Kumman kanssa on raskaampaa, nuoren koiran vai pikkulapsen?

Olen aina ihmetellyt näitä koiran kanssa väsyjiä.

Teidänkö rakit ne karkailevat ja käyvät puremassa ihmisiä kylällä?

Vauvalla valittajat ovat joku vakio. Ei onneksi tule oikeassa elämässä törmättyä vastaaviin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset kehittyvät ja itsenäistyvät. Koira aikatauluttaa omistajansa päivää koko elämänsä. Lomamatkojen ajaksi on löydyttävä hoitopaikka.

Koira ehtii kuolla ennen kuin lapsi kasvaa niin isoksi ettei rajoita vanhempien menoja. Mutta se on totta että reissujen ajaksi pitää koiran hoito aina miettiä, lapset voi ottaa mukaan. Toki johonkin koiratkin mutta kyllä se tietyllä lailla rajoittaa.

Monet ottavat koiran siinä vaiheessa, kun lapsi sitä toivoo. Sitten lapsi lähtee opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja koira jää kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syksyisin kuraiset tassut turkki ja matot, vuosikausia. Lapsilla ne ensimmäiset vuodet hsllitummin niin, että riisutaan kumisaappaat ja kurahaalari tuulikaapissa ja huuhdellaan. Koiran kanssa saa keksiä Pelle Peloton - ratkaisua koko koiran elämän ajan ja vaaleat matot ja sohvat saa kärrätä roskikseen aika nopeasti. Ei se toki koirankasn suloisuutts poista, mutta työläämpää ja pitkäkestoisempaa eli muuttumatonta on.

Mikä estää pesemästä koiran tassuja, ei ole pakko päästää kuraisena sisään? Lapset kantaa kuraa ainakin ekat 10 vuotta ja sotkee kaikin puolin paljon enemmän kuin koirat.

Koiran tassujen peseminen seuraavat 15 vuotta on miljoona kertaa kuormittavampaa, kuin lasten kuraisten kenkien riisuminen tuulikaappiin. Harvalla on suihkua tuulikaapissa. Joillakin kyllä on ja silloin asia helpottuu vähän. Mutta miksi nähdä vaivaa vielä koirankin takia, kun lasten vaativin ikä on ohi, esimerkiksi.

Jotkut kuraiset tassut tai vaatteet on kyllä ihan pisara meressä kun miettii mitä kaikkea vanhemmuus tai koiranomistajuus vaatii.

Ohuesti huvittaa aloituksen alapeukutus. Tässähän ei edes väitetty yhtään mitään mihinkään suuntaan, ja silti kunnon av-mamma käy vakityyliinsä vähän kuitenkin heittaamassa, koska ilmeisesti aloitus jotenkin v i t utti silti. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset kehittyvät ja itsenäistyvät. Koira aikatauluttaa omistajansa päivää koko elämänsä. Lomamatkojen ajaksi on löydyttävä hoitopaikka.

Koira ehtii kuolla ennen kuin lapsi kasvaa niin isoksi ettei rajoita vanhempien menoja. Mutta se on totta että reissujen ajaksi pitää koiran hoito aina miettiä, lapset voi ottaa mukaan. Toki johonkin koiratkin mutta kyllä se tietyllä lailla rajoittaa.

Miten niin? Otitko koiran ennen lasta vai lapsen vauvaiässä? Monet ottavat koiran paljon myöhemmin.

Se on eri tavalla raskasta. Ja riippuu ihmisestä, kumman kokee raskaammaksi.

Riippuu niin kovasti siitä koirasta ja lapsesta, joita verrataan.

Itselläni on eläinmaailman erityislapsi, hyvin herkästi kiihtyvä, hermoheikko, herkkä ja reaktiivinen koira, jonka ollessa 2 kk - 2 v. oli päivittäin todella raskasta ja koko ajan piti mennä sen sietokyvyn mukaisissa raameissa. Koiraa ei saa moneenkaan paikkaan mukaan ja koirien hoitopaikat sopivat vain osalle koirista, hyvin harvaan paikkaan saa haukkuvan reaktiivisen koiran hoitoon. Toisaalta on helppoja koiria, jotka sopeutuvat uuteen kotiin nopeasti ja koulutushaasteet ovat maltillisia. Koiran tarpeet kuitenki aikatauluttavat omaa elämää koko sen 12-15 vuoden ajan, kun se elää.

Helpon tai tavanomaisen pikkulapsen kanssa on minusta rankempa kuin helpon tai tavanomaisen koiran. Mutta haastavan koiran kanssa sitten taas vaikeampaa. Haastavan pikkulapsen kanssa taas on yhtä hankalaa tai hankalampaa kuin hankalan nuoren koiran. Ja hankalalla en nyt tarkoita arvottaa, vaan kuvata haastetasoa, siis paljonko erityistä tukea vaativia haasteita, joihin tavanomaiset kasvatusohjeet eivät tepsi, yksilöllä on.

Toisaalta aikuisena koira on, haasteista huolimatta, Turussa ympäristössä helppo. Torkkuu tyytyväisenä tunteja kerrallaan. Mutta aloituksessa kysyttiinkin nuoresta koirasta ja pikkulapsista.

Mulla on kaksi alle kouluikäistä ja koira, ja kyllä se ihan lepolomalle tuntuu kun lapset menee mummolaan ja vain koira jää. Toki sekin vähän helpottaa arkea jos koira on poissa, mutta kyllä lapset vaatii paljon enemmän. Rakkaita silti kaikki, kenestäkään en luopuisi.

Vierailija kirjoitti:

Koiraa vois verrata ehkä johonkin alakouluikäiseen lapseen. Molemmat osaa syödä itse, mutta eivät itsenäisesti. Kumpikaan ei pissi minne sattuu. Kummankin voi vähäksi aikaa jättää yksin, mutta ei kovin pitkäksi aikaa. Molemmat vaatii huomiota, viihdytystä, kasvatusta, molempia pitää viedä ulos ja/tai harrastuksiin. Pois lukien ihan ekat pentukuukaudet jolloin se koira on kuin taapero, mutta se ei kestä kuin hetken. Kokonaisuutena koira on kyllä (yleensä) helpompi.

Koira ei osaa itse ottaa ja annostella ruokaa itselleen, eikä myös ulkoiluttaa itse itseään tai kerätä jätöksiään pois. Alakoulu ikäinen osaa ottaa ruokaa jääkaapista ja käydä vessassa.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt näitä koiran kanssa väsyjiä.

Teidänkö rakit ne karkailevat ja käyvät puremassa ihmisiä kylällä?

Vauvalla valittajat ovat joku vakio. Ei onneksi tule oikeassa elämässä törmättyä vastaaviin.

Minä olen "koiran kanssa väsyjä". Siksi minulla ei ole koiraa, eikä tule. Aikuisella tyttärelläni on koira, ja se saa käydä meillä. Siitä tiedän, että koiran läsnäolo saa minut väsyneeksi, pahimmillaan jopa ahdistuneeksi, jos koira on meillä useita päiviä yhtäjaksoisesti.

Luulen, että merkitsee paljon millainen koira on kyseessä rodun ja luonteen osalta sekä asutaanko maalla tai rivi-/kerrostalossa kaupungissa. Mutta ennen kaikkea miten koiraan suhtaudutaan: pidetäänkö sitä vain siinä sivussa kulkevan "vain koirana", vai kannetaanko senkin tunteista yhtä paljon huolta kuin moni tekee lasten kanssa. Itse ainakin kannoin suurta huolta, jos koira joutui olemaan yksin kotona eikä saanut läheisyyttä ja leikkiseuraa lainkaan, joutuu yksin nukkumaan jonnekin tyhjään huoneeseen ja hoitolouhinnreissujen ajaksi.

Ja jos koira on hyvin kiinni ja turvaa hakeva, monesti juurikin perheen äidistä - jolla pitäisi riittää aikaa, sydäntä ja energiaa myös lapsille. Tai on viimein lapset kasvaneet ja on kuvitelma, että nyt tilanne muuttuu. Ettei koirasta moista tilannetta, sinusta täysin tarvitsevia ja riippuvaisia hoivattavia, voi enää syntyä. Sydän siinä särkyy, kun ei enää repeä joka suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset kehittyvät ja itsenäistyvät. Koira aikatauluttaa omistajansa päivää koko elämänsä. Lomamatkojen ajaksi on löydyttävä hoitopaikka.

Koira ehtii kuolla ennen kuin lapsi kasvaa niin isoksi ettei rajoita vanhempien menoja. Mutta se on totta että reissujen ajaksi pitää koiran hoito aina miettiä, lapset voi ottaa mukaan. Toki johonkin koiratkin mutta kyllä se tietyllä lailla rajoittaa.

Miten niin? Otitko koiran ennen lasta vai lapsen vauvaiässä? Monet ottavat koiran paljon myöhemmin.

No tämä nyt oli vertailu siitä, kumpi on elikaarensa aikana rankempi, ei henkilökohtainen kokemus (koska tosiaan ei juuri kukaan ota koiraa tasan yhtä aikaa vauvan tulon kanssa). Kun sanotaan että lapsi joskus itsenäistyy ja koira on raskas koko ikänsä... Juu, mutta siinä lapsen itsenäistymisessä menee suunnilleen yhtä kauan kuin koira elää. Toki lapsen tarpeet muuttuu matkan varrella, koiran vähemmän, ehkä se joitain rasittaa.

Meille koira tuli ennen lapsia ja toinen lasten tullessa kouluikään.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt näitä koiran kanssa väsyjiä.

Teidänkö rakit ne karkailevat ja käyvät puremassa ihmisiä kylällä?

Vauvalla valittajat ovat joku vakio. Ei onneksi tule oikeassa elämässä törmättyä vastaaviin.

Ihmettelysi kertoo siitä, ettet ymmärrä koko asiasta mitään. Seuraava lause kertookin sitten loputkin asenteestasi. Sinulla ei ole mitään annettavaa tähän keskusteluun, näkemyksesi on toki rekisteröity ja köykäiseksi todettu.

Vierailija kirjoitti:

Ohuesti huvittaa aloituksen alapeukutus. Tässähän ei edes väitetty yhtään mitään mihinkään suuntaan, ja silti kunnon av-mamma käy vakityyliinsä vähän kuitenkin heittaamassa, koska ilmeisesti aloitus jotenkin v i t utti silti. -ap

Aloitus oli hyvä, koska ihmettelen velojen valitusta siitä miten kova vastuu ja sitovuus on lapsesta... Ja sitten otetaan koira, jonka äidiksi itseään kutsutaan... Ei ole vastuuta eikä sitovuutta 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koiraa vois verrata ehkä johonkin alakouluikäiseen lapseen. Molemmat osaa syödä itse, mutta eivät itsenäisesti. Kumpikaan ei pissi minne sattuu. Kummankin voi vähäksi aikaa jättää yksin, mutta ei kovin pitkäksi aikaa. Molemmat vaatii huomiota, viihdytystä, kasvatusta, molempia pitää viedä ulos ja/tai harrastuksiin. Pois lukien ihan ekat pentukuukaudet jolloin se koira on kuin taapero, mutta se ei kestä kuin hetken. Kokonaisuutena koira on kyllä (yleensä) helpompi.

Koira ei osaa itse ottaa ja annostella ruokaa itselleen, eikä myös ulkoiluttaa itse itseään tai kerätä jätöksiään pois. Alakoulu ikäinen osaa ottaa ruokaa jääkaapista ja käydä vessassa.

Kyllä alakouluikäisen ruokailuista pitää silti huolehtia siinä missä koirankin, ei kai kukaan jätä alakouluikäistä itse vastaamaan siitä että hän syö säännöllisesti? Joo tuo tarpeiden teko on ainoa jossa on ero, mutta siinä se menee lenkin yhteydessä. Oletan nyt, että molemmista halutaan huolehtia kunnolla, eikä kumpaakaan jätetä pärjäämään minimihuomiolla.

Vierailija kirjoitti:

Ohuesti huvittaa aloituksen alapeukutus. Tässähän ei edes väitetty yhtään mitään mihinkään suuntaan, ja silti kunnon av-mamma käy vakityyliinsä vähän kuitenkin heittaamassa, koska ilmeisesti aloitus jotenkin v i t utti silti. -ap

Tuut av:lle tekemään tyhmän aloituksen ja sitten ihmettelet ja koet velalle luontaista ylemmyyttä kun saat "av-mammoilta" eli palstapersuilta (joista nykyisin kyllä enemmistö veloja) alapeukkuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syksyisin kuraiset tassut turkki ja matot, vuosikausia. Lapsilla ne ensimmäiset vuodet hsllitummin niin, että riisutaan kumisaappaat ja kurahaalari tuulikaapissa ja huuhdellaan. Koiran kanssa saa keksiä Pelle Peloton - ratkaisua koko koiran elämän ajan ja vaaleat matot ja sohvat saa kärrätä roskikseen aika nopeasti. Ei se toki koirankasn suloisuutts poista, mutta työläämpää ja pitkäkestoisempaa eli muuttumatonta on.

Mikä estää pesemästä koiran tassuja, ei ole pakko päästää kuraisena sisään? Lapset kantaa kuraa ainakin ekat 10 vuotta ja sotkee kaikin puolin paljon enemmän kuin koirat.

Koiran tassujen peseminen seuraavat 15 vuotta on miljoona kertaa kuormittavampaa, kuin lasten kuraisten kenkien riisuminen tuulikaappiin. Harvalla on suihkua tuulikaapissa. Joillakin kyllä on ja silloin asia helpottuu vähän. Mutta miksi nähdä vaivaa vielä koirankin takia, kun lasten vaativin ikä on ohi, esimerkiksi.

Jotkut kuraiset tassut tai vaatteet on kyllä ihan pisara meressä kun miettii mitä kaikkea vanhemmuus tai koiranomistajuus vaatii.

Tottakai. Se oli vain yksi pikkuruinen jatke aiempaan viestiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset kehittyvät ja itsenäistyvät. Koira aikatauluttaa omistajansa päivää koko elämänsä. Lomamatkojen ajaksi on löydyttävä hoitopaikka.

Koira ehtii kuolla ennen kuin lapsi kasvaa niin isoksi ettei rajoita vanhempien menoja. Mutta se on totta että reissujen ajaksi pitää koiran hoito aina miettiä, lapset voi ottaa mukaan. Toki johonkin koiratkin mutta kyllä se tietyllä lailla rajoittaa.

Koiran voi ottaa mukaan reissuille.

Vastavuoroisesti jos lapsia ei ota mukaan reissuille, heille pitää etsiä hoitopaikka. Koiralle sellainen löytyy varsin helposti, pikkulapsille ei, ellei saa tungettua viikoksi sukulaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohuesti huvittaa aloituksen alapeukutus. Tässähän ei edes väitetty yhtään mitään mihinkään suuntaan, ja silti kunnon av-mamma käy vakityyliinsä vähän kuitenkin heittaamassa, koska ilmeisesti aloitus jotenkin v i t utti silti. -ap

Tuut av:lle tekemään tyhmän aloituksen ja sitten ihmettelet ja koet velalle luontaista ylemmyyttä kun saat "av-mammoilta" eli palstapersuilta (joista nykyisin kyllä enemmistö veloja) alapeukkuja?

Missä kohtaa luki, että olen vela? Jos olisin, enhän edes miettisi koko asiaa. En toki oleta, että täällä kovin moni osaa tankata näinkin pitkän viestin loppuun ja vielä ymmärtää lukemansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohuesti huvittaa aloituksen alapeukutus. Tässähän ei edes väitetty yhtään mitään mihinkään suuntaan, ja silti kunnon av-mamma käy vakityyliinsä vähän kuitenkin heittaamassa, koska ilmeisesti aloitus jotenkin v i t utti silti. -ap

Tuut av:lle tekemään tyhmän aloituksen ja sitten ihmettelet ja koet velalle luontaista ylemmyyttä kun saat "av-mammoilta" eli palstapersuilta (joista nykyisin kyllä enemmistö veloja) alapeukkuja?

Missä kohtaa luki, että olen vela? Jos olisin, enhän edes miettisi koko asiaa. En toki oleta, että täällä kovin moni osaa tankata näinkin pitkän viestin loppuun ja vielä ymmärtää lukemansa.

No eihän palstavelat muuta mietikään kuin mistä jäävät vapaaehtoisesti paitsi.