En ole varma haluanko abortin - mitä teen?
Eli tilanne lyhyesti: viikko sitten positiivinen raskaustesti, ehkäisy pettänyt. Lapsen olisin tahtonut vasta joskus myöhemmin, kun on parempi tilanne. Nykyinen suhde hyvin epävakaalla pohjalla, miehellä jo yksi lapsi eikä tiedä haluaako toista. Minulla opiskelut kesken.
Mitä tässä tilanteessa kannattaa tehdä? Voinko soittaa neuvolaan ja kertoa suoraan, että en tiedä vielä mitä haluan? Voinko pyytää ultraa, jossa varmistettaisiin onko kyseessä edes normaali raskaus ennen kuin päätän sen jatkosta? Saako sellaisen jo tässä vaiheessa ja pitääkö se itse maksaa?
Ajatukset on ihan sekaisin ja mielialat heittelee laidasta laitaan.
Kommentit (307)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen äiti murrhaa oman lapsensa?
Nyt ihan ohis mutta oksettaa miten jotkut viljelee sanaa äiti joka paikkaan. Se että on raskaana ei tee kenestäkään äitiä. Se että on synnyttänyt ei tee kenestäkään äitiä.
Se että rakastaa ja huolehtii lapsesta, että lapsi tuntee sen aikuisen turvalliseksi, sillon on äiti.
Se että pillusta on tullut ulos jotain ei muuta ihmistä miksikään äidiksi. Eikä ainakaan se ettei sieltä ole tullut. Lopeta sanan merkityksen raiskaaminen!Äiti on vain ja ainoastaan silloin kuin sieltä pillussa on tai on tullut ulos jotain muuta kuin menkat. Äiti ei ole koskaan muutoin. Ei biologisesti eikä yhtään muutenkaan.
Oijoi, mulla oli tilanne että sieltä pildestä valui tulehdusmönjää. Se ei ole menkat, joten olen siis äiti. Hyvä tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen äiti murrhaa oman lapsensa?
Nyt ihan ohis mutta oksettaa miten jotkut viljelee sanaa äiti joka paikkaan. Se että on raskaana ei tee kenestäkään äitiä. Se että on synnyttänyt ei tee kenestäkään äitiä.
Se että rakastaa ja huolehtii lapsesta, että lapsi tuntee sen aikuisen turvalliseksi, sillon on äiti.
Se että pillusta on tullut ulos jotain ei muuta ihmistä miksikään äidiksi. Eikä ainakaan se ettei sieltä ole tullut. Lopeta sanan merkityksen raiskaaminen!Äiti on vain ja ainoastaan silloin kuin sieltä pillussa on tai on tullut ulos jotain muuta kuin menkat. Äiti ei ole koskaan muutoin. Ei biologisesti eikä yhtään muutenkaan.
Jos ei ole lasta niin miten voi olla äiti? Se että pillusta pullautti jotain tekee henkilöstä synnyttäneen, ei äidin.
No siten juuri kun sieltä pillusta tupsahti jotain. Kohdun vuokraaminen on ainoa mikä erottaa tämän asian, koska silloin ei ole käytetty omia soluja lisääntymiseen.
Yleensä kohdun vuokraamisessa käytetään sen äidin ja isän soluja, ei sen kohdun omistavan henkilön. Eli ns. koeputkessa hedelmöitetään munasolu ja istutetaan sinne kohtuun. Vuokraaja on vain uuni, jossa valmistuu jonkun toisen pullat.
Hormoniryöppy varsinkin alkuraskaudessa vaikuttaa ajatteluun ja vaistoihin. Nyt pidä järki mukana myös. Ja taloudelliset realiteetit.
Lapsia saa vallan mainiosti vielä kolmi- ja nelikymppisenäkin, jos silloin on vakaampi halu hoivavastuuseen. Voi olla, että maailma muuttuu sellaiseksi, ettet halua koskaan tehdä tänne lapsia.
Tuhannet suomalaiset ovat tehneet ja tulevat tekemään abortin ja samoin tuhannet tulevat myöhemmin tekemään suunnitellun lapsen.
Valitsit kummin päin vain löytyy ympäriltä puolesta ja vastaan kantoja. Sinä kuitenkin olet se, joka elät oman elämäsi jokaisen hetken. Muut huutelee hetkittäin kulisseista. (Paitsi omat lapset ei, ne ovat tiiviisti mukana joka hetkessä.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy itseltäsi haluatko huolehtia siitä seuraavat 18 vuotta ja koko lopun elämääsi olla just tämän äiti. Jos et ole varma niin vastaus on ei.
Jokainen on epävarma ensimmäistä lasta odottaessa, miten kaikki sujuu jne. Suomessa yksi ryhmä josta pidetään hyvää huolta on äidit ja lapset. Eli pärjäät kyllä. Tunteet: haluatko surmata lapsesi?
Huoh. Ei pidetä. Nuo tunnehöpinäsi ei ole mistään todeloisuudesta peräisin.
T tuo joka varasti ruokaa ollessaan lapsen yh.
Kyllä pidetään. Joo tiukkaa on, mutta aina on ollut ruokaa lapsille. T. Kolmen pienen lapsen yh, joka on täysin tukien varassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy itseltäsi haluatko huolehtia siitä seuraavat 18 vuotta ja koko lopun elämääsi olla just tämän äiti. Jos et ole varma niin vastaus on ei.
Jokainen on epävarma ensimmäistä lasta odottaessa, miten kaikki sujuu jne. Suomessa yksi ryhmä josta pidetään hyvää huolta on äidit ja lapset. Eli pärjäät kyllä. Tunteet: haluatko surmata lapsesi?
Huoh. Ei pidetä. Nuo tunnehöpinäsi ei ole mistään todeloisuudesta peräisin.
T tuo joka varasti ruokaa ollessaan lapsen yh.
Kyllä pidetään. Joo tiukkaa on, mutta aina on ollut ruokaa lapsille. T. Kolmen pienen lapsen yh, joka on täysin tukien varassa.
Siinä kai se ero että me emme ikinä ole olleet täysin tukien varassa. Minä hölmö tein töitä ja opiskelin. Selvästi ei olisi kannattanut.
Suurin osa naisista tajuaa: jos teen abortin tuhoan sen elämän joka minussa on nyt kasvamassa jos teen abortin, kutsuttakoon sitä vaikka millä karmeilla nimityksillä (möykky ym) . Jos et tee aborttia, sinusta syntyy lapsi, sinun lapsesi.
Jokainen joka on abortin tehnyt käy asiaa mielessään lopunelämäänsä. Niin naiset kuin useat miehekin. Onhan lapsessa myös miehen perimä kasvamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekisin abortin jos haluaisin jatkaa suhteessa.
Molempien vanhempien pitää todella haluta lasta. Varsinkin kun lapsia on jo ennestään. Toinen lapsi ei todellakaan mene siinä sivussa. Kyllä se työmäärä aina moninkertaistuu.Ero tulee ennemmin tai myöhemmin. En tiedä yhtään suhdetta joka olisi abortin kestänyt.
Itse tiedän todella monia, jotka ovat kestäneet yhteisesti tehdyn valinnan todella hyvin. Oikeastaan parantuneet siitä, koska on yhdessä tehty vaikea päätös. Ja sen kanssa on eletty. Sitä kutsutaan jaetuksi vastuuksi, mikä on jokaisen onnistuneen parisuhteen peruspilari.
Täällä jotkut vastustavata aborttia ja hokevat kuinka abortin tehneet joutuvat helvettiin. Tuskin uskossa edes.😂 Kuitenkin, miksi hoette murhaa? Mikä murha on poistattaa kehosta alikehittynyt loinen, joka voisi hyvässä lykyssä joskus kehittyä ihmiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy itseltäsi haluatko huolehtia siitä seuraavat 18 vuotta ja koko lopun elämääsi olla just tämän äiti. Jos et ole varma niin vastaus on ei.
Jokainen on epävarma ensimmäistä lasta odottaessa, miten kaikki sujuu jne. Suomessa yksi ryhmä josta pidetään hyvää huolta on äidit ja lapset. Eli pärjäät kyllä. Tunteet: haluatko surmata lapsesi?
Huoh. Ei pidetä. Nuo tunnehöpinäsi ei ole mistään todeloisuudesta peräisin.
T tuo joka varasti ruokaa ollessaan lapsen yh.
Kyllä pidetään. Joo tiukkaa on, mutta aina on ollut ruokaa lapsille. T. Kolmen pienen lapsen yh, joka on täysin tukien varassa.
Miksi joku tekee kolme (!!!) lasta tukien varassa elätettäväksi? Hirveän itsekästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy itseltäsi haluatko huolehtia siitä seuraavat 18 vuotta ja koko lopun elämääsi olla just tämän äiti. Jos et ole varma niin vastaus on ei.
Jokainen on epävarma ensimmäistä lasta odottaessa, miten kaikki sujuu jne. Suomessa yksi ryhmä josta pidetään hyvää huolta on äidit ja lapset. Eli pärjäät kyllä. Tunteet: haluatko surmata lapsesi?
Huoh. Ei pidetä. Nuo tunnehöpinäsi ei ole mistään todeloisuudesta peräisin.
T tuo joka varasti ruokaa ollessaan lapsen yh.
Kyllä pidetään. Joo tiukkaa on, mutta aina on ollut ruokaa lapsille. T. Kolmen pienen lapsen yh, joka on täysin tukien varassa.
En tiedä miten sinä olet tuohon tilanteeseen päätynyt koska elämä on yllätyksiä täynnä, mutta on ihmisiä jotka on tarkoituksella tehneet useampia lapsia ilman minkäänlaisia mahdollisuuksia itse ne lapset elättää. Sitä en voi ymmärtää. Lapsia tehdessä kuitenkin se lapsen etu tulisi olla ensisijaisena mielessä, voiko tarjota lapselle hyvän elämän (olettaen että elämä jatkuu suunnitelmien mukaan).
Voi olla vaikea miettiä, että 'haluaako lapsen', jos ei ole mitään kokemusta lapsen saamisesta. Se on iso päätös ja muuttaa sekä elämän kokonaan että identiteettiä. Ehkä olisi helpompaa mennä nyt liikuskelemaan paikkoihin, joissa on lapsiperheitä, ja miettiä, että haluaako LAPSIPERHE-ELÄMÄÄ. Eli että haluaako identifioitua niihin lapsiperheisiin. Kävele esim leikkipuistoissa, katso perheitä kaupoissa, tms missä niitä nyt onkaan.
Mä tiesin aikoinaan, että ehdottomasti halusin lapsen, enkä ole sitä katunut, koska tiesin haluavani 'kuulua lapsiperheisiin'.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy itseltäsi haluatko huolehtia siitä seuraavat 18 vuotta ja koko lopun elämääsi olla just tämän äiti. Jos et ole varma niin vastaus on ei.
Jokainen on epävarma ensimmäistä lasta odottaessa, miten kaikki sujuu jne. Suomessa yksi ryhmä josta pidetään hyvää huolta on äidit ja lapset. Eli pärjäät kyllä. Tunteet: haluatko surmata lapsesi?
Huoh. Ei pidetä. Nuo tunnehöpinäsi ei ole mistään todeloisuudesta peräisin.
T tuo joka varasti ruokaa ollessaan lapsen yh.
Kyllä pidetään. Joo tiukkaa on, mutta aina on ollut ruokaa lapsille. T. Kolmen pienen lapsen yh, joka on täysin tukien varassa.
Siinä kai se ero että me emme ikinä ole olleet täysin tukien varassa. Minä hölmö tein töitä ja opiskelin. Selvästi ei olisi kannattanut.
Nyt kun alan päästä vauhtiin niin lisää tositapahtumia 2000-luvun Suomesta.
Lapsestani tehtiin päiväkodin toimesta lastensuojeluilmoitus koska hän oli siellä pitkiä päiviä. Tunnit eivät menneet yli sopimuksen koskaan, minulla oli todella hyvä tukiverkosto.
Silti siellä päättivät ettei ne pitkät päivät sovi plus se että itse en ole aina häntä hakemassa tai viemässä.
Tästä ei meille mitään seurannut mutta on selvästi paljon asioita joita raskauden jatkamisen puolella olevat eivät lainkaan ajattele.
Millainen tukiverkko aplla olisi? Entä voimavarat? Ystävälläni stressi laukaisi lapsivuodepsykoosin jota ei oikein vieläkään Suomessa myönnetä olevan ja äitejä siinä auteta.
Ajattele lapsesi ensimmäisiä askelia kohti sinua, suu virneessä se huojuu kohti kädet ojolla: äiti! Ekaa koulupäivää. Linnanmäkireissua. Hiitämään opettelua jne. Kuinka monta aivan ihnaa kokemusta teillä on edessä. Olet juuri hyvässä iässä että jaksat lapsen kanssa hyvin, ja silti on vielä sitä omaakin elämää, kun lapsi kasvaa.
Abortti on murha, älä tee sitä. Jos miehesi on ollut valmis seksiin, hänen on oltava valmis myös lapsiin. Seksiin kuuluu vastuu ja valmius lasten tuloon. Seksiä ei pidä harrastaa ennen.kuin on valmis kantamaan vastuun perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Ajattele lapsesi ensimmäisiä askelia kohti sinua, suu virneessä se huojuu kohti kädet ojolla: äiti! Ekaa koulupäivää. Linnanmäkireissua. Hiitämään opettelua jne. Kuinka monta aivan ihnaa kokemusta teillä on edessä. Olet juuri hyvässä iässä että jaksat lapsen kanssa hyvin, ja silti on vielä sitä omaakin elämää, kun lapsi kasvaa.
Ei halvattu, kuulostaa ihan hirveältä.
Anna lapsen elää. Adoptio on hyvä vaihtoehto.
Tiedän useampia naisia, jotka ovat tehneet abortin, eivätkä enää sen jälkeen ole koskaan tulleet raskaaksi. En missään tapauksessa tuomitse aborttia, se on useimmiten ihan paikallaan, mutta ei silloin, jos sitä ei oikeasti halua.
Vierailija kirjoitti:
Abortti on murha, älä tee sitä. Jos miehesi on ollut valmis seksiin, hänen on oltava valmis myös lapsiin. Seksiin kuuluu vastuu ja valmius lasten tuloon. Seksiä ei pidä harrastaa ennen.kuin on valmis kantamaan vastuun perheestä.
Ai kamala, eli mun nelikymppisen naisen, yhdessä mieheni kanssa 20 vuotta, ei pitäisi harrastaa seksiä mieheni kanssa kun en ole valmis lapsen tuloon? Koko elämäkö pitäisi elää seksittä ihan vaan koska ei halua lapsia ikinä ja on mahdollisimman tarkkaan varmistanut ettei niitä tule?
Etkö haluaisi lasta vakaaseen suhteeseen, sellaiseen, mikä kestää ainakin seuraavat 20 vuotta? Ihan hyvin voi nyt tehdä abortin ja opiskelujen jälkeen sitten perustaa se perhe. Lapsi vie valtavan määrän energiaa, aikaa ja rahaa, ei niistä opiskeluista sitten välttämättä enää tule mitään.
Niin ei voi tietää millaista sun elämä on teit abortin tai et. Voi olla, että jos suhteessanne on jo nyt ongelmia, ei se siitä ajan kanssa parane. Voi olla, että eroatte etkä koskaan saa parisuhdetta, joka olisi täydellinen tai voi olla että saat paremman parisuhteen. Voi olla ettet koskaan tule enää raskaaksi tai voi olla että tulet. Voi olla, että tulee niin paha taantuma ettet saakaan töitä tai voi olla että saat. Voi olla että valmistut nyt tai voi olla että vaihdat alaa 10 v päästä ja olet taas opiskelija. Varmaa tässä elämässä on vain kuolema. Jos haluat olla äiti tälle lapselle niin sitten hänet kannattaa pitää. Jos et halua niin sitten vaihtoehtoina on abortti tai huostaan tai sijoitukseen antaminen, mikä ei sekään ole huono vaihtoehto, koska sitten hän saa vapauden päättää itse omasta elämästään.