Lue keskustelun säännöt.
Kumman kanssa on raskaampaa, nuoren koiran vai pikkulapsen?
14.07.2022 |
Olen energisen koiran omistaja, ja olen joskus ääneen pohtinut yhdelle kaverille, että kun tämäkin on ollut ajoittain niin raskasta ja aikaavievää niin ei musta kyllä kenenkään vanhemmaksi olisi. Tällä ihmisellä ei itsellään ole sen enempää koiraa kuin lastakaan, mutta sieltä tulee silti aina kuin apteekin hyllyltä, että lapsi on parin ekan vuoden jälkeen helpompi, kun se sentään oppii asioita ja itsenäistyy. Hiukan ehkä sellaiseen johdattelevaan sävyyn, että kyllä niitä lapsia pitäisi ehkä kuitenkin yrittää. Ihan silkasta uteliaisuudesta: Te, joilla on kokemusta molemmista, kumman noista huollettavista olette kokeneet helpommaksi?
Kommentit (80)
Koiranhoito on helppoa niille, joille se koira on esine eikä koiran tarpeista huolehdita: riittävä liikkuminen, harrastaminen ja leikkiminen sekä mu hoito. Osalle se koira on yksi talousesine, jonka kanssa käydäön nurkan takana ja kerran kuussa kuvataan instaan metsäreissu viereisen tontin mäeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset kehittyvät ja itsenäistyvät. Koira aikatauluttaa omistajansa päivää koko elämänsä. Lomamatkojen ajaksi on löydyttävä hoitopaikka.
Koira ehtii kuolla ennen kuin lapsi kasvaa niin isoksi ettei rajoita vanhempien menoja. Mutta se on totta että reissujen ajaksi pitää koiran hoito aina miettiä, lapset voi ottaa mukaan. Toki johonkin koiratkin mutta kyllä se tietyllä lailla rajoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira on energinen ensimmäiset 2 vuotta. Lapsi helposti 16 vuotta. Kumpikohan olisi helpompi?
Kumpi osaa viihdyttää itseään ja huolehtia perustarpeistaan?
Kumpikaan ei 7 ekan vuoden aikana ja usein ei edes vielä 16 vuoden aikana. Molemmat osaa kyllä kertoa kun on nälkä tai jano. Koira on myös aikaisemmin sisäsiisti.
Lapsen kanssa on huomattavasti raskaampaa. Koira on luovutusikäisenä jo hyvin omatoiminen, sen voi jättää aivan huoletta kauppareissun tai suihkussa käynnin ajaksi yksin. Sen tarpeiden siivoaminen on helpompaa ja se oppii nopeasti sisäsiistiksi. Sitä ei tarvitse imettää. Vuoden ikäinen lapsi on edelleen täysin riippuvainen jatkuvasta tarkkailusta ja läsnäolosta, vuoden ikäinen koira on jo nuori aikuinen, ja pärjäisi luontoon vapautettuna (tietysti teoriassa) omillaan. Koira on vaativa lemmikki, se tarvitsee paljon liikuntaa, virikkeitä ja huolenpitoa, ja sen tarpeisiin ja kasvatukseen on perehdyttävä ja sen eteen nähtävä vaivaa. Se on silti NIIN paljon helpompi, kuin ihmislapsi, että ei niitä voi edes verrata toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Koiranhoito on helppoa niille, joille se koira on esine eikä koiran tarpeista huolehdita: riittävä liikkuminen, harrastaminen ja leikkiminen sekä mu hoito. Osalle se koira on yksi talousesine, jonka kanssa käydäön nurkan takana ja kerran kuussa kuvataan instaan metsäreissu viereisen tontin mäeltä.
Ei kai kukaan ole väittänyt että koiran hoito on helppoa, se vaan että lapsen hoito on silti raskaampaa. Lapset on pieniä paljon pidempään. Koira oppii tavoille verrattain nopeasti, lapsilla menee vuosia. No, molemmissa on omat haasteensa eikä täysin voi verrata, kun ne haasteet ja ratkaisut on niin erilaisia. Ja minulla on kokemusta sekä lapsista että koirista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syksyisin kuraiset tassut turkki ja matot, vuosikausia. Lapsilla ne ensimmäiset vuodet hsllitummin niin, että riisutaan kumisaappaat ja kurahaalari tuulikaapissa ja huuhdellaan. Koiran kanssa saa keksiä Pelle Peloton - ratkaisua koko koiran elämän ajan ja vaaleat matot ja sohvat saa kärrätä roskikseen aika nopeasti. Ei se toki koirankasn suloisuutts poista, mutta työläämpää ja pitkäkestoisempaa eli muuttumatonta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira on energinen ensimmäiset 2 vuotta. Lapsi helposti 16 vuotta. Kumpikohan olisi helpompi?
Kumpi osaa viihdyttää itseään ja huolehtia perustarpeistaan?
Kumpikaan ei 7 ekan vuoden aikana ja usein ei edes vielä 16 vuoden aikana. Molemmat osaa kyllä kertoa kun on nälkä tai jano. Koira on myös aikaisemmin sisäsiisti.
En tiedä, millaisia lapsia sinulla on, mutta kyllä on hyvin pärjätty perusarpeiden kanssa: jääkaapista ruokaa, jos on nälkä, vessassa jos hätä jne. Alakoulussa onnistuu jo hakemaan evästä kaupastakin, jos unohtunut ottaa kotoa mukaan. Osataan köydä ulkona myös koiran kanssa.
Koira ei sen sijaan samaan ole pystynyt, vaan joskus oksentanut tai vääntänyt tortut matolle yllätykseksi ja odottaa keittiössä kupin vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kai tuota nyt tarvi edes kysyä. Koiran voi jättää joksikin aikaa yksin kotiin melkein heti. Lapsen vasta kun on ehkä 7-vuotias. Koiran kanssa ei todellakaan tarvi valvoa puolta vuotta putkeen väh. kahden tunnin välein heräämällä.
Koiran ulkoilutus aamutoimissa on lasten leikkiä verrattuna jonkun uhmaikäisen lapsen pukeutumiseen. Ja koiran saa koulutettua jo ensimmäisen vuoden aikana järkeväksi, lapsi on järkevä ehkä vasta 17-vuotiaana, ensin uhmakausia 6-vuotiaaksi, 12-17v teiniangsti jne.
Koiralle löytyy vuorokausihoitoa kohtuuhintaan pennusta asti, lasta ei niin vaan rahalla saa hoitoon vaikka viikonlopuksi, vaan on pakko olla tukiverkkoa, jos ei itse aio olla jumissa.
Koira syö lähes aina samaa, kun lapselle pitää keksiä ja valmistaa monipuolisesti kaikenlaista ruokaa.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ihan naurettavaa väittää, että koira kuormittaisi yhtä paljon kuin lapsi. Ja minulla on molemmat.
Koiraa vois verrata ehkä johonkin alakouluikäiseen lapseen. Molemmat osaa syödä itse, mutta eivät itsenäisesti. Kumpikaan ei pissi minne sattuu. Kummankin voi vähäksi aikaa jättää yksin, mutta ei kovin pitkäksi aikaa. Molemmat vaatii huomiota, viihdytystä, kasvatusta, molempia pitää viedä ulos ja/tai harrastuksiin. Pois lukien ihan ekat pentukuukaudet jolloin se koira on kuin taapero, mutta se ei kestä kuin hetken. Kokonaisuutena koira on kyllä (yleensä) helpompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen omi suurin muutos, mutta helppo lapsi, niin ei hirveän raskasta kuitenkaan.
2., 3. ja 4. lapsi ei raskaita oikein ollenkaan.
Yliaktiivinen, heikkohermoinen ja haukkuherkkä reaktiivinen koira pentuna tosi raskas ja aikaavievä. Lapset voi arjessa ottaa moneen juttuun mukaan ja ne menee vähän siinä sivussa (vaikka kauppareissu tai isomman sisaruksen harrastukseenvienti).
Reaktiivista pentukoiraa ei saa ohessa minnekään, vaan se vaatii yhden aikuisen tauottoman huomion ja reititkin valikoidaan vastaantulevien koirien mukaan (väistellen).
Työpäivän jälkeen toinen aikuinen lähtee samalta seisomalta koiran kanssa kolmeksi tunniksi metsään, koska kotona se riehuu itsensä rikki hyppiessään ruokapöydältä ja lasten päälle. Kotiin palattuakin vahdittava koko ajan. "Treenataan rauhoittumista" siinä sitten loppuilta jatkuvassa kontaktissa.
Pimeällä ei tietenkään päästä omaa pihaa pidemmälle, koska koiraa pelottaa ja se sinkoilee paniikissa hirttäen itsensä hihnaan.
Lasten kanssa oletus oli hankkiessa jo, että ne rajoittaa kovasti 'omaa' elämää. Koiran kanssa ehkä ei niin paljon. Siksikin tuntui rankemmalta.
Riippuu siis, millainen lapsi tulee, tai koira.
Vierailija kirjoitti:
Koiranhoito on helppoa niille, joille se koira on esine eikä koiran tarpeista huolehdita: riittävä liikkuminen, harrastaminen ja leikkiminen sekä mu hoito. Osalle se koira on yksi talousesine, jonka kanssa käydäön nurkan takana ja kerran kuussa kuvataan instaan metsäreissu viereisen tontin mäeltä.
Erikoista, että koet koiran ulkoiluttamisen raskaaksi. Minulle se on se rentoutumishetki, kun olen koiran kanssa lenkillä.
t. Kahden lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syksyisin kuraiset tassut turkki ja matot, vuosikausia. Lapsilla ne ensimmäiset vuodet hsllitummin niin, että riisutaan kumisaappaat ja kurahaalari tuulikaapissa ja huuhdellaan. Koiran kanssa saa keksiä Pelle Peloton - ratkaisua koko koiran elämän ajan ja vaaleat matot ja sohvat saa kärrätä roskikseen aika nopeasti. Ei se toki koirankasn suloisuutts poista, mutta työläämpää ja pitkäkestoisempaa eli muuttumatonta on.
Mikä estää pesemästä koiran tassuja, ei ole pakko päästää kuraisena sisään? Lapset kantaa kuraa ainakin ekat 10 vuotta ja sotkee kaikin puolin paljon enemmän kuin koirat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai näitä asioita nyt sentään voi verrata, vaikka koiranomistajat kutsuvatkin usein itseään "äidiksi" ja "isäksi" (mikä kuulostaa hieman häiriintyneeltä omaan korvaan). Vähän samaa kuin: "Onko raskaampaa siivota nukketaloa, kuin omaa kotia?" tai jotain...
Samaa mieltä, ei näitä voi mitenkään verrata toisiinsa. Omaam jälkeläiseen, pieneen ihmiseen muodostuu ihan eritasoinen suhde kuin koiraan, vaikka se koira olisi miten ihana ja rakas. Ja ne arjen haasteet ja niiden ratkaisut on niin erilaisia. Ja mulla on siis ollut 2 koiraa ja lapsia on kolme.
Vastauksista näkee, että ihmiset eivät nyt oikein osaa vastata siihen, mitä kysytään. Tässähän ei ollut kyse siitä, kummasta tulee rakkaampi tai kumpi on jo ihan lainkin edessä tärkeämpi. Ihan pelkästään arjen raskaudesta kysyttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira on energinen ensimmäiset 2 vuotta. Lapsi helposti 16 vuotta. Kumpikohan olisi helpompi?
Kumpi osaa viihdyttää itseään ja huolehtia perustarpeistaan?
Kumpikaan ei 7 ekan vuoden aikana ja usein ei edes vielä 16 vuoden aikana. Molemmat osaa kyllä kertoa kun on nälkä tai jano. Koira on myös aikaisemmin sisäsiisti.
En tiedä, millaisia lapsia sinulla on, mutta kyllä on hyvin pärjätty perusarpeiden kanssa: jääkaapista ruokaa, jos on nälkä, vessassa jos hätä jne. Alakoulussa onnistuu jo hakemaan evästä kaupastakin, jos unohtunut ottaa kotoa mukaan. Osataan köydä ulkona myös koiran kanssa.
Koira ei sen sijaan samaan ole pystynyt, vaan joskus oksentanut tai vääntänyt tortut matolle yllätykseksi ja odottaa keittiössä kupin vieressä.
Sun lapsilla ei sit ikinä ollut yrjötautia?
Koira on kuitenkin vain koira, lapsi on kasvava ihminen. Lapsen vuoksi kestää paljon, mutta jos lapsen lisäksi hankkii koiran, voi kuormitus olla jo liikaa. Voi tuntua kuormittavalta tehdä se kaikki uudelleen taas, koiran takia.
Mutta jos lapsia ei ole, koira on toki mitä mainioin sen tilalla. Toisinkin päin. Vanha tavoillern oppinut koira ja lapsi, sekin vielä menee. Maalla se on myös toimivansa, kuin kaupunkiasunnoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syksyisin kuraiset tassut turkki ja matot, vuosikausia. Lapsilla ne ensimmäiset vuodet hsllitummin niin, että riisutaan kumisaappaat ja kurahaalari tuulikaapissa ja huuhdellaan. Koiran kanssa saa keksiä Pelle Peloton - ratkaisua koko koiran elämän ajan ja vaaleat matot ja sohvat saa kärrätä roskikseen aika nopeasti. Ei se toki koirankasn suloisuutts poista, mutta työläämpää ja pitkäkestoisempaa eli muuttumatonta on.
Mikä estää pesemästä koiran tassuja, ei ole pakko päästää kuraisena sisään? Lapset kantaa kuraa ainakin ekat 10 vuotta ja sotkee kaikin puolin paljon enemmän kuin koirat.
Koiran tassujen peseminen seuraavat 15 vuotta on miljoona kertaa kuormittavampaa, kuin lasten kuraisten kenkien riisuminen tuulikaappiin. Harvalla on suihkua tuulikaapissa. Joillakin kyllä on ja silloin asia helpottuu vähän. Mutta miksi nähdä vaivaa vielä koirankin takia, kun lasten vaativin ikä on ohi, esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
No ei kai tuota nyt tarvi edes kysyä. Koiran voi jättää joksikin aikaa yksin kotiin melkein heti. Lapsen vasta kun on ehkä 7-vuotias. Koiran kanssa ei todellakaan tarvi valvoa puolta vuotta putkeen väh. kahden tunnin välein heräämällä.
Koiran ulkoilutus aamutoimissa on lasten leikkiä verrattuna jonkun uhmaikäisen lapsen pukeutumiseen. Ja koiran saa koulutettua jo ensimmäisen vuoden aikana järkeväksi, lapsi on järkevä ehkä vasta 17-vuotiaana, ensin uhmakausia 6-vuotiaaksi, 12-17v teiniangsti jne.
Koiralle löytyy vuorokausihoitoa kohtuuhintaan pennusta asti, lasta ei niin vaan rahalla saa hoitoon vaikka viikonlopuksi, vaan on pakko olla tukiverkkoa, jos ei itse aio olla jumissa.
Koira syö lähes aina samaa, kun lapselle pitää keksiä ja valmistaa monipuolisesti kaikenlaista ruokaa.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ihan naurettavaa väittää, että koira kuormittaisi yhtä paljon kuin lapsi. Ja minulla on molemmat.
Isoin juttu on juuri tuo ensin mainittu. Lapsen kanssa on oltava kokoajan jonkun ensimmäiset 6 vuotta. Ei voi tunniksikaan jättää yksin. Koiran voi, eli koira kuormittaa vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Esikoinen omi suurin muutos, mutta helppo lapsi, niin ei hirveän raskasta kuitenkaan.
2., 3. ja 4. lapsi ei raskaita oikein ollenkaan.Yliaktiivinen, heikkohermoinen ja haukkuherkkä reaktiivinen koira pentuna tosi raskas ja aikaavievä. Lapset voi arjessa ottaa moneen juttuun mukaan ja ne menee vähän siinä sivussa (vaikka kauppareissu tai isomman sisaruksen harrastukseenvienti).
Reaktiivista pentukoiraa ei saa ohessa minnekään, vaan se vaatii yhden aikuisen tauottoman huomion ja reititkin valikoidaan vastaantulevien koirien mukaan (väistellen).
Työpäivän jälkeen toinen aikuinen lähtee samalta seisomalta koiran kanssa kolmeksi tunniksi metsään, koska kotona se riehuu itsensä rikki hyppiessään ruokapöydältä ja lasten päälle. Kotiin palattuakin vahdittava koko ajan. "Treenataan rauhoittumista" siinä sitten loppuilta jatkuvassa kontaktissa.
Pimeällä ei tietenkään päästä omaa pihaa pidemmälle, koska koiraa pelottaa ja se sinkoilee paniikissa hirttäen itsensä hihnaan.
Lasten kanssa oletus oli hankkiessa jo, että ne rajoittaa kovasti 'omaa' elämää. Koiran kanssa ehkä ei niin paljon. Siksikin tuntui rankemmalta.
Riippuu siis, millainen lapsi tulee, tai koira.
Jep, voi olla huono tuuri ja tulla erityislapsi, tai erityiskoira, joka vaatii paljon enemmän kuin ns normaali.
Sehän riippuu ihan ihmisestä ja elämäntilanteesta ja toki lapsista ja lemmikeistä. Meillä on kolme lasta ja koira enkä ole kokenut elämää niiden kanssa rankkana. Jonkun mielestä lastenhoito olisi rankkaa, joidenkin mielestä koiran ja joku ei kestäisi mitään tästä. Mutta siksihän kaikilla ei ole kolmea lasta ja koiraa.
Lapsen, koska se on paljon pidempään pikkulapsi kuin koira, eikä opi samalla lailla käskyjä/komentoja kuin koiranpentu, eikä ole samalla lailla motivoitavissa herkuilla ja leluilla. "Motivoimalla" lasta herkuilla vaan mennään pitkässä tähtäimessä pahempaan suuntaan. Koira ei osaa vaatia enempää kuin mitä sille on annettu.