MIksi sinua on luultu?

Hui saatana! on kuulunu monta kertaa kun johonkin (ilmeisesti hiljaa) menee, että siksi varmaan..

Muistisairas äitini luulee minua minun pikkusiskokseni. Vaikuttaa siltä, että minä olen jotenkin deletoitunut pois hänen muististaan, ja kun soitan hänelle tai tapaamme, hän puhuttelee minua siskoni nimellä. Kun sanon oman nimeni, hän muistaa sen suunnilleen minuutin ajan, ja taas saan kuulla olevani siskoni.

Kukaan sukulaisistani ei usko, kun sanon, että äiti ei enää muista minua henkilönä.

En edes käytä meikkiä, mutta silti joku asiakkaana ollut alkoi joskus kysellä minulta tavaratalossa mitä meikkituotteita suosittelisin käytettäväksi. Olin siis itsekin asiakkaana tuolla ja kuljin vain hänen ohitseen.

Kun olin kaupassa työharjoittelussa, joku asiakas luuli tosissaan että olisin osastopäällikkö.

Saksassa matkalla mieheni kanssa ja hotellin laukunkantaja luuli meitä venäläisiksi.

Venäläiseksi, Helsingissä. Humalainen ns. isänmaallinen laivamatkustaja alkoi ratikassa solkkaamaan "venäjää" ja huutamalla haukkumaan minua sodan aloittamisesta. En puhunut mitään, mutta mukanani oli matkalaukku. Mietin vain, että mitä jos olisinkin ollut vaikka ukrainalainen. 

Prisman myyjäks, tuli ekana mieleen. 20v sitten oli työpaidat kotihoidossa samanväriset ja näköset. Aina ku kävi asiakkaille kaupassa tuli joku kysyyn missä sitä tai tota 😄

Ootsä joku malli vai?

Parhaita kohteliaisuuksia, mitä olen saanut. Ja en tosiaan ole mikään malli - aika kaukana siitä.

Vierailija kirjoitti:

Ravintolassa on luultu yli 10v nuoremmaksi. Yksi nainen haukkui valehtelijaksi, uskoi vasta kun näytin henkkarit.

Mulle tämä tapahtui Unkarissa vanhempieni seurassa. Jännä juttu että Tsekeissä taas poltin sikaria ja join olutta baarissa. Ja mitään ei kysytty.

Minua on luultu nimeni perusteella mieheksi.

Nuorena tyttönä minua luultiin jatkuvasti pojaksi. Minulla oli lyhyet hiukset ja olin muutenkin aika poikamaisen näköinen. Tätä ei ole tapahtunut enää vuosikymmeniin, niinpä olikin raikas tuulahdus menneisyydestä kun muutama päivä sitten seisoin postitoimiston tiskillä odottamassa henkilökuntaa ja tiskiä lähestyvä nuori asiakaspalvelijatyttö huikkasi iloisesti "Bonjour monsieur!" (asun tällä hetkellä ranskankielisessä maassa). Sitten muutaman sekunnin kuluttua kun pääsi tiskille ja näki minut lähempää, sanoi hieman nolona, "Oh, madame". Minua lähinnä nauratti. :-)

Sokoksen vaatemyyjäksi tuossa pari viikkoa sitten. Noin muuten saatetaan luulla helposti päältä käveltäväksi, mutta ulkokuori pettää. Tulen muitten kanssa helposti toimeen, mutta turha yrittää mitään hyväksikäyttöä tai muuta kaltoinkohtelua.

Vierailija kirjoitti:

Kanttoriksi,!

Samoin! Olin hautajaisissa laulamassa, ja pastori oletti minun olevan kanttori.

Lesboksi kun eivät ole nähneet minulla ketään miestä milloinkaan

Siksi on luultu kun ei ole tiennyt.

Venäläiseksi suomessa, paikalliseksi ja norjalaiseksi tsekeissä, urheilijaksi italiassa, romaniksi lääkärissä. Ihan suomi-ruotsi akselilta ollaan.

Taksijonossa on luultu hiljaiseksi vässykäksi ja yritetty etuilla. Etuilija joutui perääntymään.

Minua on luultu kuvataiteen opettajaksi.

Minua luultiin saksalaiseksi

Toissa viikolla lomareissulla Amsterdamissa jokapaikassa aloitettiin keskustelu hollanniksi eli mua luultiin paikalliseksi. En kyllä tajua miten, kun oon oikein tyypillinen slaavilainen persjalka, 162cm pitkä.

Ruotsalaiseksi Espanjassa, myyjäksi omat vaatteet päällä, sairaanhoitajaksi muutaman kerran, kun ammattia on arvuuteltu.