Kumman kanssa on raskaampaa, nuoren koiran vai pikkulapsen?
Olen energisen koiran omistaja, ja olen joskus ääneen pohtinut yhdelle kaverille, että kun tämäkin on ollut ajoittain niin raskasta ja aikaavievää niin ei musta kyllä kenenkään vanhemmaksi olisi. Tällä ihmisellä ei itsellään ole sen enempää koiraa kuin lastakaan, mutta sieltä tulee silti aina kuin apteekin hyllyltä, että lapsi on parin ekan vuoden jälkeen helpompi, kun se sentään oppii asioita ja itsenäistyy. Hiukan ehkä sellaiseen johdattelevaan sävyyn, että kyllä niitä lapsia pitäisi ehkä kuitenkin yrittää. Ihan silkasta uteliaisuudesta: Te, joilla on kokemusta molemmista, kumman noista huollettavista olette kokeneet helpommaksi?
Kommentit (80)
Lapsen.
T kaksi lasta ja kaksi koiraa
Pikku lapsen kanssa. Koiralle ei tarvitse olla niin läsnä koko ajan. Tiedostan kyllä että joku ei-koiraihminen kokee lapsen helpommaksi.
Minun pieni 6 kk hoitokoira on aivan ihana ja helppohoitoinen!
Ei kai näitä asioita nyt sentään voi verrata, vaikka koiranomistajat kutsuvatkin usein itseään "äidiksi" ja "isäksi" (mikä kuulostaa hieman häiriintyneeltä omaan korvaan). Vähän samaa kuin: "Onko raskaampaa siivota nukketaloa, kuin omaa kotia?" tai jotain...
Vierailija kirjoitti:
Ei kai näitä asioita nyt sentään voi verrata, vaikka koiranomistajat kutsuvatkin usein itseään "äidiksi" ja "isäksi" (mikä kuulostaa hieman häiriintyneeltä omaan korvaan). Vähän samaa kuin: "Onko raskaampaa siivota nukketaloa, kuin omaa kotia?" tai jotain...
Tämä vertaus ei valitettavasti nyt oikein aukea. Ymmärtäisin vastauksen, jos kysymys olisi, onko raskaampaa hoitaa nukkea kuin lasta. Sen koiran tarpeet ovat ihan yhtä todellisia kuin ihmisenkin, vaikka ne sinusta eivät yhtä tärkeitä olisikaan.
Otsikossa kysytään, kumman kanssa on raskaampaa. Sitten aloitustekstin viimeisessä lauseessa kysytään, kumman olette kokeneet helpommaksi.
Ei ihme, että saadaan ristiriitaisia vastauksia, jos vastaa yhdellä sanalla. (Mutta se saattaa ollakin aloittajan tarkoituskin.)
Alakerran piskit taas räksyttäneet koko iltapäivän ja illan. Luulis olevan raskasta omistajalle kun on naapurillekin! Mikä tarve räksyttää taukoamatta!????? Pari viikkoa sitten muuttivat tohon ja nyt oon korviani myöten kyllästynyt! :(
Vierailija kirjoitti:
Minun pieni 6 kk hoitokoira on aivan ihana ja helppohoitoinen!
Onhan ne satunnaisesti. Sitä heppoutta autaa se, kun niiden toilauluja pidetään myös ybersöpönä - mitä nyt järsi seinään reiän
Koira on energinen ensimmäiset 2 vuotta. Lapsi helposti 16 vuotta. Kumpikohan olisi helpompi?
Koiria pidetään lapsia helpompana niissä talouksissa, joissa koiraa ei ole. Se koira on kuin pikkulapsi koko elämänsä ajan. Siinä missä lapsi osaa ottaa ruokaa, käydä vessassa ja ulkoilla itsenäisesti, aikuiselle koirallekin nämä on järjestettävä koko elämän ajan - oli sitten päivä tai yö, satoi tai paistoi.
Koiran kanssa on pakko lähteä monta kertaa vuorokaudessa ulos, ja pieni koirahan kuseksii ja paskoo lattioille, ulisee, riehuu, järsii huonekalut ja vaikka ovenpielet pilalle... raapii ovet pilalle... Ja kyllä ne koiratkin kerjäävät huomiota aika paljon, ja mikä pahinta, ne pitää kouluttaa.
Mulla on kaksosetkin, ja niiden kanssakin oli elämä helpompaa kuin yhden koiranpennnun. Siitä huolimatta että ekat 3kk piti imettää 4h välein ja antaa erilaisia vitamiinitippoja, toki tästä ajasta vähän yli kuukauden olivat sairaalassa kun olivat keskosia.
Vierailija kirjoitti:
Koiran.
Tämä vastaus oli otsikon kysymykseen.
Vierailija kirjoitti:
Koira on energinen ensimmäiset 2 vuotta. Lapsi helposti 16 vuotta. Kumpikohan olisi helpompi?
Kumpi osaa viihdyttää itseään ja huolehtia perustarpeistaan?
Vierailija kirjoitti:
Ei kai näitä asioita nyt sentään voi verrata, vaikka koiranomistajat kutsuvatkin usein itseään "äidiksi" ja "isäksi" (mikä kuulostaa hieman häiriintyneeltä omaan korvaan). Vähän samaa kuin: "Onko raskaampaa siivota nukketaloa, kuin omaa kotia?" tai jotain...
Samaa mieltä, ei näitä voi mitenkään verrata toisiinsa. Omaam jälkeläiseen, pieneen ihmiseen muodostuu ihan eritasoinen suhde kuin koiraan, vaikka se koira olisi miten ihana ja rakas. Ja ne arjen haasteet ja niiden ratkaisut on niin erilaisia. Ja mulla on siis ollut 2 koiraa ja lapsia on kolme.
Lapset kehittyvät ja itsenäistyvät. Koira aikatauluttaa omistajansa päivää koko elämänsä. Lomamatkojen ajaksi on löydyttävä hoitopaikka.
Kyllä lapsen kanssa on raskaampaa, mutta toisaalta siinä auttaa hormonit ja se että eka vuoden saa keskittyä kokonaan lapseen (ei siis tarvitse käydä töissä). Tosin mun koira ei ole mitenkään erityisen villi tapaus vaan ennemmin leppoisa. Saa nähdä muuttuuko mieli kun meille kohta tulee koiranpentu, ja lapset ei enää ihan vauvoja ole.
Molemmat kokeneena vastaan, että koiran kanssa raskaampaa. Koira kun ei siitä juuri muuksi muutu, vaan on sinusta riippuvainen ihan jatkuvasti. Lapsi taas kasvaa ja osaa lopulta itsekin tehdä asioita. Koira ei viihdy itsekseen juuri koskaan, eikä osaa itse laittaa ruokaa itselleen tai lähteä itse ulos ja eräiden kanssa. On aina siinä sinua tarvitsemassa ja raastaa sydäntä, jos ei voi antaa kaikkea hyomiotansa ja aikaansa. Kuivaksi opetteluun on vaikeampaa ja työläämpää. Tietyt koirarodut eivät opi välttämättä koskaan sisäsiisteiksi.
Lapselle joutuu olemaan eri tavalla läsnä, se on monille vanhemmille aika ylivoimaista.