yhtäkkiä kuulet selkäsi takaa pienen 7-vuotiaan lapsesi esittävän sinulle viattomana kysymyksen: ”Äiti / Isä, saanks mä tappaa tän?”
Tämän kysymyksen kuultuasi, mikä on ensimmäinen kysymys, joka sinulle tulee mieleen?
”Mikä se on?”
Haluat luonnollisesti selvittää mikä ”se” on, ennen kuin voit vastata lapsellesi. Niinpä kysyt joko suoraan tai käännyt katsomaan saadaksesi selvyyden siihen ”mikä se on”.
Jos lapsesi pitää kädessään kärpästä, hämähäkkiä tai kastematoa tms., niin vastaus saattaa olla ”Siitä vaan, anna mennä”.
Jos sen sijaan lapsesi pitää 2-vuotiasta naapurin Villeä niskasta kiinni, esitetty kysymys muuttuukin yhtäkkiä vakavammaksi ja ryhdyt välittömästi selvittämään, että sellainen ei sovi alkuunkaan.
Miksi?
Koska niin ei saa tehdä i h m i s i l l e. Viattoman, puolustuskyvyttömän ihmisen elämän riistäminen on väärin. Tämä on elämän puolesta –logiikan eettinen ydin. Jokainen voi ymmärtää tämän eettisen periaatteen ilman uskonnollista tapakasvatusta.
Entä jos se lapsi pitää kädessään 6viikkoista alkiota?
Vierailija kirjoitti:
Eräästä blokista:
Kuvittele itsesi kotona tiskialtaan ääressä pesemässä astioita, kun yhtäkkiä kuulet selkäsi takaa pienen 7-vuotiaan lapsesi esittävän sinulle viattomana kysymyksen: ”Äiti / Isä, saanks mä tappaa tän?”
Tämän kysymyksen kuultuasi, mikä on ensimmäinen kysymys, joka sinulle tulee mieleen?
”Mikä se on?”
Haluat luonnollisesti selvittää mikä ”se” on, ennen kuin voit vastata lapsellesi. Niinpä kysyt joko suoraan tai käännyt katsomaan saadaksesi selvyyden siihen ”mikä se on”.
Jos lapsesi pitää kädessään kärpästä, hämähäkkiä tai kastematoa tms., niin vastaus saattaa olla ”Siitä vaan, anna mennä”.
Jos sen sijaan lapsesi pitää 2-vuotiasta naapurin Villeä niskasta kiinni, esitetty kysymys muuttuukin yhtäkkiä vakavammaksi ja ryhdyt välittömästi selvittämään, että sellainen ei sovi alkuunkaan.
Miksi?
Koska niin ei saa tehdä i h m i s i l l e. Viattoman, puolustuskyvyttömän ihmisen elämän riistäminen on väärin. Tämä on elämän puolesta –logiikan eettinen ydin. Jokainen voi ymmärtää tämän eettisen periaatteen ilman uskonnollista tapakasvatusta.
Wtf?
Entä jos kysyjä onkin 7-vuotias tyttölapsesi, joka on raiskauksen seurauksena tullut raskaaksi ja kysyy saman kysymyksen osoittaen vatsassaan olevaa sikiötä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy itseltäsi haluatko huolehtia siitä seuraavat 18 vuotta ja koko lopun elämääsi olla just tämän äiti. Jos et ole varma niin vastaus on ei.
Jokainen on epävarma ensimmäistä lasta odottaessa, miten kaikki sujuu jne. Suomessa yksi ryhmä josta pidetään hyvää huolta on äidit ja lapset. Eli pärjäät kyllä. Tunteet: haluatko surmata lapsesi?
Huoh. Ei pidetä. Nuo tunnehöpinäsi ei ole mistään todeloisuudesta peräisin.
T tuo joka varasti ruokaa ollessaan lapsen yh.
Kyllä pidetään. Joo tiukkaa on, mutta aina on ollut ruokaa lapsille. T. Kolmen pienen lapsen yh, joka on täysin tukien varassa.
Siinä kai se ero että me emme ikinä ole olleet täysin tukien varassa. Minä hölmö tein töitä ja opiskelin. Selvästi ei olisi kannattanut.
Nyt kun alan päästä vauhtiin niin lisää tositapahtumia 2000-luvun Suomesta.
Lapsestani tehtiin päiväkodin toimesta lastensuojeluilmoitus koska hän oli siellä pitkiä päiviä. Tunnit eivät menneet yli sopimuksen koskaan, minulla oli todella hyvä tukiverkosto.
Silti siellä päättivät ettei ne pitkät päivät sovi plus se että itse en ole aina häntä hakemassa tai viemässä.
Tästä ei meille mitään seurannut mutta on selvästi paljon asioita joita raskauden jatkamisen puolella olevat eivät lainkaan ajattele.
Millainen tukiverkko aplla olisi? Entä voimavarat? Ystävälläni stressi laukaisi lapsivuodepsykoosin jota ei oikein vieläkään Suomessa myönnetä olevan ja äitejä siinä auteta.
Jatkan meidän tarinaa. Minulla jäi sähkölasku rästiin ja lopulta katkesi sähköt. Se oli todella pelottaa vaikka isäni sen laskun maksoi etten menettäisi luottotietoja.
Mutta se ilta kun tulimme kotiin. Oli syksy ja jo pimeää koska kello jo paljon minun päästessä iltavuorosta.
Ymmärsin mitä oli tapahtunut mutta en sitä voinut lapselle kertoa. Sytytin kynttilän makuuhuineen lattialle ja sanoin että leikitään että ollaan metsäretkellä nuotiolla. Minä pidättelin itkua mutta olen siinä aika huono ja neljä vuotias lapsi ei ole tyhmä. Hän kyllä ymmärsi ettei kaikki ole hyvin.
En itse ymmärtänyt mitä se kaikki tulisi tekemään ennen kuin muutama vuosi sitten luin Suomessa tehdyn tutkimuksen miten lapsiköyhyys vaikuttaa lapsen aivojen kehitykseen. Lapsi stressaa ja väsyy. Lopulta monelle lapselle varttuessa seuraus on masennus.
Se pelottaa minua nyt kun esiteinini alkaa jo oireilla. En olisi ikinä häntä synnyttänyt jos minulle olisi kerrottu että "pärjäämisen" seuraukset hän tulee kantamaan pitkään.
Me oltiin miehen kanssa epävakaassa tilanteessa kun tulin raskaaksi. Vielä raskausaikana pahoitin mieltäni, kun mies ei tuntunut todella ymmärtävän, minkälaisia muutoksia olisi ollut edessä.
Suuttui esim. kun en halunnutkaan seksiä, vaan pelkkää läheisyyttä. Läheisyys loppui lyhyen, kun tajusi ettei ole saamassa.
Juoksi ties missä menoillaan, eikä vaikuttanut olevan kiinnostunut musta tai tulevasta lapsesta.
Synnytyksessäkin oli vielä etäinen, ja keskittyi lähinnä nukkumaan. Tuntui, että olen ihan yksin.
Nyt lapsi 16 kk, ja mies on todella hyvä ja läsnäoleva isä lapselleen. Meidänkin suhde paranee pikkuhiljaa. On alkanut huomioimaan minuakin arjessa, ja ymmärtänyt, ettei seksissä olennaisinta ole hänen tuleminen, ja että esileikki ei välttämättä ole pelkkää seksuaalista tyydytystä. Että en mä ala tosta noin vaan haluamaan, jos ei mulla ole sellainen olo, että mua halutaan muunkin kun seksin takia.
Lähti sivuraiteille, mutta meidän tilanteessa mies/isä ryhdistäytyi kaikin puolin, kun näki ihan itsensä näköisen pienen lapsen. Jokin vaisto hänessä heräsi, ja lapsen kautta tajusi myös, millaisena haluaa lapsensa äidille näyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräästä blokista:
Kuvittele itsesi kotona tiskialtaan ääressä pesemässä astioita, kun yhtäkkiä kuulet selkäsi takaa pienen 7-vuotiaan lapsesi esittävän sinulle viattomana kysymyksen: ”Äiti / Isä, saanks mä tappaa tän?”
Tämän kysymyksen kuultuasi, mikä on ensimmäinen kysymys, joka sinulle tulee mieleen?
”Mikä se on?”
Haluat luonnollisesti selvittää mikä ”se” on, ennen kuin voit vastata lapsellesi. Niinpä kysyt joko suoraan tai käännyt katsomaan saadaksesi selvyyden siihen ”mikä se on”.
Jos lapsesi pitää kädessään kärpästä, hämähäkkiä tai kastematoa tms., niin vastaus saattaa olla ”Siitä vaan, anna mennä”.
Jos sen sijaan lapsesi pitää 2-vuotiasta naapurin Villeä niskasta kiinni, esitetty kysymys muuttuukin yhtäkkiä vakavammaksi ja ryhdyt välittömästi selvittämään, että sellainen ei sovi alkuunkaan.
Miksi?
Koska niin ei saa tehdä i h m i s i l l e. Viattoman, puolustuskyvyttömän ihmisen elämän riistäminen on väärin. Tämä on elämän puolesta –logiikan eettinen ydin. Jokainen voi ymmärtää tämän eettisen periaatteen ilman uskonnollista tapakasvatusta.
Wtf?
Entä jos kysyjä onkin 7-vuotias tyttölapsesi, joka on raiskauksen seurauksena tullut raskaaksi ja kysyy saman kysymyksen osoittaen vatsassaan olevaa sikiötä?
Se tyttölapsi saisi suomessa abortin ilman mitään vastaväitteitä. Tiedät tämän itsekkin.
Keskustelu ei silti voi pysähtyä tuolle tasolle, suurin osa suomessa tehdyistä aborteista tehdään niin sanotusti sosiaalisista syistä. Eli ei just nyt kiitos, joku toinen kerta...
Paradoksaalista. Miten voi olla samaan aikaan tuleva jota ei koskaan tule?
Jos nyt puhuttaisiin vain faktoista kuitenkin.